Avioero ja huoltajuus, voidaanko pakottaa viikko-viikkosysteemiin?
Enpä olisi ikinä uskonut tätä asiaa miettiväni. Mutta nyt se on ajankohtainen. Avioero tulossa. En pysty antamaan miehelle anteeksi pettämisiä vaikka mies haluaisi jatkaa. En vain pysty, oksettaa koko mies.
Mies on nyt todella suuttunut minuun, kun haluan eron. Hän ei haluaisi eroa vaan kuulemma minun pitäisi antaa anteeksi, koska hän rakastaa minua. En vain voi edes katsoa häneen enää, saati koskea.
Mies on sanonut riitelevänsä rahasta ja lapsista, jos haen eroa. Rahasta nyt ei niin huoleta, se on vain rahaa. Meille tulee pakostakin yhteishuoltajuus, en näe mitään keinoa saadan yksinhuoltajuutta (lapset alakouluikäisiä). Minusta tulee lähihuoltaja. Mutta mies on sanonut, että haluaa lapset viikko-viikkosysteemillä itselleen joka toiseksi viikoksi. En halua sitä vaan sen perinteisen joka-toinen-viikonloppu miehelle. Tai pidennetyt viikonloputhan ne on ja joku arki-ilta siinä välissä tietääkseni. Voidaanko meille jossain taholla määrätä viikko-viikkosysteemi vaikka minä vastustan sitä? Voiko mies saada tahtonsa läpi virallisella taholla viikko-viikkosysteemistä?
Olen tarjonnut miehelle, että voin ottaa lapsien täyden yksinhuoltajuuden ja miehen ei tarvitse edes tavata lapsia tarvittaessa, jos perhe-elämä oli kerran tylsää. Tarjosin hänelle tätä ihan sen vuoksi, että voi nyt sitten alkaa vaikka täyspäiväisesti iskemään uusia naisia niin ei vanhan liiton lapset ole onnen tiellä. Mutta ei käy miehelle.
On tämä edämä syvältä. Ja ennen kuin joku sanoo että miksi menin paskan kanssa naimisiin niin ei se paska ollut silloin naimisiin mennessä. Jostain kumman syystä 4-kympin villitys alkoi ja vieraat naiset kiinnostaa 15 vuoden yhteiselon jälkeen. Sitä ennen oli ihan mallikelpoinen mies. Mutta en minäkään halua tulla kohdelluksi roskasäkkinä vaikka se nyt onkin katuvainen seikkailuistaan.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:54"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:45"] [quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:35"] Eikä niiden lasten perusturvallisuus horju jos joskus saavat sisaruspuolia :D vai ihan tosissasi meinaat, että lapsille ei koskaan saa tehdä sisaruksia tai ne traumatisoituu? Vai meneekö se niin, että sinä saat tehdä, mutta mies ei? [/quote] Se mies on 40-vuotias, voisi jo aikuistua. Tylsää olla ainoa joka tajuaa ap:n pointin tässä. [/quote] Eikö aikuiset niitä lapsia yleensä tee? Onko lasten saaminen lapsellista? Hyvin kerkeää vielä jonkun parikymppisen pimatsun kanssa toiselle kierrokselle. Ja hyvällä tsäkällä saa just semmosen perhe-elämän mitä on aina halunnut, semmosen mikä ei ap:n kanssa onnistunut. Kerroppa ap miksi mies petti? Menikö sulla haarat kiinni heti kun sait lapset? Mies halusikin parisuhteen, eikä leikkiä pelkkää isää? [/quote] No mies kertoi toki syyn pettämiselle. Siihen oli kaksi syytä hänen mukaansa. Seksiä oli kuulemma liian vähän. Sitä oli meillä 3-5 kertaa viikossa, mutta kuulemma joka päivä olisi pitänyt olla että "jaksaa". Yritin kyllä sano, että limakalvoni ovat välillä herkät jo tuosta 3-5 kertaa viikossa tahdistakin, varsinkin kun mies tykkää tunnin kertasessioista. Kyllä mulla ainakin paikat menee helläksi. Vai kuinka paksunahkaiset paikat teillä muilla on? Ja toinen syy oli kuulemma se kun minä en kehu häntä riittävän paljon. Kuulemma en ole koskaan kehunut siitä hyvästä kun hän on pyyhkinyt ruokapöydästä ruuan murut. Enkä silloin kun hän oli huolella imuroinut. No anteeksi, en ymmärtänyt että siitä pitää kehua. Ei minuakaan kyllä koskaan ole reippaaksi tytöksi kehuttu vaikka joka päivä pyyhin keittiön pöydän. Toki ole kiittänyt miestä kun on esimerkiksi vaihtanut autoon talvirenkaat, kun en sitä itse osaa, että en mä nyt kiittämätön ole ollut. Mutta enhä mä sitten olin pihtaava ja kiittämätön. Kuinka paljon teillä muilla sitten on sitä seksiä jos miehenne ei petä? ap [/quote] Mua nyt vähän hävettää, mutta meillä pannaan 2-3 kertaa päivässä. Ihan oikeasti! Mutta mä olen "vasta" 35.v Minä kyllä myös kehun ja huomioin miestäni monta kertaa joka päivä. Jatkuvasti kosketellaan toisiamme. Molemmilla on hyvä olla. Riitoja on todella harvoin.
