Lue keskustelun säännöt.
Itsekäs mies, en jaksa enää
06.07.2015 |
Miten mies voi olla kuin pikkulapsi? Kaikki mulle heti nyt, ja loukkaantuu veriseti jos en tanssi hänen pillinsä mukaan. En enää keksi muita ratkaisuja kuin erota, kun tuntuu että tilanne pahenee koko ajan.
Hävettää, kun ollaan esim. monesti myöhässä, koska mies keksii viime minuuteilla alkaa puuhata jotain omia projektejaan. Sitten kyläpaikassa tokaisee vain ovella "naisia saa aina odottaa", vaikka olisin odottanut häntä valmiina tunnin pari. En viitsi sitten alkaa tutuille selittelemään tilannetta ja aivan varmasti minua pidetään tökerönä tuon takia. Usein myöhästely johtuu vielä siitä että mies ei vain ole viitsinyt ajoissa nousta sängystä/käydä suihkussa tms. Sitten on helkutin vihainen kun ollaan myöhässä, syyhän on aina minun.
Kaikki muukin menee miehen ehdoilla ja oma olo on kuin kynnysmatolla, vaikken sellainen todellakaan yleensä ole ja pistän miehen älyttömyyksille hanttiin. Olen tehnyt sen virheen, että arkea ja jaksamistani helpottaakseni olen välillä antanut periksi. Mies ei esim. halua että menen ennen häntä nukkumaan, ja jokaiseen asiaan minun pitäisi sanoa mielipiteeni (jota ei kuitenkaan oteta huomioon). Jos en innostu jokaisesta hänen harrastuksestaan tai työmurheestaan, hän loukkaantuu. Mutta jos koetan kertoa vaikka omasta päivästäni (hän ei tästä koskaan kysy) niin hän tylsistyy nopeasti ja alkaa puhua ihan muista asioista.
Ollaan oltu vuosia yhdessä ja mielestäni meillä ei aina ole ollut tällaista. Miehen harrastukset on aina olleet hänelle tärkeitä ja olen tukenut niissä, mutta tuntuu että tällä hetkellä vain annan itsestäni enkä saa mitään takaisin. Mies vaatii hierontaa työpäivän jälkeen, muttei ole koskaan hieronut minua. Ja molemmat tehdään jumittavaa istumatyötä. Minä vastaan ruoanlaitosta ja jos kysyn mitä haluaisi syödä, on vastaus en tiedä/ihan sama, ja sitten kuitenkin kun ruokaa laitan, tulee nyreä "taasko tätä" jne.
Olen ihan viittä vailla lähdössä tästä suhteesta ja olen miehelleni sen sanonutkin, muttei selkeästi usko, ei ainakaan tarpeeksi että näkisi omassa käytöksessään mitään vikaa. Kuulemma olen liian herkkähipiäinen.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:36"]
Olisiko sellainen syvällisempi neuvottelun paikka? Mies kai toivottavasti suostuu keskustelemaan ja pohtimaan omia käyttäytymismallejaan, vai onko kyseessä joku kaapinpaikannäyttäjämies?
[/quote]
Tämä on meillä ollut aina vähän kipukohta. Mies ei kestä kritiikkiä. Luulen, että tajuaa hiljaa mielessään että hänkin voisi toimia toisin, muttei myönnä sitä muille. Jonkinlainen kasvojen säilyttämisen pakko tulee kotikasvatuksesta. Aiemmat keskustelut on loppuneet lyhyeen, koska hänen mielestään minä syyttelen tai nalkutan ja hän ei halua "osallistua" sellaiseen. En siis oikein tiedä mikä olisi edes oikea tapa ottaa asiaa esille niin, ettei se kärjisty saman tien siihen, että hän on syytetty ja minä syyttäjä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exäni oli tuollainen. Hän puhui "me emme tee niin" - koska meidänhän piti olla kaikeasta samaa mieltä. Minä joustavana ihmisenä sopeuduin... Eihän ne asiat mitään ratkaisevan isoja olleet, ja samahan minulle loppupeleissä on miten jokin yksittäinen asia tehdään. Meille tuli ero 20 vuodn jälkeen, kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Erossakin kaikki kulminoitui siihen, että,hänellä on oikeuksia. Minua ei syyttänyt, mutta hän hän hän.
nyt olen uusissa naimisissa ja ajattelen, että ihminen on joko ottaja tai antaja. Tämä suhde on niin erilainen, koska meitä on kaksi antajaa yhdessä. Jos kaksi ottajaa on yhdessä, niin se on yhtä riitaa. Jos antaja ja ottaja on yhdessä, niin se on alistussuhden.
