Lue keskustelun säännöt.
Mistä olette valmiita joustamaan parisuhteessa? Oletatte toisen joustavan?
03.07.2015 |
Meillä mies ei jousta lapsilukumäärässä. Hän ei halua enempää lapsia, joten asiasta ei keskustella. Vaikka nuorimmainen alle vuoden vanha ja minä vielä imetän. Uutta en edes halua ennen imetyksen alkua.
Eikä jousta myöskään asuntoasioissa. Asumme maalaiskunnassa ja vuokralla. Kaikki mitä ehdotan taloksi ei passaa. Haluaa omaa rauhaa, mutta talo järven rannalla 15kilometrin päästä keskustaa on liikaa. Työmatka hänellä pidentyisi, mutta nyt on oppinut hyvälle, kun melkein työpaikan naapurissa asutaan. Yritän selvittää, että tuollaista paikkaa ei toista löudu, jos ei halua lähteä etsimään uutta työtä jostain toiselta puolelta Suomea. Tämä katsomani paikka jäisi alle 80km päähän työstä, molempien perheestä ym. Koetan sanoa, että jos hän luulee saavansa asuinpaikasta kaiken natsaamaan, eikä jousta mistään, ei sellaista löydy. Lapset kasvaa ja tarvitsee tilaa ja molenmat haluaa omaa rauhaa. Toisaalta paikka vaatii remonttia ja jos toisella ei ole intohimoa mihinkään, ei voi tollaseen unelmapaikkaan muuttaa. Pitäisi saada muutakin aikaan kun käytyä töissä. Ei anna tälle löytämälleni paikalle edes mahdollisuutta. Kunpa ennen lasten syntymää olisin tajunnut, että olemme aivan liian erilaisia. Jotkut muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa rakkaansa perässä, mutta tämä yks lapanen ei edes suvaitse katsoa mitä olen löytänyt.
Kommentit (112)
Ja lasten kohdalla kyse ei ole siitä, että esim. olisi varaa useampaan. Mutta kun kuulema väsyttää. Voi hellan lettas sanon minä. Suurin hoitovastuu ja arjen pyöritys kuitenkin minulla. Sanoin vaan, että kaikkia tässä väsyttää, mutta täytyy olla epäitsekäs. Ei näe hyvää tässä pikku lapsi ajassa ja vaan oottaa, että lapset kasvais. Ihmetteli, että nautinko muka tästä arjesta. Totta kai nautin! Ei koko ajan ole tietenkään ihanaa, mutta niin huippua seurata omia lapsia, että!
Ja musta tuntuu, että minä olen tässä ainoa joka laittaa kaiken itsestänsä likoon. Kuulema, jos vahingossa tulisin raskaaksi, niin vauva ilman muuta olisi tervetullut. Vätys mikä vätys.
No, nyt ei sitten puhuta toisillemme ja samapa tuo mulle. Minä en eroa ota, mutta tuo toinen tehkööt, mitä lystää. Sanoin, että hommaa pienempi asunto ittelles ja käyt lapsia kattomassa millon huvittaa. Ilmotan kun ovat hyvällä tuulella. Saa levätä ja touhuta rauhassa. Mutta sekään ei kuulema ole oikein. Tuollanen päämäärättömyys rassaa meitä kaikkia eikä sitä jaksa kattoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:04"]
Sepä se kun tässä yrität sitten saada selville toisen haluja ei irtoa mitään. Sillon pitäisi mielestäni olla avoimempi toisen ideoille, jos on itse ajatus köyhä. Ja ei sellaista parisuhdetta olekaan, jossa kaikista asioista ollaan samaa mieltä. Enkä minä olisi sillon 10 vuotta sitten vielä tiennyt, missä haluan elää sun muuta. Tuskinpa nuorena kukaan. Tässä olisikon ajatuksena löytää koko perheelle suuntaa, nyt vaan jumitetaan samassa. Vaikka olen kotiäiti olen minäkin käyny töissä. Mies vaan on aina ollu niin liki työpaikkaa, että harva oikeesti on, alle kilsan päässä. Että ei tuolla miehellä ole hajuakaan siitä, minkälaisia matkoja jotkut kulkee. Ja täällä pienellä paikalla tosiaan on aivan normi, että ulkopaikkakunnalla kuljetaan töissä ja sillon ne matkat lähtee min. puolesta tunnista. Ap [quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 15:21"] Eli minä olen joustamaton, jos se toinen osapuoli ei edes vaivaudu katsomaan taloa? Minä olen joustamaton, jos haluan saada edes jonkinlaisen vastauksen? Olen joustamaton, kun etsin taloja, suunnittelen tulevaisuutta jne. kun toinen torppaaa SUORILTA KÄSIN kaikki ehdotukset ilman, että on edes tarjota tilalle jotain? Vitsailit varmaan?! Ap [/quote] Mitäs jos koittaisit kysellä siltä mieheltä, mitä hän oikeasti haluaa? Vaadit vastauksia kunnes niitä alkaa löytyä. [/quote]
[/quote]
Haloo! Onko ketään kotona?
