Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?
17.02.2022 |
Tuntuu pahalta ja itsekkäältä… Ajatella ja suunnitella eroa sen takia, että on vaan kyllästynyt siihen että mies ei huomioi, ei huolehdi. Hän tekee kyllä asioita pyydettäessä, esim huolehtii lasten asioista, mutta jotenkin on kuitenkin perustavalla tavalla todella välinpitämätön. Jotkut omat asiat saattaa olla tärkeitä, mutta ei osaa/jaksa/halua huolehtia oma-aloitteisesti esim siitä että lapset tekee läksyt tai että jääkaapissa olisi ruokaa.
Puhumattakaan mistään siivousjutuista tai parisuhteesta.. Vaikka täytyy sanoa, että en ole itsekään jaksanut enää siihen panostaa, koska se tuntuu niin typerältä yksipuolisesti yrittää, etenkin kun toinen ei edes tunnu arvostavan sitä yrittämistä.
Eikä kyllä tunnu arvostavan mitään muutakaan mitä teen, kun otan vastuun perheen arjesta, lasten hyvinvoinnista jne.
En varsinaisesti edes toivo tai usko löytäväni enää uutta miestä, mutta tuntuu pahalta jatkaa tässä suhteessa kun näkee tuttavapiirissä huomaavaisia miehiä, jotka aidosti ajattelee muita ja pitävät luonnollisena sitä että huolehtivat lapsistaan, vaimostaan…
Pienin lapsi on vasta 3v ja tuntuu niin pahalta, että rikkoo perheen, koska periaatteessa voisihan näinkin kuitenkin jatkaa. Lapset eivät haluaisi eroa, eikä mieskään ilmeisesti. Meillä kuitenkin arki sujuu, koska itse nautin lasten kanssa olemisesta ja hoidan kaiken tarvittavan koska pidän sitä itsestäänselvyytenä. Siihen se on vaan sitten mennyt, että mies pitää kaikkea itsestäänselvyytenä…
Kommentit (266)
Älä ikinä kysele vauva-palstalla ohjeita parisuhteesi miesongelmaan. Ota asiasi käsittelyyn juuri sen miehesi kanssa ja lopeta Me Naisten katkeroituneessa ja vinoutuneessa maailmassa eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin keväällä 10v parisuhteesta, kaksi alle kouluikäistä lasta. Emme riidelleet ja lasten asiat tuli hoidettua, mutta emme olleet olleet kuopuksen syntymän jälkeen "pari."
Mies ei suostunut puhumaan mistään, todellakaan mistään muusta kuin lasten asioista. Ei suostunut pariterapiaan, ei perheneuvolaan, piti kaikkia korjausyrityksiä ajanhukkana. Väsyin ja lähdin.
Kysyn tästä vähän ohi, mutta halusiko mies eroa, vai oliko päinvastoin vastaan sitä? En ymmärrä tuon kaltaista miestä: mitä ne ylipäätään haluaa ja odottaa elämältä, ne vaan elelee siinä ja tietää että jossain vaiheessa tulee kuolema ja sepä siitä?? Pitikö hän lapsista, osoittiko mitään positiivista tunnetta sinua kohtaan ( esim jokin sinun ulkonäössä, uusi kampaus, uusi takki, tai sinun huumorissa( hauskat jutut) tai missään?
Miten eron jälkeen hänen elämän tunnelma: olla möllöttää vai onko jotain kipinää mhinkään ilmentynyt?
En vaan tajua näitä ukkoja. Omani on60vee, positiivisen elämänasenteen, huumorintajuinen, avoin ihmisille ja maailmalle ja ilahtuu joka kerta kun näkee minut esim aamulla kun herätään…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä korjaa, siis on ihanaa nähdä kuinka huomaavaisia monet miehet on, mutta samalla tuntuu pahalta jatkaa suhdetta jossa toinen kerta toisensa jälkeen osoittaa välinpitämättömyytensä ja kaikki vähäisimmätkin huomioitavat asiat pitää pyytää erikseen…
Kerro meille esimerkkejä, mitä nämä "huomioitavat asiat" ovat?
