Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Hoidan taas täysin 24-vuotiasta poikaani. Yhteiskunta ei auta tarpeeksi.
16.02.2022 |
Sai viime keväänä diagnoosin keskivaikea masennus. Sitä ennen oli oireillut jo pari vuotta. Ei aluksi myöntänyt, että tarvitsee apua, mutta onneksi lopulta haki sitä. Tai yritti hakea. Pojalla on kaksi kertaa kuukaudessa terapia ja lääkkeet jatkuvassa käytössä. Mitään muuta ei ole. Poika ei jaksa nousta välttämättä edes sängystä koko päivänä. Käyn vähintään joka toinen päivä pojan luona, siivoan, laitan ruokaa ja kannustan pesemään edes hampaat. Monesti olen käynyt kaupassa pojan puolesta, että saisi syödäkseen, mutta paljon olen joutunut heittämään roskiin. Olen esimerkiksi ostanut appelsiineja, mutta ne ovat jääneet syömättä, kun ei ole jaksanut kuoria niitä. Olen yrittänyt vaatia enemmän apua, mutta en ole saanut sitä hankittua, koska poika ei ole itsetuhoinen.. onneksi asun viereisellä paikkakunnalla. Pelottaa edes ajatella, miten kävisi, jos en asuisi. Mulla alkaa vaan itselläni voimat loppumaan, mutta yritän vain jaksaa. Yksin en lastani jätä. Se on varma.
Kommentit (143)
Eutanasia ja heti kun toivoa paremmasta ei ole. Eläinlääkäri paikalle antamaan lopetuspiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kiinni.
Jos Suomeen synnyt poikavauvana, niin luvassa on kovaa kyytiä tulevaisuudessa.
Ei hyvät näkymät pojilla tässä maassa.
Kun kasvaa ja koittaa opiskella, niin opiskelee itsensä työttömyyskortistoon.
Senkin ajan olisi voinut käyttää pelatessa. Meni hyvää treeniaikaa hukkaan yliopistossa pelleillessä sen takia että pääsi työttömäksi. Opiskeluaika meni kärvistellessä, kun fiksuimmat frendit jätti koulut kesken ja veti tukia. Ovat opintotukia korkeammat.
Työelämä ei tarjoa mitään taloudellista houkutusta. Ylimääräisellä rahalla et voi säästää uuteen autoon ( jos sinulla edes on korttiakaan (3000e)), et voi helposti säästää kalliiseen laadukkaaseen elektroniikkaan.
Menee vuosia säästää pikkupoikien palkasta, et pääse treffeille (naisia ei kiinnosta PA pikkupoikien palkalla sitkuttelevat miehet), ei olisi varaakaan treffeille säästösyistä.
Rahaa kyllä jää sitten pikkuhalpaan roskaruokaan ja alkoholijuomiin, jos ne kiinnostaa.
Rahaa ei oikein voi säästää tai se säästäminen pikkurahoista on sellaista että kymmenen vuoden päästä sulla olisi mahdollisuus ostaa jotain melko kelvollista, mutta ei sitä mitä sä haluaisit.
Ei tässä maassa anneta pojan kasvaa mieheksi. Se masentaa monia, se realiteetti.
Mies ja herra tarvitsee aikuisen palkkaa. Pikkupoikien palkalla lähinnä pelaillaan.
Antakaa hyvät ihmiset niiden poikien pelata, kun mitään realistisia mahdollisuuksia ei ole kasvaa aikuiseksi tässä yhteiskunnassa.
Turha viedä pojilta se viimeisin ilo elämästä. Te Castrotte pojat ottamalla siltä pelit pois.
Meillä on töissä yli 50 - vuotiaita ihmisiä, joilla ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä. Tottakai sitä jaksaa hyvin töissä, jos saa vapaa-ajalla kaiken mitä haluaa. Tuolla ihmisellä on vielä jopa omat vanhemmatkin elossa ja mummukin vielä.
Teette pojista fideliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kiinni.
Jos Suomeen synnyt poikavauvana, niin luvassa on kovaa kyytiä tulevaisuudessa.
