Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Mahtaa mieheni puolidosaruksia vituttaa, kun isänsä kuolee. Mieheni on virallisesti tunnustettu heidän isänsä lapsi. Eivät vain tiedä mieheni olemassaolosta.
Näin se vain menee, että osuus perinnöstä tulee hänellekin. Jos kieltäytyy, se siirtyy lapsillemme.
Kiva pikku yllätys odottamassaAika ruma temppu miehesi isältä virallisia lapsia kohtaan. Siellä syntyy aikanaan myrsky vesilasissa. Muuten, joko miehesi oikein odottaa perintöä ?
Onhan se mieskin virallinen lapsi. Ei kai mies ole isäänsä voinut valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpa omituista, eihän se sun äitisi väkisin niitä rahoja ole riistänyt, vaan kuollut on ne testamennut hänelle, että jos jollekkin pitää olla vihainen niin sille kuolleelle.
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat rakastaa perinnöllä kiristystä ja uhkailua. Oma narsistivanhempi ensin 20v uhkaili perinnöttä jättämisellä ja sitten teki sen, eli testamentilla sulki perinnöstä ulos. Suosikkilapsi saa kaiken. Narsisti omien sanojensa mukaan aikoo varmistaa ettei jää mitään lakiosaakaan. Tämän aikoo tehdä lahjoittamalla kaikkea jo elossa vielä ollessaan, toki sille suosikille.
En ole silti sisarukselle vihainen. Narsisti on sekopää ja hullu, ja ei se sisarus pyytänyt päästä (tai joutua) narsistin suosikiksi.
Mä pärjään ilman perintöäkin, eipähän tarvi auttaa narsistia vanhuksena (se auttakoon kuka perinnön saa).
Tuossahan olisi tällä suosikilla hyvä tilanne olla reilu omalle sisarukselleen ja jakaa hänelle omasta perinnöstään. Itse tekisin niin.
No kas, kuulostaapa tutulta. Ja se, joka eniten meillä rettelöi ja hankaloittaa asioita perinnönjaossa, on juuri samainen tyyppi. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi myös, niin, että nuorempi veli hoiti perunkirjoituksen ja jakoi viiteen osaan
varat jotka jäivät jaettavaksi. Itselläni oli kireä taloustilanne, joten pyysin, että saisin
oman osuuteni hieman etuajassa, Muut perinnön saajat hyväksyivät tämän, mutta
nuorempi veli ei tähän suostunut, vaan ilmoitti, että hän päättää milloin varat jaetaan..
Tämän vuoksi jouduin myymään pilkkahinnalla yhden omistamistani autoista, tosi
halvalla. Täten sain maksettua tärkeän laskun ajallaan. Sen koommin en ole ollut
missään tekemisissä. Tosin yhdet häät meni niin, että tervehdin, mutta puhunut mitään,
enkä näe syytä puhua vieläkään..En ole pitkävihainen, mutta en näe mitään syytä
muuttaa tilannetta...Tämä tapahtui jo kesällä 1993...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreilulla perinnönjaolla on vuosituhantiset perinteet. Miettikääpä miten moni nainen jäi ilman perintöä kun tilat, metsät jne annettiin aina pojalle. Tyttären rooli oli vain mennä naimisiin muualle.
Taas meni metsään. Monesti talo meni vävylle tai vanha isäntä saattoi adoptoida vieraan yhtiömieheksi jos ei pojat olleet sopivia.
Perinnönjako siten, että talo meni vanhimmalle pojalle meni sen aikaisten säädösten perusteella ihan lain mukaan. Tytöt naitettiin muualle ja saivat myötäjäisinä lehmän, rukin tms. Saivat edes jotakin.
