Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Ehkä mummosi on aina ollut epäoikeudenmukainen muita sisarruksiasi kohtaan. Ehkä hän halusi, että äitisi hoiti häntä ja äitisi teki sen tulevan perinnön vuoksi, kuten nyt sinäkin perustelet työpanosta, että oikeutetusti näkyy perinnönjaossa. Siksi on suomenlaki olemassa, joka takaa kaikille lapsille oikeuden samankaltaiseen perintöön, huolimatta siitä, miten vanhemmat suosii/hylkii jotain lastaan elinaikanaan. Laki on onneksi myös niiden hyljeksittyjen/mustien lampaiden puolella. Olkaa oikeidenmukaisia ja jakakaa tasan se perintö ilman lakimiehille maksettavia kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tässä jutussa on näin vaikeaa? Vanhat ihmiset arvostavat työtä eivätkä halua jäädä tavallaan velkaa kenellekään. Jos yksi sisaruksista on aikaansa ja vaivaansa käyttäen mahdollistanut äitinsä helpomman elämän omassa kodissaan, on minusta melko luonnollista, että häntä muistetaan enemmän testamentissa.
Enemmän hämmästyttää muiden sisarusten asenne. Eikö ole aika epäoikeudenmukaista olettaa toisen tekevän töitä ilmaiseksi? Vai pitäisikö se vanha äiti tunkea mahdollisimman nopeasti johonkin hoitolaan tai jättää pärjäämään yksikseen ettei vaan kukaan lapsista "hyödy" toisia enemmän?
Oma äitini haluaa aina väen vängällä maksaa hänelle tehdyistä hommista, vaikka kuinka samaa perhettä ollaankin. On helpompaa ottaa "palkka" vastaan kuin riidellä joka hiton kerta asiasta. Voin kuvitella toisen ratkaisevan asian testamentin avulla.
Kyse ei ole kenenkään suosimisesta vaan KIITOKSESTA!
On ihmisiä, joille koskaan perintöä ei ole kylliksi ja riittävästi, vaan lasi on aina vajaa.
Äitini hoiti ja auttoi vuosia mummiani, käytti lääkärissä, piti palkattomia vapaata, siivosi ja laittoi ruokaa jne. Ja mummin kuoleman jälkeen, muilla sisaruksilla oli hirveä tappelu irtaimistosta ja omaisuudesta, kun ei ollut testamenttiä. Muut sisarukset jakoivat irtaimiston, kun äitini ei päässyt jakotilaisuuteen, kun joutui viikonlopuksi töihin. Ainoa mitä jättivät, oli kaatopaikka tavaraa ja olettivat äitini huolehtivan niistä, että saatiin asunto myyntiin. Sisarukset ihmettelivät miksi asuntoa ei raivata ja siivota myyntikuntoon, kun asuu samalla paikkakunnalla ja on ennenkin hoitanut mummon asiat.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, äitini on ainoa joka huolehtii isovanhempien haudan, ostaa omilla rahoillaan kukat ja kynttilät ja siihen menee useampi sata euroa vuodessa, muut sisaret antavat ohjeita, miten kukkia voisi laittaa haudalle, hehän eivät pääse hoitamaan hautaa, kun asuvat satojen kilometrien päässä, eikä aikaa ole.
Seuraava riitä on varmaan hautapaikasta, kun se pitää uusia.
Perinnöissä löytyy ahneita, jotka ovat valmiina viemässä tuhkatkin pesästä.
Ja olisi kiva tietää ap. tapauksessa, kenelle jäi mummosi haudan hoitovastuu, jäikö se äidillesi, vai onko yhtä innokkaita äitisi sisaret hoitamaan hautaa, kuin jakamaan perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Sisarusten välirikko perintöä jaettaessa käy liki aina jos vanhemmat olleet epäreilut. Vanhemmat voi itse vaikuttaa paljon asiaan. Aina ne ei halua. Meillä nuorin sisarus jäi ”vauvaksi” jota vanhemmat hyysää ja joka saa perinnönkin. Voin jo kertoa ennakkoon että välit menee…
Meillä tämä toteutui. Toisen vanhemman kuoltua olivat he toimillaan varmistaneet ettei muille sisaruksille jää mitään.
