Lue keskustelun säännöt.
Elintasokuilu keskellä uusioperhettä
01.07.2015 |
Olemme uusioperhe. Lapsia yhteensä kuusi: miehen 2, minun 2, yhteiset 2. Miehen tulot noin 150 000€/v, minun 20 000€/v. Miehellä omaisuutta kertynyt reilustiyli miljoonan arvosta, minulla 100 000e.
Asiaan. Olen siis suhteen köyhä osapuoli. Maksan omien lapsieni menot, mies maksaa omiensa ja yhteisien. Mies maksaa elämisen suurimmaksi osaksi, mutta siitä edestä minä siivoan ihan yksin ison talomme ja pihamme. Sekä hoidan lähes yksin yhteiset lapsemme. Jos matkalle lähdetään, maksan oman matkani ja lasteni. Omille teinilapsilleen mies ostaa joka joulu ja syntymäpäivä toooosi kalliita lahjoja, tyyliin 500-1000€. Yhteisille lapsille hän ei osta, koska ovat vasta taaperoita. Ja itselleen hän ostaa kaikkea tosi kallista: autot, kellot, veneet, moottoripyörät, vaatteet, kaikki on 10 kertaa kalliimpaa kuin keskivertosuomalaisella. On käyttänyt itselleen ja lapsilleen rahaa kolmen vuoden sisään vähintään 150 000€:n arvosta. Laskin kerran, että miehellä on vaatekaapissa noin 80 kauluspaitaa (jokainen maksanut yli 100€).
Ytimeen. Mitä mieltä olette siitä, että kun minulle pitäisi jokin lahja ostaa, niin hän ostaa 50 euron hajuveden. Yhtenä syntymäpäivänä sain suklaarasian. Ok, kivoja lahjoja sinänsä, ostan itse hänelle samanhintaisia, hän kun on kieltänyt, ettei hänelle saa ostaa esim. 300€ kelloa, kun haluaa ennemmin käyttä tonnien kelloja, minkä ostamiseen hänelle minulla ei ole varaa. Normituloiselta mieheltä nuo lahjat olisivat todella hyviä. Pulma syntyy siitä, että lahjojen rahallinen arvo ei ole missään linjassa niiden tavaroiden kanssa, joita hän ostaa itselleen ja lapsilleen.
Tuntuu kummalta. Ollaan oltu useita vuosia naimisissa ja meillä on tällainen elintasokuilu, ihan keskellä meidän olohuonetta. Kun kalliit tavarat tulevat joka päivä omistajansa seurassa istumaan sohvalle, on vaikea niihin olla kiinnittämättä huomiota. Olen siis varmaankin kateellinen miehelleni ja hänen lapsilleen, ettei minulla ole näitä kalliita kamppeita.
Olen useamman kertaan vuosien varrella pyytänyt miestäni ostamaan minulle n 5000€ arvoisen esineen, erään taideteoksen, koska se on ainut materia, jonka ihan oikeasti haluaisin. Mies ei ole ostanut. Välttelee aihetta ja toteaa, että osta itse. Ihan siitä syystä olen pyytänyt, kun tuntuu heittelevän niitä tonnejaan ihan minne sattuu, surutta ja estoitta.
Välistä tuntuu, että mieheni saa nautintoa siitä, että hänellä ja hänen lapsillaan on kaikkea hienompaa kuin minulla ja lapsillani. Olen kertonut hänelle, että kärsin asiasta. Hänelle kaikki kalliit tavaransa ovat todella tärkeitä, hän elvistelee niillä ihmisille... Autoillaan ja 10 000 € kelloillaan. Luulisi siis, että hän ymmärtäisi minunkin tarpeeni. Enkä todellakaan oleta, että kaikki pitäisi meillä olla samantasoista. Ongelma syntyy siitä, että kaikki materia on ihan eri planeetalta hänellä kuin minulla. Hänen vaatteensa on Stockmannilta, minun Henkkamaukasta. Ihan siitä syystä toivoisin hänen ostavan sen toiveeni, että minulla olisi tunne, että hän minullekin on ostanut edes yhden vähän kalliimman jutun.