Eikös tuossa heti aloituksessa niitä lueteltu? Onko lapset tehneet läksyt, onko perheelle ruokaa. Pitäisikö siivota, järjestetäänkö parisuhteelle aikaa. Jos toinen jättää kaikesta näistä huolehtimisen toiselle niin kyllähän se aika äkkiä altaa kivireen vetämiseltä tuntua. Ap kirjoittaa, että hänelle ei ole ongelma hoitaa kaikkia lasten asioita, joten voi olla että tilanteeseen on päädytty osin ihan molempien syystä. Ap on ottanut ohjat käsiinsä lasten myötä ja mies on jäänyt sivurooliin, molemmat on antaneet sen tapahtua. Ap ei ole vaatinut vaatinut osallistumista vaan tehnyt itse, mies ei ole osannut kun on kokenut että ap osaa paremmin. Hiljalleen parisuhteen dynamiikka on vääristynyt. Mutta voiko sitä enää korjata, ei välttämättä jos toinen ei ole yhtään kiinnostunut tekemään asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??
Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.
Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.
Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.
Öh, no jos oma tapa tehdä asioita on se, että ei osallistu lasten läksyihin tai hampaidenpesuihin, niin ei ole "yksilö" vaan huono vanhempi. Nämä on niitä asioita jotka ihan oikeasti vaan kuuluu siihen vanhemmuuteen. Jos sen laiminlyö, seuraukset näkyy sen lapsen _loppuelämän ajan_.
Ja nämä "yksilöt" jotka on sitä mieltä että ei oo niin justiinsa jos koti ei ole puhdas, on yleensä niitä jotka ei ymmärrä että jos vessaa ei pese, niin melko pian sitä ei voi enää käyttää koska se on hygieniariski. Tai jos lakanoita ei vaihda, niin ne on myös puolen vuoden päästä niin likaiset, että niissä ei voi nukkua. Tai että ruokaa täytyy tehdä (tai hakea valmiina) ihan joka päivä, koska ihmisen täytyy syödä joka päivä, ja varsinkin lasten kohdalla on tärkeää pitää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.
Jos toisen perheen aikuisen pitää jotenkin ohjeistaa tällaisissa asioissa, niin aikuinen ei ole aikuinen vaan jäänyt lapseksi. On ihan OK laskea esim. siivousstandardeja ruuhkavuosina, mutta kyllä tietyt jutut vaan pitää hoitaa. Sinkkuna voi elää pellossa jos vastaa vaan itsestään, mutta perhepakettiin kuuluu näitä ikäviäkin asioita, joista ei vaan voi luistella ja sälyttää toisen aikuisen harteille.
Mutta ei kai kukaan tuollaista niin kauan katsoisi, että ehtisi kaksi lastakin hänen kanssaan sinne sikolättiin hankkia???
Usko tai älä, mutta miehellesi eroilmoitus tulisi yllätyksenä.
Miehille riittää tyytyväisyys suhteessa, ja naiset kaipaavat suhteessa tuota kuvailemaasi.
Mitäpä jos juttelisitte parisuhdeneuvojalle/ kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista.
Kun isä on vapaamatkustajaa perheessä tämä ongelma ratkaistaan lemppaamalla iskä, jota ei perhe kiinnosta ,pois. Problem solved.
Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??
Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.
Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.
Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.
Ja sellaiset öyhötykset sitten sieltä.
Isä tekee asioita omalla tavallaan, eli tekee vain jos käsketään.
Kerrassaan hienoa omalla tavalla tekemistä.
Miten meni noin niin kuin omassa mielestä.
Jaksaisitko jos juttu olisi toisinpäin.Sitä et sinä tiedä minua enempää tekeekö isä yhtään mitään "käskemättä". Sitä ei voi päätellä tekstistä, ettei mies tekisi mitään. Se tulee selväksi, ettei ap:n toivomia asioita mies tee oma-aloitteisesti.
Selväksi on kylläkin tullut monessakin mielessä, ettei miehen näkökulma kiinnosta ap:ta.
Miksi ap olisi raahannut miehen pariterapiaan, jos tämän näkökulma ei kiinnostaisi? Ei me tiedetä todellista tilannetta, me tiedetään vain ap:n kertoma. Siinä mikään ei viittaa siihen ettei ap olisi yrittänyt.
Ehkä halusi saada tukea ja vahvistusta omille valituksilleen. Ethän voi päätellä terapiasta yhtään, et olisi ollut toisen näkemyksistä kiinnostunut. Todennäköisesti paino siellä olikin ap:n ulinassa, kun mies koki jääneensä altavastaajaksi
Ei meidän perheessä koskaan kyselty läksyistä ja miehen perheessä sama. Kaikki ollaan yliopistotutkinnon suorittaneita, maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita.