Vuosia sitten täällä oli tätä aihetta läheisesti sivuava keskustelu, joka sopii tähän tilanteeseen erittäin hyvin: Keskustelu - Anopin perintö | Aihe vapaa | Vauva
https://www.vauva.fi/keskustelu/2656392/anopin-perinto?page=9
(Linkki taitaa viedä keskelle keskustelua, mutta suosittelen lukemaan alusta asti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitisi keplotteli itsensä isoäitisi suosioon ja ehkäpä vielä itse ehdotti isompaa perintöä itselleen kuin muille. Ymmärrän sisaruksia.
Sinä sen varmaan tiedätkin miten asia meni. Itse varmaan tekisitkin näin kierosti kun tuli edes mieleen.
Kumma kun moni inttää että äitini himoitsi perintöä jo ennen kuolemaa, ja olis ollut kärkkymässä kaikkea materiaa itselleen. Ollaanko täällä tahallaan ilkeitä vai onko luetun ymmärtämisessä jotakin ongelmaa, sitä mietin.
Selvennyksenä nyt taas kerran että äitini hoiti mummun asioita ja oli eniten läsnä koska totta kai, hänen omaa äitiään , muiden sisarusten keskittyessä omaan elämään, ajattelivat että ” kyllä *hän* hoitaa kaikki , onhan äitillä sentään hänet joka kaikki asiat hoitaa”
Mummun testamentin sisältö tuli yllätyksenä kaikille. En tiedä muista , tai osasta näitä kommentoijia kuinka paljon perintö kiiltää silmissä mutta äitillä silloin hoitaessa ollut ihan muut asiat sydämen päällä kuin testamentin sisältö.
Dilemma syntyi sitten testamentin sisällöstä joka oli ollut muiden tietämättömissä aina kuolemaan saakka. Äiti nyt kärsii sisarusten toimesta. Eihän hän mitään kahminut itselleen vaan loukkaantumisia syntyi jostakin aivan muusta mihin äidillä ollut osaa eikä arpaa. Eihän hän sitä mummun testamenttia kirjoittanut kuin jotakin lahjatoivelistaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun moni inttää että äitini himoitsi perintöä jo ennen kuolemaa, ja olis ollut kärkkymässä kaikkea materiaa itselleen. Ollaanko täällä tahallaan ilkeitä vai onko luetun ymmärtämisessä jotakin ongelmaa, sitä mietin.
Selvennyksenä nyt taas kerran että äitini hoiti mummun asioita ja oli eniten läsnä koska totta kai, hänen omaa äitiään , muiden sisarusten keskittyessä omaan elämään, ajattelivat että ” kyllä *hän* hoitaa kaikki , onhan äitillä sentään hänet joka kaikki asiat hoitaa”
Mummun testamentin sisältö tuli yllätyksenä kaikille. En tiedä muista , tai osasta näitä kommentoijia kuinka paljon perintö kiiltää silmissä mutta äitillä silloin hoitaessa ollut ihan muut asiat sydämen päällä kuin testamentin sisältö.
Dilemma syntyi sitten testamentin sisällöstä joka oli ollut muiden tietämättömissä aina kuolemaan saakka. Äiti nyt kärsii sisarusten toimesta. Eihän hän mitään kahminut itselleen vaan loukkaantumisia syntyi jostakin aivan muusta mihin äidillä ollut osaa eikä arpaa. Eihän hän sitä mummun testamenttia kirjoittanut kuin jotakin lahjatoivelistaa.
-ap
Ihmeen hyvin tunnut tietävän äitisi sisarusten asiat ja syyt, miksi eivät ole ehtineet hoitaa.
Ei kai vain äitisi ole marttyyrina jupissut sinulle, kun hän aina, eikä muut viitsi.
Minulla ainakaan ei ole tapana sisarusten lapsille avautua elämästäni
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mummosi on aina ollut epäoikeudenmukainen muita sisarruksiasi kohtaan. Ehkä hän halusi, että äitisi hoiti häntä ja äitisi teki sen tulevan perinnön vuoksi, kuten nyt sinäkin perustelet työpanosta, että oikeutetusti näkyy perinnönjaossa. Siksi on suomenlaki olemassa, joka takaa kaikille lapsille oikeuden samankaltaiseen perintöön, huolimatta siitä, miten vanhemmat suosii/hylkii jotain lastaan elinaikanaan. Laki on onneksi myös niiden hyljeksittyjen/mustien lampaiden puolella. Olkaa oikeidenmukaisia ja jakakaa tasan se perintö ilman lakimiehille maksettavia kuluja.
