Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Hoidan taas täysin 24-vuotiasta poikaani. Yhteiskunta ei auta tarpeeksi.
16.02.2022 |
Sai viime keväänä diagnoosin keskivaikea masennus. Sitä ennen oli oireillut jo pari vuotta. Ei aluksi myöntänyt, että tarvitsee apua, mutta onneksi lopulta haki sitä. Tai yritti hakea. Pojalla on kaksi kertaa kuukaudessa terapia ja lääkkeet jatkuvassa käytössä. Mitään muuta ei ole. Poika ei jaksa nousta välttämättä edes sängystä koko päivänä. Käyn vähintään joka toinen päivä pojan luona, siivoan, laitan ruokaa ja kannustan pesemään edes hampaat. Monesti olen käynyt kaupassa pojan puolesta, että saisi syödäkseen, mutta paljon olen joutunut heittämään roskiin. Olen esimerkiksi ostanut appelsiineja, mutta ne ovat jääneet syömättä, kun ei ole jaksanut kuoria niitä. Olen yrittänyt vaatia enemmän apua, mutta en ole saanut sitä hankittua, koska poika ei ole itsetuhoinen.. onneksi asun viereisellä paikkakunnalla. Pelottaa edes ajatella, miten kävisi, jos en asuisi. Mulla alkaa vaan itselläni voimat loppumaan, mutta yritän vain jaksaa. Yksin en lastani jätä. Se on varma.
Kommentit (143)
Lord of TF kirjoitti:
Veit sanat suustani veikkonen!
Ne jotka kritisoi pelaajia, niin kertokaapa flaamilaisin viivoin, että mitkä on ne vaihtoehdot nuorille miehillä tässä yhteiskunnassa, jos pelaaminen ei kannata?
Työelämä se ei ainakaan ole paskapalkkoineen tai öyh öyh keskikaljan kittaaminen.
Ostovoima poistaa myös lajinomaiset toiminnot lisääntymisestä ja perheestä.
Pelaaminen on paras ratkaisu tällä hetkellä yhteiskunnassa nuorille miehille.
Tiief tiiieef lood of tiief
Tuttu nuorimies meni suoraan lukiosta töihin, oli silloin 18v ja aloitti 2000€/kk. Siitä 1,5 vuotta eteenpäin palkka oli jo 3400€/kk.
Toinen tuttu nuorityttö (vai nuorinainen?) meni lukiosta korkeakouluun ja ekan vuoden keväällä alkoi tehdä osa-aikatöitä opintojen ohella. Mitä lie alta 2000€/kk oli hänelläkin palkka. Osa-aikatöitä on jatkanut ja työt on sujuneet paremmin kuin opiskelu, niin nyt on opinnot tauolla ja tekee 80% työaikaa. Kokoaikainen palkka olisi 3800€/kk mutta siitä 80% työajasta saa sen 3080€. Nähdäkseni ihan ok palkka vasta 21v täyttäneelle.
Millasia palkkoja ja hommia te oikein haluatte, jos ei tällaset junnukoodarien palkat teille kelpaa? Kyllä ne palkat siitä sitten nousee, kun alkaa näkyä että ootte sen arvoisia ja kehitytte. Joku kolmekin tonnia on ihan ok palkka sinkulle, joka ei tarvitse rahaa muuhun kuin pelikoneeseen ja pitsaan. Mutta jos haluatte elämältä muutakin, ehkä jopa perheen, niin töistä voi saada parempaakin palkkaa, mutta tietenkin siihen jotain osaamista ja näyttöjä vaaditaan. Muutakin kuin hyviä näyttöjä firman taukotilan pelien kimpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä en olekaan juuri tästä syystä opiskellut vaan työskentelen kaupan alalla pelkältä peruskoulupohjalta. Ilta- ja yölisät ovat tällä alalla sen verran hyvät että kyllä palkalla tulee toimeen, jos ei tähtää mihinkään hirveän ökyrikkaaseen elämään. Toki en tiedä lapsesi taustoista, jos hän on elänyt hyvin varakkaassa perheessä niin onhan duunarityö silloin varmasti pudotus elintasossa, itse tulen duunariperheestä niin en ole ikinä tottunut mihinkään ylemmän keskitason elämään.