Ei hyvät näkymät pojilla tässä maassa.
Kun kasvaa ja koittaa opiskella, niin opiskelee itsensä työttömyyskortistoon.
Senkin ajan olisi voinut käyttää pelatessa. Meni hyvää treeniaikaa hukkaan yliopistossa pelleillessä sen takia että pääsi työttömäksi. Opiskeluaika meni kärvistellessä, kun fiksuimmat frendit jätti koulut kesken ja veti tukia. Ovat opintotukia korkeammat.
Työelämä ei tarjoa mitään taloudellista houkutusta. Ylimääräisellä rahalla et voi säästää uuteen autoon ( jos sinulla edes on korttiakaan (3000e)), et voi helposti säästää kalliiseen laadukkaaseen elektroniikkaan.
Menee vuosia säästää pikkupoikien palkasta, et pääse treffeille (naisia ei kiinnosta PA pikkupoikien palkalla sitkuttelevat miehet), ei olisi varaakaan treffeille säästösyistä.
Rahaa kyllä jää sitten pikkuhalpaan roskaruokaan ja alkoholijuomiin, jos ne kiinnostaa.
Rahaa ei oikein voi säästää tai se säästäminen pikkurahoista on sellaista että kymmenen vuoden päästä sulla olisi mahdollisuus ostaa jotain melko kelvollista, mutta ei sitä mitä sä haluaisit.
Ei tässä maassa anneta pojan kasvaa mieheksi. Se masentaa monia, se realiteetti.
Mies ja herra tarvitsee aikuisen palkkaa. Pikkupoikien palkalla lähinnä pelaillaan.
Antakaa hyvät ihmiset niiden poikien pelata, kun mitään realistisia mahdollisuuksia ei ole kasvaa aikuiseksi tässä yhteiskunnassa.
Turha viedä pojilta se viimeisin ilo elämästä. Te Castrotte pojat ottamalla siltä pelit pois.
Totta mooses.
Tuli tuossa mieleen että minuakin olisi tervehditty puolivuosisataa sitten herrana kerrostalon aulassa tai kotikadulla. Naiset olisivat niianneet minulle arvokkaasti ja muut herrat olisivat nostaneet hattua kohteliaasti osoittaen huomionsa lajitoverilleen.
Nyt tässä todellisuudessa kukaan ei tervehdi mustaan huppariin sonnustautunutta kalpeaa ikäistään nuoremman näköistä mulkosilmää, jonka ruskeat nökerömäiset etuhampaat törröttää kuin Nosferatulla es-tölkin takaa. Alahampaissa saattaa olla lihapiirakkatöhnää ja se on Raision syytä.
Ei pihahdustakaan. Ei mitään huomion osoitusta lajikumppaneita kohtaan. Olen kuin ei toivottu haamu.
Miehenä minua ei pidetä, vaikka rintakarvat minulla on, matala ääni minulla on, pieni rokkiparta alahuulen alla minulla on, munat minulla toistaiseksi on, kelakortissa näkyy sukupuoli ja nimi ja syntymävuosi. Olen kolmekymppinen poika. Team Fortress pelasti elämäni.
Kun jatkossa näette mustaan huppariin sonnustautuneen nuoren miehen. Niin hän on herra teille.
Ajatelkaapa niin. Hän on herra.
Vierailija kirjoitti:
Jos on saanut viime keväänä diagnoosin eikä olo ole yhtään parantunut niin onko lääkitys varmasti oikea ja sopiva?
Minkälaisessa psykoterapiassa käydään 2 krt. kuukaudessa? Kela-terapian käyntitiheys on 1-2 kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä en olekaan juuri tästä syystä opiskellut vaan työskentelen kaupan alalla pelkältä peruskoulupohjalta. Ilta- ja yölisät ovat tällä alalla sen verran hyvät että kyllä palkalla tulee toimeen, jos ei tähtää mihinkään hirveän ökyrikkaaseen elämään. Toki en tiedä lapsesi taustoista, jos hän on elänyt hyvin varakkaassa perheessä niin onhan duunarityö silloin varmasti pudotus elintasossa, itse tulen duunariperheestä niin en ole ikinä tottunut mihinkään ylemmän keskitason elämään.
