Voiko perheen rikkoa sen takia, että mies ei ole huomaavainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Osaako joku vastata tähän? Olen itse alkanut ajatella, että näille rauhassa olemista kaipaaville nainen on vain statussymboli. Miehellä pitää olla yksi kappale naisia, sitten on yhteiskuntakelpoinen ja voi kertoa kaikille että on parisuhteessa. En oikeasti keksi muuta selitystä. Nainen pitää olla samassa taloudessa, mutta arjen pitää kuitenkin olla vaan sitä että saa olla rauhassa. Ja juhlan pitää myös olla sellaista että saa olla rauhassa. Tai oikeastaan mitään juhlaa ei saisi olla.

Entä kun olet nähnyt palstalla varmaan useisiin vastaaviin naisiin, reagoitko samalla tavalla ihmetellen, vai suhtaudutko ymmärtäen ja yläpeukuttaen?!

Rauhoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Olen nainen, ja haluan olla rauhassa. Se tarkoittaa sitä että nautin yksinolosta, kun saa tehdä mitä huvittaa ,milloin huvittaa, kukaan ei puhu minulle mitään, ei kysele, ei odota, ei ehdota. Voin nettailla 3h putkeen, ja syödä pelkkää salaattia. Tai voin lukea kirjaa ilman että mikään keskeyttää sitä. Keskeyttämistä on sekin, että toinen alkaa kokkailemaan itselleen jotakin, katsoo tv:tä äänet päällä, kuuntelee radiota, ramppaa sisään ja ulos. Alkaa imuroimaan jne. vaikka mitään ei minulle puhuttaisikaan. 

Luovuuteni kukkii ainoastaan silloin kun kukaan ei ole paikalla, minua ei kaipaa kukaan, puhelin ei soi, eikä kukaan tule ovelle. 

Miehelleni rauhassa oleminen tarkoittaa sitä ettei tarvitse koko ajan tehdä muiden ohjaamana jotain, vaan saa vain tehdä mitä sattuu huvittamaan niin kauan että itse päättää lopettaa sen ja tehdä jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.

Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?

Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.

Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.

Melkoinen mato taitaa olla, jos muutaman sanan sanominenkin on perkeleen raskasta :D

Kun näen ystävääni, niin sanon aina että ihana nähdä pitkästä aikaa, ja kun lähden tapaamisesta hänen kanssaan, sanon aina että olipa mukava olla taas hänen seurassaan. Asioidessani liikkeessä tervehdin aina, kiitän, ja sanon olehyvä. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä.  Perkeleen raskaalta ei tunnu tämä samojen asioiden toistaminen, mutta ehkä sinulla on joku vamma suussa, jonka johdosta et oikein pysty puhumaan. Tämä ei käynyt viestistäsi ilmi.

Mä en ole tuo sama kommentoija, mut veikkaan, että kyse voi olla myös periaatteellisesta seikasta.

Jos toinen vaatii jatkuvia rakkaudentunnustuksia, se yleensä vaatii paljon muutakin. Ja jos toisesta tuntuu, että niitä vaatimuksia riittää (ehkä omia toiveita ei noterata millään tavalla? Ehkä ne lytätään typeriksi), niin se voi alkaa ärsyttää sekin

Millainen ku*sipää ei periaatteesta sano toiselle että rakastaa, vaikka tietää että toinen haluaisi sen kuulla? Ja vielä näkee sen "vaatimisena"? Aivan hirveä asenne parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Voi kuule haluta vaikka molempia, aattele!

Ja eipä ollut yllättävää, et HETI alettiin arvostelemaan (fiktiivistä, esimerkinomaista) miehen toivetta :D Se olikin toinen asia, josta piti mainita tuossa kommentissani, että naiset eivät usein edes hyväksy miehen toivetta.

"Saa toivoa ja kyllä minä teen kompromissin kunhan toive on joku minkä hyväksyn ensin!!"

Näkee tällä palstalla todella usein mikä se todellinen suhtautuminen miesten toiveita kohtaan on. Ei mitään halua ymmärtää, ei.

Et varmaan lukenut kommenttiani kunnolla. Kirjoitin että "miehillä on usein tuo toive". En siis arvostellut tuota fiktiivistä esimerkkiä. Puhuin yleisestä toiveesta joka myös tuossa fiktiivisessä esimerkissä mainittiin, mutta joka on usein toistuva ilmiö. Eikä se että miehelläkin on toiveita, tarkoita että naisen pitäisi pitää sitä jumalan sanana. Sitä saa kyseenalaistaa ja kysyä perusteluja. Ja se pitää kyetä perustelemaan, eikä olettaa että määäryksiä noudatetaan kyselemättä.