Joka tapauksessa nuo ovat asioita joista lapsesi saa itse päättää, et sinä vanhempana voi päättää että hänen tulee opiskella tai elää tietyllä tavalla vaan hän päättää itse mitä haluaa ja minkä kokee olevan itselleen parhaaksi.
Miksi edes väännän tästä asiasta? En ole valinnut tai pakottanut lasta lukioon, ihan itse hän sinne halusi. Kurssit vaan eivät kerry nukkumalla päivät. Minä olen ehdottanut lukion lopettamista -ei käy tytölle. Hän ei tällä hetkellä selvästi ymmärrä mikä on hänelle parhaaksi. Esimerkiksi syöminen on hänelle parhaaksi, ei syömättömyys ja laihtuminen. Mutta sitäkään en voi olla vahtimassa koko ajan, kun on työt, oma elämä ja muut lapset. Tukea hän tarvitsee ja saa, mutta jostain on alettava ottaa vastuuta tai ainakin tajuttava mitä asioista seuraa.
Käykö hän missään juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa? Kun olin itse tyttäresi iässä ja vähän vanhempi niin muistan miten paljon minua ärsytti, kun vanhempani yrittivät puuttua asioihini ja paapoa minua. Minulla oli todella kova tarve itsenäistyä ja päättää itse kaikista asioistani. Todennäköisesti sinunkin tyttöäsi siis ärsyttää se että äiti ehdottelee lukion lopettamista, patistelee syömään ja menemään ajoissa nukkumaan - ja tämä ärtymys herättää tietysti lähinnä vastarintaa.
Ehkä tytölle tekisi hyvää muuttaa omilleen niin että hän saisi elää itsenäisesti omaa elämäänsä kuten haluaa? Jotenkin kuulostaa siltä, että yrität huolehtia hänestä niin paljon, ettei hän saa tilaa ollenkaan hengittää. Anna hänelle enemmän tilaa ja vastuuta päättää omista asioistaan. Ja aikaa. Jos hän on masentunut niin ei siitä hetkessä nousta, minä olin vuosia tekemättä mitään mutta sitten kuitenkin aloin vähitellen nousta jaloilleni ja askel kerrallaan saamaan elämääni kuntoon. Mutta se oli tärkeää että sain edetä omassa rauhassani ja päättää itse asioistani, kaikenlainen painostus ja yritys kontrolloida minua aiheutti sen että otin vain etäisyyttä vanhempiini (ja kyllä, saatoin välillä vain maata sängyssä ja olla syömättä päiväkausia, mutta minulla oli aikuisena siihen täysi oikeus).
Täysin oikein, ettei yhteiskunta tue enempää näitä luusereita.
Vierailija kirjoitti:
yhteiskunta ja työelämä masentaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Team Fortress foeva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sä kyllä ap valehtelet! ei sun pojalla mitään pissapulloja ole sängyn alla. Parempi tarina seuraavalla kerralla.
Tuota muuten tekevät he, jotka ovat todella sairaalloisesti koukussa tietokonepeleihin.
Itsellä 20 vuotta sitten sama tilanne. Pelit antavat elämälle merkityksen ja tunteen että olet hyvä jossain.
Tilanne paheni kun kone hajosi pissapullon kaatuessa ja emolevyn tuhoutuessa.
Pätkätöillä ja palkalla ei uutta konetta säästetty mitenkään.
Pikkuhiljaa masennus vain paheni, koska tietokonepelit pitivät edes jotain rutiineja ja mielialaa yllä.
Koneen hajoaminen aiheutti totaalisen pudotuksen isoon mustaan.
Puolen vuoden päästä tästä en enää kyennyt tai muistanut käydä kuntouttavassa työtoiminnassa ja pätkätöissä postissa. Mikään ei enää tuntunut miltään, kun kotona ei odottanut se "harrastus" jonka vuoksi kävi töissä ja tienasi.
Tosiaan tienaaminenkin oli ja on monilla nykyään sellaista, ettei omalla työllä voi ostaa itselleen mitään hyödykästä. Palkasta ei jää käteen mitään. Eli työ ei kannusta käymään missään.
Jouduin parin kuukauden sisään osastolle psykoottisesta masennuksesta.