Mitä mieltä olette asiasta? Onko tämmöinen elintasokuilu ihan ok? Vai olenko vaan mielenipahoittaja? Tai voihan sitä vaan olla tyytyväinen siihen, ettei mies ole köyhimys evp. ;)
Kommentit (114)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:06"]
Kuulostaa siltä, että miehesi ei rakasta sinua vaan on ottanut sinut paremman puutteessa. Hankkinut sinut toisin sanoen sen "oikean liiton jälkeen", kun ei parempaakaan saanut. Jos olisit hänelle se todellinen puolisko, hän antaisi varallisuuserojen tasoittua. Nyt hän pitää selvää etäisyyttä sinuun ja lapsiisi. Sen täytyy olla todella loukkaavaa. Toisaalta kuten joku sanoikin, niin pääsethän kuitenkin arjen tasolla hyötymään hänen rahoistaan: on katto pään päällä ja varmasti lauantaimakkaran sijaan voitte syödä meetwurstia jne. Tämä ei varmasti poista kummallista oloa, kun joutuu tosiaan katsomaan sitä 10 000 kelloa ja ihmettelemään, miksi mies nuukailee sinun kanssasi. Kylmä totuus: hän ei välitä sinusta tarpeeksi :(
[/quote]
Tätä olen itsekin pohtinut, että josko asia olisi näin. Vaikea kuitenkin uskoa, koska oltiin alussa ihan mielettömän rakastuneita. Mieskin teki sellaisia rakkaudentunnustuksia, että oksat pois.... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen tapaus näissä karismaattinen (eli rahakas) keski-ikäinen mies ja nuorempi nainen - suhteissa. Mies joutuu "pettämään" joko alkuperäisen perheensä tai sitten uuden kullan. Eli tarjoamaan uudelle rakkaalleen korkeampaa elintasoa kuin alkuperäiselle perheelleen tai sitten pitämään alkuperäisen perheensä elintasosta huolta uuden rakkaansa kustannuksella, jolloin tietysti uusikin onni saattaa alkaa rakoilla...
Mies maksaa neljän lapsen kulut(ne taaperotkin kasvavat ja tulevat haluamaan asioita), mies maksaa suurimman osan elämisestä. Sinä maksat itsesi ja ja omat 2 lasta. Et maksa juuri mitään elämiskuluja. Todennäköisesti asuntonnekin on aika hintava. Mikä tässä on epätasa-arvoista? Pitää sinunkin jotenkin osallistua. Toki suotavaa, että jotain pientä sinunkni lapsille joskus ostaa, mutta missään nimessä hän ei ole velvoitettu kustantamaan sinun lapsille samaa elintasoa kuin omilleen.
Olen täysin samaa mieltä nro 12 kanssa, mies ei välitä sinusta todella. Sääli. Hänelle olet vain joku toissijainen ehkä lähempänä kotiapulaista ja lastenvahtia kuin tasaveroisena kumppanina.
P.s sanon että noin voi juurikin olla, omakohtaisesta kokemuksesta!
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:06"]
Kuulostaa siltä, että miehesi ei rakasta sinua vaan on ottanut sinut paremman puutteessa. Hankkinut sinut toisin sanoen sen "oikean liiton jälkeen", kun ei parempaakaan saanut. Jos olisit hänelle se todellinen puolisko, hän antaisi varallisuuserojen tasoittua. Nyt hän pitää selvää etäisyyttä sinuun ja lapsiisi. Sen täytyy olla todella loukkaavaa. Toisaalta kuten joku sanoikin, niin pääsethän kuitenkin arjen tasolla hyötymään hänen rahoistaan: on katto pään päällä ja varmasti lauantaimakkaran sijaan voitte syödä meetwurstia jne. Tämä ei varmasti poista kummallista oloa, kun joutuu tosiaan katsomaan sitä 10 000 kelloa ja ihmettelemään, miksi mies nuukailee sinun kanssasi. Kylmä totuus: hän ei välitä sinusta tarpeeksi :(
[/quote]
Tai sitten se mies vaan on oppinut jo kerrasta, että avioliitot eivät välttämättä ole ikuisia ja sen takia ei kannata kaikesta tehdä yhteistä. Veikö exä miehen varallisuudesta puolet erossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:16"]
Olen täysin samaa mieltä nro 12 kanssa, mies ei välitä sinusta todella. Sääli. Hänelle olet vain joku toissijainen ehkä lähempänä kotiapulaista ja lastenvahtia kuin tasaveroisena kumppanina. P.s sanon että noin voi juurikin olla, omakohtaisesta kokemuksesta!
[/quote]
Mies ei välitä, jos ei tuhlaa rahojaan vaimon käskystä?
Oletko kenties miehen viidenkympin villitys? Ehkä häntä harmittaa jos on rikkonut ekan perheensä ja joutuu nyt elämään uudelleen lapsiperhearkea 15 vuotta liian vanhana siihen. Varmaan se ajan kanssa siitä tasoittuu ja mahdollinen katumuskin unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:16"]
Olen täysin samaa mieltä nro 12 kanssa, mies ei välitä sinusta todella. Sääli. Hänelle olet vain joku toissijainen ehkä lähempänä kotiapulaista ja lastenvahtia kuin tasaveroisena kumppanina. P.s sanon että noin voi juurikin olla, omakohtaisesta kokemuksesta!
