Lue keskustelun säännöt.
Elintasokuilu keskellä uusioperhettä
01.07.2015 |
Olemme uusioperhe. Lapsia yhteensä kuusi: miehen 2, minun 2, yhteiset 2. Miehen tulot noin 150 000€/v, minun 20 000€/v. Miehellä omaisuutta kertynyt reilustiyli miljoonan arvosta, minulla 100 000e.
Asiaan. Olen siis suhteen köyhä osapuoli. Maksan omien lapsieni menot, mies maksaa omiensa ja yhteisien. Mies maksaa elämisen suurimmaksi osaksi, mutta siitä edestä minä siivoan ihan yksin ison talomme ja pihamme. Sekä hoidan lähes yksin yhteiset lapsemme. Jos matkalle lähdetään, maksan oman matkani ja lasteni. Omille teinilapsilleen mies ostaa joka joulu ja syntymäpäivä toooosi kalliita lahjoja, tyyliin 500-1000€. Yhteisille lapsille hän ei osta, koska ovat vasta taaperoita. Ja itselleen hän ostaa kaikkea tosi kallista: autot, kellot, veneet, moottoripyörät, vaatteet, kaikki on 10 kertaa kalliimpaa kuin keskivertosuomalaisella. On käyttänyt itselleen ja lapsilleen rahaa kolmen vuoden sisään vähintään 150 000€:n arvosta. Laskin kerran, että miehellä on vaatekaapissa noin 80 kauluspaitaa (jokainen maksanut yli 100€).
Ytimeen. Mitä mieltä olette siitä, että kun minulle pitäisi jokin lahja ostaa, niin hän ostaa 50 euron hajuveden. Yhtenä syntymäpäivänä sain suklaarasian. Ok, kivoja lahjoja sinänsä, ostan itse hänelle samanhintaisia, hän kun on kieltänyt, ettei hänelle saa ostaa esim. 300€ kelloa, kun haluaa ennemmin käyttä tonnien kelloja, minkä ostamiseen hänelle minulla ei ole varaa. Normituloiselta mieheltä nuo lahjat olisivat todella hyviä. Pulma syntyy siitä, että lahjojen rahallinen arvo ei ole missään linjassa niiden tavaroiden kanssa, joita hän ostaa itselleen ja lapsilleen.
Tuntuu kummalta. Ollaan oltu useita vuosia naimisissa ja meillä on tällainen elintasokuilu, ihan keskellä meidän olohuonetta. Kun kalliit tavarat tulevat joka päivä omistajansa seurassa istumaan sohvalle, on vaikea niihin olla kiinnittämättä huomiota. Olen siis varmaankin kateellinen miehelleni ja hänen lapsilleen, ettei minulla ole näitä kalliita kamppeita.
Olen useamman kertaan vuosien varrella pyytänyt miestäni ostamaan minulle n 5000€ arvoisen esineen, erään taideteoksen, koska se on ainut materia, jonka ihan oikeasti haluaisin. Mies ei ole ostanut. Välttelee aihetta ja toteaa, että osta itse. Ihan siitä syystä olen pyytänyt, kun tuntuu heittelevän niitä tonnejaan ihan minne sattuu, surutta ja estoitta.
Välistä tuntuu, että mieheni saa nautintoa siitä, että hänellä ja hänen lapsillaan on kaikkea hienompaa kuin minulla ja lapsillani. Olen kertonut hänelle, että kärsin asiasta. Hänelle kaikki kalliit tavaransa ovat todella tärkeitä, hän elvistelee niillä ihmisille... Autoillaan ja 10 000 € kelloillaan. Luulisi siis, että hän ymmärtäisi minunkin tarpeeni. Enkä todellakaan oleta, että kaikki pitäisi meillä olla samantasoista. Ongelma syntyy siitä, että kaikki materia on ihan eri planeetalta hänellä kuin minulla. Hänen vaatteensa on Stockmannilta, minun Henkkamaukasta. Ihan siitä syystä toivoisin hänen ostavan sen toiveeni, että minulla olisi tunne, että hän minullekin on ostanut edes yhden vähän kalliimman jutun.