Olin lojunut parisen kuukautta syömättä sängyllä ilman tietokonetta, ilman yhteyttä ulkomaailmaan.
Oma isäni löysi minut langanlaihana kuin keskitysleirin vankina kalpeana ja apaattisena. Vuokrat oli maksamatta. Rahaa kyllä olisi ollut, mutta en ollut saanut itseäni ulos pankkiin maksamaan vuokraa.
Ilman konetta se ilmeisesti oli mahdotonta.
Koko sänky oli täynnä virtsaa ja ulostetta. Oli kesäkuuma ja isäni antoi ylen tullessaan asuntoon sorkkaraudalla. Hän pelasti henkeni. Osasto pelasti henkeni.
Se että vanhemmat ostivat minulle uuden tietokoneen, mitä en palkallani kyennyt hankkimaan, pelasti henkeni. Team Fortress pelasti henkeni.
Postissa käynti aiheutti taloudelleni tappiota ja menetin asumistukeni. Kävi selväksi että työssäkäynti ei kohdallani ollut oikea ja järkevä ratkaisu, minut oli kasvatettu kunnioittamaan työntekoa.
Nykyaikana pitää tarkoin miettiä valitseeko tietokoneen, kuntouttavan työpajatoiminnan vai meneekö tekemään taloudellista tappiota jonnekin firmaan hyödyttämään jotain muuta ihmistä.
Sekin voi masentaa ja laskea mielialaa rajusti, kun tajuaa että toinen panee sinua vain henkisesti halvalla peräaukkoon ja jäät työnilosta paitsi ja täysin peeaaksi.
Tämä sinun tarinasi oli todella masentava. Sinulla siis ei ole elämässä yhtään mitään muuta kuin pelaaminen? Ahdistavaa ja järkyttävää.
Onko yhteiskunnalla mitään muuta järkevää tarjota?
Luuseriksi tunnet itsesi kun annat työpäivän verran aikaa muulle ja saat noin viiskymppiä. Kuussa tulot on hilkulla sen verran että saat juuri maksettua sapuskat töihin ja matkakortin.
Noin muuten menetät päivästä 10h peliaikaa. Ja illalla hiirikäsi on väsynyt. Eikä välttämättä edes pornolle jaksa runkata.
Käteen jäävä osuus ei ole kannattavaa jos ajattelee kapitalistisella mielellä työnteon kannattavuutta.
Kuulin työkaverilta että eivät kerkeä edes vessassa käymään työajalla. Pikaruokalasta oli kyse.
Syksyllä oli jotain uutista että ei ole vessataukoja ja pissahädässä tarjoillaan keskiluokkaisille lihaville ihmisille roskaruokaa...
Niin pissaako nekin sielä tiskin alla pulloon?
Siis johonkin on pissattava kun pissahätä iskee.
Miksei työnantaja voi palkata lisää työntekijöitä?
Miksi edes väännän tästä asiasta? En ole valinnut tai pakottanut lasta lukioon, ihan itse hän sinne halusi. Kurssit vaan eivät kerry nukkumalla päivät. Minä olen ehdottanut lukion lopettamista -ei käy tytölle. Hän ei tällä hetkellä selvästi ymmärrä mikä on hänelle parhaaksi. Esimerkiksi syöminen on hänelle parhaaksi, ei syömättömyys ja laihtuminen. Mutta sitäkään en voi olla vahtimassa koko ajan, kun on työt, oma elämä ja muut lapset. Tukea hän tarvitsee ja saa, mutta jostain on alettava ottaa vastuuta tai ainakin tajuttava mitä asioista seuraa.[/quote]
Käykö hän missään juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa? Kun olin itse tyttäresi iässä ja vähän vanhempi niin muistan miten paljon minua ärsytti, kun vanhempani yrittivät puuttua asioihini ja paapoa minua. Minulla oli todella kova tarve itsenäistyä ja päättää itse kaikista asioistani. Todennäköisesti sinunkin tyttöäsi siis ärsyttää se että äiti ehdottelee lukion lopettamista, patistelee syömään ja menemään ajoissa nukkumaan - ja tämä ärtymys herättää tietysti lähinnä vastarintaa.
