Belgiassa myönnetty armokuolema 24-vuotiaalle masennuksesta kärsivälle:

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 20:56"]

Outo ajatus että vapaaehtoisesti kuolevan kuolema pitäisi olla kaunis ja kivuton. Miksi? Heität hukkaan kauneimman lahjan minkä ikinä voit saada, elämäsi, ja sinun pitäisi vielä saada mennä kauniisti, siististi ja kivuttomasti? Kun taas elämää arvostavat ja elämänhaluiset kuolevat mitä hirveimmillä tavoilla. Reilua?

[/quote]

Niin kaikillahan on ihan samanlaiset elämät ja kaikki.

Ymmärrätkö sinä että se on ihan tieteellinen tosiasia että ihmsillä on syntyjään erilaiset kyvyt tuntea positiivisia tai negatiivisia tunteita!

Toiset saaat elämässään enemmän paskaa niskaansa kuin toiset. Se on ihan fakta.

Vittu että vihaan tuollaisia "minä olen parempi kuin muut" ihmisiä!

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 20:22"]

Kuule 161: mä olen opiskellut alaani sitä varten, että VOIN PARANTAA SAIRAITA IHMISIÄ. En helvetissä ala jakelemaan myrkkypulloja sun kaltaisille elämään kyllästyneille omaan napaan tuijottelijoille joilla on muka ollu niiin niin rankkaa. Rankempaa kuin kaikillamuilla. Ps. Tiedän neliraajahalvaantuneita joiden elämä on itseasiassa ihan mukavaa. Ja syöpäsairaita, jotka kivuista huolimatta pitää kiinni ja nauttii joka päivästä ja hetkestä. Ja sitten tiedän kolmekymppisiä työkyvyttömyyseläkkeellä loisijoita, jotka masennuksessaan jaksaa vaan syödä, juoda ja haukkua kuinka yhteiskunta on heidät hylänny (toisin kuim vaikkapa mamut jotka aina vaan saa kaiken). Terkuin sh joka ei ikinä tule toteuttamaan eutanasiaa muuta kuin passiivisessa muodossaan.

[/quote]
 
Huomaatko mistä puhun?. Masentuneita mollataan, poljetaan maahan... "sun kaltaisille elämään kyllästyneille omaan napaan tuijottelijoille joilla on muka ollu niiin niin rankkaa"
Missä vaiheessa minä olen sanonut olevani masentunut?. En minä ole masentunut.
Rankka elämä on ollut ehkä, mutta sellaista se elämä toisinaan tuppaa olemaan. En minä niinkään ole elämään sen kyllästyneempi, kuin näemmä sinäkään. Ja minä en ole eutanasiaa itselleni toivomassa, mutta minusta siihen pitäisi lähtökohtaisesti olla jokaisella oikeus.
Toki se ei käytännössä ole toteutettavissa, ja ehkä hyvä niinkin. Yritän murtaa tätä elämän ihmeellisyyden myyttiä. Saada ihmisiä vähän raottamaan niitä pilvilinnojensa verhoja.

Sinä olet tuolla asenteella erittäin huono sairaanhoitaja, ja todella toivon, ettet sitä ole, tai ainakaan kohtaa työssäsi yhtään masentunutta potilasta, jolle suollat tuollaista suustasi.
Juuri sinunkaltaisten ihmisten takia on masennusta :"loisijoita!". Juuri sinunkaltaistesi ihmisten takia masennuksesta ei parannuta:"tyhjäntoimittaja". Etkö ymmärrä, että _sinä_ tapat ihmisiä tuolla asenteella, se joku masentunut voi juuri tuollaisten typeryksien takia hakea sitä viimeistä ratkaisua. 
Katsoppa peiliin ja ihan rehellisesti ottaen mieti, että pidätkö siitä mitä näet?. Katso syvempää ja mieti vielä kerran, miksi pidät masennusta vähemmän sairautena, kuin fyysisiä sairauksia?. Mikä oikeuttaa sinut, jonka työsi puolesta pitäisi _auttaa_ ihmisiä, _satuttamaan_ ihmisiä. Sinä et suostu tekemään eutanasiaa, mutta hetkeäkään epäröimättä henkisesti pieksät ihmisen hengiltä?. Häpeä!

Miksi olet noin katkera?. Luuletko, että ne kotona "loisivat" ihan oikeasti haluavat elää elämäänsä niin. Jos se hoituisi sängystä nousemalla, hymyilemällä, niin miksi he eivät sitä tekisi?. Kuka haluaa olla surullinen?. Tiedätkö sinä mitä tuskaa se on, kun aivosi kääntyvät itseään vastaan?. Kun missään ei ole iloa tai valoa?. Kun jokainen asia tuntuu merkityksettömältä?. Kun elämä lipuu ohi ja tunnet sisälläsi vain käsittämätöntä tuskaa, joka on niin voimakasta, että se korventaa jokaista solua kehossa, fyysisenä kipuna?.
Tiedäthän, että ihmisen psyyke ja fysiikka on yhteistyössä, kun voit henkisesti pahoin, voit tuntea voimakasta tuskaa myös fyysisesti?.
Sairaanhoitotyöstä tuollaiset kurjimukset pitäisi ehdottomasti pitää kaukana.

t.161

[/quote]

Erittäin hyvin kirjoitettu. Kiitos!

Minun vaikeaa masennustani on pahennettu voimakkaasti tuollaisten sadististen/ymmärtämättömien "ammatti-ihmisten" toimesta. Voin sanoa että kun on aivan pohjalla, niin se hoitoon hakeutuminen ei ole helppoa. Monille täysin mahdotontakin. Sitten kun se viimeinen oljenkorsi, jonka tulisi sinua auttaa, kun olet kaikkein heikoimmillasi, haukkuukin ja lyttää sinut vielä enemmän maanrakoon kun jo olit, on aika sanoinkuvailemattomat fiilikset.