Minkä neuvon siis antaisin vanhalle itselleni? Ehdottomasti sen, että ala elää omaa elämääsi. Ajattele ensin itseäsi, ja sitten vasta toista osapuolta. Ja katso mihin se johtaa. Jos käy hyvin,saat aikaiseksi kriisin, ja elämä muuttuu kriisien kautta. Jos käy huonosti, suhteenne muuttuu kaupankäymiseksi (minä hieroin viimeksi, nyt on sinun vuorosi, merkitään kalenteriin) - ja sitten heräätte todellisuuteen, ettei tämä ole rakkautta.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:38"]
No minä neuvon. Ensi kerran kun mies tekee esim tuon myöhästymisen ja syyttää julkisesti sinua, naurahdat ja sanot "mitä sinä oikein hourailet? Odotin sinua tunnin, kun korjasit autoasi! Turha yrittää omia virheitä pistää toisen kontolle" Jatkossa toimi aina näin, Niinkuin ihmiset toimivat, jotka eivät ole tottuneet kynnysmattoiluun. Lopeta pelkäämästä sanoa miehelle vastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Suhtaudu mieheen kuin koulutusta vaativaan sonniin: Periksi ei anneta missään tilanteessa. Tarvittaessa vedät sellaisen raivarin että oksat pois. Luulisi käytöksen muuttuvan. Jos ei, niin tuskin on vain kovakalloinen passuuttaja, on vaan tyhmä ja itsekäs ja silloin kannattaa erota.
[/quote]
Tein tätä aikani. En siis ole tosiaan aina ollut mikään "kynnysmatto". Eipä vain ilmeisesti vaikuttanut, koska elämä on mennyt vain hankalammaksi. Ja oikeastiko kaverin eteisessä pitää alkaa vääntää siitä miksi ollaan myöhässä? Se kun ei kuittaannu tuolla omalla tokaisulla todellisesta syystä vaan jatkuu ja paisuu, kokemusta on.
En tajua mitä miehelle on tapahtunut. Ennen hänestä oli hyvä että minulla oli omat, vahvat mielipiteet ja oma elämä, nyt se on tuntuu olevan suurin riidan aihe suhteessa. Jos olen jostain eri mieltä, hän kokee sen uhkana ja osoituksena siitä ettei vedetä yhtä köyttä. Minä taas en ole koskaan ajatellut, että edes puolisonsa kanssa pitäisi jakaa samat mielipiteet ihan kaikesta.
-ap
Sama tilanne. Laittauduin aamulla valmiiksi ja laitoin miehelle aamupalaa kun pyysi. Oltiin sovittu että mennään yhdessä kun hänen täytyi viedä työhakemus. Äitini oli tulossa heittämään ja meinasimme kävellä/lenkkeillä takaisin. Suuttui kuitenkin kun kysäisin jotain tyyliin että et kai meinaa sanoa *asia jota pohdimme eilen* äidilleni. Alkoi vängätä että miksi kysyn typerää juttua ja selitin vain että kunhan varmistin, niin kuin varmistamme toisiltamme muitakin juttuja. Alkoi haastaa riitaa johon yritin koko ajan sanoa että ei nyt riidellä tästä ja että mähän olen auttamassa sitä täällä kun pyysi (sanoi mua itsekkääksi, kusipääksi ja vittunaamaksi). Tässä vaiheessa jouduin perua kyydin. Hän marssi pois luotani koko ajan sanoen että nolaan hänet. Jouduin sitten puolessa välissä matkaa kääntyä yksin takaisin ilman avainta. Sanoin että kysymykseni oli ehkä typerä mutta hän antaa kyllä nyt takaisin aika rankasti, koen että on epäreilua ja että hänen pitäisi joskus miettiä kuinka käyttäytyy. Lähdin yksin kotiin vaikka meidän piti käydä yhdessä syömässäkin, ja olin Alunperin häntä varten herännyt aikaisin. Nyt tässä odotellessa alan taas miettiä että oli oma vikani..