[/quote]
ettekö käy töissä, kun nussitte kaiken aikaa?
[/quote]
Molemmat meistä käy töissä. Pannaan yleensä aamulla, sitten töiden jälkeen ja joskus vielä ennen nukkumaanmenoa. Mutta meillä ei kyllä mene panemisessa, kun korkeintaan 15min. Viikonloppuisin jaksaa sitten niitä maratoonipanojakin.
[/quote
Vahinko alapeukku!
En ole katkera, mutta kuitenkin...
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:49"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 11:59"] No, ei ehkä voida pakottaa, mutta varmasti sitä myös teille suositellaan, eli vko-vko systeemiä, enkä ymmärrä, miksi et siihen suostuisi, jos mies on siihen halukas. Nolo ehdotus, että jättäis sulle lapset, eikä edes tapaisi, kasvahan vähän, vaikka vituttaa, et rupea kostamaan lastesi vuoksi. [/quote] Minusta ei ole lapsia kohtaan oikein, että lapset ovat joka toinen viikko isällään ja isällä aina omalla hoitoviikollaan uusi naisystävä lapsille esiteltävänä. Avioero, kodin menetys ja kahden uuden kodin saaminen tilalle on lapsille muutenkin suuri koettelemus. Ja kun siihen isä tuo vielä vaihtuvia uusia naisia, joiden mukana tulee mahdollisesti sisaruspuolia niin kyllä kaikki perusturvallisuus järkkyy lapsieni elämässä. Jos lapset olisivat edes suurimman osan ajasta luonani niin heillä oli olisi yksi "pääkoti". Minä en vaihtele miehiä ja kuljeta viikottain uusia kaksilahkeisia kotiini. Elämä minun luonani on tasaisempaa. En tietenkään estäisi lapsen menoa isälleen useammin kuin joka toinen viikonloppu, jos haluavat käydä useammin. Mutta epäilen sitä, onhan se lapsillekin kova paikka kun äidin tilalle astuu joukko parikymppisiä vaihtuvia pimatsuja. ap [/quote] Siis oletko varma, että mies toimii noin. Minusta vaikuttaa, että katkeruus saa sut näkemään tilanteen muuna kuin se oikeasti on. Jo pelkkä ero on rankka prosessi lapsille. Mitähän mahtaa tehdä se, että käytät niitä vielä koston välikappaleena. Mun mielestä ajatuksenkin tasolla törkeää. Kyseessähän ei ole vanhemman oikeus lapsiin vaan lasten oikeus molempiin vanhempiin.
[/quote]
No ei kai kukaan varma voi olla, mutta mies on aika epätoivoinen naisten suhteen. Olin hänen kanssaan pari viikkoa sitten yhdessä ruokakaupassa. Minä työnsin kärryjä ja mentiin leipäosastolle. Ja mies yritti jo siinä tehdä tuttavuutta jonkun täysin tuntemattoman noin 25v blondin kassa, naisella oli noin 4v lapsi mukana. Katsoin siinä ihan hoomoilasena, että mitä v*ttua. Mies siis menee leipätiskillä naisen luo, ihan viereen 10 cm päähän lähes ihokosketukseen, alkaa tuijottamaan suoraan silmiin ja juttelemaan. Ja se tuijotus ei ole mikään ohimenevä vilkaisu vaan jää siihen moneksi minuutiksi ja oikeen anelevasti tuijottaa pää vinossa silmiin. Suoraan sanottuna näyttää siltä kuin olisi joku rapsuttamista aneleva koiranopentu, jolta kuola valuu suusta. Siis tekeekö teidän muiden miehet noin? Ja se on teistä normaalia?
