Lue keskustelun säännöt.
M itä, jos naiset HALUAVAT pitää pitkät perhevapaat, onko kukaan miettinyt tätä?
21.02.2022 |
HS:ssa tänään otsikko, että pitkät perhevapaat kasautuvat yhä naisille. Mutta entä jos onkin niin, että monet naiset haluavat tietoisesti pitää pitkät perhevapaat? Itse työskentelen opettajana. Vaikka pidän työstäni, oli minulle selvä, että haluan pitää raskaasta työstä taukoa ja hoitaa omaa lastani kotona niin paljon kuin mahdollista.
Lapsen isä taas ilmoitti itse, että ei ole halukas pitämään mitään perhevapaita. Hänellä on myös paremmin palkattu ja vähemmän stressaava työ, jossa työajat ovat joustavammat.
Mitä olen tuttavien kanssa jutellut niin ihan on ollut naisten oma, tietoinen päätös, että haluavat hoitaa pienet lapset itse kotona. Ja arvostavat sitä enemmän kuin työtä. Tunnen kyllä lähipiiristä kaksi poikkeustakin, perheitä, joissa miehet pitäneet pidemmät perhevapaat kuin naiset. Näissä tapauksissa nainen on joko jatkanut opiskelua tai luonut tietoisesti uraa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän he haluavat pitää mutta arvatkaa ketkä maksaa ne?
Kun aina jauhetaan että naisen euro on 80 senttiä niin se pitää paikkansa mutta vain vanhoillelpiioille.
Naimisissa olevan naisen euro on 1.80 euroa!
Höpsis. Suomessa ei ole mitään "mies tarjoaa" kulttuuria. Naiset jäävät kotiin välillä jopa säästöjensä turvin, kuten täällä on lukenut.
Se riippuu ihan siitä miten paljon vaimo kehtaa vaatia. Ja lähtee lätkimään ja vie muksut mukanaan jos ei mies suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laki kun muuttuu niin syntyvyys tulee laskemaan.
Tuo uusi laki kyllä mahdollistaa äidin vanhempainvapaan ihan yhtä pitkäksi kuin nykyisinkin (noin 9kk), mikäli isä luovuttaa omista vapaistaan 63 päivää äidille. Suurin osa varmasti tulee tekemään näin, ainakin mikäli vauvaa imetetään :D ensimmäisen elinvuoden vauvan pääasiallinen ravinto on äidinmaito, ja ekat 6kk se on AINOA ravinto. Näin ollen aika moni imettävä äiti tulee olemaan 9kk vanhempainvapaalla, ja jää sitten vähintään 3kk ajaksi joko kotihoidontuella tai pitää esim kesälomat siinä. Ihan kuten nytkin!
tällöin isälle jää vielä noin 4kk omia vanhemoainvapaita, jotka hän voi käyttää vaikka osissa, kunnes lapsi täyttää 2v. Isän ei ole kuitenkaan mikään pakko näitä käyttää.Eli jos äiti haluaa jäädä kotiin, sitä ei kukaan kiellä. Mikä ongelma?
Nyt ei ollut kyse lakisääteisestä äitiysvapaasta vaan monta vuotta hoitovapaalla olemisesta jota jotkut vaativat että heidän on saatava olla.
Täälläkin on tullut pari esimerkkiä, joissa nainen ei ole vapaaehtoisesti pitkällä hoitovapaalla. Mutta kukaan ei halua palkata vakituisesti nuoren perheen äitiä.
Itse olen nainen ja kyllä minuakin vähän pistää vihaksi että feministihallitus yrittää määrätä miten meidän perhe käyttää perhevapaat. Ei hallituksella ole mitään tietoa meidän perheen tilanteesta ja mikä on parasta meille. Siksi nuo perhevapaa-kiintiöt jopa heikentä monen perheäidin arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän he haluavat pitää mutta arvatkaa ketkä maksaa ne?
Kun aina jauhetaan että naisen euro on 80 senttiä niin se pitää paikkansa mutta vain vanhoillelpiioille.
