Lue keskustelun säännöt.
Mistä olette valmiita joustamaan parisuhteessa? Oletatte toisen joustavan?
03.07.2015 |
Meillä mies ei jousta lapsilukumäärässä. Hän ei halua enempää lapsia, joten asiasta ei keskustella. Vaikka nuorimmainen alle vuoden vanha ja minä vielä imetän. Uutta en edes halua ennen imetyksen alkua.
Eikä jousta myöskään asuntoasioissa. Asumme maalaiskunnassa ja vuokralla. Kaikki mitä ehdotan taloksi ei passaa. Haluaa omaa rauhaa, mutta talo järven rannalla 15kilometrin päästä keskustaa on liikaa. Työmatka hänellä pidentyisi, mutta nyt on oppinut hyvälle, kun melkein työpaikan naapurissa asutaan. Yritän selvittää, että tuollaista paikkaa ei toista löudu, jos ei halua lähteä etsimään uutta työtä jostain toiselta puolelta Suomea. Tämä katsomani paikka jäisi alle 80km päähän työstä, molempien perheestä ym. Koetan sanoa, että jos hän luulee saavansa asuinpaikasta kaiken natsaamaan, eikä jousta mistään, ei sellaista löydy. Lapset kasvaa ja tarvitsee tilaa ja molenmat haluaa omaa rauhaa. Toisaalta paikka vaatii remonttia ja jos toisella ei ole intohimoa mihinkään, ei voi tollaseen unelmapaikkaan muuttaa. Pitäisi saada muutakin aikaan kun käytyä töissä. Ei anna tälle löytämälleni paikalle edes mahdollisuutta. Kunpa ennen lasten syntymää olisin tajunnut, että olemme aivan liian erilaisia. Jotkut muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa rakkaansa perässä, mutta tämä yks lapanen ei edes suvaitse katsoa mitä olen löytänyt.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, oot tekemässä nyt kotiäidin paniikkiratkaisua, joka on VIRHE. Tommonen jatkuva ärtymys ja muutoksen kaipuu on normaali tila, kun on riittävän kauan joustanut niistä omista tarpeista ja kökkinyt kotona. Se alkaa sillä, että tuntuu että pää pimahtaa. Seuraavaksi aletaan hiillostaa ja syyttää miestä. Tuhlataan kaikki hyvä tuuli ja huumori ja hellyys lapsiin ja annetaan miehelle vaan suorittajan rooli. Ollaan mieheen pettyneitä. Ollaan itseen pettyneitä. Ollaan pettyneitä omaan elämään ja taloon ja sisustukseen ja autoon ja kavereihin ja sukulaisiin ja aivan kaikkeen. Koska mikään ei oikein ole sellaista, josta sais stimulaatiota siihen elämään joka tuntuu jo siltä kuin se ois nähty. Silloin kannattaa vain odottaa, että se intensiivisin pikkulapsiaika on mennyt ohi ja teillä on siinä taas arki jossa sullakin on muutakin kuin lastenhoitoa. Kun olet päivät itsekin töissä, voi olla että kummasti arvostat sitä että arki sujuu, että teitä on siinä kaksi (ja useampi) ihmistä hoitamassa asioita.