Olen jopa oppinut ymmärtämään ihmisiä jotka sekoavat ja tappavat sen jälkeen jonkun/joitakin.

Olen paljon tässä elämässä joutunut antamaan anteeksi väkivaltaa ja kiusaamista. Vielä en ole kyennyt antamaan anteeksi "hoitajalleni" joka ei ammattiinsa missään nimessä kuuluisi. En varmasti koskaa n pystykään.

Aina kun tapahtuu joku kouluammuskelu tai joukkomurha. Minun mielestäni syyllisyys on kollektiivista.

Puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä, puolet ihmisistä on keksimääräistä ilkeämpiä.

On helvetin iso joukko syyllisiä kaikkeen tragediaan ja mielen sortumiseen.

Jokainen länkyttäjä, haukkuja, lyttääjää ja väheksyjä on SYYLLINEN!

Pahimpia syyllisiä ovat he jotka mahdollisimman heikossa asemassa olevia polkevat ala, ja itse vielä kalliilla rahalla koulutettuja lääkäreitä isoine palkkoineen. Pthyi helvetti!

Ps: on paljon kunnollisia ja hyviä ihmisiä ja kullanarvoisia hoitajia.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 07:10"]

Kaikenlainen ajatusleikkittely sillä, kenellä on oikeus kuolla avustettuna tai oman käden kautta törmää ennen pitkään ongelmiin. Ehkä tämä nykyajan indivualismin korostus alkaa tulla jo tiensä päähän.

En hyväksy eutanasiaa masennuspotilaille. Vaikkakin heillä on kaikki samat ihmisoikeudet kuten muillakin ihmisillä, väitän että älykäskin ihminen ajattelee paikka paikoin sumeasti masennustilassa. Toisin sanoen suruun sairastunut ihminen ei ole täysin rationaalinen tekemään päätöstä, joka on näin lopullinen.  Hoitavan tahon pitää suojella masentunutta itseltään, niin ärsyttävältä kuin tämä yksilön oikeuksia korostavilta tuntuukin.

Yhtään vähättelemättä masennusta tai ahdistusta, niihin on tänä päivänä varsin hyvät lääkkeet ja hoitokeinot. Hoidoissa ollaan myös kehitytty valtavasti siinä, että se on tänä päivänä inhimillistä ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Entisaikaan näin ei ollut ja nämä ihmiset suljettiin laitoksiin, joissa elämä varmasti ei ollut  ihmisarvoista tai elämisen arvoista. Hoitomenetelmät olivat jopa terveyttä vaarantavia ja sairailla tehtiin ihmiskokeita, kun ei muutenkaan heitä osattu auttaa tai parantaa.

Eutanasiaan pitäsi olla todella vankat lääketieteelliset perusteet: ihminen on esim. vegetatiivisessa tilassa (paha aivovaurio), ihmisellä on etenevä sairaus + jatkuvat sietämättömät kivut + elinajanennuste päivistä muutamiin viikkoihin. Lisäksi armokuoleman avustamisesta pitäisi olla sekä potilaan, omaisten että hoitavan tahon yksimielisyys. Jos jokin osapuoli ei suostu, siihen ei pidä ryhtyä.

Eutanaisia ei kosketa ainoastaan potilasta, vaan myös hoitohenkilökuntaa. Kukapa tietää, millaisia vaikutuksia sillä on hoitajan psyykkeeseen? Miltä tuntuisi olla eutanasiasisar? Rutiiniluonteisesti avustaa ihmisiä kuolemaan? Siihen nähden pyrkimys kaikin keinoin edistää potilaan terveyttä ja hyvinvointia on eettisesti helpottavan yksiselitteinen vrt. eutanasiatapausten kirjo. 

[/quote]

Luuletko, että eutanasiapäätös tehdään heppoisin perustein? Että se on ihan rutiinijuttu ja kuka tahansa sen saa keneltä tahansa lääkäriltä? Mietipä uudestaan.

[/quote]

Ainakin tämän tapauksen valossa, jossa potilaalle on masennuksen pohjautuen myönnetty eutanasia,( mikäli taustalla ei ole mitään muuta lääketieteellistä syytä), peruste on mielestäni heppoinen.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 07:10"]

Kaikenlainen ajatusleikkittely sillä, kenellä on oikeus kuolla avustettuna tai oman käden kautta törmää ennen pitkään ongelmiin. Ehkä tämä nykyajan indivualismin korostus alkaa tulla jo tiensä päähän.

En hyväksy eutanasiaa masennuspotilaille. Vaikkakin heillä on kaikki samat ihmisoikeudet kuten muillakin ihmisillä, väitän että älykäskin ihminen ajattelee paikka paikoin sumeasti masennustilassa. Toisin sanoen suruun sairastunut ihminen ei ole täysin rationaalinen tekemään päätöstä, joka on näin lopullinen.  Hoitavan tahon pitää suojella masentunutta itseltään, niin ärsyttävältä kuin tämä yksilön oikeuksia korostavilta tuntuukin.

Yhtään vähättelemättä masennusta tai ahdistusta, niihin on tänä päivänä varsin hyvät lääkkeet ja hoitokeinot. Hoidoissa ollaan myös kehitytty valtavasti siinä, että se on tänä päivänä inhimillistä ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Entisaikaan näin ei ollut ja nämä ihmiset suljettiin laitoksiin, joissa elämä varmasti ei ollut  ihmisarvoista tai elämisen arvoista. Hoitomenetelmät olivat jopa terveyttä vaarantavia ja sairailla tehtiin ihmiskokeita, kun ei muutenkaan heitä osattu auttaa tai parantaa.