No silllä nyt ei ole mitään väliä pointin kannalta onko se fiktiivinen toive vai ei.

Molempien toiveisiin tulee sitten suhtautua täysin samalla tavalla. Eli niitä naisen toiveita kans sit kyseenalaistamaan ja perusteluja vaatimaan, jos sille tielle lähtee. Ja kumpikaan ei - tietenkään- voinolla toisen toiveiden tuomari. Eihän se niin voi mennä (vaikka usein menee) et aina toisen perustelut onkin sitten paskoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Mikään ei pyöri omalla painollaan.

Mulla alkoi suhde luistamaan vasta sitten kun tajusin tämän. Aina ollut jotain kärhämää, ja mua on syytetty siitä ja tuosta. Nyt tuo kaikki on takana, kun itse tajusin että mikään ei pyöri omalla painollaan, vaan pitää tehdä asioita.

m38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Olen nainen, ja haluan olla rauhassa. Se tarkoittaa sitä että nautin yksinolosta, kun saa tehdä mitä huvittaa ,milloin huvittaa, kukaan ei puhu minulle mitään, ei kysele, ei odota, ei ehdota. Voin nettailla 3h putkeen, ja syödä pelkkää salaattia. Tai voin lukea kirjaa ilman että mikään keskeyttää sitä. Keskeyttämistä on sekin, että toinen alkaa kokkailemaan itselleen jotakin, katsoo tv:tä äänet päällä, kuuntelee radiota, ramppaa sisään ja ulos. Alkaa imuroimaan jne. vaikka mitään ei minulle puhuttaisikaan. 

Luovuuteni kukkii ainoastaan silloin kun kukaan ei ole paikalla, minua ei kaipaa kukaan, puhelin ei soi, eikä kukaan tule ovelle. 

Miehelleni rauhassa oleminen tarkoittaa sitä ettei tarvitse koko ajan tehdä muiden ohjaamana jotain, vaan saa vain tehdä mitä sattuu huvittamaan niin kauan että itse päättää lopettaa sen ja tehdä jotain muuta. 

Haluat siis kehittää parisuhdetta niin että saat olla mahdollisimman paljon rauhassa (siitä tuossa oli aiemmin kyse)? Miksi siis olet parisuhteessa, jos toiveesi on olla yksin mahdollisimman paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Mikään ei pyöri omalla painollaan.

Mulla alkoi suhde luistamaan vasta sitten kun tajusin tämän. Aina ollut jotain kärhämää, ja mua on syytetty siitä ja tuosta. Nyt tuo kaikki on takana, kun itse tajusin että mikään ei pyöri omalla painollaan, vaan pitää tehdä asioita.

m38

Mikä sai sinut ymmärtämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.

Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?

Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.

Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.

Melkoinen mato taitaa olla, jos muutaman sanan sanominenkin on perkeleen raskasta :D

Kun näen ystävääni, niin sanon aina että ihana nähdä pitkästä aikaa, ja kun lähden tapaamisesta hänen kanssaan, sanon aina että olipa mukava olla taas hänen seurassaan. Asioidessani liikkeessä tervehdin aina, kiitän, ja sanon olehyvä. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä.  Perkeleen raskaalta ei tunnu tämä samojen asioiden toistaminen, mutta ehkä sinulla on joku vamma suussa, jonka johdosta et oikein pysty puhumaan. Tämä ei käynyt viestistäsi ilmi.

Mä en ole tuo sama kommentoija, mut veikkaan, että kyse voi olla myös periaatteellisesta seikasta.

Jos toinen vaatii jatkuvia rakkaudentunnustuksia, se yleensä vaatii paljon muutakin. Ja jos toisesta tuntuu, että niitä vaatimuksia riittää (ehkä omia toiveita ei noterata millään tavalla? Ehkä ne lytätään typeriksi), niin se voi alkaa ärsyttää sekin

Millainen ku*sipää ei periaatteesta sano toiselle että rakastaa, vaikka tietää että toinen haluaisi sen kuulla? Ja vielä näkee sen "vaatimisena"? Aivan hirveä asenne parisuhteessa.