Joka tapauksessa nuo ovat asioita joista lapsesi saa itse päättää, et sinä vanhempana voi päättää että hänen tulee opiskella tai elää tietyllä tavalla vaan hän päättää itse mitä haluaa ja minkä kokee olevan itselleen parhaaksi.
Miksi edes väännän tästä asiasta? En ole valinnut tai pakottanut lasta lukioon, ihan itse hän sinne halusi. Kurssit vaan eivät kerry nukkumalla päivät. Minä olen ehdottanut lukion lopettamista -ei käy tytölle. Hän ei tällä hetkellä selvästi ymmärrä mikä on hänelle parhaaksi. Esimerkiksi syöminen on hänelle parhaaksi, ei syömättömyys ja laihtuminen. Mutta sitäkään en voi olla vahtimassa koko ajan, kun on työt, oma elämä ja muut lapset. Tukea hän tarvitsee ja saa, mutta jostain on alettava ottaa vastuuta tai ainakin tajuttava mitä asioista seuraa.
Mun lapsi vaihtoi 18-vuotiaana aikuislukioon, kun ei vuosien yrittämisen jälkeen sopeutunut aamuherätyksiin. Ei siihen totu, jos luontainen rytmi on täysin päinvastainen. Itsekin nyt sairauslomalla olen niin onnellinen, kun saan nukkua aamulla pitkään ja valvoa yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkeelle se poika on saatava. Ei makaamalla ja passaamalla kukaan parane.
Jos laitokseen joutuu, sielläkin pistetään väkisin liikkeelle.
Eli päivittäin ulos. Ja ne pelit hitolle. Ja vessaan on kyllä osattava mennä tai sitten on jo valkotakkien käytävä noutamassa.
Siis ihan kokemuksesta voin sanoa että ne pelit voi olla yksi ainoa syy pysyä selvinpäin.
Ehdottomasti ei mitään pelikatkoja ihmiselle joka tykkää pelata.
Sama kuin ottaisi pianonsoittoa harrastavalta pianon pois.
Mitään järkeä?
Ei vaan normaalia lämänrytmiä opettelemaan. Pelatavoi,mutta ei koko aikaa.
njääää tot noi. Iitee puolel ku koodaajat koodailee pitkää päivää jopa 14h päiväs, ni mitä eroo on et pelaatko keskittyneesti sen 14h päiväs vae koodaatko jollekki johtajalle hikipajas?
Työelämä se vast sairasta onki.
Noi pelaajat pitää ittensä vaa työkuntosena. Harva jaksaa istuu koneella katkotta sen yli 12h ja tienata että te leväperseet voitte pitää kesälomia veronmaksajie piikkii toi noinni.
Ihmiste pitäisi ottaa mallia pelureista. Heillä on työkunto, se työkunto mitä työelämä nykyää vaatii työntekijältä istuu tietokoneella.
Eihän ne heses tai mustis tai mirris pääse ees vessatauolle. Ni toi kusipullo on pelureiden ja koodarien ratkasu asiaan. Viel toistaiseks en oo kuullu paskapullosta, mut käytännössä sellasee hillopurkkiiha sais väännettyy tortut, ni työnantaja ei ala hikoo vessatauoista ja on tuottavampi markkinataloudelle.
Eller hur?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisko sosiaalitoimistosta jonkun tukihenkilön?
Team Fortress foeva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sä kyllä ap valehtelet! ei sun pojalla mitään pissapulloja ole sängyn alla. Parempi tarina seuraavalla kerralla.
Tuota muuten tekevät he, jotka ovat todella sairaalloisesti koukussa tietokonepeleihin.
Itsellä 20 vuotta sitten sama tilanne. Pelit antavat elämälle merkityksen ja tunteen että olet hyvä jossain.
