Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aika 100 % varma, että sinä olet kyllä perheen pahin marttyyri. Miksi miehen pitäisi käyttäytyä kuin koira? Miksei hän voi nähdä asioita eri tavalla kuin sinä? Ootko tosiaan sitä mieltä, että aina kun pahoitat mielesi, sua pitäisi vaan pyyteettömästi ja ehdoitta lepytellä? Sinä tuossa et näe asioiden toista puolta ollenkaan

Ohis

Lapsiperheessä on tietyt asiat, jotka on vaan hoidettava, vaikka ei huvittaisi.

Ei se ole mitään asioiden eri tavalla näkemistä, että jättää osuutensa tekemättä.

Jos ja kun ap:n mukaan riidat noudattavat aina samaa kaavaa: hän suuttuu ja loukkaantuu ja olettaa, että toinen on heti pyytelemässä anteeksi, niin kyllä tuossa on jotain vikaa ja pahasti myös ap:n puolelta. Ei voi olla niin, että vain toinen on AINA uhri ja toinen syyllinen ja pahoittelemassa ja tekemässä myönnytyksiä.

Kuten lukemalla huomaat, kyse ei todellakaan ole aina näistä yhteisistä velvollisuuksista ja niiden hoitamisesta.

Nämä ihmiset nyt ei vaan sovi yhteen, eikä miestä kiinnosta edes yrittää. Helpompi erota sovussa kuin väkisin pitkittää tilannetta.

Mitäs ap tekee mielestäsi tuon suhteen eteen? Missä tulee vastaan? Miten huomioi toista?

Ei kai kukaan jaksa miellyttää ja palvoa mitään kiukuttelevaa ja marttyroivaa narsisti-prinsessaa. Suhde on vastavuoroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Todennäköisesti elintasosi laskee rajusti ja olet 24/7 yksin vastuussa lapsista ilman minkäänlaista apua, mutta ainakaan et joutuisi haikailemaan huolehtimisen perään. Saisit olla vahva ja itsenäinen nainen, joka elää lapsilleen.

Vuokrakaksiossa ei aina ole kivaa, mutta eipä olisi ikävää miestä vierellä.

Tossukkamieheltä kunnon elarit lapsille niin kyllä pärjää taloudellisesti. Todennäköisesti saa myös paremmat n asumistukea niin voi ottaa ihan kivan rivarikolmion .

Tossukkamies maksaa minimin eli kahdesta lapsesta saa noin 300 e. Asumistukea saa aika vähän rivarikolmioon, jonka vuokra on 990 e/kk ja omat tulot bruttona esim. 2500 e/kk. (tuki tuolloin vähän yli 300 e/kk)

Älä jaksa, emme tiedä ap:n omia tuloja. Mutta ei ne tosiaan eron vuoksi putoa, eikä isän elatusvelvollisuus poistu. Tiedän useita sinkkuäitejä, eikä kukaan heistä asu missään vuokrakämpissä tai saa mitään tukia lapsilisän lisäksi, koska ovat hyvätuloisia. Paitsi yksi alanvaihtaja, joka nyt opiskelee.

Kuulostaa siltä, että mies on yksi ylimääräinen lapsi. Miten häntä voi kohdella aikuisena, kun "äidin" (sinun) pitää käskyttää häntä tekemään x kotityö tai hoitamaan teidän yhteisiä lapsia sen sijaan, että mies olisi kuin aikuinen ja hoitaisi kotitöitä ja lapsia pyytämättäkin? 

Tämä ihmetyttää joissain miehissä. Tai no, ehkä ei, koska lapseksi heittäytymällä he saavat täyshoidon kotona ja pitävät sitä sitten itsestäänselvyytenä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun ap:n mukaan riidat noudattavat aina samaa kaavaa: hän suuttuu ja loukkaantuu ja olettaa, että toinen on heti pyytelemässä anteeksi, niin kyllä tuossa on jotain vikaa ja pahasti myös ap:n puolelta. Ei voi olla niin, että vain toinen on AINA uhri ja toinen syyllinen ja pahoittelemassa ja tekemässä myönnytyksiä.

