Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?
17.02.2022 |
Tuntuu pahalta ja itsekkäältä… Ajatella ja suunnitella eroa sen takia, että on vaan kyllästynyt siihen että mies ei huomioi, ei huolehdi. Hän tekee kyllä asioita pyydettäessä, esim huolehtii lasten asioista, mutta jotenkin on kuitenkin perustavalla tavalla todella välinpitämätön. Jotkut omat asiat saattaa olla tärkeitä, mutta ei osaa/jaksa/halua huolehtia oma-aloitteisesti esim siitä että lapset tekee läksyt tai että jääkaapissa olisi ruokaa.
Puhumattakaan mistään siivousjutuista tai parisuhteesta.. Vaikka täytyy sanoa, että en ole itsekään jaksanut enää siihen panostaa, koska se tuntuu niin typerältä yksipuolisesti yrittää, etenkin kun toinen ei edes tunnu arvostavan sitä yrittämistä.
Eikä kyllä tunnu arvostavan mitään muutakaan mitä teen, kun otan vastuun perheen arjesta, lasten hyvinvoinnista jne.
En varsinaisesti edes toivo tai usko löytäväni enää uutta miestä, mutta tuntuu pahalta jatkaa tässä suhteessa kun näkee tuttavapiirissä huomaavaisia miehiä, jotka aidosti ajattelee muita ja pitävät luonnollisena sitä että huolehtivat lapsistaan, vaimostaan…
Pienin lapsi on vasta 3v ja tuntuu niin pahalta, että rikkoo perheen, koska periaatteessa voisihan näinkin kuitenkin jatkaa. Lapset eivät haluaisi eroa, eikä mieskään ilmeisesti. Meillä kuitenkin arki sujuu, koska itse nautin lasten kanssa olemisesta ja hoidan kaiken tarvittavan koska pidän sitä itsestäänselvyytenä. Siihen se on vaan sitten mennyt, että mies pitää kaikkea itsestäänselvyytenä…
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miltä toisten perhe-elämä näyttää sinun silmääsi, ei välttämättä ole todellakaan koko totuus. Älä siis vertaa miehesi tekemisiä siihen, miltä toisten elämä sinusta näyttää.
Lapset kärsivät aina erosta. Jos perheessä on alkoholisimia, väkivallan uhkaa tai pahoja riitoja, ero voi olla perusteltu. Muussa tapauksessa on syytä selvittää, voiko ongelmia korjata.
Aika monessa lapsiperheessä parisuhteelle ei ole aikaa. Teidän on nyt aika pysähtyä puhumaan tästä, miten järjestätte teille yhteistä aikaa..
Riitoja kyllä on, ei toki päivittäin tai edes viikottain.. Välillä ne myös eskaloituu, olen huomannut että mies on tosi ilkeä myös riitatilanteissa. Yleensä riidat alkaa siitä että olen itse tosi väsynyt ja alan valittaa jostain asiasta jos en ole saanut vaikka ”apua” (=mies hoitanut osuuttaan perheen asioissa) kauniista pyynnöistä huolimatta. Tai mies on loukannut minua jollain muulla tavalla. Kun koen itseni loukatuksi, niin sen sijaan että mies menisi itseensä tai edes yrittäisi ratkaista tilannetta tai pyytäisi anteeksi, hän puolustelee, aina löytyy tekosyyt ja selitykset ja jos ne ei ns mene läpi, niin hän alkaa tosi ivalliseksi ja loukkaa vaan lisää. Hän on sitten marttyyri ja lopulta se jota on loukattu.
Jotenkin nyt vasta olen ymmärtänyt miten riidat etenevät ja osaan myös vähän antaa tilanteiden olla, mutta eipä asioihin löydy kyllä ratkaisujakaan. Joskus mies lupaa muuttua, on muutaman päivän ajan huomaavaisempi kunnes palataan taas entiseen kun tilanne ikäänkuin rauhoittunut.
Eli kaikki huomaavaisuus on aina sellaista kauheeta yrittämistä häneltä, jota tapahtuu vaan ulkoisen paineen vuoksi. Hän ei aidosti halua huomioida muita ihmisiä, ajattelee kaikki jotenkin tosi itsekkäästi ja oman navan kautta. T. Ap
Onko tosiaan niin, että vain mies tekee suhteessanne väärin? Vain sinä olet oikeutettu loukkaantumaan ja vaatimaan ja uhkailemaan? Oletko todella niin täydellinen ihminen, ettei sinulla ole mitään korjattavaa?