Miksi miehen ptäisi toteuttaa sinun toivettasi ja muuttaa sietämättömän matkan päähän työpaikastaan? Mikä vika on siinä, että asuu kilometrin päässä työpaikastaan.
Kuulostat erittäin vaikealta ihmiseltä. Katsot asioita vain omasta näkökulmastasi. Koska menet itse töihin? Mihin? Kuinka pitkän matkan olet valmis kulkemaan? Ehkä rahatianne on nytsellainen, että teidän ei ole viisasta ostaa taloa. Ehkä miehes ei jaksa suhdettanne. En minäkään jaksaisi. Sinulla ei ole vähääkään kykyä asettua oisen asemaan. Ajattelet vain itseäsi
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 22:45"]
Ja lasten kohdalla kyse ei ole siitä, että esim. olisi varaa useampaan. Mutta kun kuulema väsyttää. Voi hellan lettas sanon minä. Suurin hoitovastuu ja arjen pyöritys kuitenkin minulla. Sanoin vaan, että kaikkia tässä väsyttää, mutta täytyy olla epäitsekäs. Ei näe hyvää tässä pikku lapsi ajassa ja vaan oottaa, että lapset kasvais. Ihmetteli, että nautinko muka tästä arjesta. Totta kai nautin! Ei koko ajan ole tietenkään ihanaa, mutta niin huippua seurata omia lapsia, että! Ja musta tuntuu, että minä olen tässä ainoa joka laittaa kaiken itsestänsä likoon. Kuulema, jos vahingossa tulisin raskaaksi, niin vauva ilman muuta olisi tervetullut. Vätys mikä vätys. No, nyt ei sitten puhuta toisillemme ja samapa tuo mulle. Minä en eroa ota, mutta tuo toinen tehkööt, mitä lystää. Sanoin, että hommaa pienempi asunto ittelles ja käyt lapsia kattomassa millon huvittaa. Ilmotan kun ovat hyvällä tuulella. Saa levätä ja touhuta rauhassa. Mutta sekään ei kuulema ole oikein. Tuollanen päämäärättömyys rassaa meitä kaikkia eikä sitä jaksa kattoa. Ap
[/quote]
Mitä ihmettä. Tämä ei voi olla totta. Viitsisitkö välillä katsoa peiliin. Kukaan ei halua olla sinun vätyksesi. Miehessäsi ei kuulosta olevan mitään vikaa
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 22:45"]
Ja lasten kohdalla kyse ei ole siitä, että esim. olisi varaa useampaan. Mutta kun kuulema väsyttää. Voi hellan lettas sanon minä. Suurin hoitovastuu ja arjen pyöritys kuitenkin minulla. Sanoin vaan, että kaikkia tässä väsyttää, mutta täytyy olla epäitsekäs. Ei näe hyvää tässä pikku lapsi ajassa ja vaan oottaa, että lapset kasvais. Ihmetteli, että nautinko muka tästä arjesta. Totta kai nautin! Ei koko ajan ole tietenkään ihanaa, mutta niin huippua seurata omia lapsia, että! Ja musta tuntuu, että minä olen tässä ainoa joka laittaa kaiken itsestänsä likoon. Kuulema, jos vahingossa tulisin raskaaksi, niin vauva ilman muuta olisi tervetullut. Vätys mikä vätys. No, nyt ei sitten puhuta toisillemme ja samapa tuo mulle. Minä en eroa ota, mutta tuo toinen tehkööt, mitä lystää. Sanoin, että hommaa pienempi asunto ittelles ja käyt lapsia kattomassa millon huvittaa. Ilmotan kun ovat hyvällä tuulella. Saa levätä ja touhuta rauhassa. Mutta sekään ei kuulema ole oikein. Tuollanen päämäärättömyys rassaa meitä kaikkia eikä sitä jaksa kattoa. Ap
[/quote]
Sä et siis usko sitä mitä miehesi sulle puhuu?
