Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei puhu yhteisestä tulevaisuudesta
08.07.2015 |
Meillä on todella hyvä parisuhde: viihdytään yhdessä, vietetään yhdessä n. 5 yötä viikossa jne. Mies sanoin ja teoin osoittaa että välittää musta ja se on ihanaa. On ottanu mut hyin mukaan omaan laajaan kaveriporukkaansa ja nyt tuntuu että mäkin kuulun siihen. Nyt olen alkanut kuitenkin pohtimaan tulevaisuutta.
Olen tasan kerran tämän puolen vuoden aikana kuullut hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan joihin myös minä kuulun. Joskus sanoi kun oltiin kaveriporukalla mökillä että "sit kun me ****(minun) kanssani rakennetaan omakotitalo niin sinne tulee kuntosali". Toi oikein särähti mun korvaan, koska hän monesti puhuu tulevaisuudestaan vain minä-muodossa. "Sit kun mä oon valmistunu niin lähden kyllä puoleksi vuodeksi reissuun" tai "jos mä joskus saan lapsia niin sen aika on vasta 10v päästä". Näitä on vaikka kuinka paljon näitä esimerkkejä. Niin ja puhuu siitä että tykkää asua kavereiden kanssa kimppakämpässä, mutta kertaakaan ei oo sanonut että me voitais muuttaa samaan kämppään.
Huolestunko mä nyt ihan turhaan? En halua tuhlata vuosia jos mies ajattelee meidän vain seurustelevan hetken aikaa. Aion tänään ottaa tämän asian puheeksi, mutta lähinnä tarkotus oli kysellä, että miltä tämä teidän mielestä kuulostaa/onko vastaavanlaisia kokemuksia?
Minä oon 21, mies 25.
Kommentit (131)
Ymmärrän, että korvaasi särähtää miehesi yksipuoliset tulevaisuuden suunnitelmat. Itse pitäisin hyvänä, että hänellä ylipäätään on tulevaisuuden suunnitelmia. Arvelisin, että sinullekin niissä paikka löytyy ajan kanssa. Kuulostaa siltä, että teillä on asiat muuten hyvin, niin voit hyvin odottaa vielä hetken. Jostain syystä olen itse seurustellut miesten kanssa, jotka konkreettisesti elivät hetkessä ja alkuhuuman (2-3 vuotta) hälvettyä tajusin, että ei tässä olla menossa yhtään mihinkään. Ei pidä myöskään pitää liian matalaa profiilia, jos haluaa perheen ja omakotitalon. Voi olla, että ne eivät kuulu kumppanin ajatuksiin millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:10"]Tuntuu oudolta, että näkee niin paljon vaivaa mun eteen, jos en kuulu hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Mua ei koskaan ole kukaan ex kohdellut yhtä hyvin. Tässä vähän esimerkkejä, mitkä ovat ristiriidassa sen kanssa ettei haluais mun kanssa tulevaisuutta:
- On ottanut mut kaveriporukkaansa mukaan jamua pyydetään aina kaikkialle mukaan
- Esitellyt vanhemmillensa jo suhteen alussa
- Haluaa piristää mun päivää usein tekemällä esim. ruoan valmiiksi työpv jälkeen
- Jos tulee riita jostain, hän haluaa sopia sen heti
- Puhuu musta kauniiseen sävyyn
- Halusi itse aikoinaan julkistaa meidän parisuhteen esim. facessa
- Olisi ollut valmis seurusteluun jo 2kk tapailun jälkeen (minä olin valmis vasta 5kk tapailun jälkeen)
- Kehuu päivittäin esim. ulkonäköäni ja sanoo joka pv että tykkää musta tai että olen tärkeä
Silti ahdistaa ihan jumalattomasti. En vaan haluaisi tuhlata aikaa :( Juttelen illalla kun hän tulee kotiin. -ap
[/quote]
