Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (675)
Huoh! En itse ota perintöä vastaan, vaan siirrän sen suoraan lapsilleni. Olen kyllä varautunut siihen, että kun sodanjälkeen syntynyt hamstraaja ("minussa ei ole mitään vikaa" -tyyppi) lähtee, voin maksaa tonneja erinäisistä rekkakuormien viemisistä, romuautojen kärräämisestä kaatikselle ja työmiesten kanto ja -siivouspalveluista. En muuten laita tikkua ristiin. Hänellä on ollut aikaa eläessään hoitaa omaa tonttiaan ja omaisuuttaan, mutta hän ei ole sitä vihauhmassaan suostunut tekemään. Asia ei kuulu minulle millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin äiti, täti ja setä riitaantuivat perinnönjaossa. Rahasta ei ollut kysymys, vaan jostain ihan muusta. Lopulta hommat olivat sillä tasolla, että laskeskeltiin, kuka oli saanut lapsena eniten istua sylissä ja ketä äiti oli rakastanut eniten. Sisarukset eivät ole enää puheväleissä.
Sehän meni ihan oikein, kun langon sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Niin se menee, kenenkään ei kuulu niitä omistaan maksaa, jos vainajalle jäi varoja. Perunkirjoituksessa ne ja muut kulut ja velat vähennetään varoista ja mitä jää viivan alle, perilliset jakaa mielellään sopuisasti. Näin meillä meni äidin kuoleman jälkeen, eikä mitään riitaa tullut ja edelleen 6 vuoden jälkeen olemme sovussa.
Vastaavanlainen kokemus kuin aloittajalla, neljästä lapsesta nuorin sisar hoiti molemmat vanhemmat, mutta oli samalla myös suosikkilapsi, jonka perhe sai lastenhoitoapua vanhemmilta, jopa asuivat perheineen vanhempien luona oman talon rakennuksen ajan. Elinaikanaan vanhemmat maksoivat sisaren perheen ulkomaanmatkoja ja sisaren lapset saivat rahalahjoja. Vanhempien kuoltua perinnön jako meni tasan neljän lapsen kesken, mutta juuri tämä nuorin sisar oli vaatimassa, että kaikki kolme muuta sisarusta maksaisivat hänelle useamman tuhat euroa omasta perintöosuudestaan vanhempien hoitamisesta. Allekirjoitan oman kokemuksen perusteella, että juurikin varakas ja koulutettu oli eniten vaatimassa perintöä itselleen, siitä huolimatta että sai jo paljon rahallista ja muuta tukea vanhempien vielä eläessä, mitä muut sisarukset eivät saaneet. Osa sisaruksista suostui, ja joka ei suostunut niin siihen katkottiin välit. Totta myös se, että syyt ovat paljon syvemmällä perhedynamiikassa kuin pelkässä perinnön jakautumisessa, jos perintöasioissa tulee riitaa niin taustalla on todennäköisesti jo vanhempien elinaikana epäoikeudenmukaista ja epätasa-arvoista kohtelua lapsia koskien.
Tässä on hyvä opetus kaikille: "lähes omaishoitaja" ei ole omaishoitaja. Kannattaa hakea virallinen omaishoitajan titteli sille, joka asioita hoitaa ja pyörittää. Samalla omaishoitaja saa pientä korvausta tekemästään (arvokkaasta ja aikaa vievästä) työstä, eikä hänen asemastaan voi esim. perinnönjaon jälkeen jupista, kun se on virallinen ja selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä suutun, jos ei mene lain mukaan vaan jotain on suhmuroitu. Sellaisesta en pidä. Jos siis olen enää suuttumassa, kun ikäjärjestyksessä täältä ei aina ja useinkaan lähdetä.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavanlainen kokemus kuin aloittajalla, neljästä lapsesta nuorin sisar hoiti molemmat vanhemmat, mutta oli samalla myös suosikkilapsi, jonka perhe sai lastenhoitoapua vanhemmilta, jopa asuivat perheineen vanhempien luona oman talon rakennuksen ajan. Elinaikanaan vanhemmat maksoivat sisaren perheen ulkomaanmatkoja ja sisaren lapset saivat rahalahjoja. Vanhempien kuoltua perinnön jako meni tasan neljän lapsen kesken, mutta juuri tämä nuorin sisar oli vaatimassa, että kaikki kolme muuta sisarusta maksaisivat hänelle useamman tuhat euroa omasta perintöosuudestaan vanhempien hoitamisesta. Allekirjoitan oman kokemuksen perusteella, että juurikin varakas ja koulutettu oli eniten vaatimassa perintöä itselleen, siitä huolimatta että sai jo paljon rahallista ja muuta tukea vanhempien vielä eläessä, mitä muut sisarukset eivät saaneet. Osa sisaruksista suostui, ja joka ei suostunut niin siihen katkottiin välit. Totta myös se, että syyt ovat paljon syvemmällä perhedynamiikassa kuin pelkässä perinnön jakautumisessa, jos perintöasioissa tulee riitaa niin taustalla on todennäköisesti jo vanhempien elinaikana epäoikeudenmukaista ja epätasa-arvoista kohtelua lapsia koskien.
