Lue keskustelun säännöt.
Toisten miellyttämisen lopettaminen - vertaistukea ja kokemuksia kaivataan
Uskon, että on paljon kaltaisiani ihmisiä. Minut on kasvatettu kiltiksi ja joustavaksi. Olen koko elämäni keskittynyt miellyttämään toisia ja elämään heidän tunteidensa mukaan (tämä johtuu lapsuudestani, kun jouduin elämään yhden perheenjäsenen mielialojen mukaan vä.ki.val.tai.sess.a. kodissa). Aina on menty toisten ehdoilla, minä olen ollut se, joka on joustanut. Olen sietänyt käytöstä, jota ei olisi pitänyt sietää, mutta yritin ymmärtää toisia ja olla empaattinen. Jos yritin laittaa vastaan, niin minut leimattiin ikäväksi tai vaikeaksi - ylitseni käveltiin noissa tilanteissa ja sama meno jatkui kuin ennenkin.
Mitta on tullut täyteen, enkä jaksa enää. En jaksa yksipuolisia ihmissuhteita, joissa mennään toisen tunteiden ja toiveiden mukaan. En jaksa olla se, joka yksipuolisesti huomioi toisia ja on se, joka pitää yhteyttä. Aikaisemmin annoin ihmissuhteiden mennä toisten ehdoilla, jotta en olisi jäänyt yksin. En jaksa enää sietää ilkeitä ihmisiä esimerkiksi työpaikalla. Mitta ei ole tullut täyteen vain tuon yhden perheenjäseneni kohdalla, vaan myös muiden sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät kohtele tasavertaisesti ja arvostavasti. Sellaisiakin ihmisiä on, mutta kaltaiseni muiden miellyttäjä on valitettavasti vetänyt puoleensa ihmisiä, jotka ottavat ilon irti tuosta miellyttämisestä. Minulla ei riitä enää energiaa ja jaksamista muiden miellyttämiseen ja heidän tunteidensa mukaan elämiseen.
Kiinnostaa kuulla, miten toisten miellyttämisen lopettaminen on muilla sujunut? Mitä konkreettista elämässäsi tapahtui tuon päätöksen jälkeen? Mikä muuttui? Katkaisivatko nuo ihmiset välinsä sinuun tai sinä heihin?
Kommentit (294)
Just näin, jatkakaa samaan malliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko kertoa esimerkkejä, ihan sellaisia "arki"esimerkkejä näistä ylikävelytapauksista?
Luulenpa olevani nimittäin miellyttäjä, mutta on minullakin rajani, joten en taida ymmärtää
tätä miellyttämisenhaluani. Se näkyy ehkä epäsuorasti? Eli koen syyllisyyttä "turhista" asioista. Mietin
usein että olenko tehnyt jotain väärin, jos kaverista ei kuulu mitään. Tai en pysty ilmaisemaan
loukkaanutmistani, vaikka tilanne olisi törkeäkin, syy kun voi aina olla minussa itsessänikin, vaikak tiedän
ettei näin olisikiaan. Ajattelen kaikkia asiat aina joka kulmalta, joten ymmärrän/näen paremmin toisen mahdolliset
vaikuttimet, mutta jotenkin en pysty sitä selittämään itselleni, että miksi joku olisi minulle ilkeä
ilman että olisin itse ensin tehnyt hänelle jotain ikävää.
Aloitus voisi olla omani. Minä löysin oman tahtoni vasta avioeron jälkeen nelikymppisenä. Aloin jokaisen pyynnön kohdalla tietoisesti miettiä, tahdonko minä tätä asiaa? Mitä minä haluan? Miltä minusta tuntuu tämä?
Samalla piti muistaa, että minulla on oikeus ajatella, tahtoa ja tuntea juuri niin kuin teen. Toisella ihmisellä on sama oikeus. Ja kumpikin ovat koskemattomia.
Minulla meni välit vain eksään. Ei muihin.
Miellyttäjien kannattaa myös miettiä sitä, että muista ihmisistä tuo miellyttäminen on ärsyttävää, joskus jopa loukkaavaa.
Ei ole kivaa miettiä haluaako se nyt oikeasti vai sanoiko vain. Tai jaksaako/ehtiikö/haluaako tulla avuksi vaikka lupasi. Tuntuu tosi inhottavalta jos huomaa ettei se toinen olisikaan halunnut vaikka niin kovasti toisin vakuutteli. Ei normaalisti ihmiset halua olla hyväksikäyttäjiä mutta miellyttäjä saattaa saada sinut tuntemaan itsesi sellaiseksi.