Ole iloinen näistä positiivista asioista äläkä mutise yhdestä huonosta. Jos miehestä on siis alle 25 ja ootte tosiaan alle vuoden olleet yhdessä, niin ei mikään ihme.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:10"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:10"]Tuntuu oudolta, että näkee niin paljon vaivaa mun eteen, jos en kuulu hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Mua ei koskaan ole kukaan ex kohdellut yhtä hyvin. Tässä vähän esimerkkejä, mitkä ovat ristiriidassa sen kanssa ettei haluais mun kanssa tulevaisuutta:
- On ottanut mut kaveriporukkaansa mukaan jamua pyydetään aina kaikkialle mukaan
- Esitellyt vanhemmillensa jo suhteen alussa
- Haluaa piristää mun päivää usein tekemällä esim. ruoan valmiiksi työpv jälkeen
- Jos tulee riita jostain, hän haluaa sopia sen heti
- Puhuu musta kauniiseen sävyyn
- Halusi itse aikoinaan julkistaa meidän parisuhteen esim. facessa
- Olisi ollut valmis seurusteluun jo 2kk tapailun jälkeen (minä olin valmis vasta 5kk tapailun jälkeen)
- Kehuu päivittäin esim. ulkonäköäni ja sanoo joka pv että tykkää musta tai että olen tärkeä
Silti ahdistaa ihan jumalattomasti. En vaan haluaisi tuhlata aikaa :( Juttelen illalla kun hän tulee kotiin. -ap
[/quote]
Ole iloinen näistä positiivista asioista äläkä mutise yhdestä huonosta. Jos miehestä on siis alle 25 ja ootte tosiaan alle vuoden olleet yhdessä, niin ei mikään ihme.
[/quote]
Kiitos kommentista. Ehkä vaan ylianalysoin. -ap
Tulevaisuus on tässä! On katteetonta antaa esim. lupaus, että vuoden päästä tehdään sitä ja tätä, silloin muutetaan yhteen, silloin tehdään lapsia ja sitten rakennetaa taloa, kun ei edes huomisesta tiedä. Mutta voisin vaikka lyödä vetoa, että ette ole yhdessä enää eläkeiässä niin miksi maksaa vaivaa antaa katteetomia lupauksia. Tempore diem!
Omassa tuttavapiirissäni naiset alkavat vakiintua vasta 26-28 -vuotiaina. Miehet vähän myöhemmin. Puoli vuotta on vielä todella lyhyt aika päättää, haluaako viettää toisen kanssa koko loppuelämänsä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika outoja reaktioita. Miksi miehen pitäisi tehdä tiliä suunnitelmistaan sinulle? Jos sinulla olisi osa hänen tulevaisuudessaan hän olisi jo asiasta sinulle maininnut. Turha ruveta mankumaan kuin pikkulapsi.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:19"]Aika outoja reaktioita. Tällaiset asiat nyt tuppaa pyörimään mielessä näin parikymppisenä, koska kaikki kaverit slkavat vakiintumaan, muuttavat yhteen, kihlautuvat, osa on jo naimisissa ja lapsia tulossa. En koe, että olisi väärin ajatella tällaisia asioira. Hölmöähän se olisi sitten kolmikymppisenä tajuta, että yhteistä tulevaisuutta ei ole... -ap
[/quote]
Mikä kiire teillä on asettua aloillenne ja hankkia kahleita noin nuorena? Itse vakiinnuin 30-vuotiaana, ennen sitäkin kyllä oli pari pidempää suhdetta mutta ei tullut mieleenkään hommata lapsia niin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:06"]Älä vertaa omaa tilannettasi kaveripiirin tilanteeseen. Sitä paitsi 21-vuotias on TODELLA nuori vielä, eli aikaa elämänkumppanin löytämiseen on runsaasti ;) (Hyvin harva parikymppinen mies haluaa sitoutua ja perustaa perheen.) [/quote] Haluaisin vain varmistuksen sille, kuulunko miehen tulevaisuuteen. En itsekään halua lapsia vielä vuosiin, mutta yhteenmuutto taas kiinnostaisi.
[/quote]
Puolessa vuodessa olette vasta alkaneet tuntemaan toisianne. Miten voi tuossa vaiheessa olla vielä varma, kuulutko toisen tulevaisuuteen vai et. Nyt voi olla vielä ihan ihanaa, kun ruusunpunaiset lasit ovat kummankin silmillä, mutta entä kahden vuoden päästä?