Tuokin on kyseenalaista ahneutta, jos hyöty ja apu on ollut molemminpuolista. Toiset jotka asuvat kauempana eivät edes pääse niin usein kuin haluaisivat tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpoiten pääsee kun luopuu perinnöstään. Ei tarvitse maksaa perintöveroja, ei huolehtia tulevista kustannuksista (hautajaiset, talo ym) ja antaa muiden perillisten kiistellä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Itse autoin vanhusra vuosia ja olin seurana ja kuskasin paikasta toiseen ja ahne sukunsa vei hnet hautaan koskaan auttamatta ja tod näk pyyhki kautta hävitti tämän lupaaman osuuden myös allekirjoittaneelle vaikka se auttaminen ei nyt suoranaisesti tuohon liittynytkään. Suku on ahnein ja pahin.
Jos haluaa korvausta avusta, se vaivanpalkka pitää tulla joka kerrasta kun jotain tekee, elävää ihmistä kun autetaan, niin sitä ei kuoltuaan enää pysty varmuudella maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti antoi aikanaan meille kaikille lapsille avaimen asuntoonsa, jos hänelle jotain sattuu niin pääsee sisälle. Sitten kun äidin vointi alkoi huonontua, eräs sisaruksista aikoi kerätä toisilta sisaruksilta avaimet itselleen, että vain hän pääsee sisälle. Muut sisarukset kuitenkin huolehtivat äidin kauppa- ja muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat rakastaa perinnöllä kiristystä ja uhkailua. Oma narsistivanhempi ensin 20v uhkaili perinnöttä jättämisellä ja sitten teki sen, eli testamentilla sulki perinnöstä ulos. Suosikkilapsi saa kaiken. Narsisti omien sanojensa mukaan aikoo varmistaa ettei jää mitään lakiosaakaan. Tämän aikoo tehdä lahjoittamalla kaikkea jo elossa vielä ollessaan, toki sille suosikille.
En ole silti sisarukselle vihainen. Narsisti on sekopää ja hullu, ja ei se sisarus pyytänyt ”päästä” (tai joutua) narsistin suosikiksi.
Mä pärjään ilman perintöäkin, eipähän tarvi auttaa narsistia vanhuksena (se auttakoon kuka perinnön saa).
No onhan tuo sisaruksenkin "syy" tavallaan. Ainakin vanhemman kuoleman jälkeen olisi mahdollisuus tasata tilannetta keskenään sopimalla.
Meillä oli suvussa tilanne, että yksi sisaruksista ei ollutkaan vainajan biologinen lapsi ja jäi siksi ilman perintöä. Perinnön jaon jälkeen muut lapset antoivat lahjana hänelle sen osuuden, joka olisi biologisena lapsena perinnöksi tullut (verojen vuoksi vasta perinnön jaon jälkeen). Sisarukset voivat halutessaan olla toisilleen sopuisia, vaikka lain mukaan ei tarvitsisi.
