Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pikkusiskoni 15v on ihan mahdoton
07.07.2015 |
Kaipailisin apua teini-ikäisen pikkusiskoni kanssa. Olen itse 21v ja asun poissa kotoa. Siskoni käytös on ihan mahdotonta. Ei kunnioita vanhempiani ollenkaan, haluaa kaikkea, mutta mitään ei anna takaisin. Ei edes hyvää käytöstä. Vanhemmillani ei ole sanavaltaa hänen menemisistään muuten alkaa kauhea raivoaminen, haukkuminen ja kiroilu. Lopuksi lähtee ulos omin lupinensa.
Siskoni haukkuu alati vanhempiani mitä ilkeimmillä sanoilla ja saa äitini itkemään. En ymmärrä mitä siskoltani mukamas puuttuu. Meillä on huoltapitävät ja rakastavat vanhemmat. Siskolla oma huone ja tarpeeksi omaa tilaa ja vapautta. Lisäksi on oma läppäri, iPhone, ja skootteri sekä kavereita. Vanhempani eivät todellakaan vaadi paljoa. Omaa huonettakaan sisko ei saa pidettyä siistinä vaan äitini siivoaa hänen sotkunsa mm. levälleen jätetyt tiskit, vaatteet ja roskat. Kiitokseksi saa vain haukkumista. Hävettää kun huuto kuuluu naapuriin asti.
Olen sanonut vanhemmilleni, että jos sisko joskus laitettaisiin kunnolla arestiin, otettaisiin mukavuudet kuten läppäri ja puhelin pois niin ehkä käytös muuttuisi. Mutta tilanne on aina sama. Viimeksi tänään puhuin äitini kanssa ja hän oli taas itkenyt siskoni vuoksi.
Mitä tällaisen teinin kanssa oikein täytyy tehdä? Onko käytös teille tuttua?
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:24"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 21:43"]
Asiaa ei auta se, että asetetaan rajoja ja vähennetään viikkorahoja. Teini-ikä on muutenkin muutosten aikaa eli hämmentävää ja usein melko ahdistavaa aikaa tietyllä tavalla, joten se varmaan auttaisi jos koittaisit myötäillä siskon mielipiteitä ja rakentaa luottamuksellisen keskustelusuhteen, jolloin sisko saa puhua mistä tahansa asiasta, ap. Teinit eivät usein halua puhua vanhemmilleen heitä ärsyttävistä asioista, vaan esimerkiksi, sinä ap, olet sen ikäinen, että olet juuri itse käynyt teini-iän läpi, joten uskoisin että siskosi kuuntelisi mielellään sinua, jos ihan rauhassa istut alas hänen kanssaan moneksi tunniksi ja juttelet asioista. Aloita vaikka kertomalla omista kavereistasi ja mikä sinua ärsyttää, jolloin sisko tuntee olevansa tärkeä, kun kerrot omia asioitasi.
[/quote]
Rajoja nimenomaan pitää olla. Pitää siivota omat sotkut, eikä paukata minne sattuu ilman lupaa. Tällaiset rajat ovat välittämistä, ja niiden puuttuessa teini onkin kuin tuuliajolla. Tietenkään ei voida tietää juuri tämän ap:n siskosta, että onko taustalla jotain muutakin, mutta kotona ei vaikuta olevan riittävästi ohjausta. Ei se ole rankaisua vaan vanhempien tehtävä on asettaa rajat, vaikka se ei aina niin kivaa olekaan kummallekaan osapuolelle.
[/quote]
No en mä nyt puhu, että ei mitään rajoja tulisi olla. Mutta se ei auta asiaa, että teiniä rankaistaan vain sen käytöksestä. Jos kerrot teinille oikeasti hyvän syyn, miksi et halua sen olevan esim. ulkona myöhään (koska haluan suojella, ja minua pelottaa puolestasi, kerrot tunteistasi itsekin). Vanhempien täytyy myös osata tehdä kompromisseja, vanhemman ei kuulu olla diktaattori vaan enemmänkin filosofi, joka selittää asioita ja pohtii niitä yhdessä lapsen kanssa. Yleensä se vain pahentaa oloa, kun teinille sanotaan vain ei, eikä perustella asioita ja huudetaan. Teini tarvitsee ymmärrystä ja esimerkiksi, kun olin itse teini, minulla oli 15-vuotiaasta lähtien melko vapaat kotiintuloajat, mutta vanhemmat painottivat, että luottavat minuun ja jos rikon luottamuksen, niin tulee rajoja oman itseni takia. Nyt olen 30-vuotias perheellinen ja onnellinen vakituisessa työssä.
