Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?

Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä ja silti voi syödä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

"Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??"

Kuka antaa sen ap:n miehelle?

Ei kukaan. Siksi asioista keskustellaan, neuvotellaan. Onko tosiaan näin vieras ajatus monelle?

Mietitään missä itse voidaan joustaa, missä ei . Kumman perustelut on pätevämmät.. Onko jotain mitä en itse ole huomioinut... Unohtuiko, että kun selvittelin lapsen riitoja, toinen oli tekemässä lumitöitä? Kun se oli taas kerran tietokoneella, maksoiko se yhteisiä laskuja, vai katsoi youtube-videopätkiä... Miksi toinen ajattelee noin.. Miksi minusta tuntuu tältä.. jne.

Näissä "miehestäni on tullut beeta" tapauksissa kannattaa käyttää ukko lääkärissä jotta selviää testot, verenkuva ja vitamiinitasot. Jos nämä ovat kohdillaan niin hyvä lääkäri ottaa huomioon myös masennuksen mahdollisuuden ja ohjaa psykologin juttusille tarvittaessa.

Kun tuo miehen tilanne on kunnolla tsekattu eikä mitään selittävää tekijää ole löytynyt kannattaa harkita pariterapiaa ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän perheessä koskaan kyselty läksyistä ja miehen perheessä sama. Kaikki ollaan yliopistotutkinnon suorittaneita, maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita.

Pitkäaikaisissa, sitoutuneissa, onnellisissa parisuhteissa elellään. Olipa kurjaa, että kannettiin vastuu omista tehtävistämme.

Meidän perheessä kyseltiin, ja siskosta tuli tohtori ja minusta maisteri. Miehen perheessä ei kyselty, ja nyt omien lasten kohdalla aikoo toimia toisin. Kyllä hänkin on ihan ok pärjännyt, mutta jos olisi ollut pohjat kunnossa niin olisi päässyt paljon helpommalla.

Pointtisi? Et voi yleistää tuolla pohjalla yhtään mitään. Kuten en itsekään yleistänyt: päinvastoin, vastasin tuohon yleistävään "jos ei kytätä läksyjä, lapsista tulee syrjääntyneitä luusereita" -läppään

Ei tästä tarvitse tehdä ot-kysymystä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Näissä "miehestäni on tullut beeta" tapauksissa kannattaa käyttää ukko lääkärissä jotta selviää testot, verenkuva ja vitamiinitasot. Jos nämä ovat kohdillaan niin hyvä lääkäri ottaa huomioon myös masennuksen mahdollisuuden ja ohjaa psykologin juttusille tarvittaessa.

Kun tuo miehen tilanne on kunnolla tsekattu eikä mitään selittävää tekijää ole löytynyt kannattaa harkita pariterapiaa ym.

"Kannattaa käyttää"

Ihan ku koiraa tai lasta. Ja sit ihmettelette miksi ne elää rooliaan todeksi. Hohhoijaa...

Jälkikasvu joko on opiskeluorientoitunutta tai sitten ei ole. Siihen ei välttämättä aina vaikuta vanhempien tekemiset tai tekemättä jättämiset. Koettu on.

Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.

Tottakai voi, kunhan otat sitten itse vastuun omasta päätöksestäsi, etkä vieritä sitä miehen niskoille. 

Eli sinä itse haluat erota siksi, että mielestäsi mies ei huomioi eikä huolehdi tarpeeksi sinun omaan vatimustasoon nähden, eikä niin että on nyt pakko erota huonosta miehestä, koska mies on sellainen ja tällainen. Perusteluksi eroon riittää ihan vain se että sinä haluat erota, ei siihen tarvitse ympätä muuta. Vastuu erosta on sitten sinun vastuusi, ei muiden ihmisten vastuu.

Liian paljon näkee nykyään tätä toisten syyttelyä omista tarpeista ja hauista ja niiden toteutumattomuudesta. Olisi reilua ja oikein myöntää että ero johtuu siitä mitä itse haluaa, eikä siitä mitä toinen antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap - jos eroat, niin muistathan ajatella niin, että olet loppuelämän yksin. Älä vain eroa ajattelemalla, että löytyy joku parempi. Ei välttämättä löydy. 