Mikä ihme "suomenlaki" näin määrää? Lakiosa on olemassa, mutta se ei todellakaan tarkoita kaille oikeutta "samankaltaiseen" perintöön. Voi niitä, jotka kanssasi joskus joutuvat perinnöstä vääntämään.
Ja se kirjoitetaan sisaruksia, yhdellä ärrällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun moni inttää että äitini himoitsi perintöä jo ennen kuolemaa, ja olis ollut kärkkymässä kaikkea materiaa itselleen. Ollaanko täällä tahallaan ilkeitä vai onko luetun ymmärtämisessä jotakin ongelmaa, sitä mietin.
Selvennyksenä nyt taas kerran että äitini hoiti mummun asioita ja oli eniten läsnä koska totta kai, hänen omaa äitiään , muiden sisarusten keskittyessä omaan elämään, ajattelivat että ” kyllä *hän* hoitaa kaikki , onhan äitillä sentään hänet joka kaikki asiat hoitaa”
Mummun testamentin sisältö tuli yllätyksenä kaikille. En tiedä muista , tai osasta näitä kommentoijia kuinka paljon perintö kiiltää silmissä mutta äitillä silloin hoitaessa ollut ihan muut asiat sydämen päällä kuin testamentin sisältö.
Dilemma syntyi sitten testamentin sisällöstä joka oli ollut muiden tietämättömissä aina kuolemaan saakka. Äiti nyt kärsii sisarusten toimesta. Eihän hän mitään kahminut itselleen vaan loukkaantumisia syntyi jostakin aivan muusta mihin äidillä ollut osaa eikä arpaa. Eihän hän sitä mummun testamenttia kirjoittanut kuin jotakin lahjatoivelistaa.
-apIhmeen hyvin tunnut tietävän äitisi sisarusten asiat ja syyt, miksi eivät ole ehtineet hoitaa.
Ei kai vain äitisi ole marttyyrina jupissut sinulle, kun hän aina, eikä muut viitsi.
Minulla ainakaan ei ole tapana sisarusten lapsille avautua elämästäni
No, läheinen olen äitini kanssa aina ollut vaikka kauempana asunkin, melkein päivittäin yhteydessä ja soiteltu. Totta kai olen kuullut väsymyksen ja kuulostellut miten rankkaa ollut hoitaa kaikkea, mutta koskaan ei ole jupinaa kuulunut miten ” koskaan ei toiset vaan aina minä”.
Kai nyt läheinen ihminen tuntee ja näkee väsymyksen ja uupumuksen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun moni inttää että äitini himoitsi perintöä jo ennen kuolemaa, ja olis ollut kärkkymässä kaikkea materiaa itselleen. Ollaanko täällä tahallaan ilkeitä vai onko luetun ymmärtämisessä jotakin ongelmaa, sitä mietin.
Selvennyksenä nyt taas kerran että äitini hoiti mummun asioita ja oli eniten läsnä koska totta kai, hänen omaa äitiään , muiden sisarusten keskittyessä omaan elämään, ajattelivat että ” kyllä *hän* hoitaa kaikki , onhan äitillä sentään hänet joka kaikki asiat hoitaa”
Mummun testamentin sisältö tuli yllätyksenä kaikille. En tiedä muista , tai osasta näitä kommentoijia kuinka paljon perintö kiiltää silmissä mutta äitillä silloin hoitaessa ollut ihan muut asiat sydämen päällä kuin testamentin sisältö.
Dilemma syntyi sitten testamentin sisällöstä joka oli ollut muiden tietämättömissä aina kuolemaan saakka. Äiti nyt kärsii sisarusten toimesta. Eihän hän mitään kahminut itselleen vaan loukkaantumisia syntyi jostakin aivan muusta mihin äidillä ollut osaa eikä arpaa. Eihän hän sitä mummun testamenttia kirjoittanut kuin jotakin lahjatoivelistaa.
-apIhmeen hyvin tunnut tietävän äitisi sisarusten asiat ja syyt, miksi eivät ole ehtineet hoitaa.
Ei kai vain äitisi ole marttyyrina jupissut sinulle, kun hän aina, eikä muut viitsi.
