Belgiassa myönnetty armokuolema 24-vuotiaalle masennuksesta kärsivälle:

Ajatukseni on, ettö tällaisiin se armokuoleman salliminen äärettömässä kivussa terminaalipotilaille johtaa.
.
Juuri tätä pelkää armokuolemissa. Sitö aletaan antaa ties kenelle ja kohta se onkin jo sääatökeino!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 13:07"]

Jokainen saa päättää omasta elämästää kuten tahtoo alaikäiset poislukien. Jos joku halua kuolla niin hän kyllä keksii tavan sen tehdä ajamalla päin rekkaa tai hyppäämällä junan alle. 

[/quote]

Toivottavasti se on sitten joku masentuneille lällättelijä ketä päin ajetaan.

[/quote]

Jos jotain provoilijoita ei oteta lukuun, tuo lällättely on kyllä ihan omassa päässäsi. Minä olen pöyristynyt tästä jutusta, mutta en siksi, että väheksyisin masentuneen tuskaa. Vaan juuri siksi, että minusta masentuneella pitäisi olla oikeus KUNNOLLISEEN HOITOON ja niitä kunnollisia uusia hoitotapoja pitää KEHITTÄÄ. Ei niin, että annetaan helppo menolippu ulos, tervemenoa, nyt voidaankin huokaista helpotuksesta kun tuli yhteiskunnalle taas halvemmaksi.

[/quote]

Ei taida olla lällättely omassa päässäni nyt tällä kertaa. Jos olet vähäänkään vaikka esimerkiksi tälläkin palstalla aikaasi viettänyt (tai missä tahansa muualla) niin kyllä niitä ota itseäs niskasta kiinni viestejä on pilvin pimein.

Niitä kuulee myös ihan livenäkin.

Tuo on todella alhaista alkaa syyttämään että ne onkin minun oman harhaisen mielen tuotoksia.

Halveksin kaikenlaista heikommassa asemassa olevan ihmisen lyttäämistä ja syyllistämistä.

Miksi keksisin sellaista omasta päästäni?

[/quote]

Anteeksi, puhuin tästä keskustelusta enkä mistään muusta. Tiedän kyllä, että vähättelyä ja lällättelyä ja "ota itseäsi niskasta kiinni" -kommentteja kuulee siellä sun täällä (itsekin sain kuulla). Mutta en ymmärrä, miksi sitä pidetään heti lällättelynä, että järkyttyy ja jopa suuttuu tuosta Belgian tapauksesta. Mielestäni masentunutta ei tule kannustaa kuolemaan. Tämä ei ole mielestäni mitään vähättelyä tai lällättelyä.

Siis sitä aletaan kohta tuputtaa kalliille hoidettaville.

Anteeksi nyt masentuneet, mutta minusta te loukkaannutte vähän joka asiasta. Näistä keskusteluista tulee aina väkisinkin mieleen että teille ei saisi puhua mitään muuta kuin voivotella että kyllä tämä elämä ihan oikeasti onkin kamalaa. Mikä tahansa kannustus torpataan kauhealla agressiolla, että ei tuo voi auttaa ja ei tuo voi auttaa kun minun mielestä elämä on ihan perseestä enkä suostu harkitsemaankaan mitään eri näkökulmia. Minusta monet masentuneet itse takertuvat siihen masennukseensa ja puolustavat sitä, ikään kuin se olisi heidän ystävänsä jota ei saa uhata.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:16"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:03"]Miten voi yrittää itsemurhaa useasti onnistumatta siinä? Onko itsensä tappamisen halua ollut oikeasti edes olemassa?

