Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan reilua, että se joka on selvästi eniten huolehtinut vanhuksesta ja käyttänyt siihen paljon aikaansa, vaivaansa ja omia varojaan (esimerkiksi bensarahat) myös saa eniten, jos kerran vanhempi on niin halunnut. Ei siinä ole muilla nokan koputtamista.
Mutta millainen oli kokonaiskuva? Oliko lähellä asunut myös suosikki, jonka lapsia isovanhemmat hoiti runsaasti ollessaan vielä hyväkuntoisia? Ja muut lapsenlapset ignoorattiin? Tätä eivät lapsenlapset välttämättä tai toivottavasti tiedä.
Meillä mummot on hoitanut suosikkilastensa jälkeläisiä pari kertaa viikossa ja muita pari kertaa viidessä vuodessa.. Ja kehtaavat puhua miten ovat kaikille tasa-arvoisia.
Perustuiko tämä eriarvoisuus siihen että isovanhemmat eivät halunneet hoitaa kuin ainoastaan näitä yksiä lastenlapsia? Kaikki sisarukset asuivat lähellä ja pitivät yhteyttä suunnilleen yhtä paljon?
Jos asuu naapurissa ja on väleissä, on helppo hoitaa useinkin tunnin ja pari ja miksei pidempäänkin lapsenlapsia. Siinä syntyy luonnollisesti läheiset välit.
Sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa, että he ovat suosikkeja.
Jos toiset asuvat satojen kilometrien päässä ja käyvät pari kertaa vuodessa, ei ne välit välttämättä kehity niin läheiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan tutun kuuloista. Kummankin puolen isovanhempien jäämistöjen kanssa riitaa. Eräs isän sisaruksista osti vanhan kotitilansa ja maksoi muille osuudet rahana. Hoiti myös vanhemmat hautaan asti. Silti eräs sisaruksista oli vaatimassa perintöä, vaikka oli saanut osuutensa jo 20 v aikaisemmin ja vanha vaatimaton kotitalokin oli laajennettu ja remontoitu omistavan sisaruksen kustannuksella. Silti koki olevansa oikeutettu perintöön.
Äidin vanhempien kuolinpesä taas on edelleen yli 40 vuoden ajan jakamatta. Osakkaita yli kymmenen. Äiti olisi halunnut vanhempien kuoleman jälkeen ostaa paikan ja rakentaa sinne mökin, mutta muut eivät suostuneet myymään. Tontti ostettiin muualta ja rakennettiin sinne mökki. Vanha kotitila rapistuu, rakennukset ovat sortuneet ja kaupungilta tuli rakennusten purkukehotus. Eräs lapsenlapsista olisi myös halunnut ostaa paikan, mutta muiden mielestä sisämaan tontista pitäisi maksaa merenrantatontin hinta. Kummankin puolen sisarukset ja jälkeläiset ovat riidoissa keskenään.
Miten ihmeessä tällaiset tilanteet saisi vältettyä.
Kummallakin vanhemmalla on paljon sisaruksia. Ei riitoja, koska jaot on tehty jo eläessään.
Mieheni isoäiti asui isossa omakotitalossa.
Me vietimme siellä paljon aikaa, samoin anoppini.
Kun huutis eli kulta-aikaa, myin paljon sieltä irtaimistoa ja rahat laitettiin mummon tilille. Talo oli n 160 neliöinen ja kauppa kävi.
Asuttiin kerran kesä, 2 kk siellä ja myin joka päivä jotain, tienattiin lähemmäs 10 000 euroa.
Yhtenä päivänä mummo oli kaatunut ja hänkin uskoi nyt pitää talo laittaa myyntiin.
Mummo ei viettänyt aikaa toisessa päädyssä. Vain makuuhuoneessa ja isossa tuvassa, muut huoneet olin putsannut.
Onneksi talo meni nopeasti kaupaksi, rahat tilille ja mummo vanhainkotiin, jossa elää onnellista elämää.
