Tässä ehkä syy, miksi "mummoäitejä" kauhistellaan

Siis mikä helvetin väliä sillä on milloin lapsensa tekee? Toisille sopii raskaus ja äitiys nuorena toisille vähän vanhempana. Itse olen saanut lapseni nuorena 18-22 vuotiaana, ne on nyt aikuisia. Nyt lähdemme yrittämään vauvaa uuden mieheni kanssa ja en koe mitään ongelmaa asiassa, päinvastoin. Nuorena olin niin epäkypsä itsekin ja näin mailman niin mustavalkoisena. Moni asia tekisin nyt eri tavalla mikäli tulisin äidiksi. Jos nyt tulisin äidiksi olisin 60 kun lapsi on 20, eli edelleen työelämässä jne. Minun äiti oli 36 minut saadessaan ja nyt hän on 75 ja hänkin edelleen täysin skarppi ja työelämässä omasta tahdostaan.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 10:38"]

Miksi naisista käytetään nimitystä "mummoäiti" kun nainen saa vähän vanhempana lapsen? kukaan ei puhu "pappaisistä" vaikka monet miehet lisääntyvät jopa 60-70v?

[/quote]

Se on tätä meidän naisten keskinäistä sosiaalista kanssakäyntiä, jolla pidetään huoli että joku ei ala kilpailemaan "miesten kisoissa" (eli työ, raha ja vaikutusvalta), vaan tehdään jatkuvasti selväksi että naisen arvoasteikon määrittää ulkonäkö, ikä ja vanhemmuus. Voi että ku joskus havahduttaisiin kaikki siihen, että itse me sukupuolena sabotoidaan itseämme. Ei ymmäretä että äitiys ei ole koko elämä, eikä ainoa tapa elää hyvää elämää naisena. Ei kukaan sääli esim lapsetonta viiskymppistä miestä, mutta kun on nainen niin voivotellaan oikein olan takaa kun ei ole saanut lapsia eikä voi mummoksikaan tulla. Jep, elämässähän ei ole mitään muuta saavutettavaa, kuin lisääntyminen.

Mä olen nyt 35-vuotiaana, vuoden vanhan lapsen äitinä, paremmassa kunnossa kuin olin kymmenen vuotta sitten. Ja mitä nyt tuolla kylillä muuta vaunukansaa, niin mitä nuorempi, sen paksumpi. Sori vaan teinit, mutta näin se menee.

Äidilläni olisi käynyt huonosti, jos olisi tehnyt lapset 35 vuotiaasta eteenpäin. Viimeisen teki joskus 30 vuotiaana. Äitini elää terveellisesti, liikkuu ja on ulkoisesti nuorekas, mutta keho alkoi jo pettää kolmenkympin jälkeen. Ei saanut nostettua nuorinta lasta pinnasängystä välillä ja 40 vuotiaana alkoi pahat selkävaivat. Ei ole vielä edes 50 täyttänyt ja on lähes työkyvytön ja lasten hoito ei onnistuisi enää täyspäiväisesti.

Sukuvika ja voin kokea saman kohtalon. Selkä jumittaa jo nyt välillä enkä ole edes kolmekymmentä. Lapset olen jo tehnyt.

Ei ole aina elintavoista kiinni terveys. Jos haluaa lapsia, en jättäisi reilusti yli kolmekymppiseen.

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 11:43"]Mä olen nyt 35-vuotiaana, vuoden vanhan lapsen äitinä, paremmassa kunnossa kuin olin kymmenen vuotta sitten. Ja mitä nyt tuolla kylillä muuta vaunukansaa, niin mitä nuorempi, sen paksumpi. Sori vaan teinit, mutta näin se menee.
[/quote]
No ne voivat sentään laihduttaa ja ovat vielä nuoria.Sinä olet ikäloppu kurppa hyi

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:38"]

Täällä toinenkin mummoäidin tytär. Se ei ole lapselle hyvä juttu. Mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän ihminen tarvitsee lepoa ja elpymistä. Kun lapsi on pieni, valvomiset eivät suju, 40-50-vuotiaan on vaikea nukahtaa uudestaan, kun yöllä tulee herätyksiä. Lapsen tullessa murrosikään äiti itse alkaa olla uupunut vaihdevuosien tuomista muutoksista ja kaikesta työelämärumbasta. Äitini repliikki suurin piirtein asiaan kuin asiaan oli: "Älä häiritse äitiä, äiti on väsynyt." Tällaista se reaalimaailmassa vaan on.

[/quote]

Höh, päinvastoin vanhempana tarvitsee vähemmän unta. 20 vuotta en olisi jaksanut yöherätyksiä, tarvitsin sen 8-9 tunnin keskeytymättömät yöunet, tai olin aivan vetämättömissä seuraavana päivänä. Nykyään pärjään 6-7 tunnin unilla, eikä ole mitään ongelmaa nukahtaa uudelleen yöherätysten jälkeen. T: 1-vuotiaan 44-vuotias äiti

Oma "asenteeni" ns. mummoäitiyteen johtuu omista kokemuksista. Tiedostan, että tapoja on monia ja kaikilla oma polkunsa ja tapansa olla onnellsia, mutta henkilökohtaisessa ja omassa elämässäni halusin tehdä lapset nuorena, koska oma äitini oli 42 saadessaan minut.

Ihan lapsena minua kiusattiin tarhassa vanhasta äidistä, sitten taaseen "ei jaksa"-vaihe ja loppupeleissä internet oli pelottava saatanan lähettiläs ja tutustun huumejengeihin, kun halusin teininä istua muutaman tunnin viikossa koneella pelaamassa tai piipahtelin irc-galleriassa. Äitini vaan ei kyennyt pysymään kehityksen tahdissa ja nykyisin ei tavata ollenkaan vaikka ollaan aikuisia molemmat. Ikärako vaan on niin valtava.

Joku toinenhan on toki innokkaampi pysymään kärryillä lastensa maailmasta eikä ehdointahdoin halua pitää lastaan tynnyrissä, mutta tämä oli oma kokemukseni ja halusin itse tehdä toisin. Minulla tosin lopetti menojalka vipattamisen 19 vuotiaana ja lapsia tuli 21 vuotiaana, kun oli vakityöt ja muut saatu plakkariin. Mitään mummoäitiyttä en silti lähtisi terminä lanseeraamaan ja erittelemään, että kaikki yli 32 vuotiaina lisääntyneet olisivat automaattisesti körttejä ja paskoja ihmisiä ja huonoja vanhempia. Kyse on kuitenkin luonnekysymyksestä, että osaako olla ylipäätään osallistuva vanhempi, joka haluaa oikeasti ymmärtää ja olla osana lapsen kehitystä ja maailmaa.