Ja ei, en todellakaan sallisi piikkiä Lauralle.
[/quote]

No voi olla yhtä "huonoa" tuuria kuin minulla. Kolme kertaa olen yrittänyt itsemurhaa, kolmella eri tavalla, ja joka kerta epäonnistunut. Joskus nauroinkin että "oon niin luuseri että en saa itteäni edes hengiltä" mutta jälkeenpäin miettinyt että minun oli tarkoituskin jäädä henkiin. T. 19
[/quote]

Et kuitenkaan mitään ns. takuuvarmaa konstia kokeillut, kuten vaikka tosi korkean talon katolta hyppääminen?
[/quote]

En ole tuo aikaisempi vastaaja mutta itse olen hypännyt neljännestä kerroksesta asfaltille. Yllättävän vaikeaa saada henki veks. Tohjoksihan kroppa meni ja pyörätuoli kutsui mutta henki pihisee edelleen mistä olenkin kiitollinen.
[/quote]

Neljäs kerros on kaukana tosi korkeasta. Hyppää kymmenennestä kerroksesta, niin todennäköisyys henkiin jäämiselle on jo hyvin pieni.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:27"]

Anteeksi nyt masentuneet, mutta minusta te loukkaannutte vähän joka asiasta. Näistä keskusteluista tulee aina väkisinkin mieleen että teille ei saisi puhua mitään muuta kuin voivotella että kyllä tämä elämä ihan oikeasti onkin kamalaa. Mikä tahansa kannustus torpataan kauhealla agressiolla, että ei tuo voi auttaa ja ei tuo voi auttaa kun minun mielestä elämä on ihan perseestä enkä suostu harkitsemaankaan mitään eri näkökulmia. Minusta monet masentuneet itse takertuvat siihen masennukseensa ja puolustavat sitä, ikään kuin se olisi heidän ystävänsä jota ei saa uhata.

[/quote]

Minua ihmetyttää myös joskus masennuksella "kilpailu". "Mun masennus on pahempi kun sun masennus, etkä sä voi olla oikeasti masentunut, koska X ja Y. Oikeasti masentunut kun tietäisi, että asia on A, B ja C."

Vinkkinä: näin ette ainakaan kannusta kohtalotovereita.

Minusta se kertoo jotain psykiatrisen hoidon puutteellisuudesta, jos avustettu itsemurha on jokin "ratkaisu". Siis eutanasia vain silloin kuin ei ole mitään tehtävissä, etenevä tappava tauti ja ihmisen elämä yhtä kivuliasta helvettiä, jota ei pystytä helpottamaan kivunlievityksellä tai muilla lääkkeillä. On se nyt kumma ettei yhdestä maasta löydy ketään - mielummin useita ihmisiä, jotka pyrkisivät etsimään tälle henkilölle elämänhalua takaisin. Säilöminen johonkin psykiatriseen hoitolaitokseen ei sekään ole ratkaisu.

Jotenkin jää kyllä sellainen tunne, ettei tuossa jutussa nyt kerrota ihan kaikkea.

No minä varmaan sitten kuvittelen että meitä masentuneita halveksitaan. Joo ja olen tosi aggressiivinen ja vika on minussa itsessäni. Te vaan yritätte auttaa. Sovitaan vaikka sitten näin.

Ja sellainen surullinen juttu tuli tästä mieleen, että tämä masentuneiden eutanasian salliminen voi aiheuttaa valtavan masennuspommin: masentuneen läheiset masentuvat ja haluavat sitten itsekin piikille. Itsemurhan tehneiden ihmisten omaisten suru on aivan erilaista kuin vakavasti sairaan menettäneiden. Kun esim. tuskainen syöpäsairas kuolee, se voi olla jopa helpottavaa läheisille. Läheisen itsemurha taas aiheuttaa yleensä valtavia itsesyytöksiä omaisissa. 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:37"]

No minä varmaan sitten kuvittelen että meitä masentuneita halveksitaan. Joo ja olen tosi aggressiivinen ja vika on minussa itsessäni. Te vaan yritätte auttaa. Sovitaan vaikka sitten näin.

[/quote]

Älä nyt hei viitsi. Täällä ei ole mitään yhtenäistä "teitä", vaan erinäisiä kirjoittelijoita. Jotkut ovat puusilmiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä masennusta ollenkaan. Jotkut haluavat kannustaa, siinä näemmä onnistumatta. Joillakin on itsellään kokemusta masennuksesta, mutta ovat silti eri mieltä jostain asioista.

Nykyään sentään masennusta ymmärretään paljon paremmin kuin ennen, vaikka ihan kaikki eivät ymmärtäisikään. Joskus 20 vuotta sitten tilanne oli vielä ihan eri.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:03"]

Miten voi yrittää itsemurhaa useasti onnistumatta siinä? Onko itsensä tappamisen halua ollut oikeasti edes olemassa?