Oota nyt rauhassa että sun mielenhäiriö menee ohi. Usko pois, kun teillä on vesirokko ja vatsatauti ja sun pitäis jostain saada lastenhoitoapua, niin on vaan kiva että lähellä on ihmisiä jotka auttaa, vaikka he eivät olisikaan just sellaisia kuin sinä haluaisit. Sulla on nyt kriisi, älä pistä muita maksamaan siitä. Musta tuntuu, että sulla on ollut asiat vähän liian hyvin, oot elänyt vähän liian turvattua elämää susta välittävien ihmisten kanssa, niin ettet osaa arvostaa sitä mitä sulla on; miestä ja läheisiä ihmissuhteita. Vähän tulee mieleen, että sulla on jäänyt tietty aikuistuminen ja kypsyminen vähän kesken. Jos haluat irtiottoa, käy pienellä matkalla. Pumppaa pulloon, pistä sukulaiset lapsenvahdiksi ja hyppää autonrattiin. Käy jossain miettimässä mitä ihan kaikken eniten haluat. Alota siitä että vaihdat itse vähän maisemaa, ja mieti sitten vasta haluatko tosissasi tuon asunnon, vai haluatko vain jotain muuta, mitä tuo talo sulle symboloi.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
No jos SUN asennettas mieheesi myötäilee sinuun, niin miehesi kuuluisi nyt ajatella: Vaimo vaan vouhottaa, ettei tule muka äitini kanssa toimeen, kyllähän se onnistuu, kun vain päättää niin. Ja naiset nyt on aina hysteerisiä liian pienen paikkakunnan ja homeongelmien suhteen, eihän se ole kuin asennekysymys niin voi asua vaikka vanhassa kanalassa jos huvittaa.
Näin. Joten miksi teidän pitäisi muuttaa yhtikäs minnekään, kun eihän teillä ole mitään ongelmia tuossa? ;)
Ap toimi aivan oikein tilanteessa vetäistessään perjantain päivähönöt.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
Hei ap, oot tekemässä nyt kotiäidin paniikkiratkaisua, joka on VIRHE. Tommonen jatkuva ärtymys ja muutoksen kaipuu on normaali tila, kun on riittävän kauan joustanut niistä omista tarpeista ja kökkinyt kotona. Se alkaa sillä, että tuntuu että pää pimahtaa. Seuraavaksi aletaan hiillostaa ja syyttää miestä. Tuhlataan kaikki hyvä tuuli ja huumori ja hellyys lapsiin ja annetaan miehelle vaan suorittajan rooli. Ollaan mieheen pettyneitä. Ollaan itseen pettyneitä. Ollaan pettyneitä omaan elämään ja taloon ja sisustukseen ja autoon ja kavereihin ja sukulaisiin ja aivan kaikkeen. Koska mikään ei oikein ole sellaista, josta sais stimulaatiota siihen elämään joka tuntuu jo siltä kuin se ois nähty. Silloin kannattaa vain odottaa, että se intensiivisin pikkulapsiaika on mennyt ohi ja teillä on siinä taas arki jossa sullakin on muutakin kuin lastenhoitoa. Kun olet päivät itsekin töissä, voi olla että kummasti arvostat sitä että arki sujuu, että teitä on siinä kaksi (ja useampi) ihmistä hoitamassa asioita.
Oota nyt rauhassa että sun mielenhäiriö menee ohi. Usko pois, kun teillä on vesirokko ja vatsatauti ja sun pitäis jostain saada lastenhoitoapua, niin on vaan kiva että lähellä on ihmisiä jotka auttaa, vaikka he eivät olisikaan just sellaisia kuin sinä haluaisit. Sulla on nyt kriisi, älä pistä muita maksamaan siitä. Musta tuntuu, että sulla on ollut asiat vähän liian hyvin, oot elänyt vähän liian turvattua elämää susta välittävien ihmisten kanssa, niin ettet osaa arvostaa sitä mitä sulla on; miestä ja läheisiä ihmissuhteita. Vähän tulee mieleen, että sulla on jäänyt tietty aikuistuminen ja kypsyminen vähän kesken. Jos haluat irtiottoa, käy pienellä matkalla. Pumppaa pulloon, pistä sukulaiset lapsenvahdiksi ja hyppää autonrattiin. Käy jossain miettimässä mitä ihan kaikken eniten haluat. Alota siitä että vaihdat itse vähän maisemaa, ja mieti sitten vasta haluatko tosissasi tuon asunnon, vai haluatko vain jotain muuta, mitä tuo talo sulle symboloi.
