Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoliOikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Kyllä sinullakin on isä olemassa ja aivan samalla tavalla oikeus osuuteen hänen perinnöstään vaikka hän ei olisikaan ollut elämässäsi mukana.
Minulla ei ollut isää, Ei ainakaan sellaista joka olisi tunnustanut minut pojakseen, maksoi kyllä ruokot.
Tätähän meidän paska perintölaki ei huomioi mitenkään. Yhdelle annetaan kolmesta paikasta ja yhdelle vaan yhdestä, kun näin sanoo laki, sen täytyy olla oikeuden mukaista.
Ainut mikä tässä rottailussa lohdutta mieltä on keskimmäisen oletetun velipuolen pitkälle edennyt syöpä, ja raskaat hoidot. Mielummin maksan lakiosa sen lapsille, rotille ei sympatiaa löydy.
Nyt on pakko sanoa että noin ikäv, ahnetta ja itsekästä ihmistä harvoin tapaa! Kusut veljeäsi rotaksi ja hänen ainoa "syntinsä" on se että hänet on adoptoitu muualle. Onneksi en ole kaltaisesi minä, minä, minä, minulle, minulle minulle ihminen.
Ei se rotta ole minun veli. Se jos meillä on oletetusti sama äiti ei tee siitä minun veljeä, jollakin velipuoli oikeudella määrätä minun asioista pyyhin persettä. Teen kaikkeni vedättääkseni asioita testamentin saajana jotta rotta kerkiää kuolemaan, maksan sen perillisille sitten jotain.
Minä olen hoitanut hautajaiset ja hoidan edelleenkin kaikki pesän asiat, iso lasku tulee siitä rotille, tai niitten perillisille aikanaan.
Ihan riippumatta sinun tunteistasi, äitisi jälkeläiset
perivät hänet. Ja toisaalta et pysty heille siirtämään tuottamiasi hautajaiskuluja, pesälle vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun langon sisaret suuttuivat siitä, kun asioita hoitanut sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Hänen olisi muita varakkaampana pitänyt maksaa ne omistaan - sen lisäksi että hoiti myös. Perintö kyllä muuten meni ihan tasan, mutta toisten sisarten mielestä tämän yhden olisi pitänyt satsata hautajaisiin omistaan. Kyllä ihmiset on naurettavia.
Hautauskulut saa tottakai ottaa ja ne pitää ottaa vainajan tililtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Mahtaa mieheni puolidosaruksia vituttaa, kun isänsä kuolee. Mieheni on virallisesti tunnustettu heidän isänsä lapsi. Eivät vain tiedä mieheni olemassaolosta.
Näin se vain menee, että osuus perinnöstä tulee hänellekin. Jos kieltäytyy, se siirtyy lapsillemme.
Kiva pikku yllätys odottamassaEntäs jos ukkosi sattuukin potkaista tyhjää jo ennen tuon selviämistä?[/quote.
Hänen lapsensa perivät sitten.
Ohis.
Tulehtuuhan siinä ne vähäisetkin välit kun rotat ryömii koloistaan vaatimaan vasten vainajan viimeistä toivetta lakiosiaan. Pikaista k-piikki kuolemaa toivon rotille.
Veljeni saivat vanhempieni maksaman koulutuksen. Minut ajettiin töihin, piikomaan jo 13 v. Olisi ollut oikeudenmukaista, että minä ja sisareni olisimme saaneet suuremman osuuden perinnöstä kuin veljemme. Emme sitä edes ehdottaneet. kun vanhempi veli muutenkin haastoi riitaa kaikista tavaroista, vaikka itsellään ei ollut mitään tarvetta. Maksoin itse pienestä palkastani iltakouluni. Isä sentään antoi yo-lahjaksi 1000 mk ja äiti maljakon. Niistäkin veljeni muija oli kateellinen ja nyrpisteli nenäänsä. Mainittakoon, etten ole heidän kanssaan enää missään tekemisissä.
moi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noissa syyt on yleensä syvemmällä ja kuolema muuttaa perheen sisäisiä valtasuhteita.
Siis nimienomaan!
Valtasuhteet ja marssijärjestys muuttuu. Ollaan uuden edessä - kuka meistä on kenen mielestä mitäkin?
Vierailija kirjoitti:
Epäreilulla perinnönjaolla on vuosituhantiset perinteet. Miettikääpä miten moni nainen jäi ilman perintöä kun tilat, metsät jne annettiin aina pojalle. Tyttären rooli oli vain mennä naimisiin muualle.
Taas meni metsään. Monesti talo meni vävylle tai vanha isäntä saattoi adoptoida vieraan yhtiömieheksi jos ei pojat olleet sopivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkaissut välit sukulaisiin. Minulla lapsi melki aikuinen. Olen tehnyt testamentit yms koska on täysin selvää että sukuni tulee apajille. Ovat siitä jo ilmoittaneet vaikka voin elää vielä 30 vuotta.
Se kannattaa sopia sisarusten kesken ajoissa kuka tai miten hoidetaan vanhuksien asiat, kun he alkavat tarvita apua eri asioissa.