Kuten lukemalla huomaat, kyse ei todellakaan ole aina näistä yhteisistä velvollisuuksista ja niiden hoitamisesta.

Minä käsitin Ap:n kertomuksesta, että kyse on juuri siitä.

Mies ei tee oma-aloitteisesti mitään vaan ainostaan pakolliset, kun pyydetään. Ja Ap suuttuu, kun pettyy siihen, että joutuu hoitamaan vastuut yksin.

Suuttuminen on turhaa, ei se saa miestä muuttamaan käytöstään. Anteeksi pyytäminen on myös ihan turhaa, koska se ei ratkaise itse ongelmaa eli sitä tekemättömyyttä.

Mies toimii näin, koska ei pysty parempaan. Tämä on Ap:n hyvä ymmärtää. Tämän paremmaksi mies ei muutu. Pitää hyväksyä tämä mitä on nyt, tai lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama meno täällä. Aina kun saan huutoraivarit ja uhkaan erolla, vähän aikaa auttaa kotitöissä, mutta sitten se taas unohtuu. Toisaalta jos olisin yksinhuoltaja joutuisin hoitamaan kotityöt kokonaan yksin. Olen sen verran vanha että uuteen suhteeseen tuskin enää ryhtyisin.

Tyypillinen suomalainen mies joka ei romantiikasta ymmärrä. Jos haluan jotain irtiottoa arjesta, pitää itse hoitaa nekin järjestelyt. Puoliso ei koskaan pyydä ulos syömään tai yritä järjestää mitään yllätyksiä. Ravintola illallinenkin kuluu osittain kännykkää selatessa.

Itse en vaan jaksa raivota koko ajan ja vaatia parempaa.

Miksi ihmiset sietää huonoja suhteita ja hukkaavat elämäänsä johonkin paskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Itse toivoin koko lapsuuden että vanhemmat tajuaisi erota. Sokeakin näki että olivat pitkin hampain yhdessä vaikka näennäisesti kaikki oli "hyvin". Meillä ei huudettu tai heitelty tavaroita mutta tunnelma oli aina jäätävän kireä ja vanhemmat kommunikoi toisilleen pääasiasssa tiuskimalla tai passiivisaggressiivisilla huomautuksilla. Ei sekään ole kovin kiva kommunikaatiomalli opettaa lapsille. Tuntui että molemmat halusivat vain päästä näpäyttämään toista, sellaista vilpitöntä rentoa koko perheen yhdessäoloa en muista olleen koskaan. Erosivat sitten aika pian kun nuorin sisarus oli muuttanut pois kotoa ja teki mieli vain huutaa VIHDOIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.

Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista. 

Kun isä on vapaamatkustajaa perheessä tämä ongelma ratkaistaan lemppaamalla iskä, jota ei perhe kiinnosta ,pois. Problem solved.

Väheneekö työn tai vastuun määräsi, jos ryhdyt yksinhuoltajaksi?

Onko ero lasten etu?

Vierailija kirjoitti:

Ainahan se on joka suhteessa sama laulu: vain mies on paska ja sen pitää muuttua tai nainen uhkaa erolla/eroaa. Jännä et täydelliset naiset eivät kuitenkaan tule sitten keskenään usein kovin hyvin toimeen, vaikka ovat aina suhteessa niitä ongelmattomia, joilla on yksipuolinen oikeus vaatia muutoksia. Peilin eteen ei mennä. Ei millään.

Ei mitään realismia monilla. Ja muka "kaikkeni yritin"

My ass

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aika 100 % varma, että sinä olet kyllä perheen pahin marttyyri. Miksi miehen pitäisi käyttäytyä kuin koira? Miksei hän voi nähdä asioita eri tavalla kuin sinä? Ootko tosiaan sitä mieltä, että aina kun pahoitat mielesi, sua pitäisi vaan pyyteettömästi ja ehdoitta lepytellä? Sinä tuossa et näe asioiden toista puolta ollenkaan

Ohis

Lapsiperheessä on tietyt asiat, jotka on vaan hoidettava, vaikka ei huvittaisi.

