Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?
17.02.2022 |
Tuntuu pahalta ja itsekkäältä… Ajatella ja suunnitella eroa sen takia, että on vaan kyllästynyt siihen että mies ei huomioi, ei huolehdi. Hän tekee kyllä asioita pyydettäessä, esim huolehtii lasten asioista, mutta jotenkin on kuitenkin perustavalla tavalla todella välinpitämätön. Jotkut omat asiat saattaa olla tärkeitä, mutta ei osaa/jaksa/halua huolehtia oma-aloitteisesti esim siitä että lapset tekee läksyt tai että jääkaapissa olisi ruokaa.
Puhumattakaan mistään siivousjutuista tai parisuhteesta.. Vaikka täytyy sanoa, että en ole itsekään jaksanut enää siihen panostaa, koska se tuntuu niin typerältä yksipuolisesti yrittää, etenkin kun toinen ei edes tunnu arvostavan sitä yrittämistä.
Eikä kyllä tunnu arvostavan mitään muutakaan mitä teen, kun otan vastuun perheen arjesta, lasten hyvinvoinnista jne.
En varsinaisesti edes toivo tai usko löytäväni enää uutta miestä, mutta tuntuu pahalta jatkaa tässä suhteessa kun näkee tuttavapiirissä huomaavaisia miehiä, jotka aidosti ajattelee muita ja pitävät luonnollisena sitä että huolehtivat lapsistaan, vaimostaan…
Pienin lapsi on vasta 3v ja tuntuu niin pahalta, että rikkoo perheen, koska periaatteessa voisihan näinkin kuitenkin jatkaa. Lapset eivät haluaisi eroa, eikä mieskään ilmeisesti. Meillä kuitenkin arki sujuu, koska itse nautin lasten kanssa olemisesta ja hoidan kaiken tarvittavan koska pidän sitä itsestäänselvyytenä. Siihen se on vaan sitten mennyt, että mies pitää kaikkea itsestäänselvyytenä…
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan monta kertaa nähty että nähty että nainen kitisee kun mies ei huomio ja kun aletaan kyselemään miten nainen huomio miestä niin tulee aina ne samat asiat että naista on sotkuisuus häirinnyt niin on siivonnut kämpän ja sanoo että se on miehen huomioimista kun mies ei edes ole huomannut sotkua ja jos nainen tekee itselleen sekä lapsilleen ruokaa ja jos käy vahinko että siittä riittää miehellekin niin se on miehen huomioimista. Mutta jos mies huoltaa ja korjaa asuntoa tai yhteisen auton jota nainenkin käyttää niin siinä ei ole mitään naisen huomiomista. Naiset peilaa aina kaiken itsensä kautta ja tekee mitä itse haluaa ja sanoo että se on miehen huomioimista vaikka miestä ei koko asia edes kiinnosta
Jälleen kerran vaaditaan naiselta huolenpitoa ,joka vie useamman tunnin päivässä, jokaikinen päivä. Miehelle riittää, että kerran viidessä vuodessa huoltaa autoa tai vaihtaa sulakkeen. Miestä ei kannata pitää nurkissa vaivoina mikäli siitä ei ole kuin satunnaista hyötyä.
Kuka sitä jatkuvaa huolenpitoa on vaatinut? Yleensä se on nainen joka määrittelee kuinka siistiä pitää olla kun miehen määritelmä ei ole riittävä naiselle. Eli toisin sanottuna nainen päättää mitä itse haluaa ja ilmoittaa sen olevan miehen huomioimista kun toteuttaa itse vaatimat kriteerit. Omakotitalossa on pikkusen enemmän hommaa kuin pikkusen jotain viiden vuoden välein. Ja ilmeisesti teillä on ollut vain uusia autoja tai et ole kiinnostunut niistä asioista joista tarvitsee huolehtia. Eiköhän tuo ole sama asia että naista ei kannata pitää nurkissa vaivana vaatimassa jos ei mitään näe mitä mies tekee kun ei näe hyötyinä muita kun niitä jotka on suoraan naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Voihan sitä tuollaisella Viivi ja Wagner filosofialla elää. Kannattaa vaan varautua siihen, että se on vaimo, joka siitä muutoksesta (eli muutosta) kertoo. Miehen logiikalla joku pariskunnan yhdessä tekemä juttu (ravintolaillallinen tai vaikka leffa) on jotain työtä?? Tuollaisia juttujahan ne parisuhdeillat yleensä on.
Tuo onkin hämmentävää, että mies näkee ravintolaillan palveluksena naiselle. Vaikka puoliksi maksetaan. Kai se on sitten niin kamalaa viettää se pari tuntia yhdessä keskustellen ja syöden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää. Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.
Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.
Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.
Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?
Voi kuule haluta vaikka molempia, aattele!
Ja eipä ollut yllättävää, et HETI alettiin arvostelemaan (fiktiivistä, esimerkinomaista) miehen toivetta :D Se olikin toinen asia, josta piti mainita tuossa kommentissani, että naiset eivät usein edes hyväksy miehen toivetta.
"Saa toivoa ja kyllä minä teen kompromissin kunhan toive on joku minkä hyväksyn ensin!!"
Näkee tällä palstalla todella usein mikä se todellinen suhtautuminen miesten toiveita kohtaan on. Ei mitään halua ymmärtää, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää. Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.
Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.
Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.
Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?
Voi kuule haluta vaikka molempia, aattele!
Ja eipä ollut yllättävää, et HETI alettiin arvostelemaan (fiktiivistä, esimerkinomaista) miehen toivetta :D Se olikin toinen asia, josta piti mainita tuossa kommentissani, että naiset eivät usein edes hyväksy miehen toivetta.
"Saa toivoa ja kyllä minä teen kompromissin kunhan toive on joku minkä hyväksyn ensin!!"
Näkee tällä palstalla todella usein mikä se todellinen suhtautuminen miesten toiveita kohtaan on. Ei mitään halua ymmärtää, ei.
Et varmaan lukenut kommenttiani kunnolla. Kirjoitin että "miehillä on usein tuo toive". En siis arvostellut tuota fiktiivistä esimerkkiä. Puhuin yleisestä toiveesta joka myös tuossa fiktiivisessä esimerkissä mainittiin, mutta joka on usein toistuva ilmiö. Eikä se että miehelläkin on toiveita, tarkoita että naisen pitäisi pitää sitä jumalan sanana. Sitä saa kyseenalaistaa ja kysyä perusteluja. Ja se pitää kyetä perustelemaan, eikä olettaa että määäryksiä noudatetaan kyselemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Voihan sitä tuollaisella Viivi ja Wagner filosofialla elää. Kannattaa vaan varautua siihen, että se on vaimo, joka siitä muutoksesta (eli muutosta) kertoo. Miehen logiikalla joku pariskunnan yhdessä tekemä juttu (ravintolaillallinen tai vaikka leffa) on jotain työtä?? Tuollaisia juttujahan ne parisuhdeillat yleensä on.
Tuo onkin hämmentävää, että mies näkee ravintolaillan palveluksena naiselle. Vaikka puoliksi maksetaan. Kai se on sitten niin kamalaa viettää se pari tuntia yhdessä keskustellen ja syöden.
Miksi naiset hokevat, että parisuhteen vuoksi täytyy tehdä työtä ja sitten he eivät itse halua tehdä parisuhteessa mitään työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.
Minun mieheni avasi kerran yllättävän rehellisesti miesten ajatusmaailmaa tässä. Hän sanoi että naiset nauttivat siitä että saavat tehdä asioita miehen hyväksi ja miehet nauttivat siitä että heidän hyväkseen tehdään asioita.
En saanut silloin sanaa suustani. En voinut käsittää että päällisin puolin täysjärkinen mies ajattelee noin. Mutta kyllä tuo totta on ja tuota mallia hän myös toteuttaa arjessa järkähtämättä.
Ja mun mies on sanonut että hän on helposti itsekäs, ja aidan matalimmalta kohdalta menijä, jollei erikseen päätä tehdä toisella tavalla. Jos hänellä ei olisi raameja missä toimitaan, niin hän luultavasti vain möllöttäisi sohvalla ja söisi helppoa woltruokaa. Joisi kaljaa mielensä mukaan, ei siivoaisi, ja muutenkin olisi hunningolla.
Eli hänen perusasetus on olla möllöttää, ja jotta elämä ei menisi sellaiseksi, niin hän tarvitsee sekä ulkoapäin tulevaa tönimistä, että itseohjautuvuutta, johon hän joutuu erityisesti käyttämään kapasiteettiaan.
Minä, jos olen itsekseni, keksin jatkuvasti pientä tekemistä ja puuhaa. Minun perusasetukseni on erilainen.
Kiitos asiallisesta kommentistasi. Yleensä kun tänne kirjoittaa parisuhteensa ongelmasta, ihmiset tulevat pätemään omalla parisuhteellaan ja jakelemaan määräyksiä miten elää. Kai joillakin on tarve potkia kun näkevät vähänkin heikkoutta :)
Mutta joo, olen samanlainen kuin sinä. Ehkäpä miehelläni on myös sama ajattelumalli kuin sinun miehelläsi. Ongelma vain on että en jaksaisi olla se joka ohjaa ja vie suhdetta ja arkea eteenpäin. Jos toinen ei halua, mikä oikeus minulla on pakottaa?
