Lue keskustelun säännöt.
Olen masentunut ja nyt hoitoni loppuu :(
02.07.2015 |
Tilanne on se, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ammatiton ja kouluttamaton 32-vuotias nainen. Olen käynyt psyk.sairaanhoitajan luona monta vuotta psyk.polilla. Tämä on ainoa hoito jota minulle on tarjottu. Nyt hoitaja on jäämässä eläkkeelle ja minulle sanottiin suoraan että a) heillä ei ole minulle toista vastaavaa silmä kaikilla on ajat täynnä ja b) kela ei luultavasti korvaa minulle psykoterapiaa vaan minun pitää maksaa se itse. Rahaa ei sellaiseen ole :(
Mitä minä teen?!
Kommentit (98)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:54"]Olen sairastanut masennusta kohta 30 vuotta. Ollut välillä työelämässä, nyt olen ollut jo 10 vuotta pois työelämästä. Olen pitkällä sairaslomalla ja minut on todettu työkyvyttömäksi (osastojaksolla nyt keväällä) mutta sanoivat että masennuksen takia on nykyään käytännössä mahdotonta päästä eläkkeelle. Olen itsekin sitä mieltä että minun kohdalla eläkkeelle pääsy olisi helpotus, mutta ei puhettakaan. En tiedä mitä sitten kun sairasloma loppuu ensi vuoden alussa. Opiskelemaan en lähde koska tiedän, että minulla ei ole sellaiseen voimia. On tullut sekin kokeiltua ihan riittävän monta kertaa.
Olen keski-ikäinen akka jota kukaan ei takuulla edes ottaisi töihin, jo tosi katkonaisen työhistorian takia.
[/quote]
Jos sairauslomasi jatkuu niin seuraavana voisi olla kuntoutus. Tai sitten kuntoutustuki. Kerrot ettet ole ollut kymmeneen vuoteen työelämässä, mikä statuksesi sitten on ollut? Sairauslomalla kun voi olla yhtäjaksoisesti vain vuoden.
Itse olen toistaiseksi eläkkeellä, sitä ennen kahdeksan vuotta kuntoutustuella, aina vuoden kerrallaan. Ja sille joutuminen/pääseminen ei sitten ole hoitavasta lääkäristä kiinni, päätöksen tekee mm.KELA tai vaikkapa vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri. Minun eläkkeeni maksaa vai.yhtiö. Päädg.oli drpressio jäädessäni eläkkeelle, muina gad ja insomnia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:20"]
Tilanne on se, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ammatiton ja kouluttamaton 32-vuotias nainen. Olen käynyt psyk.sairaanhoitajan luona monta vuotta psyk.polilla. Tämä on ainoa hoito jota minulle on tarjottu. Nyt hoitaja on jäämässä eläkkeelle ja minulle sanottiin suoraan että a) heillä ei ole minulle toista vastaavaa silmä kaikilla on ajat täynnä ja b) kela ei luultavasti korvaa minulle psykoterapiaa vaan minun pitää maksaa se itse. Rahaa ei sellaiseen ole :( Mitä minä teen?!
[/quote]
Tai sitten ei vaan ole ketään työntekijää, joka viitsisi ottaa ap:n riesakseen.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:20"]
Tilanne on se, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva ammatiton ja kouluttamaton 32-vuotias nainen. Olen käynyt psyk.sairaanhoitajan luona monta vuotta psyk.polilla. Tämä on ainoa hoito jota minulle on tarjottu. Nyt hoitaja on jäämässä eläkkeelle ja minulle sanottiin suoraan että a) heillä ei ole minulle toista vastaavaa silmä kaikilla on ajat täynnä ja b) kela ei luultavasti korvaa minulle psykoterapiaa vaan minun pitää maksaa se itse. Rahaa ei sellaiseen ole :( Mitä minä teen?!
[/quote]
Tai sitten ei vaan ole ketään työntekijää, joka viitsisi ottaa ap:n riesakseen.