Tilanne paheni kun kone hajosi pissapullon kaatuessa ja emolevyn tuhoutuessa.
Pätkätöillä ja palkalla ei uutta konetta säästetty mitenkään.
Pikkuhiljaa masennus vain paheni, koska tietokonepelit pitivät edes jotain rutiineja ja mielialaa yllä.
Koneen hajoaminen aiheutti totaalisen pudotuksen isoon mustaan.
Puolen vuoden päästä tästä en enää kyennyt tai muistanut käydä kuntouttavassa työtoiminnassa ja pätkätöissä postissa. Mikään ei enää tuntunut miltään, kun kotona ei odottanut se "harrastus" jonka vuoksi kävi töissä ja tienasi.
Tosiaan tienaaminenkin oli ja on monilla nykyään sellaista, ettei omalla työllä voi ostaa itselleen mitään hyödykästä. Palkasta ei jää käteen mitään. Eli työ ei kannusta käymään missään.
Jouduin parin kuukauden sisään osastolle psykoottisesta masennuksesta.
Olin lojunut parisen kuukautta syömättä sängyllä ilman tietokonetta, ilman yhteyttä ulkomaailmaan.
Oma isäni löysi minut langanlaihana kuin keskitysleirin vankina kalpeana ja apaattisena. Vuokrat oli maksamatta. Rahaa kyllä olisi ollut, mutta en ollut saanut itseäni ulos pankkiin maksamaan vuokraa.
Ilman konetta se ilmeisesti oli mahdotonta.
Koko sänky oli täynnä virtsaa ja ulostetta. Oli kesäkuuma ja isäni antoi ylen tullessaan asuntoon sorkkaraudalla. Hän pelasti henkeni. Osasto pelasti henkeni.
Se että vanhemmat ostivat minulle uuden tietokoneen, mitä en palkallani kyennyt hankkimaan, pelasti henkeni. Team Fortress pelasti henkeni.
Postissa käynti aiheutti taloudelleni tappiota ja menetin asumistukeni. Kävi selväksi että työssäkäynti ei kohdallani ollut oikea ja järkevä ratkaisu, minut oli kasvatettu kunnioittamaan työntekoa.
Nykyaikana pitää tarkoin miettiä valitseeko tietokoneen, kuntouttavan työpajatoiminnan vai meneekö tekemään taloudellista tappiota jonnekin firmaan hyödyttämään jotain muuta ihmistä.
Sekin voi masentaa ja laskea mielialaa rajusti, kun tajuaa että toinen panee sinua vain henkisesti halvalla peräaukkoon ja jäät työnilosta paitsi ja täysin peeaaksi.
Kuulostat peliaddiktilta, hyvin surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikkeelle se poika on saatava. Ei makaamalla ja passaamalla kukaan parane.
Jos laitokseen joutuu, sielläkin pistetään väkisin liikkeelle.
Eli päivittäin ulos. Ja ne pelit hitolle. Ja vessaan on kyllä osattava mennä tai sitten on jo valkotakkien käytävä noutamassa.
Siis ihan kokemuksesta voin sanoa että ne pelit voi olla yksi ainoa syy pysyä selvinpäin.
Ehdottomasti ei mitään pelikatkoja ihmiselle joka tykkää pelata.
Sama kuin ottaisi pianonsoittoa harrastavalta pianon pois.
Mitään järkeä?
Ei vaan normaalia lämänrytmiä opettelemaan. Pelatavoi,mutta ei koko aikaa.
Mutta sitten suurilla firmoilla työelämässä on kuitenkin ok, että istutetaan ilman vessataukoja yli kymmenen tuntia koneella tauotta?
Se on sitten tervettä elämänrytmiä. Sitä se työelämä tällä hetkellä tarjoaa ja ei ihme että pojat hajoilee. Nykyajan nuoret miehet on kuin sodasta tulleita raunioita. Ovat vähän aikaa olleet työelämässä ja heistä on otettu kaikki irti.