Kusipää voi olla se vaatijakin. Muista se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen perhe on APn miehellä ollut lapsuudessa? Onko siellä äiti hoitanut kaikki kotityöt ja APn mies jatkaa samaa mallia omassa perheessään?

Tämä. Jos miehellä äiti kotona passannut niin jatkuu kyllä läpi elämän laiskuus.

Miestäni ei ole kotona kukaan passannut, vaan kaikki lapset ovat joutuneet tekemään aika paljonkin kotihommia. Silti hän on laiska, jos sille päälle sattuu. Minä en ole joutunut kotona tekemään ikinä yhtään mitään, vaan vanhemmat on tehneet ihan kaiken. En ole missään määrin laiska, enkä ollut sitä lapsenakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Voi kuule haluta vaikka molempia, aattele!

Ja eipä ollut yllättävää, et HETI alettiin arvostelemaan (fiktiivistä, esimerkinomaista) miehen toivetta :D Se olikin toinen asia, josta piti mainita tuossa kommentissani, että naiset eivät usein edes hyväksy miehen toivetta.

"Saa toivoa ja kyllä minä teen kompromissin kunhan toive on joku minkä hyväksyn ensin!!"

Näkee tällä palstalla todella usein mikä se todellinen suhtautuminen miesten toiveita kohtaan on. Ei mitään halua ymmärtää, ei.

Et varmaan lukenut kommenttiani kunnolla. Kirjoitin että "miehillä on usein tuo toive". En siis arvostellut tuota fiktiivistä esimerkkiä. Puhuin yleisestä toiveesta joka myös tuossa fiktiivisessä esimerkissä mainittiin, mutta joka on usein toistuva ilmiö. Eikä se että miehelläkin on toiveita, tarkoita että naisen pitäisi pitää sitä jumalan sanana. Sitä saa kyseenalaistaa ja kysyä perusteluja. Ja se pitää kyetä perustelemaan, eikä olettaa että määäryksiä noudatetaan kyselemättä.

No silllä nyt ei ole mitään väliä pointin kannalta onko se fiktiivinen toive vai ei.

Molempien toiveisiin tulee sitten suhtautua täysin samalla tavalla. Eli niitä naisen toiveita kans sit kyseenalaistamaan ja perusteluja vaatimaan, jos sille tielle lähtee. Ja kumpikaan ei - tietenkään- voinolla toisen toiveiden tuomari. Eihän se niin voi mennä (vaikka usein menee) et aina toisen perustelut onkin sitten paskoja.

Totta kai on väliä, se oli aika olennaista kommentissani kuten selitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Tosi nokkela juttu tuo tilanteen muutoksesta tiedottaminen.

Kerrohan nyt: kun mies tietää että toinen haluaisi kuulla rakkaudentunnustuksen ja se olisi tärkeää, miksi sitä ei voi sanoa? Aidosti kiinnostaa. Se ei maksa, se ei vie aikaa, se ei ole raskas suoritus. Miksi sitä ei voi tehdä?

Koska se on perkeleen raskasta hokea koko ajan asiaa joka ei ole muuttunut. Ajattele jos sinun pitäisi vaikka joka päivä ilmoittaa vähintään kerran päivässä sinun leipälaatkolle, että paljonko kello on. Kyllä se rituaali varmasti rupeaisi vetuttamaan.

Kohta joku sanoo, ettei tuo ole sama asia. No itsessään osittain on. Jos joku asia ei ole muuttunut, niin ei sitä jumalauta jaksa joka päivä hokea ja olla vakuuttelemassa.

Melkoinen mato taitaa olla, jos muutaman sanan sanominenkin on perkeleen raskasta :D

Kun näen ystävääni, niin sanon aina että ihana nähdä pitkästä aikaa, ja kun lähden tapaamisesta hänen kanssaan, sanon aina että olipa mukava olla taas hänen seurassaan. Asioidessani liikkeessä tervehdin aina, kiitän, ja sanon olehyvä. Kymmeniä ja kymmeniä kertoja päivässä.  Perkeleen raskaalta ei tunnu tämä samojen asioiden toistaminen, mutta ehkä sinulla on joku vamma suussa, jonka johdosta et oikein pysty puhumaan. Tämä ei käynyt viestistäsi ilmi.

Mä en ole tuo sama kommentoija, mut veikkaan, että kyse voi olla myös periaatteellisesta seikasta.