Eutanasiaan pitäsi olla todella vankat lääketieteelliset perusteet: ihminen on esim. vegetatiivisessa tilassa (paha aivovaurio), ihmisellä on etenevä sairaus + jatkuvat sietämättömät kivut + elinajanennuste päivistä muutamiin viikkoihin. Lisäksi armokuoleman avustamisesta pitäisi olla sekä potilaan, omaisten että hoitavan tahon yksimielisyys. Jos jokin osapuoli ei suostu, siihen ei pidä ryhtyä.

Eutanaisia ei kosketa ainoastaan potilasta, vaan myös hoitohenkilökuntaa. Kukapa tietää, millaisia vaikutuksia sillä on hoitajan psyykkeeseen? Miltä tuntuisi olla eutanasiasisar? Rutiiniluonteisesti avustaa ihmisiä kuolemaan? Siihen nähden pyrkimys kaikin keinoin edistää potilaan terveyttä ja hyvinvointia on eettisesti helpottavan yksiselitteinen vrt. eutanasiatapausten kirjo. 

[/quote]

Luuletko, että eutanasiapäätös tehdään heppoisin perustein? Että se on ihan rutiinijuttu ja kuka tahansa sen saa keneltä tahansa lääkäriltä? Mietipä uudestaan.

[/quote]

Ainakin tämän tapauksen valossa, jossa potilaalle on masennuksen pohjautuen myönnetty eutanasia,( mikäli taustalla ei ole mitään muuta lääketieteellistä syytä), peruste on mielestäni heppoinen.

[/quote]

Tämän kaiken päättelit lyhyestä lehtijutusta?

No, on sinun mielipide ja sitten on ammattilaisten mielipide ja ammattilaiset päättivät myöntää eutanasian. Eiköhän se kerro kaiken oleellisen.

Minun on todella vaikea uskoa, että tuo jutun nuori lopulta ottaa ne myrkyt. Jos on lukuisia epäonnistuneita itsemurhayrityksiä takana niin sitten ei kyllä oikeasti halua kuolla. Tuo myrkkylupakin on joku viimeisin avunhuuto ja toivoo että muut estävät viime hetkellä että saa lisää sääliä ja huomiota.

Muutoin olen kyllä sen kannalla, että masentuneetkin saisivat eutanasian halutessaan. Olisin ottanut myrkyt 10 vuotta sitten ja ottaisin tänäkin päivänä jos mahdollisuus olisi. Itsemurhaa en yritä enkä ole yrittänyt koska en ole keksinyt yhtäkään tapaa joka ei hankaloittaisi sivullisten elämää.

Miksi tästä tuli masentuneiden kilpailuketju, kellä huonoiten menee? Tämä ketju käsittelee eutanasiaa 24 vuotiaana. Ymmärrättekö, lopullinen peruuttamaton päätös, joka koskee vaikka kuinka monta ihmistä, tytön vanhempia, sisaruksia, ystäviä... Entäpä jos masennukseen vuoden päästä löydetään todellinen ihmepilleri, joka auttaa kaikille masentuneille, ei muuten ole mahdotonta nykytieteen valossa. Kuvitelkaa esim. vanhempien vihaa ja katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan, joka salli lapsen kuolla. Eutanasia ei koskaan koske ainoastaa yhtä ihmistä, vaan sillä on seuraukset koko yhteiskuntaan.

Ja vielä jatkoa, tänä päivänäkin on tarvittaessa mahdollista Suomestakin matkustaa noille kuolemanklinikoille, ei tarvi pelkästään täällä kitistä.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:06"]

Miksi tästä tuli masentuneiden kilpailuketju, kellä huonoiten menee? Tämä ketju käsittelee eutanasiaa 24 vuotiaana. Ymmärrättekö, lopullinen peruuttamaton päätös, joka koskee vaikka kuinka monta ihmistä, tytön vanhempia, sisaruksia, ystäviä... Entäpä jos masennukseen vuoden päästä löydetään todellinen ihmepilleri, joka auttaa kaikille masentuneille, ei muuten ole mahdotonta nykytieteen valossa. Kuvitelkaa esim. vanhempien vihaa ja katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan, joka salli lapsen kuolla. Eutanasia ei koskaan koske ainoastaa yhtä ihmistä, vaan sillä on seuraukset koko yhteiskuntaan.

[/quote]

Entäpä jos syöpään löydetään ihmeparannus? Entäpä jos ja jos. Tuo nainen on sanojensa mukaan kärsinyt koko ikänsä, on ollut suljettuna laitokseen viimeiset KOLME VUOTTA, päätös on tehty asiantuntijoiden toimesta, joten mitä helvetin kitisemistä teillä joillakin siitä on. En jumalauta jaksa käsittää.

Et sinä, ei tuon naisen läheiset tai vanhemmat joudu asumaan 24/7 tuon naisen pään sisässä. Hän itse, ihan yksin, on siellä ja tietää mitä kokee. Ja se mitä hän kokee, on hänelle nähtävästi liikaa.

"pelkän masennuksen takia".