Tämä vain kommenttina ensimmäisen sivun vastaukseen, jossa kaiholla katsot huomaavaisia miehiä. Tämä EI saa olla syy eroon. Syy eroon on oma hyvinvointisi. Ei uusi mies. 

Ymmärrän tämän ja osaan kyllä olla yksin, usko pois. Yksinäinen olen ollut tässäkin suhteessa jo niin pitkään. Se, että näen huomaavaisia miehiä saa minut vaan ymmärtämään, että kaikki miehet eivät ole samanlaisia kuin omani. Että ei minun oikeasti tarvitse loputtomasti yrittää ymmärtää sitä miksi mieheni vaan on itsekäs tai jättää niin paljon minun vastuulleni, eikä edes ole kiitollinen, vaan pitää ihan itsestäänselvyytenä.

Se kenen mielestä olen romantisoinut muiden suhteita, niin enpä usko. Minulla on ystäviä kenen kanssa juttelen näistäkin asioista. Eikä heilläkään ole täydellisiä miehiä, edes sellaisia jotka tekisivät välttämättä mitään ”ylimääräistä” esim järjestäisivät romanttisia illallisia tms, mutta hoitavat ainakin mukisematta oman osuutensa perheen asioista, ja ottavat vastuuta myös esim raha-asioista. Meillä siis talousasiat ovat myös olleet minun vastuullani ja olen yleensä maksanut enemmän perheen menoista.

Olen tajunnut, että ei ole kummallisuus sellainen mies joka omasta halustaan viettää aikaa lastensa kanssa työpäivän jälkeen, tekevät lapsille mieluisia asioista, heille on oikeasti tärkeää että lapsi oppii hiihtämään, luistelemaan jne. Heille on itsestäänselvyys että yhdessä siivotaan, arjen perusasiat hoidetaan reippaasti ja mukisematta esim kaupassakäynti hoituu sen mukaan kuka parhaiten ehtii. En oikeasti vaadi paljoa. Päinvastoin tuntuu että olen vaatinut ihan liian vähän ja sitten tottunut siihen että tämä nyt vaan on tällaista…Ja kyllähän se arki menee niin kauan kun ei mieti asioita. Välillä kyllä sitten suren asiaa itsekseni. Miehelleni olen puhunut myös kaikesta, mutta hän ei ymmärrä. Saattaa muutaman päivän olla huomaavaisempi, mutta sitten kaikki palaa taas ennalleen ja mies on sellainen välinpitämätön oma itsensä. Onko sitten vaan perusluonne vai mikä, en tiedä…

T. Ap

Sinä nimenomaan olet liian herkästi ottanut ohjat omiin käsiisi etkä vaatinut tarpeeksi. Mies taas ei ole osannut sanoa mielipidettään vaan mennyt siitä mistä aita on matalin- antanut sinun tehdä. Ei ehkä edes ymmärtänyt että tarvitsisit häntä. Kyllä tuohon tilanteeseen päätyminen on kahden kauppaa. Mutta ei ole kyllä helppoa saada tilannetta korjattua enää, koska miehesi ei oikeasti osaa huolehtia niistä kaikista asioista kun ei ole koskaan tarvinnut. Jos koet että on vielä toivoa ja mies on suostuvainen, teidän pitää yrittää saada jaettua koko työnjako uusiksi. Oletko valmis sietämään sen, että mies tekee sitten jotkut asiat eri tavalla ja mokailee alkuun? Suostuuko hän keskustelemaan esim siitä, miksi on tärkeää että lasten läksyjä vahditaan? Mitä käy jos lähdet viikonlopuksi pois etkä huolehdi valmiiksi jääkaappia täyteen ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.

Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista. 

Kun isä on vapaamatkustajaa perheessä tämä ongelma ratkaistaan lemppaamalla iskä, jota ei perhe kiinnosta ,pois. Problem solved.

Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??

Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.

Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.

Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.

Ja sellaiset öyhötykset sitten sieltä.