Vedetty neljän tunnin yöunilla pitkää istuntoa näyttöpäätteen äärellä ilman lämmintä ateriaa. Ravintona pelkkää vanhaa kahvia ja roskaa. Sormissa rasituksia näppäimistön aiheuttamia jännetuppitulehduksia.
Ne pelaajat ei osaa olla ilman koneita. Kun työsuhde loppuu, niin neuvotaan pitämään työkuntoa yllä pelaamalla ja istumalla koneella 24h. Se ylläpitää tuottavuutta.
Mitäs yhteiskunnan pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei auta kuin auttaa vuosikymmenestä toiseen. Minusta yksin jättäminen voisi olla hyvä herätys.
Mitä sinä ajattelit tuon sairauden olevan? Kuule asuntolat ja kadut ovat täynnä noita yksi jätettyjä.
Teette pojista fideliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kiinni.
Jos Suomeen synnyt poikavauvana, niin luvassa on kovaa kyytiä tulevaisuudessa.
Ei hyvät näkymät pojilla tässä maassa.
Kun kasvaa ja koittaa opiskella, niin opiskelee itsensä työttömyyskortistoon.
Senkin ajan olisi voinut käyttää pelatessa. Meni hyvää treeniaikaa hukkaan yliopistossa pelleillessä sen takia että pääsi työttömäksi. Opiskeluaika meni kärvistellessä, kun fiksuimmat frendit jätti koulut kesken ja veti tukia. Ovat opintotukia korkeammat.
Työelämä ei tarjoa mitään taloudellista houkutusta. Ylimääräisellä rahalla et voi säästää uuteen autoon ( jos sinulla edes on korttiakaan (3000e)), et voi helposti säästää kalliiseen laadukkaaseen elektroniikkaan.
Menee vuosia säästää pikkupoikien palkasta, et pääse treffeille (naisia ei kiinnosta PA pikkupoikien palkalla sitkuttelevat miehet), ei olisi varaakaan treffeille säästösyistä.
Rahaa kyllä jää sitten pikkuhalpaan roskaruokaan ja alkoholijuomiin, jos ne kiinnostaa.
Rahaa ei oikein voi säästää tai se säästäminen pikkurahoista on sellaista että kymmenen vuoden päästä sulla olisi mahdollisuus ostaa jotain melko kelvollista, mutta ei sitä mitä sä haluaisit.
Ei tässä maassa anneta pojan kasvaa mieheksi. Se masentaa monia, se realiteetti.
Mies ja herra tarvitsee aikuisen palkkaa. Pikkupoikien palkalla lähinnä pelaillaan.
Antakaa hyvät ihmiset niiden poikien pelata, kun mitään realistisia mahdollisuuksia ei ole kasvaa aikuiseksi tässä yhteiskunnassa.
Turha viedä pojilta se viimeisin ilo elämästä. Te Castrotte pojat ottamalla siltä pelit pois.
Kannattaa oikeasti yrittää hakea apua tuohon peliaddiktioon, järkyttävää. Surullista miten niin monet sokeutuvat omalle addiktiolleen, etteivät edes huomaa kuinka syvällä suossa sitä oikeasti ollaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsellani on vaikea masennus, ikää kohta 18 vuotta. Olin sairauslomalla tämän takia, koska jatkuva murehtiminen ja asioiden hoitaminen väsytti minutkin. Olen puhunut asiasta psykologin kanssa ja minulle on korostettu, että elämää ei voi elää toisen puolesta, joskus on annettava ottaa se pohjakosketus, että suunta parempaan kääntyy. Meillä esim. jo vuorokausirytmin vahtiminen on ollut työlästä. En voi nukkua itse, jos vahdin nukkuuko tyttö. Toisaalta taas pitäisi vahtia, ettei nuku päivällä ja että syö jotain, eli miten töissäkäyvä tämän vahtimisen tekee? Herättäminen aamulla ei riitä, jos menee takaisin nukkumaan. Kouluun ei jaksa mennä. Meillä myös lääkitys ja terapiat pyörii, mutta silti tuntuu, että aika paljon jää huolehdittavaa. Vastuuta on vaan pakko antaa, muuten tilanne jatkuu loputtomiin ja väsyttää hoitajan samaan kuntoon.
