Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja huoltajuus, voidaanko pakottaa viikko-viikkosysteemiin?
02.07.2015 |
Enpä olisi ikinä uskonut tätä asiaa miettiväni. Mutta nyt se on ajankohtainen. Avioero tulossa. En pysty antamaan miehelle anteeksi pettämisiä vaikka mies haluaisi jatkaa. En vain pysty, oksettaa koko mies.
Mies on nyt todella suuttunut minuun, kun haluan eron. Hän ei haluaisi eroa vaan kuulemma minun pitäisi antaa anteeksi, koska hän rakastaa minua. En vain voi edes katsoa häneen enää, saati koskea.
Mies on sanonut riitelevänsä rahasta ja lapsista, jos haen eroa. Rahasta nyt ei niin huoleta, se on vain rahaa. Meille tulee pakostakin yhteishuoltajuus, en näe mitään keinoa saadan yksinhuoltajuutta (lapset alakouluikäisiä). Minusta tulee lähihuoltaja. Mutta mies on sanonut, että haluaa lapset viikko-viikkosysteemillä itselleen joka toiseksi viikoksi. En halua sitä vaan sen perinteisen joka-toinen-viikonloppu miehelle. Tai pidennetyt viikonloputhan ne on ja joku arki-ilta siinä välissä tietääkseni. Voidaanko meille jossain taholla määrätä viikko-viikkosysteemi vaikka minä vastustan sitä? Voiko mies saada tahtonsa läpi virallisella taholla viikko-viikkosysteemistä?
Olen tarjonnut miehelle, että voin ottaa lapsien täyden yksinhuoltajuuden ja miehen ei tarvitse edes tavata lapsia tarvittaessa, jos perhe-elämä oli kerran tylsää. Tarjosin hänelle tätä ihan sen vuoksi, että voi nyt sitten alkaa vaikka täyspäiväisesti iskemään uusia naisia niin ei vanhan liiton lapset ole onnen tiellä. Mutta ei käy miehelle.
On tämä edämä syvältä. Ja ennen kuin joku sanoo että miksi menin paskan kanssa naimisiin niin ei se paska ollut silloin naimisiin mennessä. Jostain kumman syystä 4-kympin villitys alkoi ja vieraat naiset kiinnostaa 15 vuoden yhteiselon jälkeen. Sitä ennen oli ihan mallikelpoinen mies. Mutta en minäkään halua tulla kohdelluksi roskasäkkinä vaikka se nyt onkin katuvainen seikkailuistaan.
Kommentit (96)
Miksi noin vanhojen lasten pitää pyytää ruokajuomaa? Eikö ne muka osaa itse ottaa? Kuoleeko teidän pumpulimussut nyt siellä isällä janoon sitten? Siitähän se riemu sitten repeää, kun mies joskus löytääkin sen uuden puolison. Ei tule olemaan helppoa, kun on ap:n kaltainen eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:35"]
Eikä niiden lasten perusturvallisuus horju jos joskus saavat sisaruspuolia :D vai ihan tosissasi meinaat, että lapsille ei koskaan saa tehdä sisaruksia tai ne traumatisoituu? Vai meneekö se niin, että sinä saat tehdä, mutta mies ei?
[/quote]
Perusturvallisuus horjuu jos meno on samanlaista kun jollain toninimisellä, kerran vuodessa mennään uuden naisen kanssa kihloihin ja uudella naisella aina omat lapset mukana paketissa. Eikö nyt järki sano, että jos perhe uusiutuu kerran vuodessa niin jotain outoa siinä on?
Ja minä en hanki enää lapsia, ne on minun osalta tehty. Mies voi tehdä lapsia puolestani tämän jälkeen just niin paljon kuin haluaa. Mutta se, että niitä uusia lapsia tulee äitipuolien mukana koko ajan mukaan elämään ja taas kohta ne häipyy pois eron mukana ei ole ihan tervettä.
