Lue keskustelun säännöt.
Elintasokuilu keskellä uusioperhettä
01.07.2015 |
Olemme uusioperhe. Lapsia yhteensä kuusi: miehen 2, minun 2, yhteiset 2. Miehen tulot noin 150 000€/v, minun 20 000€/v. Miehellä omaisuutta kertynyt reilustiyli miljoonan arvosta, minulla 100 000e.
Asiaan. Olen siis suhteen köyhä osapuoli. Maksan omien lapsieni menot, mies maksaa omiensa ja yhteisien. Mies maksaa elämisen suurimmaksi osaksi, mutta siitä edestä minä siivoan ihan yksin ison talomme ja pihamme. Sekä hoidan lähes yksin yhteiset lapsemme. Jos matkalle lähdetään, maksan oman matkani ja lasteni. Omille teinilapsilleen mies ostaa joka joulu ja syntymäpäivä toooosi kalliita lahjoja, tyyliin 500-1000€. Yhteisille lapsille hän ei osta, koska ovat vasta taaperoita. Ja itselleen hän ostaa kaikkea tosi kallista: autot, kellot, veneet, moottoripyörät, vaatteet, kaikki on 10 kertaa kalliimpaa kuin keskivertosuomalaisella. On käyttänyt itselleen ja lapsilleen rahaa kolmen vuoden sisään vähintään 150 000€:n arvosta. Laskin kerran, että miehellä on vaatekaapissa noin 80 kauluspaitaa (jokainen maksanut yli 100€).
Ytimeen. Mitä mieltä olette siitä, että kun minulle pitäisi jokin lahja ostaa, niin hän ostaa 50 euron hajuveden. Yhtenä syntymäpäivänä sain suklaarasian. Ok, kivoja lahjoja sinänsä, ostan itse hänelle samanhintaisia, hän kun on kieltänyt, ettei hänelle saa ostaa esim. 300€ kelloa, kun haluaa ennemmin käyttä tonnien kelloja, minkä ostamiseen hänelle minulla ei ole varaa. Normituloiselta mieheltä nuo lahjat olisivat todella hyviä. Pulma syntyy siitä, että lahjojen rahallinen arvo ei ole missään linjassa niiden tavaroiden kanssa, joita hän ostaa itselleen ja lapsilleen.
Tuntuu kummalta. Ollaan oltu useita vuosia naimisissa ja meillä on tällainen elintasokuilu, ihan keskellä meidän olohuonetta. Kun kalliit tavarat tulevat joka päivä omistajansa seurassa istumaan sohvalle, on vaikea niihin olla kiinnittämättä huomiota. Olen siis varmaankin kateellinen miehelleni ja hänen lapsilleen, ettei minulla ole näitä kalliita kamppeita.
Olen useamman kertaan vuosien varrella pyytänyt miestäni ostamaan minulle n 5000€ arvoisen esineen, erään taideteoksen, koska se on ainut materia, jonka ihan oikeasti haluaisin. Mies ei ole ostanut. Välttelee aihetta ja toteaa, että osta itse. Ihan siitä syystä olen pyytänyt, kun tuntuu heittelevän niitä tonnejaan ihan minne sattuu, surutta ja estoitta.
Välistä tuntuu, että mieheni saa nautintoa siitä, että hänellä ja hänen lapsillaan on kaikkea hienompaa kuin minulla ja lapsillani. Olen kertonut hänelle, että kärsin asiasta. Hänelle kaikki kalliit tavaransa ovat todella tärkeitä, hän elvistelee niillä ihmisille... Autoillaan ja 10 000 € kelloillaan. Luulisi siis, että hän ymmärtäisi minunkin tarpeeni. Enkä todellakaan oleta, että kaikki pitäisi meillä olla samantasoista. Ongelma syntyy siitä, että kaikki materia on ihan eri planeetalta hänellä kuin minulla. Hänen vaatteensa on Stockmannilta, minun Henkkamaukasta. Ihan siitä syystä toivoisin hänen ostavan sen toiveeni, että minulla olisi tunne, että hän minullekin on ostanut edes yhden vähän kalliimman jutun.
