Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama homma ja eroa itsekin mietin, mutta en millään haluaisi riistää lapsilta isää tai vaikeuttaa heidän näkemistään/suhdetta toisiinsa.

Tätä ei kannata murehtia, suurin osa miehistä unelmoi, että vaimo ilmoittaisi erosta. Miehet on vaan niin paskahousuja, etteivät uskalla erota itse vaimosta.

Joidenkin näiden ”huonossa suhteessa” elävien naisten reaktiot omaan vastuuseen tilanteestaan ovat sen verran toksisia, että se selittää ainakin heidän omaa panostaan suhteensa huonouteen.

Olisi kamalaa elää ihmisen kanssa, joka ei halua eikä kykene tarkastelemaan omaa toimintaa kriittisesti kuin korkeintaan hyveellisyyden kautta (”minä olen niin puuhakas, minä passaan, minä teen kaiken” tms.), ja palautetta saadessaan alkaa syyttelemään toista ja keksimään toiselle ilkeitä motiiveja.

Raskasta luettavaa, toksista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Alan päivä päivältä olemaan vakuuttuneempi, että elämä yksin olisi parempaa ja helpompaa. 

N34

Yksin eläminen on hyvä vaihtoehto, jos ei halua eikä kykene kehittämään itseään siihen suuntaan, että voisi saada normaalin empatiakykyisen ja naisestaan välittävän miehen.

Erota voi mistä syystä tahansa. Riittää se, ettet halua jatkaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Joo, tuo kuulostaa tosi tuhoisalta naisen hyvinvoinnille. Kun kumppani luistaa vastuusta pahimpaan pikkulapsiaikaan, siitä jää muisto hylkäämisestä ja katkeruus. Täällä on ollut hirveitä tarinoita, esim vauva huutaa jatkuvasti niin mies muuttaa hotelliin nukkumaan!!!

Oletetaan että nainen sinnittelee tuon vaiheen. Sitten lapset kasvavat ja miestä alkaa kiinnostaa kivat jutut lasten kanssa. Lapset tykkäävät kun on rento iskä, eivät muista hylkäämistä. Nainen muistaa. Mutta miten tuossa vaiheessa perustelet eron, kun nyt on kaikki "hyvin".

Miksi tuossa vaiheessa sitten pitäisi enää erota ?

Eli pitäisi vain elää katkeruuden kanssa? Sen tiedon kanssa että kumppani hylkäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan päivä päivältä olemaan vakuuttuneempi, että elämä yksin olisi parempaa ja helpompaa. 

N34

Yksin eläminen on hyvä vaihtoehto, jos ei halua eikä kykene kehittämään itseään siihen suuntaan, että voisi saada normaalin empatiakykyisen ja naisestaan välittävän miehen.

Ongelmahan tässä on juurikin se, että harva mies näköjään ottaa mitään vastuuta kumppanistaan, lapsistaan, kodistaan. Siittiönluovuttajaa on turha roikottaa mukana perheen taakkana .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan päivä päivältä olemaan vakuuttuneempi, että elämä yksin olisi parempaa ja helpompaa. 

N34

Yksin eläminen on hyvä vaihtoehto, jos ei halua eikä kykene kehittämään itseään siihen suuntaan, että voisi saada normaalin empatiakykyisen ja naisestaan välittävän miehen.

Ongelmahan tässä on juurikin se, että harva mies näköjään ottaa mitään vastuuta kumppanistaan, lapsistaan, kodistaan. Siittiönluovuttajaa on turha roikottaa mukana perheen taakkana .

Tuolla asenteella pysyt nimenomaan tuolla tasolla, ettet parempaa saa kuin jonkun luuserin joka ei huolehdi perheestään ja vaimostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Varsinkaan lapsiperheissä ei voida ottaa rennommin ja olla rauhassa sillä tietyt asiat nyt vaan on hoidettava tietyllä tavalla.mikälu ei halua lastensuojelun asiakkaaksi.