Sen verran aktiivisesti mies on meidän avioliiton aikana selän takanani naisia paukutellut, että en sitten tiedä joko josain on avioliiton ulkopuolisia rakkauden hedelmiä.
ap
Meillä on välillä ollut lapsen isän kanssa niin tulisia taisteluja että olen jo harkinnut jotain lobotomiaa itselleni ettei tarvitsisi ajatella. Olen ollut niin syvästi vittuuntunut, että olen vain kironnut ja stressannut. Katkerakin olen ollut, koska olen saanut kuulla mitä kamalimpia haukkumisia yms, MUTTA isä on aina ollut loistava isä. Se minun on täytynyt myöntää, vaikka miehenä hän osaa olla (minua kohtaan) läpeensä paska.
Ja ikinä en ole halunnut heidän tapaamisiaan estää. En, vaikka välillä toivoisin voivani taikoa miehen olemattomaksi. Se kun ei mene niin, että "mutku emmä haluu", vaan niin mikä on lapselle parasta. Ja ainakin meidän lapsi on niin hulluna isäänsä, että kiljuu riemusta kun isi on oven takana ja tulee aivan onnesta soikeana takaisin kotiin. Hän on siis vasta 1,5-vuotias eikä tokikaan ole vko-vko, mutta joskus edes joku yö olisi MINULLE liikaa. Vaan kun se ei saa olla määrittävä tekijä, vaan lapsen onni ja etu.
Tässä saa hampaita välillä kiristellä puolin ja toisin, mutta kumpikin nähdään onnellinen lapsi, jolla on isä ja äiti lähellä ja ihan yhtä rakkaina, se antaa voimia selvitä vaikka vituttaisimmekin välillä toisiamme.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:37"]
Mitä narttuja täällä on vastailemassa. Mies on pettänyt yrittää uhkailemalla kiristää ap:n jäämään ja on mustasukkainen ja tonkii puhelinta (haloo yleensä näistä nousee meteli heti kun puhelimeen kajotaan) Tuollainen mies ei tarvitse kuin paperin jonka allekirjoittaa. Hyvä että käy töissä niin pystyy maksaa kunnon elatusmaksut, niillä maksat jo hyvin omaa asuntoa itsellesi.
[/quote]
Täällä kirjoittelee sellaiset nartut, jotka ymmärtävä erottaa aikuisten väliset suhteet vanhemmuudesta ja lasten oikeuksista.
Ei ole sanottu haluaako miehen uusi nainen äitipuoleksi. Eli viikkoviikko-systeemi voi jäädä lyhytaikaiseksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 45, teiniäidin 1,5 vuotias ei ole kovin hyvä verrokkiryhmä tässä asiassa, sori mutta LOL.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:35"]
Eikä niiden lasten perusturvallisuus horju jos joskus saavat sisaruspuolia :D vai ihan tosissasi meinaat, että lapsille ei koskaan saa tehdä sisaruksia tai ne traumatisoituu? Vai meneekö se niin, että sinä saat tehdä, mutta mies ei?
[/quote]
Se mies on 40-vuotias, voisi jo aikuistua. Tylsää olla ainoa joka tajuaa ap:n pointin tässä.
[/quote]
Eikö aikuiset niitä lapsia yleensä tee? Onko lasten saaminen lapsellista? Hyvin kerkeää vielä jonkun parikymppisen pimatsun kanssa toiselle kierrokselle. Ja hyvällä tsäkällä saa just semmosen perhe-elämän mitä on aina halunnut, semmosen mikä ei ap:n kanssa onnistunut. Kerroppa ap miksi mies petti? Menikö sulla haarat kiinni heti kun sait lapset? Mies halusikin parisuhteen, eikä leikkiä pelkkää isää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:41"]Meillä on välillä ollut lapsen isän kanssa niin tulisia taisteluja että olen jo harkinnut jotain lobotomiaa itselleni ettei tarvitsisi ajatella. Olen ollut niin syvästi vittuuntunut, että olen vain kironnut ja stressannut. Katkerakin olen ollut, koska olen saanut kuulla mitä kamalimpia haukkumisia yms, MUTTA isä on aina ollut loistava isä. Se minun on täytynyt myöntää, vaikka miehenä hän osaa olla (minua kohtaan) läpeensä paska.