Perinnönjako tulee olemaan helppo.
Huonekalut ovat vuosikymmeniä vanhoja. Muistoesineitä on ja rahaa tilillä.
Tein ihan muistivihkoon myynnit ja kuitit tilisiirtoista.
Anopilla on tämä vihko ja jokaiselle on sanottu tämä on olemassa, jos haluat katsoa
Vierailija kirjoitti:
Minunkin äiti, täti ja setä riitaantuivat perinnönjaossa. Rahasta ei ollut kysymys, vaan jostain ihan muusta. Lopulta hommat olivat sillä tasolla, että laskeskeltiin, kuka oli saanut lapsena eniten istua sylissä ja ketä äiti oli rakastanut eniten. Sisarukset eivät ole enää puheväleissä.
Tämä! Tästä siinä yleensä pohjimmiltaan on kyse. Joiltakin vanhemmilta puuttuu kyky tasapuolisuuteen ja aiheuttavat sisarusten välien rikkoutumisen.
Meillä mummo on aloittanut "perinnönjaon" suosikkilapselleen jo elinaikanaan niin, että on lahjoittanut omaisuutta. Lahjakirjassa merkintä että ei ole ennakkoperintöä. Haluaa varmistaa, että suosikki saa eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan tutun kuuloista. Kummankin puolen isovanhempien jäämistöjen kanssa riitaa. Eräs isän sisaruksista osti vanhan kotitilansa ja maksoi muille osuudet rahana. Hoiti myös vanhemmat hautaan asti. Silti eräs sisaruksista oli vaatimassa perintöä, vaikka oli saanut osuutensa jo 20 v aikaisemmin ja vanha vaatimaton kotitalokin oli laajennettu ja remontoitu omistavan sisaruksen kustannuksella. Silti koki olevansa oikeutettu perintöön.
Äidin vanhempien kuolinpesä taas on edelleen yli 40 vuoden ajan jakamatta. Osakkaita yli kymmenen. Äiti olisi halunnut vanhempien kuoleman jälkeen ostaa paikan ja rakentaa sinne mökin, mutta muut eivät suostuneet myymään. Tontti ostettiin muualta ja rakennettiin sinne mökki. Vanha kotitila rapistuu, rakennukset ovat sortuneet ja kaupungilta tuli rakennusten purkukehotus. Eräs lapsenlapsista olisi myös halunnut ostaa paikan, mutta muiden mielestä sisämaan tontista pitäisi maksaa merenrantatontin hinta. Kummankin puolen sisarukset ja jälkeläiset ovat riidoissa keskenään.
Miten ihmeessä tällaiset tilanteet saisi vältettyä.
Kummallakin vanhemmalla on paljon sisaruksia. Ei riitoja, koska jaot on tehty jo eläessään.
Mieheni isoäiti asui isossa omakotitalossa.
Me vietimme siellä paljon aikaa, samoin anoppini.
Kun huutis eli kulta-aikaa, myin paljon sieltä irtaimistoa ja rahat laitettiin mummon tilille. Talo oli n 160 neliöinen ja kauppa kävi.
Asuttiin kerran kesä, 2 kk siellä ja myin joka päivä jotain, tienattiin lähemmäs 10 000 euroa.
Yhtenä päivänä mummo oli kaatunut ja hänkin uskoi nyt pitää talo laittaa myyntiin.
Mummo ei viettänyt aikaa toisessa päädyssä. Vain makuuhuoneessa ja isossa tuvassa, muut huoneet olin putsannut.
Onneksi talo meni nopeasti kaupaksi, rahat tilille ja mummo vanhainkotiin, jossa elää onnellista elämää.
Perinnönjako tulee olemaan helppo.
Huonekalut ovat vuosikymmeniä vanhoja. Muistoesineitä on ja rahaa tilillä.
Tein ihan muistivihkoon myynnit ja kuitit tilisiirtoista.
