Lue keskustelun säännöt.
Mistä olette valmiita joustamaan parisuhteessa? Oletatte toisen joustavan?
03.07.2015 |
Meillä mies ei jousta lapsilukumäärässä. Hän ei halua enempää lapsia, joten asiasta ei keskustella. Vaikka nuorimmainen alle vuoden vanha ja minä vielä imetän. Uutta en edes halua ennen imetyksen alkua.
Eikä jousta myöskään asuntoasioissa. Asumme maalaiskunnassa ja vuokralla. Kaikki mitä ehdotan taloksi ei passaa. Haluaa omaa rauhaa, mutta talo järven rannalla 15kilometrin päästä keskustaa on liikaa. Työmatka hänellä pidentyisi, mutta nyt on oppinut hyvälle, kun melkein työpaikan naapurissa asutaan. Yritän selvittää, että tuollaista paikkaa ei toista löudu, jos ei halua lähteä etsimään uutta työtä jostain toiselta puolelta Suomea. Tämä katsomani paikka jäisi alle 80km päähän työstä, molempien perheestä ym. Koetan sanoa, että jos hän luulee saavansa asuinpaikasta kaiken natsaamaan, eikä jousta mistään, ei sellaista löydy. Lapset kasvaa ja tarvitsee tilaa ja molenmat haluaa omaa rauhaa. Toisaalta paikka vaatii remonttia ja jos toisella ei ole intohimoa mihinkään, ei voi tollaseen unelmapaikkaan muuttaa. Pitäisi saada muutakin aikaan kun käytyä töissä. Ei anna tälle löytämälleni paikalle edes mahdollisuutta. Kunpa ennen lasten syntymää olisin tajunnut, että olemme aivan liian erilaisia. Jotkut muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa rakkaansa perässä, mutta tämä yks lapanen ei edes suvaitse katsoa mitä olen löytänyt.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:52"]
Mitä puheita? Siis kun ei nimenomaan puhu vaan ainoastaan torppaa mun ajatukset! Kun ehdottaiski jotain! Jos toista rakastaa niin kyllä kai pitäisi koettaa saada sellanen ratkasu aikaan, että kaikkien olis hyvä olla. Kyllähän minäki joustan. Saa esim. kulkea entisessä työssään, jos tossa talossa asuttas. Hänkään kun ei rakasta nykyistä työtään tai tätä paikkakuntaa. Ap [quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:41"]Et kommentoinut mitään siihen, että sä et kunnioita miehesi puheita? Olet kuin et kuulisikaan, mitä hän sanoo? [/quote]
[/quote]
Opettele ensinnäkin laittamaan lainaukset kuten muutkin ihmiset, niin näitä viestejä on helpompaa lukea. Toisekseen siis niitä puheita, että mies on väsynyt jo nyt, eikä jaksa ajaa töihin kauempaa. Ja että hän ei nauti lapsiarjesta eikä halua kolmatta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2015 klo 00:52"]
Mitä puheita? Siis kun ei nimenomaan puhu vaan ainoastaan torppaa mun ajatukset! Kun ehdottaiski jotain! Jos toista rakastaa niin kyllä kai pitäisi koettaa saada sellanen ratkasu aikaan, että kaikkien olis hyvä olla. Kyllähän minäki joustan. Saa esim. kulkea entisessä työssään, jos tossa talossa asuttas. Hänkään kun ei rakasta nykyistä työtään tai tätä paikkakuntaa. Ap [quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:41"]Et kommentoinut mitään siihen, että sä et kunnioita miehesi puheita? Olet kuin et kuulisikaan, mitä hän sanoo? [/quote]
[/quote]
Ja miten niin sinä joustat, jos miehesi saa(?) vaihtaa työpaikkaa? Sinunko lupaasi se vaatii?
Sinua se ei rakasta, johan mä sanoin. Ei sua VOI rakastaa.
Ok-talossa on valtavasti työtä ja se ei sovi laiskoille. Itse hoidan meidän rivarin kahta pihaa ja mulla niin runsas puutarha ja puukalusteet että hommaa on todella paljon.
Mies samanlainen kun sulla, makailee ja on koneella. Kuule ei sellainen pärjää rempattavassa ok -talossa. Pitää olla jo sinne lähtiessä kova touhuumaan ja sellainen virkeä.