Ei se ole mitään asioiden eri tavalla näkemistä, että jättää osuutensa tekemättä.

Jos ja kun ap:n mukaan riidat noudattavat aina samaa kaavaa: hän suuttuu ja loukkaantuu ja olettaa, että toinen on heti pyytelemässä anteeksi, niin kyllä tuossa on jotain vikaa ja pahasti myös ap:n puolelta. Ei voi olla niin, että vain toinen on AINA uhri ja toinen syyllinen ja pahoittelemassa ja tekemässä myönnytyksiä.

Kuten lukemalla huomaat, kyse ei todellakaan ole aina näistä yhteisistä velvollisuuksista ja niiden hoitamisesta.

Nämä ihmiset nyt ei vaan sovi yhteen, eikä miestä kiinnosta edes yrittää. Helpompi erota sovussa kuin väkisin pitkittää tilannetta.

Mitäs ap tekee mielestäsi tuon suhteen eteen? Missä tulee vastaan? Miten huomioi toista?

Ei kai kukaan jaksa miellyttää ja palvoa mitään kiukuttelevaa ja marttyroivaa narsisti-prinsessaa. Suhde on vastavuoroista.

AP organisoi suhteessa kaiken. Huolehtii lapset ja kodin. Vetää äijää perässään kuin kivirekeä. Mitä vielä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Väheneekö työn tai vastuun määräsi, jos ryhdyt yksinhuoltajaksi?

Onko ero lasten etu?

Nykyisin on mahdollista yhteishuoltajuus ja lapset viikko viikko systeemiin. Tällöin työ ja vastuu vähenee kun mies joutuu huolehtimaan itse huushollistaan ja lapsistaan kun joka toinen viikko

Lasten etu on, ettei tarvitse katsoa vanhempien huonoa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Myönnä itsellesi vaan, että olet kyllästynyt mieheen ja jätä hänet.

No tottakai tuollaiseen mieheen kyllästyy! Kukapa ei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.

Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.

Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista. 

Kun isä on vapaamatkustajaa perheessä tämä ongelma ratkaistaan lemppaamalla iskä, jota ei perhe kiinnosta ,pois. Problem solved.

Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??

Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.

Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.

Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.

Asumusero.

Mun eksästä tuli paljon parempi vanhempi, kun sai olla lasten kanssa kaikki 4 päivää kuukaudessa ihan omilla ehdoillaan ja loput päivät siinä omassa rauhassaan, mitä hän oli suhteessa kaivannut.

Minä en enää takaisin halunnut.

Voi.

Perheen perusta ja kivijalka on vanhempien keskinäinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Todennäköisesti elintasosi laskee rajusti ja olet 24/7 yksin vastuussa lapsista ilman minkäänlaista apua, mutta ainakaan et joutuisi haikailemaan huolehtimisen perään. Saisit olla vahva ja itsenäinen nainen, joka elää lapsilleen.

Vuokrakaksiossa ei aina ole kivaa, mutta eipä olisi ikävää miestä vierellä.

Tossukkamieheltä kunnon elarit lapsille niin kyllä pärjää taloudellisesti. Todennäköisesti saa myös paremmat n asumistukea niin voi ottaa ihan kivan rivarikolmion .

Tossukkamies maksaa minimin eli kahdesta lapsesta saa noin 300 e. Asumistukea saa aika vähän rivarikolmioon, jonka vuokra on 990 e/kk ja omat tulot bruttona esim. 2500 e/kk. (tuki tuolloin vähän yli 300 e/kk)

Tossukkamiehen tuloista ja elatuskyvystä riippuu mitä hän maksaa. Täysin tulottoman puolesta Kela maksaa minimin joka on tuo 150 e per lapsi. Se että moni äiti suostuu tuohon minimiin siitä ilosta ,että pääsee äijästä eroon, ei tarkoita sitä että siihen kaikkien pitää tyytyä. Elarit voivat olla myös vaikkapa 500 e kuussa per lapsi. Tämä asia riippuu ihan elareita maksavan tuloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.