Onko näillä rennosti ja rauhassa ottajilla itsellään ollut mukana nkäänlaista kotikasvatusta? Vai eikö ne tajua mitä omat vanhemmat ovat joutuneet joka päivä sen perheen eteen tekemään?

Onhan monta kertaa nähty että nähty että nainen kitisee kun mies ei huomio ja kun aletaan kyselemään miten nainen huomio miestä niin tulee aina ne samat asiat että naista on sotkuisuus häirinnyt niin on siivonnut kämpän ja sanoo että se on miehen huomioimista kun mies ei edes ole huomannut sotkua ja jos nainen tekee itselleen sekä lapsilleen ruokaa ja jos käy vahinko että siittä riittää miehellekin niin se on miehen huomioimista. Mutta jos mies huoltaa ja korjaa asuntoa tai yhteisen auton jota nainenkin käyttää niin siinä ei ole mitään naisen huomiomista. Naiset peilaa aina kaiken itsensä kautta ja tekee mitä itse haluaa ja sanoo että se on miehen huomioimista vaikka miestä ei koko asia edes kiinnosta

1. Ero pitäisi lapsiperheissä olla viimeinen keino, vasta kun kaikki muut kortit ja kivet on käännetty, eli terapiapolut ym. ensin

2. Muihin ei kannata KOSKAAN verrata. Et tiedä, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu. Olen itsekin ollut kateellinen usealle parille, jotka ovatkin yllättäen sitten eronneet. Monille fasadin ylläpito on tärkeää

3. Mielestäni kokemasi on täysin ymmärrettävä, mutta ei kuitenkaan riittävä syy erota. Väkivalta ja pettäminen ilman katumusta on selkeät syyt erota, se että mies on laiska ei "ihan" ole samaa tasoa.

Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Tsemppiä, teilläkin on kaikki edellytykset saada parisuhde onnelliseksi.

Rakkaus, ei etsi omaansa <3

Vierailija kirjoitti:

Onhan monta kertaa nähty että nähty että nainen kitisee kun mies ei huomio ja kun aletaan kyselemään miten nainen huomio miestä niin tulee aina ne samat asiat että naista on sotkuisuus häirinnyt niin on siivonnut kämpän ja sanoo että se on miehen huomioimista kun mies ei edes ole huomannut sotkua ja jos nainen tekee itselleen sekä lapsilleen ruokaa ja jos käy vahinko että siittä riittää miehellekin niin se on miehen huomioimista. Mutta jos mies huoltaa ja korjaa asuntoa tai yhteisen auton jota nainenkin käyttää niin siinä ei ole mitään naisen huomiomista. Naiset peilaa aina kaiken itsensä kautta ja tekee mitä itse haluaa ja sanoo että se on miehen huomioimista vaikka miestä ei koko asia edes kiinnosta

Lapsiperheessä joutuu yleensä tekemään päivittäin jotain kotitöitä, ja niihin yleensä osallistuu jokainen taloudessa asuva leikki-ikäistä isompi ihminen (tosin senkin ikäiset voi jo jotain pientä tehdä ja jälkiään korjata).

Taloa ja autoa ei korjata päivittäin, viikottain tai edes kuukausittain. Ruoan laittaminen, siivoaminen ym. eivät ole verrattavissa satunnaisiin remppaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Mikään ei pyöri omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän perheessä koskaan kyselty läksyistä ja miehen perheessä sama. Kaikki ollaan yliopistotutkinnon suorittaneita, maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita.

Pitkäaikaisissa, sitoutuneissa, onnellisissa parisuhteissa elellään. Olipa kurjaa, että kannettiin vastuu omista tehtävistämme.