Minulla ainakaan ei ole tapana sisarusten lapsille avautua elämästäni
Sanoinko tietäväni sisarusten syitä poissaoloon? Poissaolo ei ollut vain kuukausien juttu. Olivat syyt mitä tahansa, ei mummusta varmaan kivaa kuitenkaan ollut miten muutama lapsista ei ollut läsnä niin paljon kuin satunnaisten kahvien merkeissä. Soittelivat kyllä, pitivät yhteyttä, tulivat käymään.. mutta vastuu ja kaikki asioiden hoidot kaatui yhden lapsen niskaan.
En tiedä eivätkö halunneet ottaa vastuuta , eivätkö ehtineet.. elämässä on kausia jolloin esim omat voimat ovat rajalliset, tiedän , mutta kyse on pidemmästä ajasta jolloin näihin mummun asioihin ei muut osallistuneet millään. Pidempi kuin parisen kuukautta
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun moni inttää että äitini himoitsi perintöä jo ennen kuolemaa, ja olis ollut kärkkymässä kaikkea materiaa itselleen. Ollaanko täällä tahallaan ilkeitä vai onko luetun ymmärtämisessä jotakin ongelmaa, sitä mietin.
Selvennyksenä nyt taas kerran että äitini hoiti mummun asioita ja oli eniten läsnä koska totta kai, hänen omaa äitiään , muiden sisarusten keskittyessä omaan elämään, ajattelivat että ” kyllä *hän* hoitaa kaikki , onhan äitillä sentään hänet joka kaikki asiat hoitaa”
Mummun testamentin sisältö tuli yllätyksenä kaikille. En tiedä muista , tai osasta näitä kommentoijia kuinka paljon perintö kiiltää silmissä mutta äitillä silloin hoitaessa ollut ihan muut asiat sydämen päällä kuin testamentin sisältö.
Dilemma syntyi sitten testamentin sisällöstä joka oli ollut muiden tietämättömissä aina kuolemaan saakka. Äiti nyt kärsii sisarusten toimesta. Eihän hän mitään kahminut itselleen vaan loukkaantumisia syntyi jostakin aivan muusta mihin äidillä ollut osaa eikä arpaa. Eihän hän sitä mummun testamenttia kirjoittanut kuin jotakin lahjatoivelistaa.
-apIhmeen hyvin tunnut tietävän äitisi sisarusten asiat ja syyt, miksi eivät ole ehtineet hoitaa.
Ei kai vain äitisi ole marttyyrina jupissut sinulle, kun hän aina, eikä muut viitsi.
Minulla ainakaan ei ole tapana sisarusten lapsille avautua elämästäniNo, läheinen olen äitini kanssa aina ollut vaikka kauempana asunkin, melkein päivittäin yhteydessä ja soiteltu. Totta kai olen kuullut väsymyksen ja kuulostellut miten rankkaa ollut hoitaa kaikkea, mutta koskaan ei ole jupinaa kuulunut miten ” koskaan ei toiset vaan aina minä”.
Kai nyt läheinen ihminen tuntee ja näkee väsymyksen ja uupumuksen.
-ap
No mistä sitten niin tarkkaan tiedät tätieso syyn, miksi eivät he ole hoitaneet. Ovatko hekin soitelleet sinulle vai ihan omasta päästään keksit syyt siihen
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Ei aina ole materiasta kyse, vaan perinnönjako koetaan rakkauden jakamiseksi. Isoissa perheissä vanhempien rakkaus on jouduttu jakamaan useaan osaan ja jotkut on helposti kokeneet saaneensa sitä paljon vähemmän kuin jotkut toiset. Pienissä perheissä lapset usein saa riittävästi huomiota. Perintöriitaa voidaan käydä ihan arvottomista tavaroistakin, jos koetaan, että vanhemmat eivät ole rakastaneet tai joku on saanut enemmän huomiota ja rakkautta kuin toinen. Sitten jos rakkautta on riittävästi aikanaan saanut, niin sisaruksilla on helpompi jakaa sovussa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä on jotenkin niin hauskoja ja surullisiakin juttuja.
Meillä yksi perheestä marttyyrina huutaa, että on 10 vuotta uhrannut äidin hoitoon. Vain hän ja ei kukaan muu.
Oikeasti minä käyn viikoittain, siivoan, käytän lääkärissä, teen ruoat. Mutta en vain osaa pitää niin kovaa ääntä tekemistäni.
Syyllistää myös meitä muita sisaruksia koko ajan, että hän vain ja me muut ei viitsitä. Ihan samalla tavalla mekin joka kahvittelureissulla siivoamme, teemme ruokaa, pesemme pyykit ja autamme ja tuomme kaupasta ruokaa.
