Mistä olette valmiita joustamaan parisuhteessa? Oletatte toisen joustavan?
Meillä mies ei jousta lapsilukumäärässä. Hän ei halua enempää lapsia, joten asiasta ei keskustella. Vaikka nuorimmainen alle vuoden vanha ja minä vielä imetän. Uutta en edes halua ennen imetyksen alkua.
Eikä jousta myöskään asuntoasioissa. Asumme maalaiskunnassa ja vuokralla. Kaikki mitä ehdotan taloksi ei passaa. Haluaa omaa rauhaa, mutta talo järven rannalla 15kilometrin päästä keskustaa on liikaa. Työmatka hänellä pidentyisi, mutta nyt on oppinut hyvälle, kun melkein työpaikan naapurissa asutaan. Yritän selvittää, että tuollaista paikkaa ei toista löudu, jos ei halua lähteä etsimään uutta työtä jostain toiselta puolelta Suomea. Tämä katsomani paikka jäisi alle 80km päähän työstä, molempien perheestä ym. Koetan sanoa, että jos hän luulee saavansa asuinpaikasta kaiken natsaamaan, eikä jousta mistään, ei sellaista löydy. Lapset kasvaa ja tarvitsee tilaa ja molenmat haluaa omaa rauhaa. Toisaalta paikka vaatii remonttia ja jos toisella ei ole intohimoa mihinkään, ei voi tollaseen unelmapaikkaan muuttaa. Pitäisi saada muutakin aikaan kun käytyä töissä. Ei anna tälle löytämälleni paikalle edes mahdollisuutta. Kunpa ennen lasten syntymää olisin tajunnut, että olemme aivan liian erilaisia. Jotkut muuttaa vaikka toiselle puolelle maapalloa rakkaansa perässä, mutta tämä yks lapanen ei edes suvaitse katsoa mitä olen löytänyt.
Kommentit (112)
Seksielämäkin on varmasti tosi villiä ja estotonta!
Meillä ollaan oltu tosi samaa mietlä kaikista isoista asioista, joten merkittävissä jutuissa ei ole tarvinnut joustaa.
Itse olisin halunnut miettiä adoptiota, mutta mies ei tästä innostus ja tässä olen joutunut joustamaan. Voi olla, että en olisi itsekään tähän loppu peleissä ryhtynyt (meillä on biologisia lapsia), mutta asiaan ei nyt sitten edes juurikaan perehdytty.
Toinen keskustelun alla oleva asia on tällä hetkellä asumisjärjestelyt. Meillä on asiallinen ja ihan kiva remontoitu koti, periaatteessa riittävän iso. Haluaisin kuitenkin vähän isomman ja "paremman" kodin. Mies ei halua, koska tykkää siitä, että nyt meillä on tosi kivasti rahaa käytössä, mahdollisuus matkustella jne. Minäkin toki tykkään tästä ja nautin erityisesti matkustelusta, mutta keskustelussa on nyt se, mikä asia priorisoidaan. En koe tätäkään minään kynnyskysymyksenä, koska nautin nykytilanteestakin, mutta ilmeisesti tässäkin joudun pikkuisen joustamaan.
Tarkalleen ottaen työmatka olisi 62km eli tunnun työmatka suuntaansa. Olen ymmärtänyt, että monikin kulkee tällaisia matkoja. Täällä meillä syrjässä se on yleistä.
Pääongelma on joustamattomuus ja toisen mielipiteiden täydellinen torppaaminen ennen kuin edes asioihin perehtyy. Mistä se sitten kertoo? Aika rankkaa, ettei voi yhdessä edes haaveilla, saatikka suunnitella, pohtia asian laitaa. Se on jo kohtuutonta mielestäni.
Ap
Vajaa 80km työmatka? En suostuisi itsekään ikäpäivänä kun siinähän menisi jo melkein kolme tuntia päivässä pelkästään autossa istumiseen..
Ja tuolta talolta tosiaan vain 15km keskustaan. Ei maalla voi odottaa omaa rauhaa, järven ranta tontilta, ja kuvitella asuvansa pankin ja kaupan välissä. Siis pitää joustaa.
Ap
Joku 15-20km on aika maksimi mitä itse suon työmatkaksi.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:16"]
Kohta ollaan sen ikäisiä, ettei edes saada lainaa, jos jotain omaa halutaan. Hän periaatteessa haluaa omaa asuntoa, mutta jo ajanvaraus pankkiin lainakeskusteluun ei onnistu. Puhuu ja puhui, mutta mitään ei tapahdu. Minä varasin jo yhden ajan pankkiin, jossa käytiin yleisiä asioita läpi ja esiteltiin säästö ja laina-asioita. Nyt kun pitäisi tehdä ratkaisuja niin ei eväkään värähdä.
[/quote]
Tuskin olette niin vanhoja jos kerran lastakin imetät. Minä otin juuri 41-vuotiaana ison asuntolainan, ei se ikä siinä ratkaise jos ei ihan eläkeikää lähellä ole.
Ja miksi sinne pankkiin täytyisi mennä jos ei ole tiedossa edes mitään kohdetta minkä haluaisi ostaa? Luultavasti se mies on aivan kyllästynyt painostamiseesi sitä paitsi, ja siksikin vastustelee. Ehkä se miettii, että pitäisikö vaihtaa toiseen tuo nariseva ja kaikkeen tyytymätön muija, eikä siksikään yhteinen laina kiinnosta.
[/quote]
Ja jos on rahaa ja vakuudet kunnossa, saa sen lainan lähellä eläkeikääkin
Itse asiassa on! Tietty tappelujen jälkeen ei pahemmin tee mieli muutamaan päivään, mutta sitten rytisee. Sen verran kauan oltu yksissä, että voi olla juurikin estoton.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:20"]Seksielämäkin on varmasti tosi villiä ja estotonta!