Ehkä tytölle tekisi hyvää muuttaa omilleen niin että hän saisi elää itsenäisesti omaa elämäänsä kuten haluaa? Jotenkin kuulostaa siltä, että yrität huolehtia hänestä niin paljon, ettei hän saa tilaa ollenkaan hengittää. Anna hänelle enemmän tilaa ja vastuuta päättää omista asioistaan. Ja aikaa. Jos hän on masentunut niin ei siitä hetkessä nousta, minä olin vuosia tekemättä mitään mutta sitten kuitenkin aloin vähitellen nousta jaloilleni ja askel kerrallaan saamaan elämääni kuntoon. Mutta se oli tärkeää että sain edetä omassa rauhassani ja päättää itse asioistani, kaikenlainen painostus ja yritys kontrolloida minua aiheutti sen että otin vain etäisyyttä vanhempiini (ja kyllä, saatoin välillä vain maata sängyssä ja olla syömättä päiväkausia, mutta minulla oli aikuisena siihen täysi oikeus).[/quote]
Edelleen, tyttö haluaa olla tuossa päivälukiossa missä kaveritkin. Sekä aikuis-, että nettilukiosta on puhuttu ja ehdotettu, myös ammattikoulua ja itsenäiseen elämään valmentavaa tekemistä on ehdotettu. Ja jos hän nyt muuttaisi omilleen, ei tukea tulisi, koska vanhempien tulot vaikuttavat vielä muutaman kuukauden.
Tällä palstalla aina joku tuntematon ”tietää” asiat paremmin, kun asianosaiset. Kyllä tässä on kuukausien aikana ehditty puhua ja kysellä aika monta vaihtoehtoa. Tyttö käy puhumassa ja hänellä on tukikeinot sekä sairaalalta että koulusta käytössä, samoin lääkitys.
. Ei tässä ole olkia kohauteltu olkia kuukausia ja jätetty eri vaihtoehtoja miettimättä ja kysymättä, eivät kaikki asiantuntijatkaan ihan kädettömiä ja tyhmiä ole. Mutta asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää huomenta herra kolmekymmentä kirjoitti:
Miehenä minua ei pidetä, vaikka rintakarvat minulla on, matala ääni minulla on, pieni rokkiparta alahuulen alla minulla on, munat minulla toistaiseksi on, kelakortissa näkyy sukupuoli ja nimi ja syntymävuosi. Olen kolmekymppinen poika. Team Fortress pelasti elämäni.
Kun jatkossa näette mustaan huppariin sonnustautuneen nuoren miehen. Niin hän on herra teille.
Ajatelkaapa niin. Hän on herra.
Juuri näin. Tämä yhteiskunta on toivoton miehelle. Tulevaisuutta ei ole ja jäät tätien holhottavaksi pojaksi loppuelämäksesi, Kuten alustuksestakin saatiin lukea, äiti holhoaa 24 vuotiasta miestä, jonka pitäisi olla parhaassa iässään - soturi, taistelija ja pärjääjä. Äidin lisäksi häntä holhoaa sosiaaliturvajärjestelmän tädit.
Tämä on ihmisen historiassa ennen kuulumatonta, että aikuista miestä holhotaan näin. Kaikki tuki ja turva pitäisi lakkauttaa siihen paikkaan ja paiskata kaveri selviämään kaduille - olemaan ylpeä kyvystään pärjätä ja tukea toisia ihmisiä.
Tämäkin herra makaa sängyssä kun äiti passaa. Mitä tästä yhteiskunnasta on tehty ja miksi?.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes väännän tästä asiasta? En ole valinnut tai pakottanut lasta lukioon, ihan itse hän sinne halusi. Kurssit vaan eivät kerry nukkumalla päivät. Minä olen ehdottanut lukion lopettamista -ei käy tytölle. Hän ei tällä hetkellä selvästi ymmärrä mikä on hänelle parhaaksi. Esimerkiksi syöminen on hänelle parhaaksi, ei syömättömyys ja laihtuminen. Mutta sitäkään en voi olla vahtimassa koko ajan, kun on työt, oma elämä ja muut lapset. Tukea hän tarvitsee ja saa, mutta jostain on alettava ottaa vastuuta tai ainakin tajuttava mitä asioista seuraa.
