Isovanhempien näkeminen kuluttaa enemmän kuin antaa – onko muilla tällaista?

rusinat pullasta isovanhempia.

kuvat ja videot kelpaa. voi esitellä mummokavereille kuinka hyvä ja osallistuva isovanhempi on.

Ei ole mikään pakko nähdä ketään, jonka seura rasittaa.

Ei noin pieni lapsi edes muista pitkälle taaksepäin. Pari kertaa vuodessa jos näätte niin riittää. Ei tarvitse joka viikko tai kuukausi olla näkemässä.

Vähentäkää kyläilyjä, jos on noin rankkaa.

Tarvitseeko noihin isovanhempien oikutteluihin suostua? Teidät koti, teidän tavat. Jos ei kelpaa, niin ei tarvitse tulla.

Tuttua. Tulee mieleen tilanne, kun lapsi oli n. vuoden. Mummo lupasi hoitaa, että pääsette kerrankin ulos syömään yhdessä miehen kanssa. Menimme lähimpään ruokapaikkaan, matkaan meni 5 minuuttia. Emme olleet edes saaneet ruokia eteemme, kun mummo jo soitti ja kysyi milloin tulemme, lapsi ei rauhoitu. Kakka tilanne, ruoka jo maksettu etukäteen. No sitten mummo totesi, että nyt se lapsi rauhoittui, jatkakaa siellä. Ruuat tuli syötyä, mutta ikävä maku jäi. Monta esimerrkkiä vastaavasta olisi. Ja myös tuo sama, että aina isovanhempien aikataululla pitäisi mennä, se on heistä ihme ja kumma, kun lapsi ei nukahda sillä sekuntilla päiväunille, saati yöunille, kun he haluasivat rauhaa ja hiljaisuutta silloin harvoin siellä käymme tai he meillä.

Seuraavalla kerralla kun tulevat sanokaa että syökää kotona.Ei meidän ruoka-aika ole silloin. 

Hyvin tuttua, pitäkää puolenne. Toimitte niin kuin on lapselle ja teidän perheen omalle jaksamiselle parasta.

Luulenpa että myös isovanhemmat kokevat rasittumista. Tuntevat, että heidän pitää tavata jne. Ei ole helppoo kellään nykyajan vanhempien ja lasten kanssa.

Vieraan pikkulapsen hoitaminen ei isovanhemmillekaan ole helppoa. Lapsi ei rauhoitu jne kun ei olla päivittäin tekemisissä eikä niin tuttuja vaikka sukulaisia ollaankin. 

Omia lapsiani isovanhemmat eivät hoitaneeet, mutta nyt kun lapset ovat teinejä heillä on läheiset välit.

Pikkulapsivaiheessa perhe on aika kaukana "aikuisten elämästä", sekä siitä mitä teillä oli ennen lapsia että lapsien jälkeen. Sitä vain on vaikea nähdä kun on myrskyn silmässä.

Seuraavan kerran kun tulevat, älkää suostuko heidän vaatimiin ruokailu- ym. aikoihin vaan ilmoittakaa, että meillä ruoka-aika on silloin kuin se on normaalistikin. Ja jos ei teidän kahvi kelpaa heille, niin se on heidän oma häpeänsä.

Jos isovanhemmat tarjoavat apuaan lapsen hoidossa, lähtekää miehen kanssa johonkin ja "unohtakaa" puhelimet kotiin tai äänettömälle.  

Jos isovanhemmilta tulee sanomista, niin muituttakaa todellakin siitä "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan".

Olet selvästi stressaantunut. Silloin ei jaksa vieraita omassa kodissaan. Ehkä olisi hyvä pitää vaikka vuoden tauko isovanhempien näkemiseen. Äidin hyvinvointi on tärkeintä teidän perheelle nyt. Lapsi oppii silti vielä tuntemaan heidät,vuodenkaan tauko ei haittaa mitään. ♥️

No pikkuisen ymmärrän isovanhempiakin, en kyllä noissa ruoka-aikavaatimuksissa tms. Mutta tuo, että mielellään haluaa antaa vanhemmille omaa aikaa, mutta entä jos lapsi alkaa itkeä eikä rauhoitu millään? Voin kuvitella, että siinä hätääntyy. Siis vaikka olisi lapsia tietysti aiemmin hoitanut, mutta vieras lapsi on kuitenkin aina vieras. Omat lapseni olivat sellaisia, että eivät ihan helposti tyyntyneet, monet lapset tyyntyvät kun saavat tutin suuhun. Eli vähän ymmärrystä näinkin päin.

Kuinka usein siis näitä vierailuja on? Ja kuinka pitkät ne pitkät välimatkat ovat?

