Mitä teen takertuvan isoäidin kanssa?

Isoäitini on viime aikoina muuttunut entistä enemmän varsinaiseksi takertujaksi. Asumme samassa kaupungissa ja päivittäiset draamakohtaukset ovat ihan tavallisia. Olen päivät töissä ja hän saattaa soittaa minulle neljäkin kertaa yhden työpäivän aikana. Soittaa niin kauan että vastaan - työpuhelimeen ja henkilökohtaiseen. Saattaa soittaa jopa vaihteeseen ja ilmoittaa, että joku kauhea hätätilanne on käynnissä. Oikeasti puhelun aihe saattaa olla, että Maire sanoi kyläilyllä että punaiset kukat on kauneimpia ja hänellä olikin sinisiä kukkia pöydässä. Ja sitten intetään ja mangutaan että voisinko heti tuoda hänelle punaisia kukkia jos Maire tulee yllätyskäynnillle. 

Häntä on pakko käydä katsomassa lähes päivittäin, asuu yksin isoa omakotitaloa ja 86-vuoden iässä kaikki kotihommat ei enää luonnistu. Tarvii kyytejä kauppareissuille, kyläilyihin, terveyskeskuskäynteihin yms. eli kyydityshommaa riittää myös. Sopii mielellään menoja viikonlopuille, loma-ajoille, jotta pystyy estämään perheemme kyläreissut, matkat yms. Viimeksi kun olimme yötä tuttavaperheen luona, vinkui ja mankui hän aluksi ettei mentäisi, ja kun ei jääty kotiin, lopulta hälytti lauantai-iltana kotiinsa palokunnan kuvitteellisen savunhajun vuoksi ja sai palomiehet uskoteltua, että hän on niin peloissaan että jonkun on tultava hänen luokseen. Palomies sitten soitteli meille 200 km päähän, että täällä on nyt hätä ja jonkun pitäisi tulla paikalle...

Vastaavanlaisia temppuja tekee muutenkin, soittelee kamalista kivuista ja ongelmista, jotka kummallisesti ovat ratkenneet jo perille ehtiessä. Isoäidillä on paljon tuttavia, jotka kyläilevät, ei suostu muuttamaan muualle, ei ole mitään diagnosoitua ongelmaa, mutta roikkuu kuin takiainen. Joka päivä pitäisi käydä, voitaisiin vaikka muuttaakin hänen luokseen, ollaan itsekkäitä ja kylmäsydämisiä kun ei huolehdita yksinäisestä ja raihnaisesta vanhuspolosta. Ja sitten laitetaan marttyyrivaihde silmään, jos ei tehdä kuten hän toivoo. Puhelimet pirisevät pitkin suomea, kun isoäiti soittelee pitkin sukulaisia valitellen kohtaloaan. Ja syyttävät sormet kääntyvät sitten meihin, kun ollaan ainoita järkevän matkan päässä asuvia. Alan olemaan tosi kyllästynyt, sanokaa mitä minä teen?!