Ja ikinä en ole halunnut heidän tapaamisiaan estää. En, vaikka välillä toivoisin voivani taikoa miehen olemattomaksi. Se kun ei mene niin, että "mutku emmä haluu", vaan niin mikä on lapselle parasta. Ja ainakin meidän lapsi on niin hulluna isäänsä, että kiljuu riemusta kun isi on oven takana ja tulee aivan onnesta soikeana takaisin kotiin. Hän on siis vasta 1,5-vuotias eikä tokikaan ole vko-vko, mutta joskus edes joku yö olisi MINULLE liikaa. Vaan kun se ei saa olla määrittävä tekijä, vaan lapsen onni ja etu.
Tässä saa hampaita välillä kiristellä puolin ja toisin, mutta kumpikin nähdään onnellinen lapsi, jolla on isä ja äiti lähellä ja ihan yhtä rakkaina, se antaa voimia selvitä vaikka vituttaisimmekin välillä toisiamme.
[/quote]
Ja ps. Meillä on elarit muutaman euron yli mitä Kela maksaisi, koska raha on minulle paskan hailee siinä rinnalla, millainen olo lapsella on. Olen hyvä äiti, olen rakastava ja lämmin ja myös siksi olen hyvä äiti, etten tuhoa isäsuhdetta, vaikka meidän välinen suhde ei toimi.
Ja pitkään olin katkera miehen uudesta naisesta. Mietin, että siellä ne perkeleet leikkii kotia MUN lapsen kanssa. Olin lapsellinen, kunnes tajusin että leikkikööt kotia, mies on onnellinen ja huomioi silti lasta sekä lapsi tykkää myös uudesta naisesta. Ei tämä nainen ole minulle uhka, minä olen silti lapsen äiti ja hän tietää sen 100% varmuudella, ei ole minulta pois todellakaan että lapsella on paljon välittäviä aikuisia lähellään. Päinvastoin!
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:37"]
Mitä narttuja täällä on vastailemassa. Mies on pettänyt yrittää uhkailemalla kiristää ap:n jäämään ja on mustasukkainen ja tonkii puhelinta (haloo yleensä näistä nousee meteli heti kun puhelimeen kajotaan) Tuollainen mies ei tarvitse kuin paperin jonka allekirjoittaa. Hyvä että käy töissä niin pystyy maksaa kunnon elatusmaksut, niillä maksat jo hyvin omaa asuntoa itsellesi.
[/quote]
Täällä kirjoittelee sellaiset nartut, jotka ymmärtävä erottaa aikuisten väliset suhteet vanhemmuudesta ja lasten oikeuksista.
[/quote]
minusta täällä kirjoittelee nartut, jotka eivät ole itse kokeneet avioeroa. Minä olen, ja ymmärrän ap:n tunteet täysin. Ero on päällä, ja silloin ihminen pelkää kaikkea. Ja mikään ei maailmankaikkeudessa ole yhtä suurta kuin petetyn naisen raivo. Kaikki tämä muuttuu ajan myötä, pelko rauhoittuu ja viha muuttuu suruksi. Mutta kaikelle on aikansa. Prosessia ei voi nopeuttaa. Eikä näemmä ymmärtää, jollei itse ole kokenut samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37 jatkaa
Meillä ei ole viikko-viikko käytössä, vaikka välit ovat hyvät ja ex-mies asuu suht lähellä. En halunnut, että lasten tarvitsisi eron jälkeen muuttaa ja viikko-viikko tarkoittaisi kyllä muuttamista. Lapset ovat isällään kolmasosan ajasta. Käytännössä tämä on joka toinen vloppu pe-ip - ma-aamu ja yksi arki-ilta per viikko. Etukäteen sopimalla näitä voidaan sumplia sitten tilanteen mukaan.
Mikäli ap:n mies ajattelee, että viikko-viikko olisi sopiva näpäytys ap:lle ja välttyisi samalla elarien maksamisesta, niin eipä hänelläkään lasten etu ole ensisijaisena ajatuksena. Jos ap ei viikko-viikko systeemiä halua, ei se automaattisesti tarkoita, että on lapsia isältään pois viemässä.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:41"]
Perusturvallisuus horjuu jos meno on samanlaista kun jollain toninimisellä, kerran vuodessa mennään uuden naisen kanssa kihloihin ja uudella naisella aina omat lapset mukana paketissa. Eikö nyt järki sano, että jos perhe uusiutuu kerran vuodessa niin jotain outoa siinä on?
