Te naiset, jotka olette vaatimattomimman näköisiä kaveriporukasta

Nää... Jos mies toimii kuten ap kuvaa, saa moinen ääliö mennäkin. Ihmisen vetovoima kun ei ole ulkonäöstä kiinni. Olen itse asiassa porukkamme keskikastia, ja tiedätkös ap, sakissamme vetää miehiä eniten puoleensa se kaikkein arkisimman näköinen nainen. Ylipainoinen, tavallisen näköinen! Hänellä on seksuaalista vetovoimaa, ja hän on aidosti kiinnostunut keskistelukumppaneistaan, mitä miehet pitävät todella houkuttelevana. Tai en minä tietenkään naisena voi tietää varmuudella, mikä hänessä vetää, mutta oma mieheni on kysyttäessä selittänyt, että xx on ihana, koska hänen kanssaan keskustellessa tulee olo, että on mielenkiintoinen ja arvokas miehenä.

Joten en todellakaan pitäisi ap:n kuvailemaa tilannetta ongelmallisena. Jos joku katsoo pelkästään ulkonäköä, sellainen ihminen ei ole vaivannäön väärti, vaan aika typerä tapaus.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:39"]

Mulla on tällainen superkaunis kaveri, joka flirttailee kaikkien kanssa ja saa koko baarin huomion. Nolona sitten kävelen perässä, kun miehet piirittävät häntä ja itse jään taka-alalle. Usein en tämän naisen kanssa lähde ulos, koska en tosiaan saa sitten huomiota. Olen siis ihan kaunis ja miehiä saan, mutten tämän naisen seurassa.

[/quote]

Sama. Mulle tämä kaunotar oli paras ystävä ja oltiin tosi läheisiä. Aina minut kuitenkin muistettiin vain "Petran kaverina", ylipäätään tuntui että jäin ystävän varjoon kaikin tavoin. 

Muutin lopulta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja se teki kyllä tosi hyvää monin tavoin. Minut mm. huomattiin ja opitiin tuntemaan ihan omana itsenäni, se oli mahtavaa! Tää nyt laajentui aikalailla ohi aiheen, mutta keskustelu toi vaan mulle mieleen tällaiset nuoruuden tapahtumat. :)

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 14:23"]

Nää... Jos mies toimii kuten ap kuvaa, saa moinen ääliö mennäkin. Ihmisen vetovoima kun ei ole ulkonäöstä kiinni. Olen itse asiassa porukkamme keskikastia, ja tiedätkös ap, sakissamme vetää miehiä eniten puoleensa se kaikkein arkisimman näköinen nainen. Ylipainoinen, tavallisen näköinen! Hänellä on seksuaalista vetovoimaa, ja hän on aidosti kiinnostunut keskistelukumppaneistaan, mitä miehet pitävät todella houkuttelevana. Tai en minä tietenkään naisena voi tietää varmuudella, mikä hänessä vetää, mutta oma mieheni on kysyttäessä selittänyt, että xx on ihana, koska hänen kanssaan keskustellessa tulee olo, että on mielenkiintoinen ja arvokas miehenä.

Joten en todellakaan pitäisi ap:n kuvailemaa tilannetta ongelmallisena. Jos joku katsoo pelkästään ulkonäköä, sellainen ihminen ei ole vaivannäön väärti, vaan aika typerä tapaus.

[/quote]

Nykyisin se vielä, mitä selitin viestissä 28, että ulkonäön lisäksi persoonani ei ole viehättävä tai mielenkiintoinen. Enkä koskaan ole ollut sellainen pirskahteleva ilopilleri, millainen naisen tulisi olla.

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 12:56"]

Miten olette kestäneet sen, että baareissa ette saa mitään huomiota miehiltä, korkeintaan silloin jos miehet siirtyvät iskemään teitä nätimpien kavereiden antaessa ensin pakit? Miten tapailuissa olette voineet pitää miehen kiinnostuneena itsestänne, kun kavereita esiteltäessä auttamatta miesten kiinnostus laimenee nähdessään kauniimpia kavereitanne?

[/quote]

Aliarvioit miehiä aika pahasti. Moni kakku päältä kaunis, silkkoa sisältä... pätee myös naisiin.

Kuvitteltko kauniiden naisten saavan kaikki miehet? Miksi? 

[/quote]

Oman kokemuksen mukaan niin on, kauneus on suurin valtti mitä voi naisella olla. Tätä arviota tietysti hämärtää se, että kaverini ovat sisältäkin upeita ihmisiä. Ei ihme, että ovat miltei kaikki pitkäaikaisissa suhteissa. Miten se on miesten aliarvioimista, jos kyselen muilta samaa kokeneilta naisista selviytymisvinkkejä?

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 20:02"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 19:32"] [quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 13:12"] Käy välillä baarissa muiden kuin näiden kauneimpien kavereidesi kanssa. Ja tosiaan, ole itse aktiivinen. Tutustu rauhassa sinua kiinnostavaan mieheen, jos asia kavereille esittelystä vaivaa sinua niin älä tee sitä ihan alkuvaiheessa. Jos olette jo tapailleet jonkin aikaa ja sitten kun mies tapaa näitä kavereitasi ja kiinnostuukin heistä enemmän, heitä sellainen idiootti menemään. [/quote] Miten se tekee miehestä idiootin, jos osoittaudun itse riittämättömäksi? Ei minusta se niin mene. Tietysti tuota voisi välillä kokeilla, että käy baareissa muidenkin kavereiden kanssa. [/quote] Sanotko itseäsi riittämättömäksi. Ei näin! [/quote] Mitä muutakaan sitä voisi olla jos en miehille riitä omana itsenäni? [/quote] Ei sun tarvitse riittää monille satunnaisille miehille. Kun ystävystyt ja rakastut sen yhden kanssa niin se on siinä. Sun pitää vaan loppuun asti arvostaa itseäsi niin, että ymmärrät, että ne miehet, joiden kanssa ei natsaa tai jotka lähtevät muiden matkaan, eivät ole sua varten. Hyvää kannattaa odottaa. Olen ollut aika vetäytyvä, mutta elämän aikana mulle on kehittynyt omanarvontunto ja itseluottamus. Puhun asioista suoraan, en piikittele. Olen huomannut joittenkin miesten osoittavan kunnioitusta kun olen mm. tarvittaessa osannut suuttua. Olen kuitenkin hauska ja keskustelen mielelläni. Hyvän, arvostavan miehen löysin aikoinani. Kouluaikoina olin seinäruusuista seinäruusuin.

