Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole huomaavainen?

Tinder on varmasti pullollaan tyyppejä, jotka huomioivat yh äitiä. Sekö on sitä mitä haet. Lapset ylimääräisenä heittopussina vanhempien välillä, kun uusi teini-ikä alkaa.

Outo moralisti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Totta kai saa erota, mutta sitten hyväksyy eron seuraukset. Että pitää muuttaa todennäköisesti pienempään asuntoon, että todennäköisesti ei ole enää autoa käytössä, että on vastuussa lapsista 24/7 ilman apua (paitsi parina viikonloppuna kuukaudessa), että joutuu oikeasti elämään ilman yhteistä tiliä ja toisen tuloja. Aika moni eronnut miettii, että oliko eron syy kuitenkaan relevantti, kannattiko ihan oikeasti valita elämä, jossa vetää töiden jälkeen sohjossa pulkassa kahta lasta ja kauppakasseja, kun aikaisemmin se mitääntekemätön mies haki lapset hoidosta.

Täh? Kun ei se mies hakenut niitä lapsia parisuhteen aikanakaa. Ongelmahan tässä on nimen omaan miehet, jotka ei tee näitä juttuja. Ei mun exäni halunnut keskeyttää työpäiväänsä/kiirehtiä viimeisestä palaveristaan jonnekin päiväkodille. Minä maksoin puolet kuluista, olin töissä minäkin, ja kyllä nostin sen lukuisia kertoja esille, että hänkin voisi joskus ne lapset hakea. Sanoi, ettei hae.

Eli ihan samat hommat mulla on eron jälkeen kuin ennenkin, sillä erotuksella, ettei sen miehen ketuttavaa naamaa tarvitse katsella, eikä mene energiaa hänen kanssaan vääntämiseen ja nyt on joka toinen viikonloppu omaa aikaa (ennen eroa sitä ei ollut juuri ollenkaan).

Päiväkoti menee kiinni klo 17. Ei meillä ainakaan siihen aikaan ole enää mitään palavereita. Kotihommat kutsuu useimpia.

Siihen aikaan, kun erosin, käytiin vielä konttoreilla ja työmatkaan meni se melkein tunti, että joutui 15:45 lähtemään kohti autoa ainakin loskakelillä pk-seudulla, jos meinasi varmuudella olla ennen klo17.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Totta kai saa erota, mutta sitten hyväksyy eron seuraukset. Että pitää muuttaa todennäköisesti pienempään asuntoon, että todennäköisesti ei ole enää autoa käytössä, että on vastuussa lapsista 24/7 ilman apua (paitsi parina viikonloppuna kuukaudessa), että joutuu oikeasti elämään ilman yhteistä tiliä ja toisen tuloja. Aika moni eronnut miettii, että oliko eron syy kuitenkaan relevantti, kannattiko ihan oikeasti valita elämä, jossa vetää töiden jälkeen sohjossa pulkassa kahta lasta ja kauppakasseja, kun aikaisemmin se mitääntekemätön mies haki lapset hoidosta.

Täh? Kun ei se mies hakenut niitä lapsia parisuhteen aikanakaa. Ongelmahan tässä on nimen omaan miehet, jotka ei tee näitä juttuja. Ei mun exäni halunnut keskeyttää työpäiväänsä/kiirehtiä viimeisestä palaveristaan jonnekin päiväkodille. Minä maksoin puolet kuluista, olin töissä minäkin, ja kyllä nostin sen lukuisia kertoja esille, että hänkin voisi joskus ne lapset hakea. Sanoi, ettei hae.

Eli ihan samat hommat mulla on eron jälkeen kuin ennenkin, sillä erotuksella, ettei sen miehen ketuttavaa naamaa tarvitse katsella, eikä mene energiaa hänen kanssaan vääntämiseen ja nyt on joka toinen viikonloppu omaa aikaa (ennen eroa sitä ei ollut juuri ollenkaan).

Päiväkoti menee kiinni klo 17. Ei meillä ainakaan siihen aikaan ole enää mitään palavereita. Kotihommat kutsuu useimpia.

Siihen aikaan, kun erosin, käytiin vielä konttoreilla ja työmatkaan meni se melkein tunti, että joutui 15:45 lähtemään kohti autoa ainakin loskakelillä pk-seudulla, jos meinasi varmuudella olla ennen klo17.

Meillä toinen vanhemmista vei ja toinen haki, meillä ei ollut palavereira myöskään klo 16. Hakuvuorossa oleva tuli ajoissa töihin ja lähti ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Unohtavatko naiset miehen rakkauden ja välittämisen jos ei mies sitä toistele vähän väliä? Tarkoitin kysymyksen ilman minkäänlaista kettuilua

Ei tarvitse sanoa, vaan näyttää teoilla. Eli auttaa, kun toinen on kovilla pienten lasten ja oman työn ristipuristuksessa. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu.