Kyllä se mies kannattaa koeajaa kunnolla. Viat on ajettu esiin parissa vuodessa! Eikä elämää liikaa kannata suunnitella, sillä on tapana mennä ihan omalla painollaan. Hitto kun sen olisi parikymppisenä oivaltanut, mutta silloin oli liian kiire elämään sitä mikä on yhteiskunnassa joku ihanne ja normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:18"]
Omassa tuttavapiirissäni naiset alkavat vakiintua vasta 26-28 -vuotiaina. Miehet vähän myöhemmin. Puoli vuotta on vielä todella lyhyt aika päättää, haluaako viettää toisen kanssa koko loppuelämänsä vai ei.
[/quote]
28 vuotiaana alkaa olla riski että on jo maho ja perheen perustamiset jää siihen. Tietysti helpompaa miehelle vaan ja se vapaus ei varsinaisesti rajoitu sitten.
Kuulostaa siltä, että haluaa olla kanssasi ja haluaa myös toteuttaa noita mainitsemiaan juttuja. Ihan normaalia 25-vuotiaalle mielestäni.
Itse olen ollut mieheni kanssa 21-vuotiaasta, mutta emme lapsia edes miettineet ennen kuin joskus 28-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 16:03"]Miehenä tuntuu, et tässä ylianalysoidaan tätä miesten päätä. Ehkä joskus ennen sua asioita on ajateltu minä-muodossa ja sitten kun ajatus flowaa vapaasti niin tulee puhuttua tulevaisuudestakin silleen. Älä stressaa.
[/quote]
Jotenkin näin hänkin tätä perusteli :D -ap
[/quote]
Huhhuijaa, miten nuo miehet jaksaa naisiaan jos asioista pitää tehdä tämmöinen ylianalyyttinen rakastaa-ei rakasta pohdinta jo puolen vuoden seurustelun jälkeen, kuinka hirveesti draamaa kertyykään 15 vuodessa.
Onneksi en ole mies, en kyllä jaksais ikuna olla parisuhteessa naisen kanssa! Toivottavasti en ole itse näin sekaisin, tämä ketju oli hyvä muistutus jälleen. Ainoa järjen ääni minusta koko ketjussa oli ylle lainaamani miehen näkökulma, heh.
Vaimo 40v.
Ehkä mies ei vain vielä tiedä haluaako olla kanssasi "ikuisesti" vai ei? Minutkin on muuten yhdessä suhteessa esitelty perheelle ja kavereille mutta kun aloin puhua "suhteemme tilasta", oli mies koko ajan pitänyt vain ns fuckbuddy suhteena- teillä tuskin näin mutta pointti on että mistään muusta on turha päätellä mitään muuta kuin kunnolla keskustelemalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen mieheni kanssa seurustellut vuoden verran ja ollaan pari kuukautta asuttu saman katon alla, koska tämä oli hyvä ratkaisu meille molemmille mm. työpaikan ja asumiskulujen suhteen ja tottakai ihanaa nähdä päivittäin. Minä kyllä haluan tulevaisuudessa lapsia ja mieheni myös, mutta jotenkin sitä vielä kavahtaa, kun itse en koe olevani valmis mihinkään perhe-elämään vielä. Enkä usko, että miehenikään. Rakastamme kyllä toisiamme ja elämme vähän näin päivä kerrallaan yhteiseloa... Ei kannata hätäillä. Ehkä sinä ap olet sellainen ihminen, joka kaipaa jo vakavaa sitoutumista, mutta miehesi ehkä ei? Se ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö hän halua tulevaisuudessa kanssasi lapsia ja sitä omakotitaloa. Voithan sinä yrittää keskustella asiasta, mutta jos sinulle ei riitä miehesi tarjoama läheisyys ja rakkaus, vaan haluat kaikki heti nyt, niin suosittelen vaihtamaan maisemaa... Jos on muuten loistava ja ihana mies, niin miksi stressata noita asioita???