Anopilla on tämä vihko ja jokaiselle on sanottu tämä on olemassa, jos haluat katsoa
Ihan hyvä, että teillä ei ole riitoja. Mutta epäreilusti voi jaot tehdä myös eläessään. Joka on epäreilu, on aina epäreilu, sekä eläessään että testamentissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin äiti, täti ja setä riitaantuivat perinnönjaossa. Rahasta ei ollut kysymys, vaan jostain ihan muusta. Lopulta hommat olivat sillä tasolla, että laskeskeltiin, kuka oli saanut lapsena eniten istua sylissä ja ketä äiti oli rakastanut eniten. Sisarukset eivät ole enää puheväleissä.
Tämä! Tästä siinä yleensä pohjimmiltaan on kyse. Joiltakin vanhemmilta puuttuu kyky tasapuolisuuteen ja aiheuttavat sisarusten välien rikkoutumisen.
Meillä mummo on aloittanut "perinnönjaon" suosikkilapselleen jo elinaikanaan niin, että on lahjoittanut omaisuutta. Lahjakirjassa merkintä että ei ole ennakkoperintöä. Haluaa varmistaa, että suosikki saa eniten.
Ennakkoperintö on usein parempi kuin jättää asiat levälleen. Omista siskoistani olen etääntynyt jo kymmeniä vuosia sitten, yksi asuu ulkomailla, toinen 700km päässä pohjoisessa, ei olla missään väleissä oltukaan. Helpotti isänkin perinnönjakoa kun hän määritti jokaiselle ennakon vielä eläessään ja tiesi ettei olla muutenkaan väleissä sisarten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi sai erityisaseman perinnössä? Ymmärtäisin, jos hänelle olisi maksettu avusta silloin kun sitä antoi.
Perintö olisi järkevä antaa kaikille tasan.No mitä hittoa? Eiköhän ne rahat ole ihan sen vainajan omia, kaikista parasta olisi, jos käyttäisi ne omat rahat ihan omaan elämiseensä, en ymmärrä ollenkaan tätä että kuola valuen odotellaan jotain omien vanhempien kuolemista että päästään tappelemaan häneltä jääneestä omaisuudesta.
Eihän tässä ole kyse nyt mistään kuola valuen kuoleman odottamisesta.
Ja kyllä useimmat meistä haluaa jättää jälkeläisille jotain, ja jos rahaa on, vanhuksen voi olla vaikeaakin käyttää niitä itseensä. Plus että kaikki perintö hän ei ole rahaa tai rahaksi muutettavaa.Minusta on ihan reilua, että se joka on selvästi eniten huolehtinut vanhuksesta ja käyttänyt siihen paljon aikaansa, vaivaansa ja omia varojaan (esimerkiksi bensarahat) myös saa eniten, jos kerran vanhempi on niin halunnut. Ei siinä ole muilla nokan koputtamista.
Ikivanhoja tapoja nämä vain on, no totta että voi asuntoa yms. jäädä, mutta että makuutetaan jotain rahoja tilillä vain siksi, että keski-ikäiset lapset saavat ne sitten perintönä.
Itse sanoisin, että jos olisi halua auttaa lapsia, niin kyllä se rahallinen apu olisi tarpeen ihan eri ajankohtana kuin keski-ikäisenä, jolloin useimmiten on tulot vakiintuneet, asunnot jo ostettu, lapsetkin jo lentäneet pesästä (toki osa porukasta jäänyt matkastakin, heille varmasti raha on hyödyllistä milloinvain).
Tämä perintösysteemi on mielestäni jotenkin tosi hassu, siis jos nimenomaan sitä perintöä kerrytetään jälkikasvua varten, että saavat sitten rahaa, kun vanhempi kuolee.