Ne lapset tarvitsevat vanhempiaan tosi paljon. Eikä siinä ole kyse mistään mielipideasioista, vaan ihan faktoista kuten esim. siitä, että lapset tarvitsevat ruokaa joka päivä, vaatteita, riittävän siistin ja toimivan ympäristön, pääsyn lääkäriin tarvittaessa ym. Viemistä tarhaan ja kouluun jne.

Nuo jutut van täytyy hoitaa, vaikka ei huvittaisi yhtään. Voi kunpa useammat ihmiset jättäisivät ne lapset tekemättä, kun eivät halua noita asioita tehdä. Sellaista se lapsiperhe-elämä on.

Itse en hankkinut lapsia koska tiedän, että en olisi vuosiin pystynyt viikonloppuisin nukkumaan aamuisin. Joka aamu ylös klo 06. Ei ole mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi lakkaat sen käytöksen mahdollistamisen. Et anna vaihtoehtoja. Et todellakaan pyydä. Sanot miehelle, että tästä lähtien asetelma on se, että perheessä on kaksi ihan yhtä vastuullista vanhempaa, joiden tehtävä on huolehtia asioista yhdessä. Hän saa vaikuttaa ihan yhtä paljon kuin sinä siihen, miten yhdessä työnjaon suoritatte. Mutta sinun ei kuulu pyytää.

Mitä tulee huolehtimiseen ja huomioimiseen, niin millä tavalla sinä huolehdit ja huomioit miestä?

Ajatuksena kaunis. Mitä luulet, että tapahtuu kun ao lakkaa pyytämästä? Aivan, ei mitään.

Itsekäs ja osallistumaton mies ei ymmärrä oma-aloitteisesti tehdä asioita. Muutenhan tätä ongelmaa ei alunperinkään olisi.

Ymmärrän ap: n tilanteen hirveä hyvin, koska voin samaistua siihen.

Meillä on ratkaisuksi löytynyt se, että kumpikin asuu omissa kodeissa. Silloin toinen saa omassa huushollissaan elää niinkuin haluaa ja lasten asioista voidaan sopia paremmin ja tasapuolisemmin.

Meillä ei mikään muu ratkaisu auttanut kaikkien yrittämiseen jälkeen .

Se on totta, että hyvin yleistä tämä on. Nainen ja äiti hoitaa kaiken. Mutta keinoja löytyy, eikä ero ole ainoa ratkaisu:)

Yleistä se ei ole. Ainoastaan mamma-palstalla äiti tekee aina ja kaiken ja paska mies ei mitään.

Tilastot, reaalimaailman observointi ei vastaa tätä hokemaa. Isät eivät ole koskaan ennen osallistuneet yhtä paljon kuin nykyään... En tiedä lukuisista perheistä (työ-/opiskelu-/lapsuudenkaverit, sukulaiset, lasten koulukaverit, harrastusporukat, tuttavaperheet) jossa ei vastuita jaeta. Mut täällä niitä riittää perse homeessa marttyroimassa.

Ei riitä enemmän kuin ennen eikä riitä että enemmän kuin jossain muissa maissa. Vain puolet riittää, ei mikään vähempi.

Ja sama koskee sitten kaikkia töitä. Ei vaan niitä perinteisempiä kotitöitä. Puolittakaa ne huolto- ja kunnostustyötkin sitten. Nehän on edelleen kaikkein sukupuolittuneimpia töitä. Ei kiinnosta naisia tasa-arvo.

Toinen asia on se, että tuolla puhuttiin siitä, onko yleistä, että nainen hoitaa kaiken yksin perheessä. Ja eihän asia niin ole.

Mitä vääristely auttaa?

Aina hämmästyttää nämä ihmiset, joilla on jatkuvasti jotain auton korjausta ja asunnon laittoa. Miksi ihmeessä pitää jossain hökkelissä asua ja joillain kurjillla kotteroilla ajaa, että jatkuvasti pitää korjata? Eikö pikkuhiljaa pitäisi tajuta viheltää peli seis jos mi kään ei pysy kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Unohtavatko naiset miehen rakkauden ja välittämisen jos ei mies sitä toistele vähän väliä? Tarkoitin kysymyksen ilman minkäänlaista kettuilua

Miten tämä rakkaus ja välittäminen sitten muuten näkyy? Tuppisuu mies laahautuu sohvalle makaamaan työpäivän päätteeksi ja alkaa vinkua syömistä. Muija painaa koko illan kotitöitä oman työpäivänsä päälle ja hoitaa lapset nukkumaan ja ukko alkaa vongata seksiä?