Mitä mieltä olette asiasta? Onko tämmöinen elintasokuilu ihan ok? Vai olenko vaan mielenipahoittaja? Tai voihan sitä vaan olla tyytyväinen siihen, ettei mies ole köyhimys evp. ;)
Kommentit (114)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:28"]
Mä en ymmärrä miksi nelilapsiseen perheeseen pitää alkaa vääntää näitä "rakkauden hedelmiä"?
[/quote]
Sitouttamaan elättäjä. Ap itse tietysti ajattelee toisin. Pakkohan hänen on, totuus kuulostaisi liian laskelmoivalta. Tämä kuitenkin on totuus. Nainen sitouttaa ankkurivauvoilla elättäjän. Näin käy masentavissa lähiömamupatjasuhteissa mutta myös sellaisilla sivistyneen oloisilla, vähävaraisilla naisilla, joillainen ap:kin vaikuttaa olevan. Voi olla, että mies sen takia rankaisee ap:ta nuukuudella. Hän kokee olevansa jonkinlainen uhri itsekin. Niin kuin onkin. Tässä suhteessa selvästikin molemmat ovat hyväkskäyttäjiä ja uhrja, kummatkin omalla tavallaan. Onnea! Olette selvästikin ansainneet toisenne. Lapsia käy aina sääliksi.
[/quote]
No mut miks se mies lähtee siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oli hyvä. Ap on tehnyt lapset vain sitouttaakseen elättäjän. Aika kamalaa.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:38"]
Mun mielestä avioliitossa omaisuus on ns yhteistä... Toki en ostelisi rahoilla omille lapsille mitään tajuttoman kallista ilman keskustelua asiasta. Kuulostaa siltä että mies käyttää henkistä eli taloudellista väkivaltaa. Ei tuollainen epätasa-arvoisuus kuulu avioliittoon.
[/quote]
Minsta tuo pätee vain silloin, kun molemmat tienaavat yhtä paljon. Ap:lla mies maksaa käytännössä kaiken elämisen ja silti ap valittaa, että ei saa kaikkea haluamaansa. Ehkä perheen pitäisi elää ap:n tulojen mukaista elintasoa eli muuttaa pieneen kerrostalokämppään, jossa pienimmät lapset nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa ja teineistä joku päätyy olohuoneeseen, kun on ahdasta. Ehkä silloin oppisi arvostamaan sitä, että mies maksaa avokätisesti elämisen.
[/quote]
Lisäksi eihän tässä ole kyseessä enää mikään pyhä ensimmäinen avioliitto, jossa on oltu yhdessä parikymppisestä lähtien, toista opiskelijakylässä tukien ja kannustaen.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:28"]
Mä en ymmärrä miksi nelilapsiseen perheeseen pitää alkaa vääntää näitä "rakkauden hedelmiä"?
[/quote]
Sitouttamaan elättäjä. Ap itse tietysti ajattelee toisin. Pakkohan hänen on, totuus kuulostaisi liian laskelmoivalta. Tämä kuitenkin on totuus. Nainen sitouttaa ankkurivauvoilla elättäjän. Näin käy masentavissa lähiömamupatjasuhteissa mutta myös sellaisilla sivistyneen oloisilla, vähävaraisilla naisilla, joillainen ap:kin vaikuttaa olevan. Voi olla, että mies sen takia rankaisee ap:ta nuukuudella. Hän kokee olevansa jonkinlainen uhri itsekin. Niin kuin onkin. Tässä suhteessa selvästikin molemmat ovat hyväkskäyttäjiä ja uhrja, kummatkin omalla tavallaan. Onnea! Olette selvästikin ansainneet toisenne. Lapsia käy aina sääliksi.
[/quote]
No mut miks se mies lähtee siihen?
[/quote]
No juuri siksi, kun se ei ole saanut mitään muutakaan! Se on joutunut tyytymään, ja sekös miestä aina harmittaa. Sitten se kärvistelee suhteessa, jota se yhtä aikaa tarvitsee, mutta joka taloudellisessa epäsuhdassaan samaan aikaan harmittaa sitä. Sitten se ei keksi muutakaan tapaa purkaa v'''':staan kuin passiivis-aggressiivinen viestintä. Se, että pidättäytyy antamasta kalliita lahjoja on juuri tällainen passiivis-aggressiivinen tapa rankaista tilanteesta sitä köyhempää osapuolta.