Käykö hän missään juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa? Kun olin itse tyttäresi iässä ja vähän vanhempi niin muistan miten paljon minua ärsytti, kun vanhempani yrittivät puuttua asioihini ja paapoa minua. Minulla oli todella kova tarve itsenäistyä ja päättää itse kaikista asioistani. Todennäköisesti sinunkin tyttöäsi siis ärsyttää se että äiti ehdottelee lukion lopettamista, patistelee syömään ja menemään ajoissa nukkumaan - ja tämä ärtymys herättää tietysti lähinnä vastarintaa.
Ehkä tytölle tekisi hyvää muuttaa omilleen niin että hän saisi elää itsenäisesti omaa elämäänsä kuten haluaa? Jotenkin kuulostaa siltä, että yrität huolehtia hänestä niin paljon, ettei hän saa tilaa ollenkaan hengittää. Anna hänelle enemmän tilaa ja vastuuta päättää omista asioistaan. Ja aikaa. Jos hän on masentunut niin ei siitä hetkessä nousta, minä olin vuosia tekemättä mitään mutta sitten kuitenkin aloin vähitellen nousta jaloilleni ja askel kerrallaan saamaan elämääni kuntoon. Mutta se oli tärkeää että sain edetä omassa rauhassani ja päättää itse asioistani, kaikenlainen painostus ja yritys kontrolloida minua aiheutti sen että otin vain etäisyyttä vanhempiini (ja kyllä, saatoin välillä vain maata sängyssä ja olla syömättä päiväkausia, mutta minulla oli aikuisena siihen täysi oikeus).
Edelleen, tyttö haluaa olla tuossa päivälukiossa missä kaveritkin. Sekä aikuis-, että nettilukiosta on puhuttu ja ehdotettu, myös ammattikoulua ja itsenäiseen elämään valmentavaa tekemistä on ehdotettu. Ja jos hän nyt muuttaisi omilleen, ei tukea tulisi, koska vanhempien tulot vaikuttavat vielä muutaman kuukauden.
Tällä palstalla aina joku tuntematon ”tietää” asiat paremmin, kun asianosaiset. Kyllä tässä on kuukausien aikana ehditty puhua ja kysellä aika monta vaihtoehtoa. Tyttö käy puhumassa ja hänellä on tukikeinot sekä sairaalalta että koulusta käytössä, samoin lääkitys.
. Ei tässä ole olkia kohauteltu olkia kuukausia ja jätetty eri vaihtoehtoja miettimättä ja kysymättä, eivät kaikki asiantuntijatkaan ihan kädettömiä ja tyhmiä ole. Mutta asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia.
Täältä sivusta huutelen, että vanhempien tulot eivät enää vaikuta muuta kuin kotona asuvan nuoren opintorahaan. Vaikka olisi alle 18 niin saa siis tukea jos asuu omillaan. Että se ei ainakaan ole syy asua kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista vastauksista.
Haluan muutaman asian vielä selventää. Ensinnäkin terapiakäyntejä vähennettiin syksyllä, kun pojan vointi oli hyvä ja jaksoi käydä töissä... Ainakin täällä päin mielenterveyspalvelut on julkisella puolella todella ruuhkautuneet ja osittain kai siksi noita tapaamisia harvennetaan, kun menee hyvin. Mutta nyt kun vointi on taas romahtanut niin niitä käyntejä ei saa lisää eikä muutakaan tukea... Olen yrittänyt soittaa moneen eri paikkaan ja vaatia apua, mutta koska poika ei ole itsetuhoinen niin se on hirveän vaikeaa...
Ja tuota en ymmärrä, että miten mun apu olisi nyt haitallista? Parempiko mun olisi jättää poika ihan yksin oman onnensa nojaan? Sinne vaan nääntymään sänkyyn? Kukaan muu ei auta niin pakkohan mun on jotain tehdä. Tajuatteko että se t a p p a a itsensä jos kukaan ei auta. Ei se selviä yksin. Kokeiltu ollaan, mutta kuten sanoin niin nyt ei pärjää. On entistä pahemmassa kunnossa kun ei ole syönyt mitään ja energia on nollassa, ei ole ruokaa ja asuu paskan keskellä. Sekö olisi parempi? En minä syksyllä siellä siivonnut tai laittanut ruokaa ja hyvin pärjäsi omillaan. Nyt on vaikeaa ja kukaan ei auta, pojan voimat on loppu. Munkinko pitäisi vaan yrittää patistaa poika liikkeelle? Olen mäkin ihan loppu, mutta mun lapsi tarvii mua nyt, kun kukaan muu ei auta. En mä jätä mun lasta nyt yksin. Se ois heitteillejättö minun mielestä.