[/quote]
Minä ottaisin hänet kyllä terapiasessioihini.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:00"]Mun terapia julkisella puolella lopetettiin välittömästi, kun sain (vuosien) jälkeen pysyvän eläkepäätöksen. Ja musta se oli oikein; yhteiskunnan niukat resurssit on todellakin syytä käyttää niihin, joista vielä voidaan ehkä kuntouttaa veronmaksaja. Itselläni muutakin kuin masennus eikä toivoa ole. Ja kyllä, vaihtaisin osia vaikkapa siivoojan kanssa koska tahansa.
[/quote]
Meitä on erilaisia. Minäkin olen eläkkeellä, mutta intensiivisessä kuntoutuksessa, tavoitteena palata työelämään.
[/quote]
Oletko toistaiseksi eläkkeellä vai kuntoutustuella?
[/quote]
Kuntoutustuella, eli määräaikaisella eläkkeellä. En ole suostunut, kun lääkäri on ehdottanut pysyvää. Edellinen lekuri tosin. Mutta saan kaiken vakuutusyhtiöstä, 1700€ käteen. Mulla on koulutus hyväpalkkaiseen ammattiin.
[/quote]
Mulle tuli eteen tuo pysyväeläke vähän puun takaa oma mtt tai psyk. poli lopetettiin. Olisi tullut matkustamista uuteen paikkaan ja se olisi vienyt jo hermot.
Lääkäri sitten kirjoitti pysyvän eläkkeen,
No ei ole isoraha, mutta kun tulee eläkefirmasta, huomasin että en ole velkaa mihinkään. Muutin aluksi Viroon ja piti tuonne kaukoitään mennä, siellä tuhatkin euroa on iso raha.
No jähdin tänne Viroon. Voisin kyllä ehkä johonkin muuallekin lähteä, nyt ei ole omaa asuntoa täällä.
Mutta parasta oli että pääsin eroon siitä suomaöaisesta hoidosta, en ole joutunut sairaalaan vuosiin. Virossa en kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 03:01"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 02:56"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:33"]Minun diagnoosini on ihan normaali (keskivaikea masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö). Alan uskoa, että oman polini lääkäri on joku nero kirjoittamaan. Tai velho. Tai molempia. Ap [/quote] Kela sen eläkkeen saamisen päättää, ei lääkäri. Ja lopulta se on yksi ja sama mitä lääkäri kirjoitaa lausuntoosi, kun Kelalla on tietyt taudit listassa mistä saa eläkkeen ja lopuista ei. Toki potilaan historiikki vaikuttaa myös. Tästä tuli dokumenttikin. Ja tähän perustaa se fakta miksi lääkärin mukaan potilas olisi eläkekamaa, mutmut Kela on toista mieltä eikä eläkettä tipu - tauti kun ei sijoitu Kelan paperitaulukossa "eläkettä saavat". [/quote] Tämä Kelan eläkeprosessi on hyvin mekaaninen toimenpide eikä siihen juuri lääkärin lirutukset auta.
[/quote]
Kela myös tulkitsee lääkärinlausuntoja miten huvittaa. Vähän niinkuin piru raamattua ja poimivat sieltä täältä sanan pari siihen loppulausuntoon. Jos vaikka olisi 3 sivua perusteluja ja yhdellä sivulla lukee jotain positiivista, niin kelan virkailijat saattavat ohittaa kokonaan 3 sivua ja poimia yhdeltä sivulta mieleisensä tekstin ja tehdä päätöksen sen mukaan. (ettei tarvitse maksaa mitään)
On se sairasta ettet saa tarapiaa!
T. Psykiatri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 17:27"]
Lääkärille Ehdottomasti. Kyllä pitäs psykoterapia lähete saada.
[/quote]
Kai sen lähetteen saa, mutta tässä oli kai kyse rahoituksesta. Kela ei kai yleensä maksa, jos ei ole työ- tai opiskelupaikkaa.
Sain eläkepäätöksen monta vuotta sitten, enkä ollut tietoinen siitä miten vaikeaa se toisille on. Olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sitä päätöstä saa. Minusta se tuntui siltä kuin kukaan ei uskoisi minuun millään tavalla. Eläkkeeni ei ole päätähuimaava, 1100€ kuussa ja hiluja päälle.