Ja ei, en todellakaan sallisi piikkiä Lauralle.

[/quote]

Itsemurhan tekeminen on vaikeaa. Ihmisellä on erittäin voimakas itsesäilytysvietti, joka esimerkiksi estää meitä hakkaamasta itseämme tajuttomaksi vasaralla, kiskoo meidät pois jyrkänteeltä tai saa meidät räpiköimään vedessä.

Minäkään en sallisi sinulle elämää, mutta asia ei ole minun päätettävissäsi. Laurankaan elämän jatkuminen ei kuulu sinulle. -18

[/quote]

Jos Lauralla on niin vahva itsesäilytysvietti, ettei hän voi hypätä tarvittavan korkealta kuollakseen, vaan vaatii toisen ihmisen piikittämään itsensä hengiltä, niin silloinhan asia ei ole hänen itsensä päätettävissä. Hän antaa noin toimimalla toisille oikeuden päättää elämästään ja se toinen voi käyttää oikeutensa jättämällä hänet eloon. Turhaan siis jeesustelet siinä jokaisen omalla oikeudella. Laura ei ilmeisesti käytä sitä oikeuttaan. 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:58"]

Hmm..mutta nämä samat ihmiset täällä valittavat kuinka masennuspotilaat ovat laiskoja yhteiskunnan elättejä. Eikö olisi parempi, että nämä tuottamattomat ihmiset tajuavat itse päättää päivänsä?

Minäkin päättäisin päiväni, jos annettaisiin tehokas ja kivuton vaihtoehto. Näin en rasittaisi yhteiskuntaa enkä maapalloa.

[/quote]

Toiset taistelee hengestään, sietäen järkyttäviä kipuja, mutta halu elää on niin vahva. Sitten on näitä jotka haluaisivat kuolla, "kunhan se ei satu yhtään"... Tasan ei mene onnen lahjat.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:14"]Et ole ollut syvästi masentunut, vastauksesi paljastaa.

[/quote]

Etkä sinä voi puhua kaikkien masentuneiden puolesta.

Mä tiedän kyllä itsekin minkälaista helvettiä masennus on, enkä halua Lauran kärsimyksiä väheksyä. Mutta: Siltikään mun mielestä eutanasia ei ole tätä varten. Terminaalivaiheen sairaat potilaat ja vanhukset ovat mielestäni niitä kohteita, joissa eutanasia potilaan tahtomana on ihan perusteltua.

Ihmetyttää toi päätös myös siinä mielessä, että miten ihmeessä asiasta päättävät uskaltavat ottaa vastuun tästä. Mitä jos Lauran läheisiltä tuleekin jossain vaiheessa epäilyjä siitä, että tämä ei nyt ollutkaan se se potilaan oma tahto, vaan jokin hetkellinen tila sairaudessa? Tulee aika mahtavat käräjät sitten. Olettaisin, että terveydenhuolto ei oikeusturvansa takia missään nimessä halua ottaa mitään epäselviä eutanasiakeissejä hoidettavakseen.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:37"]

No minä varmaan sitten kuvittelen että meitä masentuneita halveksitaan. Joo ja olen tosi aggressiivinen ja vika on minussa itsessäni. Te vaan yritätte auttaa. Sovitaan vaikka sitten näin.

[/quote]

Sovitaan näin. Uhriudu rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:37"]No minä varmaan sitten kuvittelen että meitä masentuneita halveksitaan. Joo ja olen tosi aggressiivinen ja vika on minussa itsessäni. Te vaan yritätte auttaa. Sovitaan vaikka sitten näin.
[/quote]

Sekö on sinusta masentuneiden halveksuntaa, että ei haluaisi yhteiskunnan kannustavan heitä kuolemaan?

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 12:52"]Minusta sinun ei pidä elää.

[/quote]

Todella "kypsää ja asiallista" argumentointia, kun joku on eri mieltä kanssasi. Et tunne kirjoittajaa muuten kuin parin kommentin verran ja sanot tuollaista.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:37"]No minä varmaan sitten kuvittelen että meitä masentuneita halveksitaan. Joo ja olen tosi aggressiivinen ja vika on minussa itsessäni. Te vaan yritätte auttaa. Sovitaan vaikka sitten näin. [/quote] Sekö on sinusta masentuneiden halveksuntaa, että ei haluaisi yhteiskunnan kannustavan heitä kuolemaan?