[/quote]
Onko omien sotkujen siivoaminen ja vaatteiden keruu lattialta ym. rankaisua? Ihan älytöntä alapeukuttamista, kun puhutaan nyt normaalista kotielämästä ja siihe kuuluvista normaaleista säännöistä. Rajoja nekin ovat.
Rajojen asettaminen sisältää myös tuon keskustelun ym. Ei nyt puhuta koiran kouluttamisesta.
[/quote]
En koskaan sanonut, että ei tulisi olla MITÄÄN rajoja. Se ei ole rajojen asettamista, että laitetaan siivoamaan, vaan se on rajojen asettamista, että asetetaan kotiintuloaika. Se ei rajoita mitenkään teiniä, jos huone siivotaan, mutta olen sitäkin mieltä, että saa elää sellaisessa huoneessa kuin huvittaa, ei tarvitse teinin huoneessa käydä.
[/quote]
No siitähän minäkin puhuin ihan ekana, että omat sotkut pitää siivota eikä paukata kotoa ilman lupaa miten sattuu. Siinä on jo rajoja, mutta alapeukkua tulee. Tietysti teinin oma huone saa olla läävä jos siellä niin viihtyy, mutta oletettavasti teini liikkuu taloudessa muissakin huonessa? Ihan varmasti siinä on rajaa, jos käsketään käyttäytymään ihmisiksi, jos tähän asti on vain sikaillut ja äiti kulkee perässä keräämässä tavarat lattialta kuin 2-vuotiaan jäljiltä.
[/quote]
Joo. Mutta se pointti ei ollut se, että siivoaako sisko talossa vai ei. En usko, että se paha olo johtuu siitä, että tyttöä käsketään siivoamaan. Yleensä aggressiivinen ja uhmaava käytös on pahan olon purkua. Kaikella on aina syy-seuraus maailmassa. Todennäköisesti sisko ei edes itse tiedä mikä häntä vaivaa, vaan se vaatii asioiden käsittelyä. Avautuminen on toisin sanoen mielen liikuntaa. Vähän kuin fyysisesto huonossa kunnossa oleva ihminen lähtisi lenkille, niin siskokin tarvitsee jonkun, jolle puhua. Ei pelkkää rankaisua ja huutamista. Sama kuin sanoisi läskille vitun läski, kun sen sijaan voisi sanoa, että haluutko lähteä mun kanssa joku päivä salille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin juttelisin äitille sen verran että ei siivoa enää pikkusiskosi sotkuja, tuon ikäisen luulisi osaavan siivota itse jälkensä, jos ei niin eläköön sotkussa. Ja toiseksi juttelisin pikkusiskolle ja kysyisin ymmärtääkö hän että satuttaa äitiä haukkumisillaan ja epäkunnioittavalla käytöksellä. Tuli nyt vaan mieleen että on aika lellitty pentu kyseessä, auttaisko jos tavarat ottais pois ja saa takaisin kun auttaa kotitöissä tai pyytää käytöstään anteeksi, veikkaan että vanhemmat ne tavarat on ostanut joten pois vaan käytöstä niin kauaksi aikaa kunnes osaa arvostaa tavaroiden ostajia.
Kai tuo jotain murrosikää on ja aikuistuu tuosta muutaman vuoden sisällä. Tai yksi vaihtoehto on että siskosi voi huonosti ja purkaa sen perheeseensä. Ihanan siskon omistaa kylläkin, kiva kun jaksat olla huolissaan ja haluat auttaa, rakkaita ne silti on vaikka kuinka huonosi käyttäytyy. Tsemppiä äitilles ja sulle!