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Todennäköisesti elintasosi laskee rajusti ja olet 24/7 yksin vastuussa lapsista ilman minkäänlaista apua, mutta ainakaan et joutuisi haikailemaan huolehtimisen perään. Saisit olla vahva ja itsenäinen nainen, joka elää lapsilleen.
Vuokrakaksiossa ei aina ole kivaa, mutta eipä olisi ikävää miestä vierellä.
Tossukkamieheltä kunnon elarit lapsille niin kyllä pärjää taloudellisesti. Todennäköisesti saa myös paremmat n asumistukea niin voi ottaa ihan kivan rivarikolmion .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Onko ap:lla paska suhde vai sittenkin tilanne, jossa mies ei tottele jokaista oikkua?
Toisaalta moni nainen valittaa eron jälkeen rahattomuutta, joten kumpi sitten on lapsille pahempi asia, ei-niin-kovin-onnellinen äiti vai rahaton äiti, jos tämä joka tapauksessa koko ajan valittaa kohtaloaan?
Vierailija kirjoitti:
Oon aika 100 % varma, että sinä olet kyllä perheen pahin marttyyri. Miksi miehen pitäisi käyttäytyä kuin koira? Miksei hän voi nähdä asioita eri tavalla kuin sinä? Ootko tosiaan sitä mieltä, että aina kun pahoitat mielesi, sua pitäisi vaan pyyteettömästi ja ehdoitta lepytellä? Sinä tuossa et näe asioiden toista puolta ollenkaan
Ohis
Lapsiperheessä on tietyt asiat, jotka on vaan hoidettava, vaikka ei huvittaisi.
Ei se ole mitään asioiden eri tavalla näkemistä, että jättää osuutensa tekemättä.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miltä toisten perhe-elämä näyttää sinun silmääsi, ei välttämättä ole todellakaan koko totuus. Älä siis vertaa miehesi tekemisiä siihen, miltä toisten elämä sinusta näyttää.
Lapset kärsivät aina erosta. Jos perheessä on alkoholisimia, väkivallan uhkaa tai pahoja riitoja, ero voi olla perusteltu. Muussa tapauksessa on syytä selvittää, voiko ongelmia korjata.
Aika monessa lapsiperheessä parisuhteelle ei ole aikaa. Teidän on nyt aika pysähtyä puhumaan tästä, miten järjestätte teille yhteistä aikaa..
Riitoja kyllä on, ei toki päivittäin tai edes viikottain.. Välillä ne myös eskaloituu, olen huomannut että mies on tosi ilkeä myös riitatilanteissa. Yleensä riidat alkaa siitä että olen itse tosi väsynyt ja alan valittaa jostain asiasta jos en ole saanut vaikka ”apua” (=mies hoitanut osuuttaan perheen asioissa) kauniista pyynnöistä huolimatta. Tai mies on loukannut minua jollain muulla tavalla. Kun koen itseni loukatuksi, niin sen sijaan että mies menisi itseensä tai edes yrittäisi ratkaista tilannetta tai pyytäisi anteeksi, hän puolustelee, aina löytyy tekosyyt ja selitykset ja jos ne ei ns mene läpi, niin hän alkaa tosi ivalliseksi ja loukkaa vaan lisää. Hän on sitten marttyyri ja lopulta se jota on loukattu.
Jotenkin nyt vasta olen ymmärtänyt miten riidat etenevät ja osaan myös vähän antaa tilanteiden olla, mutta eipä asioihin löydy kyllä ratkaisujakaan. Joskus mies lupaa muuttua, on muutaman päivän ajan huomaavaisempi kunnes palataan taas entiseen kun tilanne ikäänkuin rauhoittunut.
Eli kaikki huomaavaisuus on aina sellaista kauheeta yrittämistä häneltä, jota tapahtuu vaan ulkoisen paineen vuoksi. Hän ei aidosti halua huomioida muita ihmisiä, ajattelee kaikki jotenkin tosi itsekkäästi ja oman navan kautta. T. Ap
Onko tosiaan niin, että vain mies tekee suhteessanne väärin? Vain sinä olet oikeutettu loukkaantumaan ja vaatimaan ja uhkailemaan? Oletko todella niin täydellinen ihminen, ettei sinulla ole mitään korjattavaa?
Ei näissä mistään väärin tekemisestä ole kyse. Erota voi heti kun alkaa toisen naama kyllästyttää. Kun kerta terapiassakin on oltu, eikä miestä kiinnosta vähänkään Petra käytöstään niin reippaasti vaan eroon siitä.