Anna täysi-ikäisen lapsesi päättää itse milloin nukkuu, et sinä voi päättää kenenkään toisen puolesta että on noustava aikaisin aamulla ylös ja nukuttava yöllä. Jotkut ovat sitä paitsi ilta- tai jopa yövirkkuja eikä sillä ole mitään tekemistä masennuksen kanssa, paitsi että voi masentaa kun yhteiskunta yrittää pakottaa väkisin sellaiseen muottiin joka ei itselleen sovi.
Oikeasti uskomatonta miten läheiset kuvittelevat että jos jollekulle on saatu lätkäistyä jokin mt-diagnoosi niin voi silloin kontrolloida täysin toista, aikuista ihmistä. Itse olen masentuneena juuri tästä syystä ottanut läheisiini etäisyyttä, koska vaikka olenkin ollut masentunut niin ärsyttää se holhoava suhtautuminen, aivan kuin minulla ei aikuisena ihmisenä olisi mitään päätäntävaltaa omasta elämästäni. Sellaisessa tilanteessa on mieluummin yksin, että saa elää kuten haluaa.
No minun tyttöni ei ole vielä täysi-ikäinen. Ja on vaikea pitää sosiaalisia suhteita yllä tai mennä kouluun, jos ei ole edes hereillä. Kyllä sekä lääkärit että psykologit ovat nimenomaan korostaneet päivärytmin ja syömisen tärkeyttä tämän masennuksen hoidossa.
No "kohta 18 vuotta täyttävä" on käytännössä aikuinen, joka saa itse päättää tekemisistään.
Yövirkkuus on oikeasti vielä aika tuntematon käsite yhteiskunnassamme eivätkä monet lääkäritkään tunnu ymmärtävän sitä. Itse jäin myös aikoinaan koulusta pois, koska en yksinkertaisesti jaksanut nousta aamuisin, vaikka siihen kuinka yritettiin patistaa. Vuosikaudet hoettiin tuota "päivärytmin tärkeyttä" ja miten terve ihminen on päivisin valveilla blaablaa. Mutta minulla kaikki lähti siitä, että hyväksyin itseni sellaisena kuin olen eli että luontainen vuorokausirytmini on sellainen, että olen myöhään illalla ja öisin virkeimmilläni. Nykyään työskentelen tehden enimmäkseen ilta- ja yövuoroja ja olen päässyt eroon masennuksesta ja voin hyvin, kun saan elää luontaisen vuorokausirytmini mukaisesti. Toki tämä rajoittaa sosiaalista elämää, mutta parempi vaihtoehto silti kuin että joutuisin pakottamaan itseni sellaiseen rytmiin joka ei itselleni sovi ja jolloin olen käytännössä 100% ajasta tappoväsynyt ja olen onneksi introvertti joka viihtyy yksin.
Kannattaa miettiä että ihmiset ovat erilaisia eikä kaikkia tule pakottaa samaan muottiin, mitä jos tyttösi onkin myös yövirkku ja tosiasiassa hän on masentunut, koska häntä yritetään pakottaa vääränlaiseen rytmiin?
Miten hän siis opiskelee itselleen ammatin? Tietääkseni kaikkia kouluja käydään päivisin.
Eipä käydäkään. Sekä yleissivistäviä että ammattiin johtavia on myös iltakouluina. Toki vähemmän kuin päiväkouluina, mutta on kuitenkin. Lisäksi tulevat vielä erilaiset verkko-opinnot, joita voi suorittaa milloin parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Teette pojista fideliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kiinni.
Jos Suomeen synnyt poikavauvana, niin luvassa on kovaa kyytiä tulevaisuudessa.
Ei hyvät näkymät pojilla tässä maassa.
Kun kasvaa ja koittaa opiskella, niin opiskelee itsensä työttömyyskortistoon.