Juu, ja se ei edes ole mikään ajatusmalli, vaan se perimmäinen tapa olla olemassa. Eli sitä on melko mahdotonta muuttaa. Sen sijaan se mitä voi muuttaa on se käyttäytyykö sen mukaan vai tekeekö toisella tavalla. Mieheni joutuu itseään patistelemaan päivittäin, ja lisäksi minä patistelen häntä, mutta rakkaudella ja yhdessä sovitusti.
Tämän lisäksi mieheni on ihan itsenäisesti tehnyt itselleen rutiineja jotka toistuvat, ja on huomannut että ne ovat helpottaneet häntä. Sen sijaan harvemmin, tai tarvittaessa toistuvat tehtävät jäävät tekemättä jollen minä tee, tai sano että pitää tehdä. Minua ei ole häirinnyt tämä mieheni "saamattomuus", sillä itselläni on omat paikkani joissa tarvitsen apua ja ymmärrystä.
Erona on se, että me ymmärrämme molemmat itsejämme sekä toisiamme, ja se rakastaminen. Kumpikin haluaa pelkkää hyvää rakastamalleen kumppanille, ja on valmis tekemään asioita toisen eteen. Ja mitä enemmän molemmat tekevät toisen eteen, sitä enemmän tehdään yhteisen eteen, sitä parempi molemmilla on olla sekä itsenään, että suhteessa.
Mieheni sanoo että hän on vasta tässä meidän suhteessamme ymmärtänyt tämän, ja aiemmat suhteet ovat olleet lähinnä hampaiden kiristelyä molempien tahoilta.
Kaikki tajuaa että se on vaan helpointa ja mukavinta kun jokainen tekee pyytämättä oman osansa perheessä ja taloudessa. Arki on silloin mukavaa ja sujuvaa ja parisuhteellekin jää aikaa ja energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.
Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.
Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.
Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.
Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!
Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".
Paras neuvo joka minulla on tähän antaa on keskustelu. Istutaan ihan pöydän ääreen alas, kirjataan ylös mahdollisia kompastumispaikkoja, ja se miten toivoo toisen niissä kohdissa toimivan, ja miten vastuu jakautuu missäkin kohtaa.
Tämä tehdään ENNEN kuin aletaan tekemään niitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Voihan sitä tuollaisella Viivi ja Wagner filosofialla elää. Kannattaa vaan varautua siihen, että se on vaimo, joka siitä muutoksesta (eli muutosta) kertoo. Miehen logiikalla joku pariskunnan yhdessä tekemä juttu (ravintolaillallinen tai vaikka leffa) on jotain työtä?? Tuollaisia juttujahan ne parisuhdeillat yleensä on.
Tuo onkin hämmentävää, että mies näkee ravintolaillan palveluksena naiselle. Vaikka puoliksi maksetaan. Kai se on sitten niin kamalaa viettää se pari tuntia yhdessä keskustellen ja syöden.
Miksi naiset hokevat, että parisuhteen vuoksi täytyy tehdä työtä ja sitten he eivät itse halua tehdä parisuhteessa mitään työtä?
En ymmärtänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.
Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.
Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.
Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.
Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!
Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".
Paras neuvo joka minulla on tähän antaa on keskustelu. Istutaan ihan pöydän ääreen alas, kirjataan ylös mahdollisia kompastumispaikkoja, ja se miten toivoo toisen niissä kohdissa toimivan, ja miten vastuu jakautuu missäkin kohtaa.
Tämä tehdään ENNEN kuin aletaan tekemään niitä lapsia.
Onhan näitä tehty. Ja lupaukset petetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.
Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.
Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.
Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.
Totta kai saa erota, mutta sitten hyväksyy eron seuraukset. Että pitää muuttaa todennäköisesti pienempään asuntoon, että todennäköisesti ei ole enää autoa käytössä, että on vastuussa lapsista 24/7 ilman apua (paitsi parina viikonloppuna kuukaudessa), että joutuu oikeasti elämään ilman yhteistä tiliä ja toisen tuloja. Aika moni eronnut miettii, että oliko eron syy kuitenkaan relevantti, kannattiko ihan oikeasti valita elämä, jossa vetää töiden jälkeen sohjossa pulkassa kahta lasta ja kauppakasseja, kun aikaisemmin se mitääntekemätön mies haki lapset hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.