[/quote]
Hyvä kirjoitus, mutta kuka tuollaisesta känisijästä nyt muka oikeasti välittää tai on koskaan välittänytkään? Ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
[/quote]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
Toi sanelunhalu on niin ällöttävä piirre, että enpä usko kenenkään rakastavan aloittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
[/quote]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
[/quote]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[/quote]
No miten muka, jos opiskelu tapahtuu toisella paikkakunnalla? Raahaako ap lapset sinne pois isänsä luota ja pois kodista, johon he ovat tottuneet ja laittaa päiväkotiin, että saa ÄITI VÄHÄN OPISKELLA? Miksi vitussa piti ne lapset ja mies hommata sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaan VOIS EHKÄ VÄHÄN AJATELLA ENSIN, MITÄ TEKEE. Nyt on kotiäitinä, tyytykööt siihen. Sitten voi opiskella, kun lapset on jo niin isoja, ettei se heidän elämäänsä haittaa. Jos osaa ajatella muitakin kuin vain omaa pikkusieluista itseään.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:01"]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[/quote]
Jos on mennyt tekemään lapsia, on ottanut vastuun jota ei oikein voi paeta. Sitä on vastuussa siitä, että lapsilla on hyvä suhde isäänsä, sukulaisiinsa ja isovanhempiinsa. Ylipäänsä on vastuussa siitä, että lapsilla on onnellinen ja tasapainoinen lapsuus. Sen vaikeuttaminen siksi, että ei nuorena uskaltanut tai laiskuuttaan vaan viitsinyt tehdä asioita jotka kuuluu useimpien nuoruuteen, ja nyt kaduttaa, on väärin. Se vaan kertoo että edelleenkin haluaa elää ja kasvaa vaan niilla omilla ehdoillaan, vaikka nyt sitä kasvua ja kehittymistä olisi sekin, että löytää sekä tilaa itselleen toteutta itseään, että antaa muidenkin elää onnellisena sitä omaa, ainutlaatuista elämäänsä. Eivät lapset ole äidin omaisuutta ja mies vain elättäjä, myös muiden ihmisten tunne-elämää pitää kunnioittaa.
Jos on mennyt ja jättänyt elämänsä nuorena elämättä, ei se silä korjaannu että kämmää seuraavankin elämänvaiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
[/quote]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[/quote]
No miten muka, jos opiskelu tapahtuu toisella paikkakunnalla? Raahaako ap lapset sinne pois isänsä luota ja pois kodista, johon he ovat tottuneet ja laittaa päiväkotiin, että saa ÄITI VÄHÄN OPISKELLA? Miksi vitussa piti ne lapset ja mies hommata sitten?
[/quote]
Juuri niin, ett äiti rahaa ne lapset ja vie päiväkoiin, jos hän haluaa opiskella.
Tai tehdä mitä tahansa muuta. Lapset ei sitä estä
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:01"]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[/quote]
Ja kauankohan aloittajall on ollut elämässään aikaa opiskella ja muuttaa muualle ja kehittää itseään ennen lapsia?10 vuotta, 20 vuotta, 30 vuotta? Hän ei saanut sitä silloin aikaiseksi, mutta just NYT kun pitäisi keskittyä muihinkin ihmisiin kuin itseensä, niin juuri nyt hänen ois jotenkin mystisesti pakko alkaa tekemään näitä asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
[/quote]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[/quote]
No miten muka, jos opiskelu tapahtuu toisella paikkakunnalla? Raahaako ap lapset sinne pois isänsä luota ja pois kodista, johon he ovat tottuneet ja laittaa päiväkotiin, että saa ÄITI VÄHÄN OPISKELLA? Miksi vitussa piti ne lapset ja mies hommata sitten?
[/quote]
Juuri niin, ett äiti rahaa ne lapset ja vie päiväkoiin, jos hän haluaa opiskella.
Tai tehdä mitä tahansa muuta. Lapset ei sitä estä
[/quote]
Minusta aika itsekästä, varsinkin kun miettii, että aloittajalla on ehkä ollut mielessä lapset tehdessään, että hän on kotona heidän kanssaan, niin sitten muuttaa toiselle paikkakunnalle ja erota joko itse lapsistaan tai erottaa näiden isä lapsista. En arvosta tuollaista vanhempaa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:11"]
Juuri niin, ett äiti rahaa ne lapset ja vie päiväkoiin, jos hän haluaa opiskella.
