Lue keskustelun säännöt.
Olen 26-vuotias nainen ja kriisissä
29.05.2022 |
En niinkään ulkonäöllisten asioiden takia, vaan kaiken muun. Lähipiirissä monet alkavat mennä naimisiin, saada lapsia jne. Itse olen onnellisessa parisuhteessa seitsemättä vuotta, joten siltä saralta voisin myös haaveilla näistä asioista. Olen aina halunnut lapsia, mutta jotenkin se tuntuu vielä kaukaiselta. En tiedä onko syynä se, että koko nuoruus meni masennuksen kanssa kamppailuun, joten tuntuu että en ole elänyt vielä sitä omaa aikaani ennen äitiyttä. Toisaalta olen aina halunut tulla äidiksi alle kolmekymppisenä (jos mahdollista). Onko muilla ikäisilläni tälläisiä ajatuksia? Tai oliko tässä iässä?
Tuntuu että aika vain juoksee eteenpäin, ja nyt ne asiat jotka vielä pari vuotta sitten olivat niitä joskus vähän alle kolmekymppisenä-juttuja, ovat nyt ajankohtaisia :D
Kommentit (40)
Odota pari vuotta ainakin ja katso sitten :) Ihanaa jos masennuksesi kanssa voit paremmin. Olet nainen parhaassa iässä, elä nyt itsellesi ja nauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä oma elämä. Sen ei tarvitse olla samanlainen kuin muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä täytän koht 26 enkä oo edes suhteessa...
Kysäise nyt sität kumppaniltasi ennen kuin mitään radikaalia teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 46 ja juna meni jo. Eksyin matkalla asemalle.
Aika moni teini-ikäisenä seurustelun aloittanut pari eroaa kolmenkympin tietämillä. Ja lapsen syntymä usein vauhdittaa eroa.
Jos taas ero tulee ennen kuin olet hankkinut lapsen nykyisen kanssa, niin sitten voi olla kiire löytää uusi, jos niitä lapsia edelleen haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää sinua tekemästä ne lapset vaikka siinä 29-vuotiaana? Sinulla on kuitenkin (oletan) hyvä parisuhde, olet saanut masennuksen selätettyä ja muuta mukavaa.
Minulla ei ole kriisiä tuon suhteen, koska en haaveile lapsista. Toki tulee vähän sellainen "luuseri" olo, kun asun joko vanhemmallani/ yksin pienessä hikisessä yksiössä, ei parisuhdetta, ei mitään erityisiä saavutuksia opiskelun tai töiden suhteen ja osa kavereista menestyy ja perustaa perhettä tai menee naimisiin. Toisaalta on turha vertailla itseään toisiin, koska näen vain väläyksiä heidän elämästään enkä tiedä kaikkia vaikeuksia, mitä he ovat käyneet lävitse.
Vierailija kirjoitti:
Nieletkö mällit?
Aina
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kans 26 eikä kellään kaverilla oo lapsia eikä kukaan oo naimisissa, suurin osa ihan sinkkuinakin vieläpä:D Itsekin olen sinkku. Itse en ole ikinä halunnut lapsia tai mennä naimisiin, joten sinällään en osaa samaistua. Mutta muuten vain olen kyllä kärsinyt ikäkriisistä, se on ihan kamalaa. Miten aika meneekin niin nopeasti, musta ainakin tuntuu niinkuin olisin edelleen 17v!
En osaa kyllä muuta neuvoa antaa kuin että live your best life ja keskity itseesi, on siihen kolmeenkymppiin kuitenkin vielä muutama vuosi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä pitäisi rohkeammin kannustaa leikkimään leikkinukeilla oikean sijaan näinä liikakansoitusaikoina. Nukke ei myöskään tunne kipua eikä kärsimystä etkä joudu hautaamaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kans 26 eikä kellään kaverilla oo lapsia eikä kukaan oo naimisissa, suurin osa ihan sinkkuinakin vieläpä:D Itsekin olen sinkku. Itse en ole ikinä halunnut lapsia tai mennä naimisiin, joten sinällään en osaa samaistua. Mutta muuten vain olen kyllä kärsinyt ikäkriisistä, se on ihan kamalaa. Miten aika meneekin niin nopeasti, musta ainakin tuntuu niinkuin olisin edelleen 17v!