Pitkäaikaisissa, sitoutuneissa, onnellisissa parisuhteissa elellään. Olipa kurjaa, että kannettiin vastuu omista tehtävistämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Onko ap:lla paska suhde vai sittenkin tilanne, jossa mies ei tottele jokaista oikkua?
Toisaalta moni nainen valittaa eron jälkeen rahattomuutta, joten kumpi sitten on lapsille pahempi asia, ei-niin-kovin-onnellinen äiti vai rahaton äiti, jos tämä joka tapauksessa koko ajan valittaa kohtaloaan?
Mistä tämä fantasia rahattomuudesta tulee? APN palkka ei pienene senttiäkään eron vuoksi ja isä maksaa edelleen puolet lasten elatuksesta. Voi olla ,että APlle jää enemmän rahaa omaan käyttöön kun ei tarvitse miehen hyväksi käyttää omia tulojaan. Kaikki ihmiset ei ole sossurottia niin kuin sinä rahajankuttaja.
AP:n tulot ei pienene, mutta kulut kasvavat, kun maksaa yksin perheen kulut. Isä ei maksa puolta lasten elatuksesta, vaan ainoastaan sen, minkä verran määrätään maksettavaksi eikä se todellakaan ole ap:n kulutuksen mukaan määritelty. Monella on todella ruusuinen kuva siitä, miten raha-asiat järjestyvät eron jälkeen, kun mies on tienannut huomattavasti naista enemmän.
Isä maksaa sen mikä hänen elatuskykynsä mukaan oikeudessa määrätään. Tässä äiti ei ole mitenkään osallinen vaan lapset hakee elatusta isältään. Tulottomina ja omaisuudettomana lapset saavat jopa ilmaisen oikeusavun
Ja edelleen oikeus katsoo, että isän ei tarvitse elättää lapsia sen mukaan, mitä äiti rahaa vaatii. Lapset hakevat elatusta, summa katsotaan käytännössä aina suoraa taulukosta ja isä maksaa aika lailla minimin.
Höpö höpö. Elarit määräytyy tulojen ja elatuskyvyn mukaan. Tottakai elarit on erisuuruiset jos tulot on 2500 e tai 5000 euroa. Lasten elintaso ei saa laskea .
Kyllä lasten elintaso "saa laskea" ja usein laskeekin, eihän se pois muuttava automaatisesti puolta kaikista elämisen kuluista maksa.
Elämisen laatu sen sijaan saattaa parantua heilläkin paljonkin.
Naiset eivät ymmärrä sitä että naisen ja lapsien elintason ei tarvitse olla sama. Naiset haluavat eron jälkeen että ex mies maksaa myös hänen elintason lapsia hyväksikäyttäen
Mielestäni mies on jo rikkonut parisuhteen ja perheen tuolla käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??
Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.
Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.
Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.
Öh, no jos oma tapa tehdä asioita on se, että ei osallistu lasten läksyihin tai hampaidenpesuihin, niin ei ole "yksilö" vaan huono vanhempi. Nämä on niitä asioita jotka ihan oikeasti vaan kuuluu siihen vanhemmuuteen. Jos sen laiminlyö, seuraukset näkyy sen lapsen _loppuelämän ajan_.
Ja nämä "yksilöt" jotka on sitä mieltä että ei oo niin justiinsa jos koti ei ole puhdas, on yleensä niitä jotka ei ymmärrä että jos vessaa ei pese, niin melko pian sitä ei voi enää käyttää koska se on hygieniariski. Tai jos lakanoita ei vaihda, niin ne on myös puolen vuoden päästä niin likaiset, että niissä ei voi nukkua. Tai että ruokaa täytyy tehdä (tai hakea valmiina) ihan joka päivä, koska ihmisen täytyy syödä joka päivä, ja varsinkin lasten kohdalla on tärkeää pitää kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista.
Jos toisen perheen aikuisen pitää jotenkin ohjeistaa tällaisissa asioissa, niin aikuinen ei ole aikuinen vaan jäänyt lapseksi. On ihan OK laskea esim. siivousstandardeja ruuhkavuosina, mutta kyllä tietyt jutut vaan pitää hoitaa. Sinkkuna voi elää pellossa jos vastaa vaan itsestään, mutta perhepakettiin kuuluu näitä ikäviäkin asioita, joista ei vaan voi luistella ja sälyttää toisen aikuisen harteille.