Te kaksi jotka kirjoititte samasta tilanteestanne, lämmin kiitos että ylipäätään ilmaisitte olemassaolon ne ja sen, etten ole ainoa. Oli ihan äärettömän tärkeää lukea että joku muukin on ollut lapsesta asti sairas ja ajattelee aivan samoin kuten minä. En minäkään usko itseeni mutta yritän edes jotain. Häpeä itsestä on suunnaton: sen kanssa herään ja sen kanssa käyn nukkumaan, eikä loppua näy.
Minulla ei ole enää lääkitystä, se katsottiin lääkärin kanssa turhaksi. Abilify oli käyttämäni lääkkeen nimi. Se on älyttömän kallis, ja minulla on siihen 112-koodi kelakortissa, joten maksoin satojen eurojen lääkkeestä itse vain 3.90€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:22"]Sain eläkepäätöksen monta vuotta sitten, enkä ollut tietoinen siitä miten vaikeaa se toisille on. Olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sitä päätöstä saa. Minusta se tuntui siltä kuin kukaan ei uskoisi minuun millään tavalla. Eläkkeeni ei ole päätähuimaava, 1100€ kuussa ja hiluja päälle.
Te kaksi jotka kirjoititte samasta tilanteestanne, lämmin kiitos että ylipäätään ilmaisitte olemassaolon ne ja sen, etten ole ainoa. Oli ihan äärettömän tärkeää lukea että joku muukin on ollut lapsesta asti sairas ja ajattelee aivan samoin kuten minä. En minäkään usko itseeni mutta yritän edes jotain. Häpeä itsestä on suunnaton: sen kanssa herään ja sen kanssa käyn nukkumaan, eikä loppua näy.
Minulla ei ole enää lääkitystä, se katsottiin lääkärin kanssa turhaksi. Abilify oli käyttämäni lääkkeen nimi. Se on älyttömän kallis, ja minulla on siihen 112-koodi kelakortissa, joten maksoin satojen eurojen lääkkeestä itse vain 3.90€.
[/quote]
Abilify depressioon? Oliko depressiosi psykoottista ? Todennäköisesti koska olet saanut erityiskorvattavuudenkin, se kun ei kevyesti ns.irtoa, diagnoosin pitää olla rankemmanpuolinen.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun diagnoosini on ihan normaali (keskivaikea masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö). Alan uskoa, että oman polini lääkäri on joku nero kirjoittamaan. Tai velho. Tai molempia. Ap
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:04"] OT, mutta on julkisellakin mahdollisuus ihan "oikeaan" psykoterapiaan, sitä ei vaan ihan helposti saa. Ja myös voi saada sairaanhoitopiirin maksusitoumuksen yksityiseen psykoterapiaankin. [/quote]
Itseasissa ei ole mahdollista. Usein esim kelan papereissa sairaanhoitajan antamaa "terapiaa" kutsutaan "terapiaksi" jotta se kuulostaa paremmalta. Monet lääkärit siis kirjoittavat potilaan papereihin että käy esim supportiivisessa psykoterapiassa, jotta se kuulostaisi Kelankin korvaan paremmalta. Tämä psykoterapia kuitenkin on oikeasti pelkän sairaanhoitajan antamaa keskusteluapua, joka ei ole sitä psykoterapiaa sen varsinaisessa merkityksessä. psykoterapiaa ei voi antaa kuin psykoterapeutti. Se, että hoitajasi nimittää keskustelua hänen kanssaan psykoterapiaksi ei tee siitä psykoterapiaa. Monissa sairaanhoitopiireissä julkisella puolella ei edes ole yhtäkään psykoterapeuttia aikuispuolella. Ja vaikka joku sh tai psykologi olisikin opiskellut psykoteraputiksi, hän ei ole siinä ominaisuudessa kuitenkaan julkisella puolella, vaan tekee tätä psykoterapiaa ykstyispuolella. Hän voi tietenkin hyödyntää koulutustaan myös julkisen puolen asiakastapaamisissa, mutta silloinkaan kyse ei ole psykoterapiasta, joka on tietynlainen prosessi. Eihän kukaan väitä, että jos esim psykoterapeutti juttelee aviomiehensä kanssa, kyseessä olisi psykoterapeutin istunto.