On olemassa sellanen kun edunvalvontavaltuutus.
Kun sovitaan asiat ajoissa, ei tule jälkikäteen riitoja.
Samoin voi sopia miten jaetaan vaikka irtaimisto jos jaettavaa on tai jää. Ei tarvi tapella kuka saa sen ja sen astiaston...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit sukulaisiin. Minulla lapsi melki aikuinen. Olen tehnyt testamentit yms koska on täysin selvää että sukuni tulee apajille. Ovat siitä jo ilmoittaneet vaikka voin elää vielä 30 vuotta.
Mitä olet määrännyt testamentissasi?
Vierailija kirjoitti:
Tulehtuuhan siinä ne vähäisetkin välit kun rotat ryömii koloistaan vaatimaan vasten vainajan viimeistä toivetta lakiosiaan. Pikaista k-piikki kuolemaa toivon rotille.
Kyllä sinä saat vetvottua omaisuutesi sille kultalapselle jo eläessäsi, jolloin lakiosaksi ei niille toisen luokan lapsillesi jää mitään. Vähän nyt perintösuunnittelua hei, ei ole niin vaikeaa.
Omat vanhempani ovat makselleet koko sisarukseni elämän ajan hänelle enemmän kaikkea kuin minulle, ja nyt kun vanhuus on jo toden teolla alkanut, niin ovat saaneet tungettua hengästyttäviä määriä sisarukselleni rahaa mm. maksamalla hänen lainojansa, ja antamalla rahaa sisarukseni hankintoihin, kuten autoon, vaatteisiin, kalliisiin tv:isiin, matkustamiseen jne. Ei varmaan ole enää paljoa jäljellä, niin ei tarvitse sitten minulle jättää kuin muutaman satasen lakiosan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämän tilanteita, eikä kaikilla on niitä edellytyksiä jäädä esim omaishoitajaksi. Lasten pisteyttäminen on aina tympeää käytöstä.
Eihän tuo mitään pisteyttämistä ole, vaan kohtuullinen korvaus käytetystä ajasta ja vaivasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit sukulaisiin. Minulla lapsi melki aikuinen. Olen tehnyt testamentit yms koska on täysin selvää että sukuni tulee apajille. Ovat siitä jo ilmoittaneet vaikka voin elää vielä 30 vuotta.
Onko lapsesi katkaissut välinsä sinuun, kun kannat huolta, että sukusi tulee apajille. Minun ainoa lapseni perii minut, jos hän taas haluaa luopua perinnöstään se on hänen asiansta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintöriidoissa on kyse muustakin kuin rahasta. Usein se, joka on ollut vähiten rakastettu lapsi, hakee perintöasioissa hyvitystä kohtalolleen. Silloin riita voi tulla mitättömästäkin asiasta. Lisäksi suomalainen kateus piinaa kaikkia.
Voisiko ajatella,että vanhempien muiston kunnioittamiseen kuuluisi myös perintöasioiden riidattomuus?
Sisareni kanssa olisi kaikki mennytkin kohtuu mukavasti, mutta hänen miehensä, joka ei mitenkään kuulu perikuntaan, oli kaikissa jaloissa ym asioiden hoidossa mukana. Ilmoitin ettei hän kuulu perikuntaan ja lähtee, jos minä niin tahdon. Ei lähtenyt. Ahneus on kauhea tauti.
Ei olla enää tekemisissä, eikä väliä.
Kyllä kotihiiri aina kylähiiren voittaa.
Äitini joskus päivittelee ett kun siskonsa, joka auttoi heidän äitiä eniten, sai koruja ja muuta ennenku äitinsä, mummoni, kuoli. Tokasen siihen useimmiten että ei ole mikään ihme, ja mielestäni ihan oikeudenmukaista, me asumme vielä eri maassakin.
Äitini menee tässä tilanteessa tunteella. Onneksi kuitenkin pitää suunsa supussa kun aiheellista, eikä siskollensa möläyttele tyhmyyksiä.
Tosin rahat, muu omaisuus jaettiin oikeuden mukasesti. Olis voinut olla kova paikka jos siinä olis siskonsa saanut enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit sukulaisiin. Minulla lapsi melki aikuinen. Olen tehnyt testamentit yms koska on täysin selvää että sukuni tulee apajille. Ovat siitä jo ilmoittaneet vaikka voin elää vielä 30 vuotta.
Eikö lapsesi peri sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun langon sisaret suuttuivat siitä, kun asioita hoitanut sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Hänen olisi muita varakkaampana pitänyt maksaa ne omistaan - sen lisäksi että hoiti myös. Perintö kyllä muuten meni ihan tasan, mutta toisten sisarten mielestä tämän yhden olisi pitänyt satsata hautajaisiin omistaan. Kyllä ihmiset on naurettavia.
Vainaja maksaa itse hautajaisensa. Kuulostaa hullulta, mutta näin tämä asia menee!
Ei kuulosta hullulta ollenkaan. Erittäin järkevää.
Alue: Aihe vapaa
Entäs jos ukkosi sattuukin potkaista tyhjää jo ennen tuon selviämistä?