Ja minä en hanki enää lapsia, ne on minun osalta tehty. Mies voi tehdä lapsia puolestani tämän jälkeen just niin paljon kuin haluaa. Mutta se, että niitä uusia lapsia tulee äitipuolien mukana koko ajan mukaan elämään ja taas kohta ne häipyy pois eron mukana ei ole ihan tervettä.
Sen verran aktiivisesti mies on meidän avioliiton aikana selän takanani naisia paukutellut, että en sitten tiedä joko josain on avioliiton ulkopuolisia rakkauden hedelmiä.
ap
[/quote]
Aapee, mietipä nyt vähän: jos ajattelusi on näin, niin silloin edelleen yrität piilottaa katkeruutesi lasten edun taakse. Olet keksinyt omasta päästäsi näitä juttuja, joilla yrität rationalisoida sitä, että haluat päästä kontrolloimaan lasten avulla ex-miehesi elämää.
Otetaanpas toisin päin: ex-miehesi päättäisi, että haluaa olla lähi, koska sinä haluat erota ja päästä elämään villiä sinkkuäidin elämää. Lapset kärsii ja ex-miehesi antaisi sinun tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu, ehkä enemmänkin, js raportoit hänelle omat suhteesi ja miten hoidat lapsia. Kuulostaa varmasti epäreilulta, inhottavalta ja siltä että ex-miehesi yrittäisi mitätöidä sinun vanhemmuutesi. Ja sen lisäksi kontrolloida elämääsi, joka ei hänelle enää kuulu missään määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:37"]
Mitä narttuja täällä on vastailemassa. Mies on pettänyt yrittää uhkailemalla kiristää ap:n jäämään ja on mustasukkainen ja tonkii puhelinta (haloo yleensä näistä nousee meteli heti kun puhelimeen kajotaan) Tuollainen mies ei tarvitse kuin paperin jonka allekirjoittaa. Hyvä että käy töissä niin pystyy maksaa kunnon elatusmaksut, niillä maksat jo hyvin omaa asuntoa itsellesi.
[/quote]
Täällä kirjoittelee sellaiset nartut, jotka ymmärtävä erottaa aikuisten väliset suhteet vanhemmuudesta ja lasten oikeuksista.
[/quote]
minusta täällä kirjoittelee nartut, jotka eivät ole itse kokeneet avioeroa. Minä olen, ja ymmärrän ap:n tunteet täysin. Ero on päällä, ja silloin ihminen pelkää kaikkea. Ja mikään ei maailmankaikkeudessa ole yhtä suurta kuin petetyn naisen raivo. Kaikki tämä muuttuu ajan myötä, pelko rauhoittuu ja viha muuttuu suruksi. Mutta kaikelle on aikansa. Prosessia ei voi nopeuttaa. Eikä näemmä ymmärtää, jollei itse ole kokenut samaa.
[/quote]
Minä todellakin sanon, että aapeella on todellakin oikeus tunteisiinsa. Mutta siksi, että hän on äiti, hänen pitää pystyä tunnemyllerryksessäänkin ajattelemaan lapsien etua, vaikka se olisikin vittumaista, että pettäjään pitäisi suhtautua myötämielisesti. Mutta se on aikuisten vanhempien maailmaa, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
On totta että lastenvalvojat kyllä pitävät äitien puolta. Jopa siinä määrin, että todellisuus hämärtyy. Itse olen uusperheen äiti, se äitipuoli ja olen siis läheltä seurannut näitä huoltajuustouhuja huuli pyöreänä.
Mieheni erosi ex-puolisostaan kun heidän lapset olivat 1,5v ja 5v. Ex-vaimo löysi itselleen rikkaamman miehen, pomonsa. Lastenvalvojalla isää syytettiin pettämisestä ja tutkittiin tiedoista asuuko yksin vaikka äiti oli se joka lähti paremman elintason perässä. Mieheni oli tällöin yksin. Hänet yritettiin pakottaa kirjoittamaan elatussopimus jossa elatussumma oli huomattavasti virallista laskukaavaa suurempi ja todettiin että kannattaa allekirjoittaa nyt, jos äiti hankkii varakkaamman miehen, maksat vielä enemmän. Tämä oli täysin käsittämätöntä koska uuden puolison tulot eivät vaikuta elatuksen määrään. Saadakseen oikeudenmukaista kohtelua mieheni asioi oman kaupunkinsa lastenvalvojan kanssa, joka oli myös hyvin hämmästynyt äidin kotikunnan lastenvalvojan toiminnasta.