Minun mieheni avasi kerran yllättävän rehellisesti miesten ajatusmaailmaa tässä. Hän sanoi että naiset nauttivat siitä että saavat tehdä asioita miehen hyväksi ja miehet nauttivat siitä että heidän hyväkseen tehdään asioita.
En saanut silloin sanaa suustani. En voinut käsittää että päällisin puolin täysjärkinen mies ajattelee noin. Mutta kyllä tuo totta on ja tuota mallia hän myös toteuttaa arjessa järkähtämättä.
Ja mun mies on sanonut että hän on helposti itsekäs, ja aidan matalimmalta kohdalta menijä, jollei erikseen päätä tehdä toisella tavalla. Jos hänellä ei olisi raameja missä toimitaan, niin hän luultavasti vain möllöttäisi sohvalla ja söisi helppoa woltruokaa. Joisi kaljaa mielensä mukaan, ei siivoaisi, ja muutenkin olisi hunningolla.
Eli hänen perusasetus on olla möllöttää, ja jotta elämä ei menisi sellaiseksi, niin hän tarvitsee sekä ulkoapäin tulevaa tönimistä, että itseohjautuvuutta, johon hän joutuu erityisesti käyttämään kapasiteettiaan.
Minä, jos olen itsekseni, keksin jatkuvasti pientä tekemistä ja puuhaa. Minun perusasetukseni on erilainen.
Ymmärrän. Jos ei ole lapsia, niin tämä on ok. Sitten jos ei toista jaksa katsella, niin se on heipparallaa vaan. Ei tarvi eroakaan niin jahkailla. Lapset jos jättää hoitamatta, ruokaa antamatta jne, niin kohtahan ne otetaan jo huostaan. Kyllä vähän täytyy olla selkärankaa myös itsellä, eikä olettaa että äiti kertoo aina milloin pitäis aktivoitua. Laiskuutta se on jos ei mitään itse oma-aloitteisesti viitsi ja aihetta olisi silloin ryhdistäytyä.
Ja mun mies on sanonut että hän on helposti itsekäs, ja aidan matalimmalta kohdalta menijä, JOLLEI ERIKSEEN PÄÄTÄ TEHDÄ TOISELLA TAVALLA.
Eli hänen perusasetus on olla möllöttää, ja jotta elämä ei menisi sellaiseksi, niin hän tarvitsee sekä ulkoapäin tulevaa tönimistä, että ITSEOHJAUTUVUUTTA, johon hän joutuu erityisesti KÄYTTÄMÄÄN KAPASITEETTIAAN.
Noin, kerrotko vielä missä kohtaa hän ei ole oma-aloitteinen, vaan selkärangaton ja laiska, ja missä kohtaa äidin pitää kertoa että nyt aktivoidut?
Nimen omaan kun hän tekee paljon työtä itsensä ja muiden eteen, sellaista, joka monelta muulta tulee automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Voihan sitä tuollaisella Viivi ja Wagner filosofialla elää. Kannattaa vaan varautua siihen, että se on vaimo, joka siitä muutoksesta (eli muutosta) kertoo. Miehen logiikalla joku pariskunnan yhdessä tekemä juttu (ravintolaillallinen tai vaikka leffa) on jotain työtä?? Tuollaisia juttujahan ne parisuhdeillat yleensä on.
Tuo onkin hämmentävää, että mies näkee ravintolaillan palveluksena naiselle. Vaikka puoliksi maksetaan. Kai se on sitten niin kamalaa viettää se pari tuntia yhdessä keskustellen ja syöden.
Miksi naiset hokevat, että parisuhteen vuoksi täytyy tehdä työtä ja sitten he eivät itse halua tehdä parisuhteessa mitään työtä?
Tässäkin äiti organisoi kaiken. Kotityöt ,lapset jopa parisuhteen. Mitä vielä pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ero pitäisi lapsiperheissä olla viimeinen keino, vasta kun kaikki muut kortit ja kivet on käännetty, eli terapiapolut ym. ensin
2. Muihin ei kannata KOSKAAN verrata. Et tiedä, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu. Olen itsekin ollut kateellinen usealle parille, jotka ovatkin yllättäen sitten eronneet. Monille fasadin ylläpito on tärkeää
3. Mielestäni kokemasi on täysin ymmärrettävä, mutta ei kuitenkaan riittävä syy erota. Väkivalta ja pettäminen ilman katumusta on selkeät syyt erota, se että mies on laiska ei "ihan" ole samaa tasoa.
Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Tsemppiä, teilläkin on kaikki edellytykset saada parisuhde onnelliseksi.