[/quote]

Osaatko sanoa jotain keinoja miten pystyit kehittämään tuon itseluottamuksen ja omantunnonarvon? Nyt kun takana on itsellä vaan pääasiassa epäonnistumisia tuntuu, etten ole siinä asemassa että voisin saada miestä joka pitäisi minusta omana itsenäni vaan jotain on muutettava. Ymmärrän kyllä hyvin mistä puhut ja asioista olen lukenut, mutten vaan näytä osaavan toteuttaa sitä.
[/quote]

Kysymykseesi on vaikea vastata, mutta yritän ainakin omasta kokemuksestani. Ei ainakaan kannata tehdä asioita, jotka tuntuvat väkinäisiltä ja teennäisiltä. Tämän olen entistä paremmin ymmärtänyt viime vuosina.

Minua on sanottu aidoksi ja suoraksi. Ehkä tämä on vain luonnekysymys. Olen myös tottunut keskustelemaan asioista. Tunteista olen puhunut suoraan. Nuorena yhdelle miehelle sanoin, että pelkään häntä eikä me ymmärretä toistemme puhetta. Olin niin paniikissa, että aloin itkeä. En ollut ihastunut häneen. Hän oli ehdottanut seurustelua, mutta päädyimme ystävyyteen.

Olen ollut tosi hiljainen ja vetäytyvä ja kärsinyt itsetunto-ongelmista. Silti väitän, että mulla on ollut henkistä pääomaa, persoonaa, huumorintajua, syvällisyyttä ja keskustelutaitoa. Itseluottamus ja itsetuntemus on kasvanut iän myötä, nyt olen yli 40
v. Olen oikeasti arvostanut ja ystävystynyt ihmisten kanssa. Ne ystävyydet ovat aidosti koskettaneet niitä miehiä, joihin nuorena tutustuin. Kukaan ei vaan tuntunut oikealta. Mulla oli käsitys siitä mitä hain. Lopulta se oikea löytyi. Hän lähestyi, koska arvostii minua.

Yritin selittää, että miehet ovat arvostaneet aitouttani. Koulussa pojat kiusasivat ilkeästi, mistä on jäänyt haavoja, mutta jotkut kunnioittivat ja sanoivat sen ääneen. Se tuntui hyvältä halua pelata mitään pelejä. En tiedä saitko tästä mitään irti.

Minua on sanottu aidoksi ja suoraksi

^ Sain kyllä... Oma tie on vaan jokaisen lopulta itse löydettävä. Ehkä joskus löydän itselleni sopivan miehen tai sitten en, jää nähtäväksi.

60=67. Toinen viestini lähti liian aikaisin ja ihmeellisine kirjoitusvirheineen. Piti vielä kirjoittaa, että en pelaa mitään pelejä ja tein sen useimmiten selväksi, paitsi ihan nuorena, mutta silloin en ollut tosissani. Itse asiassa en juuri käynyt ravintoloissa, ihan muutaman kerran vaan, enkä muista koskaan itse lähestyneeni miehiä.

Ehkä sanoisin edelleen, että älä tee asioita, jotka tuntuvat kipeiltä. Jos ravintoloissa käyminen tuntuu siltä, älä käy siellä.

No, pohjimmiltaan mua auttoi ajatus siitä, että kyllä Jumala antaa mulle kaiken mitä tarvitsen kun
kaipasin puolisoa. Ilman tuota luottamusta olisin ihan tyhjän päällä elämässä. Keskityin myös oman itsenäisen elämäni rakentamiseen.

En ota kontaktia miehiin jos olen yksin. Jos joku lähestyy nimenomaan minua kaveriporukassamme, annan mennä. Kavereille huomiota antavat miehet ovat yleensä käytökseltään idiootteja - eikä pelkästään minun mielestäni. Käyttäydyn näitä idiootteja kohtaan vielä idioottimaisemmin, tajuavat sentään lähteä.

Vielä sanoisin, että kannattaa tutustua lopulta syvällisen keskustelun kautta, siis jos arvostaa keskustelemista. En jaksaisi olla sellaisen puolison kanssa, jonka kanssa ei olisi antoisaa keskusteluyhteyttä ja yhteistä hillitöntä huumoria. Siinä mielessä ei ole lopulta mikään menetys, jos tapaamisiesi miesten kanssa ei ole syntynyt suhdetta. Teillä ei vaan yksinkertaisesti ole synkannut.

Olen kuullut monien kauniiden naisten kärsivän siitä, että monet miehet ovat satuttaneet heitä. Heidän ei ole välttämättä sen helpompaa löytää oikeata rakkautta, ystävyyttä ja uskollisuutta. Siinä mielessä kaikki ihmiset taitavat olla aika samassa veneessä.

t. 60, 67 ja 69