No, jos et halua erota niin itse alkaisin käyttäytyä niin, että itselläni on hyvä olla, riippumatta miehestä. Esimerkiksi lähtisin juhliin ajoissa vaikka hän ei pääsisi matkaan. Jos hän suuttuisi kun olen eri mieltä niin pitäisin rauhallisesti kiinni mielipiteestäni. Jos hän raivoaa niin poistun paikalta. Jos tuo ruokakäytös on yleistä niin lakkaisin tekemästä ruokaa kotona. Menisin omiin menoihini ja harrastuksiini just niin paljon kuib haluaisin.
Ai juu, ÄLÄ tee lapsia ellei hän muutu vallan toisenlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja: Anna sen riidan paisua kaverin eteisessä. Ei kavereita ole tehty sokerista, ne kyllä kestää. Korkeintaan komentaa teidät pihalle riitelemään.
Alat ottaman ne omat oikeutesi nyt pilkun tarkasti, tikanteenne on jo pitkällä huonosti. Se pitää korjata tasapainoon ja sitten katsoa että onko lopputulos tuota edellämainittua kaupankäyntiä vai syttyykö molemmilla lamppu päässä ja menneet kuitataan menneinä vaikeita aikoina.
No jo on teillä ongelmat. Eikös se ollut myötä ja vastamäessä vai miten se meni? Ette varmaan ole tietty naimisissa. Tuo "naisia saa aina odottaa" on huumoria ja itsekin sitä naurahdin ja noin muut on myös taattua teiniosastoa. Oletko itse koskaan pyytänyt hierontaa? Ja naisetko ei nalkuta joka asiasta? Kyllä se mies on varmaan parempi vaan jättää. Tällä systeemillä se näemmä myöhästyy joka paikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoisen minussa ei koskaan mitään vikaa-tyypin kanssa on rasittavaa elää.
Otetaan tilanne, jossa jokin esine, vaikka CD-levy, on lattialla ja henkilö X astuu sen päälle, levy menee rikki.
Vaihtoehto A: Minä olen levyn jättänyt, minä astun päälle. Mun vika, samaa mieltä asiasta.
Vaihtoehto B: Minä olen levyn jättänyt, mies astuu päälle. Mun vika, koska olen sen siihen jättänyt. Toki joo osasyy minussa.
Vaihtoehto C: Mies jättänyt levyn, minä astun päälle. Tämä on minun vika, koska mä en katso, mihin astun.
Vaihtoehto D: Mies jättänyt levyn, mies astuu päälle. Tämäkin on minun vika, koska en koskaan siivoa.
--
Kliseeltä kuulostaa, mutta toisen käytöstä et voi itse muuttaa. Miehesi on itse tajuttava, että ei asiat noin voi jatkua. Mun tilanteessa asian ratkaisi ero, vaikka siihen olikin ihan muut syyt. Eron jälkeen on semmoinenkin ihme tapahtunut, että hän on puoliksi pyytänyt jopa anteeksi jotain omaa toimintaansa. Kun tilanne jatkui vuosikausia, oma itsetunto siinä pikkuhiljaa mureni ja nyt sitä koitan tässä keräillä takaisin pikkuhiljaa.
Voit, muuttaa vain omaa käytöstäsi,se vaikuttaa toiosenkin käytökseen, jos on valmiuksia muuttumiseen.Mieti miten paljon ja mitä haluat tehdä toisin.Toistan vain itseeään voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:05"]
No jo on teillä ongelmat. Eikös se ollut myötä ja vastamäessä vai miten se meni? Ette varmaan ole tietty naimisissa. Tuo "naisia saa aina odottaa" on huumoria ja itsekin sitä naurahdin ja noin muut on myös taattua teiniosastoa. Oletko itse koskaan pyytänyt hierontaa? Ja naisetko ei nalkuta joka asiasta? Kyllä se mies on varmaan parempi vaan jättää. Tällä systeemillä se näemmä myöhästyy joka paikasta.
[/quote]
Tuossa paraatiesimerkki siitä, millainen vastaus mieheni suusta tulisi.
-ap
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:06"]
Tuommoisen minussa ei koskaan mitään vikaa-tyypin kanssa on rasittavaa elää.
Otetaan tilanne, jossa jokin esine, vaikka CD-levy, on lattialla ja henkilö X astuu sen päälle, levy menee rikki.
Vaihtoehto A: Minä olen levyn jättänyt, minä astun päälle. Mun vika, samaa mieltä asiasta.
Vaihtoehto B: Minä olen levyn jättänyt, mies astuu päälle. Mun vika, koska olen sen siihen jättänyt. Toki joo osasyy minussa.