Tai tehdä mitä tahansa muuta. Lapset ei sitä estä
[/quote]
No eihän ne lapset sitä estä, mitäpä ne metrin mittaiset voi millekään aikuisen päätökselle. Siksi oiskin niin onnellista, että lapsia tehdään vasta kun on kykyä vastuunottoon, myötätuntoon ja siihen että näkee asiat vähän laajemmassa mittakaavassa.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
[/quote]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[/quote]
No miten muka, jos opiskelu tapahtuu toisella paikkakunnalla? Raahaako ap lapset sinne pois isänsä luota ja pois kodista, johon he ovat tottuneet ja laittaa päiväkotiin, että saa ÄITI VÄHÄN OPISKELLA? Miksi vitussa piti ne lapset ja mies hommata sitten?
[/quote]
Juuri niin, ett äiti rahaa ne lapset ja vie päiväkoiin, jos hän haluaa opiskella.
Tai tehdä mitä tahansa muuta. Lapset ei sitä estä
[/quote]
Se on eri asia minusta, jos asiaa on suunniteltu ja se on otettu huomioon jo lapsia hankkiessa. Tuskin olisi silloin tilanne se, että äiti muuttaa erilleen saadakseen opiskella? Kun eihän tuolla paikkakunnalla ole mitään koulutuksia, jos on niin pieni.
Jos asuu paikkakunnalla, jolla koulu on, niin silloinhan voi toki keksiä yhtäkkiä mennäkin opiskelemaan.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sinä olet varmasti nuori ihminen. Perustanut perheen kotipaikkakunnalle liian nuorena.
Sinun pitää päästä kehittämään itseäsi. Mene opiskelemaan. Muuta muualle. Tee asioita, joita pariymppisen pitäisikin tehdä. Miehesi vastuulla se ei ole
[/quote]
Millä ap enää mitään tekee, kun on lapsia? Ei heitä voi omasta mielenhäiriöstään yksin vain miehen vastuulle jättää. Aloittaja on osansa valinnut ja mikään irtiotto, jonka mies sitten hoitelee kun pikkurouva on kyllästynyt ei ole enää ajankohtainen. Jos ajattelee muitakin kuin vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
Kyllä lastenkin kansa voi rakentaa itseään. Kehittää omaa ajatteluaan, kasvaa ihmisenä. Voi opiskella ja muuttaa mualle. Miestä ei siihen tosin voi pakottaa. Jokaisen pitää lähteä oman itsensä kehittämisestä. Se on ainoa asia, johon me voime vaikuttaa. Se on sitä joustamsta.
[/quote]
No miten muka, jos opiskelu tapahtuu toisella paikkakunnalla? Raahaako ap lapset sinne pois isänsä luota ja pois kodista, johon he ovat tottuneet ja laittaa päiväkotiin, että saa ÄITI VÄHÄN OPISKELLA? Miksi vitussa piti ne lapset ja mies hommata sitten?
[/quote]
Juuri niin, ett äiti rahaa ne lapset ja vie päiväkoiin, jos hän haluaa opiskella.
Tai tehdä mitä tahansa muuta. Lapset ei sitä estä
[/quote]
Se on eri asia minusta, jos asiaa on suunniteltu ja se on otettu huomioon jo lapsia hankkiessa. Tuskin olisi silloin tilanne se, että äiti muuttaa erilleen saadakseen opiskella? Kun eihän tuolla paikkakunnalla ole mitään koulutuksia, jos on niin pieni.
Jos asuu paikkakunnalla, jolla koulu on, niin silloinhan voi toki keksiä yhtäkkiä mennäkin opiskelemaan.
