Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
kohtukuoleman pelko
04.07.2015 |
Olen raskaana ja viikkoja tänään 31+0. Edellinen raskauteni meni kesken joten olen tämän raskauden alusta asti pelännyt koko ajan. Alkuun pelkäsin keskenmenoa mutta nyt näillä viikoilla kun vauva selviäisi hengissä jo niin olen alkanut pelkäämään kohtukuolemaa. Pelkään koko ajan että vahingossa syön jotain mitä ei saisi ja saan listerian tai että saan jonkun iskun mahaan yms. Lasken liikkeitäkin ihan hulluna ja olen ihan paniikissa jos vauva ei hetkeen liiku. Onko kuinka todennäköistä että näillä viikoilla raskaus menee jo loppuun asti? Vissiin aika varmaa jo?
Kommentit (8)
Yritä rauhoittua. Kannattaa puhua asiasta neuvolassa. Itse olin hysteerinen raskausaikana ja sairastuin vakavaan sjm:een.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vauvani kuoli kohtuuni rv37.
Mitä minä olen sanonut niille, jotka pelkää on se, että yrittää lopettaa pelkäämisen ja keskittyä nauttimaan raskaudesta ja kasvavasta vauvastaan.
Toki helpommin sanottu, kuin tehty.
Pelkäsin itsekkin. Olin varma, että jotakin menee pieleen, vaikka minua lohduteltiin ja todistettiin vauvan voivan hyvin.
Kun lopulta se pelätty päivä koitti, tiesin heti, että jotain on tapahtunut, jotain peruuttamatonta ja päivystyksessä lääkäri totesi vauvan menehtyneeksi.
Mutta, jos palaisin taaksepäin, nauttisin jokaisesta hetkestä vauva elossa mahassani, liiaksi meni stressiin ja pelkoon aikaa. Se on sinun rakas lapsesi, huolimatta siitä sammuuko sydän huomenna vai 90vuoden päästä.
Lasten kanssa on ikuinen pelko menetyksestä. Harva menettää, mutta joidenkin kohdalle surun on osuttava. Jokaisen meidän elämä on ohimenevää, siksi on tärkeä rakastaa juuri tässä ja nyt.
Elä hetki kerrallaan. Tätä päivää.
Järjellisesti ajatellen on huomattavan paljon todennäköisempää, että kaikki sujuu hyvin. Tee mukavia asioita, nauti tästä hetkestä :).
Ja, jos pelko riivaa vain niin puhu siitä neuvolassa, pyydä apua. Keskusteluapu voisi auttaa.
Mulla kuoli kohtuun viikolla 32, mitään varoitusmerkkejä ei ollut ja ultrissa edeltävästi tyyppi potki menemään parhaansa mukaan (meinasin laittaa "kuin viimeistä päivää" mutta se on vähän turhankin osuvasti sanottu...) Mitään syytä kohtukuolemalle ei löytynyt. Kaverilla kuoli kohtuun rv 39, mutta siinä oli istukka osittain irronnut. Mutta: kohtukuolema on harvinainen, sitä ei varmaan satu sun kohdalle.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 17:45"]Mulla kuoli kohtuun viikolla 32, mitään varoitusmerkkejä ei ollut ja ultrissa edeltävästi tyyppi potki menemään parhaansa mukaan (meinasin laittaa "kuin viimeistä päivää" mutta se on vähän turhankin osuvasti sanottu...) Mitään syytä kohtukuolemalle ei löytynyt. Kaverilla kuoli kohtuun rv 39, mutta siinä oli istukka osittain irronnut. Mutta: kohtukuolema on harvinainen, sitä ei varmaan satu sun kohdalle.
[/quote]
Kohtukuolema todellakin on harvinainen, mutta eipä kukaan voi varmaksi sanoa ettei se satu kohdalle. Suomessa 300-400 vauvaa kuolee vuosittain kohtuun!!!!! Joten kyllä se silti aika iso luku on ja aina se valitettavasti osuu jonkun kohdalle.
Kummallista ettei asiasta puhuta neuvoloissa ym.sen enempää, koska siinä menee elämä kaikella tavalla sirpaleiksi kun sellainen iskee ns puun takaa
Joo tiedän että sille ei mitään voi jos se kohdalle osuu. Toivottavasti ei osu. Luojan kiitos mulla on kotidoppleri se on pelastanu aika monet kerrat kun on huolestuttanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 18:34"]
Joo tiedän että sille ei mitään voi jos se kohdalle osuu. Toivottavasti ei osu. Luojan kiitos mulla on kotidoppleri se on pelastanu aika monet kerrat kun on huolestuttanut. Ap
[/quote]
Mullakin oli doppleri ja kaikki aina ihan fine. Yhtenä aamuna sitten herätessä ei ollutkaan enää fine ja oli liian myöhäistä tehdä mitään. Olen muuten täysin samaa mieltä kuin nro 4: Älä stressaa, ainakin yritä tosissasi olla stressaamatta asiasta. Minäkin stressasin kohtukuolemasta ja sitten kun niin kävi, ei ollut tosiaankaan yhtään mitään hyötyä siitä, että olin etukäteen pelännyt sitä. Ihan yhtä kamalaa se on, oli etukäteen huolissaan tai ei. Minua harmitti jälkikäteen suunnattomasti, että olin tuhlannut aikamoisen osan vähistä yhteisistä päivistä vauvani kanssa murehtimiseen. Olisin halunnut enemmän sellaisia muistoja, että nautin potkuista ja raskauden etenemisestä, kuin sellaisia, että itkeskelen neuvolassa ja mietin, säilyykö vauva elossa (edellinen raskaus oli nimittäin mennyt kesken).
nro 5
Ap, puhu pelosta neuvolassa. Minä olen kans pelännyt kaikilta, ihan hirveästi. Varsinkin viimeiseltä, sillä edellinen lapsi oli vakavasti sairas syntyissään ja jotenkin se sitten jäi se jäytävä pelko.
Mutta, olen oppinut myös sen, tuon sairaan lapsen kanssa elellessä, että se, mitä tulee tapahtumaan, tapahtuu pelkäsin sitä tai en, olen huomannut, että stressi vie minulta vain voimat ja ilon. On ollut pakko oppia elämään hetkessä, ja nauttimaan siitä, että tällä hetkellä kaikki hyvin, sillä seuraavasta hetkestä ei tiedä.
En sano, että olisi ollut helppo siihen oppia, mutta se on kannattanut. Vieläkin kyllä pelkään että lapsista joku kuolee, tai mies kuolee, mutta olen oppinut laittamaan vähän jo sivuun pelkoa.
Alue: Aihe vapaa
Moi! Minulla oli ihan samoja pelkoja. Valitettavasti kohtukuoleman riski on suurimmillaan suellä 37+ viikoilla :( et voi sitä todennäköisesti kuitenkaan estää jos niikseen tulee, mutta liikelaskentaa kannattaa kyllä tehdä! Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti! Luultavasti meneekin :) älä stressaile liikaa, vaan koita luottaa siihen, että saat vauvan elävänä syliisi! Minulla pelkoon auttoi vain lapsen syntymä, mutta pian se on sinullakin edessä :) dont worry, todennäköisyydet ovat puolellasi!