Jos toinen vaatii jatkuvia rakkaudentunnustuksia, se yleensä vaatii paljon muutakin. Ja jos toisesta tuntuu, että niitä vaatimuksia riittää (ehkä omia toiveita ei noterata millään tavalla? Ehkä ne lytätään typeriksi), niin se voi alkaa ärsyttää sekin

Millainen ku*sipää ei periaatteesta sano toiselle että rakastaa, vaikka tietää että toinen haluaisi sen kuulla? Ja vielä näkee sen "vaatimisena"? Aivan hirveä asenne parisuhteessa.

Kusipää voi olla se vaatijakin. Muista se.

Kuule en muista ja ei ole. Kaikenlaisilla ihmisillä sitä onkin näkemyksiä parisuhteista. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Olen nainen, ja haluan olla rauhassa. Se tarkoittaa sitä että nautin yksinolosta, kun saa tehdä mitä huvittaa ,milloin huvittaa, kukaan ei puhu minulle mitään, ei kysele, ei odota, ei ehdota. Voin nettailla 3h putkeen, ja syödä pelkkää salaattia. Tai voin lukea kirjaa ilman että mikään keskeyttää sitä. Keskeyttämistä on sekin, että toinen alkaa kokkailemaan itselleen jotakin, katsoo tv:tä äänet päällä, kuuntelee radiota, ramppaa sisään ja ulos. Alkaa imuroimaan jne. vaikka mitään ei minulle puhuttaisikaan. 

Luovuuteni kukkii ainoastaan silloin kun kukaan ei ole paikalla, minua ei kaipaa kukaan, puhelin ei soi, eikä kukaan tule ovelle. 

Miehelleni rauhassa oleminen tarkoittaa sitä ettei tarvitse koko ajan tehdä muiden ohjaamana jotain, vaan saa vain tehdä mitä sattuu huvittamaan niin kauan että itse päättää lopettaa sen ja tehdä jotain muuta. 

Haluat siis kehittää parisuhdetta niin että saat olla mahdollisimman paljon rauhassa (siitä tuossa oli aiemmin kyse)? Miksi siis olet parisuhteessa, jos toiveesi on olla yksin mahdollisimman paljon?

Tuo on aina niin kaunista katsottavaa kun vedetään mutkat suoriksi ja hyökätään ääripäästä ääripäähän ja unohdetaan välimuodot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Varsinkaan lapsiperheissä ei voida ottaa rennommin ja olla rauhassa sillä tietyt asiat nyt vaan on hoidettava tietyllä tavalla.mikälu ei halua lastensuojelun asiakkaaksi.

Onko näillä rennosti ja rauhassa ottajilla itsellään ollut mukana nkäänlaista kotikasvatusta? Vai eikö ne tajua mitä omat vanhemmat ovat joutuneet joka päivä sen perheen eteen tekemään?

Tähän ketjuun vastanneistakin osa ottaa rennommin kuin toiset. Ei ole mitään yhden ainoan oikean perheen mallia ja tapaa. Ja siinä missä tietyssä asiassa joku perhe panostaa, niiin toinen löysäilee, jossain toisessa asiassa toisinpäin. Turha kuvitella että te kommentoijatkaan kommentoitte samasta asiasta. Jos alkaisitte näkemään toistenne perheisiin, pitäisitte osaa ihan na t ś eina ja osaa haukkuisitte laiskoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan monta kertaa nähty että nähty että nainen kitisee kun mies ei huomio ja kun aletaan kyselemään miten nainen huomio miestä niin tulee aina ne samat asiat että naista on sotkuisuus häirinnyt niin on siivonnut kämpän ja sanoo että se on miehen huomioimista kun mies ei edes ole huomannut sotkua ja jos nainen tekee itselleen sekä lapsilleen ruokaa ja jos käy vahinko että siittä riittää miehellekin niin se on miehen huomioimista. Mutta jos mies huoltaa ja korjaa asuntoa tai yhteisen auton jota nainenkin käyttää niin siinä ei ole mitään naisen huomiomista. Naiset peilaa aina kaiken itsensä kautta ja tekee mitä itse haluaa ja sanoo että se on miehen huomioimista vaikka miestä ei koko asia edes kiinnosta

Jälleen kerran vaaditaan naiselta huolenpitoa ,joka vie useamman tunnin päivässä, jokaikinen päivä. Miehelle riittää, että kerran viidessä vuodessa huoltaa autoa tai vaihtaa sulakkeen. Miestä ei kannata pitää nurkissa vaivoina mikäli siitä ei ole kuin satunnaista hyötyä.