Te kuvittelette, että jokainen masentunut, on vain vähän alakuloinen ja välillä surullinen ihminen?.
Masennukskaan ei ole aivan yksioikoinen sairaus. Lähes jokainen ihminen, kokee jonkinsorttista masentuneisuutta, jossakin vaiheessa elämää. Ja nämä ovat niitä, jotka myös hyvin yleensä reakoivat hoitoon ja lääkitykseenkin.
Mutta sitten on masennusta, joka on täydellinen maanpäällinen helvetti. Krooninen masennus, joka ei reakoi hoitoon, ei tule vastetta lääkityksistä, ei sähköhoidosta. Ihmisen aivotoiminta on vain erilainen. Tälläisesta voi taas olla lähes mahdotonta parantua, muutakuin sellaiseen "jaksan juuri ja juuri elää" tilaan. Tälläinen voi olla aivan lapsuudesta saakka. Krooninen masennus voi olla seurausta myös esim. aivovammasta tai esim. ms-taudin plakit aivoissa voivat sijaita alueella, joka luo masennusta ja muita mielialaoireita.

Tämä kyseinen ihminen on ollut 3 vuotta laitoshoidossa. 3 vuotta on todella pitkä aika "pelkkää masennusta" sairastavalle. Jos hän on ollut sairaalahoidossa, jossa on helppo kokeilla erilaisia lääkityksiä ja kokeillaankin, kaikki mahdolliset rinnakkaiset lääkkeet, rauhoittavat jne. Joillakin mikään ei toimi.
Voidaan olla kokeiltu sähköhoidot, terapiat jne. Ja ilmeisesti vastetta ei ole.
Kyseessä on siis periaatteessa samanlainen pattitilanne, kuin parantumattomien toivottoman ennusteisten tilanne. Hoidot on kokeiltu, ei vastetta.
Ja aivan varmasti noin pitkässä sairaalahoidossa on kattavasti keinoja kokeiltu.
Eli mitä hänen pitäisi tehdä?. Jos ei ole enää keinoja häntä auttaa?. Jos mikään ei tehoa?. Pitäisikö hänen virua siellä laitoksessa (psykiatriset sairaalat harvemmin mitään kovin viihtyisiä paikkoja ovat) ja odotella, että josko se aurinko yhtäkkiä paistaisikin sinne risukasaankin. Kevyin perustein ketään ei tuollaista aikaa sairaalassa pidetä.
Suomessakin psykiatrisissa sairaaloissa, jotkut ihmiset elävät käytännössä koko elämänsä. Ovat vain niin kaukana meidän todellisuudestamme, että eivät koskaan voi kokea yhtään päivää tai tuntia ns. normaalia elämää. Ja ne maailmat missä he elävät, voivat olla aivan järkyttäviä. Eräs nainen eli maailmassa, jossa oli vain ruumita ja kuolemaa. Kuuntelin hänen kertomuksiaan hänen todellisuudestaan ja en voi edes kuvitella sitä elämää mitä hän elää, ne asiat ovat hänelle aivan yhtä todellista, kuin meillä tämä ympäröivä todellisuus.
Karmein tilanne on niillä, joilla välillä tulee niitä selviä hetkiä, jolloin ymmärtää oman tilanteensa. Olin tekemisissä erään paranoidista skitsofreniaa sairastavan nuorukaisen kanssa. Hän on todella lämmin ja fiksu ihminen, kun ei ole psykoosissa. Harhat oli hänellä erittäin voimakkaita, toisia satuttamaan käskeviä, ja uhkaavia ääniharhoja, lisäksi voimakkaat näköharhat. Hänen sairautensa ajautui siihen pisteeseen, ettei lääkitys enää purrut, harhat jäivät ja lisääntyivät. Vaivoin kyllä oli kiinni todellisuudessakin. Hänet siirrettiin pysyvään hoitoon laitokseen. En koskaan unohda sitä epätoivoa, mikä tässä ihmisessä näkyi, kun ymmärsi tilanteensa. Hänellä ei ollut ketään läheistä, koska sairaus oli ajanut kaikki etäälle.
Hän on yksin, todella järkyttävän sairauden riivama, laitokseen suljettu. Hän ei valinnut sairautta, hän sairastui.
Henkilökohtaisesti mieluummin kuolisin, kuin kohtaisin tälläisen kohtalon.
Ja muistakaamme, että on myös psykoottinen masennus.

Tämä kyseinen 24-vuotias nainen ei voi tehdä itsemurhaa itse. Hän on laitoshoidossa itsetuhoisuuden takia, jotta hän ei voi tappaa itseään. Tuskimpa häntä yhtäkkiä sieltä uloskirjattaisiin..

Masennus, mielisairaudet yleensäkkin, voi olla ihmiselämän pahin painajainen.
Aivot, jotka eivät toimi oikein, voi aiheuttaa ihmiselle sellaista kärsimystä, mitä mikään fyysinen sairaus ei voi aiheuttaa. Elämää jossa pahinkin painajainen on todellisuus, jossa pahin kipu on koettavissa, jatkuvasti.
Ja ihminen on tuomittu kärsimään mittaamatonta tuskaa vuosikausia, juuri siksi, että sairaus ei johda kuolemaan.
Onko meillä oikeus kieltää tälläisiltä ihmisiltä kuolema, jos he osaavat sitä vaatia ja ovat järjissään sitä pyytämässä?. Heillä EI ole mahdollisuutta itsemurhaan omakätisesti, koska ovat suljettuja laitokseen.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:04"]"pelkän masennuksen takia".

Te kuvittelette, että jokainen masentunut, on vain vähän alakuloinen ja välillä surullinen ihminen?.
Masennukskaan ei ole aivan yksioikoinen sairaus. Lähes jokainen ihminen, kokee jonkinsorttista masentuneisuutta, jossakin vaiheessa elämää. Ja nämä ovat niitä, jotka myös hyvin yleensä reakoivat hoitoon ja lääkitykseenkin.
Mutta sitten on masennusta, joka on täydellinen maanpäällinen helvetti. Krooninen masennus, joka ei reakoi hoitoon, ei tule vastetta lääkityksistä, ei sähköhoidosta. Ihmisen aivotoiminta on vain erilainen. Tälläisesta voi taas olla lähes mahdotonta parantua, muutakuin sellaiseen "jaksan juuri ja juuri elää" tilaan. Tälläinen voi olla aivan lapsuudesta saakka. Krooninen masennus voi olla seurausta myös esim. aivovammasta tai esim. ms-taudin plakit aivoissa voivat sijaita alueella, joka luo masennusta ja muita mielialaoireita.