Ap
Tässä on selvästi kahta koulukuntaa. Niitä joiden mielestä on suorastaan vanhemman velvollisuus auttaa ja sitten niitä, kenen mielestä masentuneen on vaan itse pärjättävä ja jos ei pärjää niin harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita häkeen ja sano, että ette jaksa kumpikaan enää
Sitten on tietysti niitä, joiden mielestä äiti (aina äiti, ei ikinä isä) tekee aina väärin, tekipä hän mitä tahansa. Koska jos nuori voi huonosti, syy on aina ja vain vanhemmissa ja pitää katsoa peiliin. Koska maailma on aina oikeudenmukainen paikka, jossa kaikilla on samat lähtökohdat ja näin ollen lapsi on suoraan vanhempien (lue äidin) kasvatuksen tulos. Mikään ulkopuolinen tekijä tai geenit tai kognitiiviset tekijät eivät vaikuta. Joten jos lapsi on masentunut, äiti on paska, eikä mikään mitä hän tekee tai jättää tekemättä ole koskaan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän, että iästä riippumatta lapsi on aina äitinsä lapsi, ja kannat hänestä suurta huolta.
MUTTA pysähdy miettimään, oletko samalla "mahdollistaja". Lapsellesi kätevä "piika".
JOS sinua ei olisi, mitä hän tekisi?
Olisiko siinä itse asiassa hänen paikkansa ryhdistäytyä pois masennuksen lamaannuksesta?
Oletko tällä hetkellä hyvää tarkoittava, pahaa aiheuttava Curling-äiti?
Joka tapauksessa, sinun on pakko olla ensisijaisesti itsekäs ja pitää huolta omasta jaksamisestasi ja siitä, että pärjäät itsenäisesti vanhetessasi!
Minä en kysyisi haluaako muuttaa takaisin kotiin vai ei. Edes kuukaudeksi niin saisi elämän ehkä raiteilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yhteiskunta ja työelämä masentaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Team Fortress foeva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sä kyllä ap valehtelet! ei sun pojalla mitään pissapulloja ole sängyn alla. Parempi tarina seuraavalla kerralla.
Tuota muuten tekevät he, jotka ovat todella sairaalloisesti koukussa tietokonepeleihin.
Itsellä 20 vuotta sitten sama tilanne. Pelit antavat elämälle merkityksen ja tunteen että olet hyvä jossain.
Tilanne paheni kun kone hajosi pissapullon kaatuessa ja emolevyn tuhoutuessa.
Pätkätöillä ja palkalla ei uutta konetta säästetty mitenkään.
Pikkuhiljaa masennus vain paheni, koska tietokonepelit pitivät edes jotain rutiineja ja mielialaa yllä.
Koneen hajoaminen aiheutti totaalisen pudotuksen isoon mustaan.
Puolen vuoden päästä tästä en enää kyennyt tai muistanut käydä kuntouttavassa työtoiminnassa ja pätkätöissä postissa. Mikään ei enää tuntunut miltään, kun kotona ei odottanut se "harrastus" jonka vuoksi kävi töissä ja tienasi.
Tosiaan tienaaminenkin oli ja on monilla nykyään sellaista, ettei omalla työllä voi ostaa itselleen mitään hyödykästä. Palkasta ei jää käteen mitään. Eli työ ei kannusta käymään missään.
Jouduin parin kuukauden sisään osastolle psykoottisesta masennuksesta.
Olin lojunut parisen kuukautta syömättä sängyllä ilman tietokonetta, ilman yhteyttä ulkomaailmaan.
Oma isäni löysi minut langanlaihana kuin keskitysleirin vankina kalpeana ja apaattisena. Vuokrat oli maksamatta. Rahaa kyllä olisi ollut, mutta en ollut saanut itseäni ulos pankkiin maksamaan vuokraa.
Ilman konetta se ilmeisesti oli mahdotonta.