Naimisissa olevan naisen euro on 1.80 euroa!
Höpsis. Suomessa ei ole mitään "mies tarjoaa" kulttuuria. Naiset jäävät kotiin välillä jopa säästöjensä turvin, kuten täällä on lukenut.
Se riippuu ihan siitä miten paljon vaimo kehtaa vaatia. Ja lähtee lätkimään ja vie muksut mukanaan jos ei mies suostu.
Voi olla. Suomessa naiset ovat liian kilttejä.
Monesti äiti jää pitkäksi aikaa kotiin, kun lapset tehdään pienellä ikäerolla. Esimerkiksi minä olin 30-vuotias, kun saimme esikoisemme. Tiesimme heti, että kolme lasta ois toiveissa. Koska olin kuitenkin "jo" 30v (mikä nykyaikana tuntuu olevan oikeesti nuori ensisynnyttäjä!) niin emme halunneet ottaa riskiä ja odotella liian pitkään toisen lapsen yrittämistä. Toinen lapsi syntyi kun olin 32v, kolmas syntyi kun olin juuri täyttänyt 35v. Palasin työelämään 37-vuotiaana, tuolloin mies jäi vuodeksi kotiin kaksivuotiaan kuopuksemme kanssa. Muut lapset minä olin hoitanut kotona eskari-ikäisiksi asti. Miehet kun eivät voi imettää, niin meillä ei olisi onnistunut tuo, että minä palaisin töihin vauvan ollessa 6,5kk vanha, ja mies jäisi kotiin :D ja kun jokatapauksessa uusi raskaus alkaa pian toisen jälkeen, on luonnollista että äiti hoitaa lapset.
Mutta näin meillä. Jos olisimme olleet nuorempia, ja saaneet lapset isommalla ikäerolla, ihan hyvin olisimme voineet vaihtaa vuoroja miehen kanssa, kun lapsi on noin päälle vuoden tai puolitoistavuotias. Koska ensimmäisen elinvuoden se äidinmaito ON vauvan tärkein ravinto, kuten joku täällö sanoi. Mutta 1,5-vuotiaalle riittää ihan vaikka vaan imetys aamulla ja illalla, kaikki ei tuon ikäisenä enää sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen ja kyllä minuakin vähän pistää vihaksi että feministihallitus yrittää määrätä miten meidän perhe käyttää perhevapaat. Ei hallituksella ole mitään tietoa meidän perheen tilanteesta ja mikä on parasta meille. Siksi nuo perhevapaa-kiintiöt jopa heikentä monen perheäidin arkea.
Punavihreään tapaan, hallituksen viherfeministit tietävät tilanteesi paremmin kuin sinä itse, et vain ymmärrä omaa parastasi. Tämä korostuu yleisesti viherliberaalissa politiikassa, eli punavihreiden kuvitelma ylivertaisesta älykkyydestään. Sanoisiko jopa narsistinen politiikan suunta.
Vierailija kirjoitti:
Monesti äiti jää pitkäksi aikaa kotiin, kun lapset tehdään pienellä ikäerolla. Esimerkiksi minä olin 30-vuotias, kun saimme esikoisemme. Tiesimme heti, että kolme lasta ois toiveissa. Koska olin kuitenkin "jo" 30v (mikä nykyaikana tuntuu olevan oikeesti nuori ensisynnyttäjä!) niin emme halunneet ottaa riskiä ja odotella liian pitkään toisen lapsen yrittämistä. Toinen lapsi syntyi kun olin 32v, kolmas syntyi kun olin juuri täyttänyt 35v. Palasin työelämään 37-vuotiaana, tuolloin mies jäi vuodeksi kotiin kaksivuotiaan kuopuksemme kanssa. Muut lapset minä olin hoitanut kotona eskari-ikäisiksi asti. Miehet kun eivät voi imettää, niin meillä ei olisi onnistunut tuo, että minä palaisin töihin vauvan ollessa 6,5kk vanha, ja mies jäisi kotiin :D ja kun jokatapauksessa uusi raskaus alkaa pian toisen jälkeen, on luonnollista että äiti hoitaa lapset.
