Miksi naiset nettideittailussa kysyvät aina ammattia?

sanon aina että olen metronomi kun nainen kysyy

Vierailija kirjoitti:

Tietysti se on tärkeä tieto ja se, että onko töissä tällä hetkellä. Vaikuttaa suuresti tuleeko treffit vai ei.

Joo. Kouluttauttoman elämäntapatyöttömän kanssa ei tule treffejä.

Se ammatti/työ kertoo luonteestakin tuhat kertaa enemmän kun kysely luonteesta. Kun ne kaikkein kuspäisimmät on aina omasta mielestään mukavia ja k i l ttejä.

APlla ei ole kamalasti kokemusta ylipäätään seurustelusta ihmistenkanssa, sen huomaa.Small talkkannattaa opetelka, sillä pärjää pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nainen on vain perusluonteeltaan kuin käänteinen kelan sossuvirkailija, tulotaso täytyy ensin  selvittää jotta voi tehdä päätöksen antaako vai eikö antaa vastapalveluja. toinen puoli on silkkaa turhamaisuutta, onko miehen ammatti sellainen että sillä voi brassailla ystävättärille ja somessa. Molempien ehtojen tulee täyttyä. ennenkuin voi jatkaa kysymyspatterissa eteenpäin.

Pysy sitten erossa naisista ja ota kumppaniksi mies. Mies voi sitten brassailla sitten grillillä, autolla ja krvän koolla.

Oi kun nyt osui kipeästi.

Haluavat sen pankkiirilääkärin puolisokseen.

Eihän naisia kiinnosta alkuvaiheessa muuta kuin tulot ja omaisuuden määrä, johon toivoo pääsevänsä kiinni.

Jos nämä ensimmäiset vaatimukset täyttyvät, sitten voidaan jatkaa, muuten ei.

Vaikka pitäisi pyrkiä eroon stereotypioista ja ihan jokaisesta ammattikunnasta löytyy toki niitä valtavirrasta suuntaan tai toiseen selvästikin poikkeavia, niin kyllähän se vähän kertoo, millaisesta ihmisestä on kyse, onko hän juristi, sähköasentaja, taidehistorian professori, sellisti, siltainsinööri vai ydinfyysikko. Aika paljon parisuhteen toimimiseen kuitenkin vaikuttaa se,  kuinka paljon yhteistä ihmisillä on, ja koulutustaso ja osin myös työpaikka ovat kuitenkin osaltaan niitä asioita, joista alkuhaarukoinnissa voi päätellä, paljonko yhteistä mahdollisesti löytyy.

Vierailija kirjoitti:

sanon aina että olen metronomi kun nainen kysyy

Varmaan tuollainen tosi fiksu vitsiniekka saa paljon treffipyyntöjä... 

P.s. itsensä tosi hauskoiksi ja nokkeliksi kuvittelevat vitsineikat ovat valtaosalle aika iso turn off - ihan näin vinkkinä

No melkein kaikkihan tuota kysyy, miehet on kyselleet multa ja mä miehiltä. Oon kysynyt sitä aika alkuun myös toisilta naisilta esim. silloin, kun etsin netin välityksellä uusia ystäviä. Enkä todellakaan kysy sitä keltään saadakseni selville minkälaiset tulot on, en usein edes tiedä minkälaista palkkaa mistäkin työstä saa, jos ei nyt ole kyse jostain lähi- tai sairaanhoitajasta, joiden palkoista jauhetaan lehdissä koko ajan.

Itse vastaisin "sähköarska", mikä ei sinänsä olisi valehtelua koska sellainen tutkinto on viimeisin. Joskin sitä ennen on luettu inssin ja dippainssin paperit, mutta pelkästääm tuolla saa tsekattua onko leidi "hieman itseään tärkeämpi".

Ihminen tekee 8h päivässä jotain, mistä ei saisi kysyä edes sitä, mitä se on. Aika outoa. Ja tosiaan, ammatti on lähes kaikilla, vaikkei juuri sillä hetkellä olisikaan työelämässä. Toki voi olla ammatti, mitä ei edes halua tehdä mutta usein ammatinvalinta kertoo myös jotain ihmisen kiinnostuksen kohteista.