Nyt teen itse ihan kaiken niin sisällä kuin ulkona. En jaksa edes vääntää asioista. Näetkö miehessäsi remonttireiskan, sellaiseksi ei noin vain muututa. 84
Sulta puuttuu ap realismi. Voi että sä olet säälittävä. Pilvilinnoissa elelijä. Realismia on just se, että miehesi on väsynyt ja on koneella ja sä tykkäät olla lasten kanssa kotona koska katsot tulevaan ja sun tehtäväs on olla nyt epäitsekäs. Niinhän sä itse sanoit.
Ymmärrän sinua ap!
62km työmatka maalla on normaali. Mikäli kyseessä on isompi tie, eihän siihen mene edes tuntia. Kaupungissa julkisilla liikkuvilla työmatka kestää usein sen tunnin kuitenkin, vaikka kuljettava väli olisi 15km.
Ärsyttävää on tuo, ettei suostuta edes vilkaisemaan! Tietysti remonttiprojekti ei kaikille sovi, sen suhteen ymmärrän miestäsi. Mutta vuokralla asuminen vanhemmalla iällä on turhaa, ne rahathan menevät aivan hukkaan kun samalla rahalla voisi lyhentää lainaa ja saada näin ollen lopulta jotain omaa!
Ehkä miehelläsi on stressiä/työuupumusta tms? Loistaako suhde muilta osin (ettei kyseessä ole miehen epäröinti yhteisen ison ostoksen suhteen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua aina vähän ihmetyttää, että kriisien ratkaisuksi tarjotaan niin usein tiettyä pakenemista; eroa, muualle muuttoa, radikaalia muutosta elämään. Tulee mieleen, että jos nämä on ne ns. ratkaisumallit, niin eikö tosiaan osata enempää? Että vaikka selvettäisi se tilanne, odotettaisiin että se pahin väsymys ja sterssi on ohitse? Siihen saa ulkopuolistakin apua jos ei itse osaa.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 22:45"]
Ja lasten kohdalla kyse ei ole siitä, että esim. olisi varaa useampaan. Mutta kun kuulema väsyttää. Voi hellan lettas sanon minä. Suurin hoitovastuu ja arjen pyöritys kuitenkin minulla. Sanoin vaan, että kaikkia tässä väsyttää, mutta täytyy olla epäitsekäs. Ei näe hyvää tässä pikku lapsi ajassa ja vaan oottaa, että lapset kasvais. Ihmetteli, että nautinko muka tästä arjesta. Totta kai nautin! Ei koko ajan ole tietenkään ihanaa, mutta niin huippua seurata omia lapsia, että! Ja musta tuntuu, että minä olen tässä ainoa joka laittaa kaiken itsestänsä likoon. Kuulema, jos vahingossa tulisin raskaaksi, niin vauva ilman muuta olisi tervetullut. Vätys mikä vätys. No, nyt ei sitten puhuta toisillemme ja samapa tuo mulle. Minä en eroa ota, mutta tuo toinen tehkööt, mitä lystää. Sanoin, että hommaa pienempi asunto ittelles ja käyt lapsia kattomassa millon huvittaa. Ilmotan kun ovat hyvällä tuulella. Saa levätä ja touhuta rauhassa. Mutta sekään ei kuulema ole oikein. Tuollanen päämäärättömyys rassaa meitä kaikkia eikä sitä jaksa kattoa. Ap
[/quote]
Ap:n omat sanat elämästään... Itse on itsekäs jos toi ei nyt riitä!!!!!! Täytyy olla epäitsekäs, ap!! Miehes käy jo töissä, sä nautit lapsista. Kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottava akka. "Sanoin, että minä en ota eroa, mutta hommaa sä ittelles pienempi asunto ja..." Juu ja en ole eroamassa. Etpä! Ulkoistat paskan eli toiminnan (eron) miehelle.
mun mielestä sun mies on suoraselkäinen, kun sanoo, ettei halua enempää lapsia. Minusta lapsilukumääräasia on niin iso kysymys, että on vastuullista sanoa, jos on aivan varma, ettei halua enää yhtäkään lasta. Vätysmies suostuisi kolmenteen lapseen, vaikkei pohjimmiltaan haluaisi lasta vaan myöntyisi, koska haluaisi olla mieliksi toiselle. Toista voi miellyttää (terveellä tavalla) vaikka joustamalla laittamalla hänen lempiruokaansa mutta EI suostumalla tekemään lapsen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on muille asiat saneleva ikävä ihminen, jolle karma on antanut juuri sen miehen jonka hän ansaitsee. Mitä lie mies tehnyt saadessaan ap:n.