Sehän on tosiaan hassua, että keskivertoperijät alkaa olla eläkeikäisiä. Eiköhän sitä rahaa tarvisi aikaisemmin, jos kerran sitä ollaan jättämässä jälkeen? Omat vanhempani, luojan kiitos, ovat tajunneet tämän ja ovat antaneet rahaa asuntoon, remontteihin, autoon jne. He aikovat joka tapauksessa jättää rahaa perinnöksi, niin tokihan se on ollut nyt asuntovelkaisena lapsiperheenä enemmän tarpeen kuin sitten vuonna 2050, kun itsekin olen eläkkeellä. Samantein voisi laittaa menemään jo lapsille silloin, kun toivottavasti silloin talous on siinä kunnossa, ettei lisärahalle ole isompaa tarvetta.
Mitä tuohon ap:n tapaukseen tulee, niin vaikka mummu olisi eläessään antanut rahaa, niin riita olisi silti tullut. Sitten olisi huudettu, ettei mummulla ole säästöjä, kun on avustanut tätä yhtä. Tämäkin on nähty omassa suvussa. Tätini auttoi vanhempiaan paljon elämän loppupäässä ja sisarukset (myös äitini...) kaivelivat kaivelemalla sitä, että täti on saanut rahaa enemmän kuin he ja se pitäisi huomioida perinnönjaossa. Sitten kun täti vetosi kuluihin, joita tuli ajaa lähes 50km käydä vanhemmillaan, niin nämä sisarukset alkoivat valittaa siitä, että asuvat liian kaukana ajella iltatuimaan ja on epäoikeudenmukaista, että tälle yhdelle maksettiin yläkanttiin bensarahoja. Yksi sisarus oikein kaivoi tiedon, paljonko tädin auto kuluttaa bensaa ja todisteli, että bensarahat on olleet liian isoja todellisuuteen nähden....
Tällaisesta itsekkyydestä kansa tunnetaan, sanontahan on "suomalainen maksaa 100e siitä ettei sukulainen saisi edes 50e". Tämähän toteutuu aina kun ruvetaan käräjöimään perinnöstä, sillä köyhdytetään kuolinpesän rahat niin että ainoa rikastuja on asianajaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä että jotkut tuhoaa sukulaissuhteensa pienten pennosten takia. Siis usein on kyse vain muutamasta kymppitonnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan tutun kuuloista. Kummankin puolen isovanhempien jäämistöjen kanssa riitaa. Eräs isän sisaruksista osti vanhan kotitilansa ja maksoi muille osuudet rahana. Hoiti myös vanhemmat hautaan asti. Silti eräs sisaruksista oli vaatimassa perintöä, vaikka oli saanut osuutensa jo 20 v aikaisemmin ja vanha vaatimaton kotitalokin oli laajennettu ja remontoitu omistavan sisaruksen kustannuksella. Silti koki olevansa oikeutettu perintöön.
Äidin vanhempien kuolinpesä taas on edelleen yli 40 vuoden ajan jakamatta. Osakkaita yli kymmenen. Äiti olisi halunnut vanhempien kuoleman jälkeen ostaa paikan ja rakentaa sinne mökin, mutta muut eivät suostuneet myymään. Tontti ostettiin muualta ja rakennettiin sinne mökki. Vanha kotitila rapistuu, rakennukset ovat sortuneet ja kaupungilta tuli rakennusten purkukehotus. Eräs lapsenlapsista olisi myös halunnut ostaa paikan, mutta muiden mielestä sisämaan tontista pitäisi maksaa merenrantatontin hinta. Kummankin puolen sisarukset ja jälkeläiset ovat riidoissa keskenään.
Miten ihmeessä tällaiset tilanteet saisi vältettyä.
Kummallakin vanhemmalla on paljon sisaruksia. Ei riitoja, koska jaot on tehty jo eläessään.
Mieheni isoäiti asui isossa omakotitalossa.
Me vietimme siellä paljon aikaa, samoin anoppini.
Kun huutis eli kulta-aikaa, myin paljon sieltä irtaimistoa ja rahat laitettiin mummon tilille. Talo oli n 160 neliöinen ja kauppa kävi.