Mies ei taida olla kovin hottis ulkonäöltään tai on niin saamaton, ettei ehtinyt hankkia sitä unelmiensa naista. Vaimokin tyytyi vaatimattoman näköiseen mutta sentään varakkaaseen. Pohjimmiltaan molempia inohttaa tilanne, jossa on paljon laskelmointia, jonkun verran aitoja tunteita ja huomattava määrä joku päivä eskaloituvaa katkeruutta puolin ja toisin. Tuttu kuvio.
Meidän olohuoneessa on myös tämän elintasokuilu ja olemme uusperhe.
Mies koki edellisessä liitossaan,että joutui vaimonsa putsaamaksi ja sama meno jatkuu heidän lastensa kohdalla,kun ex-vaimo olettaa isän maksavan kaiken harrastamisen,autot jne.
Minun lapset ovat selvästi minun ja heidän isänsä elätettäviä. Kuitenkin mieheni hankkii heille normaalilahjat ja joskus jotain isompaakin esim. Pelikonsolin.
Mies ostaa kotiin isommat hankinnat,joista kaikki saavat nauttia esim. Telkari tai sohva.
Minä osallistun ruoka- ja asumiskuluihin 50%.
Yhteisten taaperoiden vaatteet ja tarvikkeet ostan minä.
Ajamani miehen nimissä olevan auton kulut maksan minä.
Hoidan kotityöt ja lapset.
Matkustettaessa jaamme kuluja,mutta mies yleensä maksaa enemmän.
Minulle mies hankkii samoja tavaroita kuin itselleen ja käyttää rahaa minuun paljon esim. Polkupyörää, kunnon ulkoiluvaatteita, koruja jne.
Minä en taasen hänelle paljon hanki asioita,koska hän hankkii tarvitsemansa heti itse. Koskaan hän ei leveile tavaroillaan.
Tilanne on eri kuin ap:llä. Joskin minä joudun välillä ottamaan lainaa elämiseen,kun kuluja on paljon ja makselen pois pikkuhiljaa.
Elän kädestä suuhun. Kuitenkin elän paljon varakkaammin,kuin yksinäni eläisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:24"]
Meidän olohuoneessa on myös tämän elintasokuilu ja olemme uusperhe. Mies koki edellisessä liitossaan,että joutui vaimonsa putsaamaksi ja sama meno jatkuu heidän lastensa kohdalla,kun ex-vaimo olettaa isän maksavan kaiken harrastamisen,autot jne. Minun lapset ovat selvästi minun ja heidän isänsä elätettäviä. Kuitenkin mieheni hankkii heille normaalilahjat ja joskus jotain isompaakin esim. Pelikonsolin. Mies ostaa kotiin isommat hankinnat,joista kaikki saavat nauttia esim. Telkari tai sohva. Minä osallistun ruoka- ja asumiskuluihin 50%. Yhteisten taaperoiden vaatteet ja tarvikkeet ostan minä. Ajamani miehen nimissä olevan auton kulut maksan minä. Hoidan kotityöt ja lapset. Matkustettaessa jaamme kuluja,mutta mies yleensä maksaa enemmän. Minulle mies hankkii samoja tavaroita kuin itselleen ja käyttää rahaa minuun paljon esim. Polkupyörää, kunnon ulkoiluvaatteita, koruja jne. Minä en taasen hänelle paljon hanki asioita,koska hän hankkii tarvitsemansa heti itse. Koskaan hän ei leveile tavaroillaan. Tilanne on eri kuin ap:llä. Joskin minä joudun välillä ottamaan lainaa elämiseen,kun kuluja on paljon ja makselen pois pikkuhiljaa. Elän kädestä suuhun. Kuitenkin elän paljon varakkaammin,kuin yksinäni eläisin.
[/quote]
Miksei mies hoida yhteisten lastenne kuluja?
Kerro vielä, miksi teidän tilanteeseen on pitänyt hankkia ne yhteiset lapset?
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:57"]
Tuo oli hyvä. Ap on tehnyt lapset vain sitouttaakseen elättäjän. Aika kamalaa.
