Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset nettideittailussa kysyvät aina ammattia?
17.02.2022 |
Olen pistänyt merkille, että tutustumisen aikana naiset eivät ikinä unohda kysyä mieheltä ammattia. Miksi tämä on niin tärkeää?
Muistan kerran yhdet treffit joiden alussa nainen kysyi, että mitäs teet työksesi ja sen jälkeen hän ei kysynyt enää yhtään mitään.
Harvoin kuulen esim. kysymystä, että minkälainen olet luonteeltasi.
Aina tuntuu olevan hirveä kiire kuulla se ammatti, käännetään se keskustelu heti töihin ihan kuin ilman sitä tietoa ei voisi jatkaa tutustumista.
Kommentit (654)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kun sanon olevani it-insinööri niin lähes aina naisen kiinnostus loppuu siihen.
M29
Mahdanko olla itse jossain nörttikuplassa, kun olen ihan luullut että aiemmin niin halveksitut narukäsinörtit olisivat nykyisin kuuminta hottia? Olen itse jo anoppi-ikäinen, mutta ihan netissä olleiden juttujen perusteella on muotoutunut sellainen mielikuva, että IT-ala nähdään nykyisin arvostettuna ja houkuttelevana.
Ja kun ainakin miesten keskuudessa on vahva usko siihen, että naisia kiinnostaa vain raha, niin tuntuisi oudolta, ettei nainen näkisi miehen työskentelyä hyväpalkkaisella alalla positiivisena asiana.
Uskoisin, että IT-inssille löytyy ottajia. Kyllä nörteillä on oma fanikuntansa.
Minäkin anoppi-ikäinen ja jo anoppi. Ja kyllä ne näkyy olevan it-inssit sekä omassa lähisuvussani että tuttavapiirissänikin tyttärien varsin suosimia puolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita mitä tekee työkseen, monikin on vain ajautunut nykyiseen hommaansa kun ei ole muuallekaan päässyt, ihan riippumatta koulutuksesta. Näinollen ammatilla tai työllä ei ole mitään merkitystä siinä, millainen ihminen on. Edellisessä työpaikassanikin porukkaa oli hyvin kirjavalla taustalla teollisuustyössä, jotkut olivat pitkäaikaisia, toiset vain käymässä ja lähtivät jossain vaiheessa eteenpäin. Minäkin olin loppujen lopuksi vain käymässä, vaikka yli 10v vierähtikin visiitillä...
Niinpä, luuleeko jokus tosissaan että jokainen ihminen on juuri sellaisessa ammatissa josta on aina haaveillut ja joka parhaiten kuvaa heidän intohimojaan ja kyvykkyyksiään? Yhteiskunnassa tarvitaan enemmän niitä paskempia hommia, kaikki eivät voi jahdata unelmiaan.
Joten jospa nyt vain myönnetään, että nainen tahtoo tietää että miehellä on rahaa.
No vastatkaa sitten, että "työkseni teen tätä-ja-tätä, mutta rahaa on kuitenkin paljon".
En. Ei kiinnosta nainen, jota kiinnostaa vaan minun rahat
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita mitä tekee työkseen, monikin on vain ajautunut nykyiseen hommaansa kun ei ole muuallekaan päässyt, ihan riippumatta koulutuksesta. Näinollen ammatilla tai työllä ei ole mitään merkitystä siinä, millainen ihminen on. Edellisessä työpaikassanikin porukkaa oli hyvin kirjavalla taustalla teollisuustyössä, jotkut olivat pitkäaikaisia, toiset vain käymässä ja lähtivät jossain vaiheessa eteenpäin. Minäkin olin loppujen lopuksi vain käymässä, vaikka yli 10v vierähtikin visiitillä...
Tämä on täysin totta. En silti sanoisi, että sen vuoksi ei kannata/saa kertoa tai kysyä mitään työstä tai ammatista. Eivät kaikki muutkaan asiat kerro juuri mitään henkilöstä tai hänen persoonastaan, mutta silti niistäkin puhutaan, esim. asuinpaikka.
Kertokaa nyt sitten vihdoin niitä "sallttuja" kysymyksiä/ puheenaiheita! Jospa jotkut kyselevät ammatista ihan osaamattomuuttaankin, kun eivät tiedä ettei saa, joten antakaa nyt hyviä vinkkejä, mistä sitten kannattaisi kysyä - vai saako kysyä mitän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatti/ koulutus nyt vaan kertoo ihmisestä paljon.