En ehtinyt lukea koko ketjua lukea läpi, mutta multa heruu sekä sympatiaa että empatiaa Ap:lle.
On vaikea osata kirjoittaa asiat auki juuri siten, että ne tulisivat oikein ymmärretyiksi, ja etteivät palstailijat täällä tarttuisi jokikiseen yksityiskohtaan yrittäen löytää kirjoittajasta itsestään vikaa. En tiedä miksi täällä niin nasevasti puututaan "kirjoittajan oman psyyken muka-ongelmiin". Ja tästä hyvästä saan varmaan nyt alapeukkuja, mutta ei se mitään: antaa tulla vaan ;)
Harvempi vaivautuu kirjoittamaan, ellei ongelmia ihan oikeasti ole.
Toinen juttu on sitten se, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, ja siten harvoin vain suhteen toinen osapuoli on ainakaan kaikkien hankaluuksien syy.
Mutta joustamattomuuden puute, keskustelutaidon/kunnon kommunikaation puute, asioiden pakeneminen ja kykenemättömyys kompromisseihin ovat ISOJA puutteita.
Kun näitä ominaisuuksia esiintyy toisessa ihmisessä paljon, on sillä toisella - usein joustavammalla - vaikeat oltavat. Yleensä nämä joustamattomuuden mestarit vielä onnistuvat saamaan aikaiseksi vaikutelman siitä, että heidän toimensa ovat ok ja toisessa on vikaa. Vähän niin kuin Ap:llekin on jo tässä ketjussa käynyt.
Ap kuulostaa helposti nirsolta valittajalta, kyllä. Mutta entä hänen miehensä? Kuulostaako tuollainen kaveri tyypiltä, joka oikeasti tekee kaikkensa suhteen eteen, tai edes sen oman siivunsa?
Usein nämä ongelmat muhivat syvemmällä, kuin vain jossain asuinpaikkaprobleemissa. Ne kuoriutuvat vasta sieltä alta esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta tuo jo aiemmin sanottu: jokainen on oman onnensa seppä ja vastaa onnestaan lopulta täysin itse.
Mutta silti näen asian niin, että onnellisessa parisuhteessa molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa myös sen toisen puoliskon onnen eteen.
Suhteessa voi olla kausia, jolloin toinen ns. uhrautuu ja joustaa enemmän kuin toinen, ja sitten taas joskus toisinpäin. Myös mukavia jaksoja vaaditaan, sillä kuka mitään loputonta uhrautumista kestäisi.
Joku kuitenkin sanoi joskus, että kun tarpeeksi rakastaa, ei mitään "uhrauksia" edes huomaa. Huomaa vain, että onnistuu tekemään toisen iloiseksi, eikä oma onni kärsi siitä, vaan ihan päin vastoin!
Väärin nro 87: Kyllä Ap:ta VOI rakastaa. Ihan jokaista ihmistä voi, niin vikojen kuin puutteidenkin kera!
Aikä vähän löytyy niitä tyyppejä, jotka puhkuvat vain hyvää ympärilleen ja ovat siten "rakastamisen arvoisia" - joidenkin mielestä. Sellaista, kuin "rakastamisen arvoinen ihminen" ei ole olemassakaan.
Parisuhteessa, hyvässä sellaisessa, kun on tarkoitus olla juuri se juju, että toista rakastetaan ja pidetään hyvänä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
Se erottaa rakkaussuhteen tavallisesta tuttavuudesta, jossa moikataan iloisesti silloin kun menee hyvin, mutta kälpsitään äkkiä paikalta, jos jolla kulla ei menekään niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli mies, jonka kanssa oikein mikään ei toiminut. Ja se syytti mua aina lähes kaikesta.
En kuulemma antanut herralle tarpeeksi seksiä - ja jos annoin, se oli vääränlaista ("eihän kukaan halua menkkojen kanssa, yäk", "et nyt vaan ottanut tarpeeksi syvälle suihin", "hampaatkin tuntui, ottasit ne pois", "sä tunnuit ihan hiekkapaperilta" jne.).