Mutta näin meillä. Jos olisimme olleet nuorempia, ja saaneet lapset isommalla ikäerolla, ihan hyvin olisimme voineet vaihtaa vuoroja miehen kanssa, kun lapsi on noin päälle vuoden tai puolitoistavuotias. Koska ensimmäisen elinvuoden se äidinmaito ON vauvan tärkein ravinto, kuten joku täällö sanoi. Mutta 1,5-vuotiaalle riittää ihan vaikka vaan imetys aamulla ja illalla, kaikki ei tuon ikäisenä enää sitäkään.
Kuvailit juuri omaa tilannettani ja ajatuksiani!!!
Esikoiseni on nyt 1,5v ja odotan toista lastamme. Mikä järki Meikän olisi tässä hommata nyt uusi työpaikka, mies jäisi kotiin hoitovapaalle, ja sitten 6kk päästä minä jäisin taas äitiyslomalle kuiteskin!?
Ja nimenomaan hommata uusi työ, koska edellinen oli määräaikainen ja sitä ei jatkettu, koska koronakevät 2020. Ehkäpä jos minulla olisi työ johon palata, kävisin nyt tekemässä pikku puolenvuoden "töihin paluun" - ja sitten taas vähintään vuosi kotona. Kuka työnantaja sitäkään arvostaisi :D mekin nimittäin haaveilemme kolmesta lapsesta.
Ja ei, emme laita vuoden ikäistä lasta päiväkotiin. Hoidamme lapsemme kotona vähintään kolmevuotiaiksi. Tämä nykyisin kovin epämuodikas tapa toimi suvussamme vuosikymmeniä, en näe syytä miksi tekisin toisin :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kansantaloudellisesti järkevää, että siihen kannustetaan rahalla, joten minun veronmaksaja-näkökulmasta pitäkööt vaikka 20v kunhan puolisonsa kustantavat sen.
No harmi sitten että varhaiskasvatus vie moninkertaisen määrän niitä kalliita verorahojasi kotihoitoon verrattuna
.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen ja kyllä minuakin vähän pistää vihaksi että feministihallitus yrittää määrätä miten meidän perhe käyttää perhevapaat. Ei hallituksella ole mitään tietoa meidän perheen tilanteesta ja mikä on parasta meille. Siksi nuo perhevapaa-kiintiöt jopa heikentä monen perheäidin arkea.
Te perinteiset perheethän niitä sukunimiä olette kautta aikain pakottaneet. Perinteisiä arvoja saa aina pakottaa. Moni maa sallii naisen pakottamisen seksiin. Ette te reiät sinne päin paljoa huutele. Miksette ole kapinoimassa, kun naisen sukunimi on laitonta antaa lähes kaikissa maissa? Eikö perheiden yksityiset valinnat kiinnostakaan? Miksi Kiina pakottaa hankkimaan vain poikia? Miksi Kiina määrää vain yhden lapsen? Aina kun miesvalta pakottaa, on se akoistakin hyväksyttävää.
Te perinteiset kotiakat nyt vain heikennätte kaikkien naisten asemaa ja nyt kannatte siitä vastuun. Tämän kehityksen on mentävä siihen suuntaan että runkkunnekin sinne kotiin jäävät, muuten KAIKKIEN naisten työllisyys hankaloituu. Ihan oma vikanne, että valintanne ulottuvat muihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nainen ja kyllä minuakin vähän pistää vihaksi että feministihallitus yrittää määrätä miten meidän perhe käyttää perhevapaat. Ei hallituksella ole mitään tietoa meidän perheen tilanteesta ja mikä on parasta meille. Siksi nuo perhevapaa-kiintiöt jopa heikentä monen perheäidin arkea.