Tämä tapaus nyt vaan kuvaa sitä, että koko ajan sillä on jotain bongausta käynnissä. Netissä, käy kahvilassa lapsen kanssa ja lapsi kertoo, että " se täti joka meidän kanssa joi kahvia samassa pöydässä". Ja kun itse kysyn mieheltä että mikä täti, niin vastaukseksi saan, että "kyllä mulla on oikeus". Toki on oikeus, mutta minusta pitää ensin erota vaimosta ja sitten alkaa pelaamaan muiden kanssa eikä puolustella avioliitossa ollessakin on oikeus. Että näin.
ap
[/quote]
Eli puolisona paska. Jos isänä hyvä niin muulla ei ole kyllä tapaamisoikeuden kannalta mitään merkitystä. Koeta nyt sisäistää se.
Avioerotilanteessa, jos lapset on jo kykeneviä itse tajuamaan tilanteen, niin minun mielestäni heidän kuuluisi itse saada päättää miten asuu. Esimerkiksi itse olin 13, kun isäni ja äitini erosivat ja sain silloin itse päättää miten menen ja tulen vanhempien kanssa. Asuin suurimman osan ajasta äitini kanssa, mutta kävin usein moikkaamassa isäänikin. Ja jos ei ole mitään pätevää syytä, esim. pahoinpiteöy (henkinen tai fyysinen), niin aivan yhtä hyvin voi olla se yhteishuoltajuus.
En usko että ei siihen voidaan pakottaa, mieheni nimittäin haluaisi viikko-viikko järjestelyn mutta hänen exälleen se ei sovi koska haluaa että lapsi on hänellä enemmän kuin isällään ja haluaa itselleen lapsilisät sekä elatustuet. Lapsi on kouluikäinen mutta vielä alle 12 joten hänen mielipidettä ei kysytä. Oletan siis että viikko-viikko sopimukseen vaaditaan molempien osapuolten suostumus, muuten lapset ovat pääsääntöisesti enemmän äidillään.
Ap, olet oikeutettu tunteisiisi. Mies on kohtuuton ja on toiminut väärin, ja on ihan viisasta, että eroatte.
MUTTA lasten pitäisi kärsiä tilanteesta mahdollisimman vähän. Niin kuin moni on tässä jo sanonut, sinun täytyy olla nyt niin kypsä ja aikuinen, että erottelet itsesi ja lapsesi, kun muodostat uutta asetelmaa tulevaan ex-mieheen. SINUN pitää päästä omillesi ja yli ex-miehestä. LASTEN taas pitää saada pitää mahdollisimman läheiset välit molempiin vanhempiinsa ja heidän takiaan teidän vanhempien pitää pystyä toimimaan yhteistyössä lasten asioissa.
Joku aiempi arveli, että näin neuvovat ne, jotka eivät ole eronneet. Minä olen kymmenen vuotta sitten ja alkaa olla jo perspektiiviä asioihin. Olen nykyään tosi tyytyväinen, että en ole ex-miehen kanssa yhdessä, mutta onnellinen siitä, että olemme pysyneet asiallisissa väleissä ja pystymme kasvattamaan yhdessä lapsemme.
Itse kysymykseen vielä: oikeus voi "pakottaa" viikko-viikko -systeemiin, mutta harvoin niin tekee, koska se vaatii hyvät yhteistyövälit, ja sellaisia ei varmaankaan ole, jos oikeudessa ollaan. Mutta jos huoltajuusasia päätyy oikeuteen, voi käydä niin, että miehesi saa lähihuoltajuuden. Jos te molemmat olette hyviä vanhempia, miehen etuna tässä tilanteessa on se, että hän lähivanhempana olisi valmis tukemaan lasten mahdollisimman hyvää ja vankkaa suhdetta sinuun etävanhempana. Toisin päin taas ei, jos lähihuoltajuus olisi sinulla, et tukisi lasten suhdetta isäänsä etävanhempana.
Miten niin ap ei tue? Kaikille ei sovi viikko-viikko järjestely, yleensä oikeudessa päätetään joka toinen viikonloppu tapaamiset. Sitä paitsi se on edelleen kiristystä miehenpuolelta, joka haluaisi käydä vieraissa mutta ei erota. Mutta eihän tässä mikään kiire ole erota, katsele rauhassa miehen touhuja ja anna tunteiden viilentyä kaikin puolin. Jos leipäosaston kiehnaamiset toistuvat, ala käyttäytyä julkisella paikalla kuin miehesi olisi holhouksen alainen: "tuleppa nyt Pekka jo niin päästään jatkamaan matkaa, minne sinä taas unohduit toljottamaan!!"