Kuka sitä jatkuvaa huolenpitoa on vaatinut? Yleensä se on nainen joka määrittelee kuinka siistiä pitää olla kun miehen määritelmä ei ole riittävä naiselle. Eli toisin sanottuna nainen päättää mitä itse haluaa ja ilmoittaa sen olevan miehen huomioimista kun toteuttaa itse vaatimat kriteerit. Omakotitalossa on pikkusen enemmän hommaa kuin pikkusen jotain viiden vuoden välein. Ja ilmeisesti teillä on ollut vain uusia autoja tai et ole kiinnostunut niistä asioista joista tarvitsee huolehtia. Eiköhän tuo ole sama asia että naista ei kannata pitää nurkissa vaivana vaatimassa jos ei mitään näe mitä mies tekee kun ei näe hyötyinä muita kun niitä jotka on suoraan naiselle.

Siivoamisen määritelmä on se että siivoamisen jälkeen on siistiä. Varmasti liian laaja käsite monelle, joten sen voi pilkkoa pienempiin osiin.

Tiskaamisen määritelmä on se, että kaikki likaiset astiat tiskataan. Tiskaamisen jälkeen ne tiskatut astiat ovat puhtaita. Puhtaus määritellään siten että astiassa ei ole enää likaa. Jos ei ymmärrä mitä lika on, niin sitten ei ole täysin toimivaltainen aikuinen, vaan pitää käydä apukoulu uudestaan,

Imuroinnin määritelmä on se, että imuroinnin jälkeen lattialla ei ole enää likaa jonka imuri pystyy imemään sisuksiinsa, kunhan suulake koskettaa sitä. 

Esimerkki: Jos nurkissa on pölypalloja, niin se ei täytä imuroidun lattian määritelmää, eli tilaa ei ole tuolloin imuroitu (vaikka imurinkäyttäjä niin väittäisikin) jolloin työ tulee suorittaa uudestaan. 

Eli jos sinä olet imuroinut koko talon lattiat, mutta jokaisessa nurkassa on hiekkaa ja pölyä, niin sinä et ole silloin imuroinut, olet laittanut imurin ehkä päälle, ja liikutellut sitä edestakaisin, mutta vasta kun lopputulos vastaa imuroinnin määritelmää, niin voit sanoa imuroineesi. 

Meillä tämä meni miehellä(kin) kerralla kaaliin, eikä ole sen jälkeen tarvinnut enää joka kerta kiistellä siitä onko hän imuroinut vai eikö. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi lakkaat sen käytöksen mahdollistamisen. Et anna vaihtoehtoja. Et todellakaan pyydä. Sanot miehelle, että tästä lähtien asetelma on se, että perheessä on kaksi ihan yhtä vastuullista vanhempaa, joiden tehtävä on huolehtia asioista yhdessä. Hän saa vaikuttaa ihan yhtä paljon kuin sinä siihen, miten yhdessä työnjaon suoritatte. Mutta sinun ei kuulu pyytää.

Mitä tulee huolehtimiseen ja huomioimiseen, niin millä tavalla sinä huolehdit ja huomioit miestä?

Ajatuksena kaunis. Mitä luulet, että tapahtuu kun ao lakkaa pyytämästä? Aivan, ei mitään.

Itsekäs ja osallistumaton mies ei ymmärrä oma-aloitteisesti tehdä asioita. Muutenhan tätä ongelmaa ei alunperinkään olisi.

Ymmärrän ap: n tilanteen hirveä hyvin, koska voin samaistua siihen.

Meillä on ratkaisuksi löytynyt se, että kumpikin asuu omissa kodeissa. Silloin toinen saa omassa huushollissaan elää niinkuin haluaa ja lasten asioista voidaan sopia paremmin ja tasapuolisemmin.

Meillä ei mikään muu ratkaisu auttanut kaikkien yrittämiseen jälkeen .

Se on totta, että hyvin yleistä tämä on. Nainen ja äiti hoitaa kaiken. Mutta keinoja löytyy, eikä ero ole ainoa ratkaisu:)

Tästä paistaa läpi seuraava asetelma: Nainen on määrännyt siisteystason ja sitä täytyy ylläpitää uskonnon omaisesti. Mieheltä ei kysytä. Ei oteta huomioon että työ / työmatka / harrastukset voivat viedä paljonkin mehuja. Miestä yritetään muuttaa nalkuttamalla. 