Koko sänky oli täynnä virtsaa ja ulostetta. Oli kesäkuuma ja isäni antoi ylen tullessaan asuntoon sorkkaraudalla. Hän pelasti henkeni. Osasto pelasti henkeni.
Se että vanhemmat ostivat minulle uuden tietokoneen, mitä en palkallani kyennyt hankkimaan, pelasti henkeni. Team Fortress pelasti henkeni.
Postissa käynti aiheutti taloudelleni tappiota ja menetin asumistukeni. Kävi selväksi että työssäkäynti ei kohdallani ollut oikea ja järkevä ratkaisu, minut oli kasvatettu kunnioittamaan työntekoa.
Nykyaikana pitää tarkoin miettiä valitseeko tietokoneen, kuntouttavan työpajatoiminnan vai meneekö tekemään taloudellista tappiota jonnekin firmaan hyödyttämään jotain muuta ihmistä.
Sekin voi masentaa ja laskea mielialaa rajusti, kun tajuaa että toinen panee sinua vain henkisesti halvalla peräaukkoon ja jäät työnilosta paitsi ja täysin peeaaksi.
Tämä sinun tarinasi oli todella masentava. Sinulla siis ei ole elämässä yhtään mitään muuta kuin pelaaminen? Ahdistavaa ja järkyttävää.
Onko yhteiskunnalla mitään muuta järkevää tarjota?
Luuseriksi tunnet itsesi kun annat työpäivän verran aikaa muulle ja saat noin viiskymppiä. Kuussa tulot on hilkulla sen verran että saat juuri maksettua sapuskat töihin ja matkakortin.
Noin muuten menetät päivästä 10h peliaikaa. Ja illalla hiirikäsi on väsynyt. Eikä välttämättä edes pornolle jaksa runkata.
Käteen jäävä osuus ei ole kannattavaa jos ajattelee kapitalistisella mielellä työnteon kannattavuutta.
Kuulin työkaverilta että eivät kerkeä edes vessassa käymään työajalla. Pikaruokalasta oli kyse.
Syksyllä oli jotain uutista että ei ole vessataukoja ja pissahädässä tarjoillaan keskiluokkaisille lihaville ihmisille roskaruokaa...
Niin pissaako nekin sielä tiskin alla pulloon?
Siis johonkin on pissattava kun pissahätä iskee.
Ei, vaan juovat niin vähän, että kovaa pissahätää ei tule, ja pienemmän kanssa sinnittelevät.
Viet sen lapsen ensiapuun ja valehtelette että on itsetuhoinen. Sitten on pakko saada lisää apua.
Vierailija kirjoitti:
Viet sen lapsen ensiapuun ja valehtelette että on itsetuhoinen. Sitten on pakko saada lisää apua.
Kyllähän tuo ap on itsetuhoisuutta jos ei syö mitään ja näännyttää itsensä kuoliaaksi. Ei tämä ole edes valhe. Tätä mäkin siis suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista vastauksista.
Haluan muutaman asian vielä selventää. Ensinnäkin terapiakäyntejä vähennettiin syksyllä, kun pojan vointi oli hyvä ja jaksoi käydä töissä... Ainakin täällä päin mielenterveyspalvelut on julkisella puolella todella ruuhkautuneet ja osittain kai siksi noita tapaamisia harvennetaan, kun menee hyvin. Mutta nyt kun vointi on taas romahtanut niin niitä käyntejä ei saa lisää eikä muutakaan tukea... Olen yrittänyt soittaa moneen eri paikkaan ja vaatia apua, mutta koska poika ei ole itsetuhoinen niin se on hirveän vaikeaa...
Ja tuota en ymmärrä, että miten mun apu olisi nyt haitallista? Parempiko mun olisi jättää poika ihan yksin oman onnensa nojaan? Sinne vaan nääntymään sänkyyn? Kukaan muu ei auta niin pakkohan mun on jotain tehdä. Tajuatteko että se t a p p a a itsensä jos kukaan ei auta. Ei se selviä yksin. Kokeiltu ollaan, mutta kuten sanoin niin nyt ei pärjää. On entistä pahemmassa kunnossa kun ei ole syönyt mitään ja energia on nollassa, ei ole ruokaa ja asuu paskan keskellä. Sekö olisi parempi? En minä syksyllä siellä siivonnut tai laittanut ruokaa ja hyvin pärjäsi omillaan. Nyt on vaikeaa ja kukaan ei auta, pojan voimat on loppu. Munkinko pitäisi vaan yrittää patistaa poika liikkeelle? Olen mäkin ihan loppu, mutta mun lapsi tarvii mua nyt, kun kukaan muu ei auta. En mä jätä mun lasta nyt yksin. Se ois heitteillejättö minun mielestä.