Kyllä tuossa suhteessa on paljon muutakin pielessä kuin vain se, että "mies ei ole huomaavainen". Otsikko on ongelman outoa vähättelyä. Jos ihminen ei ole huomaavainen, hän unohtaa välillä pitää ovea auki, tai unohtaa toisina aamuina sanoa huomenta, ja joskus päästää paukun kun katsotaan elokuvaa samalla sohvalla. Nuo ap:n luettelemat ongelmat kielivät jostain paljon syvemmästä parisuhdeongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aika 100 % varma, että sinä olet kyllä perheen pahin marttyyri. Miksi miehen pitäisi käyttäytyä kuin koira? Miksei hän voi nähdä asioita eri tavalla kuin sinä? Ootko tosiaan sitä mieltä, että aina kun pahoitat mielesi, sua pitäisi vaan pyyteettömästi ja ehdoitta lepytellä? Sinä tuossa et näe asioiden toista puolta ollenkaan
Ohis
Lapsiperheessä on tietyt asiat, jotka on vaan hoidettava, vaikka ei huvittaisi.
Ei se ole mitään asioiden eri tavalla näkemistä, että jättää osuutensa tekemättä.
Jos ja kun ap:n mukaan riidat noudattavat aina samaa kaavaa: hän suuttuu ja loukkaantuu ja olettaa, että toinen on heti pyytelemässä anteeksi, niin kyllä tuossa on jotain vikaa ja pahasti myös ap:n puolelta. Ei voi olla niin, että vain toinen on AINA uhri ja toinen syyllinen ja pahoittelemassa ja tekemässä myönnytyksiä.
Kuten lukemalla huomaat, kyse ei todellakaan ole aina näistä yhteisistä velvollisuuksista ja niiden hoitamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Onko ap:lla paska suhde vai sittenkin tilanne, jossa mies ei tottele jokaista oikkua?
Toisaalta moni nainen valittaa eron jälkeen rahattomuutta, joten kumpi sitten on lapsille pahempi asia, ei-niin-kovin-onnellinen äiti vai rahaton äiti, jos tämä joka tapauksessa koko ajan valittaa kohtaloaan?
Mistä tämä fantasia rahattomuudesta tulee? APN palkka ei pienene senttiäkään eron vuoksi ja isä maksaa edelleen puolet lasten elatuksesta. Voi olla ,että APlle jää enemmän rahaa omaan käyttöön kun ei tarvitse miehen hyväksi käyttää omia tulojaan. Kaikki ihmiset ei ole sossurottia niin kuin sinä rahajankuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama meno täällä. Aina kun saan huutoraivarit ja uhkaan erolla, vähän aikaa auttaa kotitöissä, mutta sitten se taas unohtuu. Toisaalta jos olisin yksinhuoltaja joutuisin hoitamaan kotityöt kokonaan yksin. Olen sen verran vanha että uuteen suhteeseen tuskin enää ryhtyisin.
Tyypillinen suomalainen mies joka ei romantiikasta ymmärrä. Jos haluan jotain irtiottoa arjesta, pitää itse hoitaa nekin järjestelyt. Puoliso ei koskaan pyydä ulos syömään tai yritä järjestää mitään yllätyksiä. Ravintola illallinenkin kuluu osittain kännykkää selatessa.
Itse en vaan jaksa raivota koko ajan ja vaatia parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Todennäköisesti elintasosi laskee rajusti ja olet 24/7 yksin vastuussa lapsista ilman minkäänlaista apua, mutta ainakaan et joutuisi haikailemaan huolehtimisen perään. Saisit olla vahva ja itsenäinen nainen, joka elää lapsilleen.
Vuokrakaksiossa ei aina ole kivaa, mutta eipä olisi ikävää miestä vierellä.
Tossukkamieheltä kunnon elarit lapsille niin kyllä pärjää taloudellisesti. Todennäköisesti saa myös paremmat n asumistukea niin voi ottaa ihan kivan rivarikolmion .