Mies ei tajua, että kun nainen imuroi niin siitä pitää palkita suklaalla ja ruusuilla.

==> Sitten otetaan ero kun mies ei vain tajua. Lapselta menee ydinperhe ja nainen roikkuukin seuraavat 10 vuotta Tinderissä etsien jotain unelmien prinssiä. Vastaan tulee vaan oikeasti huonoja miehiä kuten alkoholisteja tai kaikesta valehtelijoita. Voidaan soittaa exälle että yritetäänkö vielä kerran. Miehellä on jo kunnioittava vaimo ja suoranainen perheidylli.

Nainen värjää tukan siniseksi ja liittyy johonkin raivofeministiseen liikeeseen. Tässä vaiheessa lapsi on jo muuttanut pois kotoa ja aloittanut uuden elämän. Nainen voi kirjoittaa vielä jonkun kivan kirjan parisuhteesta ja sen hoitamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Voi kuule haluta vaikka molempia, aattele!

Ja eipä ollut yllättävää, et HETI alettiin arvostelemaan (fiktiivistä, esimerkinomaista) miehen toivetta :D Se olikin toinen asia, josta piti mainita tuossa kommentissani, että naiset eivät usein edes hyväksy miehen toivetta.

"Saa toivoa ja kyllä minä teen kompromissin kunhan toive on joku minkä hyväksyn ensin!!"

Näkee tällä palstalla todella usein mikä se todellinen suhtautuminen miesten toiveita kohtaan on. Ei mitään halua ymmärtää, ei.

Et varmaan lukenut kommenttiani kunnolla. Kirjoitin että "miehillä on usein tuo toive". En siis arvostellut tuota fiktiivistä esimerkkiä. Puhuin yleisestä toiveesta joka myös tuossa fiktiivisessä esimerkissä mainittiin, mutta joka on usein toistuva ilmiö. Eikä se että miehelläkin on toiveita, tarkoita että naisen pitäisi pitää sitä jumalan sanana. Sitä saa kyseenalaistaa ja kysyä perusteluja. Ja se pitää kyetä perustelemaan, eikä olettaa että määäryksiä noudatetaan kyselemättä.

No silllä nyt ei ole mitään väliä pointin kannalta onko se fiktiivinen toive vai ei.

Molempien toiveisiin tulee sitten suhtautua täysin samalla tavalla. Eli niitä naisen toiveita kans sit kyseenalaistamaan ja perusteluja vaatimaan, jos sille tielle lähtee. Ja kumpikaan ei - tietenkään- voinolla toisen toiveiden tuomari. Eihän se niin voi mennä (vaikka usein menee) et aina toisen perustelut onkin sitten paskoja.

Totta kai on väliä, se oli aika olennaista kommentissani kuten selitin.

Ei sillä ole! Tai no jos onkin, niin sehän vaan hyödyttää minun argumentointia. Tuota miehet toivoo ja naiset lyttää.

Monet itkee kun mies on paska eikä välitä, mutta totuus on se, että kyllä se itsekeskeisyys ja itsekkyys koskee tasan molempia osapuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap miehesi isä on ollut sellainen kuin hän nyt.On erittäin yleistä, että isän toimintamalli "periytyy" pojalleen. Se tuntuu normaalilta tavalta toimia. Monesti vaimot ja äidit ovat myös osallisia siihen, he eivät ole ikinä pyytäneetkään apua miesväeltä kotitöihin.

Näistä asioista pitää puhua ja sopia rauhallisesti. Riidassa huudetut asiat eivät taida auttaa mitään,vaan päinvastoin molemmille voi jäädä vääriä käsityksiä edelleen toisistanne ja siitä mitä toivoisitte toisiltanne.

Sekin on yleistä valitettavasti, että parisuhde on " katkolla" lasten ollessa pieniä. Silloin tulee erottua liian helposti, koska vanhemmat ovat stressaantuneita. Asiantuntijatkin ovat neuvoneet kestämään sen vaiheen ohi ja katsoa, jos suhde paranisikin ennalleen kun tilanne helpottuu.