Sairaanhoitopiirin maksusitoumuksen saa lähes ainoastaan silloin kun Kelan tukema yksityisterapia loppuu. Eli pitäisi ensin päästä siihen Kelan tukemaan psykoterapiaan, jonka ehdot ovat tiukat ja josta jää maksettavaksi silti se 30-40 euroa per kerta. Tämän kun kertoo neljällä että käy vain kerran viikossa psykoterapiassa (joka ei vaikeissa tapauksissa riitä alkuunkaan) niin omavastuu on jo 120-160 euroa kuussa. Harvalla sairauslomalla tai eläkeläisellä on tähän varaan. Ja jos oma sairaus on sen verta vaikea, että pitäisi käydä 2-3 kertaa viikossa, niin ollaan jo mahdottoman tilanteen edessä. Minulla on muutn julkisella puolella sanottu suoraan, että julkisella puolella ei aikuiset saa psykoterapiaa. Nämä termit voivat olal vaikeita niihin perehtymättömille, esim se, että sh:n keskustelu ei ole tavoitteellista psykoterapiaa vaan pelkästään keskusteluapua. Itse olen kärsinyt hyvin vakavista mielenterveysongelmista ja kärsin edelleen. Siksi tiedän nämä asiat, julkisen puolen kiemurat yms. Ap:lle sanoisin, että tunnen suurta myötätuntoa sua kohtaan. Meistä mielenterveyskuntoutujista ei kauheasti välitetä, rahaa ei tahdo löytyä meidän hoitoomme. [/quote] Höpsis. Minä olen saanut julkiselta puolelta nimenomaan psykoterapiaa, psykoterapeutilta. Saan edelleen, mutta muitakin rinnakkaisia, ilmaisia hoitoja on käynnissä. Teet nyt yleistyksiä oman kokemuksen perusteella. Se ei yllättäen ole kaikkien kokemus.
[/quote]
Julkisella puolella ei kaikissa kaupungeissa todellakaan ole psykoterapeutteja. Esim täällä keskisuuressa kaupungissa, jossa minä asun, on ihan suoraan sanottu, että heiltä ei kukaan saa psykoterapiaa, koska heillä ei ole ketään psykoterapeutin ominaisuudessa olevaa eikä myöskään mahdollista tavata yksittäistä asiakasta kauhean usein. Joten sun kokemus on todellakin ISO poikkeus. Julkinen puoli ei siis pääsääntöisesti tarjoa psykoterapiaa ollenkaan aikuisille, vaan pelkästään sh:n keskusteluapua. Ei siis kuulu tuo psykoterapia julkisen puolen normaaliin hoitoon.
En kyllä edelleenkään ole varma, oletko edes saanut psykoterapiaa, sillä monesti juuri virallisessa papereissa (virheellisesi) väitetään potilaan saavan psykoterapiaa, vaikka saisikin vain keskusteluapua. Tämän tarkoituksena on siis, että potilaan hoito näyttää paperilla hyvältä.