Mulla on aivan täysin sama tilanne, mutta kyseessä on pikkuveli, joka juuri täytti 18 vuotta. Mutta kai pojilla se murrosikä kestää pidempään, en tiedä. Välillä on todella vaikeaa yrittää ymmärtää, kun toinen huutaa päin naamaa niin ilkeitä asioita, että siitä oikeasti pahoittaa mielen. En kestä sitä, että näen äiti itkemässä veljeni käytöksen ja ilkeyden takia.
Olen yrittänyt puhua veljelleni järkeä, olen yrittänyt olla tukena, olen yrittänyt ymmärtää ja auttaa... Hänkin on niin sulkeutunut, että välimme viilenevät jatkuvasti. En tiedä mitä tässä voisi enää tehdä. Minäkin haluaisin vain sen ihanan, iloisen pikkuveljeni takaisin. Itsekin asun toisessa kaupungissa ja vierailen perheeni luona joka kuukausi. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa, mutta tietokoneella pelaaminen ja kaverit kiinnostavat enemmän, kuin minun seurani.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 22:33"]Hei!
Joillain nuorilla on vaikea murrosikä.
Minun isosiskolla aikoinaan oli ihan kamala juuri tuossa iässä. Ei se tarkoita aina, että nuorella on paha olla. Tuo on sitä kasvun aikaa ja hormonit hyrrää.
Itse olin hyvin kiltti tuossa iässä. Olin hyvin masentunut enkä tuonut sitä raivoamalla ja huutamalla esille.
[/quote]
Tämän takia vanhempien olisi hyvä tarjota rauhallista keskustelumahdollisuutta ihan kaikille nuorille ja lapsille. Rakentaa sitä välittämisen ja kuuntelemisen kulttuuria. Yleensä annetaan mennä omalla painollaan, paitsi ongelmakäytökseen puututaan huutamalla ja rankaisemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 21:28"]
Pikkupillu on saanut liikaa vastikkeetta, narsistista käytöstä, johon sekoittuu horminimyrsky ja vanhemman miehen kullin kaipuu. Ämmästä tulee peruslortto tai ryhdistäytyy jossain vaiheessa, on ihan hutsusta itsestään kiinni kummin käy, perusluonne ohjaa. Aivotoimintaa pitäisi tuon ikäisellä jo olla jos on halua tai kapasiteettia sen käyttöön.
[/quote]
Lauerma hiljaa!
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 23:10"]Mulla on aivan täysin sama tilanne, mutta kyseessä on pikkuveli, joka juuri täytti 18 vuotta. Mutta kai pojilla se murrosikä kestää pidempään, en tiedä. Välillä on todella vaikeaa yrittää ymmärtää, kun toinen huutaa päin naamaa niin ilkeitä asioita, että siitä oikeasti pahoittaa mielen. En kestä sitä, että näen äiti itkemässä veljeni käytöksen ja ilkeyden takia.
Olen yrittänyt puhua veljelleni järkeä, olen yrittänyt olla tukena, olen yrittänyt ymmärtää ja auttaa... Hänkin on niin sulkeutunut, että välimme viilenevät jatkuvasti. En tiedä mitä tässä voisi enää tehdä. Minäkin haluaisin vain sen ihanan, iloisen pikkuveljeni takaisin. Itsekin asun toisessa kaupungissa ja vierailen perheeni luona joka kuukausi. Haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa, mutta tietokoneella pelaaminen ja kaverit kiinnostavat enemmän, kuin minun seurani.
[/quote]
Nuoret miehet ovat yleensä vaikeimpia, heidän kun on vaikea avautua edes ammattihenkilöille tai kavereilleen. Mun poikaystävän pelasti armeija ja sen jälkeen meidän seurustelu. Pääsi puhumaan sellaisista kipeistä asioista, joista ei miehisyydessään ollut osannut vuosiin jakaa vaan aika oli mennyt tunteita alkoholilla, bilettämisellä ja pelaamisella turruttaen. Sellaista aktiviteetista toiseen hyppimistä, ettei tarvitse mitään asioita käsitellä...