[/quote]
Mies ei välitä, jos ei tuhlaa rahojaan vaimon käskystä?
[/quote]
Ei näytä välittävän ei, tosin eihän siihen mitään käskyjä tarvita.
Mietipä, mikä tilanteenne olisi ollut sitten, jos et olisikaan enää pystynyt synnyttämään noita yhteisiä elintasosi varmistavia lapsia! Uusperheet ovat kamalia. Ihmiset elävät niissä eriarvoisesti.
.
Miehesi haluaa tietty nyt varmistaa omien rahojensa valumisen vain biologisille jälkeläisilleen. Jos ostelee sulle kalliita, niin suthan perii myös ne eri miehelle tehdyt lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:16"]
Olen täysin samaa mieltä nro 12 kanssa, mies ei välitä sinusta todella. Sääli. Hänelle olet vain joku toissijainen ehkä lähempänä kotiapulaista ja lastenvahtia kuin tasaveroisena kumppanina. P.s sanon että noin voi juurikin olla, omakohtaisesta kokemuksesta!
[/quote]
Minullekin tuli sellainen tunne, että tämä uusi vaimo on miehelle vain yksi hankinta samalla tavalla kuin se kallis kellokin. Mies ei ajattele häntä puolisona ja sielunkumppanina vaan vielä kalliimpana kapistuksena kuin ne muut hankkimansa härpäkkeet. Vaimo on kuin asunto: sellainen kalliimpi hankinta, josta joutuu maksamaan joka kuukausi pakollista lyhennystä ja korkojakin. Miehestä tuntuisi varmaan kummalliselta, jos asimtp tao kallis rannekello alkaisi yhtäkkiä vaatia itselleen kalliita tauluja. Miten kallis hankinta voi ryhtyä vaatimaan kalliita hankintoja, eikö se ymmärrä olevansa itsekin vain yksi kallis hankinta?
Mä en ymmärrä miksi nelilapsiseen perheeseen pitää alkaa vääntää näitä "rakkauden hedelmiä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanlaiset tuloerot, mutta ostan miehelleni tarjouspaitoja ja suklaata lahjaksi, hän on tyytyväinen näihin, ei tosin itsekään ostele mitään kalliita juttuja paitsi mun lapselle auton. Yhteiselle lapselle ostelee tosi hillitysti mutta ei myöskään nuukaile. Mulle on ostanut auton, kodinkoneita mitä olen halunnut, kesämökin, tehnyt tai siis maksanut remontteja mitä olen halunnut. Meitä ei häiritse tämä, meillä avioehto joten omaisuuden jakauuminen tulisi esiin vasta jos erottaisiin.
Jos mies haluaa kallista ja parasta, eikö häntä hävetä nukkavieru vaimo? Luulisi hänen panostavan myös sinun ulkoasuusi, koska kuljet hänen rinnallaan. Ja sitten taas rakkaudesta kuvittelisi hänen joskus ilahduttavan jollain kivalla (tässä ei tarvitse olla rahallisen arvon pääkriteeri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ydinperhe, minä osa-aikatöissä ´noin 20 000 e/v tuloilla, miehen tulot vuodessa yi 200 000 e. Silti ei käy edes pienessä mielessä pyytää miestä ostamaan minulle taidetta tai autoa tai uutta rannekelloa. Mies maksaa kaiken asumiseen ja peruselämiseen liittyvän, joten minä tässä suhteessa olen se, joka taloudellisesti hyötyy.
Mies tekee töitä noin 3 kertaa enemmän kuin minä. Hän on tehnyt tuon valinnan samoin kuin minä valinnut osa-aikatyön, joten pitääkö minun päästä hyötymään siitä, että puoliso on ahkera ja innostunut työstään? Avioliittoko antaa oikeuden ulosmitata puolison omaisuutta omien mielitekojen täyttämiseksi?
Ostimme kumpikin marraskuussa uuden auton. Minä maksoin omastani 14 000 e (väliraha, jonka olin säästänyt) ja mies omastaan noin 40 000 e. Ei käynyt mielessä sanoa miehelle, että osta kaksi samanlaista ja maksa ne, että minä saan vähän isomman kauppakassin. Ei, koska tämä suhde ei ole hyötysuhde kummallekaan.
Jos sairastun vakavasti, tiedän miehen maksavan mitä tahansa, jotta saan parhaan mahdollisen hoidon. Mutta niin kauan kun olen terve ja työkykyinen, ostan itse ne asiat, jotka minua miellyttävät enkä mieti sitä, montako paitaa miehelläni on kaapissa.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:28"]
Mä en ymmärrä miksi nelilapsiseen perheeseen pitää alkaa vääntää näitä "rakkauden hedelmiä"?