Senkin ajan olisi voinut käyttää pelatessa. Meni hyvää treeniaikaa hukkaan yliopistossa pelleillessä sen takia että pääsi työttömäksi. Opiskeluaika meni kärvistellessä, kun fiksuimmat frendit jätti koulut kesken ja veti tukia. Ovat opintotukia korkeammat.
Työelämä ei tarjoa mitään taloudellista houkutusta. Ylimääräisellä rahalla et voi säästää uuteen autoon ( jos sinulla edes on korttiakaan (3000e)), et voi helposti säästää kalliiseen laadukkaaseen elektroniikkaan.
Menee vuosia säästää pikkupoikien palkasta, et pääse treffeille (naisia ei kiinnosta PA pikkupoikien palkalla sitkuttelevat miehet), ei olisi varaakaan treffeille säästösyistä.
Rahaa kyllä jää sitten pikkuhalpaan roskaruokaan ja alkoholijuomiin, jos ne kiinnostaa.
Rahaa ei oikein voi säästää tai se säästäminen pikkurahoista on sellaista että kymmenen vuoden päästä sulla olisi mahdollisuus ostaa jotain melko kelvollista, mutta ei sitä mitä sä haluaisit.
Ei tässä maassa anneta pojan kasvaa mieheksi. Se masentaa monia, se realiteetti.
Mies ja herra tarvitsee aikuisen palkkaa. Pikkupoikien palkalla lähinnä pelaillaan.
Antakaa hyvät ihmiset niiden poikien pelata, kun mitään realistisia mahdollisuuksia ei ole kasvaa aikuiseksi tässä yhteiskunnassa.
Turha viedä pojilta se viimeisin ilo elämästä. Te Castrotte pojat ottamalla siltä pelit pois.
Kannattaa oikeasti yrittää hakea apua tuohon peliaddiktioon, järkyttävää. Surullista miten niin monet sokeutuvat omalle addiktiolleen, etteivät edes huomaa kuinka syvällä suossa sitä oikeasti ollaankaan.
Kyllä pelaaminen on ihan terve ratkaisu, jos vastapainona on huonosti palkatut ei oman alan työt.
Siitä katkeroituminen ja entistä kurjemmat työolot, ilman laillisia taukoja, ruokailua, ei edes vessataukoja, ylitöistä ei ylityölisiä.
Niin jos ei pelaa, niin takulla ne rahat menee alkoholiin ja roskaruokaan.
Onko se parempi olla kova ryö mies isolla kaljavatsalla ja uskotella tehneensä hyvän valinnan.
Kyllä se pelaaminen on järkevin vaihtoehto. Työelämä ja pikkunapostelut tai alkooli ei tarjoa mitään järkevää.
Masennus lamauttaa, mutta ei kaikki ole kovin siistejä, vaikka ei olisi masennustakaan. Monet uskoo vitamiineihin, että auttaa jaksamiseen, vie apteekin hyvänmakuista porevitamiineja, ehkä ne tulee juotua, jos appelsiinit ei maistu. Nuorella voi olla sekoitus masennusta ja muuta avuttomuutta ja osaamattomuutta kodin ja omien asioiden hoidossa. Onhan tuo nyt aika ikävää, jos kaikesta näkee, että ei täällä nyt taida asiat olla kovin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette pojista fideliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteesta kiinni.
Jos Suomeen synnyt poikavauvana, niin luvassa on kovaa kyytiä tulevaisuudessa.
Ei hyvät näkymät pojilla tässä maassa.
Kun kasvaa ja koittaa opiskella, niin opiskelee itsensä työttömyyskortistoon.
Senkin ajan olisi voinut käyttää pelatessa. Meni hyvää treeniaikaa hukkaan yliopistossa pelleillessä sen takia että pääsi työttömäksi. Opiskeluaika meni kärvistellessä, kun fiksuimmat frendit jätti koulut kesken ja veti tukia. Ovat opintotukia korkeammat.
Työelämä ei tarjoa mitään taloudellista houkutusta. Ylimääräisellä rahalla et voi säästää uuteen autoon ( jos sinulla edes on korttiakaan (3000e)), et voi helposti säästää kalliiseen laadukkaaseen elektroniikkaan.