Tossukkamies maksaa minimin eli kahdesta lapsesta saa noin 300 e. Asumistukea saa aika vähän rivarikolmioon, jonka vuokra on 990 e/kk ja omat tulot bruttona esim. 2500 e/kk. (tuki tuolloin vähän yli 300 e/kk)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
No huhhuh. Ap:lla on esim. 3-vuotias. Sen ikäinen sopeutuu hyvin ja pitää sitten kahden kodin mallia ihan normaalina. Itse erosin, kun lapset oli pieniä, eikä lasten suhteen mitään draamaa. Päin vastoin oli lapsillekin kiva, kun kotona ei ole ahdistava ja riitaisa tunnelma. Ja saavat nykyään isältäänkin huomiota edes joka toinen viikonloppu, mikä on siis enemmän kuin silloin, kun se välinpitämätön isä vielä asui meidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aika 100 % varma, että sinä olet kyllä perheen pahin marttyyri. Miksi miehen pitäisi käyttäytyä kuin koira? Miksei hän voi nähdä asioita eri tavalla kuin sinä? Ootko tosiaan sitä mieltä, että aina kun pahoitat mielesi, sua pitäisi vaan pyyteettömästi ja ehdoitta lepytellä? Sinä tuossa et näe asioiden toista puolta ollenkaan
Ohis
Lapsiperheessä on tietyt asiat, jotka on vaan hoidettava, vaikka ei huvittaisi.
Ei se ole mitään asioiden eri tavalla näkemistä, että jättää osuutensa tekemättä.Jos ja kun ap:n mukaan riidat noudattavat aina samaa kaavaa: hän suuttuu ja loukkaantuu ja olettaa, että toinen on heti pyytelemässä anteeksi, niin kyllä tuossa on jotain vikaa ja pahasti myös ap:n puolelta. Ei voi olla niin, että vain toinen on AINA uhri ja toinen syyllinen ja pahoittelemassa ja tekemässä myönnytyksiä.
Kuten lukemalla huomaat, kyse ei todellakaan ole aina näistä yhteisistä velvollisuuksista ja niiden hoitamisesta.
Nämä ihmiset nyt ei vaan sovi yhteen, eikä miestä kiinnosta edes yrittää. Helpompi erota sovussa kuin väkisin pitkittää tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Onko ap:lla paska suhde vai sittenkin tilanne, jossa mies ei tottele jokaista oikkua?
Toisaalta moni nainen valittaa eron jälkeen rahattomuutta, joten kumpi sitten on lapsille pahempi asia, ei-niin-kovin-onnellinen äiti vai rahaton äiti, jos tämä joka tapauksessa koko ajan valittaa kohtaloaan?
Mistä tämä fantasia rahattomuudesta tulee? APN palkka ei pienene senttiäkään eron vuoksi ja isä maksaa edelleen puolet lasten elatuksesta. Voi olla ,että APlle jää enemmän rahaa omaan käyttöön kun ei tarvitse miehen hyväksi käyttää omia tulojaan. Kaikki ihmiset ei ole sossurottia niin kuin sinä rahajankuttaja.
AP:n tulot ei pienene, mutta kulut kasvavat, kun maksaa yksin perheen kulut. Isä ei maksa puolta lasten elatuksesta, vaan ainoastaan sen, minkä verran määrätään maksettavaksi eikä se todellakaan ole ap:n kulutuksen mukaan määritelty. Monella on todella ruusuinen kuva siitä, miten raha-asiat järjestyvät eron jälkeen, kun mies on tienannut huomattavasti naista enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
No huhhuh. Ap:lla on esim. 3-vuotias. Sen ikäinen sopeutuu hyvin ja pitää sitten kahden kodin mallia ihan normaalina. Itse erosin, kun lapset oli pieniä, eikä lasten suhteen mitään draamaa. Päin vastoin oli lapsillekin kiva, kun kotona ei ole ahdistava ja riitaisa tunnelma. Ja saavat nykyään isältäänkin huomiota edes joka toinen viikonloppu, mikä on siis enemmän kuin silloin, kun se välinpitämätön isä vielä asui meidän kanssa.
Monilla käy juuri noin, että isän on pakko osallistua enemmän lastensa elämään eron jälkeen. On toki niitäkin jotka silloinkin kaistaa vastuunsa vanhemmilleen/ uudelle muijalle tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen myös sen, että toimivat esimerkkeinä, miten vaikeudet ratkaistaan. Tai edes yritetään ratkaista.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon aika 100 % varma, että sinä olet kyllä perheen pahin marttyyri. Miksi miehen pitäisi käyttäytyä kuin koira? Miksei hän voi nähdä asioita eri tavalla kuin sinä? Ootko tosiaan sitä mieltä, että aina kun pahoitat mielesi, sua pitäisi vaan pyyteettömästi ja ehdoitta lepytellä? Sinä tuossa et näe asioiden toista puolta ollenkaan
Ohis
Lapsiperheessä on tietyt asiat, jotka on vaan hoidettava, vaikka ei huvittaisi.