Isä tekee asioita omalla tavallaan, eli tekee vain jos käsketään.

Kerrassaan hienoa omalla tavalla tekemistä.

Miten meni noin niin kuin omassa mielestä.

Jaksaisitko jos juttu olisi toisinpäin.

Sitä et sinä tiedä minua enempää tekeekö isä yhtään mitään "käskemättä". Sitä ei voi päätellä tekstistä, ettei mies tekisi mitään. Se tulee selväksi, ettei ap:n toivomia asioita mies tee oma-aloitteisesti.

Selväksi on kylläkin tullut monessakin mielessä, ettei miehen näkökulma kiinnosta ap:ta.

Miksi ap olisi raahannut miehen pariterapiaan, jos tämän näkökulma ei kiinnostaisi? Ei me tiedetä todellista tilannetta, me tiedetään vain ap:n kertoma. Siinä mikään ei viittaa siihen ettei ap olisi yrittänyt.

Naiset vaativat pariterapiaa sen takia että saa puolelleen toisen naiset kertomaan miehelle miten hänen tarvitsee muuttua ettei naisen tarvitse. Naiset puolustavat aina naista jos vastassa on mies

Kuulostaa siltä, että olet pariutunut sellaisen välinpitämättömän ja epäempaattisen miehen kanssa, jotka ovat joidenkin naisten mieleen.

Sellainen miesten luonnetyyppi, joilla on tutkitusti paljon naissuhteita/helppo saada seuraa.

Passska nakki sille, joka lähtee oikeasti parisuhteeseen tuollaisen kanssa.

Moni nainen on kyllä muutenkin ihme masokisti, kiinnytään johonkin etäiseen muka ”miehekkääseen” eli oikeasti kylmään ja välinpitämättömään tyyppiin.

Vai millainen mies on alunperin ollut, mihin hänessä rakastuit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.

Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista. 

Kun isä on vapaamatkustajaa perheessä tämä ongelma ratkaistaan lemppaamalla iskä, jota ei perhe kiinnosta ,pois. Problem solved.

Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??

Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.

Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.

Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.

Ja sellaiset öyhötykset sitten sieltä.

Isä tekee asioita omalla tavallaan, eli tekee vain jos käsketään.

Kerrassaan hienoa omalla tavalla tekemistä.

Miten meni noin niin kuin omassa mielestä.

Jaksaisitko jos juttu olisi toisinpäin.

Sitä et sinä tiedä minua enempää tekeekö isä yhtään mitään "käskemättä". Sitä ei voi päätellä tekstistä, ettei mies tekisi mitään. Se tulee selväksi, ettei ap:n toivomia asioita mies tee oma-aloitteisesti.

Selväksi on kylläkin tullut monessakin mielessä, ettei miehen näkökulma kiinnosta ap:ta.

Miksi ap olisi raahannut miehen pariterapiaan, jos tämän näkökulma ei kiinnostaisi? Ei me tiedetä todellista tilannetta, me tiedetään vain ap:n kertoma. Siinä mikään ei viittaa siihen ettei ap olisi yrittänyt.

Naiset vaativat pariterapiaa sen takia että saa puolelleen toisen naiset kertomaan miehelle miten hänen tarvitsee muuttua ettei naisen tarvitse. Naiset puolustavat aina naista jos vastassa on mies

Eli sinulla on vahvoja mielipiteitä asioista joista et mitään tiedä? Hyvin normaalia nykyaikana heikomman aineksen mölinöissä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.

Tuo viimeinen virke kertoi kaiken oleellisen teidän ongelmasta. Mikä hemmetti sua vaivaa, et suostut tuohon, mietit eroa ja samalla hohhoijaat et josko sitä sais suunki auki...?!

Herätys nainen! Nyt oikeesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.

Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.

Onko ap:lla paska suhde vai sittenkin tilanne, jossa mies ei tottele jokaista oikkua?

Toisaalta moni nainen valittaa eron jälkeen rahattomuutta, joten kumpi sitten on lapsille pahempi asia, ei-niin-kovin-onnellinen äiti vai rahaton äiti, jos tämä joka tapauksessa koko ajan valittaa kohtaloaan?