Ja kysymys ei ole vain rahasta.Jos ammatin kysyminen aikuiselta ihmiseltä tutustumisen yhteydessä herättää poikkeuksellisen paljon närää, niin jättäisin todellakin moisesta triggeröityvän herrahenkilön paitsioon.
"kysymys ei ole vain rahasta."
Eli kysymys on kuitenkin osittain ainakin rahasta. MIE ARVASIN :D
Miten se voi tulla kerta toisensa jälkeen yllätyksenä, että joillekin kysymys on myös rahasta. En tänä päivänäkään tiedä, paljonko puolisoni ansaitsee (olemme olleet avoliitossa neljä vuotta), mutta tiedän, että hän haluaa suunnilleen samanlaisen elintason kuin minä. Meillä on yhteinen näkemys siitä, miten asutaan, millaisella yhteisellä autolla ajetaan, mitä tehdään lomilla, miten syödään ja missä syödään jne. Minä en ole niin varakas, että voisin tarjota toisellekin useita ulkomaanmatkoja (kotimaanmatkoista puhumattakaan) vuodessa, harrastuksia, ulkona syömisiä jne, mutta en myöskään haluaisi olla parisuhteessa, jossa joutuisin tekemään kaikki matkani yksin tai en saisi puolisostani seuraa harrastuksiin, ulkona syömiseen, elokuviin jne. Siksi kyse on myös rahasta.
Me maksamme asumisen, yhteisen auton ja ruoan puoliksi. Tänään viimeksi tarjosin puolisolleni kahvilassa ja eilen viimeksi maksoin omalla kortillani juhannuksen ruoka- ja alkoholiostokset, kun en viitsinyt jäädä arpomaan, mikä on yhteisen pankkitilin tilanne (mies oli samoihin aikoihin ostamassa siltä tililtä kesälomareissun tarvikkeita). Kyseisen reissun majoitukset (noin 600 e) maksan myös minä. Tarjouduin maksamaan siitä hyvästä, että mies ajaa enemmän. Samoin olen jo maksanut meille heinäkuun ulkomaanmatkan laivaliput ja osan majoituksista ja perusteet ovat samat; etenkin ulkomailla toivon hänen ajavan, koska siellä minne menemme nopeudet ovat suuria enkä itse viihdy sellaisilla teillä auton ratissa.
Kannattaisi tulla 2020-luvulle ja kasvaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita mitä tekee työkseen, monikin on vain ajautunut nykyiseen hommaansa kun ei ole muuallekaan päässyt, ihan riippumatta koulutuksesta. Näinollen ammatilla tai työllä ei ole mitään merkitystä siinä, millainen ihminen on. Edellisessä työpaikassanikin porukkaa oli hyvin kirjavalla taustalla teollisuustyössä, jotkut olivat pitkäaikaisia, toiset vain käymässä ja lähtivät jossain vaiheessa eteenpäin. Minäkin olin loppujen lopuksi vain käymässä, vaikka yli 10v vierähtikin visiitillä...
Niinpä, luuleeko jokus tosissaan että jokainen ihminen on juuri sellaisessa ammatissa josta on aina haaveillut ja joka parhaiten kuvaa heidän intohimojaan ja kyvykkyyksiään? Yhteiskunnassa tarvitaan enemmän niitä paskempia hommia, kaikki eivät voi jahdata unelmiaan.
Joten jospa nyt vain myönnetään, että nainen tahtoo tietää että miehellä on rahaa.
No vastatkaa sitten, että "työkseni teen tätä-ja-tätä, mutta rahaa on kuitenkin paljon".
En. Ei kiinnosta nainen, jota kiinnostaa vaan minun rahat
No eikö sitten kannata juuri jättää ne rahat mainitsematta, mutta mainita ei-rahakas ammatti? Silloinhan on mahdollista löytää ne naiset, joita kiinnostaa juuri sinun persoonasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei tunnu ymmärtävän ollenkaan miehen näkökulmaa joka ammatin kertoessaan huomaa naisten hiljenevän kerta toisensa jälkeen.
Ei pointti ole se, että mies haluaisi salailla työtänsä vaan pointti on se, että mies haluaisi tilaisuuden tutustua ilman, että se loppuisi heti ammatin kertomisen jälkeen.
Tietenkin ammattia saa kysyä, mutta sen pitäminen kynnyskysymyksenä on sama asia kuin mies kysyisi naiselta vartalon mittoja etukäteen ja päättäisi sen perusteella haluaako tutustua lisää.
