Mies ei puhu yhteisestä tulevaisuudesta

Huom. Jos ainoat tulevaisuuden puheet häneltä liittyvät jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen, se on huono merkki. Jos hänen ainoa suunnitelmansa on rakentaa talo joskus, niin se on aika epätodennäistä ja kaukaista. Suunnitelmissa pitäisi olla yhteinen joulu, yhteenmuutto ensi keväänä, lomareissu syksyllä tai joku muu konkreettinen juttu.

Surullista. Mies tekee selvästikin kaikkensa, että aloittajalla on hyvä olla suhteessa välittää ja ottaa huomioon, mutta se ei riitä. Neiti vaatii enemmän, jotain mitä toinen ei varmaan vielä pysty antamaan. Lupauksen tulevaisuudesta, avioliitosta ja lapsista. Teillä on vielä pitkä matka aikuisuuteen. Nyt pitäisi vielä vaan nauttia kesästä, opiskelusta, kavereista, tehdä töitä, luoda pohja sille aikuisuudelle. Kyllä se sieltä tulee ihan auttamattakin, ei sitä tarvitse luvata. Se tulee joko tämän miehen kanssa tai ei tule.

Oma epävarmuus koettelee aina suhdetta ja se pakottaa nyt ap suhdetta muutokseen. Ja ap pitäisi pystyä puhumaan omalla suullaan syyllistmättä, että toinen ei anna vielä tarpeeksi. Niin ja pojan tehdä ne omat arvionsa, valintansa ja päätöskensä, eikä "painostuksen" alaisena lupailla kuulta taivaalta. Yksikään suhde ei ole turvassa...mies voi sanoa hei hei, jos ei ole valmis tulevaisuudesta puhumaan. 

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:19"]Aika outoja reaktioita. Tällaiset asiat nyt tuppaa pyörimään mielessä näin parikymppisenä, koska kaikki kaverit slkavat vakiintumaan, muuttavat yhteen, kihlautuvat, osa on jo naimisissa ja lapsia tulossa. En koe, että olisi väärin ajatella tällaisia asioira. Hölmöähän se olisi sitten kolmikymppisenä tajuta, että yhteistä tulevaisuutta ei ole... -ap
[/quote]
mitä sitten jos kaveris tekee tätä? voin kertoa että muutama vuos eteenpäin niin yli puolet on eronnu ja toivoo ettei ois mitää lapsia ruvennu tekee, tosin sanoen että jos saisin mennä ajassa taaksepäi, ois jättäny tekemättä. sama asia silti. mikä saatanan kiire teillä on leikkiä kotia? sitä kuitenkin saa leikkiä myöhemmin kyllästymisee saakka.
ja ainiin, et oo tulos mukaan jätkäs elämään. ellet lähe reissuun sen kanssa ni se dumppaa sut ennen lähtöä. en kyl usko et tulee edes pyytää sua mukaan.

Jos sun pitää kysyä asiaa vauvapalstalla, se on merkki siitä, että jokin on pahasti pielessä teidän suhteessa. Deittaile, jos se tuntuu hyvältä, mutta jos et saa suhteesta sitä, mitä haluat, ota se puheeksi. Kissa pöydälle ja suhde poikki, jos se vaatii sen.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 15:34"]

Huom. Jos ainoat tulevaisuuden puheet häneltä liittyvät jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen, se on huono merkki. Jos hänen ainoa suunnitelmansa on rakentaa talo joskus, niin se on aika epätodennäistä ja kaukaista. Suunnitelmissa pitäisi olla yhteinen joulu, yhteenmuutto ensi keväänä, lomareissu syksyllä tai joku muu konkreettinen juttu.

[/quote]

Ja tehdä paljon rahaa! Ap itsekin sanoi, että pojan jutut on välillä 15v. tasolla ja hyvä niin...joulu on sitten joskus.

Jos mies sanoo että lapsia aikaisintaan 10 vuoden päästä, niin älä nyt ainakaan pidä sitä lupauksena. Muuta kuin siitä, että olet yli 30 kun seuraavan kerran puhutte asiasta, ja silloin hän voi sanoa että ei haluakaan lapsia, ja sinulla alkaa iän puolesta tulla kiire. Jos olet jo 21 v valmis äidiksi ja hän ei tuossa iässä ole lähimpään 10 vuoteen, niin luulen että teillä on liian erilaiset tavoitteet elämässä.

Näitä nuorena solmittuja suhteita taitaa vähän rasittaa se lapsuudenperhe, jossa äiti ja iskä on naimississa ja heillä lapsia. Kuvitellaan, että on sitä elämään jota kohti pitää kulkea. Ap:kin kasvaa ja kehittyy niin paljon vielä ennen kun on miehensä iässä, että saattaa olla 25v. afrikassa opettamassa lapsia, eikä enää haaveile häistä ja lapsista. Mutta nyt hänen pitää nähdä tämä suhde ja mihin se johtaa.

Minä olin jo avoliitossa tuon ikäisenä, tuon ikäisen nuoren miehen kanssa. Hänellä oli kauhea tarve nähdä elämää vielä monta vuotta, minä olisin mielelläni vakiintunut hänen kanssaan, mennyt naimisiinkin ja suunnitellut lasten hankintaa. Hänen vapaudenkaipuu johti siihen että erosimme parin vuoden päästä. Siitä vuoden sisällä hän tapasi naisen jonka kanssa meni melkein heti naimisiin ja aloitti perheen perustamisen. Hän kertoi onnellisena minulle että tapasi sen oikean. Saatoin vain päätellä että minä en ollut se oikea, sekä että hän kyllä tiesi kun sellainen osuu kohdalle.

[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 12:19"]

Aika outoja reaktioita. Tällaiset asiat nyt tuppaa pyörimään mielessä näin parikymppisenä, koska kaikki kaverit slkavat vakiintumaan, muuttavat yhteen, kihlautuvat, osa on jo naimisissa ja lapsia tulossa. En koe, että olisi väärin ajatella tällaisia asioira. Hölmöähän se olisi sitten kolmikymppisenä tajuta, että yhteistä tulevaisuutta ei ole... -ap

[/quote]

Tuota näin kaupungissa lapset eivät lisäänny, eivätkä mene naimisiin. Oletko lesta?

Miehenä tuntuu, et tässä ylianalysoidaan tätä miesten päätä. Ehkä joskus ennen sua asioita on ajateltu minä-muodossa ja sitten kun ajatus flowaa vapaasti niin tulee puhuttua tulevaisuudestakin silleen. Älä stressaa.

Noniin saatiin nyt miehen kanssa juteltua. Pelkäsin että hän pelästyy tai suuttuu mutta otti tän puheenaiheen tosi hyvin. Hän sanoi että kuulun hänen tulevaisuuteensa ja koskaan ei ole kuulemma ollut tarkoitus puhua tulevaisuudesta pelkästään minä-muodossa ja pyysi sitä anteeksi. Ihmetteli mistä olen tällasen ajatuksen/luulon edes saanut päähäni.. Niin ja samaan syssyyn mies ehdotti, että lähdetään jouluksi Thaimaaseen kahdestaan. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Olen onnellinen että osasi ottaa tän asian näin hyvin eikä ahdistunut ollenkaan. -ap