Sä haluat myös päättää miehesi puolesta, miten hänen täytyy elää, ja kuvittelet, että mies voi vain valita onko hän epäitsekäs? Miksei mies saisi ajatella itseään ja sitä, miten paljon jaksaa? Mitä itsekkyyttä sellainen nyt on?
Jos sä nautit, niin miksi teidän pitää sit elää juuri nimenomaan sinun mukaasi? Sähän haluat sanella kaiken.
Haluaisin olla naimisissa mieheni en hänen työnsä kanssa. Samalla rupupaikkakunnalla asuttu syntymästä asti, kait sitä jo jotain muutaki saa haluta?! Miksi sitten minun pitää mennä mieheni halujen mukaan? Onko ihmisillä edelleen näin vanhakantanen ajatusmaailma, että mies sanelee, mitä perhe tekee?! Eli minä alistun vaan mieheni päätöksiin? Hän vain ilmoittaa, että näin ja näin tehdään? Sekö sitten on oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA SINNE TÖIHIN ON 62 KM ELI TUNNIN AJOMATKA! Tätä selvensin jo aiemmin!
Ja töitä voi aina ehtiä muualtaki, jos sikseen tulee. Mulla olis täällä asuinpaikalla varmaan töitä, jos vaan kysyisin, mutta olen avoin sitä muualtaki ehtimään. En ole niin lapanen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:22"]
Tarkalleen ottaen työmatka olisi 62km eli tunnun työmatka suuntaansa. Olen ymmärtänyt, että monikin kulkee tällaisia matkoja. Täällä meillä syrjässä se on yleistä. Pääongelma on joustamattomuus ja toisen mielipiteiden täydellinen torppaaminen ennen kuin edes asioihin perehtyy. Mistä se sitten kertoo? Aika rankkaa, ettei voi yhdessä edes haaveilla, saatikka suunnitella, pohtia asian laitaa. Se on jo kohtuutonta mielestäni. Ap
[/quote]
Minusta sinulla on liian suuret luulot nyt joko teidän yhteiselämästä tai sitten itsestäsi. Tai sitten olet valinnut väärän miehen, kun kerran vaatimuksia piisaa, et tosiaan tarkistanut, mitä hän ajattelee "muuttaa naisensa perässä vaikka maapallon toiselle puolelle". Aika iso oletus, ei kaikki ole niin läheisriippuvaisia tai valmiita elämään toisen sanelun mukaan.
[/quote]
Onhan sekin myös toisen osapuolen hiljaista sanelua, jos ei edes suostu keskustelmaan asioista.
[/quote]
Miten niin? Juurihan sä itse kerroit, että mies on sanonut, ettei jaksa panostaa enempiin lapsiin, eikä hänelle lapsiarki ole nautinto, jos lapsia on useampia ja sen takia työmatka pitenee. Et kai sä voi sanelemalla hänelle enempää energiaa antaa, kuin hänessä on? Mitä sä nyt oikein yrität tuosta TEIDÄN (ei yksin sinun, kun olet yhteen mennyt) elämästänne tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos miehellä on työ ja kaikki ok, niin sitten mullaki pitää olla? Eli meidän pitää elää hänen unelmaansa? Vaikka ei se hänellekään mikään unelma ole. Hän tekee vaan tuota työtä, kun ei muuta ole tai siis on nyt vaan joku työ, jossa käyny lähes koko työuransa ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:12"]
Eli jos miehellä on työ ja kaikki ok, niin sitten mullaki pitää olla? Eli meidän pitää elää hänen unelmaansa? Vaikka ei se hänellekään mikään unelma ole. Hän tekee vaan tuota työtä, kun ei muuta ole tai siis on nyt vaan joku työ, jossa käyny lähes koko työuransa ajan.