Ei ole kivaa jos ei voi luottaa toisen sanaan. Olisi paljon reilumpaa kaikille jos kerrottaisiin ettei nyt pysty. Tosi rasittavaa yrittää päätellä toisen puolesta.
Sekään ei ole kivaa jos toisella ei ole omia mielipiteitä, myötäilee vain kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko kertoa esimerkkejä, ihan sellaisia "arki"esimerkkejä näistä ylikävelytapauksista?
Luulenpa olevani nimittäin miellyttäjä, mutta on minullakin rajani, joten en taida ymmärtää
tätä miellyttämisenhaluani. Se näkyy ehkä epäsuorasti? Eli koen syyllisyyttä "turhista" asioista. Mietin
usein että olenko tehnyt jotain väärin, jos kaverista ei kuulu mitään. Tai en pysty ilmaisemaan
loukkaanutmistani, vaikka tilanne olisi törkeäkin, syy kun voi aina olla minussa itsessänikin, vaikak tiedän
ettei näin olisikiaan. Ajattelen kaikkia asiat aina joka kulmalta, joten ymmärrän/näen paremmin toisen mahdolliset
vaikuttimet, mutta jotenkin en pysty sitä selittämään itselleni, että miksi joku olisi minulle ilkeä
ilman että olisin itse ensin tehnyt hänelle jotain ikävää.
25 vastaa.
Juuri tuo vääräsyyllisyys ja se, että miettii aina osuuttaan ja miettii asioita kaikkien kannalta, ovat niitä asioita, jotka kääntyvät negatiiviseksi kun ne ovat liian vahvoja. Lievempinä ovat positiivisia ominaisuuksia.
Oli minullakin rajani jo aiemmin. Mutta ne rajat olivat liian isot. Luulin, että kyllä minua saa kohdella miten vain, minä olen henkisesti niin vahva, että kestän kyllä. Ajattelin asian järjellä, en huomioinut, että tuntui pahalta.
Minun miellyttämisenhaluni kulminoitui parisuhteessa. Olen edelleen sitä mieltä, että puoliväliin pitää tulla, mutta ennen luulin, että se olen minä, jonka pitää matkata 80 prossaa. Esim. Harrastin, mitä toinen tahtoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap! Tykkään viettää aikaa sellaisessa seurassa, joka ei mielistele. Miellyttäminen on pohjimmiltaan epärehellisestä.
Olen tarponut pitkään ihmisten ja ns ystävien ongelmien suossa. Tulin siihen tulokseen, että itse on vedettävä rajat. Olin niin pahassa tilanteessa, että annoin heille rahaakin. Kävin siivoamassa heidän kotejaan. Toimin ilmaisena taksina. Ratkoin heidän ongelmiaan j.n.e. vain rehellisyys voi pelastaa tuosta kierteestä. Osa ei pidä enää mitään yhteyttä. Minun piti ihan opetella, miten sanon kohteliaasti, että ei käy. Nyt sanon suoraan, että taksit ja bussit kulkevat. Omassa huushollissa on riittävästi siivottavaa, että en siivoa muille. Tämä on tunne-elämän ongelma, koska olen pitkälle kouluttautunut ja johtavassa asemassa, mutta siitä huolimatta jouduin ansaan, kun en osannut laittaa rajoja. Nyt osaan.
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäjien kannattaa myös miettiä sitä, että muista ihmisistä tuo miellyttäminen on ärsyttävää, joskus jopa loukkaavaa.
Ei ole kivaa miettiä haluaako se nyt oikeasti vai sanoiko vain. Tai jaksaako/ehtiikö/haluaako tulla avuksi vaikka lupasi. Tuntuu tosi inhottavalta jos huomaa ettei se toinen olisikaan halunnut vaikka niin kovasti toisin vakuutteli. Ei normaalisti ihmiset halua olla hyväksikäyttäjiä mutta miellyttäjä saattaa saada sinut tuntemaan itsesi sellaiseksi.
Ei ole kivaa jos ei voi luottaa toisen sanaan. Olisi paljon reilumpaa kaikille jos kerrottaisiin ettei nyt pysty. Tosi rasittavaa yrittää päätellä toisen puolesta.
Sekään ei ole kivaa jos toisella ei ole omia mielipiteitä, myötäilee vain kaikessa.
Puhut nyt ihan eri asiasta. Ei meistä kukaan huomaa että olemme miellyttäjiä, eikä kukaan mieti sanomisiamme, että tarkoitimmeko vai emme. Apuamme pidetään itsestäänselvyytenä, sillä sinä kuvittelet että olet meille niin tärkeä että autamme ilmaiseksi mielellämme, ja teemme muutenkin kaikkemme onnesi eteen. Olisi paljon reilumpaa että kohtelisit muita kuten itseäsi haluat kohdeltavan, eikä noin että itsekin tiedät että pyydät liikoja, mutta kun toinen kerran on miellyttäjä, niin otetaanpa kaikki hyöty irti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko kertoa esimerkkejä, ihan sellaisia "arki"esimerkkejä näistä ylikävelytapauksista?