On vain realiteetti, että jotkut vauvat eivät rauhoitu isovanhemman hoidossa, mikään muu ei kelpaa kuin oma äiti tai joskus myös oma isä. Olen yleensä hyvä vauvojen kanssa, mutta puolison kuudesta lapsenlapsesta yksi oli tällainen vahvasti äitiinsä kiinnittynyt vauva - mahdollisesti toinenkin olisi ollut, mutta ei tullut edes tilaisuutta kokeilla, kun äitinsä ei suin surminkaan jättänyt häntä minnekään hoitoon alle puolitoistavuotiaana. Myös oma veljenpoikani oli tämmöinen joka ei rauhoittunut sitten millään; ei varmasti kukaan rakastava vanhempi silloin haluakaan kiduttaa lasta erolla vaan mieluummin hoitaa lapsensa itse kunnes hän on riittävän vanha olemaan hetken erossa.

Isovanhempisuhteita voi hoitaa muutenkin kuin tiheillä vierailuilla. On hyvä jos kotona on kuvia isovanhemmista, nykyään myös videopuheluita voi soitella, jolloin lapsi ja isovanhempi näkevät ja kuulevat toisensa. Te olette nyt teidän perheen aikuiset ja teidän vastuulla on ihan itse päättää mikä on sopiva ja mikä epäsopiva määrä vierailuja, kulkemisia ja muuta arjesta poikkeavia tilanteita.

Ja rusinat pullasta -kommenttiin toteaisin, että minusta isovanhemmat saavat mielellään ottaa isovanhemmuudessa rusinat pullasta. Näen omien lasteni kohdalla, miten tärkeitä lapset ja isovanhemmat ovat toisilleen. On minun asiani lasteni vanhempana hoitaa se arki, toivottavasti olen joskus myös se isovanhempi, joka saa ne rusinat pullasta, elämän herkullisen jälkiruoan.

Minä en ole vauva-aikana odottanut, että aina menisi ne lapsenvahtihommat putkeen. Eli minun mielestäni on ihan normaalia soitella vanhemmille, jos pieni vauva ei rauhoitu. Tätä jopa itse toivoisin.

Mutta muuten kyllä kuulostaa oudolta, että pikkulapsiperheen pitäisi elää yhtään kenenkään muun rytmin mukaan. Vauvaperheessä vauvan unirytmi määrittää elämän rytmiä ja vieraat tilatkoot woltilla ruokaa koko porukalle, jos eri aikaan haluavat syödä.

Arvaapa Ap mitä oma äitini sanoi viimeksi meillä käydessään?

Äiti nukkui sängyssäni, minä patjalla lattialla ja vauva pinnasängyssä. Olin yöllä joutunut ravaamaan huutaneen vauvan luona alle tunnin välein, enkä saanut nukuttua ehjää pätkää koko yönä. Aamulla olin rättiväsynyt. Eiköhän äitini ihan ääneen hehkuttanut, miten kiva on, kun mummona saa kirsikat kakun päältä eikä tarvitse valvoa, kun syötti puuroa vauvalle. Ei lämmittänyt mieltä tuo kommentti, kun olen jo liki vuoden nukkunut huonosti. Ei ole äitini tehtävä valvoa vauvan kanssa, mutta ei tarvitse hieroa väsyneen äidin naamaan tuota asiaa.

Miten ne isovanhemmat on saaneet aikoinaan omat lapsensa kasvatettua jos eivät osaa rauhoittaa lasta? 

Ap tässä.

Olemme yrittäneet nähdä isovanhempia 1-2 kk välein. Välimatka on niin pitkä, että kyläillessä on melkein pakko olla pari yötä. Matkustamiseen yhteen suuntaan menee jo puoli päivää, joten päiväkyläily ei ole vaihtoehto.

Ap

Ei niiden isovanhempien pillin mukaan tarvitse hyppiä.

Olkoot tulematta jollei talon tavat kelpaa.

Ja syömättä, jolleivat itse saa ruokaa eteensä.

Harvemmat välit.

Hotelli.

Ap:n äiti kuulostaa samalta kuin omani.

Äitini on aina ollut haastava persoona. Koko perheen elämä on aina mennyt äidin aikataulujen ympärillä. Ruoka-ajat ja muut menivät sen mukaan, mitä äitini halusi. Suuttui, jos ei saanut ruokaa sitä halutessaan. Ei voinut ottaa esim. leipää ruokaa odottaessaan. Meille syntyi vauva viime vuonna ja äiti jatkaa yhä samalla linjalla. Ei tajua, että minä en esimerkiksi pääse syömään juuri sillä sekunnilla, kun äiti haluaisi. Minun tehtävä on huolehtia vauvasta ja elämä menee vauvan aikataulujen mukaan. Minä syön sitten, kun vauvan aikataulu antaa myöten. Iltaisin valittaa siitä, kun vauvani ei mene tarpeeksi aikaisin nukkumaan ja hän haluaisi, että illalla olisi aiemmin hiljaista.🙄