[/quote]
Niin, aivan. Se ei ole hänelle unelmaa, miksi siitä pitäisi tehdä enää yhtään sen raskaampaa kuin se jo on? Hankkii elannon teille, ei elele mitään unelmaansa. On sulla ihmeellinen ajatuksenjuoksu.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:05"]
Haluaisin olla naimisissa mieheni en hänen työnsä kanssa. Samalla rupupaikkakunnalla asuttu syntymästä asti, kait sitä jo jotain muutaki saa haluta?! Miksi sitten minun pitää mennä mieheni halujen mukaan? Onko ihmisillä edelleen näin vanhakantanen ajatusmaailma, että mies sanelee, mitä perhe tekee?! Eli minä alistun vaan mieheni päätöksiin? Hän vain ilmoittaa, että näin ja näin tehdään? Sekö sitten on oikein?
[/quote]
Saathan sä nyt haluta, mutta kaikkea ei saa, mitä haluaa. Eli sun tulee nyt valita mies tai joku toinen paikkakunta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:05"]
Haluaisin olla naimisissa mieheni en hänen työnsä kanssa. Samalla rupupaikkakunnalla asuttu syntymästä asti, kait sitä jo jotain muutaki saa haluta?! Miksi sitten minun pitää mennä mieheni halujen mukaan? Onko ihmisillä edelleen näin vanhakantanen ajatusmaailma, että mies sanelee, mitä perhe tekee?! Eli minä alistun vaan mieheni päätöksiin? Hän vain ilmoittaa, että näin ja näin tehdään? Sekö sitten on oikein?
[/quote]
Ei tietenkään. Teidän suhde on tullut tiensä päähän. Sinä olet tyytymätön kaikkeen. muuttaminen ei ratkaisi mitään. Vaatimuksesi kasvavat kokoajan. Sinä olet kykenemätön joustamaa tai edes ajattelemaan muuta kuin itseäsi. usko minua. Tilnteenne ei muutu. Jatka eloa yksin.
Minusta on ok, että haluat tietää, mitä miehesi haluaa ja mitkä tulevaisuuden suunnitelmat hänellä on. Mielestäni hänen kuuluisi sanoa omaa mielipidettään. Mutta, tämän ketjun perusteella mietin vain, millä tyylillä yrität saada miehesi keskustelemaan? Nimittäin aika painostavan kuvan sinusta ap saa...
--------
Ihmettelen kyllä sitä, miksi olet ehdottamassa talon ostoa noin kaukaa, kun vielä aiotte säästää kaksi vuotta? Eihän se talon ostaminen ole edes silloin ajankohtaista... Eli kannattaisi ennemmin keskustella siitä säästämisestä. Lisäksi, miksi ehdotat edes talon ostamista noin kaukaa, jos tiedät että mies viihtyy lähellä työpaikkaa? Silloin kannattaisi etsiä talo jostain lähempää, joka miellyttää sinua ja johon mies voisi taipua. En minäkään muuttaisi tunnin ajomatkan päähän, jos nykyisin työpaikalle on kilometri. Jos mies työskentelee 8 tuntia, niin päivät venyisivät 10 tuntisiksi vähintään. Sitä rumbaa jaksaa jonkin aikaa, kunnes mies luultavasti palaisi loppuun. Olen itsekin todella pieneltä paikkakunnalta, mutta järkiään kaikki asuivat työstään max 10-25km säteellä. Ne jotka kulkivat tunnin ajomatkan päästä, olivat yleensä pätkätyöläisiä tai vaihtoivat työpaikkaa, kun autossa nököttäminen 2 tuntia per päivä ei innostanut. Uskon, että mies voi suostua kompromissiin, jos sinäkin olet siihen valmis. Koti lähempänä työpaikkaa voisi tyydyttää molempia. Nyt miehen pitäisi suostua todella suureen muutokseen. Yritä keskustella ilman painostusta. Toki ymmärrän suuttumuksen, jos mies ei todellakaan vastaa mihinkään mitään. Mutta olisin minäkin tyrmännyt ehdotuksen suorilta käsin jos olisin kuullut työmatkan pituuden...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei, rauhotu. Minusta olisi erinomaisen hyvä idea, että ennen isoja päätöksiä odotatte että menet töihin. Hanki itse itsellesi ensin tunnin työmatka suuntaansa. Huolehdi siihen alkuun ja loppuun vielä riittävästi aikaa siihen että viet lapset päivähoitoon ja haet sieltä ja käyt kaupassa. Sitten kotiin, kuskaa lapsia riittävän kauas harrastuksiin (koska joka tapauksessa teidän lapset haluaa jotain harrastaa viimeistään kouluiässä) ja SITTEN, sen jälkeen, otappa vasara kätöseen ja ala paukuttaa teille jotain projektia kotona.