Ap
Laita se kakara yksin hoitamaan asiansa. Huomaa kuinka työlästä sekin lopulta on niin alkaa taas helppo arki maistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista vastauksista.
Haluan muutaman asian vielä selventää. Ensinnäkin terapiakäyntejä vähennettiin syksyllä, kun pojan vointi oli hyvä ja jaksoi käydä töissä... Ainakin täällä päin mielenterveyspalvelut on julkisella puolella todella ruuhkautuneet ja osittain kai siksi noita tapaamisia harvennetaan, kun menee hyvin. Mutta nyt kun vointi on taas romahtanut niin niitä käyntejä ei saa lisää eikä muutakaan tukea... Olen yrittänyt soittaa moneen eri paikkaan ja vaatia apua, mutta koska poika ei ole itsetuhoinen niin se on hirveän vaikeaa...
Ja tuota en ymmärrä, että miten mun apu olisi nyt haitallista? Parempiko mun olisi jättää poika ihan yksin oman onnensa nojaan? Sinne vaan nääntymään sänkyyn? Kukaan muu ei auta niin pakkohan mun on jotain tehdä. Tajuatteko että se t a p p a a itsensä jos kukaan ei auta. Ei se selviä yksin. Kokeiltu ollaan, mutta kuten sanoin niin nyt ei pärjää. On entistä pahemmassa kunnossa kun ei ole syönyt mitään ja energia on nollassa, ei ole ruokaa ja asuu paskan keskellä. Sekö olisi parempi? En minä syksyllä siellä siivonnut tai laittanut ruokaa ja hyvin pärjäsi omillaan. Nyt on vaikeaa ja kukaan ei auta, pojan voimat on loppu. Munkinko pitäisi vaan yrittää patistaa poika liikkeelle? Olen mäkin ihan loppu, mutta mun lapsi tarvii mua nyt, kun kukaan muu ei auta. En mä jätä mun lasta nyt yksin. Se ois heitteillejättö minun mielestä.
Ap
Osittain kyllä. Poikasi tarvitsee nyt jotain muutakin kuin sen sängyssä makaamisen. Sitä et auta, pahennat vain, sillä, että teet kaiken hänen puolestaan. Silti, vaikka vielä pahempi tilanne olisi antaa hänen hautautua kokonaan paskaansa sinne kotiinsa.
Masennus ei tosiaankaan parane sillä, että ottaa itseään niskasta kiinni, joten useimmat eivät osaa ohjata masentuneita oikealla tavalla. Tavoitteiden pitää olla tosi pieniä, eikä sellaista, että tullaan ryminällä ovesta sisään, avataan kaikki verhot ja aletaan hoputtaa potijaa suursiivoukseen.
Kun teillä ei muuta ole apua ole tarjolla kuin sinä, sopiva patistelu jää sinun harteillesi.
Äiti luulee, että masennuksen vuoksi poika ei jaksa kuoria appelsiineja.
Totuus on, että poika ei peleiltään ehdi kuoria niitä, kun ei ehdi mennä vessaankaan.
Miksi sinä äiti tuhoat poikasi passaamalla häntä alituiseen? Anna hänen elää omaa elämäänsä ja löytää sisältö elämälleen. Anna hänen tuntea onnistumista edes kaupassakäynnistä.
Kuulin työkaverilta että eivät kerkeä edes vessassa käymään työajalla. Pikaruokalasta oli kyse.
Syksyllä oli jotain uutista että ei ole vessataukoja ja pissahädässä tarjoillaan keskiluokkaisille lihaville ihmisille roskaruokaa...
Niin pissaako nekin sielä tiskin alla pulloon?
Siis johonkin on pissattava kun pissahätä iskee.