Mutta ei kai kukaan tuollaista niin kauan katsoisi, että ehtisi kaksi lastakin hänen kanssaan sinne sikolättiin hankkia???
Kyllä minä veikkaan että tämäkin tapaus on ennen lapsia ollut ihan ok mies. Ap on luultavasti tehnyt enemmän jos silloin, mutta se ei ole kuormittanut kun sitä tehtävää on niin paljon vähemmän. Mies on tehnyt jotain myös ja se on riittänyt molemmille. Mutta sitten on tullut lapset ja työn määrä lisääntynyt, ap väsähtänyt ja kokenut jäävänsä yksin. Mies on ollut loukkaantunut kun ap ei enää olekaan enää hyväntuulinen ja jaksanut huomioida häntä niin paljon, ei ole nähnyt sitä lisääntynyttä työn määrää saati osannut ottaa siitä osaansa vastuulleen. Yhden lapsen jälkeen tilanne on ollut vielä kohtuullinen, mutta toisen jälkeen eskaloitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä tarkoitat "mies ei ole huomaavainen"?
Minä miellän tuon sellaiseksi "ritarillisuudeksi", ruusuja ystävänpäivänä, lempihajuvettä työmatkalta, hieroo omatoimisesti varpaita kun katsotaan telkkaria, kantaa mun matkalaukun, järjestää hemmotteluja jne.
Harva ARKImies on tuollainen. Jos katsot ympärillesi (ja erityisesti ihmisten somepäivityksiä) näet kyllä vähän valheellisen kuvan ARKImiehestä.
(Kuten myös ARKInaisesta)Teidän arki voi silti olla ihan hyvää.
Olisiko teidän mahdollista "treffailla uudestaan" - siis viettää kahdestaan joku pieni staycation lähiseudun hotellissa tms ja yrittää vielä löytää toisenne, ne kehen ihastuitte? Parisuhde harvemmin voi hyvin jos se vain roikkuu siinä perhe-elämän siskopuolena. Keskittykää tovi toisiinne
JA puhukaa mitä perhe-elämältä toivotte. Onko löydettävissä jotain kompromissia siihen, miten teidän arki pyörii? Jos saat miehen ottamaan selkeästi jotkut asiat omalle vastuulleen, niin yhteiselämä voisi kyllä toimia.
Meillä esim mies sitoutui siivoukseen ja järjesti sen etsimällä meille hyvän siivoojan, minkä hän siis maksaa. Tämä on minulle tietenkin ihan ok. Se, kuka sen imurin ja lattialuutun meillä ulkoiluttaa on samantekevää, kunhan se ei ole ainostaan minä.Yrittäkää vielä löytää yhteinen ARKIsävel. ARKI on eri asia kuin se, miltä ystävien miehet kylillä näyttävät.
Luulen, että ap tarkoittaa tällä "huomaavaisuudella" sitä, että mies olisi mies siis aikuinen, joka ottaa aikuisen vastuun kotitöistä, perheestään ja arjesta eikä kuin ylikasvanut lapsi, jota naisen pitää käskyttää. Omatoimisuutta ap todennäköisemmin haluaa mieheltä arkeen kuin jotain random suklaita tai sukkia miehen lomamatkan jälkeen.
No sori nyt vaan, mutta "omatoimisuus" ja "huomaavaisuus" ei kyllä ole lähellekään synonyymejä.
Itsekin epäilen, että tätä ap haluaa, mutta hän saa sen kuulostamaan siltä, kuin ruikuttaisi 'ritarillisuuden' perään.
Ja se on kyllä tässä feministisen tasa-arvouskovaisuuden luvatussa maassa kadotettu luonnonvara. Senhän takia niin moni suomineito ihastuu ulkomaan eläviin, he kyllä osaavat olla ritarillisia herrasmiehiä (siihen asti kunnes ovat "perheen absoluuttinen pää ja herra")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perheessä koskaan kyselty läksyistä ja miehen perheessä sama. Kaikki ollaan yliopistotutkinnon suorittaneita, maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita.
Pitkäaikaisissa, sitoutuneissa, onnellisissa parisuhteissa elellään. Olipa kurjaa, että kannettiin vastuu omista tehtävistämme.
Olipa kurjaa, ettette osanneet ettekä halunneet tukea toisianne.
Minkä ikäinen mies? Noin 40 v alkaa testot laskee, mikä vaikuttaa mielialaan ja jaksamiseen.