[/quote]
Niin, koska lasten tekemiseen riittääkin yksin nainen, eli AP. Miehellä ei ole osaa eikä arpaa yhteisten lasten syntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ymmärrän. Veljelläni ja avokillaan on vähän sama tilanne, tosin veli ei ihan noin paljoa tienaa. Veljeni aina korostaa kuinka avokki saa asua hänen talossaan ja hän maksaa sähköt ja autot ym. Avokki ostaa ruoat, lasten kamppeet ja omat harrastukset. Eli veli maksaa omaa taloaan pois kun avokki elättää hänet ja lapset muuten (ruoka) ja tekee kyllä selväksi että avokin tulee osoittaa kiitollisuutta tästä.
Todella inhottavaa. Avioliitto ja lapset on yhteisyritys. Onhan jo lastenkin kesken mielestäni tasa-arvo tärkeää. Oli sitten kyse ajankäytöstä, kohtelemisesta kuin materiastakin.
Mun mielestä sä hyödyt jo tarpeeeksi. Olisit iloinen, että sinun taloudellinen tulevaisuutesi on turvattu toistaiseksi. Miehesi kuitenkin ostaa ihania lahjoja ja vaikuttaa huomioonottavalta muutenkin.
Esimerkiksi meillä minä tienaan vähemmän, mutta jos jotain haluan (esimerkiksi ostin yhden hyllykön koska minä sen halusin), niin maksoin sen itse yhteiseen kotiimme, vaikka mies tienaa 4x enemmän, kitkuttelin sitten muuten ostamalla halpaa ruokaa (miehellä tosin meni hermot ja osti sitten kalliimpaa ruokaa, kun ei jaksanut köyhäillä ;D). Jos ostetaan lahjoja, niin ostetaan suht samanarvoisia toisillemme.
Kuitenkin miehesi käytännössä elättää sinut, niin minusta on kohtuutonta vaatia noin kalliita lahjoja siihen päälle ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:00"]
Kyllä minä ymmärrän. Veljelläni ja avokillaan on vähän sama tilanne, tosin veli ei ihan noin paljoa tienaa. Veljeni aina korostaa kuinka avokki saa asua hänen talossaan ja hän maksaa sähköt ja autot ym. Avokki ostaa ruoat, lasten kamppeet ja omat harrastukset. Eli veli maksaa omaa taloaan pois kun avokki elättää hänet ja lapset muuten (ruoka) ja tekee kyllä selväksi että avokin tulee osoittaa kiitollisuutta tästä. Todella inhottavaa. Avioliitto ja lapset on yhteisyritys. Onhan jo lastenkin kesken mielestäni tasa-arvo tärkeää. Oli sitten kyse ajankäytöstä, kohtelemisesta kuin materiastakin.
[/quote]
Miksi eri vanhempien lasten tulisi olla taloudellisesti tasa-arvoisia? Tuskin ap:n yhtälössä sen exä ostaa lahjoja ap:n miehen lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:24"]
Meidän olohuoneessa on myös tämän elintasokuilu ja olemme uusperhe. Mies koki edellisessä liitossaan,että joutui vaimonsa putsaamaksi ja sama meno jatkuu heidän lastensa kohdalla,kun ex-vaimo olettaa isän maksavan kaiken harrastamisen,autot jne. Minun lapset ovat selvästi minun ja heidän isänsä elätettäviä. Kuitenkin mieheni hankkii heille normaalilahjat ja joskus jotain isompaakin esim. Pelikonsolin. Mies ostaa kotiin isommat hankinnat,joista kaikki saavat nauttia esim. Telkari tai sohva. Minä osallistun ruoka- ja asumiskuluihin 50%. Yhteisten taaperoiden vaatteet ja tarvikkeet ostan minä. Ajamani miehen nimissä olevan auton kulut maksan minä. Hoidan kotityöt ja lapset. Matkustettaessa jaamme kuluja,mutta mies yleensä maksaa enemmän. Minulle mies hankkii samoja tavaroita kuin itselleen ja käyttää rahaa minuun paljon esim. Polkupyörää, kunnon ulkoiluvaatteita, koruja jne. Minä en taasen hänelle paljon hanki asioita,koska hän hankkii tarvitsemansa heti itse. Koskaan hän ei leveile tavaroillaan. Tilanne on eri kuin ap:llä. Joskin minä joudun välillä ottamaan lainaa elämiseen,kun kuluja on paljon ja makselen pois pikkuhiljaa. Elän kädestä suuhun. Kuitenkin elän paljon varakkaammin,kuin yksinäni eläisin.