Tämä kyseinen ihminen on ollut 3 vuotta laitoshoidossa. 3 vuotta on todella pitkä aika "pelkkää masennusta" sairastavalle. Jos hän on ollut sairaalahoidossa, jossa on helppo kokeilla erilaisia lääkityksiä ja kokeillaankin, kaikki mahdolliset rinnakkaiset lääkkeet, rauhoittavat jne. Joillakin mikään ei toimi.
Voidaan olla kokeiltu sähköhoidot, terapiat jne. Ja ilmeisesti vastetta ei ole.
Kyseessä on siis periaatteessa samanlainen pattitilanne, kuin parantumattomien toivottoman ennusteisten tilanne. Hoidot on kokeiltu, ei vastetta.
Ja aivan varmasti noin pitkässä sairaalahoidossa on kattavasti keinoja kokeiltu.
Eli mitä hänen pitäisi tehdä?. Jos ei ole enää keinoja häntä auttaa?. Jos mikään ei tehoa?. Pitäisikö hänen virua siellä laitoksessa (psykiatriset sairaalat harvemmin mitään kovin viihtyisiä paikkoja ovat) ja odotella, että josko se aurinko yhtäkkiä paistaisikin sinne risukasaankin. Kevyin perustein ketään ei tuollaista aikaa sairaalassa pidetä.
Suomessakin psykiatrisissa sairaaloissa, jotkut ihmiset elävät käytännössä koko elämänsä. Ovat vain niin kaukana meidän todellisuudestamme, että eivät koskaan voi kokea yhtään päivää tai tuntia ns. normaalia elämää. Ja ne maailmat missä he elävät, voivat olla aivan järkyttäviä. Eräs nainen eli maailmassa, jossa oli vain ruumita ja kuolemaa. Kuuntelin hänen kertomuksiaan hänen todellisuudestaan ja en voi edes kuvitella sitä elämää mitä hän elää, ne asiat ovat hänelle aivan yhtä todellista, kuin meillä tämä ympäröivä todellisuus.
Karmein tilanne on niillä, joilla välillä tulee niitä selviä hetkiä, jolloin ymmärtää oman tilanteensa. Olin tekemisissä erään paranoidista skitsofreniaa sairastavan nuorukaisen kanssa. Hän on todella lämmin ja fiksu ihminen, kun ei ole psykoosissa. Harhat oli hänellä erittäin voimakkaita, toisia satuttamaan käskeviä, ja uhkaavia ääniharhoja, lisäksi voimakkaat näköharhat. Hänen sairautensa ajautui siihen pisteeseen, ettei lääkitys enää purrut, harhat jäivät ja lisääntyivät. Vaivoin kyllä oli kiinni todellisuudessakin. Hänet siirrettiin pysyvään hoitoon laitokseen. En koskaan unohda sitä epätoivoa, mikä tässä ihmisessä näkyi, kun ymmärsi tilanteensa. Hänellä ei ollut ketään läheistä, koska sairaus oli ajanut kaikki etäälle.
Hän on yksin, todella järkyttävän sairauden riivama, laitokseen suljettu. Hän ei valinnut sairautta, hän sairastui.
Henkilökohtaisesti mieluummin kuolisin, kuin kohtaisin tälläisen kohtalon.
Ja muistakaamme, että on myös psykoottinen masennus.

Tämä kyseinen 24-vuotias nainen ei voi tehdä itsemurhaa itse. Hän on laitoshoidossa itsetuhoisuuden takia, jotta hän ei voi tappaa itseään. Tuskimpa häntä yhtäkkiä sieltä uloskirjattaisiin..

Masennus, mielisairaudet yleensäkkin, voi olla ihmiselämän pahin painajainen.
Aivot, jotka eivät toimi oikein, voi aiheuttaa ihmiselle sellaista kärsimystä, mitä mikään fyysinen sairaus ei voi aiheuttaa. Elämää jossa pahinkin painajainen on todellisuus, jossa pahin kipu on koettavissa, jatkuvasti.
Ja ihminen on tuomittu kärsimään mittaamatonta tuskaa vuosikausia, juuri siksi, että sairaus ei johda kuolemaan.
Onko meillä oikeus kieltää tälläisiltä ihmisiltä kuolema, jos he osaavat sitä vaatia ja ovat järjissään sitä pyytämässä?. Heillä EI ole mahdollisuutta itsemurhaan omakätisesti, koska ovat suljettuja laitokseen.