Vaihtoehto C: Mies jättänyt levyn, minä astun päälle. Tämä on minun vika, koska mä en katso, mihin astun.
Vaihtoehto D: Mies jättänyt levyn, mies astuu päälle. Tämäkin on minun vika, koska en koskaan siivoa.
--
Kliseeltä kuulostaa, mutta toisen käytöstä et voi itse muuttaa. Miehesi on itse tajuttava, että ei asiat noin voi jatkua. Mun tilanteessa asian ratkaisi ero, vaikka siihen olikin ihan muut syyt. Eron jälkeen on semmoinenkin ihme tapahtunut, että hän on puoliksi pyytänyt jopa anteeksi jotain omaa toimintaansa. Kun tilanne jatkui vuosikausia, oma itsetunto siinä pikkuhiljaa mureni ja nyt sitä koitan tässä keräillä takaisin pikkuhiljaa.
[/quote]No jo olet vertauksen valinnut. ei itään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:06"]
Tuommoisen minussa ei koskaan mitään vikaa-tyypin kanssa on rasittavaa elää.
Otetaan tilanne, jossa jokin esine, vaikka CD-levy, on lattialla ja henkilö X astuu sen päälle, levy menee rikki.
Vaihtoehto A: Minä olen levyn jättänyt, minä astun päälle. Mun vika, samaa mieltä asiasta.
Vaihtoehto B: Minä olen levyn jättänyt, mies astuu päälle. Mun vika, koska olen sen siihen jättänyt. Toki joo osasyy minussa.
Vaihtoehto C: Mies jättänyt levyn, minä astun päälle. Tämä on minun vika, koska mä en katso, mihin astun.
Vaihtoehto D: Mies jättänyt levyn, mies astuu päälle. Tämäkin on minun vika, koska en koskaan siivoa.
--
Kliseeltä kuulostaa, mutta toisen käytöstä et voi itse muuttaa. Miehesi on itse tajuttava, että ei asiat noin voi jatkua. Mun tilanteessa asian ratkaisi ero, vaikka siihen olikin ihan muut syyt. Eron jälkeen on semmoinenkin ihme tapahtunut, että hän on puoliksi pyytänyt jopa anteeksi jotain omaa toimintaansa. Kun tilanne jatkui vuosikausia, oma itsetunto siinä pikkuhiljaa mureni ja nyt sitä koitan tässä keräillä takaisin pikkuhiljaa.
[/quote]No jo olet vertauksen valinnut. ei itään järkeä.
[/quote]
Juuri noinhan se menee! Ihan sama kadonneiden tavaroiden kanssa. Jos kyseessä on miehen tavara ja miehen jäljiltä, se on aina hukassa koska MINÄ olen siirtänyt sitä syystä tai toisesta. Tämä myös vaikka se löytyisi miehen omien kamojen seasta. Ei ole olemassa vaihtoehtoa, että mies itse olisi sen sinne laittanut, vaan aina löytyy selitys "olet varmaan laittanut sen tänne siivotessasi". Vaikken olisi, inttäminen ei auta.
Hyvä kun te naiset löydätte laatumiehiä! Ette turhaan anna pakkeja kaikenmaailman nörttimiehille jotka teitä lähestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:18"]
Hyvä kun te naiset löydätte laatumiehiä! Ette turhaan anna pakkeja kaikenmaailman nörttimiehille jotka teitä lähestyy.
[/quote]
Mieheni on nörttimies. Ja ekat viis vuotta varsin kiltti hurmaava sellainen.
Miksi aina oletetaan että naiset jotenkin ryhtyy suhteeseen kusipäiden kanssa kun todellisuudessa tilanne huononee vaivihkaa ja niin asteittaisesti, ettei sitä heti edes huomaa? Niin minäkin alkuun ajattelin, että miehellä on huono päivä, stressiä ja whatnot...
T: ap
16 jatkaa.
Jäin vielä miettimään, kun ap sanoi ettei mies alussa ollut sellainen. Ei minunkaan mieheni ensimmäiseen kymmeneen vuoteen sellainen ollut. Sitten pikkuhiljaa muuttui. Mkä olisi sitten pitänyt olla se varoitusmerkki suhteen alussa? Juuri tuo cd-levyesimerkki. Se, että riitatilanteissa ei koskaan pyydetä anteeksi, ja ennen kaikkea: ei nähdä omaa osallisuutta tapahtuneeseen.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:18"]
Hyvä kun te naiset löydätte laatumiehiä! Ette turhaan anna pakkeja kaikenmaailman nörttimiehille jotka teitä lähestyy.