Menee vuosia säästää pikkupoikien palkasta, et pääse treffeille (naisia ei kiinnosta PA pikkupoikien palkalla sitkuttelevat miehet), ei olisi varaakaan treffeille säästösyistä.
Rahaa kyllä jää sitten pikkuhalpaan roskaruokaan ja alkoholijuomiin, jos ne kiinnostaa.
Rahaa ei oikein voi säästää tai se säästäminen pikkurahoista on sellaista että kymmenen vuoden päästä sulla olisi mahdollisuus ostaa jotain melko kelvollista, mutta ei sitä mitä sä haluaisit.
Ei tässä maassa anneta pojan kasvaa mieheksi. Se masentaa monia, se realiteetti.
Mies ja herra tarvitsee aikuisen palkkaa. Pikkupoikien palkalla lähinnä pelaillaan.
Antakaa hyvät ihmiset niiden poikien pelata, kun mitään realistisia mahdollisuuksia ei ole kasvaa aikuiseksi tässä yhteiskunnassa.
Turha viedä pojilta se viimeisin ilo elämästä. Te Castrotte pojat ottamalla siltä pelit pois.
Kannattaa oikeasti yrittää hakea apua tuohon peliaddiktioon, järkyttävää. Surullista miten niin monet sokeutuvat omalle addiktiolleen, etteivät edes huomaa kuinka syvällä suossa sitä oikeasti ollaankaan.
Kyllä pelaaminen on ihan terve ratkaisu, jos vastapainona on huonosti palkatut ei oman alan työt.
Siitä katkeroituminen ja entistä kurjemmat työolot, ilman laillisia taukoja, ruokailua, ei edes vessataukoja, ylitöistä ei ylityölisiä.
Niin jos ei pelaa, niin takulla ne rahat menee alkoholiin ja roskaruokaan.
Onko se parempi olla kova ryö mies isolla kaljavatsalla ja uskotella tehneensä hyvän valinnan.
Kyllä se pelaaminen on järkevin vaihtoehto. Työelämä ja pikkunapostelut tai alkooli ei tarjoa mitään järkevää.
Veit sanat suustani veikkonen!
Ne jotka kritisoi pelaajia, niin kertokaapa flaamilaisin viivoin, että mitkä on ne vaihtoehdot nuorille miehillä tässä yhteiskunnassa, jos pelaaminen ei kannata?
Työelämä se ei ainakaan ole paskapalkkoineen tai öyh öyh keskikaljan kittaaminen.
Ostovoima poistaa myös lajinomaiset toiminnot lisääntymisestä ja perheestä.
Pelaaminen on paras ratkaisu tällä hetkellä yhteiskunnassa nuorille miehille.
Tiief tiiieef lood of tiief
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yli 50 - vuotiaita ihmisiä, joilla ei ole ollut mitään vastoinkäymisiä. Tottakai sitä jaksaa hyvin töissä, jos saa vapaa-ajalla kaiken mitä haluaa. Tuolla ihmisellä on vielä jopa omat vanhemmatkin elossa ja mummukin vielä.
Kaikki eivät vastoinkäymisistään muille kerro, eikä kaikki näy päällepäin.
Ainakin oma faija on viikonloppusin kehuskellut mua, kun en ole samalainen lammas kuin hän on.
Tarkoittaa että en ole hommannut naista ja pysyttelen naisista erossa.
Enkä myy itseäni työelämään orjapalkalla ja tuhlaa elämääni joutavaan.
Iskä on iha pyyteettömästi päästänyt kyyneleitä mun nähden ja todennut että on ylpeä musta, kun en toista hänen virheitä elämässä. Hän ei pojastaan orjaa kasvattanut.
Hän on sanonut ettei tuomitse mun peliuraa. Päinvastoin hän on sponssannut minua ja hankkinut uusimmat näytönohjaimet. Niitä ei tuhannella eurolla saa.
Onko lääkitys ja terapia? Auttaako? Jos ei, niin järämpi hoito. ECT?