Miten saan lapsen puhumaan? Häntä selvästi vaivaa joku, mutta ei saa sanottua.
Soitti minulle kesken koulupäivän "vahingossa". Kävin äsken hänen huoneessaan juttelemassa kun tulin töistä. Kaksi kertaa oli aloittamassa kertomaan jotain, mutta "unohti" aina mitä oli sanomassa. Sanoin, että lähden tekemään ruokaa, mutta tietäähän, että saa tulla sanomaan, jos on jotain, niin hän karjaisi mulle, että ei oo mitään. Eli jotain on. Ja vielä äsken kun olin kuorimassa perunoita, niin poika nappas mua hihasta kiinni ja tuli "vain katsomaan, joko ruoka ois valmista". Ei ole enää ihan pieni eikä ole tuolla tavalla hakeutunut lähelle enää moneen vuoteen. Silloinkin vielä kysyin, että haluaako sanoa mulle jotakin, mutta huusi uudestaan, ettei ole mitään. Lähti äsken kaverille ja minä jäin ihmettelemään. Hieman erikoiselta nyt tuntuu.
Teini-äiti-teini sanakirjan tässä tarvitsee. Minäkin olen muka yläasteella töissä ja päivittäin kohtaan nuoria, mutta oma on välillä vaikee kohdata. Kai sitä on liian läheinen.
Kommentit (71)
Jos se olisi kysynyt että saako mennä jollekin tytölle yöksi mutta ei uskaltanut....
Kyllä on vanhemmuus taas hukassa ja miljoona yläpeukuttajaa. En ihmettele miksi nuorilla niin paljon mt ongelmia, jos vanhemmat tällä tasolla. Mutta trollihan tää taas on.
Tuleekohan ap kertomaan, miten kävi?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on vanhemmuus taas hukassa ja miljoona yläpeukuttajaa. En ihmettele miksi nuorilla niin paljon mt ongelmia, jos vanhemmat tällä tasolla. Mutta trollihan tää taas on.
Teillä ei varmaan ikinä ole mitään ongelmaa ja kaikki sujuu kuin suoraan äidin päästä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on vanhemmuus taas hukassa ja miljoona yläpeukuttajaa. En ihmettele miksi nuorilla niin paljon mt ongelmia, jos vanhemmat tällä tasolla. Mutta trollihan tää taas on.
Millä perusteella aloittajan vanhemmuus on hukassa? T. Yksi miljoonasta yläpeukuttajasta
Vierailija kirjoitti:
Jos se olisi kysynyt että saako mennä jollekin tytölle yöksi mutta ei uskaltanut....
Tai kertonut menevänsä tytön kanssa ulos, mutta päätyikin toteamaan menevänsä kaverille. Toivottavasti ei ole minkään nettitutun seurassa tai jos on, että pysyy julkisilla paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkästään tuo soitto koulusta kertoo, että on joku juttu, mikä painaa mieltä. Ei teinit muuten vaan tai vahingossa soita äidille kesken koulupäivän.
Toivottavasti lapsesi saa kerrottua asiansa sinulle. Vaikutat välittävältä ja hyvältä äidiltä.
Niin ja tuo, että hän palasi aloittajan luokse, kun ap oli jo lähtenyt laittamaan ruokaa. Älä ap pelkää, ei se ole välttämättä mikään iso juttu. Olethan tarkistanut wilman?
No varmaan lapsesta iso juttu kun noin vaikea kertoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan ap kertomaan, miten kävi?
Jos muistan ja se on musta sopivaa niin tulen. Kiitos kaikille vielä ❤️ tästä oli paljon apua, ainakin toivottavasti!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan ap kertomaan, miten kävi?
Jos muistan ja se on musta sopivaa niin tulen. Kiitos kaikille vielä ❤️ tästä oli paljon apua, ainakin toivottavasti!
-ap
Toivottavasti neuvoista on teille apua! ❤️ Ja jos ei teille niin jollekin muulle vanhemmalle!
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne jo selvinnyt?
Minäkin olin tulossa kysymään samaa. Tämä jäi mieleen illalla.
Koulussa ja lähiöissä tapahtuu kauheita kysy onko joku ollut ilkeä vienyt jotain lyönyt tai pakottanut huumeisiin. Seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne jo selvinnyt?
Saatiin juteltua. Oli tullut vähän isompi riita muutaman kaverin kanssa.