[/quote]

Yhteiskunta kannustaa ajamaan rekkaapäin. Ja syömään lääkkeitä jotka aiheuttavat enemmän haittaa kun auttavat itse ongelmaan.

Kyllä minusta masentuneellakin on oikeus kuolla kauniisti. Jokainen päivä on yhtä tuskaa, niin odota siinä sitten 80 vuotiaaksi kun hoidot muka on kehittyneet tarpeeksi.

Itse asiassa mikään hoito ei auta, kun vika on tässä maailmass ihmisineen ja systeemeineen.

Kaikki eivät vain sopeudu tähän sairaaseen kilpailemiseen ja siihen että pitäisi koko ajan olla nuolemassa rikkaiden persettä ja ehkä kerätä käpyjä metsästä, jos meinaa kokea itsensä hyväksytyksi.

Jaha, saisinkohan minäkin eutanasian sitten tuolta, kun ei täällä tuo psykiatrinen "hoito" myöskään ole kauhean hääviä. Jos vaikka alkaisi lentolippua katsomaan.

-20 vuotta pällitieteellisiä häiriöitä/sairauksia takana ja ikää 32

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 07:10"]

Kaikenlainen ajatusleikkittely sillä, kenellä on oikeus kuolla avustettuna tai oman käden kautta törmää ennen pitkään ongelmiin. Ehkä tämä nykyajan indivualismin korostus alkaa tulla jo tiensä päähän.

En hyväksy eutanasiaa masennuspotilaille. Vaikkakin heillä on kaikki samat ihmisoikeudet kuten muillakin ihmisillä, väitän että älykäskin ihminen ajattelee paikka paikoin sumeasti masennustilassa. Toisin sanoen suruun sairastunut ihminen ei ole täysin rationaalinen tekemään päätöstä, joka on näin lopullinen.  Hoitavan tahon pitää suojella masentunutta itseltään, niin ärsyttävältä kuin tämä yksilön oikeuksia korostavilta tuntuukin.

Yhtään vähättelemättä masennusta tai ahdistusta, niihin on tänä päivänä varsin hyvät lääkkeet ja hoitokeinot. Hoidoissa ollaan myös kehitytty valtavasti siinä, että se on tänä päivänä inhimillistä ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Entisaikaan näin ei ollut ja nämä ihmiset suljettiin laitoksiin, joissa elämä varmasti ei ollut  ihmisarvoista tai elämisen arvoista. Hoitomenetelmät olivat jopa terveyttä vaarantavia ja sairailla tehtiin ihmiskokeita, kun ei muutenkaan heitä osattu auttaa tai parantaa.

Eutanasiaan pitäsi olla todella vankat lääketieteelliset perusteet: ihminen on esim. vegetatiivisessa tilassa (paha aivovaurio), ihmisellä on etenevä sairaus + jatkuvat sietämättömät kivut + elinajanennuste päivistä muutamiin viikkoihin. Lisäksi armokuoleman avustamisesta pitäisi olla sekä potilaan, omaisten että hoitavan tahon yksimielisyys. Jos jokin osapuoli ei suostu, siihen ei pidä ryhtyä.

Eutanaisia ei kosketa ainoastaan potilasta, vaan myös hoitohenkilökuntaa. Kukapa tietää, millaisia vaikutuksia sillä on hoitajan psyykkeeseen? Miltä tuntuisi olla eutanasiasisar? Rutiiniluonteisesti avustaa ihmisiä kuolemaan? Siihen nähden pyrkimys kaikin keinoin edistää potilaan terveyttä ja hyvinvointia on eettisesti helpottavan yksiselitteinen vrt. eutanasiatapausten kirjo. 

[/quote]

Luuletko, että eutanasiapäätös tehdään heppoisin perustein? Että se on ihan rutiinijuttu ja kuka tahansa sen saa keneltä tahansa lääkäriltä? Mietipä uudestaan.