[/quote]
Mieheni on nörttimies. Ja ekat viis vuotta varsin kiltti hurmaava sellainen.
Miksi aina oletetaan että naiset jotenkin ryhtyy suhteeseen kusipäiden kanssa kun todellisuudessa tilanne huononee vaivihkaa ja niin asteittaisesti, ettei sitä heti edes huomaa? Niin minäkin alkuun ajattelin, että miehellä on huono päivä, stressiä ja whatnot...
T: ap
[/quote]
Naisethan vaan paranee vuosi vuodelta, eikös niin? Myönnä nyt vaan, että olet takakireä, ylivenähtänyt teini. En voi kuvitella, että miehet pohtisivat jotain CD-skenaariota. Se on aivan liian pikkumaista miehiltä. Miehet on rennompia ja siksi meillä ei ole miljoonaa miesyhdistystä pohtimassa omaa tilannettamme ja missä kohtaa meitä vastaan on tehty väärin. Minusta tämä on ilmiselvä ja helposti huomattava ero.
Hassua tässä on kun esität, että nämä ovat suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta sitähän ne eivät ole. Voisihan se sun mies vaikka nussia naapurin Liisaa.
Jätä se ennen kuin hankitte lapsia. Löydät kyllä jonkun, joka oikeasti arvostaa sua.
Ettei käy niin kuin joillekin meistä että saadaan toimia ovimattona loppuikämme koska teimme tyhmiä valintoja... Sinkkunakin parempi kuin onnettomana suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 10:20"]Sulla on muutoksen paikka. kokeile muuttua et osaisist ymmärtää miestäs paremmin. se kuitenkin on se voimavara mikä teilläkin arkea pyörittää. Sopeudu äläkä ajattele vain omaa napaasi.
[/quote]
Taitaa olla aloittajan ns mies paikalla.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 11:18"]
Hyvä kun te naiset löydätte laatumiehiä! Ette turhaan anna pakkeja kaikenmaailman nörttimiehille jotka teitä lähestyy.
[/quote]
Mieheni on nörttimies. Ja ekat viis vuotta varsin kiltti hurmaava sellainen.
Miksi aina oletetaan että naiset jotenkin ryhtyy suhteeseen kusipäiden kanssa kun todellisuudessa tilanne huononee vaivihkaa ja niin asteittaisesti, ettei sitä heti edes huomaa? Niin minäkin alkuun ajattelin, että miehellä on huono päivä, stressiä ja whatnot...
T: ap
[/quote]
Naisethan vaan paranee vuosi vuodelta, eikös niin? Myönnä nyt vaan, että olet takakireä, ylivenähtänyt teini. En voi kuvitella, että miehet pohtisivat jotain CD-skenaariota. Se on aivan liian pikkumaista miehiltä. Miehet on rennompia ja siksi meillä ei ole miljoonaa miesyhdistystä pohtimassa omaa tilannettamme ja missä kohtaa meitä vastaan on tehty väärin. Minusta tämä on ilmiselvä ja helposti huomattava ero.
Hassua tässä on kun esität, että nämä ovat suuria ja ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta sitähän ne eivät ole. Voisihan se sun mies vaikka nussia naapurin Liisaa.
[/quote]
Toi cd-skenaariohan tuli joltain toiselta naiselta joka oli kitunut vuosikaudet itsekkään miehen kanssa. Myöhästyneenä pohdintana siitä, mikä olisi voinut olla varoitusmerkki suhteen alussa.
No minä neuvon. Ensi kerran kun mies tekee esim tuon myöhästymisen ja syyttää julkisesti sinua, naurahdat ja sanot "mitä sinä oikein hourailet? Odotin sinua tunnin, kun korjasit autoasi! Turha yrittää omia virheitä pistää toisen kontolle"
Jatkossa toimi aina näin, Niinkuin ihmiset toimivat, jotka eivät ole tottuneet kynnysmattoiluun. Lopeta pelkäämästä sanoa miehelle vastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Suhtaudu mieheen kuin koulutusta vaativaan sonniin: Periksi ei anneta missään tilanteessa.
Tarvittaessa vedät sellaisen raivarin että oksat pois. Luulisi käytöksen muuttuvan. Jos ei, niin tuskin on vain kovakalloinen passuuttaja, on vaan tyhmä ja itsekäs ja silloin kannattaa erota.