Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?

Vierailija kirjoitti:

Riko vaan lastesi elämä. Minä minä minä. Lapsistasi tulee narkkareita ja itseään myyviä lahopäitä ja kaikki vaan kun mies ei tehnyt juuri niin kuin käskit. Jätä lapset isälleen tai laita lastenkotiin etteivät häiritse helvetin itsekästä elämääsi.

No niin, otetaan taas ne lääkkeet. Jos kotona on jatkuvasti kireä tunnelma, riitaa joka ikisestä askareesta, yleistä tyytymättömyyttä jne., niin ei ne lapsetkaan sellaisessa kodissa onnellisia ole ja näkevät kyllä, ettei vanhemmilla ole välit kunnossa. Sen sijaan tunnen useita hyvinkin täyspäisiä, hyvin kasvatettuja eroperheissä kasvaneita aikuisia, jotka eivät todellakaan ole erosta mitenkään traumatisoituneet tai rikki menneet, koska vanhempi (vähintään toinen) on hoitanut hommansa hyvin eron jälkeen.

Jos vanhemman energia kuluu toisen vanhemman kanssa riitelemiseen, ei siitä riitä enää lapselle. Eron jälkeen lapsi voi tulla merkittävästikin onnellisemmaksi, kun vanhempi voi hyvin ja hänellä riittää energiaa taas lapsellekin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana pidin eroa dramaattisempana asiana, mutta nyt lähemmäs kolmikymppisenä kun muutama itseäni hiukan vanhempi perheellinen kaveri on eronnut, en näe sitä enää niin negatiivisena asiana.

Jokainen näistä kolmikymppisistä, useamman lapsen eronneista äideistä on löytänyt nopeasti eron jälkeen edellistä miestä paremman/sopivamman kumppanin.

Lapsetkin on pärjänneet hyvin, ja perus onnellisen oloisia lapsia.

Jos on valinnut alunperin väärin, niin ei siitä koko loppuelämää kannata kärsiä ja pistää lapsiakin kärsimään (huono parisuhde ja itsekäs, välinpitämätön isä on surkea esimerkki ja turva lapsille).

"Nuorempana.."

"Nyt lähes 30 v"

Pliis. Ne sun kaverit tulee todennäköisesti eroamaan mooooonta kertaa vielä. (Ja varmaan sinäkin) Aina se ihana mies "muuttuu paskaks". Kavereissas ei ole tietenkään koskaan mitään vikaa.

Tilastotkin kertoo, ettei vaihtamalla yleensä parane ja seuraavat liitot kestä.. Onpa kumma. Mikähän syynä!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!

Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.

Minun mieheni avasi kerran yllättävän rehellisesti miesten ajatusmaailmaa tässä. Hän sanoi että naiset nauttivat siitä että saavat tehdä asioita miehen hyväksi ja miehet nauttivat siitä että heidän hyväkseen tehdään asioita.

En saanut silloin sanaa suustani. En voinut käsittää että päällisin puolin täysjärkinen mies ajattelee noin. Mutta kyllä tuo totta on ja tuota mallia hän myös toteuttaa arjessa järkähtämättä.

Ja mun mies on sanonut että hän on helposti itsekäs, ja aidan matalimmalta kohdalta menijä, jollei erikseen päätä tehdä toisella tavalla. Jos hänellä ei olisi raameja missä toimitaan, niin hän luultavasti vain möllöttäisi sohvalla ja söisi helppoa woltruokaa. Joisi kaljaa mielensä mukaan, ei siivoaisi, ja muutenkin olisi hunningolla. 

Eli hänen perusasetus on olla möllöttää, ja jotta elämä ei menisi sellaiseksi, niin hän tarvitsee sekä ulkoapäin tulevaa tönimistä, että itseohjautuvuutta, johon hän joutuu erityisesti käyttämään kapasiteettiaan. 

Minä, jos olen itsekseni, keksin jatkuvasti pientä tekemistä ja puuhaa. Minun perusasetukseni on erilainen.

Ymmärrän. Jos ei ole lapsia, niin tämä on ok. Sitten jos ei toista jaksa katsella, niin se on heipparallaa vaan. Ei tarvi eroakaan niin jahkailla. Lapset jos jättää hoitamatta, ruokaa antamatta jne, niin kohtahan ne otetaan jo huostaan. Kyllä vähän täytyy olla selkärankaa myös itsellä, eikä olettaa että äiti kertoo aina milloin pitäis aktivoitua. Laiskuutta se on jos ei mitään itse oma-aloitteisesti viitsi ja aihetta olisi silloin ryhdistäytyä.

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.

Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!

Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".

Juuri näin. Ja vielä myöhemminkin, jos teinien kanssa tulee jotain ongelmaa tms., niin se mies katoaa jonnekin (sohvan nurkkaan, töihin..). Eli osallistuu nimen omaan vain, jos teinien kanssa on mukavaa tekemistä ja ovat reippaita. Jos teinillä jotain vaikeuksia, niin eipä miestä taas näy..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!

Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".

Miksi tuossa vaiheessa sitten pitäisi enää erota ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.

Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?

Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.

Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.

Onneksi eroon ei tarvitse syytä, voi erota vaikka jos ei tykkää toisen sukista.

Meillä sama homma ja eroa itsekin mietin, mutta en millään haluaisi riistää lapsilta isää tai vaikeuttaa heidän näkemistään/suhdetta toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!

Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".

Miksi tuossa vaiheessa sitten pitäisi enää erota ?

Kun luottamus ja usko on mennyt, eikä voi enää rakastaa toista.

En lukenut koko ketjua, joten varuilta kehotan ap:ta lukemaan ketjun Narsistin keskustelutyyli. Kun mies kerran on itsekäs, laiska parisuhteessa ja hankala riidellä/keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.

Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?

Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.

Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.

Jaksatko kuitenkin harrastaa seksiä lähes joka päivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.

Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?

Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.

Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.

Ajattelet siis että naisesi on joku perkeleen leipälaatikko, johon ei vaikuta mitenkään mikään sanomasi ja jolla ei ole tunteita. Se on vaan esine joka sijaitsee paikassa missä asut. Onhan se raskasta hokea jotain esineelle jota kohtaan ei tosiaan tunne yhtään mitään.

Asia selvä.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Alan päivä päivältä olemaan vakuuttuneempi, että elämä yksin olisi parempaa ja helpompaa. 

N34

Kyllä se vaan on niin että jos ajaudutaan siihen pisteeseen että pitää edes ajatella terapiaa niin on sama erota, ei se kumppanin luonne muutu terapiassa miksikään korkeintaan esittää jonkin aikaa. Me eletään luultavasti vain kerran ja siksi kannattaa etsiä se hyvä ja huomaavainen ja rakas kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Ap - jos eroat, niin muistathan ajatella niin, että olet loppuelämän yksin. Älä vain eroa ajattelemalla, että löytyy joku parempi. Ei välttämättä löydy. 

Tämä vain kommenttina ensimmäisen sivun vastaukseen, jossa kaiholla katsot huomaavaisia miehiä. Tämä EI saa olla syy eroon. Syy eroon on oma hyvinvointisi. Ei uusi mies. 

Kuules Jeesus, erota saa vaikka sen vuoksi että toinen laittaa kahvikupin väärään paikkaan! Syytä ei tarvita, jos haluaa erota, se on aina täysin ok. Itselle pitää olla rehellinen ja hyväksyä se että ero muuttaa asioita ja elämää. Muille, edes puolisolle, ei tarvitse selittää mikSi haluaa erota!