Te perinteiset perheethän niitä sukunimiä olette kautta aikain pakottaneet. Perinteisiä arvoja saa aina pakottaa. Moni maa sallii naisen pakottamisen seksiin. Ette te reiät sinne päin paljoa huutele. Miksette ole kapinoimassa, kun naisen sukunimi on laitonta antaa lähes kaikissa maissa? Eikö perheiden yksityiset valinnat kiinnostakaan? Miksi Kiina pakottaa hankkimaan vain poikia? Miksi Kiina määrää vain yhden lapsen? Aina kun miesvalta pakottaa, on se akoistakin hyväksyttävää.
Te perinteiset kotiakat nyt vain heikennätte kaikkien naisten asemaa ja nyt kannatte siitä vastuun. Tämän kehityksen on mentävä siihen suuntaan että runkkunnekin sinne kotiin jäävät, muuten KAIKKIEN naisten työllisyys hankaloituu. Ihan oma vikanne, että valintanne ulottuvat muihinkin.
Ja sinäkö olet esimerkki Uudesta Uljaasta Naisesta, jota kohti haluan pyrkiä? Jotenkin ei houkuttele.
Huutelen tänne väliin vaan, että kyllä imetys onnistuu myös, vaikka mies hoitaisikin pientä vauvaa, joskin se edellyttää sitä, että vauva huolii myös pullon. Meillä mies jäi ihan täysipäiväisesti vanhempainvapaalle, kun kolmas lapsemme oli 4,5 kk. Olin sitä ennen pumpannut maitoa pakastimeen monta kuukautta. Jatkoin tuolloin opiskeluja (en jaksa selittää pidemmin vähän omalla kaavalla mennyttä perhekuviotamme, mutta kuitenkin oli monesta syystä pakkorako vähän jatkaa silloin, ala yliopistossa sellainen ym.). Meni oikein hyvin, mies hoiti samalla kotona myös kahta vanhinta lasta (tuolloin 3- ja vajaat 2-v.). Asiaa helpotti tietysti se, että pystyin hyppytunneilla luentojen välissä pyörähtämään kotona ja pikaisesti imettämään silloinkin. Mutta välillä pumppailin yliopistolla vessassa tai tyhjässä neukkarissa ja vein maidon jemmaan oman laitoksen taukotilaan jääkaappiin. Ikää oli tuolloin 29 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää se, että täysin työvoimapoliittinen toimenpide naamioidaan siihen, että reppananaiset pelastetaan kotoa. Onneksi minä ehdin nauttia lapsistani kotona useita vuosia ennen näitä uudistuksia. Mies puolestaan ehdottomasti halusi olla töissä, lyhensi työaikaansa vasta kun minä palasin työelämään. Tietoisia ja harkittuja ratkaisuja teimme yhdessä, ilman valtion holhousta meidän perheen asioissa.
Jos yhteiskunta maksaa kotonaolemisen, on aivan ok tehdä päätöksiä työvoimapoliittisista syistä. Tyyliin "tämän olemme valmiit kustantamaan". Yksilöt ovat vapaita tekemään kuten parhaansa näkevät ja aktiivisesti itse asiansa järjestäen ne toteuttaa.
Eikö yhteiskunta maksa sitten muka sitä töissäkäyntiä? Se päivähoitopaikka maksaa vähintään 1000€/kk. Ja vanhempainvapaalla äitiä sijaistanut työntekijä joutuu taas työnhakuun, kun äiti palaa lomiltaan.
En nyt pysty jotenkin näkemään, miten se yhteiskunta säästää, jos äiti hoitaa omaa lastaan hoitotuella, verrattuna siihen, että äiti menisi töihin ja yhteiskunta maksaisi sen paljon kalliimman päivähoidon.