Alusta asti äiti on tehnyt kiusaa lapsilleen yrittäessään kiusata exäänsä lasten kautta. Isän luo mukaan laitetut vaatteet ovat olleet aina liian pieniä ja rikkinäisiä. Samoin kun mieheni oli ehdottanut, että lapsilla olisi leluja molemmissa kodeissa (lapset olivat aluksi lähes viikko-viikko systeemillä), äiti oli antanut lasten mukaan puolet leluista varsin kirjaimellisesti... esim. vanhempi lapsista sai mukaansa puolikkaan legorakennussarjan. Mieheni oli pakko hankkia lapsille vaatteet koska ei hennonut eikä kehdannut pukea lapsia äidin mukaan laittamiin lumppuihin. Samoin hän joutui ostamaan kaikki lelut lapsille luokseen. Tästä hän sai osakseen arvostelua esim. päiväkodissa, että isä yrittää ostaa lasten hyväksyntää koska ostaa heille leluja. No, pakko oli leluja lapsille hankkia. Kaikki vaatteet jotka lasten päällä lähtivät äidin luo, jäivät sille tielleen, kunnes mieheni alkoi tehdä niin että lähetti lapset samoissa lumpuissa missä tulivatkin. Ja mainittakoon tässä vaiheessa, että kysymys ei ole rahasta. Äiti on hyvätuloinen ja hänen miehensä on erittäin hyvätuloinen. Heidän taloutensa tulot ovat yli kaksinkertaiset meidän perheen tuloihin verrattuna.
Minä olen tuntenut lapset 2,5v ja 6v ikäisestä asti. Meillä on hyvin lämmin suhde lasten kanssa ja kun aloimme puolisoni kanssa seurustella, se tapahtui lasten ehdoilla. Esim. ensimmäisen kerran jäin yökylään lasten kotona ollessa niin, että vanhempi lapsista mankui isältään lupaa voisinko minä mitenkään jäädä. Perheenä teemme paljon asioita yhdessä ja molemmat lapset esim. tulevat väliimme nukkumaan.
Äidin luona lapsilla on uusperhe ja sisaruspuolia, mihin sopeutuminen on ollut vaikeaa. Isäpuoli ei juuri piittaa lapsista ja äidille on tärkeämpää omat harrastukset kuin yhteinen aika lasten kanssa. Äiti on luonteeltaan erittäin äkkipikainen ja hänen kasvatusmenetelmistään olemme joutuneet olemaan yhteydessä lastensuojeluun. Molemmat lapset myös oireilevat niin paljon, että lastensuojeluun on oltu yhteydessä myös koulusta ja hoitopaikasta. Isä on koittanut saada lapsilleen apua, mutta äiti haraa kaikessa vastaan.
Lapset itkevät jatkuvasti että saavat olla isänsä luona liian vähän. Äiti jatkaa kiusaamistaan, nuoremmalle pakataan mukaan 5 kokoa liian pieniä vaatteita ja rikkinäisiä vaatteita. Viimeksi eilen nuorempi lapsista itki että haluaisi mielummin että ei olisi lainkaan syntynyt kuin että menee äidin luo. Kun olemme koittaneet puhua siitä että nämä lasten jutut ovat outoja ja meidän mielestä lasten ei kuuluisi puhua tuollaisia ja että syy pitäisi selvittää ja lastensuojelun pitäisi puuttua lasten kiusaamiseen että äiti ei ymmärrä mitä hänen touhut tekee lapsille, kommentit ovat olleet että älkää välittäkö lasten jutuista ja älkää uskoko niitä juttuja. Sitten voidaan ihmetellä, että miten tapahtuu kaikenmaailman pikku-Erikan tapauksia...