Minä olen 22v. ja mieheni 23v.
Et voi tietää jos et kysy. Ei niin että kysyt "milloin me muutetaan yhteen", vaan että miten se ajattelee teidän suhteesta. Jos on kavereille puhunut että sitten KUN te rakennatte omakotitalon, niin ei luulisi hänelle olevan vaikea sanoa että hän näkee teidät naimisissa ja perheellisenä sitten joskus.
eikä se aika ole mennyt hukkaan vaikka suhde joskus kariutuukin. En ole koskaan ymmärtänyt tätä, että jos ei kuole samalle vuoteelle päivän sisällä toisistaan niin kaikki on ollut turhaa ajanhukkaa. Huonossa suhteessa aika menee hukkaan. Jos asiat on hyvin ja teillä on hauskaa yhdessä ei se ole hukkaan heitetty vaikka joskus loppuisikin.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:18"]
Omassa tuttavapiirissäni naiset alkavat vakiintua vasta 26-28 -vuotiaina. Miehet vähän myöhemmin. Puoli vuotta on vielä todella lyhyt aika päättää, haluaako viettää toisen kanssa koko loppuelämänsä vai ei.
[/quote]
28 vuotiaana alkaa olla riski että on jo maho ja perheen perustamiset jää siihen. Tietysti helpompaa miehelle vaan ja se vapaus ei varsinaisesti rajoitu sitten.
[/quote]
Se riski on tietysti olemassa, mutta eiväthän kaikki edes halua lapsia. Sitäpaitsi ap:n miesystäväkin on sanonut, että lapsia aikaisintaan 10 vuoden päästä, jolloin ap on jo 31.
Ei tuossa vaiheessa suhdetta vielä tulevaisuudesta pidäkään puhua, kun vasta tutustutaan. Onhan se tietty jännää muuttaa yhteen, jne, mutta sillä jännityksellä on yleensä hintansa.
Puhut paljon miehen kautta ystävistä, miehen opiskeluista ja vietätte paljon aikaa yhdessä, mutta entä sinun oma elämä ystävät, harrastukset. Mitä sinä siltä haluat tulevaisuudelta?! Unohdetaan mies hetkeksi.
Mä olen ehkä hieman vanhanaikainen, mutta oon sitä mieltä, että vuoden verran olisi hyvä seurustella ennen yhteenmuuttoa.. (Toki kolmeakymppiä hätyttelevillä on hieman kiireellisempi aikataulu, jos lapsiakin aikoo yrittää.)
Mun läheinen ystävä on paljon pahemmassa tilanteessa; ikää yli 25 ja kova hinku äidiksi, ollut saman hemmon kanssa yli puoli vuosikymmentä eikä miestä kiinnosta lapset tai avioliitto.. Hänelle sanoin, että tee itsesi kanssa sopimus tyyliin "jos hän ei kosi (tms.) minua vuoden sisällä ja olen edelleen tyytymätön tilanteeseen, lähden ja annan itselleni mahdollisuuden löytää joku, joka todella haluaa viettää loppuelämänsä kanssani". Miestä ei pidä MISSÄÄN TAPAUKSESSA kiristää.
Kyllä se vähän on niinkin, että jos mies todella välittää ja haluaa olla kanssasi, hän ottaa seuraavan askeleen kanssasi kohtuullisen ajan sisällä. Parisuhteet vaativat usein kompromisseja..
T. Nro 19, joka joutui venyttämään kärsivällisyyttään hieman vastaavanlaisessa tilanteessa, ja on nyt ollut onnellinen vaimo kaksi vuotta :)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 13:06"]Älä vertaa omaa tilannettasi kaveripiirin tilanteeseen. Sitä paitsi 21-vuotias on TODELLA nuori vielä, eli aikaa elämänkumppanin löytämiseen on runsaasti ;) (Hyvin harva parikymppinen mies haluaa sitoutua ja perustaa perheen.)
[/quote]
Haluaisin vain varmistuksen sille, kuulunko miehen tulevaisuuteen. En itsekään halua lapsia vielä vuosiin, mutta yhteenmuutto taas kiinnostaisi.