Lisäksi, jos sattuu olemaan niin, että saatkin oikeasti psykoterapiaa, niin psykoterapia saadaan 1-3 krt viikossa. Jos tätä harvemmin tapaat psykoterapeuttia, ei kyse ole varsinaisesta psykoterapisasta. Huomaa myös, että useassa kaupungissa on julkisen puolen mielenterveyshuolto niin tukossa, että edes keskusteluapua ei saa yhtä kertaa viikossa, hyvä jos kerran kuussa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:04"] OT, mutta on julkisellakin mahdollisuus ihan "oikeaan" psykoterapiaan, sitä ei vaan ihan helposti saa. Ja myös voi saada sairaanhoitopiirin maksusitoumuksen yksityiseen psykoterapiaankin. [/quote]
Itseasissa ei ole mahdollista. Usein esim kelan papereissa sairaanhoitajan antamaa "terapiaa" kutsutaan "terapiaksi" jotta se kuulostaa paremmalta. Monet lääkärit siis kirjoittavat potilaan papereihin että käy esim supportiivisessa psykoterapiassa, jotta se kuulostaisi Kelankin korvaan paremmalta. Tämä psykoterapia kuitenkin on oikeasti pelkän sairaanhoitajan antamaa keskusteluapua, joka ei ole sitä psykoterapiaa sen varsinaisessa merkityksessä. psykoterapiaa ei voi antaa kuin psykoterapeutti. Se, että hoitajasi nimittää keskustelua hänen kanssaan psykoterapiaksi ei tee siitä psykoterapiaa. Monissa sairaanhoitopiireissä julkisella puolella ei edes ole yhtäkään psykoterapeuttia aikuispuolella. Ja vaikka joku sh tai psykologi olisikin opiskellut psykoteraputiksi, hän ei ole siinä ominaisuudessa kuitenkaan julkisella puolella, vaan tekee tätä psykoterapiaa ykstyispuolella. Hän voi tietenkin hyödyntää koulutustaan myös julkisen puolen asiakastapaamisissa, mutta silloinkaan kyse ei ole psykoterapiasta, joka on tietynlainen prosessi. Eihän kukaan väitä, että jos esim psykoterapeutti juttelee aviomiehensä kanssa, kyseessä olisi psykoterapeutin istunto.
Sairaanhoitopiirin maksusitoumuksen saa lähes ainoastaan silloin kun Kelan tukema yksityisterapia loppuu. Eli pitäisi ensin päästä siihen Kelan tukemaan psykoterapiaan, jonka ehdot ovat tiukat ja josta jää maksettavaksi silti se 30-40 euroa per kerta. Tämän kun kertoo neljällä että käy vain kerran viikossa psykoterapiassa (joka ei vaikeissa tapauksissa riitä alkuunkaan) niin omavastuu on jo 120-160 euroa kuussa. Harvalla sairauslomalla tai eläkeläisellä on tähän varaan. Ja jos oma sairaus on sen verta vaikea, että pitäisi käydä 2-3 kertaa viikossa, niin ollaan jo mahdottoman tilanteen edessä. Minulla on muutn julkisella puolella sanottu suoraan, että julkisella puolella ei aikuiset saa psykoterapiaa. Nämä termit voivat olal vaikeita niihin perehtymättömille, esim se, että sh:n keskustelu ei ole tavoitteellista psykoterapiaa vaan pelkästään keskusteluapua. Itse olen kärsinyt hyvin vakavista mielenterveysongelmista ja kärsin edelleen. Siksi tiedän nämä asiat, julkisen puolen kiemurat yms. Ap:lle sanoisin, että tunnen suurta myötätuntoa sua kohtaan. Meistä mielenterveyskuntoutujista ei kauheasti välitetä, rahaa ei tahdo löytyä meidän hoitoomme. [/quote] Höpsis. Minä olen saanut julkiselta puolelta nimenomaan psykoterapiaa, psykoterapeutilta. Saan edelleen, mutta muitakin rinnakkaisia, ilmaisia hoitoja on käynnissä. Teet nyt yleistyksiä oman kokemuksen perusteella. Se ei yllättäen ole kaikkien kokemus.
[/quote]
Eli väitteesi, että julkiselta puolelta saisi psykoterapiaa, jos on tarpeeksi sairas, ei pidä paikkaansa. Useimmilla paikkunnilla ei edes tarjota, ei kenellekään, psykoterapiaa. Pahat tapaukset saa useimmiten aikoja, todella pahat laitetaan osastolle ja ne jotka jotenkin selviytyy saavat aikoja kerran kuussa.
Se, että levität väärää tietoa julkisen puolen psykoterapiasta ei auta ketään. Kaikille, jotka ei asiasta tiedä, niin voin kertoa, että julkiselta puolelta ei useimmiten saa mitään psykoterapiaa, koska selleista ei ole tarjolla. Ei siis ole niitä psykoterapeutteja vaan pelkästään psyk sairaanhoitajia ja vaikka olisikin terapeutteja, ei ole resursseja järjestää psykoterapiaa.