Kirjoitin tämän siksi, että miettisitte kun eroatte, että se miten toimitte vaikuttaa lapsiin. Uskon että tämän ketjun aloittaja on hyvä äiti eikä koskaan toimisi näin. Mutta näitä äitejä on tosi paljon. Ja lastenvalvojat ja lastensuojelu ovat usein lähtökohtaisesti äidin, eivät lapsen puolella. Usein varmasti onkin niin, että äiti tietää ja tuntee lapsensa parhaiten ja ajattelee lapsensa parasta, mutta ei aina. Ja hyväkin äiti saattaa helposti sortua ylilyönteihin jos ei ole tarkkana. Kannattaa myös muistaa, että lapset eivät ole tyhmiä. Meilläkin pienempi itkee äidin mukaan pakkaamia vaatteita, että miksi äiti tekee näin. Ei siihen voi muuta sanoa kuin en tiedä. Pikkuinen myös itkee, että miksi sinä et voi olla mun äiti. Ja mielestäni sillä ei ole niinkään tekemistä sen kanssa minkälainen ihminen minä olen, vaan lähinnä sen kanssa miten tämä äiti lapsiaan kohtelee. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:41"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:35"]
Eikä niiden lasten perusturvallisuus horju jos joskus saavat sisaruspuolia :D vai ihan tosissasi meinaat, että lapsille ei koskaan saa tehdä sisaruksia tai ne traumatisoituu? Vai meneekö se niin, että sinä saat tehdä, mutta mies ei?
[/quote]
Perusturvallisuus horjuu jos meno on samanlaista kun jollain toninimisellä, kerran vuodessa mennään uuden naisen kanssa kihloihin ja uudella naisella aina omat lapset mukana paketissa. Eikö nyt järki sano, että jos perhe uusiutuu kerran vuodessa niin jotain outoa siinä on?
Ja minä en hanki enää lapsia, ne on minun osalta tehty. Mies voi tehdä lapsia puolestani tämän jälkeen just niin paljon kuin haluaa. Mutta se, että niitä uusia lapsia tulee äitipuolien mukana koko ajan mukaan elämään ja taas kohta ne häipyy pois eron mukana ei ole ihan tervettä.
Sen verran aktiivisesti mies on meidän avioliiton aikana selän takanani naisia paukutellut, että en sitten tiedä joko josain on avioliiton ulkopuolisia rakkauden hedelmiä.
ap
[/quote]
Mistä ouijalaudasta sä olet tietoosi saanut, että noin tulee käymään? Ehkä se mies kuule toimii mkelummin samoin, kun on nytkin toiminut. Eli paukuttaa niitä pimperoita poissa muiden silmistä. Sillähän on joka toinen viikko aikaa panna 24\7 :D vai onko se nytkin paukuttanut niitä naisia teillä kotona lasten aamupalapöydässä kun teidän ja sen naisen lapset kattoo vierestä. Ja jos ne naiset on niitä sun haukkumia parikymppisiä pimatsuja, niillä ei mitään lapsia vielä ole. Ja missä välissä se niitä kerkeää vaihtamaan ja paukuttamaan jos on kaikki päivät töissä ja illalla tekee vielä kotonakin töitä?
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:48"]
37 jatkaa
Meillä ei ole viikko-viikko käytössä, vaikka välit ovat hyvät ja ex-mies asuu suht lähellä. En halunnut, että lasten tarvitsisi eron jälkeen muuttaa ja viikko-viikko tarkoittaisi kyllä muuttamista. Lapset ovat isällään kolmasosan ajasta. Käytännössä tämä on joka toinen vloppu pe-ip - ma-aamu ja yksi arki-ilta per viikko. Etukäteen sopimalla näitä voidaan sumplia sitten tilanteen mukaan.
Mikäli ap:n mies ajattelee, että viikko-viikko olisi sopiva näpäytys ap:lle ja välttyisi samalla elarien maksamisesta, niin eipä hänelläkään lasten etu ole ensisijaisena ajatuksena. Jos ap ei viikko-viikko systeemiä halua, ei se automaattisesti tarkoita, että on lapsia isältään pois viemässä.