Voin kuvitella, että tämän yhden lapsi saattaisi tänne kirjoittaa samanlaisen aloituksen, että hänen äiti joutui oman elämän uhraamaan, kun muut ei viitsineet.
Joskus kyllä suoraan sanoen vituttaa
Ei sitä testamenttia ole pakko noudattaa. Jos kaikki sisarukset kokee, että se on epäreilu, niin yhdessä voi jakaa perinnön tasankin. Tämä on se valinta joka sinun äidilläsi olisi ollut käytettävissä, ap. Rahan hintana meni nyt sopu sisaruksiin ja niin vain on. En tarkoita, että olisi pitänyt toimia toisin vaan, että nyt vain pitää hyväksyä, että sisarukset kantaa kaunaa ja kokee epäreiluutta. Se onko se oikein tai väärin ei muuta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on jotenkin niin hauskoja ja surullisiakin juttuja.
Meillä yksi perheestä marttyyrina huutaa, että on 10 vuotta uhrannut äidin hoitoon. Vain hän ja ei kukaan muu.
Oikeasti minä käyn viikoittain, siivoan, käytän lääkärissä, teen ruoat. Mutta en vain osaa pitää niin kovaa ääntä tekemistäni.
Syyllistää myös meitä muita sisaruksia koko ajan, että hän vain ja me muut ei viitsitä. Ihan samalla tavalla mekin joka kahvittelureissulla siivoamme, teemme ruokaa, pesemme pyykit ja autamme ja tuomme kaupasta ruokaa.Voin kuvitella, että tämän yhden lapsi saattaisi tänne kirjoittaa samanlaisen aloituksen, että hänen äiti joutui oman elämän uhraamaan, kun muut ei viitsineet.
Joskus kyllä suoraan sanoen vituttaa
Sama homma. Sivusta seuraan sukulaisen vanhuutta ja hänen lastensa dynamiikkaa. Hän sanoo, että se ja se ei käy, mutta sitten kuitenkin hänen lasten omista suusta kuulee luetteloa kuinka on sitä ja tätä tehty ja aina joutuu käymään kaupassa ja hoitelemaan asioita. En todellakaan tiedä kuka puhuu totta ja kuka vain on "laiska töitään luettelee". Mitä vanhemmaksi käy, niin sitä hullummaksi meno muuttuu. Jos tuossa nyt tehdään joku testamenttijako, niin sotahan siitä syttyy, koska kaikki ovat omasta mielestään tehneet enemmän kuin muut. Paras olisi kun ei mitään testamentteja olisi, koska sitten kaikki ovat olleet samalla viivalla ja yhtä arvokkaita. Jos joku auttaa eläessään enemmän, niin häntä voisi palkita silloin reaaliaikaan, eikä missään kuolemanjälkeisissä katkeruuskarkeloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun moni inttää että äitini himoitsi perintöä jo ennen kuolemaa, ja olis ollut kärkkymässä kaikkea materiaa itselleen. Ollaanko täällä tahallaan ilkeitä vai onko luetun ymmärtämisessä jotakin ongelmaa, sitä mietin.
Selvennyksenä nyt taas kerran että äitini hoiti mummun asioita ja oli eniten läsnä koska totta kai, hänen omaa äitiään , muiden sisarusten keskittyessä omaan elämään, ajattelivat että ” kyllä *hän* hoitaa kaikki , onhan äitillä sentään hänet joka kaikki asiat hoitaa”
Mummun testamentin sisältö tuli yllätyksenä kaikille. En tiedä muista , tai osasta näitä kommentoijia kuinka paljon perintö kiiltää silmissä mutta äitillä silloin hoitaessa ollut ihan muut asiat sydämen päällä kuin testamentin sisältö.
Dilemma syntyi sitten testamentin sisällöstä joka oli ollut muiden tietämättömissä aina kuolemaan saakka. Äiti nyt kärsii sisarusten toimesta. Eihän hän mitään kahminut itselleen vaan loukkaantumisia syntyi jostakin aivan muusta mihin äidillä ollut osaa eikä arpaa. Eihän hän sitä mummun testamenttia kirjoittanut kuin jotakin lahjatoivelistaa.
-apIhmeen hyvin tunnut tietävän äitisi sisarusten asiat ja syyt, miksi eivät ole ehtineet hoitaa.
Ei kai vain äitisi ole marttyyrina jupissut sinulle, kun hän aina, eikä muut viitsi.