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:50"]
Miten niin ap ei tue? Kaikille ei sovi viikko-viikko järjestely, yleensä oikeudessa päätetään joka toinen viikonloppu tapaamiset. Sitä paitsi se on edelleen kiristystä miehenpuolelta, joka haluaisi käydä vieraissa mutta ei erota. Mutta eihän tässä mikään kiire ole erota, katsele rauhassa miehen touhuja ja anna tunteiden viilentyä kaikin puolin. Jos leipäosaston kiehnaamiset toistuvat, ala käyttäytyä julkisella paikalla kuin miehesi olisi holhouksen alainen: "tuleppa nyt Pekka jo niin päästään jatkamaan matkaa, minne sinä taas unohduit toljottamaan!!"
[/quote]
Se, että minä olisin lähivanhempi ja lapset tapaisivat isäänsä joka toinen viikonloppu ei tarkoita, että en tue heidän välistä suhdettaan! En todellakaan estäisi tapaamisia, lapset saisivat soitella isälleen silloin kuin haluavat ja jos haluavat poiketa käymässä isällään "minun " hoitovuorollani niin se sopii. Mutta jos miehen meno naisten kanssa menee villiksi niin silloin minulla olisi mahdollisuus sanoa lapsille omalla hoitovuorollani, että nyt ei tänään kantsi mennä isälle, vaan vasta sitten isän hoitovuorolla.
Eli se, että ei suostu viikko-viikkoon ei tarkoita sitä, että yrittää estää lapsilta isäsuhteen.
Isä on esittänyt itse lapsille meidän avioliiton tilaa kaunistellen. On sanonut lapsille, että isä on hiukan loukannut äitia ja siksi äiti on hieman surullinen. No joo, aika miedosti sanottu. Ja sittn lapset kysyvät minulta, että miksi isä nukkuu nykyään eri huoneessa, kun se on vaan vähän loukannut. Tosi kiva tilanne! Kun en voi sanoa noin nuorille lapsille, että isä nukkuu toisessa huonessa sen vuoksi kun äiti ei tykkää siitä että käy välillä panemassa muita naisia. Mitä te muut olette selittäneet lapsille?
Mä olen jo niin henkisesti irtaantunut miehestä että mua ei henkilökohtaisesti enää kiinnosta estää niitä miehen leipäosastotouhuja. Mutta kyllähän se ärsyttää, kun avioliitto on kuitenkin voimassa ja asutaan samassa asunnossa. En minäkään vehtaa muiden miesten kanssa tällä hetkellä. Se on mikä on. Sääliksi käy seuraava mahdollinen puoliso.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:08"]
Se, että minä olisin lähivanhempi ja lapset tapaisivat isäänsä joka toinen viikonloppu ei tarkoita, että en tue heidän välistä suhdettaan! En todellakaan estäisi tapaamisia, lapset saisivat soitella isälleen silloin kuin haluavat ja jos haluavat poiketa käymässä isällään "minun " hoitovuorollani niin se sopii. Mutta jos miehen meno naisten kanssa menee villiksi niin silloin minulla olisi mahdollisuus sanoa lapsille omalla hoitovuorollani, että nyt ei tänään kantsi mennä isälle, vaan vasta sitten isän hoitovuorolla.
Eli se, että ei suostu viikko-viikkoon ei tarkoita sitä, että yrittää estää lapsilta isäsuhteen.
Isä on esittänyt itse lapsille meidän avioliiton tilaa kaunistellen. On sanonut lapsille, että isä on hiukan loukannut äitia ja siksi äiti on hieman surullinen. No joo, aika miedosti sanottu. Ja sittn lapset kysyvät minulta, että miksi isä nukkuu nykyään eri huoneessa, kun se on vaan vähän loukannut. Tosi kiva tilanne! Kun en voi sanoa noin nuorille lapsille, että isä nukkuu toisessa huonessa sen vuoksi kun äiti ei tykkää siitä että käy välillä panemassa muita naisia. Mitä te muut olette selittäneet lapsille?
Mä olen jo niin henkisesti irtaantunut miehestä että mua ei henkilökohtaisesti enää kiinnosta estää niitä miehen leipäosastotouhuja. Mutta kyllähän se ärsyttää, kun avioliitto on kuitenkin voimassa ja asutaan samassa asunnossa. En minäkään vehtaa muiden miesten kanssa tällä hetkellä. Se on mikä on. Sääliksi käy seuraava mahdollinen puoliso.
ap
[/quote]
Tuossa räsähtää edelleen korvaan se, että ainut syy olla suostumatta vuoroviikkoon on se, että voit kontrolloida, miten tapaavat isäänsä. Eli se, että joko velvottaisit exäsi raportoimaan elämästään tai sitten että lapset raportoisivat isästään. Sinä et sitä voi kontrolloida, etkä voi suunnitella tapaamissopimusta oman mielikuvituksesi mukaan. Exäsi voi olla hyvinkin erilainen, kun asutte eri kämpissä.