[/quote]
meillä om vko-vko , ja minun lapseni ei muuta viikottain. Hän vain siirtyy koulusta kerran viikossa eri osoitteeseen. Se ei ole muuttamista. Koulurepussa on vain koulukirjat, ja sillä ei ole merkitystä, mihin hän koulun jälkeen kirjansa vie.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:35"] Eikä niiden lasten perusturvallisuus horju jos joskus saavat sisaruspuolia :D vai ihan tosissasi meinaat, että lapsille ei koskaan saa tehdä sisaruksia tai ne traumatisoituu? Vai meneekö se niin, että sinä saat tehdä, mutta mies ei? [/quote] Se mies on 40-vuotias, voisi jo aikuistua. Tylsää olla ainoa joka tajuaa ap:n pointin tässä. [/quote] Eikö aikuiset niitä lapsia yleensä tee? Onko lasten saaminen lapsellista? Hyvin kerkeää vielä jonkun parikymppisen pimatsun kanssa toiselle kierrokselle. Ja hyvällä tsäkällä saa just semmosen perhe-elämän mitä on aina halunnut, semmosen mikä ei ap:n kanssa onnistunut. Kerroppa ap miksi mies petti? Menikö sulla haarat kiinni heti kun sait lapset? Mies halusikin parisuhteen, eikä leikkiä pelkkää isää?
[/quote]
No mies kertoi toki syyn pettämiselle. Siihen oli kaksi syytä hänen mukaansa. Seksiä oli kuulemma liian vähän. Sitä oli meillä 3-5 kertaa viikossa, mutta kuulemma joka päivä olisi pitänyt olla että "jaksaa". Yritin kyllä sano, että limakalvoni ovat välillä herkät jo tuosta 3-5 kertaa viikossa tahdistakin, varsinkin kun mies tykkää tunnin kertasessioista. Kyllä mulla ainakin paikat menee helläksi. Vai kuinka paksunahkaiset paikat teillä muilla on?
Ja toinen syy oli kuulemma se kun minä en kehu häntä riittävän paljon. Kuulemma en ole koskaan kehunut siitä hyvästä kun hän on pyyhkinyt ruokapöydästä ruuan murut. Enkä silloin kun hän oli huolella imuroinut. No anteeksi, en ymmärtänyt että siitä pitää kehua. Ei minuakaan kyllä koskaan ole reippaaksi tytöksi kehuttu vaikka joka päivä pyyhin keittiön pöydän. Toki ole kiittänyt miestä kun on esimerkiksi vaihtanut autoon talvirenkaat, kun en sitä itse osaa, että en mä nyt kiittämätön ole ollut.
Mutta enhä mä sitten olin pihtaava ja kiittämätön.
Kuinka paljon teillä muilla sitten on sitä seksiä jos miehenne ei petä?
ap
Ap: lopeta typerät ajatuksesi ja keskity nyt ihan asioiden hoitamiseen niin, että lapsille ero on mahdollisimman siisti. Eli nyt nielet kaiken menneen paskan ja katsot eteenpäin. Sinun mielialasi ja katkeruutesi miestä kohtaa näkyy varmasti kauas ja lapset aistivat sen voimakkaasti. Sahaat nyt omaa oksaasi ja varsinkin lasten oksia - he imevät teidän vanhempien kaikki pahat sanat, kuulevat ja näkevät liikaa ja niitä oppeja he tulevat käyttämään myös omissa suhteissaan ja elämässään. Älä siis aiheuta tietoisesti lapsillenne mitään mitä et pysy korjaamaan enää ikinä. Viet mieheltäsi vain itsesi, et lapsia. Älä kosta miehen tekemisiä enää lapsille, ole aikuinen.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:30"]
Mies kyllä tietää mitä ruokaa lapset syövät. Ne nimittäin syövät sitä ruokaa, mitä isä niille tekee. Varmaan myös 12 molemmin puolin olevat lapset osaa ottaa vettä hanasta jos janottaa? Mies ei tiedä vaatteista tai kenkien pieneksi jäämisistä, koska sinä olet ottanut suhteessanne asiaksesi niiden juttujen hoitamisen ja se on sopinut miehelle. Kyllä se mies on paremmin asioista perillä sitten, kun joutuu itse niistä alkaa huolehtimaan omilla viikoillaan. Mun miehen eksällä oli ihan samanlaisia ihme syytöksiä miehestä, ja oikein hyvin on mies osannut lapsensa tasapainoisesti ruokkia ja ostaa uusia kenkiä ja vaatteita kalsareista lähtien, kun on lapsi on alkanut kasvaa edellisistä ohi. Kertaakaan ei ole mun pitänyt puuttua mihinkään tommosiin asioihin. Kyllä ne miehet kuule osaa, ne vaan ei tee jos ei tartte (lue: Nainen hoitaa näitä asioita parisuhteessa yleensä aika maanisesti).