Minulla ainakaan ei ole tapana sisarusten lapsille avautua elämästäniNo, läheinen olen äitini kanssa aina ollut vaikka kauempana asunkin, melkein päivittäin yhteydessä ja soiteltu. Totta kai olen kuullut väsymyksen ja kuulostellut miten rankkaa ollut hoitaa kaikkea, mutta koskaan ei ole jupinaa kuulunut miten ” koskaan ei toiset vaan aina minä”.
Kai nyt läheinen ihminen tuntee ja näkee väsymyksen ja uupumuksen.
-apNo mistä sitten niin tarkkaan tiedät tätieso syyn, miksi eivät he ole hoitaneet. Ovatko hekin soitelleet sinulle vai ihan omasta päästään keksit syyt siihen
Ei sillä syyllä edes ole mitään merkitystä. Sillä auttaneella on oikeus korvaukseen. Perintökaaren kahdeksannen luvun viidennessä pykälässä on säädetty, että sillä auttaneella on jopa itsellään oikeus hakea korvausta. Korvaus ei saa olla niin suuri, ettei muille jäisi lakiosaa. Ap:n äiti ei edes hakenut korvausta, vaan se oli vainajan tahto.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun moni inttää että äitini himoitsi perintöä jo ennen kuolemaa, ja olis ollut kärkkymässä kaikkea materiaa itselleen. Ollaanko täällä tahallaan ilkeitä vai onko luetun ymmärtämisessä jotakin ongelmaa, sitä mietin.
Selvennyksenä nyt taas kerran että äitini hoiti mummun asioita ja oli eniten läsnä koska totta kai, hänen omaa äitiään , muiden sisarusten keskittyessä omaan elämään, ajattelivat että ” kyllä *hän* hoitaa kaikki , onhan äitillä sentään hänet joka kaikki asiat hoitaa”
Mummun testamentin sisältö tuli yllätyksenä kaikille. En tiedä muista , tai osasta näitä kommentoijia kuinka paljon perintö kiiltää silmissä mutta äitillä silloin hoitaessa ollut ihan muut asiat sydämen päällä kuin testamentin sisältö.
Dilemma syntyi sitten testamentin sisällöstä joka oli ollut muiden tietämättömissä aina kuolemaan saakka. Äiti nyt kärsii sisarusten toimesta. Eihän hän mitään kahminut itselleen vaan loukkaantumisia syntyi jostakin aivan muusta mihin äidillä ollut osaa eikä arpaa. Eihän hän sitä mummun testamenttia kirjoittanut kuin jotakin lahjatoivelistaa.
-ap
Tiesikö äitisi testamentin sisällön etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Nämä on jotenkin niin hauskoja ja surullisiakin juttuja.
Meillä yksi perheestä marttyyrina huutaa, että on 10 vuotta uhrannut äidin hoitoon. Vain hän ja ei kukaan muu.
Oikeasti minä käyn viikoittain, siivoan, käytän lääkärissä, teen ruoat. Mutta en vain osaa pitää niin kovaa ääntä tekemistäni.
Syyllistää myös meitä muita sisaruksia koko ajan, että hän vain ja me muut ei viitsitä. Ihan samalla tavalla mekin joka kahvittelureissulla siivoamme, teemme ruokaa, pesemme pyykit ja autamme ja tuomme kaupasta ruokaa.Niin? Ei teidän tilanne sulje pois sitä että AP:n tapauksessa vois olla mahdollista että ihan oikeasti muita ei käynyt auttamassa vanhempiaan , joten tämä kaiken hoitanut sisarus hoiti sitten kun aikuisten oikeesti kukaan muu lapsista ei. Naapurissa myös tapaus jossa vanhan parin luona ei käy lapsista kuin yksi. Mummon kanssa usein venyy rupattelut ulkona ja monta kertaa apean näköisenä sanonut ” onneksi sentään tuo meidän ” Pekka” käy katsomassa” ikäänkuin muut lapset perheineen olis unohtaneet nämä (iso)vanhemmat. Syyt tähän on asia erikseen mut pointti: välillä tosiaan on vaan se yks jälkeläinen joka ehtii/haluaa käydä ja pitää vanhemmista huolta jos muut lapset on kiireisiä omissa elämissään
Alue: Aihe vapaa
Auttamalla vuosikausia omaa äitiään? En ymmärrä sinua.
ohis