Tämä on niin kuraa, ettei saisi erota lasten ollessa pieniä, vaan pitäisi vaan kestää kaikki paska, eli hoitaa itse lopen uupuneena kaikki epäkiitollinen työ, ja antaa toisen laiskotella, ja sitten kun lapset on isompia ja niiden kanssa on kiva mennä potkimaan palloa, niin sitten voi kehua miestä, kun häntä vihdoin kiinnostaa sen verran osallistua. Miksi naisten pitäisi tuollaista kestää? En minä ainakaan koskaan enää voisi arvostaa sellaista henkilöä, joka ei kykene kantamaan vastuutaan omista pienistä lapsistaan ja perheestään.

Tuollaista nakkikonemallista miestä ei kukaan työelämässäkään arvostaisi, niin miksi kotona? Hauskinta on se, että monesti nämä kotihommista luistavat tyypit nimen omaan ottavat vastuuta töissä, kotona ei vaan kiinnosta. Ei sellaista voisi myöhemminkään rakastaa, eikä sellaisen varaan mitään kannata myöhemminkään rakentaa, joka tuon pikkulapsivaiheen ihan pokalla sälyttää toisen niskoille. Ei sellainen mies tule vaimoaan tukemaan missään muussakaan asiassa koskaan. Ne vaan ottaa, nauttii siitä, että toinen hoitaa kaiken. Ei ne koskaan anna mitään.

Totta kai saa erota, mutta sitten hyväksyy eron seuraukset. Että pitää muuttaa todennäköisesti pienempään asuntoon, että todennäköisesti ei ole enää autoa käytössä, että on vastuussa lapsista 24/7 ilman apua (paitsi parina viikonloppuna kuukaudessa), että joutuu oikeasti elämään ilman yhteistä tiliä ja toisen tuloja. Aika moni eronnut miettii, että oliko eron syy kuitenkaan relevantti, kannattiko ihan oikeasti valita elämä, jossa vetää töiden jälkeen sohjossa pulkassa kahta lasta ja kauppakasseja, kun aikaisemmin se mitääntekemätön mies haki lapset hoidosta.

Kyllä sen auton saa ostaa vaikka ei olisi naimissa. Samoin mukavan rivitaloasunnon. Nykyaikana naiset saa ihan mukavaa palkkaa, eivät elä sossutuilla tai miehen rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on perinteinen naisten narsistinen logiikka parisuhteesta. Ensinnäkin, mies haluaa usein parisuhteen pyörivän tietyllä tapaa omalla painollaan. On äärimmäisen raskasta jos sinun koko ajan pitää olla jollain tavalla todistamassa toiselle omaa välittämistä. Kuten eräs miespuolinen kaverini joskus osuvasti sanoi, kun hän totesi naiselleen: "Vaikka minä en koko ajan ole hokemassa rakkaudentunnustuksia, niin se ei tarkoita sitä, että tunteet sinua kohtaan olisivat muuttuneet. Minä kyllä varmasti ilmoitan suoraan jos tunteiden osalta joskus se muuttuminen tapahtuisi".

Naiset ovat pilanneet monta hyvää parisuhdetta yliampuvalla tunnekiihkoilullaan. Toki aloituksessa tuodaan esille asioita, jotka ovat oikeaa laiminlyöntiä miehen puolelta, mutta se on eri asia, että ovatko ne todellisuudessa kaikessa laajuudessaan noin radikaalisti totta. Tässä kun kuulee vain yhden puolen kertomuksen koko tarinasta. Usein nainen jättää kertomatta näissä kohdissa hyvät asiat ja tuo esille vain viat.

Itse naisena ajattelen, että parisuhteen tulisi olla tasavertainen, jossa huomioidaan molempien osapuolten toiveet siitä millaista arkea halutaan elää.  Ei se ole yksipuolisesti vain toisen mieltymyksiin perustuva.

Kyllä, mutta sekin on toive, joka pitää huomioida ja ottaa tosissaan, jos toinen ei halua muuttaa mitään, ottaa rennommin ja olla rauhassa.

Jos toisella on toivelista ja toisella "ei halua mitään muutosta". Kompromissi ei ole sen listan mukainen ratkaisu.

Miehillä on hirveän usein tuo toive saada olla rauhassa. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen kun haluaa vaan olla rauhassa?