Taatusti et muuten jaksa. Mut miestä vaadit jaksamaan. Ja jos te muuttaisitten sinne peräkorpeen järven rannalle, nää sun vaatimukset vaan lisääntyisi. Todennäköisesti olisit nykyistäkin kiukkuisempi ja tyytymättömämpi. Ja todennäköisesti sun mies on jo tosi väsähtänyt sun kiukkuun ja sättimiseen.
Kerro mulle, millaista kuvittelet, että teidän arki, tavallinen tiistai vaikkapa, ois siellä ihanassa uudessa asunnossa vaikkapa tammikuussa 2019? Mitä siinä talossa olisi sellaista, mitä ette saa mistään muusta asunnosta, ilman että teidän koko elämä on yhtä autossa istumista?
Niinpä. Siellähän nyt kiukuttelet aloittaja kun itsekin sanoit heti avausviestissäsi, ettet tajunnut, että olette näin erilaisia! Mies haluaa asua lähellä työpaikkaa ja kaksi lasta hänelle riittää. Kuten joku sanoi, niin vaikuttaa sille, että ei sulle riitä mikään. Valitat vain ihan huvin vuoksi.
Meidn parisuhteessa kumpikaan ei joudu joustamaan mistään. Ei koska olemme isoista asioista samaa mieltä. Ja kysymme toistemme mielipiteet yhteisiin asioihin. Teemme kompromissin niin ettei kummallekkaan jää paha mieli. Esim asuinpaikka valittiin lähempä minun työpaikkani tai oikeastaan puolivälistä. Lasten hankinnas, mieheni olisi alunperin halunnut 3 lasta (kuten hänen perheessään), minä 2 (kuten minun perheessäni). Olisin joustanut, mutta onneksi molempien ielestä kaksi oli ihan riittävästi, kun sitä pikkulapsiaikaa oli elänyt.
Omista asioistani en kysy lupaa. Menen opiskelemaan, vaihdan työpaikkaa. keskustelen ja saan aina tukea. Mieheni työtä tuen. Mutta en halua siihen vaikuttaa. Menen minin haluan, samoin mieheni. Onneksi mlemmat alitse menonsa perheen ehdoilla.
Tässä talossa jokainen saa olla oma itsensä. Välillä kyllästynyt ja äkäinen. Tukea saa ja sitä osataan antaa. Toisillemme ja lapsillemme. Joustamiseksi en sitä kutsu. Se on onnistunutta perhe-elämää.
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa.
Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla.
Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni!
Ap
Mies on enää varmaan yhdessä vain lasten takia, ei rakkaudesta.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:34"]
Tältä paikkakunnalta en halua taloa, koska täällä asuu niin paljon sukua, myös molempien vanhemmat. Anoppini on varsinainen riesa ja myös mies on sen myöntänyt. Vanhetessaan vaan pahenee. Ja haluan jo päästä muutenki muualle, edes hieman isommalle paikkakunnalle. Ja sitä työtä voi tosiaan etsiä muualtaki, käy sen aikaa tässä nykysessä. Kyllä ihmiset keinot keksii, jos vaan haluaa. Eikä mieskään tässä viihdy. Ollaan siis vuokralla, mutta tiet menee tässä molemmin puolin näitä taloja, missä ollaan. Eikä tässä tykätä kumpanenkaan olla. Tänään sain jo oikeesti melkeen paniikkikohtauksen, kun ajattelin, että homehdun tässä kämäsessä kämpässä loppu ikäni! Ap
[/quote]
Sä et enää elä yksin, etkä voi päättää, missä miehesi asuu. Muuta sinä sinne toiselle paikkakunnalle, jos nykyinen noin ahdistaa. Mies voi muuttaa pois hometalosta terveempään.
2 lasta, kuin niin?
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 22:08"]Montako lasta teillä on?
[/quote]