Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Hassua, että ahneimpia perinnön kyttääjiä tai riitauttajia ovat varakkaat ja hyvin koulutetut. Joillekin mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juristina tällaisia ketjuja lukiessa sekä huvittuu että kauhistuu. Älkää koskaan ikinä milloinkaan suunnitelko omia toimianne nettikeskusteluista lukemienne "ohjeiden" perusteella. Ne kun tapaavat olla "nicht einmal falsch".
Mitä tarkoitat tällä?
Olen eri, mutta tarkoittaa sitä, että yhdestä yksittäistapauksesta ei voi johtaa sääntöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi sai erityisaseman perinnössä? Ymmärtäisin, jos hänelle olisi maksettu avusta silloin kun sitä antoi.
Perintö olisi järkevä antaa kaikille tasan.No mitä hittoa? Eiköhän ne rahat ole ihan sen vainajan omia, kaikista parasta olisi, jos käyttäisi ne omat rahat ihan omaan elämiseensä, en ymmärrä ollenkaan tätä että kuola valuen odotellaan jotain omien vanhempien kuolemista että päästään tappelemaan häneltä jääneestä omaisuudesta.
No tämä juuri. Itse en aio uhrata välejä sisaruksiini jonkun rahan ja tavaran takia. Toivottavasti eivät hekään, enkä siihen usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juristina tällaisia ketjuja lukiessa sekä huvittuu että kauhistuu. Älkää koskaan ikinä milloinkaan suunnitelko omia toimianne nettikeskusteluista lukemienne "ohjeiden" perusteella. Ne kun tapaavat olla "nicht einmal falsch".
Mitä tarkoitat tällä?
Lain sisältöä ei ymmärretä ja jos ymmärretään, 30 vuoden takaa. Termit ovat täysin hukassa. Jäämistöoikeudelle tyypillinen tapauskohtaisuuden korostuneisuus on tuntematonta (johon edellinen vastaaja jo puuttuikin).
Annetut "ohjeet" ovat niin kaukana totuudesta, etteivät ne ole edes vääriä, koska se edellyttäisi edes jonkinlaista näkemystä aihepiiristä. Oma lehmäni ei ole ojassa, kun kehotan miettimään nämä kysymykset kaikessa rauhassa ammattilaisen kanssa. En näet toimi ainakaan tällä erää asianajoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että ahneimpia perinnön kyttääjiä tai riitauttajia ovat varakkaat ja hyvin koulutetut. Joillekin mikään ei riitä.
Onko kyse tilanteesta, jossa vanhempi on saanut "hyvän" idean jakaa perintönsä niin, että se ei jakaudu tasan lasten kanssa? Se kouluttamaton koko ikänsä passattu ja tuettu saa kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuolinpesä maksaa hautajaiskulut. Ei vainaja, eivätkä perilliset. Ihmiseltä menee kaikenlainen oikeustoimikelpoisuus sillä hetkellä, kun henki kirpoaa ruumiista, joten kyseinen "päähenkilö" ei voi enää maksaa mitään kellekään Kuolinpesä maksaa hautajaiskulut." Nimenomaan VAINAJAN KUOLINPESÄ, eli vainajan tili, josta maksetaan, esim. hautajais+ muut vainajalle kuuluvat, ymmärrätkö?
Jos joku perinnön jakautumisesta aloittajan tapauksessa suuttuu, niin suuttukoot. Eihän se heidän varallisuutta ollut alkujaankaan.
Yritin isoäidille sanoa, että nauti rahoistasi ja vaikka matkusta jonnekin tai hemmottele itseäsi, turha niitä rahoja on muille säästää jätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Mahtaa mieheni puolidosaruksia vituttaa, kun isänsä kuolee. Mieheni on virallisesti tunnustettu heidän isänsä lapsi. Eivät vain tiedä mieheni olemassaolosta.
Näin se vain menee, että osuus perinnöstä tulee hänellekin. Jos kieltäytyy, se siirtyy lapsillemme.
Kiva pikku yllätys odottamassa
Aika ruma temppu miehesi isältä virallisia lapsia kohtaan. Siellä syntyy aikanaan myrsky vesilasissa. Muuten, joko miehesi oikein odottaa perintöä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Mahtaa mieheni puolidosaruksia vituttaa, kun isänsä kuolee. Mieheni on virallisesti tunnustettu heidän isänsä lapsi. Eivät vain tiedä mieheni olemassaolosta.
Näin se vain menee, että osuus perinnöstä tulee hänellekin. Jos kieltäytyy, se siirtyy lapsillemme.