Olen nainen, ja haluan olla rauhassa. Se tarkoittaa sitä että nautin yksinolosta, kun saa tehdä mitä huvittaa ,milloin huvittaa, kukaan ei puhu minulle mitään, ei kysele, ei odota, ei ehdota. Voin nettailla 3h putkeen, ja syödä pelkkää salaattia. Tai voin lukea kirjaa ilman että mikään keskeyttää sitä. Keskeyttämistä on sekin, että toinen alkaa kokkailemaan itselleen jotakin, katsoo tv:tä äänet päällä, kuuntelee radiota, ramppaa sisään ja ulos. Alkaa imuroimaan jne. vaikka mitään ei minulle puhuttaisikaan. 

Luovuuteni kukkii ainoastaan silloin kun kukaan ei ole paikalla, minua ei kaipaa kukaan, puhelin ei soi, eikä kukaan tule ovelle. 

Miehelleni rauhassa oleminen tarkoittaa sitä ettei tarvitse koko ajan tehdä muiden ohjaamana jotain, vaan saa vain tehdä mitä sattuu huvittamaan niin kauan että itse päättää lopettaa sen ja tehdä jotain muuta. 

Haluat siis kehittää parisuhdetta niin että saat olla mahdollisimman paljon rauhassa (siitä tuossa oli aiemmin kyse)? Miksi siis olet parisuhteessa, jos toiveesi on olla yksin mahdollisimman paljon?

Tuo on aina niin kaunista katsottavaa kun vedetään mutkat suoriksi ja hyökätään ääripäästä ääripäähän ja unohdetaan välimuodot

En nyt oikein ymmärtänyt, mikä tuossa oli mutkien suoraksi vetämistä. Tuossa aiemmin puhuttiin siitä miten parisuhteen ongelmia voisi ratkaista ja ihmettelin siinä miesten yleistä toivetta että saisi olla rauhassa. Eli se olisi ratkaisu heille. Joku vastasi siihen olevansa henkilö joka haluaa olla usein rauhassa, joten kysyin häneltä onko tuo hänen ratkaisunsa suhteen ongelmiin. Oletan niin, kun hän kerran vastasi kohtaan missä tuota yksin oloa pohdittiin ratkaisuna. Toinen mahdollisuus on että hän luki vain viimeisen kommentin ja vastasi pelkästään siihen lukematta mistä oli kyse. Sinä taisit tehdä saman. Aika yleistä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi lakkaat sen käytöksen mahdollistamisen. Et anna vaihtoehtoja. Et todellakaan pyydä. Sanot miehelle, että tästä lähtien asetelma on se, että perheessä on kaksi ihan yhtä vastuullista vanhempaa, joiden tehtävä on huolehtia asioista yhdessä. Hän saa vaikuttaa ihan yhtä paljon kuin sinä siihen, miten yhdessä työnjaon suoritatte. Mutta sinun ei kuulu pyytää.

Mitä tulee huolehtimiseen ja huomioimiseen, niin millä tavalla sinä huolehdit ja huomioit miestä?

Ajatuksena kaunis. Mitä luulet, että tapahtuu kun ao lakkaa pyytämästä? Aivan, ei mitään.

Itsekäs ja osallistumaton mies ei ymmärrä oma-aloitteisesti tehdä asioita. Muutenhan tätä ongelmaa ei alunperinkään olisi.

Ymmärrän ap: n tilanteen hirveä hyvin, koska voin samaistua siihen.

Meillä on ratkaisuksi löytynyt se, että kumpikin asuu omissa kodeissa. Silloin toinen saa omassa huushollissaan elää niinkuin haluaa ja lasten asioista voidaan sopia paremmin ja tasapuolisemmin.

Meillä ei mikään muu ratkaisu auttanut kaikkien yrittämiseen jälkeen .

Se on totta, että hyvin yleistä tämä on. Nainen ja äiti hoitaa kaiken. Mutta keinoja löytyy, eikä ero ole ainoa ratkaisu:)

Yleistä se ei ole. Ainoastaan mamma-palstalla äiti tekee aina ja kaiken ja paska mies ei mitään.

Tilastot, reaalimaailman observointi ei vastaa tätä hokemaa. Isät eivät ole koskaan ennen osallistuneet yhtä paljon kuin nykyään... En tiedä lukuisista perheistä (työ-/opiskelu-/lapsuudenkaverit, sukulaiset, lasten koulukaverit, harrastusporukat, tuttavaperheet) jossa ei vastuita jaeta. Mut täällä niitä riittää perse homeessa marttyroimassa.