Luulenpa olevani nimittäin miellyttäjä, mutta on minullakin rajani, joten en taida ymmärtää
tätä miellyttämisenhaluani. Se näkyy ehkä epäsuorasti? Eli koen syyllisyyttä "turhista" asioista. Mietin
usein että olenko tehnyt jotain väärin, jos kaverista ei kuulu mitään. Tai en pysty ilmaisemaan
loukkaanutmistani, vaikka tilanne olisi törkeäkin, syy kun voi aina olla minussa itsessänikin, vaikak tiedän
ettei näin olisikiaan. Ajattelen kaikkia asiat aina joka kulmalta, joten ymmärrän/näen paremmin toisen mahdolliset
vaikuttimet, mutta jotenkin en pysty sitä selittämään itselleni, että miksi joku olisi minulle ilkeä
ilman että olisin itse ensin tehnyt hänelle jotain ikävää.25 vastaa.
Juuri tuo vääräsyyllisyys ja se, että miettii aina osuuttaan ja miettii asioita kaikkien kannalta, ovat niitä asioita, jotka kääntyvät negatiiviseksi kun ne ovat liian vahvoja. Lievempinä ovat positiivisia ominaisuuksia.
Oli minullakin rajani jo aiemmin. Mutta ne rajat olivat liian isot. Luulin, että kyllä minua saa kohdella miten vain, minä olen henkisesti niin vahva, että kestän kyllä. Ajattelin asian järjellä, en huomioinut, että tuntui pahalta.
Minun miellyttämisenhaluni kulminoitui parisuhteessa. Olen edelleen sitä mieltä, että puoliväliin pitää tulla, mutta ennen luulin, että se olen minä, jonka pitää matkata 80 prossaa. Esim. Harrastin, mitä toinen tahtoi.
Mulla taas ystävyyssuhteisiin, eikä niitä enää olekaan, kun hiipuivat jokainen kun minä en ollut enää se joka aina otti yhteyttä. 5 kaverista jäi 1, joka soittelee minulle jos minusta ei ole kuulunut 3 kk:een. Muista ei ole kuulunut vuosiin. Eli vaikka tein kaikkeni heidän eteensä, he silti hylkäsivät minut. Tämä hylkääminen tapahtui juuri noin, että en enää jaksanut olla itse se ainoa yhteydenpitäjä, ja kun en sitä ollut enää, niin hylättiin. Hylkääminen kaverisuhteissa on ollut minulle aina pahin painajainen joka on toteutunut kerta toisensa jälkeen, joten kamalalta tuntui, enkä halua enää ystävystyä kenenkään kanssa.
Kumppaneille olen jopa korostetun tarkkarajainen, ja onneksi löysin mieheni joka on kuin valettu minulle <3
Päteekö samat ohjeet ja neuvot myös miehiin ilman, että te naiset haukutte meitä eron jälkeen narsisteiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäjien kannattaa myös miettiä sitä, että muista ihmisistä tuo miellyttäminen on ärsyttävää, joskus jopa loukkaavaa.
Ei ole kivaa miettiä haluaako se nyt oikeasti vai sanoiko vain. Tai jaksaako/ehtiikö/haluaako tulla avuksi vaikka lupasi. Tuntuu tosi inhottavalta jos huomaa ettei se toinen olisikaan halunnut vaikka niin kovasti toisin vakuutteli. Ei normaalisti ihmiset halua olla hyväksikäyttäjiä mutta miellyttäjä saattaa saada sinut tuntemaan itsesi sellaiseksi.
Ei ole kivaa jos ei voi luottaa toisen sanaan. Olisi paljon reilumpaa kaikille jos kerrottaisiin ettei nyt pysty. Tosi rasittavaa yrittää päätellä toisen puolesta.
Sekään ei ole kivaa jos toisella ei ole omia mielipiteitä, myötäilee vain kaikessa.
Tää on nyt eri asia. Ainakin mulla toisten miellyttäjänä on se ongelma, että joustan toisen toiveiden mukaan. Jos minä haluaisin syödä vaikkapa pizzaa ja kaverini kiinalaista ruokaa, niin menemme kiinalaiseen. Jos sanon ääneen, että haluaisin pizzalle niin yleensä toinen alkaa sitten kääntää päätäni asian suhteen. Perustelee miksi se kiinalainen on niin hyvä ja sinne kannattaa mennä. Osa pahoittaa näkyvästi mielestä ja "leppyy" vasta sinne kiinalaiseen mennessä. Eli vaikka sanoisin ajatukseni, niin en tule kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäjien kannattaa myös miettiä sitä, että muista ihmisistä tuo miellyttäminen on ärsyttävää, joskus jopa loukkaavaa.