Kiva pikku yllätys odottamassaMiksi miehesi ei ole halunnut yrittää tutustua puolisisaruksiinsa, jos heistä tietää? Minä ainakin ottaisin yhteyttä, jos tietäisin minulla olevan puolisisaruksia. Ja isäni haudalla en ikinä kävisi, jos tällaisesta asiasta ei olisi kertonut.
Miksi tutustuisi, jos äijä on niin nolo, että on salannut syrjähypystään syntyneen lapsen muulta perheeltä.
Tiedän toisenkin tapauksen, missä vasta perintöä jatkaessa tulee lapsille ilmi, että heillä on sisarus, mikä on syrjähypyn tulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Mahtaa mieheni puolidosaruksia vituttaa, kun isänsä kuolee. Mieheni on virallisesti tunnustettu heidän isänsä lapsi. Eivät vain tiedä mieheni olemassaolosta.
Näin se vain menee, että osuus perinnöstä tulee hänellekin. Jos kieltäytyy, se siirtyy lapsillemme.
Kiva pikku yllätys odottamassaAika ruma temppu miehesi isältä virallisia lapsia kohtaan. Siellä syntyy aikanaan myrsky vesilasissa. Muuten, joko miehesi oikein odottaa perintöä ?
Ei odota, eikä halua olla tekemisissä kyseisen suvun kanssa. Kokee, että äitiään on loukattu aikoinaan hänen syntymänsä aikana liian paljon.
Mutta kuten asia menee, lain mukaan perintö kuuluu hänellekin, vaikka hänen olemassaolonsa on tarkkaan salattu, ettei kunnioitetun miehen maine mene hänen eläessään
Suurimpia asiantuntijoita perintöasioissa ja -riidoissa ovat perijöiden puolisot, jotka vaativat omalle puolisolleen mahdottomia perinnönjaossa. Asia ei edes heille kuulu, mutta kun koulukaverin siskonmiehen isoisä oli juristina 1950-luvulla, niin tietoa asioista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimpia asiantuntijoita perintöasioissa ja -riidoissa ovat perijöiden 8puolisot, jotka vaativat omalle puolisolleen mahdottomia perinnönjaossa. Asia ei edes heille kuulu, mutta kun koulukaverin siskonmiehen isoisä oli juristina 1950-luvulla, niin tietoa asioista on.
Erittäin totta. Tämän sain todeta, kun veljeni oli yksin hakenut itselleen kaupungin kalleimman juristin.
Sitten kun ensimmäinen "yhteisneuvottelu" tämän lafkan kahvihuoneessa oli ohi, veljeni soitti heti naama säteillen puhelun. Kuulin, kuinka luurin toisessa päässä vastasi naisääni ja veljeni kukersi "Hyvin meni!"
Pesänselvityksessä ja myös perinnön jaossa on tärkeintä pitää kaukana nuo "osattomat": vävyt, miniät, serkut, eksät, nyksät ja muut kumminkaimat, jotka ovat kaikkein ahneimpia. Heillä ei ole mitään osuutta koko hommaan, jos heitä ei ole testamentissa erikseen mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi sai erityisaseman perinnössä? Ymmärtäisin, jos hänelle olisi maksettu avusta silloin kun sitä antoi.
Perintö olisi järkevä antaa kaikille tasan.No mitä hittoa? Eiköhän ne rahat ole ihan sen vainajan omia, kaikista parasta olisi, jos käyttäisi ne omat rahat ihan omaan elämiseensä, en ymmärrä ollenkaan tätä että kuola valuen odotellaan jotain omien vanhempien kuolemista että päästään tappelemaan häneltä jääneestä omaisuudesta.
Eihän tässä ole kyse nyt mistään kuola valuen kuoleman odottamisesta.
Ja kyllä useimmat meistä haluaa jättää jälkeläisille jotain, ja jos rahaa on, vanhuksen voi olla vaikeaakin käyttää niitä itseensä. Plus että kaikki perintö hän ei ole rahaa tai rahaksi muutettavaa.Minusta on ihan reilua, että se joka on selvästi eniten huolehtinut vanhuksesta ja käyttänyt siihen paljon aikaansa, vaivaansa ja omia varojaan (esimerkiksi bensarahat) myös saa eniten, jos kerran vanhempi on niin halunnut. Ei siinä ole muilla nokan koputtamista.
Ikivanhoja tapoja nämä vain on, no totta että voi asuntoa yms. jäädä, mutta että makuutetaan jotain rahoja tilillä vain siksi, että keski-ikäiset lapset saavat ne sitten perintönä.
Itse sanoisin, että jos olisi halua auttaa lapsia, niin kyllä se rahallinen apu olisi tarpeen ihan eri ajankohtana kuin keski-ikäisenä, jolloin useimmiten on tulot vakiintuneet, asunnot jo ostettu, lapsetkin jo lentäneet pesästä (toki osa porukasta jäänyt matkastakin, heille varmasti raha on hyödyllistä milloinvain).