En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?

Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.

Olisiko alapeukuttajat niitä, jotka ymmärtävät sen, että kaikki eivät muutu vaikka miten kuljettaisiin terapiassa. Jotkut ovat niin haluttomia panostamaan, että tekevät asioita muitten eteen vain jos on ihan pakko. Olen itse aikoinani eronnut ja tiedän, että lapseni erosta kärsivät, olen heiltä anteeksi pyydellyt kymmeniä kertoa. Mutta edelleenkään, vuosikymmenien kulumisen jälkeen, en ymmärrä mitä olisin voinut tehdä pelastaakseni liiton. Miehelläni ei ollut mitään halua tehdä muutoksen eteen yhtään mitään.

Hän vain etääntyi kapasta ja minusta, eli omaa elämäänsä, ei meidän kanssa vaikka samassa huushollissa asuikin.

Terapia voi auttaa vain jos molemmilla on motivaatiota muuttua ja tehdä asioita muutoksen eteen. Terapia ei koskaan ole mikään taikakalu, joka tulisi ja parantaisi huonon suhteen. Siitä ei ole mitään hyötyä, ellei molemmat halua tehdä asioita suhteen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aika 100 % varma, että sinä olet kyllä perheen pahin marttyyri. Miksi miehen pitäisi käyttäytyä kuin koira? Miksei hän voi nähdä asioita eri tavalla kuin sinä? Ootko tosiaan sitä mieltä, että aina kun pahoitat mielesi, sua pitäisi vaan pyyteettömästi ja ehdoitta lepytellä? Sinä tuossa et näe asioiden toista puolta ollenkaan

Ohis

Lapsiperheessä on tietyt asiat, jotka on vaan hoidettava, vaikka ei huvittaisi.

Ei se ole mitään asioiden eri tavalla näkemistä, että jättää osuutensa tekemättä.

Jos ja kun ap:n mukaan riidat noudattavat aina samaa kaavaa: hän suuttuu ja loukkaantuu ja olettaa, että toinen on heti pyytelemässä anteeksi, niin kyllä tuossa on jotain vikaa ja pahasti myös ap:n puolelta. Ei voi olla niin, että vain toinen on AINA uhri ja toinen syyllinen ja pahoittelemassa ja tekemässä myönnytyksiä.

Kuten lukemalla huomaat, kyse ei todellakaan ole aina näistä yhteisistä velvollisuuksista ja niiden hoitamisesta.

Nämä ihmiset nyt ei vaan sovi yhteen, eikä miestä kiinnosta edes yrittää. Helpompi erota sovussa kuin väkisin pitkittää tilannetta.

Mitäs ap tekee mielestäsi tuon suhteen eteen? Missä tulee vastaan? Miten huomioi toista?

Ei kai kukaan jaksa miellyttää ja palvoa mitään kiukuttelevaa ja marttyroivaa narsisti-prinsessaa. Suhde on vastavuoroista.

AP organisoi suhteessa kaiken. Huolehtii lapset ja kodin. Vetää äijää perässään kuin kivirekeä. Mitä vielä pitäisi tehdä?

Ehkä tuo ei ole sitä mitä molemmat haluaa. Sehän siinä oleellista on! Jos miehen käsitys on esim se että läksyjä tarkistellaan vain, jos ilmaantuu aihetta/tarvetta ja parempi antaa lasten hoitaa itse, eikä systemaattisesti kysellä, jos homma hoituu, niin ei se ole hänen näkökulmastaan mikään palvelus, että ap seisoo kyttäämässä läksyjentekoa. Esimerkiksi.

Miehellä on tuossa enemmän hävittävää erossa, joten tekisin nyt heti niin, että kertoisin miehelle, että hänen on pakko alkaa kantamaan vastuuta, koska muussa tapauksessa muutan erilleen, jotta näemme, haluammeko erota pysyvästi. Ei pidä enää mahdollistaa vapaamatkustajamiestä.