Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?

Minkälainen perhe on APn miehellä ollut lapsuudessa? Onko siellä äiti hoitanut kaikki kotityöt ja APn mies jatkaa samaa mallia omassa perheessään?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi, kunhan otat sitten itse vastuun omasta päätöksestäsi, etkä vieritä sitä miehen niskoille. 

Eli sinä itse haluat erota siksi, että mielestäsi mies ei huomioi eikä huolehdi tarpeeksi sinun omaan vatimustasoon nähden, eikä niin että on nyt pakko erota huonosta miehestä, koska mies on sellainen ja tällainen. Perusteluksi eroon riittää ihan vain se että sinä haluat erota, ei siihen tarvitse ympätä muuta. Vastuu erosta on sitten sinun vastuusi, ei muiden ihmisten vastuu.

Liian paljon näkee nykyään tätä toisten syyttelyä omista tarpeista ja hauista ja niiden toteutumattomuudesta. Olisi reilua ja oikein myöntää että ero johtuu siitä mitä itse haluaa, eikä siitä mitä toinen antaa.

Herrasiunaa mitä paskaa jauhat. Tässä tapauksessa mies on syynä siihen eroon, tietää, että puoliso väsyy kun kaikki pitää yksin huolehtia ja mies tekee vain käskemällä (on siis lapsen tasolle jäänyt) mutta ei, terapiasta huolimatta, osaa korjata käytöstään. Silloin mies on ainoa syyllinen, ei se sinun lätinöillä miksikään totuus muutu.

Entinen mieheni oli samanlainen, kahden lapsen isä käytti aikansa nauhoitellen kasetille musiikkia (juu olen vanha), isänsä ja isäni tekivät meille polttopuut kun vätys ei saanut niitä tehtyä vaikka oli lomalla sitä varten. Ja miljoona muuta asiaa, nousee ihan verenpaine kun sitä vätylä muistelee. Otin eron, ukolta lipesi täysin ote elämästä kun ei ollut ketään joka olisi perään katsonut, ryyppäsi itsensä kasvamaan horsmaa. Koskaan liiton aikana ollut Alkon kanssa mitään ongelmaa.

Nuorempana pidin eroa dramaattisempana asiana, mutta nyt lähemmäs kolmikymppisenä kun muutama itseäni hiukan vanhempi perheellinen kaveri on eronnut, en näe sitä enää niin negatiivisena asiana.

Jokainen näistä kolmikymppisistä, useamman lapsen eronneista äideistä on löytänyt nopeasti eron jälkeen edellistä miestä paremman/sopivamman kumppanin.

Lapsetkin on pärjänneet hyvin, ja perus onnellisen oloisia lapsia.

Jos on valinnut alunperin väärin, niin ei siitä koko loppuelämää kannata kärsiä ja pistää lapsiakin kärsimään (huono parisuhde ja itsekäs, välinpitämätön isä on surkea esimerkki ja turva lapsille).

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, niin pyytäisin mieheltä omaa ehdotusta sellaisista asioista, jotka olisivat lähtökohtaisesti arjessa hänen vastuullaan. Myös lista asioista, joita ei mielellään ollenkaan tekisi.

-> näin mies saa itse sananvaltaa asiaan

Sinä taas mietit, mistä et voi joustaa. Jos se on siisteystaso, tai lasten läksyjen sujuminen, niin nämä ovat sinun vastuullasi. 

Mutta jos esimerkiksi toivoisit, että jokainen lauantaiaamu olisi sinulle vapaata, niin vaikka lasten ruokailut haluaisit pitää järkevänä, niin voisitteko kuitenkin sopia, että mies on lauantaiaamujen aamupala/aamuasiavastaava? Ja siis niin, että jäljet siivotaan yms. mies hankkii ruokatarvikkeet jne.

