Elintasokuilu keskellä uusioperhettä

Vierailija

01.07.2015 | 11:58

Olemme uusioperhe. Lapsia yhteensä kuusi: miehen 2, minun 2, yhteiset 2. Miehen tulot noin 150 000€/v, minun 20 000€/v. Miehellä omaisuutta kertynyt reilustiyli miljoonan arvosta, minulla 100 000e.

Asiaan. Olen siis suhteen köyhä osapuoli. Maksan omien lapsieni menot, mies maksaa omiensa ja yhteisien. Mies maksaa elämisen suurimmaksi osaksi, mutta siitä edestä minä siivoan ihan yksin ison talomme ja pihamme. Sekä hoidan lähes yksin yhteiset lapsemme. Jos matkalle lähdetään, maksan oman matkani ja lasteni. Omille teinilapsilleen mies ostaa joka joulu ja syntymäpäivä toooosi kalliita lahjoja, tyyliin 500-1000€. Yhteisille lapsille hän ei osta, koska ovat vasta taaperoita. Ja itselleen hän ostaa kaikkea tosi kallista: autot, kellot, veneet, moottoripyörät, vaatteet, kaikki on 10 kertaa kalliimpaa kuin keskivertosuomalaisella. On käyttänyt itselleen ja lapsilleen rahaa kolmen vuoden sisään vähintään 150 000€:n arvosta. Laskin kerran, että miehellä on vaatekaapissa noin 80 kauluspaitaa (jokainen maksanut yli 100€).

Ytimeen. Mitä mieltä olette siitä, että kun minulle pitäisi jokin lahja ostaa, niin hän ostaa 50 euron hajuveden. Yhtenä syntymäpäivänä sain suklaarasian. Ok, kivoja lahjoja sinänsä, ostan itse hänelle samanhintaisia, hän kun on kieltänyt, ettei hänelle saa ostaa esim. 300€ kelloa, kun haluaa ennemmin käyttä tonnien kelloja, minkä ostamiseen hänelle minulla ei ole varaa. Normituloiselta mieheltä nuo lahjat olisivat todella hyviä. Pulma syntyy siitä, että lahjojen rahallinen arvo ei ole missään linjassa niiden tavaroiden kanssa, joita hän ostaa itselleen ja lapsilleen.

Tuntuu kummalta. Ollaan oltu useita vuosia naimisissa ja meillä on tällainen elintasokuilu, ihan keskellä meidän olohuonetta. Kun kalliit tavarat tulevat joka päivä omistajansa seurassa istumaan sohvalle, on vaikea niihin olla kiinnittämättä huomiota. Olen siis varmaankin kateellinen miehelleni ja hänen lapsilleen, ettei minulla ole näitä kalliita kamppeita.

Olen useamman kertaan vuosien varrella pyytänyt miestäni ostamaan minulle n 5000€ arvoisen esineen, erään taideteoksen, koska se on ainut materia, jonka ihan oikeasti haluaisin. Mies ei ole ostanut. Välttelee aihetta ja toteaa, että osta itse. Ihan siitä syystä olen pyytänyt, kun tuntuu heittelevän niitä tonnejaan ihan minne sattuu, surutta ja estoitta.

Välistä tuntuu, että mieheni saa nautintoa siitä, että hänellä ja hänen lapsillaan on kaikkea hienompaa kuin minulla ja lapsillani. Olen kertonut hänelle, että kärsin asiasta. Hänelle kaikki kalliit tavaransa ovat todella tärkeitä, hän elvistelee niillä ihmisille... Autoillaan ja 10 000 € kelloillaan. Luulisi siis, että hän ymmärtäisi minunkin tarpeeni. Enkä todellakaan oleta, että kaikki pitäisi meillä olla samantasoista. Ongelma syntyy siitä, että kaikki materia on ihan eri planeetalta hänellä kuin minulla. Hänen vaatteensa on Stockmannilta, minun Henkkamaukasta. Ihan siitä syystä toivoisin hänen ostavan sen toiveeni, että minulla olisi tunne, että hän minullekin on ostanut edes yhden vähän kalliimman jutun.

Mitä mieltä olette asiasta? Onko tämmöinen elintasokuilu ihan ok? Vai olenko vaan mielenipahoittaja? Tai voihan sitä vaan olla tyytyväinen siihen, ettei mies ole köyhimys evp. ;)

Vastaa

Tapahtumat

Elintasokuilu keskellä uusioperhettä

Kommentit (114)