No kuule ap monikin on miettinyt tätä. Kyllä on mietitty. Ja mietitty. Ja yhtä vaan koko homma on naisille huono diili. Mutta yhä vaan sitä mietitään, mitään muutoksia mihinkään ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää se, että täysin työvoimapoliittinen toimenpide naamioidaan siihen, että reppananaiset pelastetaan kotoa. Onneksi minä ehdin nauttia lapsistani kotona useita vuosia ennen näitä uudistuksia. Mies puolestaan ehdottomasti halusi olla töissä, lyhensi työaikaansa vasta kun minä palasin työelämään. Tietoisia ja harkittuja ratkaisuja teimme yhdessä, ilman valtion holhousta meidän perheen asioissa.
Jos yhteiskunta maksaa kotonaolemisen, on aivan ok tehdä päätöksiä työvoimapoliittisista syistä. Tyyliin "tämän olemme valmiit kustantamaan". Yksilöt ovat vapaita tekemään kuten parhaansa näkevät ja aktiivisesti itse asiansa järjestäen ne toteuttaa.
Eikö yhteiskunta maksa sitten muka sitä töissäkäyntiä? Se päivähoitopaikka maksaa vähintään 1000€/kk. Ja vanhempainvapaalla äitiä sijaistanut työntekijä joutuu taas työnhakuun, kun äiti palaa lomiltaan.
En nyt pysty jotenkin näkemään, miten se yhteiskunta säästää, jos äiti hoitaa omaa lastaan hoitotuella, verrattuna siihen, että äiti menisi töihin ja yhteiskunta maksaisi sen paljon kalliimman päivähoidon.
Tässä katsotaankin pitemmän aikajakson aikaväliä ja kokonaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Huutelen tänne väliin vaan, että kyllä imetys onnistuu myös, vaikka mies hoitaisikin pientä vauvaa, joskin se edellyttää sitä, että vauva huolii myös pullon. Meillä mies jäi ihan täysipäiväisesti vanhempainvapaalle, kun kolmas lapsemme oli 4,5 kk. Olin sitä ennen pumpannut maitoa pakastimeen monta kuukautta. Jatkoin tuolloin opiskeluja (en jaksa selittää pidemmin vähän omalla kaavalla mennyttä perhekuviotamme, mutta kuitenkin oli monesta syystä pakkorako vähän jatkaa silloin, ala yliopistossa sellainen ym.). Meni oikein hyvin, mies hoiti samalla kotona myös kahta vanhinta lasta (tuolloin 3- ja vajaat 2-v.). Asiaa helpotti tietysti se, että pystyin hyppytunneilla luentojen välissä pyörähtämään kotona ja pikaisesti imettämään silloinkin. Mutta välillä pumppailin yliopistolla vessassa tai tyhjässä neukkarissa ja vein maidon jemmaan oman laitoksen taukotilaan jääkaappiin. Ikää oli tuolloin 29 v.
Hyvä että tämä onnistui, mutta että joudut jossain vessassa pumppaamaan maitoa on taas loistava esimerkki siitä miten kaikki on ihan perseellään yhteiskunnassa lastenhoidon suhteen. Enkä myöskään tajua miten jaksoitte tehdä kolmannen lapsen tähän ajankohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää se, että täysin työvoimapoliittinen toimenpide naamioidaan siihen, että reppananaiset pelastetaan kotoa. Onneksi minä ehdin nauttia lapsistani kotona useita vuosia ennen näitä uudistuksia. Mies puolestaan ehdottomasti halusi olla töissä, lyhensi työaikaansa vasta kun minä palasin työelämään. Tietoisia ja harkittuja ratkaisuja teimme yhdessä, ilman valtion holhousta meidän perheen asioissa.
Jos yhteiskunta maksaa kotonaolemisen, on aivan ok tehdä päätöksiä työvoimapoliittisista syistä. Tyyliin "tämän olemme valmiit kustantamaan". Yksilöt ovat vapaita tekemään kuten parhaansa näkevät ja aktiivisesti itse asiansa järjestäen ne toteuttaa.
Eikö yhteiskunta maksa sitten muka sitä töissäkäyntiä? Se päivähoitopaikka maksaa vähintään 1000€/kk. Ja vanhempainvapaalla äitiä sijaistanut työntekijä joutuu taas työnhakuun, kun äiti palaa lomiltaan.