Mitä mieltä olette asiasta? Onko tämmöinen elintasokuilu ihan ok? Vai olenko vaan mielenipahoittaja? Tai voihan sitä vaan olla tyytyväinen siihen, ettei mies ole köyhimys evp. ;)
Kommentit (114)
Oletko perinyt tuon omistamasi 100 000 e? Koska muuten on aika hankala 4 lapsen äitinä säästää 20 000 euron tuloista tuollaista summaa jos mies ei ole tarjonnut ilmaista asuntoa ja suurinta osaa elannosta.
Olet provo-mielensäpahoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa? "Elvistelee autoillaan ja kymppitonnin kellollaan"... Ei sua kukaan kai pakota. Oikeastaan susta taitaa olla kivaa.
2. Tällaisista syistä kannattanee miettiä pariin kertaan ennenkuin perustaa uusperhettä hyppäämällä "valmiiseen pöytään". Ekan setin lapset on joillekin tärkeämpiä kuin uusi nyytti ja hanipöö.
3. Ymmärrän hyvin että susta tuntuu vaikealta tuollaisessa tilanteessa.
Köyhällä perheellä on köyhän ongelmat, rikkaalla rikkaan..
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:41"]
Hänelle kaikki kalliit tavaransa ovat todella tärkeitä, hän elvistelee niillä ihmisille... Autoillaan ja 10 000 € kelloillaan.
[/quote]
Oikeesti? No hyi hitto mikä tyyppi.
Mä en valittaisi yhtään, jos mun mies maksaisi suurimman osan elämisestä. Mutta epäilen aloituksen olevan provo.
Oudolta vaikuttaa. Ehkä olisi pitänyt tarkemmin sopia näistä raha-asioista ennenkuin menitte yhteen ja etenkin ennenkuin hankitte yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepä olet miehesi valinnut ja tämän valinnan kanssa sinun on vaan opittava elämään.
Siis elät täysin miehesi siivellä ja kehtaat valittaa, kun mies ei tuhlaa rahojaan asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä perheen hyvinvoinnille?
Kokeile eroa ja mieti sitten kolmiossa 4 lapsen kanssa, että kannattiko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasi lisää vielä... Minusta mies on tyhmän pihi, jos ei osta sitä kallista taideteosta sulle. Jos hällä itellään on "rahaa kuin roskaa" ja ostelee kalliita autoja ja kelloja niin on se nyt vaan typerää ettei voi nyt omaa rakastaan millään ilahduttaa. Vaikka mies toisikin enempi rahaa kotitalouteen niin kyllä on ilkeä saituri jos itseään lahjoo koko ajan kalliisti ja vaimoaan ei lainkaan.
Kuulostaa siltä, että miehesi ei rakasta sinua vaan on ottanut sinut paremman puutteessa. Hankkinut sinut toisin sanoen sen "oikean liiton jälkeen", kun ei parempaakaan saanut. Jos olisit hänelle se todellinen puolisko, hän antaisi varallisuuserojen tasoittua. Nyt hän pitää selvää etäisyyttä sinuun ja lapsiisi. Sen täytyy olla todella loukkaavaa. Toisaalta kuten joku sanoikin, niin pääsethän kuitenkin arjen tasolla hyötymään hänen rahoistaan: on katto pään päällä ja varmasti lauantaimakkaran sijaan voitte syödä meetwurstia jne. Tämä ei varmasti poista kummallista oloa, kun joutuu tosiaan katsomaan sitä 10 000 kelloa ja ihmettelemään, miksi mies nuukailee sinun kanssasi. Kylmä totuus: hän ei välitä sinusta tarpeeksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahankäyttöasia ei ap:n suhteessa liene suurin ongelma. Jos mies omistaa 80 kauluspaitaa, hän on päivänselvästi homo. Yksikään hetero ei hanki 80:tä kauluspaitaa, ei edes Amerikan presidentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toi ole avioliitto. Kun ollaan naimisissa, niin rahat on yhteisiä. Enkä usko että puhut totta. Provo