Asuttiin kerran kesä, 2 kk siellä ja myin joka päivä jotain, tienattiin lähemmäs 10 000 euroa.
Yhtenä päivänä mummo oli kaatunut ja hänkin uskoi nyt pitää talo laittaa myyntiin.
Mummo ei viettänyt aikaa toisessa päädyssä. Vain makuuhuoneessa ja isossa tuvassa, muut huoneet olin putsannut.
Onneksi talo meni nopeasti kaupaksi, rahat tilille ja mummo vanhainkotiin, jossa elää onnellista elämää.
Perinnönjako tulee olemaan helppo.
Huonekalut ovat vuosikymmeniä vanhoja. Muistoesineitä on ja rahaa tilillä.
Tein ihan muistivihkoon myynnit ja kuitit tilisiirtoista.
Anopilla on tämä vihko ja jokaiselle on sanottu tämä on olemassa, jos haluat katsoaIhan hyvä, että teillä ei ole riitoja. Mutta epäreilusti voi jaot tehdä myös eläessään. Joka on epäreilu, on aina epäreilu, sekä eläessään että testamentissaan.
Kun mitään ei ole jaettu.
Kodissa ei ollut mitään arvokasta, siis tosi arvokasta.
Talo on aika sivussa, jos olisit halunnut huonekalun, olisi sinun pitänyt tulla hakemaan, esim vuokraa paku.
Kaikki tiesi millä tunnuksilla myyn ja pystyi seuraamaan kaupankäyntejä.
Talon arvioi välittäjä ja hän sen myös myi. Alue on muuttotappiokunta. Jokainen oli iloinen, kun talo meni kaupaksi.
Itse olen ottanut talosta yhden juomakannun.
Anoppi on ottanut valokuvia.
Siivoamisessa tuli vastaan irtokuvia, joita oli jo kansioissa.
Kansiot ovat mummolla vanhainkodissa.
Rahat ovat, tietääkseni jossain tilillä, josta saa vähän korkoa. Mummo pärjää eläkkeellään ja tarvittaessa rahaa saa hakea tililtä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakiosaan on oikeus ja sen saa myös tarvttaessa vaatia, eikä siinä ole mitään vikaa. Voi myös olla vaatimatta lakiosaansa ja hyväksyä testamentin vaikka se loukkaisi oikeutta lakiosaankin.
Jos on enemmän saanut kuin lakiosansa, sitten voi olla vain tyytyväinen.
Onko perinnönjakaminen epäreilua tai ei, eipä se taida olla perillisille kuuluva asia silloin kun kyse on edesmenneen viimeisestä tahdosta.
Testamentin mukaisesti edesmennyt voi omaisuutensa jakaa aivan kuten tahtoo, ohittamatta kuitenkaan lakiosaa. Lakiosankin voi testamentissa yrittää ohittaa jos saa perilliseltä hyväksynnän.
Jos aikoo riidellä asioista, kannattaa selvitellä itselleen ensin se, että voiko lopputulos olla vielä huonompi. Joskus perillisille ei jää muuta kuin velkaa ja laskuja maksettavaksi, omaisuudelle on kyllä ottajia jonoksi asti.
Sellaista se on tämän rahan kanssa. Usein siihen kytkeytyy ajatus myös rakkaudesta ja välittämisestä. Kun vanhempi jättää rahat yhdelle niin tulee tunne, että hän ei välittänyt kenestäkään muusta kuin siitä yhdestä. Loppujen lopuksi kaikki rahat jää tänne, kukaan ei saa niitä mukaansa. Näin on tullut nähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeroituneet kirjoitti:
Niin typerää miten aina ihmiset tappelee rahasta, jota ei edes itse ole omilla ansioillaan ansainneet. Suurin osa perinnöistä on vieläpä verrattain pieniä summia.