En nyt pysty jotenkin näkemään, miten se yhteiskunta säästää, jos äiti hoitaa omaa lastaan hoitotuella, verrattuna siihen, että äiti menisi töihin ja yhteiskunta maksaisi sen paljon kalliimman päivähoidon.
Tässä katsotaankin pitemmän aikajakson aikaväliä ja kokonaisuutta.
Ja onko tässä pidemmän jakson tarkastelussa ollenkaan otettu huomioon sitä, mitä tarkoittaa lapselle kun viedään päiväkotiin aikaisin? Ja mitä tarkoittaa, kun päiväkodin toiminnassa ei millään tavalla ole otettu huomioon sitä, minkälaiset tarpeet lapsella on, ja valmiudet? Alle kolmevuotiaat eivät siitä päiväkotiin työntämisestä hyödy, päin vastoin. He eivät ole kehityksessään vielä siinä, että kaipaisivat muuta kuin vanhempia ja muutamia muita läheisiä ihmisiä. Eikä päiväkodissa pystytä tarjoamaan sellaista hoivaa, mitä tuon ikäinen vielä tarvitsisi.
Ymmärrän kyllä sen pelon, että liian pitkäksi aikaa kotiin jääneen äidin ura saattaa ottaa osumaa. Mutta kyllä tässä kuviossa pitäisi ottaa myös se lapsen hyvinvointi huomioon. Ettei tehtäisi virheitä, joiden korjaaminen tulee myöhemmin todella kalliiksi.
Oma mies ei olisi kyennyt tekemään kuin murto-osan siitä, mitä minä tein lasten ja koko perheen hyväksi. Lapset olisi saaneet ruokaa, mutta siinä se. Kaikki kasvattaminen olisi jäänyt kokonaan väliin. En olisi mitenkään ehtinyt ja jaksanut hoitaa välttämättömiä asioita enää työpäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää se, että täysin työvoimapoliittinen toimenpide naamioidaan siihen, että reppananaiset pelastetaan kotoa. Onneksi minä ehdin nauttia lapsistani kotona useita vuosia ennen näitä uudistuksia. Mies puolestaan ehdottomasti halusi olla töissä, lyhensi työaikaansa vasta kun minä palasin työelämään. Tietoisia ja harkittuja ratkaisuja teimme yhdessä, ilman valtion holhousta meidän perheen asioissa.
Jos yhteiskunta maksaa kotonaolemisen, on aivan ok tehdä päätöksiä työvoimapoliittisista syistä. Tyyliin "tämän olemme valmiit kustantamaan". Yksilöt ovat vapaita tekemään kuten parhaansa näkevät ja aktiivisesti itse asiansa järjestäen ne toteuttaa.
Eikö yhteiskunta maksa sitten muka sitä töissäkäyntiä? Se päivähoitopaikka maksaa vähintään 1000€/kk. Ja vanhempainvapaalla äitiä sijaistanut työntekijä joutuu taas työnhakuun, kun äiti palaa lomiltaan.
En nyt pysty jotenkin näkemään, miten se yhteiskunta säästää, jos äiti hoitaa omaa lastaan hoitotuella, verrattuna siihen, että äiti menisi töihin ja yhteiskunta maksaisi sen paljon kalliimman päivähoidon.
Tässä katsotaankin pitemmän aikajakson aikaväliä ja kokonaisuutta.
Ja onko tässä pidemmän jakson tarkastelussa ollenkaan otettu huomioon sitä, mitä tarkoittaa lapselle kun viedään päiväkotiin aikaisin? Ja mitä tarkoittaa, kun päiväkodin toiminnassa ei millään tavalla ole otettu huomioon sitä, minkälaiset tarpeet lapsella on, ja valmiudet? Alle kolmevuotiaat eivät siitä päiväkotiin työntämisestä hyödy, päin vastoin. He eivät ole kehityksessään vielä siinä, että kaipaisivat muuta kuin vanhempia ja muutamia muita läheisiä ihmisiä. Eikä päiväkodissa pystytä tarjoamaan sellaista hoivaa, mitä tuon ikäinen vielä tarvitsisi.