Eniten tässä asetelmassa säälittää ne ap:n aiemman liiton lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuossa tilanteessa on vakavan keskustelun paikka. Sinuna nostaisin kissan pöydälle. Toisaalta myös pohtisin jotain kekseliästä, joll voit "herättää" miehen. - Jotain siihen tyyliin, että Jouluna ostat omille lapsillesi kivat lahjat ja miehelle Fazerin sinisen.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:06"]
Kuulostaa siltä, että miehesi ei rakasta sinua vaan on ottanut sinut paremman puutteessa. Hankkinut sinut toisin sanoen sen "oikean liiton jälkeen", kun ei parempaakaan saanut. Jos olisit hänelle se todellinen puolisko, hän antaisi varallisuuserojen tasoittua. Nyt hän pitää selvää etäisyyttä sinuun ja lapsiisi. Sen täytyy olla todella loukkaavaa. Toisaalta kuten joku sanoikin, niin pääsethän kuitenkin arjen tasolla hyötymään hänen rahoistaan: on katto pään päällä ja varmasti lauantaimakkaran sijaan voitte syödä meetwurstia jne. Tämä ei varmasti poista kummallista oloa, kun joutuu tosiaan katsomaan sitä 10 000 kelloa ja ihmettelemään, miksi mies nuukailee sinun kanssasi. Kylmä totuus: hän ei välitä sinusta tarpeeksi :(
[/quote]
Tätä olen itsekin pohtinut, että josko asia olisi näin. Vaikea kuitenkin uskoa, koska oltiin alussa ihan mielettömän rakastuneita. Mieskin teki sellaisia rakkaudentunnustuksia, että oksat pois.... Ap
[/quote]
Jos jotain on oppinut 28-vuotisen ja kurjan elämänsä aikana, niin miesten puheet on ihan yhtä tyhjän kanssa. Vain teot kertovat/todistavat miten tämä menee oikeasti. Minunkin mieheni ovat kaikki olleet hyviä puhumaan - yhdelle olin todella rakas ja samaan aikaan hän petti minua minkä ehti. Karvasta juotavaa tuo totuus, ja nytkin painitaan vastaavan äärellä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 10:41"]Olemme uusioperhe. Lapsia yhteensä kuusi: miehen 2, minun 2, yhteiset 2. Miehen tulot noin 150 000€/v, minun 20 000€/v. Miehellä omaisuutta kertynyt reilustiyli miljoonan arvosta, minulla 100 000e.
Asiaan. Olen siis suhteen köyhä osapuoli. Maksan omien lapsieni menot, mies maksaa omiensa ja yhteisien. Mies maksaa elämisen suurimmaksi osaksi, mutta siitä edestä minä siivoan ihan yksin ison talomme ja pihamme. Sekä hoidan lähes yksin yhteiset lapsemme. Jos matkalle lähdetään, maksan oman matkani ja lasteni. Omille teinilapsilleen mies ostaa joka joulu ja syntymäpäivä toooosi kalliita lahjoja, tyyliin 500-1000€. Yhteisille lapsille hän ei osta, koska ovat vasta taaperoita. Ja itselleen hän ostaa kaikkea tosi kallista: autot, kellot, veneet, moottoripyörät, vaatteet, kaikki on 10 kertaa kalliimpaa kuin keskivertosuomalaisella. On käyttänyt itselleen ja lapsilleen rahaa kolmen vuoden sisään vähintään 150 000€:n arvosta. Laskin kerran, että miehellä on vaatekaapissa noin 80 kauluspaitaa (jokainen maksanut yli 100€).
Ytimeen. Mitä mieltä olette siitä, että kun minulle pitäisi jokin lahja ostaa, niin hän ostaa 50 euron hajuveden. Yhtenä syntymäpäivänä sain suklaarasian. Ok, kivoja lahjoja sinänsä, ostan itse hänelle samanhintaisia, hän kun on kieltänyt, ettei hänelle saa ostaa esim. 300€ kelloa, kun haluaa ennemmin käyttä tonnien kelloja, minkä ostamiseen hänelle minulla ei ole varaa. Normituloiselta mieheltä nuo lahjat olisivat todella hyviä. Pulma syntyy siitä, että lahjojen rahallinen arvo ei ole missään linjassa niiden tavaroiden kanssa, joita hän ostaa itselleen ja lapsilleen.
Tuntuu kummalta. Ollaan oltu useita vuosia naimisissa ja meillä on tällainen elintasokuilu, ihan keskellä meidän olohuonetta. Kun kalliit tavarat tulevat joka päivä omistajansa seurassa istumaan sohvalle, on vaikea niihin olla kiinnittämättä huomiota. Olen siis varmaankin kateellinen miehelleni ja hänen lapsilleen, ettei minulla ole näitä kalliita kamppeita.