[/quote]
Tää on niin totta ja pätee ihan varmasti lähes kaikkiin eronneisiin miehiin. Naiset kuvittelevat että mies ei osaa vain siksi, että itse tekevät niin automaattisesti kaiken. Ja miksi ihmeessä mies tekisikään, jos ei kerran tarvi. Kyllä minunkin mieheni hoiti todella hyvin kaksi lastaan kun tapasimme. Kummasti silti nykyään minä joudun hoitamaan enemmän kahta meidän yhteistä lasta ja välillä suorastaan ihmettelen, että eipä uskoisi että mies on pärjännyt yksin kahden lapsen kanssa monta vuotta. Mutta mies toimii niinkuin useimmat miehet eli jättää helposti kaikki kotihommat ja lapsiin liittyvät asiat vaimon harteille.
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:35"] Eikä niiden lasten perusturvallisuus horju jos joskus saavat sisaruspuolia :D vai ihan tosissasi meinaat, että lapsille ei koskaan saa tehdä sisaruksia tai ne traumatisoituu? Vai meneekö se niin, että sinä saat tehdä, mutta mies ei? [/quote] Se mies on 40-vuotias, voisi jo aikuistua. Tylsää olla ainoa joka tajuaa ap:n pointin tässä. [/quote] Eikö aikuiset niitä lapsia yleensä tee? Onko lasten saaminen lapsellista? Hyvin kerkeää vielä jonkun parikymppisen pimatsun kanssa toiselle kierrokselle. Ja hyvällä tsäkällä saa just semmosen perhe-elämän mitä on aina halunnut, semmosen mikä ei ap:n kanssa onnistunut. Kerroppa ap miksi mies petti? Menikö sulla haarat kiinni heti kun sait lapset? Mies halusikin parisuhteen, eikä leikkiä pelkkää isää?
[/quote]
No mies kertoi toki syyn pettämiselle. Siihen oli kaksi syytä hänen mukaansa. Seksiä oli kuulemma liian vähän. Sitä oli meillä 3-5 kertaa viikossa, mutta kuulemma joka päivä olisi pitänyt olla että "jaksaa". Yritin kyllä sano, että limakalvoni ovat välillä herkät jo tuosta 3-5 kertaa viikossa tahdistakin, varsinkin kun mies tykkää tunnin kertasessioista. Kyllä mulla ainakin paikat menee helläksi. Vai kuinka paksunahkaiset paikat teillä muilla on?
Ja toinen syy oli kuulemma se kun minä en kehu häntä riittävän paljon. Kuulemma en ole koskaan kehunut siitä hyvästä kun hän on pyyhkinyt ruokapöydästä ruuan murut. Enkä silloin kun hän oli huolella imuroinut. No anteeksi, en ymmärtänyt että siitä pitää kehua. Ei minuakaan kyllä koskaan ole reippaaksi tytöksi kehuttu vaikka joka päivä pyyhin keittiön pöydän. Toki ole kiittänyt miestä kun on esimerkiksi vaihtanut autoon talvirenkaat, kun en sitä itse osaa, että en mä nyt kiittämätön ole ollut.
Mutta enhä mä sitten olin pihtaava ja kiittämätön.
Kuinka paljon teillä muilla sitten on sitä seksiä jos miehenne ei petä?
ap
[/quote]
heh :-).
Minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen. Syynä oli juuri tuo, etten arvosta ja kehu häntä tarpeeksi. Toinen syy oli se, että minä olen liian kaupunkilainen, enkä tykkää olla metsäretkillä. Kolmas syy oli se, että minä olen liian teoreetikko.
juu - en palvonut maata hänen allaan, mutta en naputtanut enkä kritisoinut. Juu - en tykkää metsästä, mutta joka kerta kun mies haluasi metsäretkelle, niin minä lähdin. Juu - olen teoreettisesti maailmaa tarkastele ihminen, mutta onko se jokin vika?
Eli sama asia ap..... Seliseliseli.... Omaa syyllisyyttä puretaan nimenomaan syyllistämällä toista.
Tää on provo
ap