Kannattaa ymmärtää hyvissä ajoin miksi sitä ammattia kysytään. Tämän kun ymmärrät niin ymmärrät myös minkä ammatin edustajien ei kannata paljoa deittailulta odottaa. Tapaamistilanteessa kyselyillä on aina jokin tarkoitus. Ei kysellä keskustelun vuoksi vaan kyseessä on ensi alkuun enemmänkin työhaastattelu, joka pitää läpäistä, jotta pääsee sinne seuraavalle tasolle.
Mikä on mainitsemasi seuraava taso? Tietenkin tapaamisen tarkoitus on selvittää, ollaanko kiinnostuneita tutustumaan tarkemmin. Silloin, kun juttu luistaa kuin itsestään, ei tarvitse kysellä ja haastatella toista "kuin työhaastattelussa", vaan juttua riittää ja se syvenee. Joten tässäpä teille vinkki: jos ette halua, että teiltä kysellään kysymys toisensa perään, opetalkaa keskustelemaan!
Toki, myönnettäköön, että kaikkien kanssa ei juttu luista, vaikka molemmat olisivat hyviä keskustelijoita. Siksi hyvä muistisääntö onkin, että jos sujuvan keskustelun ja juttelun sijaan kysellään kysymyksiä joihin vastaillaan kuin työhaastatteluissa, silloin ei selvästi henkilökemiat natsanneet, ei oikein synkannut, ei ollut luontevaa jutella yhdessä.
Juurikin näin. Opetelkaa ensin edes puhumaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt sitten vihdoin niitä "sallttuja" kysymyksiä/ puheenaiheita! Jospa jotkut kyselevät ammatista ihan osaamattomuuttaankin, kun eivät tiedä ettei saa, joten antakaa nyt hyviä vinkkejä, mistä sitten kannattaisi kysyä - vai saako kysyä mitän?
Mitäs jos ihan itse keksist jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatti/ koulutus nyt vaan kertoo ihmisestä paljon.
Ja kysymys ei ole vain rahasta.Jos ammatin kysyminen aikuiselta ihmiseltä tutustumisen yhteydessä herättää poikkeuksellisen paljon närää, niin jättäisin todellakin moisesta triggeröityvän herrahenkilön paitsioon.
Tarkannappa nyt, että mitä eri ammatit kertovat ihmisistä?
Vai onko tässä kyse taas jostakin sellaisesta, että vain korkeakoulutettu on sun mielestä tutustumisen arvoinen ihminen.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta olen se joka aiemmin kertoi toivovansa että kumppanikin olisi taide- tai kulttuurialalla. Eihän ammatit aina kerro niin kauheasti, mutta joskus kertovat. Ja kertovat ne tietenkin siitä, millaista työtä tekee, millaisten asioiden parissa käyttää aikaansa, joskus jopa antavat osviittaa elämäntyylistä. Voivat kertoa kiinnostuksenkohteista. Tietenkin kaikkien ammattien joukossa on hyvin monenlaisia yksilöitä ja persoonia, mutta treffeillä onkin ideana tutustua. Ammatti on vain yksi osa ihmistä. Tosin esim. omalla alallani se on myös keskeinen osa identiteettiä - että voi se mennä näinkin. Moni oman alani ihminen kokee olevansa ensi sijassa sitä, mitä tekee työkseen ja vasta toissijaisesti kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt sitten vihdoin niitä "sallttuja" kysymyksiä/ puheenaiheita! Jospa jotkut kyselevät ammatista ihan osaamattomuuttaankin, kun eivät tiedä ettei saa, joten antakaa nyt hyviä vinkkejä, mistä sitten kannattaisi kysyä - vai saako kysyä mitän?
Mitäs jos ihan itse keksist jotakin.
Jos ei uusia ideoita tule, aion jatkaa vanhalla linjalla. Siihen kuuluu se, että kysyn toisen ammattiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatti/ koulutus nyt vaan kertoo ihmisestä paljon.
Ja kysymys ei ole vain rahasta.Jos ammatin kysyminen aikuiselta ihmiseltä tutustumisen yhteydessä herättää poikkeuksellisen paljon närää, niin jättäisin todellakin moisesta triggeröityvän herrahenkilön paitsioon.
"kysymys ei ole vain rahasta."