Kannattaisiko nyt tosissaan harkita sitä, että hankkisitte jo nyt ne omat asunnot, kun tilanteenne on jo noin sietämätön? Ja lapsille sanotte, että isi ja äiti eroaa, koska eivät rakasta enää toisiaan, mutta heitä rakastatte ja siihen ei ero vaikuta tippaakaan.
Ja eihän se jokatoinen viikonloppu estä sitä, etteikö silloin miehellä niitä pelkäämiäsi naisia silloin kämpillä olisi. Mitäs silloin? Estät tapaamiset, vai? Tuo että torppaat vuoroviikot ainoastaan keksimälläsi syyllä, ei sitä ratkaise.
Yritä oikeasti ymmärtää, että et voi kontrolloida, mitä isän luona tulee tapahtumaan ja kaiken lisäksi vielä se, että mies voi oikeasti käyttäytyä noin vain ja ainoastaan sen takia, että on nössö ja haluaa sinun hoitavan sen, että te eroatte. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, että toinen aviopuoliso käyttäytyy törkeästi ja haluaa jäädä siitä kiinni vain sen takia, että ero tulisi.
Syyksi kieltäytyä vuoroviikoista riittää ihan se, ettei halua niin. Ei sitä kauheasti tarvitse perustellakaan, sanoo vain että mielestäni parempi ratkaisu on että joka toinen viikonloppu. Ja se riittääkin noin ailahtelevalle miehelle.
Viikko ja viikko systeemin huonoin puoli on ettei lapsilla mitään pysyvyyttä eikä omaa kotia. Vanhemmiltahan tuo vaatii vähemmän ja antaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Häviäjiä on ne lapset. Toimiva systeemi korkeintaan jos vanhemmat olisivat ne reissaajat joilla kaksi kotia ja lapset pysyisivät koko ajan yhdessä kodissa.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:32"]
Viikko ja viikko systeemin huonoin puoli on ettei lapsilla mitään pysyvyyttä eikä omaa kotia. Vanhemmiltahan tuo vaatii vähemmän ja antaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Häviäjiä on ne lapset. Toimiva systeemi korkeintaan jos vanhemmat olisivat ne reissaajat joilla kaksi kotia ja lapset pysyisivät koko ajan yhdessä kodissa.
[/quote]
Nö höpö höpö, koska vanhemmat ovat niitä, jotka pitävät taloutta pystyssä, eivät lapset. Vuoroviikossa lapset taas saavat luotua hyvät suhteet kumpaankin vanhempaansa ja tietenkin kummankin vanhemman luona on kaikki tarvittavat lasten tavarat, jolloin niitä ei tarvite roudata yhtikäs mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:32"]
Viikko ja viikko systeemin huonoin puoli on ettei lapsilla mitään pysyvyyttä eikä omaa kotia. Vanhemmiltahan tuo vaatii vähemmän ja antaa sitä kuuluisaa omaa aikaa. Häviäjiä on ne lapset. Toimiva systeemi korkeintaan jos vanhemmat olisivat ne reissaajat joilla kaksi kotia ja lapset pysyisivät koko ajan yhdessä kodissa.
[/quote]
Siis erossa sitä kuuluisaa omaa aikaahan saa nimenomaan etävanhempi, jolla lapset ovat joka toinen viikonloppu. Lastenhoito jakautuu viikko-viikko -systeemissä niinkuin sen kuuluisi jakautua ydinperheessä eli vanhempien kesken 50-50.
Jotenkin on vallalla käsitys, että äidit ovat viikko-viikko -systeemissä jotain laiskoja lapsivapaalla viihtyviä äidinkuvatuksia, kun taas isät vastuuntuntoisia ihanneisiä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:41"]
Nämä naisten meillä menee tosi hyvin jutut tiedetään. Meilläkin meni "tosi hyvin", ennenkuin ilmoitin että avioero tulee. Minun ex-vaimoni mielestä kaikki oli hyvin koska seksielämä oli loppunut kokonaan ja ukkokin oli lopettanut vonkaamisen. Uusia naisia iskin vasta eron jälkeen. Viikko viikko systeemi käytössä.
[/quote]
Se johtui siitä, ettei sinulla seissyt.