Tämä perintösysteemi on mielestäni jotenkin tosi hassu, siis jos nimenomaan sitä perintöä kerrytetään jälkikasvua varten, että saavat sitten rahaa, kun vanhempi kuolee.
Samaa mieltä tästä. Kukaan ei tällaisessa kuviossa kerrytä vaurautta eläessään, kun ruuhkavuodet eletään kädestä suuhun velkojen korkoja maksellen ja sitten vanhana pantataan rahaa talletuksiin. Säästän itse, että ostan lasta varten asunnon kun hän lähtee omilleen opiskelemaan. Perin häneltä siitä tasan vuokrakulujen kokoista vuokraa ja lahjoitan vuosittain alle lahjaveron kokoisen summan puhdasta rahaa muun auttamisen lisäksi tietty. Itsenäisen elämän alussa sitä rahaa tarvitaan, ei enää keski-ikäisenä.
Kaikki em tietysti oletuksella, että saan työpaikan ja terveyden pidettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juristina tällaisia ketjuja lukiessa sekä huvittuu että kauhistuu. Älkää koskaan ikinä milloinkaan suunnitelko omia toimianne nettikeskusteluista lukemienne "ohjeiden" perusteella. Ne kun tapaavat olla "nicht einmal falsch".
Mitä tarkoitat tällä?
Lain sisältöä ei ymmärretä ja jos ymmärretään, 30 vuoden takaa. Termit ovat täysin hukassa. Jäämistöoikeudelle tyypillinen tapauskohtaisuuden korostuneisuus on tuntematonta (johon edellinen vastaaja jo puuttuikin).
Annetut "ohjeet" ovat niin kaukana totuudesta, etteivät ne ole edes vääriä, koska se edellyttäisi edes jonkinlaista näkemystä aihepiiristä. Oma lehmäni ei ole ojassa, kun kehotan miettimään nämä kysymykset kaikessa rauhassa ammattilaisen kanssa. En näet toimi ainakaan tällä erää asianajoalalla.
Kysytään joltain vanhukselta neuvoa. Jopa lakimieslanko on hiljaa vaikka hänen pitäisi tietää koska ei uskalla loukata puolisoaan, joka taas on on pihalla kuin lumiukko eläteltyään perintöfantasioista kunnes on alkanut itsekin uskomaan niihin.
Sitten loukkaannutaan sukulaisille kun isoisä ei ollut suurmaanomistaja vaan lentojätkä jonka tilasta on jäljellä vain se tontti missä rakennukset on. Tili on miinuksella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien kannattaa tehdä max yksi lapsi. Ei tule riitoja. Mä tein näin ja pojalla ihana vaimo ja yksi lapsi. Matkustelevat lapsen kanssa paljon. Meidän prinssi.
Poika voisi olla myös homo.
Minun poikani on. Hänellä on puoliso ja adoptoitu lapsi. En ole varma mutta olen saanut käsityksen että poikani adoptoidun biologinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakiosavaatimus ei tarkoita käräjille menemistä.
Olet väärässä. Jos et riitauta tuollaista testamenttia, se tarkoittaa että hyväksyt sen ja se toimeenpannaan.
Se "riitauttaminen" on lakiosavaatimuksen tekeminen testamentinsaajille. Testamentin moittiminen käräjillä on aivan eri asia.
Mutta mites, voiko riitauttaa senkin että saa vain lakiosan 25%, eikä puolikasta 50% , jos 2 jälkeläistä? Meneekö tuo riita aina oikeuteen, ja onko jälkeläisellä aina oikeus vaatia 50%? Vai onko perinnönjättäjällä oikeus jakaa jäämistönsä noin, 25% ja 75% jälkeläisilleen, laillisesti, ilman oikeudenkäyntejä?
Perinnönjättäjällä on oikeus jakaa muu kuin lakiosa miten haluaa. Vaikka niin, että lopputulos on mainitsemasi 25/75.
Jälkeläisellä on oikeus vaatia vain 25%.
Toinen juttu sitten on, että voit moittia testamenttia, ts. väittää, että se on väärin laadittu, vainaja ei ole enää ollut oikeustoimikelpoinen kun testamentti laadittiin, on painostettu testamenttiin jne.
Pirullinen ja ilkeä oli jo ennen vanhemman kuolemaa sisarukseni. Kuolema ei muuttanut välejä.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että ahneimpia perinnön kyttääjiä tai riitauttajia ovat varakkaat ja hyvin koulutetut. Joillekin mikään ei riitä.
Ahneelle ei mikään riitä. Haalii taloudellista valtaa. Usein jo vanhuksilta viedään eläessään rahat pois.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoitat tällä?