[/quote]
Miksei mies hoida yhteisten lastenne kuluja?
Kerro vielä, miksi teidän tilanteeseen on pitänyt hankkia ne yhteiset lapset?
[/quote]
Mies ei hoida taaperoiden kuluja,koska lapsilisät tulevat minulle eikä pienet tarvitse"juuri mitään". Ostaa varmasti sitten kaikenlaisia asioita tarvittaessa. Olen myöskin säästänyt omien lasteni urheiluvälineet jne. Joten mieheni tavallaan hyötyy myös minun tekemistä hankinnoista.
Lapsia piti tehdä,koska vaikka ensimmäinen avioliitto molemmilla epäonnistui niin molemmat toivoi enemmän lapsia. Yhteiset lapset ovat lujittaneet liittoamme ja olleet hyväksi myös muille lapsille.
Olen tyytyväinen.
Meillä se elintasokuilu koskettaa miehen lasta, jonka äidillä on huomattavasti paremmat tulot kuin minulla ja miehellä (me olemme keskituloisia). Miehen tyttö saa äidiltään kaiken, mitä keksii pyytää omasta hevosesta (jota ei edes hoida) kielikursseihin ulkomailla. Minun lähes samanikäinen tyttöni joutuu omista rahoistaan säästämään puhelimensa, miehen tyttö saa uuden vain ilmoittamalla äidilleen, että haluaa sen.
Asiasta on puhuttu paljon, koska nyt yhdellä lapsista on kaikki, mitä tahtoo ja perheen muut lapset katsoo kateellisina vierestä. Mies sanoo, että asialle ei voi mitään, minun mielestä meillä on oikeus ottaa pois uudet tavarat ja määrätä tyytymään vanhemmanmalliseen puhelimeen tai perheen yhteiseen tietokoneeseen oman iPadin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne, mutta yleensä kannattaa valita suhteellisen samanlaisessa taloudellisessa tilenteessa oleva puoliso. Varsinkin, jos ollaan jo toisella kierroksella ja lapsiakin tullut hankittua. Ei ole mitenkään harvinaista, että uusperheessä yhdellä lapsella on huomattavasti varakkaampi etävanhempi ja mahdollisesti vielä tämän vanhemmat ja muut sukulaiset kuin perheen muilla lapsilla. Perheen lapset ovat täysin eriarvoisessa asemassa.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:10"]Miksi eri vanhempien lasten tulisi olla taloudellisesti tasa-arvoisia? Tuskin ap:n yhtälössä sen exä ostaa lahjoja ap:n miehen lapsille.
[/quote]
Siksi, että he elävät saman katon alla kaikki, perheenä. Ja siksi, että se on epäreilua että toiset saa paljon ja toiset hyvin vähän.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:19"]
Meillä se elintasokuilu koskettaa miehen lasta, jonka äidillä on huomattavasti paremmat tulot kuin minulla ja miehellä (me olemme keskituloisia). Miehen tyttö saa äidiltään kaiken, mitä keksii pyytää omasta hevosesta (jota ei edes hoida) kielikursseihin ulkomailla. Minun lähes samanikäinen tyttöni joutuu omista rahoistaan säästämään puhelimensa, miehen tyttö saa uuden vain ilmoittamalla äidilleen, että haluaa sen.
Asiasta on puhuttu paljon, koska nyt yhdellä lapsista on kaikki, mitä tahtoo ja perheen muut lapset katsoo kateellisina vierestä. Mies sanoo, että asialle ei voi mitään, minun mielestä meillä on oikeus ottaa pois uudet tavarat ja määrätä tyytymään vanhemmanmalliseen puhelimeen tai perheen yhteiseen tietokoneeseen oman iPadin sijaan.