Mistä tämä fantasia rahattomuudesta tulee? APN palkka ei pienene senttiäkään eron vuoksi ja isä maksaa edelleen puolet lasten elatuksesta. Voi olla ,että APlle jää enemmän rahaa omaan käyttöön kun ei tarvitse miehen hyväksi käyttää omia tulojaan. Kaikki ihmiset ei ole sossurottia niin kuin sinä rahajankuttaja.

AP:n tulot ei pienene, mutta kulut kasvavat, kun maksaa yksin perheen kulut. Isä ei maksa puolta lasten elatuksesta, vaan ainoastaan sen, minkä verran määrätään maksettavaksi eikä se todellakaan ole ap:n kulutuksen mukaan määritelty. Monella on todella ruusuinen kuva siitä, miten raha-asiat järjestyvät eron jälkeen, kun mies on tienannut huomattavasti naista enemmän.

Aika usein se äiti maksaa ne lasten ja omat kulut sekä puolet ruoasta (huom, mies syö 2/3 siitä, josta nainen maksaa 1/2) ja asumisesta vaikka mies tienaisi ja vaikka mitä. Käytännössä äidillä jää enemmän rahaa, kun maksaa vain oman ja lasten ruoan, suhteuttaa asumisen omiin tuloihin ja isä osallistuu vihdoin elatukseen elarien muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.

Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista. 

Kun isä on vapaamatkustajaa perheessä tämä ongelma ratkaistaan lemppaamalla iskä, jota ei perhe kiinnosta ,pois. Problem solved.

Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??

Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.

Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.

Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.

Ja sellaiset öyhötykset sitten sieltä.

Isä tekee asioita omalla tavallaan, eli tekee vain jos käsketään.

Kerrassaan hienoa omalla tavalla tekemistä.

Miten meni noin niin kuin omassa mielestä.

Jaksaisitko jos juttu olisi toisinpäin.

Sitä et sinä tiedä minua enempää tekeekö isä yhtään mitään "käskemättä". Sitä ei voi päätellä tekstistä, ettei mies tekisi mitään. Se tulee selväksi, ettei ap:n toivomia asioita mies tee oma-aloitteisesti.

Selväksi on kylläkin tullut monessakin mielessä, ettei miehen näkökulma kiinnosta ap:ta.

Miksi ap olisi raahannut miehen pariterapiaan, jos tämän näkökulma ei kiinnostaisi? Ei me tiedetä todellista tilannetta, me tiedetään vain ap:n kertoma. Siinä mikään ei viittaa siihen ettei ap olisi yrittänyt.

Naiset vaativat pariterapiaa sen takia että saa puolelleen toisen naiset kertomaan miehelle miten hänen tarvitsee muuttua ettei naisen tarvitse. Naiset puolustavat aina naista jos vastassa on mies

Jep. Näkeehän sen täälläkin

Kyllä mulla vaan jää enemmän rahaa nyt yksin kuin suhteessa. En saa edes asumistukea, kun omistusasunto ja koron määrä niin pieni. Kun lainaakin vähän. Nyt saan yh korotukset ja elatusmaksut, olkoonkin että kelasta. Ex miehellä taas ei sitten rahat riitä. Tienataan suht saman verran. Sillä vaan on enemmän velkaa, mutta nämähän on valintoja. Onko pakko asua kalliissa ja ajaa velka autolla jne. Ja mä kustannan lasten vaatteet, harrastukset jne.

Vierailija kirjoitti:

Se, miltä toisten perhe-elämä näyttää sinun silmääsi, ei välttämättä ole todellakaan koko totuus. Älä siis vertaa miehesi tekemisiä siihen, miltä toisten elämä sinusta näyttää.

Lapset kärsivät aina erosta. Jos perheessä on alkoholisimia, väkivallan uhkaa tai pahoja riitoja, ero voi olla perusteltu. Muussa tapauksessa on syytä selvittää, voiko ongelmia korjata.

Aika monessa lapsiperheessä parisuhteelle ei ole aikaa. Teidän on nyt aika pysähtyä puhumaan tästä, miten järjestätte teille yhteistä aikaa..