-

Sanot miehelle, että et enää jaksa. Ja että tämä on sinun ehdotuksesi tilanteen parantamiseksi mutta voitte rakentaa sen yhdessä. Ja siihen pitää sitoutua ja jos ei suju, niin sitten lähdetään hyvillä mielin ja ystävinä eri teille. Älä syyllistä, suutu tai kouhkaa. Sano miten asiat on, sovitte toimintatavat ja lipsuminen on merkki siitä, että ne ei vaan teidän kesken toimineet. Ei mikään miehen epäonnistuminen, mutta osoitus että te ette vaan yhdessä nyt toimi ja parempi erillään.

Ihanko totta, aikuisen perheenisän kanssa pitää alkaa leikkimään ja ostelemaan erikseen aamiaistarvikkeita. Voi luoja, tuommoistako joittenkin elämä on. Ei mistään osata ottaa vastuuta?

Ukko ulos niin olo helpottuu. Ap sinulla on vain yksi elämä, ei sitä tuommoiseen vätylään kannata uhrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi, kunhan otat sitten itse vastuun omasta päätöksestäsi, etkä vieritä sitä miehen niskoille. 

Eli sinä itse haluat erota siksi, että mielestäsi mies ei huomioi eikä huolehdi tarpeeksi sinun omaan vatimustasoon nähden, eikä niin että on nyt pakko erota huonosta miehestä, koska mies on sellainen ja tällainen. Perusteluksi eroon riittää ihan vain se että sinä haluat erota, ei siihen tarvitse ympätä muuta. Vastuu erosta on sitten sinun vastuusi, ei muiden ihmisten vastuu.

Liian paljon näkee nykyään tätä toisten syyttelyä omista tarpeista ja hauista ja niiden toteutumattomuudesta. Olisi reilua ja oikein myöntää että ero johtuu siitä mitä itse haluaa, eikä siitä mitä toinen antaa.

Herrasiunaa mitä paskaa jauhat. Tässä tapauksessa mies on syynä siihen eroon, tietää, että puoliso väsyy kun kaikki pitää yksin huolehtia ja mies tekee vain käskemällä (on siis lapsen tasolle jäänyt) mutta ei, terapiasta huolimatta, osaa korjata käytöstään. Silloin mies on ainoa syyllinen, ei se sinun lätinöillä miksikään totuus muutu.

Entinen mieheni oli samanlainen, kahden lapsen isä käytti aikansa nauhoitellen kasetille musiikkia (juu olen vanha), isänsä ja isäni tekivät meille polttopuut kun vätys ei saanut niitä tehtyä vaikka oli lomalla sitä varten. Ja miljoona muuta asiaa, nousee ihan verenpaine kun sitä vätylä muistelee. Otin eron, ukolta lipesi täysin ote elämästä kun ei ollut ketään joka olisi perään katsonut, ryyppäsi itsensä kasvamaan horsmaa. Koskaan liiton aikana ollut Alkon kanssa mitään ongelmaa.

Niin? SINÄ et halunnut elää tuollaisen miehen kanssa. Etkö pysty ottamaan vastuuta omasta päätöksestäsi, vai mikä noin siunailuttaa?

Erosin juuri tuollaisesta suhteesta puolitoista vuotta sitten. Erinomainen päätös, harmittaa vain se, että yritin niin kauan. Elämä valuu hukkaan kurjuudessa. Luulen että lapset kärsivät enemmän ennen eroa. Nyt ex ei enää kehtaa huutaa eikä ryypätä, kun lapset ovat siellä. Ehkä ap:n tilanne ei ole yhtä paha, mutta kyllä lapset tajuavat, ketä heidän hyvinvointinsa kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, niin pyytäisin mieheltä omaa ehdotusta sellaisista asioista, jotka olisivat lähtökohtaisesti arjessa hänen vastuullaan. Myös lista asioista, joita ei mielellään ollenkaan tekisi.

-> näin mies saa itse sananvaltaa asiaan

Sinä taas mietit, mistä et voi joustaa. Jos se on siisteystaso, tai lasten läksyjen sujuminen, niin nämä ovat sinun vastuullasi. 