[/quote]
Kovaa vastustusta ajatukselle opiskella ja kehittää itseään. i tässä niinkään vaan aiemmssa. asia vaan näyttää siltä, että ap on tyytymätön itseensä ja elämäänsä. Vaatii mieheltään liikoja. Vaatii muuttamaan. Ongelma on kuitenkin hänen tytymättömyyteensä siihen että on edelleen kotipaikkakunnalla ja samassa jamassa kuin ennenkin. Mies ei voi poistaa tätä huonommuuden tunnetta. Vain ap voi sen tehdä. ja hänen velvollisuutensa lapsia kohtaan on tehdä se ratkaisu. Se saattaa olla ero ja muutto uudelle paikkakunnalle ja mahdollisesti opiskeu. Vain ap voi itse tehdä elämästään onnellista
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:29"]
Kovaa vastustusta ajatukselle opiskella ja kehittää itseään. i tässä niinkään vaan aiemmssa. asia vaan näyttää siltä, että ap on tyytymätön itseensä ja elämäänsä. Vaatii mieheltään liikoja. Vaatii muuttamaan. Ongelma on kuitenkin hänen tytymättömyyteensä siihen että on edelleen kotipaikkakunnalla ja samassa jamassa kuin ennenkin. Mies ei voi poistaa tätä huonommuuden tunnetta. Vain ap voi sen tehdä. ja hänen velvollisuutensa lapsia kohtaan on tehdä se ratkaisu. Se saattaa olla ero ja muutto uudelle paikkakunnalle ja mahdollisesti opiskeu. Vain ap voi itse tehdä elämästään onnellista
[/quote]
Miksi ap:n onni on tärkeämpää kuin muiden ihmisten, kuten lasten ja miehen onni? On ihan päivänselvää, että ap:lla on kaikki ihan hyvin. Tyytyväisyyden ja onnellisuuden lisääminen ei vaadi mitään radikaaleja tekoja, vaan oman asenteen muuttamista. Kuten terapiaa. Tai vaikka vaan peiliin katsomista. Sekin voisi auttaa, että kysyy miten mies voi ja oikeasti kuuntelee.
Mä en yhtään arvosta tuollaista, että sitä omaa onnea lähdetään etsimään just kun on ensin saatu se mies tekemään ne lapset ja tyytymään työpaikkaan joka ei ole hänen unelmansa, että hän vois elättää perheensä. Ja sitten vedetään matto jalkojen alta ja puukotetaan selkään lähtemällä, koska "minulla on oikeus olla onnellinen". Se on itsekeskeistä käytöstä, tosi itsekeskeistä.
Tässä on ihan tällainenkin tie, tavisten käyttämä tie, että ap on hyvä ja ottaa lusikan kätöseen ja menee töihin ja alkaa miehensä kanssa säästämään rahaa yhteiseen taloon. Joka täyttää molempien unelmat. Aika hurjan radikaalia, mutta hitto vie, se toimii. Ja myös miehelle tekisi varmasti hyvää saada olla hetken aikaa kotona lasten kanssa. Sekin voi valaista toisen ajatusmaailmaa, ja väsymystä, että itse lähtee aamuisin töihin ja mies saa jäädä kotiin keittelemään puuroa.
Sun miehesi haluaa helppoa elämää ja lyhkäisen työmatkan. Haluaa olla siinä missä olette mutta sinä et sitä halua tajuta.
Hän ei halua ajaa arkisin 120km. Ei halua rempata taloa.
Lisäksi olet vielä niin tyhmä että lähtisit miehesi kanssa ostamaan sen talon. Voin kertoa että siellä teille vasta riitaa tulisikin, kun miehesi makaisi ja olisi koneella.
Ja sinun pitäisi tehdä sitä remonttia. Mun mies loukkaantuu, kun sanon että en hänen kanssa osta ok-taloa. Syy on se että mieheni on liian laiska rivarissakin niin ei silloin ok-talokaan kävisi. Tänään juuri öljysin terassin.
Et kommentoinut mitään siihen, että sä et kunnioita miehesi puheita? Olet kuin et kuulisikaan, mitä hän sanoo?