Miten kauniisti ja hyvin tehty! Tuollaiseen sisarusparveen pääseminen on kyllä suuri siunaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä painotetaan kyllä välillä turhan paljon, kuka hoitaa vanhusta eniten.
Vanhusta saattaa hoitaa eniten se, jota kohtaan se vanhus käyttäytyy jotenkin ihmismäisesti. Silloin on turha syyttää niitä, jotka vanhuksen oma huono käytös on karkottanut.
Vanhuus ei myöskään nollaa vuosikymmeniä ennen vanhuusvaihetta.
Jotain merkitystä pitäisi olla silläkin, mistä perittävä omaisuus on peräisin. Jos se on perittyä sukuomaisuutta, sen ei pitäisi olla oikkujen ja suosikkiasetelmien mukaan jaettavissa. Kaikki lapset ovat yhtä lailla sukunsa osa.
Vierailija kirjoitti:
Helpoiten pääsee kun luopuu perinnöstään. Ei tarvitse maksaa perintöveroja, ei huolehtia tulevista kustannuksista (hautajaiset, talo ym) ja antaa muiden perillisten kiistellä keskenään.
Siirtää ongelman mieluummin omille lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoiten pääsee kun luopuu perinnöstään. Ei tarvitse maksaa perintöveroja, ei huolehtia tulevista kustannuksista (hautajaiset, talo ym) ja antaa muiden perillisten kiistellä keskenään.
Siirtää ongelman mieluummin omille lapsille?
Miten tämä menee jos oma vanhempi on kieltäytynyt perinnöstä ja itse ollut silloin alaikäinen? Mistä saa tietää mitä tuolloin olisi mahdollisesti perinyt? Välit omaan vanhempaan huonot ja häneltä ei voi kysyä. Haluaisin tietää, että kaikki paperijutut kunnossa, mitään rahaa yms tuolloin ei varmaan ollut.
Minun mielestäni vainajan on eläissään hoidettava perinnön jako haluamallaan tavalla. Niin pitkälle, kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama narsistin lapsi näkyy riehuva joka ketjussa saman tarinan kanssa. Olisiko aika hakea jo apua
Kuvitellun narsissin jälkeläinen.
Naristeja on 10% väestöstä. On ihan helvetin yleinen ongelma että on mielivaltainen narsisti vanhempi.
On ja julkisen sektorin, kuten verohallinnon palveluksessa, heitä on vielä suurempi osa.
Mikähän tappelu minulle ja veljelle tulee kun äitistä aika jättää. Veljeni on takertunut isän omaisuuteen. Ei olisi halunnut edes isän moottorisahaa lainata, ja sanoin että onhan se isän omaisuus minunkin. Lainasin sen moottorisahan ja veljeni vei sen kiukkuisena omaan varastoonsa. Sitten puhuin että metsä pitäisi myydä. Siitäkin tuli tappelua. Äiti joutui tulemaan väliin kun penikat tappelee. Viimeistään sitten kun äiti kuolee niin kaikki laitetaan myyntiin ja veljeni on siihen tyytyminen. Ei voi takertua enää isään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit sukulaisiin. Minulla lapsi melki aikuinen. Olen tehnyt testamentit yms koska on täysin selvää että sukuni tulee apajille. Ovat siitä jo ilmoittaneet vaikka voin elää vielä 30 vuotta.
Eikö lapsesi peri sinua?
Tottakai perii. Sukulaiset kuvittelee muuta. Reppanat! Taas saavat puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Äiti antoi aikanaan meille kaikille lapsille avaimen asuntoonsa, jos hänelle jotain sattuu niin pääsee sisälle. Sitten kun äidin vointi alkoi huonontua, eräs sisaruksista aikoi kerätä toisilta sisaruksilta avaimet itselleen, että vain hän pääsee sisälle. Muut sisarukset kuitenkin huolehtivat äidin kauppa- ja muut asiat.
Et kai ollut niin tyhmä, että annoit avaimen pois?
Jos ei hyvästä sydämestään ole valmis auttamaan, vaan ajattelee avustaan ansaitsevansa suuremman perinnön, niin olisi järkevää jo vainajan eläessä sopia avustasi esim viikoittain maksettava rahapalkka.