[/quote]
Sinä puhut aika paljon enemmästä kuin masennuksesta. Me muut arvioimme tuota uutista sen perusteella että naisen on kerrottu sairastavan masennusta, ei harhaisuutta, skitsofreniaa tai mitään muuta sen masennuksen lisäksi. Jos naisen tilanne todellisuudessa on jotain muuta kuin olla "pelkästään" masentunut, niin sehän on täysin toinen keskustelu ja mielipiteet voi olla toisia. Edelleen olen sitä mieltä että masennukseen eutanasia on väärä ratkaisu, mutta joku tuollainen aivovamma joka sulkee ihmisen laitokseen vangiksi loppuiäksi, eri asia eikä tässä uutisessa ole sellaiseen viitattu.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:04"]
[/quote] Sinä puhut aika paljon enemmästä kuin masennuksesta. Me muut arvioimme tuota uutista sen perusteella että naisen on kerrottu sairastavan masennusta, ei harhaisuutta, skitsofreniaa tai mitään muuta sen masennuksen lisäksi. Jos naisen tilanne todellisuudessa on jotain muuta kuin olla "pelkästään" masentunut, niin sehän on täysin toinen keskustelu ja mielipiteet voi olla toisia. Edelleen olen sitä mieltä että masennukseen eutanasia on väärä ratkaisu, mutta joku tuollainen aivovamma joka sulkee ihmisen laitokseen vangiksi loppuiäksi, eri asia eikä tässä uutisessa ole sellaiseen viitattu.

[/quote]

Aika paljon enemmän kuin masennuksesta?.
Toki puhuin muistakin mielisairauksista, mutta kerro minulle mikä on "pelkkä masennus"?.
Tuossa uutisessa ei käytännössä millään tavalla puhuttu tämän ihmisen voinnista. Muutakuin tuolla masennus sanalla. Mutta ajattele asiaa edes hieman pidemmälle.
Minkälainen pelkkä masennus lukitsee ihmisen 3 vuodeksi sairaalaan?.
Edelleenkin. Se on pitkä aika. Tarpeeksi pitkä aika mm.laitostumiselle. Että elämä sairaalan ulkopuolella alkaa vaikuttamaan mahdottomalta, kun sairaalan rutiinit on omaksuttu ja kotona ei kukaan tälläistä säntillistä elämänrytmiä tee, ja sen tekeminen masennuspotilaalle on usein juuri se ongelma.
Ihan se pelkkä masennus, voi olla juuri sellaista helvettiä kuin kuvasin. Toki vähemmillä aistiharhoilla.
Mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että pelkän masennuksen kourissa ihminen voi suoranaisesti kitua. Vaikeaa masennusta sairastunut tietää, mitä se pahimmillaan voi olla. Masennuksessakin helposti elää ikäänkuin eri ulottuvuudessa, ei pysty jakamaan samaa maailmaa muiden kanssa.
Masentuneen todellisuuskin voi olla se syvä musta aukko, jossa ei ole kertakaikkiaan pientä rippustakaan mitään positiivista, pelkkää syvää mittaamatonta tuskaa, sekä psyykkistä, että fyysistä. Voitko kuvitella sellaista?. Päivästä toiseen? Vuodesta toiseen?. Ja joidenkin kohdalla tämä pelkkä masennus ei parane.
On uskomatonta, kuinka pintapuolisesti ihmiset vieläkin ajattelee mielisairauksista.
Masennus sairautena on erityisen tuntematon sairaus monelle. Se on liiaksi yleiskielessä käytössä kuvaamaan kaikkia pieniäkin suruja ja murheita. Vakava masennus sairautena on täysin eri asia, kuin kaamosaikaan koettu alakulo tai elämänkriisin aiheuttama väliaikainen mielialan romahtaminen (näitäkään tiloja mitenkään väheksymättä).
Niin yksinkertainen ei kuitenkaan kukaan voi olla, että kuvittelee, että pikkuisen alakuloista ihmistä hoidetaan vuosia laitoksessa. Ja kuten sanottu. Ei se eutanasia tuollakaan ole mikään läpihuutojuttu.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:04"]
[/quote] Sinä puhut aika paljon enemmästä kuin masennuksesta. Me muut arvioimme tuota uutista sen perusteella että naisen on kerrottu sairastavan masennusta, ei harhaisuutta, skitsofreniaa tai mitään muuta sen masennuksen lisäksi. Jos naisen tilanne todellisuudessa on jotain muuta kuin olla "pelkästään" masentunut, niin sehän on täysin toinen keskustelu ja mielipiteet voi olla toisia. Edelleen olen sitä mieltä että masennukseen eutanasia on väärä ratkaisu, mutta joku tuollainen aivovamma joka sulkee ihmisen laitokseen vangiksi loppuiäksi, eri asia eikä tässä uutisessa ole sellaiseen viitattu.

[/quote]

Aika paljon enemmän kuin masennuksesta?.
Toki puhuin muistakin mielisairauksista, mutta kerro minulle mikä on "pelkkä masennus"?.
Tuossa uutisessa ei käytännössä millään tavalla puhuttu tämän ihmisen voinnista. Muutakuin tuolla masennus sanalla. Mutta ajattele asiaa edes hieman pidemmälle.
Minkälainen pelkkä masennus lukitsee ihmisen 3 vuodeksi sairaalaan?.
Edelleenkin. Se on pitkä aika. Tarpeeksi pitkä aika mm.laitostumiselle. Että elämä sairaalan ulkopuolella alkaa vaikuttamaan mahdottomalta, kun sairaalan rutiinit on omaksuttu ja kotona ei kukaan tälläistä säntillistä elämänrytmiä tee, ja sen tekeminen masennuspotilaalle on usein juuri se ongelma.
Ihan se pelkkä masennus, voi olla juuri sellaista helvettiä kuin kuvasin. Toki vähemmillä aistiharhoilla.
Mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että pelkän masennuksen kourissa ihminen voi suoranaisesti kitua. Vaikeaa masennusta sairastunut tietää, mitä se pahimmillaan voi olla. Masennuksessakin helposti elää ikäänkuin eri ulottuvuudessa, ei pysty jakamaan samaa maailmaa muiden kanssa.
Masentuneen todellisuuskin voi olla se syvä musta aukko, jossa ei ole kertakaikkiaan pientä rippustakaan mitään positiivista, pelkkää syvää mittaamatonta tuskaa, sekä psyykkistä, että fyysistä. Voitko kuvitella sellaista?. Päivästä toiseen? Vuodesta toiseen?. Ja joidenkin kohdalla tämä pelkkä masennus ei parane.
On uskomatonta, kuinka pintapuolisesti ihmiset vieläkin ajattelee mielisairauksista.
Masennus sairautena on erityisen tuntematon sairaus monelle. Se on liiaksi yleiskielessä käytössä kuvaamaan kaikkia pieniäkin suruja ja murheita. Vakava masennus sairautena on täysin eri asia, kuin kaamosaikaan koettu alakulo tai elämänkriisin aiheuttama väliaikainen mielialan romahtaminen (näitäkään tiloja mitenkään väheksymättä).
Niin yksinkertainen ei kuitenkaan kukaan voi olla, että kuvittelee, että pikkuisen alakuloista ihmistä hoidetaan vuosia laitoksessa. Ja kuten sanottu. Ei se eutanasia tuollakaan ole mikään läpihuutojuttu.