Vuonna -41 syntynyt äitini ei kyllä saanut yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on yleistä, että talo tai mökki jätetään yhdelle lapsenlapsista. On sekin tosi typerää jättää kaikki vain yhdelle, koska silloin joutuu väkisin valitsemaan ja yleensä se on se, joka on kaikkein läheisin, eli jolla on esim. vanhemmista johtuen eniten ollut tarvetta perheen ulkopuoliselle hoitoavulle. Tai joka asuu samalla paikkakunnalla. Ne lapsenlapset, jotka ovat välimatkasta johtuen saaneet paljon vähemmän, jäävät tässäkin paitsioon. Eli oikeastaan se, joka on saanut aina paljon, saa silloin lopulta kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni perunkirjoituksessa paikalle tuli perillisten (minä ja sisarukset) lisäksi äidin sisko (ei perillinen), isänpuoleisen serkun mies (ei perillinen, lakimies) sekä kaukaisempi isänpuoleinen sukulainen (ei perillinen). Isän kaveri, ent.nimismies oli kirjoittajana ja kirjaimellisesti heitti ylimääräiset ulos. Tämä isän sukulaispapparainen vielä uhkasi tekevänsä meidät perinnöttömäksi! Se oli hauskaa.
Jälkeenpäin syötiin siskon tekemä kunnon ateria ja nimismies viihdytti meitä kokemuksillaan perinnönjaoista ja siitä kuinka oli aloittelevana poliisina yrittänyt löytää isoisäni pontikkatehtaan.
Kuka heidät oli sinne kutsunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun langon sisaret suuttuivat siitä, kun asioita hoitanut sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Hänen olisi muita varakkaampana pitänyt maksaa ne omistaan - sen lisäksi että hoiti myös. Perintö kyllä muuten meni ihan tasan, mutta toisten sisarten mielestä tämän yhden olisi pitänyt satsata hautajaisiin omistaan. Kyllä ihmiset on naurettavia.
Vainajan tililtä hautajaiset pitääkin maksaa.
Mun isovanhempien jako '' ennen vanhaan'' jaettiin, vanhin poika sai tilan kokonaan, jäi jatkamaan tilaa, nuorempi poika sai 3000mk, 3 tytärtä 500mk per nuppi. Onneksi nykyään tasapuolista jakaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tutkin äsketäin vanhoja perukirjoja. Aika monella oli pitkä liuta velkojia, eli saattoi olla 50 ihmisen nimet lueteltuina, joille oli velkaa, ja perukirjassa merkattiin paljonko kenellekkin piti ekana antaa pesästä. Kaikki kylän miehet. Jotain 1800-luvun perukirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin äiti, täti ja setä riitaantuivat perinnönjaossa. Rahasta ei ollut kysymys, vaan jostain ihan muusta. Lopulta hommat olivat sillä tasolla, että laskeskeltiin, kuka oli saanut lapsena eniten istua sylissä ja ketä äiti oli rakastanut eniten. Sisarukset eivät ole enää puheväleissä.
MUIDEN traumoille on mukava naureskella ja vähätellä. Rakkautta monesti on voitu osoittaa isoilla suosiolahjoilla, toisten tappioksi. Nämä jää kaihertamaan mieleen, ja on ihan oikeutettua tuoda ne esiin jossain vaiheessa. Se joka on saanut eniten, usein vähätteleekin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi myös, niin, että nuorempi veli hoiti perunkirjoituksen ja jakoi viiteen osaan
varat jotka jäivät jaettavaksi. Itselläni oli kireä taloustilanne, joten pyysin, että saisin
oman osuuteni hieman etuajassa, Muut perinnön saajat hyväksyivät tämän, mutta
nuorempi veli ei tähän suostunut, vaan ilmoitti, että hän päättää milloin varat jaetaan..
Tämän vuoksi jouduin myymään pilkkahinnalla yhden omistamistani autoista, tosi
halvalla. Täten sain maksettua tärkeän laskun ajallaan. Sen koommin en ole ollut
missään tekemisissä. Tosin yhdet häät meni niin, että tervehdin, mutta puhunut mitään,
enkä näe syytä puhua vieläkään..En ole pitkävihainen, mutta en näe mitään syytä
muuttaa tilannetta...Tämä tapahtui jo kesällä 1993...
Oi kuinka camalaa, jouduit siis melkein kävellen meneen alkoon,siis melkein.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tappelu minulle ja veljelle tulee kun äitistä aika jättää. Veljeni on takertunut isän omaisuuteen. Ei olisi halunnut edes isän moottorisahaa lainata, ja sanoin että onhan se isän omaisuus minunkin. Lainasin sen moottorisahan ja veljeni vei sen kiukkuisena omaan varastoonsa. Sitten puhuin että metsä pitäisi myydä. Siitäkin tuli tappelua. Äiti joutui tulemaan väliin kun penikat tappelee. Viimeistään sitten kun äiti kuolee niin kaikki laitetaan myyntiin ja veljeni on siihen tyytyminen. Ei voi takertua enää isään.