Mutta jos esimerkiksi toivoisit, että jokainen lauantaiaamu olisi sinulle vapaata, niin vaikka lasten ruokailut haluaisit pitää järkevänä, niin voisitteko kuitenkin sopia, että mies on lauantaiaamujen aamupala/aamuasiavastaava? Ja siis niin, että jäljet siivotaan yms. mies hankkii ruokatarvikkeet jne.

-

Sanot miehelle, että et enää jaksa. Ja että tämä on sinun ehdotuksesi tilanteen parantamiseksi mutta voitte rakentaa sen yhdessä. Ja siihen pitää sitoutua ja jos ei suju, niin sitten lähdetään hyvillä mielin ja ystävinä eri teille. Älä syyllistä, suutu tai kouhkaa. Sano miten asiat on, sovitte toimintatavat ja lipsuminen on merkki siitä, että ne ei vaan teidän kesken toimineet. Ei mikään miehen epäonnistuminen, mutta osoitus että te ette vaan yhdessä nyt toimi ja parempi erillään.

Ihanko totta, aikuisen perheenisän kanssa pitää alkaa leikkimään ja ostelemaan erikseen aamiaistarvikkeita. Voi luoja, tuommoistako joittenkin elämä on. Ei mistään osata ottaa vastuuta?

Ukko ulos niin olo helpottuu. Ap sinulla on vain yksi elämä, ei sitä tuommoiseen vätylään kannata uhrata.

En ole eri mieltä. Ap taitaa olla. Tämä on ehdotus, joka on selkeästi rajattu ja jolla on sama seuraus jos ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.

Minun mieheni avasi kerran yllättävän rehellisesti miesten ajatusmaailmaa tässä. Hän sanoi että naiset nauttivat siitä että saavat tehdä asioita miehen hyväksi ja miehet nauttivat siitä että heidän hyväkseen tehdään asioita.

En saanut silloin sanaa suustani. En voinut käsittää että päällisin puolin täysjärkinen mies ajattelee noin. Mutta kyllä tuo totta on ja tuota mallia hän myös toteuttaa arjessa järkähtämättä.

Jossei asiat kehity paremmaksi avoimesti keskustelemalla, mies on tavallaan itse jo aloittanut perheensä rikkomisen.

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, niin pyytäisin mieheltä omaa ehdotusta sellaisista asioista, jotka olisivat lähtökohtaisesti arjessa hänen vastuullaan. Myös lista asioista, joita ei mielellään ollenkaan tekisi.

-> näin mies saa itse sananvaltaa asiaan

Sinä taas mietit, mistä et voi joustaa. Jos se on siisteystaso, tai lasten läksyjen sujuminen, niin nämä ovat sinun vastuullasi. 

Mutta jos esimerkiksi toivoisit, että jokainen lauantaiaamu olisi sinulle vapaata, niin vaikka lasten ruokailut haluaisit pitää järkevänä, niin voisitteko kuitenkin sopia, että mies on lauantaiaamujen aamupala/aamuasiavastaava? Ja siis niin, että jäljet siivotaan yms. mies hankkii ruokatarvikkeet jne.

-

Sanot miehelle, että et enää jaksa. Ja että tämä on sinun ehdotuksesi tilanteen parantamiseksi mutta voitte rakentaa sen yhdessä. Ja siihen pitää sitoutua ja jos ei suju, niin sitten lähdetään hyvillä mielin ja ystävinä eri teille. Älä syyllistä, suutu tai kouhkaa. Sano miten asiat on, sovitte toimintatavat ja lipsuminen on merkki siitä, että ne ei vaan teidän kesken toimineet. Ei mikään miehen epäonnistuminen, mutta osoitus että te ette vaan yhdessä nyt toimi ja parempi erillään.

On varmasti kiva elää tuollaisessa fantasiamaailmassa. Että ap:n mies vaan sanottaessa ottaa ja tekee listan sekä alkaa toteuttaa sitä arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi, kunhan otat sitten itse vastuun omasta päätöksestäsi, etkä vieritä sitä miehen niskoille. 