Eli kysymys on kuitenkin osittain ainakin rahasta. MIE ARVASIN :D
Miten se voi tulla kerta toisensa jälkeen yllätyksenä, että joillekin kysymys on myös rahasta. En tänä päivänäkään tiedä, paljonko puolisoni ansaitsee (olemme olleet avoliitossa neljä vuotta), mutta tiedän, että hän haluaa suunnilleen samanlaisen elintason kuin minä. Meillä on yhteinen näkemys siitä, miten asutaan, millaisella yhteisellä autolla ajetaan, mitä tehdään lomilla, miten syödään ja missä syödään jne. Minä en ole niin varakas, että voisin tarjota toisellekin useita ulkomaanmatkoja (kotimaanmatkoista puhumattakaan) vuodessa, harrastuksia, ulkona syömisiä jne, mutta en myöskään haluaisi olla parisuhteessa, jossa joutuisin tekemään kaikki matkani yksin tai en saisi puolisostani seuraa harrastuksiin, ulkona syömiseen, elokuviin jne. Siksi kyse on myös rahasta.
Me maksamme asumisen, yhteisen auton ja ruoan puoliksi. Tänään viimeksi tarjosin puolisolleni kahvilassa ja eilen viimeksi maksoin omalla kortillani juhannuksen ruoka- ja alkoholiostokset, kun en viitsinyt jäädä arpomaan, mikä on yhteisen pankkitilin tilanne (mies oli samoihin aikoihin ostamassa siltä tililtä kesälomareissun tarvikkeita). Kyseisen reissun majoitukset (noin 600 e) maksan myös minä. Tarjouduin maksamaan siitä hyvästä, että mies ajaa enemmän. Samoin olen jo maksanut meille heinäkuun ulkomaanmatkan laivaliput ja osan majoituksista ja perusteet ovat samat; etenkin ulkomailla toivon hänen ajavan, koska siellä minne menemme nopeudet ovat suuria enkä itse viihdy sellaisilla teillä auton ratissa.
Kannattaisi tulla 2020-luvulle ja kasvaa aikuiseksi.
Mistä sä loukkaannuit ja miksi?
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita mitä tekee työkseen, monikin on vain ajautunut nykyiseen hommaansa kun ei ole muuallekaan päässyt, ihan riippumatta koulutuksesta. Näinollen ammatilla tai työllä ei ole mitään merkitystä siinä, millainen ihminen on. Edellisessä työpaikassanikin porukkaa oli hyvin kirjavalla taustalla teollisuustyössä, jotkut olivat pitkäaikaisia, toiset vain käymässä ja lähtivät jossain vaiheessa eteenpäin. Minäkin olin loppujen lopuksi vain käymässä, vaikka yli 10v vierähtikin visiitillä...
Niinpä, luuleeko jokus tosissaan että jokainen ihminen on juuri sellaisessa ammatissa josta on aina haaveillut ja joka parhaiten kuvaa heidän intohimojaan ja kyvykkyyksiään? Yhteiskunnassa tarvitaan enemmän niitä paskempia hommia, kaikki eivät voi jahdata unelmiaan.
Joten jospa nyt vain myönnetään, että nainen tahtoo tietää että miehellä on rahaa.
No vastatkaa sitten, että "työkseni teen tätä-ja-tätä, mutta rahaa on kuitenkin paljon".
En. Ei kiinnosta nainen, jota kiinnostaa vaan minun rahat
Mitkä rahat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt sitten vihdoin niitä "sallttuja" kysymyksiä/ puheenaiheita! Jospa jotkut kyselevät ammatista ihan osaamattomuuttaankin, kun eivät tiedä ettei saa, joten antakaa nyt hyviä vinkkejä, mistä sitten kannattaisi kysyä - vai saako kysyä mitän?
Mitäs jos ihan itse keksist jotakin.
Jos ei uusia ideoita tule, aion jatkaa vanhalla linjalla. Siihen kuuluu se, että kysyn toisen ammattiakin.
No siinäpähän kysyt, ei minua kiinnosta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatti/ koulutus nyt vaan kertoo ihmisestä paljon.
Ja kysymys ei ole vain rahasta.Jos ammatin kysyminen aikuiselta ihmiseltä tutustumisen yhteydessä herättää poikkeuksellisen paljon närää, niin jättäisin todellakin moisesta triggeröityvän herrahenkilön paitsioon.
"kysymys ei ole vain rahasta."
