Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä kasvaa. Onnellisia he, joiden ei tarvitse riidellä sisarusten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välit menee silloin kun joku on ahneempi ja toimii härskisti. Todellinen minä tulee esille kun haistaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat rakastaa perinnöllä kiristystä ja uhkailua. Oma narsistivanhempi ensin 20v uhkaili perinnöttä jättämisellä ja sitten teki sen, eli testamentilla sulki perinnöstä ulos. Suosikkilapsi saa kaiken. Narsisti omien sanojensa mukaan aikoo varmistaa ettei jää mitään lakiosaakaan. Tämän aikoo tehdä lahjoittamalla kaikkea jo elossa vielä ollessaan, toki sille suosikille.
En ole silti sisarukselle vihainen. Narsisti on sekopää ja hullu, ja ei se sisarus pyytänyt päästä (tai joutua) narsistin suosikiksi.
Mä pärjään ilman perintöäkin, eipähän tarvi auttaa narsistia vanhuksena (se auttakoon kuka perinnön saa).
Tuossahan olisi tällä suosikilla hyvä tilanne olla reilu omalle sisarukselleen ja jakaa hänelle omasta perinnöstään. Itse tekisin niin.
Niin, reilukin saa olla. Ei raha ole kaikkein tärkein asia maailmassa.
En tiedä, alkaa vähän veettämään. Pienistä rahoista riita. Vanhemmat sisarukset niin itsekkäistä.
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä, ehdottomasti näin. Se niistä itsekkäistä ainoista lapsista. Tiedän isossa sisarusparvessa lapsuutensa eläneen miehen. Hän totesi nyt aikuisena, ettei jaa enää mitään kenenkään kanssa. Aina joutui lapsena jakamaan kaiken sisarusten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkeroituneet kirjoitti:
Niin typerää miten aina ihmiset tappelee rahasta, jota ei edes itse ole omilla ansioillaan ansainneet. Suurin osa perinnöistä on vieläpä verrattain pieniä summia.
Ei ole tervettä tapella tavaroista ja vähistä lanteista. Tällainen ihminen tarvitsee terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Välit menee silloin kun joku on ahneempi ja toimii härskisti. Todellinen minä tulee esille kun haistaa rahaa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilulla perinnönjaolla on vuosituhantiset perinteet. Miettikääpä miten moni nainen jäi ilman perintöä kun tilat, metsät jne annettiin aina pojalle. Tyttären rooli oli vain mennä naimisiin muualle.
Taas meni metsään. Monesti talo meni vävylle tai vanha isäntä saattoi adoptoida vieraan yhtiömieheksi jos ei pojat olleet sopivia.
Perinnönjako siten, että talo meni vanhimmalle pojalle meni sen aikaisten säädösten perusteella ihan lain mukaan. Tytöt naitettiin muualle ja saivat myötäjäisinä lehmän, rukin tms. Saivat edes jotakin.
Talo (eli maatila) oli tärkein. Tilan siirtyminen vävylle oli todella yleistä. Ihan lain mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä painotetaan kyllä välillä turhan paljon, kuka hoitaa vanhusta eniten.
Vanhusta saattaa hoitaa eniten se, jota kohtaan se vanhus käyttäytyy jotenkin ihmismäisesti. Silloin on turha syyttää niitä, jotka vanhuksen oma huono käytös on karkottanut.
Vanhuus ei myöskään nollaa vuosikymmeniä ennen vanhuusvaihetta.
Jotain merkitystä pitäisi olla silläkin, mistä perittävä omaisuus on peräisin. Jos se on perittyä sukuomaisuutta, sen ei pitäisi olla oikkujen ja suosikkiasetelmien mukaan jaettavissa. Kaikki lapset ovat yhtä lailla sukunsa osa.
Laissa pitäisi kieltää suvun omaisuuden lahjoittaminen maailman tuuliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että ahneimpia perinnön kyttääjiä tai riitauttajia ovat varakkaat ja hyvin koulutetut. Joillekin mikään ei riitä.
Ahneelle ei mikään riitä. Haalii taloudellista valtaa. Usein jo vanhuksilta viedään eläessään rahat pois.
Mennään vanhuksen kotiin auton kanssa ja pyydetään tavaroita itselle. Täytetään auto tavaralla ja lähdetään muina miehinä pois.
Jälkiviisaana, isoäiti olisi eläessään voinut sopia jonkun maksun auttamisesta ja kuluista äidillesi. ja ilman testamenttia perintö oli jaettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse naureskelin ennen ihmisten perintöriidoille, mutta olen alkanut ymmärtää niitä sen jälkeen, kun itse jouduin samankaltaiseen tilanteeseen. Mitään varsinaista riitaa ei ole ollut kenenkään kanssa, mutta paha olo jäi siitä, että minulle valehdeltiin ilman mitään selvää syytä, ja asiat menivät aivan päinvastoin kuin luulin. Ei siitä ainakaan jäänyt sellainen fiilis, että minua rakastetaan.