Olen useamman kertaan vuosien varrella pyytänyt miestäni ostamaan minulle n 5000€ arvoisen esineen, erään taideteoksen, koska se on ainut materia, jonka ihan oikeasti haluaisin. Mies ei ole ostanut. Välttelee aihetta ja toteaa, että osta itse. Ihan siitä syystä olen pyytänyt, kun tuntuu heittelevän niitä tonnejaan ihan minne sattuu, surutta ja estoitta.
Välistä tuntuu, että mieheni saa nautintoa siitä, että hänellä ja hänen lapsillaan on kaikkea hienompaa kuin minulla ja lapsillani. Olen kertonut hänelle, että kärsin asiasta. Hänelle kaikki kalliit tavaransa ovat todella tärkeitä, hän elvistelee niillä ihmisille... Autoillaan ja 10 000 € kelloillaan. Luulisi siis, että hän ymmärtäisi minunkin tarpeeni. Enkä todellakaan oleta, että kaikki pitäisi meillä olla samantasoista. Ongelma syntyy siitä, että kaikki materia on ihan eri planeetalta hänellä kuin minulla. Hänen vaatteensa on Stockmannilta, minun Henkkamaukasta. Ihan siitä syystä toivoisin hänen ostavan sen toiveeni, että minulla olisi tunne, että hän minullekin on ostanut edes yhden vähän kalliimman jutun.
Mitä mieltä olette asiasta? Onko tämmöinen elintasokuilu ihan ok? Vai olenko vaan mielenipahoittaja? Tai voihan sitä vaan olla tyytyväinen siihen, ettei mies ole köyhimys evp. ;)
[/quote]
Miten vittu te katsotte tuollaista kitupiikkejä, jotka hautoo niitä rahoja kuin muniaan.
Miten vittu voi mennä naimisiin, jos suurinpiirtein ruoatkin on eri hyllyillä jääkaapissa.
Nämä rahan päällä istuvat kyllä kannattavat ukon kitupiikkeyttä :D
Vittu mä en kusisikaan tuollaiseen hautojaan päin.
Noista ap:n nykyisen miehen tuloista jää varmaan 7000 euroa kuussa käteen. Heillä on 6 lasta. Iso talo. Talon kustannukset, vakuutukset, useampi auto?, 8 hengen vaatteet ja ruoka lienee nielee ison osan tuosta kuukausitulosta! Ei noilla tuloilla ostella 10 000 euron kelloja, veneitä, moottoripyöriä tms. Ehkäpä ellei olisi yhtään lasta. Ap et ehkä edes tiedä mitä miehesi tienaa! Luultavasti paljon enemmän tai sitten hänellä on sijoituksia tms joista saa lisää rahaa. Ainakin pkseudulla 5 hengen perhe elelee tasan normaalia elämää tuloilla, jotka puolet tuosta vuositulosta. Ei ole veneitä, moottoripyöriä, huoneellista vaatteita jne. Ja kolme lasta enemmän tietäisi katastrofia jos lapset harrastaa ja puetaan asiallisesti jne.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:03"]
Kasi lisää vielä... Minusta mies on tyhmän pihi, jos ei osta sitä kallista taideteosta sulle. Jos hällä itellään on "rahaa kuin roskaa" ja ostelee kalliita autoja ja kelloja niin on se nyt vaan typerää ettei voi nyt omaa rakastaan millään ilahduttaa. Vaikka mies toisikin enempi rahaa kotitalouteen niin kyllä on ilkeä saituri jos itseään lahjoo koko ajan kalliisti ja vaimoaan ei lainkaan.
[/quote]
Kiitos. Olet eka joka ymmärsi pointtini. Tämän kanssa olis elettävä. Onneksi tämä on isoimpia murheitani. Olen siis melko onnekas. Ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 11:06"]
Tämä ei varmasti poista kummallista oloa, kun joutuu tosiaan katsomaan sitä 10 000 kelloa ja ihmettelemään, miksi mies nuukailee sinun kanssasi. Kylmä totuus: hän ei välitä sinusta tarpeeksi :(
[/quote]
Tavallaan mies arvostaa rannettaankin enemmän kuin sinua: lahjoittaa sille 10 000 kellon samalla kun ei halua lahjoittaa sinulle 5000 taulua
Asutte samaa kotia, syötte samaa ruokaa, katsotte samaa televisiota? Jos näin on, niin missä se elintasokuilu on? Sinun päässäsi? Kirjoitit, että mies maksaa suurimma osan yhteisistä kuluista, joten minusta hän on tehnyt enemmän kuin osuutensa.