Onko aina ollut näin, vai onko muutos tullut yhtäkkiä tai vähitellen? Onko mies muuten ok? Nauttiiko elämästä, jaksaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista.
Kun isä on vapaamatkustajaa perheessä tämä ongelma ratkaistaan lemppaamalla iskä, jota ei perhe kiinnosta ,pois. Problem solved.
Isä ei ole vapaamatkustaja, vaan oma yksilönsä, joka tekee kyllä asioita, mutta omalla tavallaan. Ei kaikissa perheissä ollenkaan kysellä lasten läksyjen perään tms. Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??
Ap määrittelee tavan, jolla toimitaan ja kun mies ei oma-aloitteisesti tee kuten hän haluaa, hän suuttuu ja odottaa huomioimista ja anteeksipyyntöjä.
Täällä on kysytty miljoonaan kertaan miehen näkökulmaa, miehen toiveita. Niihin ap ei vastaa mitään.
Pää on syvällä jumissa omassa perseessä.
Ja sellaiset öyhötykset sitten sieltä.
Isä tekee asioita omalla tavallaan, eli tekee vain jos käsketään.
Kerrassaan hienoa omalla tavalla tekemistä.
Miten meni noin niin kuin omassa mielestä.
Jaksaisitko jos juttu olisi toisinpäin.Sitä et sinä tiedä minua enempää tekeekö isä yhtään mitään "käskemättä". Sitä ei voi päätellä tekstistä, ettei mies tekisi mitään. Se tulee selväksi, ettei ap:n toivomia asioita mies tee oma-aloitteisesti.
Selväksi on kylläkin tullut monessakin mielessä, ettei miehen näkökulma kiinnosta ap:ta.
Miksi ap olisi raahannut miehen pariterapiaan, jos tämän näkökulma ei kiinnostaisi? Ei me tiedetä todellista tilannetta, me tiedetään vain ap:n kertoma. Siinä mikään ei viittaa siihen ettei ap olisi yrittänyt.
Ehkä halusi saada tukea ja vahvistusta omille valituksilleen. Ethän voi päätellä terapiasta yhtään, et olisi ollut toisen näkemyksistä kiinnostunut. Todennäköisesti paino siellä olikin ap:n ulinassa, kun mies koki jääneensä altavastaajaksi
No ehkäpä se mies voisi myös ottaa vastuuta edes tässä asiassa ja järjestää semmoinen terapia tai keskustelu, jossa hänenkin mielipidettään kuunneltaisiin? Jos ei osaa kommunikoida kuin riidellessä haukkuen niin ei kai se ihme ole jos sitä omaa näkemystä ei kuunnella.
"Kuka antaa ap:lle oikeuden ja valtuuden määrätä mikä on oikea tapa toimia heidän perheessä??"
Kuka antaa sen ap:n miehelle?
Nyt etsitte sen kadotetun kipinän uudelleen. Vaatii se sinultakin tekoja, ap. Ihan muun kautta lähestytte nyt toisianne kuin terapian. Se on yliarvostettua nykyään ja usein juuri meille naisille mieluisasti luontuvaa. Lasten ollessa pieniä, vaatii suunnittelua. Tarpeeksi usein nyt yhdessä pieniä irtiottoja arjesta. Huom. Ei liikaa odotuksia ladattuna ekalle kerralle. Annatte aikaa, mutta uskaltakaa heittäytyä kokeilemaan! Pienet onnistuneet asiat voi kantaa arjessa tosi paljon eteenpäin. p.s. ei ne huomaavaiset tuttavien miehet ole aina niin pulmusia hekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perheessä koskaan kyselty läksyistä ja miehen perheessä sama. Kaikki ollaan yliopistotutkinnon suorittaneita, maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita.
Pitkäaikaisissa, sitoutuneissa, onnellisissa parisuhteissa elellään. Olipa kurjaa, että kannettiin vastuu omista tehtävistämme.
Olipa kurjaa, ettette osanneet ettekä halunneet tukea toisianne.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta ei se ollut kurjaa ollenkaan! (Ollaan toistemme tukena ja oltiin silloinkin, älä huoli!) Se oli vaan silloin tapana - varsinkin suurissa perheissä. Ei vanhemmat kytänneet lasten jokaista asiaa. Eikä mitään wilmoja ollut. Piti itse huolehtia asioista. Oli siitä paljon hyötyäkin. Itse asiassa, just tänään luin, että tuollainen vanhemmuus nähdään taas hyödyllisenä kaiken helikopteriuden ja curling-vanhemmuuden jälkeen. Nykylapsilta puuttuu vastuunkantoa.