Eli sinä itse haluat erota siksi, että mielestäsi mies ei huomioi eikä huolehdi tarpeeksi sinun omaan vatimustasoon nähden, eikä niin että on nyt pakko erota huonosta miehestä, koska mies on sellainen ja tällainen. Perusteluksi eroon riittää ihan vain se että sinä haluat erota, ei siihen tarvitse ympätä muuta. Vastuu erosta on sitten sinun vastuusi, ei muiden ihmisten vastuu.

Liian paljon näkee nykyään tätä toisten syyttelyä omista tarpeista ja hauista ja niiden toteutumattomuudesta. Olisi reilua ja oikein myöntää että ero johtuu siitä mitä itse haluaa, eikä siitä mitä toinen antaa.

Herrasiunaa mitä paskaa jauhat. Tässä tapauksessa mies on syynä siihen eroon, tietää, että puoliso väsyy kun kaikki pitää yksin huolehtia ja mies tekee vain käskemällä (on siis lapsen tasolle jäänyt) mutta ei, terapiasta huolimatta, osaa korjata käytöstään. Silloin mies on ainoa syyllinen, ei se sinun lätinöillä miksikään totuus muutu.

Entinen mieheni oli samanlainen, kahden lapsen isä käytti aikansa nauhoitellen kasetille musiikkia (juu olen vanha), isänsä ja isäni tekivät meille polttopuut kun vätys ei saanut niitä tehtyä vaikka oli lomalla sitä varten. Ja miljoona muuta asiaa, nousee ihan verenpaine kun sitä vätylä muistelee. Otin eron, ukolta lipesi täysin ote elämästä kun ei ollut ketään joka olisi perään katsonut, ryyppäsi itsensä kasvamaan horsmaa. Koskaan liiton aikana ollut Alkon kanssa mitään ongelmaa.

Niin? SINÄ et halunnut elää tuollaisen miehen kanssa. Etkö pysty ottamaan vastuuta omasta päätöksestäsi, vai mikä noin siunailuttaa?

Kylläpäs palstan päivystävällä itkijämiehellä on tänään huono päivä 🥱

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, niin pyytäisin mieheltä omaa ehdotusta sellaisista asioista, jotka olisivat lähtökohtaisesti arjessa hänen vastuullaan. Myös lista asioista, joita ei mielellään ollenkaan tekisi.

-> näin mies saa itse sananvaltaa asiaan

Sinä taas mietit, mistä et voi joustaa. Jos se on siisteystaso, tai lasten läksyjen sujuminen, niin nämä ovat sinun vastuullasi. 

Mutta jos esimerkiksi toivoisit, että jokainen lauantaiaamu olisi sinulle vapaata, niin vaikka lasten ruokailut haluaisit pitää järkevänä, niin voisitteko kuitenkin sopia, että mies on lauantaiaamujen aamupala/aamuasiavastaava? Ja siis niin, että jäljet siivotaan yms. mies hankkii ruokatarvikkeet jne.

-

Sanot miehelle, että et enää jaksa. Ja että tämä on sinun ehdotuksesi tilanteen parantamiseksi mutta voitte rakentaa sen yhdessä. Ja siihen pitää sitoutua ja jos ei suju, niin sitten lähdetään hyvillä mielin ja ystävinä eri teille. Älä syyllistä, suutu tai kouhkaa. Sano miten asiat on, sovitte toimintatavat ja lipsuminen on merkki siitä, että ne ei vaan teidän kesken toimineet. Ei mikään miehen epäonnistuminen, mutta osoitus että te ette vaan yhdessä nyt toimi ja parempi erillään.

On varmasti kiva elää tuollaisessa fantasiamaailmassa. Että ap:n mies vaan sanottaessa ottaa ja tekee listan sekä alkaa toteuttaa sitä arjessa.

Kommentin kirjoittaja on läpikäynyt vastaavan keskustelun omassa parisuhteessaan ja kyllä, siitä seurasi sovitun toteutusta arjessa. Myös paljon keskusteluja ja huomioita toisen työtaakasta, kehuja yrittämisestä ja yhteen hiileen puhaltamista. Lakanat ei edelleen vaihdu kenenkään muun kuin minun toimestani, vaikka se jyvitettiin aikanaan miehelle. Ei haittaa kun muuten on tasapaino löytynyt.