Eihän tuossa ole vertailusta kyse. Minusta on täysin normaalia toivoa huomaavaisuutta ja osallistumista kumppaniltaan. Eihän sillä ole merkitystä, onko se miten aitoa muilla. Ei tämä ole mikään hieno auto mitä ap on alkanut himoita nähtyään sen naapurin pihassa. Kyseessä on ihmisen perustarve.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla vaan jää enemmän rahaa nyt yksin kuin suhteessa. En saa edes asumistukea, kun omistusasunto ja koron määrä niin pieni. Kun lainaakin vähän. Nyt saan yh korotukset ja elatusmaksut, olkoonkin että kelasta. Ex miehellä taas ei sitten rahat riitä. Tienataan suht saman verran. Sillä vaan on enemmän velkaa, mutta nämähän on valintoja. Onko pakko asua kalliissa ja ajaa velka autolla jne. Ja mä kustannan lasten vaatteet, harrastukset jne.

Yhteiskunta joutuu maksamaan... hyi oks.

Kyllähän itsekäs ja kotona lusmuileva mies kannattaa jättää, jos nainen käy itsekin töissä eli mies ei elätä.

En ymmärrä miten kukaan ylipäätään joutuu sellaiseen tilanteeseen, jossa käy töissä, maksaa osansa kuluista JA huolehtii käytännössä yksin tai suurelta osin kodista ja lapsista?

Kunnon luuserimeininkiä.

Kaverini haksahti epätoivoissaan huonoon mieheen (eli mieheen joka maksoi puolet kuluista, eikä tehnyt kotona mitään kuin korkeintaan pyydettynä), mutta lähti hyvin nopeasti eli kahden pienen lapsen kanssa.

Rahaa jäi kuulemma heti enemmän käteen, hän perusti nopeasti oman yrityksen joka alkoi tuottamaan hyvin, ja pian hän olikin jo oikein hyvätuloinen yksinhuoltaja ja löysi OIKEASTI hyvän miehen, joka arvostaa ja kunnioittaa häntä, on lapsille hyvä jne.

Tuo uusi, miehekäs mies ilmoitti heti alkuunsa, että hän rakentaa tuolle naiselle talon, ja sen tyyppisellä asenteella on kaikissa asioissa.

Tosi ihana pari, ei kannata jäädä huonoon suhteeseen pilaamaan elämäänsä. Vaikka uutta hyvää ei löytyisikään, niin mieluummin yksin kuin sellaisen miehen tai naisen kanssa, joka ei arvosta sinua tippaakaan.

Jos olisin sinä, niin pyytäisin mieheltä omaa ehdotusta sellaisista asioista, jotka olisivat lähtökohtaisesti arjessa hänen vastuullaan. Myös lista asioista, joita ei mielellään ollenkaan tekisi.

-> näin mies saa itse sananvaltaa asiaan

Sinä taas mietit, mistä et voi joustaa. Jos se on siisteystaso, tai lasten läksyjen sujuminen, niin nämä ovat sinun vastuullasi. 

Mutta jos esimerkiksi toivoisit, että jokainen lauantaiaamu olisi sinulle vapaata, niin vaikka lasten ruokailut haluaisit pitää järkevänä, niin voisitteko kuitenkin sopia, että mies on lauantaiaamujen aamupala/aamuasiavastaava? Ja siis niin, että jäljet siivotaan yms. mies hankkii ruokatarvikkeet jne.

-

Sanot miehelle, että et enää jaksa. Ja että tämä on sinun ehdotuksesi tilanteen parantamiseksi mutta voitte rakentaa sen yhdessä. Ja siihen pitää sitoutua ja jos ei suju, niin sitten lähdetään hyvillä mielin ja ystävinä eri teille. Älä syyllistä, suutu tai kouhkaa. Sano miten asiat on, sovitte toimintatavat ja lipsuminen on merkki siitä, että ne ei vaan teidän kesken toimineet. Ei mikään miehen epäonnistuminen, mutta osoitus että te ette vaan yhdessä nyt toimi ja parempi erillään.