Eli kysymys on kuitenkin osittain ainakin rahasta. MIE ARVASIN :D
Miten se voi tulla kerta toisensa jälkeen yllätyksenä, että joillekin kysymys on myös rahasta. En tänä päivänäkään tiedä, paljonko puolisoni ansaitsee (olemme olleet avoliitossa neljä vuotta), mutta tiedän, että hän haluaa suunnilleen samanlaisen elintason kuin minä. Meillä on yhteinen näkemys siitä, miten asutaan, millaisella yhteisellä autolla ajetaan, mitä tehdään lomilla, miten syödään ja missä syödään jne. Minä en ole niin varakas, että voisin tarjota toisellekin useita ulkomaanmatkoja (kotimaanmatkoista puhumattakaan) vuodessa, harrastuksia, ulkona syömisiä jne, mutta en myöskään haluaisi olla parisuhteessa, jossa joutuisin tekemään kaikki matkani yksin tai en saisi puolisostani seuraa harrastuksiin, ulkona syömiseen, elokuviin jne. Siksi kyse on myös rahasta.
Me maksamme asumisen, yhteisen auton ja ruoan puoliksi. Tänään viimeksi tarjosin puolisolleni kahvilassa ja eilen viimeksi maksoin omalla kortillani juhannuksen ruoka- ja alkoholiostokset, kun en viitsinyt jäädä arpomaan, mikä on yhteisen pankkitilin tilanne (mies oli samoihin aikoihin ostamassa siltä tililtä kesälomareissun tarvikkeita). Kyseisen reissun majoitukset (noin 600 e) maksan myös minä. Tarjouduin maksamaan siitä hyvästä, että mies ajaa enemmän. Samoin olen jo maksanut meille heinäkuun ulkomaanmatkan laivaliput ja osan majoituksista ja perusteet ovat samat; etenkin ulkomailla toivon hänen ajavan, koska siellä minne menemme nopeudet ovat suuria enkä itse viihdy sellaisilla teillä auton ratissa.
Kannattaisi tulla 2020-luvulle ja kasvaa aikuiseksi.
Mistä sä loukkaannuit ja miksi?
:D
Tuosta iänikuisesta jankutuksesta, että naiset haluavat tietää ammatin tietääkseen miehen tulot, jotta pääsisivät hyötymään niistä. Se on niin käsittämättömän väsynyttä. Jokainen mies voi ihan omilla toimillaan välttää goddiggerit tekemällä alusta alkaen selväksi, että jos suhde etenee niin raha-asiat pidetään erillään, yhteiset kulut maksetaan puoliksi ja jos mennään naimisiin niin tehdään avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt sitten vihdoin niitä "sallttuja" kysymyksiä/ puheenaiheita! Jospa jotkut kyselevät ammatista ihan osaamattomuuttaankin, kun eivät tiedä ettei saa, joten antakaa nyt hyviä vinkkejä, mistä sitten kannattaisi kysyä - vai saako kysyä mitän?
Kun olen lukenut ketjun kommentteja erityisesti niiltä miehiltä jotka pelkäävät puhetta ammatista, olen entistä vakuuttuneempi että sitä kannattaa kysyä. Olisi paha virhe jättää kysymättä. Sillä nimittäin karsii aika paljon huonoja miehiä pois.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä ihan tarkoituksella jätän kirjoittamatta ammatin profiilitekstiin, koska en koe, että se määrittelisi mua ja sitten kun yritän saada aikaan pitkää keskustelua esim. harrastuksista niin nainen vastaa lyhyesti, että "no käyn lenkillä ja salilla. Mitäs sä teet työksesi"
Jätän tuossa vaiheessa keskustelun kesken, koska tuo vaikuttaa siltä, että nainen ei pysty tutustumaan ellei saa heti alussa ammattia tietoonsa. Työ sitä ja työ tätä.
Kerroitko omia harrastuksiasi? Jos et, voit silti vastata ensin harrastukset ja vasta sitten työn. Törkeää kyllä naiselta, jos ei muka halua kuulla, mitä harrastat ennen rahahanaan siirtymistä.
Jotkut naiset voivat haluta elää miehen statuksen kautta. Totta kai työ on myös usein suuressa osassa miehen keskusteluissa, mutta varmaan joku "paljon tienaava vaikka naiselle käsittämätön työ" voi kiinnostaa monia tavisnaisia. Sitten ei myöhemmin tarvitse kuulla mieheltä kuin "yritän tulla ajoissa kotiin", "tienaan X euroa kuussa", "kunnostan kesämökin".
Kulttuurimiehet tms. ovat erikseen, mutta sellaisista monen naisen on turha haaveilla jos ensin itse kertovat harrastavansa salia ja lenkkeilyä. Paitsi jos ovat tarpeeksi seksikkäitä, silloin mies puolestaan voi suodattaa kerrotut harrastukset, työt ja mitkä tahansa.