Teet siis omasta yksittäistapauksestasi jonkin normin. Voin kertoa, että jos oikeasti saat sitä psykoterapiaa maksutta, niin olet yksi onnekkaimmista mielenterveyskuntoutujista. Useat ihmiset, jotka ovat todella sairaita, eivät sitä saa, koska oma kunta ei sitä tarjoa eikä heillä ole varaa maksaa omavastuuta. Sehän tässä onkin niin järkkyä, että omavastuut psykoterapiossa ovat niin kovia. Harvalla vähävaraisella on maksaa vähintään sen 120-160 euroa kuukaudessa. Toinen juttu onkin, jos ei saa ollenkaan edes Kelan tukea. Kaikki psyykkisesti sairaat eivät siis saa ollenkaan psykoterapiaa, koska yhteiskunta katsoo ettei heitä kannata kuntouttaa. Raha menee tässä yhteiskunnassa onnen ja terveyden edelle.
Kyllä poli on velvollinen tarjoamaan sulle hoitoa sairauteesi, eikä aikojen vähyys ole syy päättää hoitoa. Ota yhteys potilasasiamieheen joka hoitaa asian kanssasi.
Aika traagista. Ihmiset käy jossain, eikä edes tiedä missä.
Hei, olen itse sairastanut vaikea-asteisen masennuksen n 5v takaperin ja mikäli olisin jäänyt täällä Oulussa siihen psyk.sh:n kanssan jutteluun, niin olisin varmaan tänäpäivänäkin vielä masentunut..ei siitä todellakaan ollut mitään apua! Ihmetyttää, että julkisella puolella suhtautuminenkin on sellaista, että "kun kerran masennus on diagnosoitu, niin siitä et enää nouse".
Minulle masennus puhkesi siksi, että olin auto-onnettomuuden jälkeen kuntoutustuella, oli kovat säryt sun muut ja vietin aikaani vain kotona syöden vahvoja kipulääkkeitä. Sitten äitini kuoli, paras ystäväni kuoli yms. Olin aiemmin käynyt kipupkl ja siellä todettu, että mitään ei enää voi tehdä. No, mies patisti jotain apua hakemaan ja pääsin sattumalta hyvälle terkkalääkärille, joka otti asiani hoitaakseen. Kävin yksityisellä psykiatrilla 6kk ja aloitin hyvällä yksityisellä fysioterapeutilla. Löysin hyvän ortopedin ja pääsin fysiatrian pkl:n asiakkaaksi. Elämäni muuttui täysin kovalla työllä ja ajan kanssa. Nyt olen ollut vuoden töissä. Ap kyllä sinä sieltä nouset, mutta tuota kautta et kyllä nouse.
Siis et ehkä pääse terapiaan koska sulla ei ole ammattia etkä ole siis työllistymässä.
Jos kuntoutuisit ammattiin ja pääsisit töihin niin työkykyä voidaan ylläpitää terapialla.
Oletko eläkkeellä?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:03"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 18:00"]Mun terapia julkisella puolella lopetettiin välittömästi, kun sain (vuosien) jälkeen pysyvän eläkepäätöksen. Ja musta se oli oikein; yhteiskunnan niukat resurssit on todellakin syytä käyttää niihin, joista vielä voidaan ehkä kuntouttaa veronmaksaja. Itselläni muutakin kuin masennus eikä toivoa ole. Ja kyllä, vaihtaisin osia vaikkapa siivoojan kanssa koska tahansa.
[/quote]
Meitä on erilaisia. Minäkin olen eläkkeellä, mutta intensiivisessä kuntoutuksessa, tavoitteena palata työelämään.
[/quote]
Oletko toistaiseksi eläkkeellä vai kuntoutustuella?
[/quote]
Kuntoutustuella, eli määräaikaisella eläkkeellä. En ole suostunut, kun lääkäri on ehdottanut pysyvää. Edellinen lekuri tosin. Mutta saan kaiken vakuutusyhtiöstä, 1700€ käteen. Mulla on koulutus hyväpalkkaiseen ammattiin.
[/quote]
No näin arvelinkin, koska toistaiseksi eläkkeellä olevaa ei kuntouteta.