Ymmärrän kyllä sen pelon, että liian pitkäksi aikaa kotiin jääneen äidin ura saattaa ottaa osumaa. Mutta kyllä tässä kuviossa pitäisi ottaa myös se lapsen hyvinvointi huomioon. Ettei tehtäisi virheitä, joiden korjaaminen tulee myöhemmin todella kalliiksi.
Toivotko siis että äidit jäävät kotiin lapsen kanssa? Vai että isätkin jäävät kotiin? Kotiäitiyden/-isyyden arvostus ja palkitseminen kuntoon..? Mikä olisi ratkaisu? Miten tähän olisi varaa niin, että kotiinjäävältä äidiltä/isältä tämä ei myöskään olisi kohtuuton henkilökohtainen uhraus?
Ihan hyviä pointteja, mutta jos tämän seurauksena osa naisista joutuisi TAAS alisteiseen asemaan, onko oikein vaatia heitä uhrautumaan? Miten asian voisi hoitaa reilusti, taaten tarpeeksi reilun kohtelun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutelen tänne väliin vaan, että kyllä imetys onnistuu myös, vaikka mies hoitaisikin pientä vauvaa, joskin se edellyttää sitä, että vauva huolii myös pullon. Meillä mies jäi ihan täysipäiväisesti vanhempainvapaalle, kun kolmas lapsemme oli 4,5 kk. Olin sitä ennen pumpannut maitoa pakastimeen monta kuukautta. Jatkoin tuolloin opiskeluja (en jaksa selittää pidemmin vähän omalla kaavalla mennyttä perhekuviotamme, mutta kuitenkin oli monesta syystä pakkorako vähän jatkaa silloin, ala yliopistossa sellainen ym.). Meni oikein hyvin, mies hoiti samalla kotona myös kahta vanhinta lasta (tuolloin 3- ja vajaat 2-v.). Asiaa helpotti tietysti se, että pystyin hyppytunneilla luentojen välissä pyörähtämään kotona ja pikaisesti imettämään silloinkin. Mutta välillä pumppailin yliopistolla vessassa tai tyhjässä neukkarissa ja vein maidon jemmaan oman laitoksen taukotilaan jääkaappiin. Ikää oli tuolloin 29 v.
Hyvä että tämä onnistui, mutta että joudut jossain vessassa pumppaamaan maitoa on taas loistava esimerkki siitä miten kaikki on ihan perseellään yhteiskunnassa lastenhoidon suhteen. Enkä myöskään tajua miten jaksoitte tehdä kolmannen lapsen tähän ajankohtaan.
Tästä olen ihan samaa mieltä. Jossain Keski-Euroopassahan on käsittääkseni työnantajilla velvollisuus hommata rauhallinen taukotila ja asianmukainen jääkaappi sinne pumppaamista varten, koska tapana on viedä lapset pienempinä hoitoon.
Syy hankkia kolmas lapsi tuohon samaan oli ihan tarkkaan laskelmoitu juttu. Molemmat haaveilimme isosta perheestä ja minä olin ollut pidempään kotona kahden ensimmäisen lapsen kanssa, joskin mies oli ollut kotona myös lyhyempiä pätkiä ja minä ollut kesätöissä ym. Minulla oli opinnoissa sellainen vaihe, että tuon kolmannen jälkeen oli parempi minun etsiä töitä ja miehen jäädä kotiin. Hyvin työllistävä ala kyseessä tosin molemmilla, joten sikäli onnekas asema. Myöhemmin neljännen kohdalla vapaat oli sitten suht helppo jakaa. Viides harkinnassa lähitulevaisuudessa.
Toiset tykkäävät työstä ja toiselle työ on vain asia jolla rahoitetaan muu elämä