Mitään ilmiselvää yhteyttä ammatin ja varallisuuden välillä ei nykypäivänä ole. Itsellä esim. korkeampi koulutus kuin miehelläni ja tienaan silti puolet vähemmän. Joo ehkä lääkäri tienaa enemmän kuin siivooja, mutta noin yleensä ei oikein voi suoraan päätellä tuloja ammatin perusteella, joten tuskinpa sitä ammattia rahan takia niin kysellään.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä ihan tarkoituksella jätän kirjoittamatta ammatin profiilitekstiin, koska en koe, että se määrittelisi mua ja sitten kun yritän saada aikaan pitkää keskustelua esim. harrastuksista niin nainen vastaa lyhyesti, että "no käyn lenkillä ja salilla. Mitäs sä teet työksesi"

Jätän tuossa vaiheessa keskustelun kesken, koska tuo vaikuttaa siltä, että nainen ei pysty tutustumaan ellei saa heti alussa ammattia tietoonsa. Työ sitä ja työ tätä.

En ainakaan itse keksisi lenkkeilystä ja salilla käymisestä mitään pitkän keskustelun aihetta, joten veikkaan, että moni nainen heittää vastaavantyyppisen jatkokysymyksen. En näe itse mitään eroa siinä, että kysytään ammattia tai kysytään harrastusta - molemmissa on kysymys itse valitusta asiasta, jonka parissa henkilö kuluttaa aikaansa. Sinänsä keskustalu on tässä vaiheessa vielä aika pintapuolista, joten jos pitkä keskustelu on toiveena, pitäisi jostain näistä löytyä tarttumapintaa siihen, että voitaisiin oikeasti ruveta varsinaiseen keskusteluun.

Jos sanoisit harrastukseksi esim. kirjat tai elokuvat, saisin minä niistä jutun aihetta ja kyselisin varmasti niistä tarkemmin (sen sijaan, että kysyisin vaikka ammattia) - sillä noista olen itsekin kiinnostunut. Niistä voisi minun kanssani tulla pitkäkin keskustelu. Tai sitten, jos harrastaisit jotain, mitä itse en, mutta mikä herättäisi kiinnostukseni, kuten vaikka geokätköily, voisi tuostakin syntyä keskustelu - koska itsekin tykkään liikkua maastossa, mutta valokuvaamassa, ja toisaalta geokätköilystä voisin mielenkiinnosta kyselläkin jotain. Mutta lenkkeilystä tai salilla köäymisestä en keksisi muita kuin tylsiä, väkisin keksittyjä ksyymyksiä tyyliin "kuinka pitkiä lenkkejä teet ja kuinka usein", mikä ei edes kiinnosta minua.

Joten ehkä syy on sekin, että samanhenkiset keksivät kyllä juttua harrastuksista, mutta jos on tosi erilainen ihmistyyppi, ei niistä synny keskustelua, ja siksi siirrytään heti uuteen kysymykseen.

Ja huom! En tarkoita, että harrastuksissasi olisi mitään vikaa. Pointti on vain se, että nuo eivät herätä keskustelua muissa kuin sellaisissa, jotka itsekin ovat jotain intohimoisia salilla kävijöitä. Muut yrittävät muilla kysymyksillä keksiä jotain muuta sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pitäisi pyrkiä eroon stereotypioista ja ihan jokaisesta ammattikunnasta löytyy toki niitä valtavirrasta suuntaan tai toiseen selvästikin poikkeavia, niin kyllähän se vähän kertoo, millaisesta ihmisestä on kyse, onko hän juristi, sähköasentaja, taidehistorian professori, sellisti, siltainsinööri vai ydinfyysikko. Aika paljon parisuhteen toimimiseen kuitenkin vaikuttaa se,  kuinka paljon yhteistä ihmisillä on, ja koulutustaso ja osin myös työpaikka ovat kuitenkin osaltaan niitä asioita, joista alkuhaarukoinnissa voi päätellä, paljonko yhteistä mahdollisesti löytyy.

Ja tässä oikeasti se koulutus on merkityksellisempi asia kuin työtehtävät. Minulla todennäköisesti olisi enemmän yhteistä kirjaston asiakaspalvelussa töissä olevan taidehistorioitsijan kanssa kuin hyvillä puheenlahjoillaan osastopäälliköksi kohonneella tradenomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nainen on vain perusluonteeltaan kuin käänteinen kelan sossuvirkailija, tulotaso täytyy ensin  selvittää jotta voi tehdä päätöksen antaako vai eikö antaa vastapalveluja. toinen puoli on silkkaa turhamaisuutta, onko miehen ammatti sellainen että sillä voi brassailla ystävättärille ja somessa. Molempien ehtojen tulee täyttyä. ennenkuin voi jatkaa kysymyspatterissa eteenpäin.

Pysy sitten erossa naisista ja ota kumppaniksi mies. Mies voi sitten brassailla sitten grillillä, autolla ja krvän koolla.

Oi kun nyt osui kipeästi.