En kyllä ymmärrä ollenkaan tuota tavarasta tappelemista. Olen joutunut hoitamaan sekä isovanhempien että omien vanhempien kuolinpesiä, ja kokemus on se ettei kukaan oikein huoli mitään tavaraa. On sitten kyse taidelasista, tauluista, hyvistä huonekaluista jne. Ei nuoriso haluaa mitään roinaa nurkkiinsa. Kuolinpesän ostajille on maksettu siitä että kuskaavat pois. Kirpputorit, torit, facebookit ym pursuavat tavaraa. Itse olemme antaneet ilmaiseksikin mutta eipä ole näkynyt sellaisia sukulaisia "jotka vievät autoillaan pois". Loput on aina jouduttu viemään kaatopaikoille (sinnekin on nykyään pakko lajitella valmiiksi), mitään kierrätyskeskuksia ei juurikaan monillakaan paikkakunnilla enää ole. Eli olisin kyllä ollut iloinen jos jollekin sukulaisille olisi kelvannut jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tapauksessa kyllä ihmettelen , miksei tämä äiti antanut eläessään käteen tälle auttavalle tyttärelleen sitä rahaa runsaasti. Selvähän se on ,että kateellisia ne toiset on ,kun se testamentista selviää.
Jo nyt pyrin antamaan eläessäni ,kenelle tahdon , ettei tule känää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilulla perinnönjaolla on vuosituhantiset perinteet. Miettikääpä miten moni nainen jäi ilman perintöä kun tilat, metsät jne annettiin aina pojalle. Tyttären rooli oli vain mennä naimisiin muualle.
Taas meni metsään. Monesti talo meni vävylle tai vanha isäntä saattoi adoptoida vieraan yhtiömieheksi jos ei pojat olleet sopivia.
Perinnönjako siten, että talo meni vanhimmalle pojalle meni sen aikaisten säädösten perusteella ihan lain mukaan. Tytöt naitettiin muualle ja saivat myötäjäisinä lehmän, rukin tms. Saivat edes jotakin.
Äitini vanhempien perinnönjako aikoinaan, vanhin poika sai koko tilan, jäi isännäksi, nuorin poika sai 3000mk, 3 tyttöä 500mk/per henkilö. Isäntä ei saanut perillistä, nyt leskivaimo omistaa tilan mutta talon tyttäret ovat toispuolisia perillisiä, nuorin veli kuoli lapsettomana. Leskivaimon puolella ei ole perintökaaren perillisiä. toivottavasti elän niin kauan että näen miten lopulta käy.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein katkaista suosikkiin välit.
Suosikkiin ? 😒 .Ainut joka auttoi
Vierailija kirjoitti:
Itse naureskelin ennen ihmisten perintöriidoille, mutta olen alkanut ymmärtää niitä sen jälkeen, kun itse jouduin samankaltaiseen tilanteeseen. Mitään varsinaista riitaa ei ole ollut kenenkään kanssa, mutta paha olo jäi siitä, että minulle valehdeltiin ilman mitään selvää syytä, ja asiat menivät aivan päinvastoin kuin luulin. Ei siitä ainakaan jäänyt sellainen fiilis, että minua rakastetaan.
Perintöriidoissa taitaa syvimpänä syynä olla rakkauden tarve, eikä niinkään se tavara tai raha.
Joka saa vähemmän kuin muut, kokee olevansa vähemmän rakastettu, vaikka asia ei niin olisikaan.
Minulta eno yritti 10 vuotta äitini kuoleman jälkeen vaatia pientä äidiltäni saatua esinettä. Vaikka hän tiesi, etten saanut juuri mitään perintöä. Ahneuskin on tietysti joskus perisyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjako kirkastaa perheen sisäiset välit, kun ne, joille raha on ihmissuhteita tärkeämpää, paljastuvat.
Olen kokenut saman, kun asetuin puolustamaan vainajan tahtoa ja oikeutta määrätä täysin omasta omaisuudestaan, vaikken itse ollut suurin saaja.
Minusta on ihmisen halveksuntaa, jos hänen tahtoaan ei kunnioiteta/hyväksytä hänen kuolemansa jälkeen, enkä sellaisten omaneduntavoittelijoiden kanssa niin hirveästi edes haluakaan olla tekemisissä.
Itse olen tehnyt juuri sellaisen testamentin kuin haluan, ja lapsettomana muutan sitä, jos haluan, eikä siihen kenelläkään (sisaruksistani) ole nokan koputtamista, tai jos on, niin koputtakoon nokkaansa aivan vapaasti.
Tärkeintä testamentin toimeenpanossa on, että VAINAJAN TAHTO TOTEUTUU juuri sellaisena kuin vainaja on oman tahtonsa halunnut toteutuvan kuolemansa jälkeen.
Vainajan tahto voi
Ja myös ns. johdateltu testamentti. Terveys ja kunto huononee usein ikäihmisillä nopeasti ja mielestäni alle vuoden vanhoja testamentteja ei tulisi hyväksyä lainkaan. Siinä ovat testamenttihaukat ja omaneduntavoittelijat usein asialla.
Varsinkin kun jo laki sanoo että hautajais (ja muistotilaisuus) kulut maksetaan vainajan omaisuudesta ennen perinnönjakoa
Alue: Aihe vapaa
Eikö varat pidä jakaa, jos yksikin osakkaista vaatii? Miten yksi on voinut pantata varoja?