[/quote]
Sitouttamaan elättäjä. Ap itse tietysti ajattelee toisin. Pakkohan hänen on, totuus kuulostaisi liian laskelmoivalta. Tämä kuitenkin on totuus. Nainen sitouttaa ankkurivauvoilla elättäjän. Näin käy masentavissa lähiömamupatjasuhteissa mutta myös sellaisilla sivistyneen oloisilla, vähävaraisilla naisilla, joillainen ap:kin vaikuttaa olevan. Voi olla, että mies sen takia rankaisee ap:ta nuukuudella. Hän kokee olevansa jonkinlainen uhri itsekin. Niin kuin onkin. Tässä suhteessa selvästikin molemmat ovat hyväkskäyttäjiä ja uhrja, kummatkin omalla tavallaan. Onnea! Olette selvästikin ansainneet toisenne. Lapsia käy aina sääliksi.
Ahdistavalta tilanteelta kuulostaa. En minä itse tuossa tilanteessa jostain lahjojen hinnasta niin välittäisi, tai siitä jos ei jotain useamman tonnin taideteosta mies ostanut. Mutta lasten eriarvoinen kohtelu on kyllä tosi paha asia minusta. Ja onhan tuossa koko asenteessa, ettei olla valmiita jakamaan omastaan vaikka on täysin vapaaehtoisesti itse yhteen menty, jotain halveksivaa, tai ei-luottavaa (esim. entisten kokemustensa takia pelkää että naiset on vain rahan perään ja putsaa kaiken jos antaa).
Itse olen omalla kohdallani aina ajatellut että en voisi elää pihin tai kovin rahanrakkaan kanssa. Enkä ole itse sellainen - meidän perheessä se olen minä (nainen) joka tienaan tuplasti sen mitä mies, mutta meillä on yhteinen tili ja molemmat saa vapaasti käyttää rahoja. Kaamea ajatuskin että olisi eri elintasot kun yhdessä asutaan. Meillä ei edes ole yhteisiä lapsia vaan miehen edellisestä liitosta oleva lapsi on ainoa talouden lapsi. Ei tulisi mieleenkään pihistellä itse tienaamistani rahoista hänen kohdallaan siksi ettei ole biologisesti oma lapseni.
Asetelma kuulostaa omituiselta. Yleensä rakastaan haluaa hemmotella, jos siihen on mahdollisuus. Kuulostaa itsekkäältä?
Mielestäni se, että mies kustantaa elämisen on itsestäänselvyys perheessä, jossa toisella ei ole rahaa ja toisella sitäkin enemmän. Meilläkin mies käy töissä ja itse olen pienten lasten kanssa kotona. Varmaan sanomattakin selvää, että mies maksaa elämisemme suurimmaksi osaksi.
Minä ihmettelen tässä kuviossa sitä, että miksi helvetissä olette tehneet yhteisiä lapsia, kun molemmilla on jo lapsia entuudestaan??? En ikinä pysty ymmärtämään tätä. Kaiken muun ymmärrän: pystyn samaistumaan sinun tunteisiisi sekä ymmärrän miehenkin ajattelumallia.
Mun mielestä avioliitossa omaisuus on ns yhteistä... Toki en ostelisi rahoilla omille lapsille mitään tajuttoman kallista ilman keskustelua asiasta. Kuulostaa siltä että mies käyttää henkistä eli taloudellista väkivaltaa. Ei tuollainen epätasa-arvoisuus kuulu avioliittoon.
Sori, en ehkä osaa oikein samaistua ongelmaasi kun lasken täällä justiin elokuussa alkavan hoitovapaan kustannuksia :D Kyse taitaa kuitenkin nyt olla siitä, että et koe miehesi rakastavan sinua tarpeeksi, kun ei lahjo sinua niin kalliisti kun hänellä olisi varaa.
Vähän toki kummastuttaa miehesi käytös, luulisi että omalle rakkaalle haluaisi tarjota mukavia asioita, kukin budjettinsa mukaan. Esim. minä olen saanut keskituloiselta mieheltäni lahjaksi mm. pianon ja kalliin ompelukoneen, kun hän tiesi miten kovasti ilahtuisin niiden käytöstä. Toisaalta joku ihan pienikin juttu on ollut itselle arvokas, jos toinen on sen rakkaudella ja ajatuksella antanut (itse koostettu cd-levy kaikista mun lempilauluista silloin kun oltiin nuoria...)
Voithan puhua asiasta miehellesi ihan suoraan. Että koska hänellä ei ole rahasta pulaa, niin olisit otettu jos hän ilahduttaisi sinua jollakin oikeasti mieleisellä asialla. Jos ei suorasta puheesta ota vaarin, niin miettisin kyllä, haluaako hän ylipäätään tehdä sinulle ihania asioita.