Mutta oli ehkä vaikein keskustelu, minkä olen oman lapseni kanssa käynyt. Sain hänet illalla kertomaan, että on paha mieli yhdestä asiasta, mutta hänen oli tosi vaikeaa kertoa, että mistä. Varmaan kolme kertaa aloitti, mutta ei saanut sanottua. Sitten mun piti jo kysyä, että haluaako soittaa iskälle tai puhua Mikon* kanssa, mutta ei sitäkään halunnut. Mullakin oli tuossa vaiheessa jo aika paha mieli, kun toinen itki ja sanoi että on paha mieli, mutta ei vaan saanut sanottua.
Aamupäivällä kun heräsi ja tuli syömään aamupalaa, niin sai kerrottua ja sanoi, että olivat saaneet sovittua. Se paha olo oli tullut siitä, kun riidan aikana olivat puolin ja toisin sanoneet typeriä asioita ja yksi kaveri oli tönäissyt ja hän oli tönäissyt takaisin ja säikähtänyt, että jos toista olikin sattunut pahemmin, kun kaveri oli alkanut pitämään kättään. Se oli jäänyt harmittamaan ja tuon jälkeen kai oli mulle yrittänyt soittaa... Mutta nyt oli taas oma itsensä ja menee jo menojaan 😄
Ja ei olla kannustettu väkivaltaisuuteen ja puhuttiin aika pitkään, että mistä tuo riita alkoi ja miten olisi voinut toimia toisin. Olivat kyllä jo illalla omatoimisesti sopineet ja molemmat pyytäneet ja antaneet anteeksi. Ylilyönti ollut molemmilta, mutta toivottavasti tästä oppivat taas jotain :)
-ap
Varaa aika koulukuraattorille. Se auttoi meillä, kun lapsi ei pystynyt puhumaan mieltään vaivaavista asioista minulle. Hän ei puhu minulle vieläkään asioistaan, vaikka on jo täysi-ikäinen. Isänsä kanssa onneksi pystyy puhumaan.
Ei kaikille synny läheistä äiti-lapsi suhdetta. Tärkeintä on, että lapsella on joku luotettava aikuinen, jolle voi puhua. Lapsellani se on isä. Kuten on ollut itsellänikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne jo selvinnyt?
Saatiin juteltua. Oli tullut vähän isompi riita muutaman kaverin kanssa.
Mutta oli ehkä vaikein keskustelu, minkä olen oman lapseni kanssa käynyt. Sain hänet illalla kertomaan, että on paha mieli yhdestä asiasta, mutta hänen oli tosi vaikeaa kertoa, että mistä. Varmaan kolme kertaa aloitti, mutta ei saanut sanottua. Sitten mun piti jo kysyä, että haluaako soittaa iskälle tai puhua Mikon* kanssa, mutta ei sitäkään halunnut. Mullakin oli tuossa vaiheessa jo aika paha mieli, kun toinen itki ja sanoi että on paha mieli, mutta ei vaan saanut sanottua.
Aamupäivällä kun heräsi ja tuli syömään aamupalaa, niin sai kerrottua ja sanoi, että olivat saaneet sovittua. Se paha olo oli tullut siitä, kun riidan aikana olivat puolin ja toisin sanoneet typeriä asioita ja yksi kaveri oli tönäissyt ja hän oli tönäissyt takaisin ja säikähtänyt, että jos toista olikin sattunut pahemmin, kun kaveri oli alkanut pitämään kättään. Se oli jäänyt harmittamaan ja tuon jälkeen kai oli mulle yrittänyt soittaa... Mutta nyt oli taas oma itsensä ja menee jo menojaan 😄
Ja ei olla kannustettu väkivaltaisuuteen ja puhuttiin aika pitkään, että mistä tuo riita alkoi ja miten olisi voinut toimia toisin. Olivat kyllä jo illalla omatoimisesti sopineet ja molemmat pyytäneet ja antaneet anteeksi. Ylilyönti ollut molemmilta, mutta toivottavasti tästä oppivat taas jotain :)
-ap
Ja annat juosta edelleen tuolla ha k k aa m a ssa viattomia kavereita ..
Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!
No ei ollut itkun arvoinen asia tai niin paha ettei uskalla äidille kertoa...
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut itkun arvoinen asia tai niin paha ettei uskalla äidille kertoa...
NIH 😡
Niin kun ne työpaikan teinit onkin sama asia kuin oma...
Aloittajalle toivon malttia ja rauhaa. Jos nyt olisi niin, että lapsi olisi hölmöillyt, niin älä heti hyökkää vaan anna hänen ensin puhua suunsa puhtaaksi. En tiedä miksi, mutta itse epäilen, että poika on tehnyt jotain tai sopinut tekevänsä jotain, joka on alkanut kaduttamaan.