En osaa kyllä muuta neuvoa antaa kuin että live your best life ja keskity itseesi, on siihen kolmeenkymppiin kuitenkin vielä muutama vuosi:)
Olet vielä teini, älä iästä stressaa. Ihminen on fyysisesti keskenkasvuinen aivoistaan vähintään 25-vuotiaaksi asti.
Ei ole sattumaa, että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään. Jos odotat, saatat tajuta jättää lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kans 26 eikä kellään kaverilla oo lapsia eikä kukaan oo naimisissa, suurin osa ihan sinkkuinakin vieläpä:D Itsekin olen sinkku. Itse en ole ikinä halunnut lapsia tai mennä naimisiin, joten sinällään en osaa samaistua. Mutta muuten vain olen kyllä kärsinyt ikäkriisistä, se on ihan kamalaa. Miten aika meneekin niin nopeasti, musta ainakin tuntuu niinkuin olisin edelleen 17v!
En osaa kyllä muuta neuvoa antaa kuin että live your best life ja keskity itseesi, on siihen kolmeenkymppiin kuitenkin vielä muutama vuosi:)
Olet vielä teini, älä iästä stressaa. Ihminen on fyysisesti keskenkasvuinen aivoistaan vähintään 25-vuotiaaksi asti.
Aivot valmistuvat 28-vuotiaana. Eli hyvin on aikaa miettiä lapsia myöhemmin sinne 30+ halutessaan. Ihanaa että kestänyt parisuhde pitkään. Se 7.vuosi usein kriisivuosi ja kun siitä selviää, siinä on upea pohja perustaa perhettä. Lapset ovat suuri lahja eikä sitä tarvitse pelätä. Kukaan ei ole "valmis" vanhemmaksi - lapsen kasvatus tekee vanhemman.
Tsemppiä ja kevään iloa
Olen samanikäinen kuin sinä ja yhtä pitkä parisuhde takana, naimisissa. Minä mietin noita asioita joskus 22-vuotiaana ja lopulta, kun päälle vuoden sai asioita pohdittua ja oli valmis yrittämään, kestikin lapsen yrittäminen melkein kaksi vuotta vaikka kummatkin täysin terveitä olimme/olemme. On edelleen vaikea uskoa, että olemme tämän pienen meille lopulta nyt saaneet. Olemme hänestä älyttömän kiitollisia.
En oikein osaa sanoa muuta, kuin että elämä on valintoja ja mitään ei voi tietää varmasti tulevasta. Minä ajattelin pitkään, etten edes halua lapsia, kunnes olin ollut useita vuosia parisuhteessa ja vähitellen aloin miettimään voisinko olla äiti ja vanhempi ilman, että menettäisin omaa identiteettiäni mukana. Tähän mennessä asia on ainakin onnistunut ja olen edelleen minä omilla arvoillani ja kiinnostuksen kohteillani, vaikka olenkin myös äiti. Toki, lapsi menee nyt ensin ja omaa elämäänsäkin tulee suunnitella hänen ehdoillaan, mutta en koe menettäneeni mitään enkä etten eläisi ominta omaa elämääni juuri nyt. Haaveet ja toiveet muusta elämästä ovat edelleen samat, eikä toisaalta lapsi tuo mielestäni myöskään mitään "kaiken kirkastavaa vastausta" elämän eksistentiaaliseen pohdintaan, vaikka hänen ansiostaan on mielestäni selvästi helpompi elää hetkessä kuin ilman häntä.
Päättäminen yrittää lasta on vähän sellainen asia, jota tulee vain miettiä ja keskustella ihan rauhassa asioita pyöritellen oman kumppanin kanssa. Ei tähän ole sellaista ns. oikeaa vastausta, vaan olette valmiita sitten kun/jos olette. Uskallusta se ainakin meiltä vaati, koska kyseessä on niin iso päätös, mutta kun lasta ei pariin vuoteen täydestä yrittämisestä huolimatta kuulunutkaan, niin aika pian sen tajusi sen alun epäröinnin hyvin nopeasti kadonneen.
En ole paritellut neljään vuoteen. Mistä korona-aikana muut löytäneet parisuhteen?
N30
Odota ainakin 30-vuotiaaksi, jos tuntuu tuolta.