Siinäpä ahh niin "ihana" sisko. Sinä varmaan ihan aikasi kuluksi hoitelet perintömetsää, isäsi puolesta? Niiiiinn......
Nämä perintöriidat on ihan jäätäviä. Minulta jo molemmat vanhemmat kuolleet, kuten pari muutakin sukulaista. Kun olen joutunut näitä asioita järjestelemään ja setvimään (yleensähän yksi lapsista joutuu hoitamaan kaiken, eikä siitä juurikaan kiitosta heru) olen itse ajatellut, että kannattaa myydä kaikki kiinteä omaisuus silloin kun vielä pystyy.Ja muuttaa vuokralle plus tehdä ns kuolinsiivousta, eli karsia myös tavaroita sen minkä kerkiää. Sen jälkeen sitten käyttää jäljelle jääneet rahat matkusteluun, itsensä hoitamiseen ja mikä nyt miellyttää, niin ei tarvitse perinnönsaajien jäädä keskenään tappelemaan. Sillä lailla tekee suuren palveluksen myös jälkeen jääville ,koska on ihan hirveä rumba joka tapauksessa sanoa irti vakuutuksia, myydä asuntoa/taloa/mökkiä/autoa tai mitä niitä onkaan. Verottajalta tulee postia vielä vuosia kuolemankin jälkeen. Ei riitä että maksaa perintöverot, kaikesta myydystä omaisuudesta maksetaan lisäksi luovutusvoittoveroa, joka on 30% ns "arvioidusta " luovutusvoitoista. Luovutusvoittovero menee täysi verottajan mielentilan mukaan, jos ottaa juristin tähän soppaan , menee loputkin. Itse koen että olisi parempi kuin mitään perintöä ei olisi koskaan tullut, paperisota on niin valtava että työssäkäyvän, perheellisen asianhoitajan terveys ja hermot on todella kovalla koetuksella. Neuvoni on että ei kannata suostua asioita hoitamaan, siitä saa vaivan lisäksi muiden kurat niskaansa. Kuolinpesän kannattaisi palkata asiantuntija näitä hoitamaan, vaikka siihen menee sitten kyllä paljon rahaa, mutta säästyypä ehkä yhden ihmisen mielenterveys.
Oisikohan tässä käynyt näin, ettei äitisi ole antanut todellisuudessa tilaa muille sisarille olla samalla lailla apuna ja tukena?
Perinnön olisi voinut jakaa tasan. Pyytämästä auttamisessa ei odoteta edes perinnössä saavansa hyvitystä vaivastaan.
Voi voi, sekin on tympeää katseltavaa, kun aikuinen lapsi lypsää vanhemmaltaan rahaa. Aina on joku rikki, jonka korjaaminen maksaa niin ja niin paljon. Muutenpa ei paljon vanhemman asiat kiinnostakaan. Ei apua tarjoa koskaan eikä mitään. Toinen ostaa rakkautta antamalla rahaa joka asiaan vaikka voisi käyttää sitä itseensäkin. Joskus liian hyväntahtoinen. Nuoriso ajelee paremmilla autoilla mm., syö ravintoloissa ja asuu leveämmin. Liian läpinäkyvää kerjäämistä.
Minusta perinnönjako ei pitäisi olla ansaintaasia. Vanhempi voi eläissään korvata jollain tavoin häntä eniten hoitaneelle tämän. Mutta perinnönjaossa pitäisi olla tasapuolinen sisaruksia kohtaan. Sisarusten kilpailutus ja se, että joku/jotkut jäävät vähemmälle on kurja yllätys sisaruksille. Tosiaan varmasti narsistinen äiti. Itse en ikinä tekisi noin vaan haluan olla tasapuolinen lapsiani kohtaan. Jos joku tekisi minulle palveluksia, voisin eläissäni tälle maksaa siitä jotakin aina.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako siten, että talo meni vanhimmalle pojalle meni sen aikaisten säädösten perusteella ihan lain mukaan. Tytöt naitettiin muualle ja saivat myötäjäisinä lehmän, rukin tms. Saivat edes jotakin.