Haluan tietää onko mies akateeminen vai ei. Jos selviää että on, ei aiheesta tarvitse sen enempää jauhaa. Tiedän, että miehellä on kunnianhimoa. Voidaan jatkaa muihiin aiheisiin.
Jos selviää että ei, ei miehen kanssa tarvitse sen enempää jauhaa. Voin jatkaa matkaani ovesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita mitä tekee työkseen, monikin on vain ajautunut nykyiseen hommaansa kun ei ole muuallekaan päässyt, ihan riippumatta koulutuksesta. Näinollen ammatilla tai työllä ei ole mitään merkitystä siinä, millainen ihminen on. Edellisessä työpaikassanikin porukkaa oli hyvin kirjavalla taustalla teollisuustyössä, jotkut olivat pitkäaikaisia, toiset vain käymässä ja lähtivät jossain vaiheessa eteenpäin. Minäkin olin loppujen lopuksi vain käymässä, vaikka yli 10v vierähtikin visiitillä...
Niinpä, luuleeko jokus tosissaan että jokainen ihminen on juuri sellaisessa ammatissa josta on aina haaveillut ja joka parhaiten kuvaa heidän intohimojaan ja kyvykkyyksiään? Yhteiskunnassa tarvitaan enemmän niitä paskempia hommia, kaikki eivät voi jahdata unelmiaan.
Joten jospa nyt vain myönnetään, että nainen tahtoo tietää että miehellä on rahaa.
No vastatkaa sitten, että "työkseni teen tätä-ja-tätä, mutta rahaa on kuitenkin paljon".
En. Ei kiinnosta nainen, jota kiinnostaa vaan minun rahat
Mitkä rahat?
Eehän pölöhö-Kustaalla oo rahhoo penniäkkää, vuan laenoo kyllä löötyy!
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä ihan tarkoituksella jätän kirjoittamatta ammatin profiilitekstiin, koska en koe, että se määrittelisi mua ja sitten kun yritän saada aikaan pitkää keskustelua esim. harrastuksista niin nainen vastaa lyhyesti, että "no käyn lenkillä ja salilla. Mitäs sä teet työksesi"
Jätän tuossa vaiheessa keskustelun kesken, koska tuo vaikuttaa siltä, että nainen ei pysty tutustumaan ellei saa heti alussa ammattia tietoonsa. Työ sitä ja työ tätä.
Tuossahan selvästi kävi jo ilmi, että ette sovi toisillenne. Sinä haluaisit keskustella pitkään harrastuksista, mutta naisella onkin tuollaiset tavisharrastukset, joista ei niin pitkää keskustelua synny, eikä hän edes saanut kiinni aiheesta, jonka heitit ilmaan (siis harrastukset, kun ei jatkanut siitä juttua). Selvästi haet erityyppistä naista. Ei tuossa ole ongelmana se, että nainen ei pysty tutustumaan, tai että hän kysyy vääristä asioista, vaan teitä kiinnostaa eri asiat. Molemmat kysymykset ovat minusta ihan ok, ja molemmista VOI syntyä pitkäkin keskustelu - tai sitten ei. Toki voi olla, ettei teillä oikein synkannut kun juttu ei lähtenyt itsestään eteenpäin, vaan täytyy tuolla lailla heitellä kysymyksiä - ja sitten kuitenkaan toinen ei saa vastatuksi kuin parilla sanalla.
Ei työ sen huonompi asia ole kuin harrastuksetkaan. Itselläni nykyinen työni oli aiemmin rakkain harrastukseni. Että siinä mielessä ymmärrän molemmista aiheista keskustelun.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on mainitsemasi seuraava taso? Tietenkin tapaamisen tarkoitus on selvittää, ollaanko kiinnostuneita tutustumaan tarkemmin. Silloin, kun juttu luistaa kuin itsestään, ei tarvitse kysellä ja haastatella toista "kuin työhaastattelussa", vaan juttua riittää ja se syvenee. Joten tässäpä teille vinkki: jos ette halua, että teiltä kysellään kysymys toisensa perään, opetalkaa keskustelemaan!
Toki, myönnettäköön, että kaikkien kanssa ei juttu luista, vaikka molemmat olisivat hyviä keskustelijoita. Siksi hyvä muistisääntö onkin, että jos sujuvan keskustelun ja juttelun sijaan kysellään kysymyksiä joihin vastaillaan kuin työhaastatteluissa, silloin ei selvästi henkilökemiat natsanneet, ei oikein synkannut, ei ollut luontevaa jutella yhdessä.