[/quote]
Se sana "pelkästään" oli lainausmerkeissä koska en todellakaan halua vähätellä masennusta. Tässä kyseisessä uutisessa ei puhuta naisen muista sairauksista, sanotaan kyllä että niitä ei ole, joten oletan että kyse on tosiaan siis masennuksesta, ei muista sairauksista. En tiedä miten tuolla on laitospaikkoja saatavilla. Suomessahan niitä on huonosti, mutta monessa Euroopan maassa terveydenhuolto toimii paremmin kuin Suomessa, vaikka meille muuta halutaan uskotella. Ehkä tuolla on mahdollista päästä pitkäaikaiseen laitoshoitoonkin helpommin. Ei kai se voi olla mikään johtopäätös että jos tarvitsee ja saa laitospaikan, on niin huonossa kunnossa ettei mitään toivoa ole. Tosin tuollahan voitaisiin hyvin perustella sekin miksi Suomessa laitospaikkoja vähennetään. Mitä niitä hyödyttää pitää jos laitospaikan tarvitseminen on merkki täydellisen toivottomasta tilanteesta.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:50"] [quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 21:04"]
[/quote] [/quote]







[/quote] Se sana "pelkästään" oli lainausmerkeissä koska en todellakaan halua vähätellä masennusta. Tässä kyseisessä uutisessa ei puhuta naisen muista sairauksista, sanotaan kyllä että niitä ei ole, joten oletan että kyse on tosiaan siis masennuksesta, ei muista sairauksista. En tiedä miten tuolla on laitospaikkoja saatavilla. Suomessahan niitä on huonosti, mutta monessa Euroopan maassa terveydenhuolto toimii paremmin kuin Suomessa, vaikka meille muuta halutaan uskotella. Ehkä tuolla on mahdollista päästä pitkäaikaiseen laitoshoitoonkin helpommin. Ei kai se voi olla mikään johtopäätös että jos tarvitsee ja saa laitospaikan, on niin huonossa kunnossa ettei mitään toivoa ole. Tosin tuollahan voitaisiin hyvin perustella sekin miksi Suomessa laitospaikkoja vähennetään. Mitä niitä hyödyttää pitää jos laitospaikan tarvitseminen on merkki täydellisen toivottomasta tilanteesta.

[/quote]

Et halua vähätellä, mutta vähättelet kuitenkin.
En tiedä miten onnistut sivuuttamaan kätevästi sen seikan, että "pelkkä" masennus, voi olla aivan yhtä vaikea sairaus kuin se "ei pelkkä" masennus. Se voi olla parantumaton, kuten moni muukin.
Se voi olla asia, joka todella vie ihmiseltä kaiken.
Esim. psykoottistasoinen masennus voi olla tauti, jota moni meistä ei osaa kuvitella pienessä mielessäkään.
Ja tuossa jutussa ei mainittu masennuksen luokkaa. Ei myöskään "sivujuonteita". Diagnoosissa voi lukea "piirtein", jolloin taudissa on piirteitä muista sairauksista. Voi olla "taipumuksia". Voi olla paljon.
Masennus hyvin harvoin on "pelkkä masennus". Eikä taida itseasiassa olla sellaista puhdasta diagnoosiakaan kuin "masennus" Masennuksen eri muotoja on paljon. Yleiskielessä me käytetään kaikesta lievästä-erittäin vaikeaan parantumattomaan, tuota samaa ilmaisua.
Kukaan ei ole sanonut, että toivoa ei olisi laitoishoitoon joutuneilla. Aniharva sinne laitokseen pysyväksi asukiksi jää. Ja eikä sielläkään kaikki kuolla halua.

Olen joskus kamppaillut vakavan masennuksen kourissa. Lisäksi minulla on ollut samalla aikaa hyvin raskas lähipiiri, joka on ikäänkuin pitänyt minua pinnan alla.

Psykiatreilta apua hakeneena tilanteeni meni huonompaan suuntaan. Minua kiusattiin virheellisisllä diagnooseilla ja sanottiin kuinka pitää lopun elämää syödä lääkkeitä.

Päätin lopulta yrittää vielä kerran selvitä ihan omin nokkineni. Jätin painajaisen taakseni.... ja muutin muualle ja aloitun uuden elämän. Tein ruokavaliooni täyden remontin, enkä todellakaan koskenut mihinkään lääkkeisiin. Raskasta se oli, mutta pikkuhiljaa paranin. Paranemiseeni auttoi se, että sain olla kauniin luonnon helmassa lämpimässä maassa, josta sai hyvää halpaa ruokaa...