Toivottavasti joskus vielä kasvaisi miessukupolvi, joka kokisi (ja kasvatettaisiin niin + sosiaalinen ympäristö muutenkin) että on ihan ok puhua tunteista ja jakaa asioita. Moni tyttö ja nainen on kertonut (ilman yksityiskohtia tietenkin) että miesystävillä on ollut paljon patoutuneita asioita sydämellään suhteen alussa, kun ei ole koskaan kenellekään voinut syvemmin jakaa asioita. Toivottavasti saatte sun pikkuveljen olon jotenkin paremmaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla ku meet kotiin, sanot sille äitillesi että ottaa mukavuudet pois. Mulla oli sama oman pikkusiskon kanssa, ikää 14v ja kärtti siihen asti ettå sai kaiken mitä halusi. Esim vaatekaupassa rupesi huutamaan aina että vituttaa ku me ollaan nii köyhii ettei oo varaa ostaa yhtä laukkuu. Lähes aina sitten sai haluamansa.
Jossain vaiheessa mie kyllästyin, kun vanhemmat suunnitteli tekevänsä jonkun ulkomaanmatkan, ja huomasivat että eihän heillä ole sen enempää rahaa säästötilillä kuin minullakaan, kun mun oli tarkotus lähteä mukaan ja maksaa oma osani. Jotain on vialla, jos yliopistossa opiskelevalla nuorella on käytettävissään enemmän rahaa kuin vanhemmillaan, joilla on kohtuulliset tulot. Ja nyt jos joku tulee kysymään, miten mulla on rahaa, niin ne eivät ole peräisin vanhemmiltani vaan töistä joita tein lukioaikana, ja aika paljon.
Menin kotiin, ja sisko tietysti oli vastaan, kun vietiin puhelin, ja tilalle joku vanhempi nokialainen. Konetta saa käyttää tunti/päivä, olohuoneessa olevaa.
Tiedän, aika paljon kyllä sen tekemisiä rajoitettiin, mutta kun se alkoholin käyttö ja tupakointi loppui, niin puhelin annettiin takasin ja samoin läppäri, mutta puolen vuoden päästä.
Sen pelleilyt loppui äkkiä sitte :D Koulussaki alko menemään paremmin, eikä enää huuda vanhemmilleen. Ja viime kerralla kun kotona kävin, puhuttiin siskon kanssa, ja se totesi että se oli itseasiassa hyvä juttu kun pakotettiin se puolen vuoden ajan olemaan ilman mukavuuksia.
Nyt tosta on tasan 2v, ja elämä näkyy sillä menevän aika paljon paremmin kun sillon.
Nyt joku tulee sanomaan, että tollanen on natsismia, mikä on siten totta että aika pirun paljon tekemisiä rajotettiin mutta nyt ajateltuna aika hyvä juttu.
Minun siskoni käyttäytyy samalla tavalla. Eroaa vaan sinun siskostani siinä, että hän on jo 19v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Tiedän mistä tossa on kyse. Se on murrosikä! Ensinnäkin äitisi kuuluisi kasvattaa pallit ja pistää siskolikka kuriin hiukan toisella tavalla ja älä sä puutu tohon ollenkaan koska se lisää tota negatiivisuuden kierrettä entisestään. Sen sijaan että yrittäisit puuttua tytön käytökseen, yrittäisit ottaa kontaktia häneen mutta ylimielisellä otteella se ei ainakaan onnistu. Älkää kasvattako uhmaa typeryyksillä ja lakatkaa nyt ainakin siivoamasta sen jälkiä...
Alue: Aihe vapaa
Hei!
Joillain nuorilla on vaikea murrosikä.
Minun isosiskolla aikoinaan oli ihan kamala juuri tuossa iässä. Ei se tarkoita aina, että nuorella on paha olla. Tuo on sitä kasvun aikaa ja hormonit hyrrää.
Itse olin hyvin kiltti tuossa iässä. Olin hyvin masentunut enkä tuonut sitä raivoamalla ja huutamalla esille.