Mut pointtini oli se, että ihmiset näkee asioita eri tavoin ja eri tapoja on olemassa, eikä kukaan ole sanomassa mikä on ehdottomasti aina oikein. Kompromisseja pitää pystyä tekemään. Jos perheessä omaksuu roolin, että itse tietää parhaiten ja oma linja on ainoa oikea, niin joutuu helposti asemaan, jossa ap nyt on
Vierailija kirjoitti:
Ap - jos eroat, niin muistathan ajatella niin, että olet loppuelämän yksin. Älä vain eroa ajattelemalla, että löytyy joku parempi. Ei välttämättä löydy.
Tämä vain kommenttina ensimmäisen sivun vastaukseen, jossa kaiholla katsot huomaavaisia miehiä. Tämä EI saa olla syy eroon. Syy eroon on oma hyvinvointisi. Ei uusi mies.
Ymmärrän tämän ja osaan kyllä olla yksin, usko pois. Yksinäinen olen ollut tässäkin suhteessa jo niin pitkään. Se, että näen huomaavaisia miehiä saa minut vaan ymmärtämään, että kaikki miehet eivät ole samanlaisia kuin omani. Että ei minun oikeasti tarvitse loputtomasti yrittää ymmärtää sitä miksi mieheni vaan on itsekäs tai jättää niin paljon minun vastuulleni, eikä edes ole kiitollinen, vaan pitää ihan itsestäänselvyytenä.
Se kenen mielestä olen romantisoinut muiden suhteita, niin enpä usko. Minulla on ystäviä kenen kanssa juttelen näistäkin asioista. Eikä heilläkään ole täydellisiä miehiä, edes sellaisia jotka tekisivät välttämättä mitään ”ylimääräistä” esim järjestäisivät romanttisia illallisia tms, mutta hoitavat ainakin mukisematta oman osuutensa perheen asioista, ja ottavat vastuuta myös esim raha-asioista. Meillä siis talousasiat ovat myös olleet minun vastuullani ja olen yleensä maksanut enemmän perheen menoista.
Olen tajunnut, että ei ole kummallisuus sellainen mies joka omasta halustaan viettää aikaa lastensa kanssa työpäivän jälkeen, tekevät lapsille mieluisia asioista, heille on oikeasti tärkeää että lapsi oppii hiihtämään, luistelemaan jne. Heille on itsestäänselvyys että yhdessä siivotaan, arjen perusasiat hoidetaan reippaasti ja mukisematta esim kaupassakäynti hoituu sen mukaan kuka parhaiten ehtii. En oikeasti vaadi paljoa. Päinvastoin tuntuu että olen vaatinut ihan liian vähän ja sitten tottunut siihen että tämä nyt vaan on tällaista…Ja kyllähän se arki menee niin kauan kun ei mieti asioita. Välillä kyllä sitten suren asiaa itsekseni. Miehelleni olen puhunut myös kaikesta, mutta hän ei ymmärrä. Saattaa muutaman päivän olla huomaavaisempi, mutta sitten kaikki palaa taas ennalleen ja mies on sellainen välinpitämätön oma itsensä. Onko sitten vaan perusluonne vai mikä, en tiedä…
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän perheessä koskaan kyselty läksyistä ja miehen perheessä sama. Kaikki ollaan yliopistotutkinnon suorittaneita, maistereita, lisensiaatteja, tohtoreita.
Pitkäaikaisissa, sitoutuneissa, onnellisissa parisuhteissa elellään. Olipa kurjaa, että kannettiin vastuu omista tehtävistämme.
Meidän perheessä kyseltiin, ja siskosta tuli tohtori ja minusta maisteri. Miehen perheessä ei kyselty, ja nyt omien lasten kohdalla aikoo toimia toisin. Kyllä hänkin on ihan ok pärjännyt, mutta jos olisi ollut pohjat kunnossa niin olisi päässyt paljon helpommalla.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä lasten elintaso "saa laskea" ja usein laskeekin, eihän se pois muuttava automaatisesti puolta kaikista elämisen kuluista maksa.
Elämisen laatu sen sijaan saattaa parantua heilläkin paljonkin.