Niin osui. Onko kyrpäsi pieni ja autosi skoda?

Eli olet AP työtön?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tekee 8h päivässä jotain, mistä ei saisi kysyä edes sitä, mitä se on. Aika outoa. Ja tosiaan, ammatti on lähes kaikilla, vaikkei juuri sillä hetkellä olisikaan työelämässä. Toki voi olla ammatti, mitä ei edes halua tehdä mutta usein ammatinvalinta kertoo myös jotain ihmisen kiinnostuksen kohteista.

Mitään ilmiselvää yhteyttä ammatin ja varallisuuden välillä ei nykypäivänä ole. Itsellä esim. korkeampi koulutus kuin miehelläni ja tienaan silti puolet vähemmän. Joo ehkä lääkäri tienaa enemmän kuin siivooja, mutta noin yleensä ei oikein voi suoraan päätellä tuloja ammatin perusteella, joten tuskinpa sitä ammattia rahan takia niin kysellään.

Näin juuri. Ja jos on ammatissa, joka ei tunnu omalta, voi senkin sanoa. "Olen työssä XX, mutta ei ole ihan oma juttuni - enemmän kiinnostaisi olla YY." Tai sitten voi sanoa, että "Olen työssä XX, mutta varsinainen intohimon kohteeni on harrastukseni" tms. On ihan ymmärrettävää, että joillekin työ on vain keino rahoittaa muu elämä, ja joskus työn varsinainen sisältö voi esim. olla hyvä työporukka, joustavat työehdot tms. 

Jos nainen ei pidä jostain ammattiryhmästä, esimerkiksi palomies, voihan se olla hyvä että tulee esille. Ja luultavasti pitää toisesta ammattialasta enemmän esimerkiksi valokuvaaja tai vaikka mies olisi työtön. Ehkä ajatellaan että ala ja työympäristö vaikuttaa ihmisiin voimakkaasti. Mitä mies muuten on, sekin kiinnostaa naisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse vastaisin "sähköarska", mikä ei sinänsä olisi valehtelua koska sellainen tutkinto on viimeisin. Joskin sitä ennen on luettu inssin ja dippainssin paperit, mutta pelkästääm tuolla saa tsekattua onko leidi "hieman itseään tärkeämpi".

Mitä tarkoitat? Insinöörejähän on Suomi puolillaan, ei kai se mikään niin ihmeellinen ammatti ole. Tai ihan arvostettu ammatti toki siinä missä muutkin, mutta en nyt ole ikinä kuullut kenenkään naisen ottavan (jos ei torjuvankaan) miestä siksi, että tämä on insinööri.

Jep, KAIKKI miehet kysyy tuota myös. Ovatko hekin "vain rahan perässä"?

Usein ihmettelen kuinka surullinen on ihmisen elämä, jos ihan peruskysymys aiheuttaa tunteen että nyt tässä ollaan häntä hyväksikäyttämässä (ja yleensähän nämä eniten asiaan tunteella reagoivat eivät todellakaan ole asemassa, jossa olisi mitään hyväksikäytettäväa).

Lienevät tyyppejä jotka tulevat dumpatuksi ikävän luoteensa takia, mutta on kivempi uskotella itselleen että syy oli se ammatti, ja siten välillisesti naisten kuviteltu rahanahneus?

Taitaa olla ikäpolvikysymys.  Itse deittilen noin 55-60 vuotiaita naisia, ja työ ei todellakaan ole ensimmäinen puheenaihe.  Yleisimmät puheenaiheet ovat kai elämänvaiheet, lapset, deittailun tavoitteet ja tavat.   Jätän itse tuon kysymyksen kysymättä, koska tajuan, että se voi johtaa noloon lopputulokseen.  Enkä minä halua tutustua minkään ammatin kanssa, vaan ihan kokonaisen naisen kanssa.

Mieleeni tuli yksi tapaamani nainen muutama vuosi sitten.  Vasta viidensillä treffeillä ammatti tuli puheeksi ja ymmärsin hyvin miksi.  Nainen oli ison koulun rehtori , jolla alaisena 200 opettajaa.  Muutenkin fiksu - senhän olin huomannut jo aiemmin.  Mutta ymmärrän, ettei hän halunnut tehdä asiasta numeroa etukäteen.  

Oma lukunsa on sitten ne naiset, jotka sanovat, että eivät saa puhua työstään.  Yksi väitti tällaista ja asuinpaikaksi sanoi "Itä-Helsinki".  Facebook -ryhmässä hän silti kertoi asuinpaikan ihan tarkasti ja samoin työn...