Jos mulle tehtiin jokin palvelus (vaikkapa kaupassa käynti), niin heti oltiin vaatimassa vastapalvelusta. Jos sitä ei kuulunut, hra sai multa kuulemma "ei mitään" tai "pelkkää paskaa".
Jos pyysin jotain, oli se ärsyttävää ja heikkoa tarvitsevuutta. Jos en pyytänyt, en kuulemma tarvinnut miestä tarpeeksi, hän olsi halunnut olla tarvittu.
Kun pyysin yhteistä aikaa, oli miehellä aina kiire töihin tai harrastuksiin. Kun itse menin ystävieni kanssa ulos tai työpäivä venähti, sain kuulla kunniani siitä, etten ollut jakamassa illan tunteja kotona.
Kun halailin miestä, olin siinäkin tiellä, kun piti töihin keretä. Kun mies halasi tai pussasi, ei ollut muuta vaihtoehtoa, sillä hän pakotti siihen tarvittaessa vaikka väkivalloin, naureskellen sen jälkeen, että eihän hyvänäpito ketään haittaa.
Jos joustin, olin "ihana enkeli. Mies ei joustanut, ja kehui olevansa "Mies, ei mikään tossu" tai "Herra talossa".
Ja niin edelleen. Kesti vuosia, ennen kuin tajusin, ettei vika ollut minussa. Mies vaan osasi niin järkyn hyvin tuon syyttämisen taidon. Eikä mulla ollut edes mahdollisuutta toimia oikein, kun tein kuitenkin väärin.
Meni hieman Off Topic, mutta nitäkin parisuhteita on. Mistä voitte olla niin varmoja, ettei Ap elä sellaisessa?
Aika perustavaa laatua olevat erimielisyydet teillä. Me puhuttiin kyllä jo esim. paljonko lapsia-asiasta ennen kuin mentiin naimisiin. Kumpikin sietää toisen harrastuksia ja ollaan muutettu välillä ulkomaille ja asuttu pari puolen vuoden jaksoa eri mantereillakin siihen liittyen, se on vaatinut joustamista ja venymistä.
Minulle kyllä muutto landelle olisi vaikea asia. Onneksi meillä on samansuuntaiset ajatukset olleet aina asumisesteakin: ainakin toisen työpaikka lähellä ja toisenkin duuniin pääsee julkisilla tarvittaessa, hyvät koulut ja päiväkodit ja hyvät palvelut ja harrastukset likellä.
Ap kuulostaa niin raastavalta tyypiltä.
Ymmärrän turhautumisesi. On vaan yksinkertaisesti paljon sellaisia ihmisiä, joiden on vaikea saada mitään aikaiseksi. Jos itse taas olet nopea liikkeissäsi, on varmasti hankala jakaa elämä kivireen kanssa. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 15:33"]
Yhdessä eläminen on joustamista puolin ja toisin.
[/quote]Hyvä parisuhde ei ole. -26
[/quote]
Hyvä parisuhde on juuri joustamista. Parisuhde EI voi toimia jos kumpikin ei jousta
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:09"]
Alle 20v ei oikein välttämättä tiedä lyödä lukkoon kenenkään kanssa, että esim. montako lasta haluaa tulevaisuudessa. Opiskelut ja kaikki vasta edessä. Ja tuskinpa miehenikään. Sen tiesin, että tämän miehen haluan, mutta tuo ei ilmeisesti minia, kun kaikko on niin nihkeää, jos haluaa tulla onnelliseksi. Ap
[/quote]
Kyllä noi asiat nyt vaan pitää sopia jo heti kättelyssä.
Mitä puheita? Siis kun ei nimenomaan puhu vaan ainoastaan torppaa mun ajatukset! Kun ehdottaiski jotain! Jos toista rakastaa niin kyllä kai pitäisi koettaa saada sellanen ratkasu aikaan, että kaikkien olis hyvä olla. Kyllähän minäki joustan. Saa esim. kulkea entisessä työssään, jos tossa talossa asuttas. Hänkään kun ei rakasta nykyistä työtään tai tätä paikkakuntaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:41"]Et kommentoinut mitään siihen, että sä et kunnioita miehesi puheita? Olet kuin et kuulisikaan, mitä hän sanoo?
[/quote]