Tervetuloa fantasiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.

Minun mieheni avasi kerran yllättävän rehellisesti miesten ajatusmaailmaa tässä. Hän sanoi että naiset nauttivat siitä että saavat tehdä asioita miehen hyväksi ja miehet nauttivat siitä että heidän hyväkseen tehdään asioita.

En saanut silloin sanaa suustani. En voinut käsittää että päällisin puolin täysjärkinen mies ajattelee noin. Mutta kyllä tuo totta on ja tuota mallia hän myös toteuttaa arjessa järkähtämättä.

Ja mun mies on sanonut että hän on helposti itsekäs, ja aidan matalimmalta kohdalta menijä, jollei erikseen päätä tehdä toisella tavalla. Jos hänellä ei olisi raameja missä toimitaan, niin hän luultavasti vain möllöttäisi sohvalla ja söisi helppoa woltruokaa. Joisi kaljaa mielensä mukaan, ei siivoaisi, ja muutenkin olisi hunningolla. 

Eli hänen perusasetus on olla möllöttää, ja jotta elämä ei menisi sellaiseksi, niin hän tarvitsee sekä ulkoapäin tulevaa tönimistä, että itseohjautuvuutta, johon hän joutuu erityisesti käyttämään kapasiteettiaan. 

Minä, jos olen itsekseni, keksin jatkuvasti pientä tekemistä ja puuhaa. Minun perusasetukseni on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi, kunhan otat sitten itse vastuun omasta päätöksestäsi, etkä vieritä sitä miehen niskoille. 

Eli sinä itse haluat erota siksi, että mielestäsi mies ei huomioi eikä huolehdi tarpeeksi sinun omaan vatimustasoon nähden, eikä niin että on nyt pakko erota huonosta miehestä, koska mies on sellainen ja tällainen. Perusteluksi eroon riittää ihan vain se että sinä haluat erota, ei siihen tarvitse ympätä muuta. Vastuu erosta on sitten sinun vastuusi, ei muiden ihmisten vastuu.

Liian paljon näkee nykyään tätä toisten syyttelyä omista tarpeista ja hauista ja niiden toteutumattomuudesta. Olisi reilua ja oikein myöntää että ero johtuu siitä mitä itse haluaa, eikä siitä mitä toinen antaa.

Herrasiunaa mitä paskaa jauhat. Tässä tapauksessa mies on syynä siihen eroon, tietää, että puoliso väsyy kun kaikki pitää yksin huolehtia ja mies tekee vain käskemällä (on siis lapsen tasolle jäänyt) mutta ei, terapiasta huolimatta, osaa korjata käytöstään. Silloin mies on ainoa syyllinen, ei se sinun lätinöillä miksikään totuus muutu.

Entinen mieheni oli samanlainen, kahden lapsen isä käytti aikansa nauhoitellen kasetille musiikkia (juu olen vanha), isänsä ja isäni tekivät meille polttopuut kun vätys ei saanut niitä tehtyä vaikka oli lomalla sitä varten. Ja miljoona muuta asiaa, nousee ihan verenpaine kun sitä vätylä muistelee. Otin eron, ukolta lipesi täysin ote elämästä kun ei ollut ketään joka olisi perään katsonut, ryyppäsi itsensä kasvamaan horsmaa. Koskaan liiton aikana ollut Alkon kanssa mitään ongelmaa.

Niin? SINÄ et halunnut elää tuollaisen miehen kanssa. Etkö pysty ottamaan vastuuta omasta päätöksestäsi, vai mikä noin siunailuttaa?

Kylläpäs palstan päivystävällä itkijämiehellä on tänään huono päivä 🥱

Eri

Tuollaiseksi se menee, kun ei pystytä keskustelemaan, eikä vastaamaan toisen viestiin. Keskustelu on kanssasi mahdotonta, joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Entisaikaan vielä ymmärsi sen että oli kotiäitejä jotka hoitivat kodin ja lapset. Mies toi sitten leivän pöytään ja elätti koko perheen.