Useinhan siinä riidellään risasta Arabiankannusta - oikeasti siitä, ketä on rakastettu enemmän tms
Tunneasioita tulee pintaan...
Joskus on niinkin että osalla perillisistä on talousasiat jo muutenkin aivan hyvin että eivät mitään perintöjä tarvitse lisäksi. Edesmenneellä on testamentin myötä oikeus omaisuuttaan jakaa sellaisiin tarkoituksiin jotka on itse nähnyt parhaaksi. Ei yhteiskunta kaikkia suinkaan tasapuolisesti kohtele, ja testamentti on myös yksi mahdollisuus sitä kohtelua pikkuriikkisen muuttaa, jos varallisuutta omistanut vainaja on ajatellut vielä viimeisen tahtonsa sellaiseen käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavan tutun kuuloista. Kummankin puolen isovanhempien jäämistöjen kanssa riitaa. Eräs isän sisaruksista osti vanhan kotitilansa ja maksoi muille osuudet rahana. Hoiti myös vanhemmat hautaan asti. Silti eräs sisaruksista oli vaatimassa perintöä, vaikka oli saanut osuutensa jo 20 v aikaisemmin ja vanha vaatimaton kotitalokin oli laajennettu ja remontoitu omistavan sisaruksen kustannuksella. Silti koki olevansa oikeutettu perintöön.
Äidin vanhempien kuolinpesä taas on edelleen yli 40 vuoden ajan jakamatta. Osakkaita yli kymmenen. Äiti olisi halunnut vanhempien kuoleman jälkeen ostaa paikan ja rakentaa sinne mökin, mutta muut eivät suostuneet myymään. Tontti ostettiin muualta ja rakennettiin sinne mökki. Vanha kotitila rapistuu, rakennukset ovat sortuneet ja kaupungilta tuli rakennusten purkukehotus. Eräs lapsenlapsista olisi myös halunnut ostaa paikan, mutta muiden mielestä sisämaan tontista pitäisi maksaa merenrantatontin hinta. Kummankin puolen sisarukset ja jälkeläiset ovat riidoissa keskenään.
Miten ihmeessä tällaiset tilanteet saisi vältettyä.
Luopumalla perinnöstä.
Perinnöstä luopuminen on joskus syytä tehdä jo perintöä jättävän ihmisen eläessä.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että myös vanhojen ihmisten pitäisi tajuta muuttaa lähemmäs palveluja tai ostaa niitä palveluja, kun kotona asuminen rupeaa tuntumaan hankalalta.
On kohtuutonta vaatia, että saa asua yksin 200 neliöisessä omakotitalossa 10 kilometrin päässä ruokakaupasta, kun ei enää näe kunnolla, ei ole autoa ja liikkuu kepin kanssa, ja sitten odottaa, että aikuiset lapset töiden ja perhe-elämän ohessa kulkevat sinulle kaupassa, pankissa, apteekissa, siivoavat, tekevät lumityöt ja leikkaavat nurmikot... Toivottavasti osaan itse tehdä päätöksen muutosta silloin, kun vielä pystyn sen järjellä ajatellen tekemään.
Joku täällä palstalla sanoi joskus hyvin, että perinnössä ei riidellä rahasta vaan rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että myös vanhojen ihmisten pitäisi tajuta muuttaa lähemmäs palveluja tai ostaa niitä palveluja, kun kotona asuminen rupeaa tuntumaan hankalalta.
On kohtuutonta vaatia, että saa asua yksin 200 neliöisessä omakotitalossa 10 kilometrin päässä ruokakaupasta, kun ei enää näe kunnolla, ei ole autoa ja liikkuu kepin kanssa, ja sitten odottaa, että aikuiset lapset töiden ja perhe-elämän ohessa kulkevat sinulle kaupassa, pankissa, apteekissa, siivoavat, tekevät lumityöt ja leikkaavat nurmikot... Toivottavasti osaan itse tehdä päätöksen muutosta silloin, kun vielä pystyn sen järjellä ajatellen tekemään.