Ei se ole mitään asioiden eri tavalla näkemistä, että jättää osuutensa tekemättä.
Ei. Mutta eri näkemys voi olla siitä, MITEN asiat tehdään, tai MITÄ TOINEN ON TEHNYT vastaavasti sellaista, mistä tämä puoliso on loukkaantunut. Mitä toinen on ehkä unohtanut kaiken marttyrointinsa keskellä itse huomioida... on paljon on asioita, joissa sitä toista olisi hyvä ja syytä kuunnella.
Ap - jos eroat, niin muistathan ajatella niin, että olet loppuelämän yksin. Älä vain eroa ajattelemalla, että löytyy joku parempi. Ei välttämättä löydy.
Tämä vain kommenttina ensimmäisen sivun vastaukseen, jossa kaiholla katsot huomaavaisia miehiä. Tämä EI saa olla syy eroon. Syy eroon on oma hyvinvointisi. Ei uusi mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin, ellet ensi yritä korjata asiaa pariterapiassa.
En ymmärrä näitä alapeukkuja. Peukuttajien mielestä on ok rikkoa lasten koti noin vain? Vanhemmat eivät ole lapsille mitään velkaa?
Itse olen eronnut ja käynyt eron takia läpi helvetin, jossa toinen lapsista yritti itsemurhaa. Etukäteen en osannut arvata, että suhteista tulee niin jäätävät. Tiedän, että kaikilla ei näin mene, mutta ero on venäläistä rulettia. Ikinä et tiedä, miten kaikki lopulta kääntyy.
Vanhemmat ovat velkaa lapsilleen sen, että ovat onnellisia myös itse. Lapsille ei pidä antaa paskan suhteen mallia. Mikäli AP ei ole tyytyväinen mieheensä niin kannattaa tietenkin erota. Jos miestä ei kiinnosta perhearki niin todennäköisesti ero on sillekin parhaaksi.
Nyt ap nostat kissan reippaasti pöydälle ja sanot miehelle ,että alkaa hommata itselleen asunnon.
Onko ap:lla paska suhde vai sittenkin tilanne, jossa mies ei tottele jokaista oikkua?
Toisaalta moni nainen valittaa eron jälkeen rahattomuutta, joten kumpi sitten on lapsille pahempi asia, ei-niin-kovin-onnellinen äiti vai rahaton äiti, jos tämä joka tapauksessa koko ajan valittaa kohtaloaan?
Mistä tämä fantasia rahattomuudesta tulee? APN palkka ei pienene senttiäkään eron vuoksi ja isä maksaa edelleen puolet lasten elatuksesta. Voi olla ,että APlle jää enemmän rahaa omaan käyttöön kun ei tarvitse miehen hyväksi käyttää omia tulojaan. Kaikki ihmiset ei ole sossurottia niin kuin sinä rahajankuttaja.
AP:n tulot ei pienene, mutta kulut kasvavat, kun maksaa yksin perheen kulut. Isä ei maksa puolta lasten elatuksesta, vaan ainoastaan sen, minkä verran määrätään maksettavaksi eikä se todellakaan ole ap:n kulutuksen mukaan määritelty. Monella on todella ruusuinen kuva siitä, miten raha-asiat järjestyvät eron jälkeen, kun mies on tienannut huomattavasti naista enemmän.
Isä maksaa sen mikä hänen elatuskykynsä mukaan oikeudessa määrätään. Tässä äiti ei ole mitenkään osallinen vaan lapset hakee elatusta isältään. Tulottomina ja omaisuudettomana lapset saavat jopa ilmaisen oikeusavun
Alue: Aihe vapaa
Tein tuota 30 vuotta. Älä tee samaa virhettä.
Ehkä sain tyydytystä kun näin tyytyväisen perheen mutta nyt kun olemme kahdestaan, ja ikääkin on, en jaksanut enää.
Aloin tehdä asioita jotka saavat minut voimaan hyvin, hoidan itseäni ensin.
En aio lähteä tästä liitosta, mies voi tämän halutessaan lopettaa, mutta syyn välirikosta saa mies lopultakin ottaa kontolleen.
Neuvoni on siis ottaa 'kissa pöydälle' nyt heti!
Pahimmassa tapauksessa huomaat 30 vuoden päästä katkeroituneesi kaikkeen ,lähdet liitosta ja saat vielä kaiken sonnan niskaasi.
Tsemppiä!