Nämä nykymiehet kuvittelevat että vaimo hoitaa oman työn ohessa kotityöt ja lapset. Usein miehillä on pienempi palkka tai ovat muuten vain pihejä omista rahoistaan eli naiset hoitavat vielä ruuankin pöytään. Sitten kehdataan vielä valittaa naiselle jos nainen on stressaantuneena päässyt lihomaan ja rupsahtamaan. Onko ihme että erotaan niin usein kun miehet ei itse halua ottaa mistään vastuuta vaan olla itse ikuisia teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa ei tarvitse tehdä joka päivä ja silti voi syödä joka päivä.

Niin, mutta jonkun täytyy kuitenkin hankkia se valmis ruoka, ei se vaan maagisesti ilmesty illallispöytään.

Monesta asiasta voi oikaista kun elää pikkulapsiarkea, mutta on muitakin pakollisia asioita kuin syöminen.

Esim. lapsella on pakko olla talvihaalari, kun tulee ekat pakkaset, ja se haalari täytyy hankkia. Pyykkiä on pakko pestä, tai viikon päästä on puhtaat vaatteet loppu. Astiat on laitettava astianpesukoneeseen (tai tiskattava), koska syöminen likaisilta lautasilta on ikävää. Lasten hampaat täytyy pestä, koska muuten ne mätänee suuhun, ja lapsi pitää opettaa kuivaksi, koska vaipoissa ei oikein voi mennä enää kouluun. Lapset myös kasvaa ja vaatteet jäävät pieniksi, jonkun täytyy huolehtia että päällä on sopivia vaatteita. Siivotakin täytyy ainakin joskus, koska tosi likaisessa kodissa eläminen on pidemmän päälle inhottavaa.

Jos toinen vanhempi ei osallistu mihinkään kotitöihin, edes niihin välttämättömiin --joita on yllä mainittujen lisäksi lukuisia muita--, niin toisen vanhemman taakka kasvaa ihan kohtuuttomaksi. Siksi on tärkeää, että perheen aikuiset tosiaan JAKAVAT nämä työt, niin ei tarvitse ihmetellä miksi se toinen häipyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin sinä, niin pyytäisin mieheltä omaa ehdotusta sellaisista asioista, jotka olisivat lähtökohtaisesti arjessa hänen vastuullaan. Myös lista asioista, joita ei mielellään ollenkaan tekisi.

-> näin mies saa itse sananvaltaa asiaan

Sinä taas mietit, mistä et voi joustaa. Jos se on siisteystaso, tai lasten läksyjen sujuminen, niin nämä ovat sinun vastuullasi. 

Mutta jos esimerkiksi toivoisit, että jokainen lauantaiaamu olisi sinulle vapaata, niin vaikka lasten ruokailut haluaisit pitää järkevänä, niin voisitteko kuitenkin sopia, että mies on lauantaiaamujen aamupala/aamuasiavastaava? Ja siis niin, että jäljet siivotaan yms. mies hankkii ruokatarvikkeet jne.

-

Sanot miehelle, että et enää jaksa. Ja että tämä on sinun ehdotuksesi tilanteen parantamiseksi mutta voitte rakentaa sen yhdessä. Ja siihen pitää sitoutua ja jos ei suju, niin sitten lähdetään hyvillä mielin ja ystävinä eri teille. Älä syyllistä, suutu tai kouhkaa. Sano miten asiat on, sovitte toimintatavat ja lipsuminen on merkki siitä, että ne ei vaan teidän kesken toimineet. Ei mikään miehen epäonnistuminen, mutta osoitus että te ette vaan yhdessä nyt toimi ja parempi erillään.

On varmasti kiva elää tuollaisessa fantasiamaailmassa. Että ap:n mies vaan sanottaessa ottaa ja tekee listan sekä alkaa toteuttaa sitä arjessa.