Toivon, että kyseinen nuori nainen koittaisi vielä viimeisen kerran... voi olla, että psykiatrien mömmöt ovat pistäneet aivokemiat lopullisesti niin sekaisin, että tervehtyminen on vaikeata.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 23:25"]

Olen joskus kamppaillut vakavan masennuksen kourissa. Lisäksi minulla on ollut samalla aikaa hyvin raskas lähipiiri, joka on ikäänkuin pitänyt minua pinnan alla.

Psykiatreilta apua hakeneena tilanteeni meni huonompaan suuntaan. Minua kiusattiin virheellisisllä diagnooseilla ja sanottiin kuinka pitää lopun elämää syödä lääkkeitä.

Päätin lopulta yrittää vielä kerran selvitä ihan omin nokkineni. Jätin painajaisen taakseni.... ja muutin muualle ja aloitun uuden elämän. Tein ruokavaliooni täyden remontin, enkä todellakaan koskenut mihinkään lääkkeisiin. Raskasta se oli, mutta pikkuhiljaa paranin. Paranemiseeni auttoi se, että sain olla kauniin luonnon helmassa lämpimässä maassa, josta sai hyvää halpaa ruokaa...

Toivon, että kyseinen nuori nainen koittaisi vielä viimeisen kerran... voi olla, että psykiatrien mömmöt ovat pistäneet aivokemiat lopullisesti niin sekaisin, että tervehtyminen on vaikeata.

[/quote]

Ihana kuulla että sinulla kävi noin.

Mun käsityksen mukaan henkisesti kypsiä ollaan vasta kolmekymppisenä.Kumma päätös.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 14:37"]No minä varmaan sitten kuvittelen että meitä masentuneita halveksitaan. Joo ja olen tosi aggressiivinen ja vika on minussa itsessäni. Te vaan yritätte auttaa. Sovitaan vaikka sitten näin. [/quote] Sekö on sinusta masentuneiden halveksuntaa, että ei haluaisi yhteiskunnan kannustavan heitä kuolemaan?

[/quote]

Yhteiskunta kannustaa ajamaan rekkaapäin. Ja syömään lääkkeitä jotka aiheuttavat enemmän haittaa kun auttavat itse ongelmaan.

Kyllä minusta masentuneellakin on oikeus kuolla kauniisti. Jokainen päivä on yhtä tuskaa, niin odota siinä sitten 80 vuotiaaksi kun hoidot muka on kehittyneet tarpeeksi.

Itse asiassa mikään hoito ei auta, kun vika on tässä maailmass ihmisineen ja systeemeineen.

Kaikki eivät vain sopeudu tähän sairaaseen kilpailemiseen ja siihen että pitäisi koko ajan olla nuolemassa rikkaiden persettä ja ehkä kerätä käpyjä metsästä, jos meinaa kokea itsensä hyväksytyksi.

[/quote]

Olipa kumma kirjoitus. Kuulostaa kyllä itseaiheutetulta kateudelta rikkaita kohtaan.

Masennuksen uusi hoitomuoto--> eutanasia. Aivan karmea ajatuskin, kyllä yhteiskunnan pitää auttaa muin tavoin, kun tarjoamalla itsemurhaa sairastuneille.

Miksi ihmiselämä on niin yliarvostettukkin asia. Ja meinaan nyt siltä kantilta, että miksi ihminen ei saisi kuolla, omaasta vapaasta tahdostaan?.
Me olemme ylikansoittaneet tämän maapallon ja on järjenvastaista pitää pakolla hengissä ihmisiä, jotka eivät sitä halua.
On totta, että kyseisen ihmisen elämä olisi voinut parantua, mutta onko sillä sinäänsä mitään merkitystä, jos hän haluaa kuolla ja kuolee. Sitä ei kukaan tiedä, ja kyseessä on vain yksi onneton ihminen miljardien joukossa.
Kevyin perustein ei tietenkään pelkän masennuksen takia eutanasiaa pitäisi myöntää, mutta esim.kolmen vuoden laitoshoito on jo riittävä peruste.
Meidän pitäisi enemmän arvostaa kaikkien vapaata tahtoa omaa elämäänsä kohtaan. Jos joku haluaa kuolla, niin se on henkilökohtainen valinta, on itsekästä mennä siihen kapulaksi rattaisiin.
Jos joku ei yksinkertaisesti halua elää, niin miksi olisi pakko?.
Kaikilla se elämä ei ole mielekästä, ei vaikka miten päin asiaa vääntäisi.
Masennus voi siis olla täysin perusteltu syy eutanasialle.

Minusta tässä on niin monta asiaa pielessä. Ensinnäkin taudin hoito. Masennukseen kuuluu oireena toivottomuus ja näköalattomuus. Sitäkö nyt hoidetaan sitten niin, että myötäillään potilaan tuntoja? Toisekseen potilas on tosiaan liian nuori. 20-vuotiaat ovat vielä aika keskenkasvuisia ja usein tavattoman ehdottomia ja mustavalkoisia ajatuksissaan.

Ihminen voi kyllä aivan itse tehdä päätöksen itsemurhasta ja toteuttaa sen myös itse. Eutanasiassa vastuu tapauksesta halutaan ulkoistaa terveydenhoitoviranomaisille. Ja onkohan tässä nyt tosiaankaan mietitty kaikkea loppuun asti. Abortistakin pidetään aika kovaa meteliä, entäs jos sairaanhoitajalta ensimmäisenä  työhönottotilaisuudessa vaaditaan valmiutta avustaa eutanasiassa. Se on niin kaikkia niitä periaatteita vastaan, mihin lääkärit ja sairaanhoitajat ammatissaan sitoutuvat - edistämään terveyttä ja pelastamaan ihmishenkiä.