Omassa perheessäni kyseltiin kyllä. Äiti jopa kyseli koealueita. Molemmat lapset on nyt luonnotieteiden tohtoreita (vanhemmat oli duunareita). Minulle on täysin luonnollista kysyä lapselta, että tuliko läksyjä. Pääasiassa hoitaa ne itse, mutta mielelläni autan, jos tarpeen. Nykyään on muuten paljon lukuläksyjä, jotka vanhempi kuittaa kuunnelluiksi eli ihan koulun puolesta odottavat vanhemmilta panosta.

Vierailija kirjoitti:

1. Ero pitäisi lapsiperheissä olla viimeinen keino, vasta kun kaikki muut kortit ja kivet on käännetty, eli terapiapolut ym. ensin

2. Muihin ei kannata KOSKAAN verrata. Et tiedä, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu. Olen itsekin ollut kateellinen usealle parille, jotka ovatkin yllättäen sitten eronneet. Monille fasadin ylläpito on tärkeää

3. Mielestäni kokemasi on täysin ymmärrettävä, mutta ei kuitenkaan riittävä syy erota. Väkivalta ja pettäminen ilman katumusta on selkeät syyt erota, se että mies on laiska ei "ihan" ole samaa tasoa.

Puhukaa, puhukaa, puhukaa! Tsemppiä, teilläkin on kaikki edellytykset saada parisuhde onnelliseksi.

Rakkaus, ei etsi omaansa <3

Et näköjään vaivautunut lukemaan ketjua. Noihin kommentteihin on vastattu moneen kertaan ja ap kertoi että olivat kahdesti terapiassa. Mies halusi lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan monta kertaa nähty että nähty että nainen kitisee kun mies ei huomio ja kun aletaan kyselemään miten nainen huomio miestä niin tulee aina ne samat asiat että naista on sotkuisuus häirinnyt niin on siivonnut kämpän ja sanoo että se on miehen huomioimista kun mies ei edes ole huomannut sotkua ja jos nainen tekee itselleen sekä lapsilleen ruokaa ja jos käy vahinko että siittä riittää miehellekin niin se on miehen huomioimista. Mutta jos mies huoltaa ja korjaa asuntoa tai yhteisen auton jota nainenkin käyttää niin siinä ei ole mitään naisen huomiomista. Naiset peilaa aina kaiken itsensä kautta ja tekee mitä itse haluaa ja sanoo että se on miehen huomioimista vaikka miestä ei koko asia edes kiinnosta

Jälleen kerran vaaditaan naiselta huolenpitoa ,joka vie useamman tunnin päivässä, jokaikinen päivä. Miehelle riittää, että kerran viidessä vuodessa huoltaa autoa tai vaihtaa sulakkeen. Miestä ei kannata pitää nurkissa vaivoina mikäli siitä ei ole kuin satunnaista hyötyä.

Dracula kirjoitti:

Usko tai älä, mutta miehellesi eroilmoitus tulisi yllätyksenä.

Miehille riittää tyytyväisyys suhteessa, ja naiset kaipaavat suhteessa tuota kuvailemaasi.

Mitäpä jos juttelisitte parisuhdeneuvojalle/ kanssa? 

tuollahan luki että ovat käyneet jopa kahteen eri kertaan siellä ja mies lopetti senkin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Osaako joku vastata tähän? Olen itse alkanut ajatella, että näille rauhassa olemista kaipaaville nainen on vain statussymboli. Miehellä pitää olla yksi kappale naisia, sitten on yhteiskuntakelpoinen ja voi kertoa kaikille että on parisuhteessa. En oikeasti keksi muuta selitystä. Nainen pitää olla samassa taloudessa, mutta arjen pitää kuitenkin olla vaan sitä että saa olla rauhassa. Ja juhlan pitää myös olla sellaista että saa olla rauhassa. Tai oikeastaan mitään juhlaa ei saisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen perhe on APn miehellä ollut lapsuudessa? Onko siellä äiti hoitanut kaikki kotityöt ja APn mies jatkaa samaa mallia omassa perheessään?

Tämä. Jos miehellä äiti kotona passannut niin jatkuu kyllä läpi elämän laiskuus.