Kommentin kirjoittaja on läpikäynyt vastaavan keskustelun omassa parisuhteessaan ja kyllä, siitä seurasi sovitun toteutusta arjessa. Myös paljon keskusteluja ja huomioita toisen työtaakasta, kehuja yrittämisestä ja yhteen hiileen puhaltamista. Lakanat ei edelleen vaihdu kenenkään muun kuin minun toimestani, vaikka se jyvitettiin aikanaan miehelle. Ei haittaa kun muuten on tasapaino löytynyt.

Tervetuloa fantasiaan.

Annatko siis miehesi ap:lle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä "miehestäni on tullut beeta" tapauksissa kannattaa käyttää ukko lääkärissä jotta selviää testot, verenkuva ja vitamiinitasot. Jos nämä ovat kohdillaan niin hyvä lääkäri ottaa huomioon myös masennuksen mahdollisuuden ja ohjaa psykologin juttusille tarvittaessa.

Kun tuo miehen tilanne on kunnolla tsekattu eikä mitään selittävää tekijää ole löytynyt kannattaa harkita pariterapiaa ym.

"Kannattaa käyttää"

Ihan ku koiraa tai lasta. Ja sit ihmettelette miksi ne elää rooliaan todeksi. Hohhoijaa...

Jos nuo miehet osaisivat itsekseen sinne lääkäriin mennä niin he olisivat niin jo tehneet.

Kuten aloituksessa kuvattiin, omaaloitteisuus puuttuu jonka vuoksi tarvitsevat apua päästäkseen avun äärelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan kun mun kynästä. Viimeksi viime yönä mietin miten pärjäisin yksinhuoltajana. Koen että miehen itsekkyys kaikkeen on suurin ongelma. Ihan kun mä nauttisin siitä että saan töiden jälkeen tehdä kaikki kotityöt ja ruokkia lapset ja miehen kun hän makaa sen ajan sohvalla. Ehkäpä sitä kohta saisi suun auki kun pää hajoaa tähän.

Minun mieheni avasi kerran yllättävän rehellisesti miesten ajatusmaailmaa tässä. Hän sanoi että naiset nauttivat siitä että saavat tehdä asioita miehen hyväksi ja miehet nauttivat siitä että heidän hyväkseen tehdään asioita.

En saanut silloin sanaa suustani. En voinut käsittää että päällisin puolin täysjärkinen mies ajattelee noin. Mutta kyllä tuo totta on ja tuota mallia hän myös toteuttaa arjessa järkähtämättä.

Ja mun mies on sanonut että hän on helposti itsekäs, ja aidan matalimmalta kohdalta menijä, jollei erikseen päätä tehdä toisella tavalla. Jos hänellä ei olisi raameja missä toimitaan, niin hän luultavasti vain möllöttäisi sohvalla ja söisi helppoa woltruokaa. Joisi kaljaa mielensä mukaan, ei siivoaisi, ja muutenkin olisi hunningolla. 

Eli hänen perusasetus on olla möllöttää, ja jotta elämä ei menisi sellaiseksi, niin hän tarvitsee sekä ulkoapäin tulevaa tönimistä, että itseohjautuvuutta, johon hän joutuu erityisesti käyttämään kapasiteettiaan. 

Minä, jos olen itsekseni, keksin jatkuvasti pientä tekemistä ja puuhaa. Minun perusasetukseni on erilainen.

Kiitos asiallisesta kommentistasi. Yleensä kun tänne kirjoittaa parisuhteensa ongelmasta, ihmiset tulevat pätemään omalla parisuhteellaan ja jakelemaan määräyksiä miten elää. Kai joillakin on tarve potkia kun näkevät vähänkin heikkoutta :)

Mutta joo, olen samanlainen kuin sinä. Ehkäpä miehelläni on myös sama ajattelumalli kuin sinun miehelläsi. Ongelma vain on että en jaksaisi olla se joka ohjaa ja vie suhdetta ja arkea eteenpäin. Jos toinen ei halua, mikä oikeus minulla on pakottaa?