[/quote]
Kurja tilanne perheen "köyhille" lapsille, mutta et silti voi vaatia tyttöä luopumaan omista tavaroistaan. Voitte edellyttää asiallista käytöstä, eli ettei tavaroilla leveillä ja leuhkita.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:00"]
Kyllä minä ymmärrän. Veljelläni ja avokillaan on vähän sama tilanne, tosin veli ei ihan noin paljoa tienaa. Veljeni aina korostaa kuinka avokki saa asua hänen talossaan ja hän maksaa sähköt ja autot ym. Avokki ostaa ruoat, lasten kamppeet ja omat harrastukset. Eli veli maksaa omaa taloaan pois kun avokki elättää hänet ja lapset muuten (ruoka) ja tekee kyllä selväksi että avokin tulee osoittaa kiitollisuutta tästä. Todella inhottavaa. Avioliitto ja lapset on yhteisyritys. Onhan jo lastenkin kesken mielestäni tasa-arvo tärkeää. Oli sitten kyse ajankäytöstä, kohtelemisesta kuin materiastakin.
[/quote]
Miksi eri vanhempien lasten tulisi olla taloudellisesti tasa-arvoisia? Tuskin ap:n yhtälössä sen exä ostaa lahjoja ap:n miehen lapsille.
[/quote]
Siksi, että on päätetty ryhtyä leikkimään perhettä. Silloin myös ollaan perhe. Ei niin, että ollaan useita perheitä saman katon alla. Jos ap:n ex-mies ei asu ap ja hänen uuden miehensä ja heidän kaikkien lasten kanssa, hän ei kuulu tähän nimenomaiseen perheeseen, eikä hänellä ole velvollisuutta ostella lahjoja vieraan miehen lapsille. Mutta ap:n nykyinen mies on valinnut ap:n vaimokseen ja tiennyt, että kauppaan kuuluu myös ap:n lapset. Silloin homma on selvä ja perheen kaikkia jäseniä tulee kohdella tasa-arvoisesti.
Mä en ihan oikeasti ymmärrä näitä elintasokuiluja perheissä, joihin olen tutustunut vasta täällä palstalla roikkuessani. Ihan sama onko uusio- vai mikä perhe. Perhe on yksi jakamaton kokonaisuus, menot maksetaan tulojen suhteessa, kotityöt jaetaan jollakin kaikille sopivalla periaatteella. Kukaan ei alista toista rahalla ja elvistelyllä.
Jos on lapsia aiemmista suhteista, saattavat elarit aiheuttaa säätöä, mutta luulisi senkin asian olevan aikuisten kesken sovittavissa.
Taiteeseen laitettu raha ei koskaan ole liikaa tai kohtuutonta, ihan sama onko kyse kolmenkympin romaanista tai viiden tonnin taulusta. Taiteen arvo on niin paljon kestävämpää kuin jonkun kellon tai auton tai muun kulutustavaran.
Mutta vääntäkää nyt mulle rautalangasta miten nämä elintasokuilusuhteet oikein syntyvät, miten niihin ryhdytään, mitä sovitaan kun mennään yhteen. Pyydän ja kysyn tätä vilpittömästi. Uusioperheestä ei ole kokemusta, ns. ydinperheestä (kauhea sana) liki 20 v:n kokemus.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:15"]
missään nimessä hän ei ole velvoitettu kustantamaan sinun lapsille samaa elintasoa kuin omilleen.
[/quote]
Ja tästä syntyy elintasokuilu keskelle uusioperhettä.
Itse tuskin pystyisin jatkamaan moisen sian kanssa. Perhe on perhe, ja kaikki jäsenet ovat yhtä arvokkaita ja ansaitsevat saman elintason.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:38"]
Mun mielestä avioliitossa omaisuus on ns yhteistä... Toki en ostelisi rahoilla omille lapsille mitään tajuttoman kallista ilman keskustelua asiasta. Kuulostaa siltä että mies käyttää henkistä eli taloudellista väkivaltaa. Ei tuollainen epätasa-arvoisuus kuulu avioliittoon.
[/quote]
Minsta tuo pätee vain silloin, kun molemmat tienaavat yhtä paljon. Ap:lla mies maksaa käytännössä kaiken elämisen ja silti ap valittaa, että ei saa kaikkea haluamaansa. Ehkä perheen pitäisi elää ap:n tulojen mukaista elintasoa eli muuttaa pieneen kerrostalokämppään, jossa pienimmät lapset nukkuu vanhempien kanssa samassa huoneessa ja teineistä joku päätyy olohuoneeseen, kun on ahdasta. Ehkä silloin oppisi arvostamaan sitä, että mies maksaa avokätisesti elämisen.