Rakkaus, ei etsi omaansa <3
Et näköjään vaivautunut lukemaan ketjua. Noihin kommentteihin on vastattu moneen kertaan ja ap kertoi että olivat kahdesti terapiassa. Mies halusi lopettaa.
Joo en lukenut kun tuli kiirettä. Vastasin vain ap:lle, sorry siitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.
Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?
Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.
Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.
Melkoinen mato taitaa olla, jos muutaman sanan sanominenkin on perkeleen raskasta :D
Kun näen ystävääni, niin sanon aina että ihana nähdä pitkästä aikaa, ja kun lähden tapaamisesta hänen kanssaan, sanon aina että olipa mukava olla taas hänen seurassaan. Asioidessani liikkeessä tervehdin aina, kiitän, ja sanon olehyvä. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä. Perkeleen raskaalta ei tunnu tämä samojen asioiden toistaminen, mutta ehkä sinulla on joku vamma suussa, jonka johdosta et oikein pysty puhumaan. Tämä ei käynyt viestistäsi ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.
Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.
Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.
Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.
Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!
Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".
Paras neuvo joka minulla on tähän antaa on keskustelu. Istutaan ihan pöydän ääreen alas, kirjataan ylös mahdollisia kompastumispaikkoja, ja se miten toivoo toisen niissä kohdissa toimivan, ja miten vastuu jakautuu missäkin kohtaa.
Tämä tehdään ENNEN kuin aletaan tekemään niitä lapsia.
Ainoa vain, että oi kuvitella itsestänsä ihan muuta, ja kun lapset syntyvät, todellisuus onkin toista. Minäkin kuvittelin että olen pohjattoman kärsivällinen äiti, ja kakat ;)
Totta kai voi yrittää listata, kannattaakin! Mutta teoria ja käytäntö on eri asioita.
On kyllä todella raskasta, mikälii mies ei ota yhtään vastuuta vanhempana eikä osallistu omatoimisesti vaan on paimennettava niinkuin yksi kakara lisää.
Miksi tällaiset ylipäätään haluaa parisuhteen ja lapsia? Pysyisivät sinkkuna niin saa venyä kotonaan ihan niin rauhassa kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää. Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.
Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.
Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.
Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?
Osaako joku vastata tähän? Olen itse alkanut ajatella, että näille rauhassa olemista kaipaaville nainen on vain statussymboli. Miehellä pitää olla yksi kappale naisia, sitten on yhteiskuntakelpoinen ja voi kertoa kaikille että on parisuhteessa. En oikeasti keksi muuta selitystä. Nainen pitää olla samassa taloudessa, mutta arjen pitää kuitenkin olla vaan sitä että saa olla rauhassa. Ja juhlan pitää myös olla sellaista että saa olla rauhassa. Tai oikeastaan mitään juhlaa ei saisi olla.
Entä kun olet nähnyt palstalla varmaan useisiin vastaaviin naisiin, reagoitko samalla tavalla ihmetellen, vai suhtaudutko ymmärtäen ja yläpeukuttaen?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".
Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.
Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?
Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.
Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.Melkoinen mato taitaa olla, jos muutaman sanan sanominenkin on perkeleen raskasta :D
Kun näen ystävääni, niin sanon aina että ihana nähdä pitkästä aikaa, ja kun lähden tapaamisesta hänen kanssaan, sanon aina että olipa mukava olla taas hänen seurassaan. Asioidessani liikkeessä tervehdin aina, kiitän, ja sanon olehyvä. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä. Perkeleen raskaalta ei tunnu tämä samojen asioiden toistaminen, mutta ehkä sinulla on joku vamma suussa, jonka johdosta et oikein pysty puhumaan. Tämä ei käynyt viestistäsi ilmi.
Mä en ole tuo sama kommentoija, mut veikkaan, että kyse voi olla myös periaatteellisesta seikasta.
Jos toinen vaatii jatkuvia rakkaudentunnustuksia, se yleensä vaatii paljon muutakin. Ja jos toisesta tuntuu, että niitä vaatimuksia riittää (ehkä omia toiveita ei noterata millään tavalla? Ehkä ne lytätään typeriksi), niin se voi alkaa ärsyttää sekin
Alue: Aihe vapaa
Voihan sitä tuollaisella Viivi ja Wagner filosofialla elää. Kannattaa vaan varautua siihen, että se on vaimo, joka siitä muutoksesta (eli muutosta) kertoo. Miehen logiikalla joku pariskunnan yhdessä tekemä juttu (ravintolaillallinen tai vaikka leffa) on jotain työtä?? Tuollaisia juttujahan ne parisuhdeillat yleensä on.