Parhaita neuvoja iäkkäälle on se että suunnitelee omat asiansa jo aikaisin niin, että vuosien karttuessa järjestää oman asuinpaikkansa sopivalle etäisyydelle kaupoista ja pankeista yms., ja sitten hoitaa kaupassa käymiset ja muut arkiasioinnit itse. Siinä tulee se arkiliikunta jolla huolehditaan käsien ja jalkojen toimivuudesta.
Moni päätyy liikuntakyvyttömäksi liian aikaisin siksi kun arkiliikuntaa ei ole ollut vuosikymmeniin, ja on kertynyt sellaista omaisuutta minkä ylläpitäminen kuormittaa jo arkielämää tarpeettomasti.
Liian iso talo, liian kaukana, huollettava auto tai kaksi, ehkä purjevenekin ja lomaosake jossain, ja vielä jotain muita kuluja päälle. Varmasti kaikkia näitä on syytä downsizeta jo hyvissä ajoin, koska hyvä aika myymiselle ei ole aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidilläni on lista, jonka mukaan tavarat jaetaan. Tosin, siitäkin voi tulla riitaa koska tunnen siskoni miehen - hän haluaa kaiken. Isäni perinnönjaossa (tavarat) suurin osa meni siskolleni koska mies halusi. Pyysin yhtä lamppua, jonka sainkin, mutta siitäkin käytiin keskustelua. Jos rahallista arvoa katsoo, sain 10% siitä mitä siskoni. Kalusteet ja auto myytiin ja ne rahat talletettiin isäni tilille kuten kuuluikin. Hautajaiset tietenkin maksettiin isäni tililtä kuten kaikki avoimet laskutkin. Jäljelle jääneet rahat jaettiin tasan.
Mutta, se mitä olen perinnönjakoja sivusta seurannut niin aina tulee riitaa, on rahaa/omaisuutta tai ei.
Niinhän sitä sanotaan, että pahin perillinen on tyttären mies.
Miksi ihmeessä otatte siskonmiehen perinnönjakoon mukaan? Eihän hän ole perimässä yhtään mitään, eikä hänellä ole mitään sanavaltaa. Me kyllä olemme jättäneet kaikkien puolisot yhteisestä sopimuksesta ulos
Jos et ole perillinen, sinulla ei ole mitään asiaa perinnönjakoon tai perunkirjoitukseen. Eräällä tutulla on tulossa perinnönjako. Sinne on kuulema tulossa vävy, miniä ja lapsenlapset perillisten lisäksi. Ei mennyt jakeluun vaikka sanoin ettei tuosta ole kuin harmia.
Niinkin tyhmiä on jotka luulee saavansa tätinsä, ja kummitätinsä perinnön vaikka tätillä omiakin lapsia. Ahneus on kamala sairaus.
TT97 kirjoitti:
Käsittämätöntä että jotkut tuhoaa sukulaissuhteensa pienten pennosten takia. Siis usein on kyse vain muutamasta kymppitonnista.
Kyllä ihan pienemmistäkin summista, satasista, riidellään. Kun yksi haluaa kaiken, rahat ja tavarat.
Alue: Aihe vapaa
Niinhän se usein tahtoo olla, myös minun perheessäni. Vanhempien lähellä asunut siskoni on saanut vanhemmilta runsaasti lastenhoitoapua, rahallista tukea ym koko aikuisikänsä. Nyt alkaa roolit kääntyä hiljalleen toisinpäin kun vanhemmat kaipaavat apua silloin tällöin jossain kukkien kastelussa tmv. Varmasti avun tarpeen määrä kasvaa yhä vanhempien ikääntyessä. Toivon, ettei siskoni sitten ala syyllistämään meitä kauempana asuvia, vaan muistaa, että vanhemmista on hänelle itselleen ollut myös kauan paljon apua ja tukea.