[/quote]
SE TYÖMATKA KESTÄÄ TUNNIN! KORJASIN JO ASIAN, 62KM!
Ap
Ja minäkö se hirveä olenkin, kun haluan jotain omaa? Mieskin puhuu, että näillä vuokrilla, mitä maksettu viimeset 10 vuotta olisi omaa jo maksettu paljon pois. Eli haluaa tehdä asioita, mutta mitään ei tapahdu. Mikään mitä ehdottaa ei kelpaa.
Kyllä kai se alkaa tollasesta lapsesta kuullostamaan jankuttamiselta, kun joku vaatii jotain tekemään.
Ja saa toki pelata tai maata. Itse olen kotiäiti ja mulla ei semmoseen jää aikaa. Mutta minä olenkin siitä asiasta valmis joustamaan.
Eikö oikeasti täysin intohimoton mies saisi ärsyttää? Just tollanen, et muka kans haluaa asioita, mutta mitään ei tapahdu? Mua ainaki RAIVOSTUTTAA!
Ap
Ja siis ei pitäskään lainaa lähteä ottamaan. Tässä jäi multa huonosti selvittämättä. Tarkotus oli alottaa säästöohjelma, pariks vuodeks. Mutta laina tietty, jos sitä ennen jotain ilmaantuu.
Ao
Joustan seksissä, aina kun mies haluaa anaaliseksiä, sitä hän tulee saamaan.
Minua ahdistaisi jos pitäisi toisen vuoksi miettiä vielä yhtä lasta tai katsella toisen mieliksi hänen unelma-asuntoaan vain sanoakseni etten jaksa työn päälle remontoida, tai ajaa 2h päivässä työmatkoja.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:22"]Tarkalleen ottaen työmatka olisi 62km eli tunnun työmatka suuntaansa. Olen ymmärtänyt, että monikin kulkee tällaisia matkoja. Täällä meillä syrjässä se on yleistä.
Pääongelma on joustamattomuus ja toisen mielipiteiden täydellinen torppaaminen ennen kuin edes asioihin perehtyy. Mistä se sitten kertoo? Aika rankkaa, ettei voi yhdessä edes haaveilla, saatikka suunnitella, pohtia asian laitaa. Se on jo kohtuutonta mielestäni.
Ap
[/quote]
Matka on liian pitkä. Ja sinä olet se joustamaton
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:48"]Ja siis ei pitäskään lainaa lähteä ottamaan. Tässä jäi multa huonosti selvittämättä. Tarkotus oli alottaa säästöohjelma, pariks vuodeks. Mutta laina tietty, jos sitä ennen jotain ilmaantuu.
Ao
[/quote]
Siis et haluakkaan tota taloa vaan alkaa asuntosäästäjäksi?
Eli minä olen joustamaton, jos se toinen osapuoli ei edes vaivaudu katsomaan taloa? Minä olen joustamaton, jos haluan saada edes jonkinlaisen vastauksen? Olen joustamaton, kun etsin taloja, suunnittelen tulevaisuutta jne. kun toinen torppaaa SUORILTA KÄSIN kaikki ehdotukset ilman, että on edes tarjota tilalle jotain?
Vitsailit varmaan?!
Ap
Kyllä haluan tuon talon, mutta tässä aiemmassa viestissä oli kyse siitä, että kun tämä toinen osapuoli ei edes saa pyllyään penkistä ylös, vaikka sinne pankkiin. On se sitten lainan hakeminen tai muu asia vaikkapa sinne pankkiin. Tätä taloakin olisi voinut vaikka käydä katsomassa ja kysellä asioita siihen liittyen, eikä heti torpata ideaani.
Alun perin, kun vielä ei ollu mitään kivaa löytyny ja käytiin pankissa, siellä tuli esille sästäminen. Sen nyt voi käyttää mihin vaan, esim. nyt taloon. Mutta ei se ole ollu poissuljettu, että kahteen vuoteen ei katella tai edes suunnitella mitään, niin ku nyt on tilanne. Kai sitä voi aivojaan käyttää, vaikka ei lainaa ota? Siis just miettiä ja suunnitella?
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:48"]Ja siis ei pitäskään lainaa lähteä ottamaan. Tässä jäi multa huonosti selvittämättä. Tarkotus oli alottaa säästöohjelma, pariks vuodeks. Mutta laina tietty, jos sitä ennen jotain ilmaantuu.
Ao
[/quote]
Siis et haluakkaan tota taloa vaan alkaa asuntosäästäjäksi?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 12:16"]
Kohta ollaan sen ikäisiä, ettei edes saada lainaa, jos jotain omaa halutaan. Hän periaatteessa haluaa omaa asuntoa, mutta jo ajanvaraus pankkiin lainakeskusteluun ei onnistu. Puhuu ja puhui, mutta mitään ei tapahdu. Minä varasin jo yhden ajan pankkiin, jossa käytiin yleisiä asioita läpi ja esiteltiin säästö ja laina-asioita. Nyt kun pitäisi tehdä ratkaisuja niin ei eväkään värähdä.
[/quote]
Tuskin olette niin vanhoja jos kerran lastakin imetät. Minä otin juuri 41-vuotiaana ison asuntolainan, ei se ikä siinä ratkaise jos ei ihan eläkeikää lähellä ole.
Ja miksi sinne pankkiin täytyisi mennä jos ei ole tiedossa edes mitään kohdetta minkä haluaisi ostaa? Luultavasti se mies on aivan kyllästynyt painostamiseesi sitä paitsi, ja siksikin vastustelee. Ehkä se miettii, että pitäisikö vaihtaa toiseen tuo nariseva ja kaikkeen tyytymätön muija, eikä siksikään yhteinen laina kiinnosta.