Ei ole kivaa miettiä haluaako se nyt oikeasti vai sanoiko vain. Tai jaksaako/ehtiikö/haluaako tulla avuksi vaikka lupasi. Tuntuu tosi inhottavalta jos huomaa ettei se toinen olisikaan halunnut vaikka niin kovasti toisin vakuutteli. Ei normaalisti ihmiset halua olla hyväksikäyttäjiä mutta miellyttäjä saattaa saada sinut tuntemaan itsesi sellaiseksi.
Ei ole kivaa jos ei voi luottaa toisen sanaan. Olisi paljon reilumpaa kaikille jos kerrottaisiin ettei nyt pysty. Tosi rasittavaa yrittää päätellä toisen puolesta.
Sekään ei ole kivaa jos toisella ei ole omia mielipiteitä, myötäilee vain kaikessa.
Tää on nyt eri asia. Ainakin mulla toisten miellyttäjänä on se ongelma, että joustan toisen toiveiden mukaan. Jos minä haluaisin syödä vaikkapa pizzaa ja kaverini kiinalaista ruokaa, niin menemme kiinalaiseen. Jos sanon ääneen, että haluaisin pizzalle niin yleensä toinen alkaa sitten kääntää päätäni asian suhteen. Perustelee miksi se kiinalainen on niin hyvä ja sinne kannattaa mennä. Osa pahoittaa näkyvästi mielestä ja "leppyy" vasta sinne kiinalaiseen mennessä. Eli vaikka sanoisin ajatukseni, niin en tule kuulluksi.
Plus että minä olen myös sellainen ettei minulle ole monellakaan asialla mitään väliä, kuten nyt sillä mihin mennään syömään. Sanon alussa speksit, eli että mikä vain käy kunhan ei kiinalainen, tai pihvipaikka, näin ESImerkkinä, mutta muutoin muut päättäkööt, eli ne joille asialla on väliä. Tämä siksi koska olen silältavalla joviaali että en jaksa tapella asioista jotka ovat minulle ihan sama.
Muut sitten laajentavat tämän koskemaan niitäkin asioita jotka minulle ovat tärkeitä, jolloin ihmetellään että miten Suvituuli on nyt tuollainen äkäpussitiukkis, kun aina on niin easygoing ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miellyttäjien kannattaa myös miettiä sitä, että muista ihmisistä tuo miellyttäminen on ärsyttävää, joskus jopa loukkaavaa.
Ei ole kivaa miettiä haluaako se nyt oikeasti vai sanoiko vain. Tai jaksaako/ehtiikö/haluaako tulla avuksi vaikka lupasi. Tuntuu tosi inhottavalta jos huomaa ettei se toinen olisikaan halunnut vaikka niin kovasti toisin vakuutteli. Ei normaalisti ihmiset halua olla hyväksikäyttäjiä mutta miellyttäjä saattaa saada sinut tuntemaan itsesi sellaiseksi.
Ei ole kivaa jos ei voi luottaa toisen sanaan. Olisi paljon reilumpaa kaikille jos kerrottaisiin ettei nyt pysty. Tosi rasittavaa yrittää päätellä toisen puolesta.
Sekään ei ole kivaa jos toisella ei ole omia mielipiteitä, myötäilee vain kaikessa.
Tää on nyt eri asia. Ainakin mulla toisten miellyttäjänä on se ongelma, että joustan toisen toiveiden mukaan. Jos minä haluaisin syödä vaikkapa pizzaa ja kaverini kiinalaista ruokaa, niin menemme kiinalaiseen. Jos sanon ääneen, että haluaisin pizzalle niin yleensä toinen alkaa sitten kääntää päätäni asian suhteen. Perustelee miksi se kiinalainen on niin hyvä ja sinne kannattaa mennä. Osa pahoittaa näkyvästi mielestä ja "leppyy" vasta sinne kiinalaiseen mennessä. Eli vaikka sanoisin ajatukseni, niin en tule kuulluksi.
Aika monesti saa osakseen myös kiristämistä, että jos ei tehdä sen toisen henkilön tavalla, niin sitten ei tehdä ollenkaan. Saat sitten miellyttäjämirkkuna valita, että tehdäänkö taas tuon toisen tavalla vai eikö tehdä ollenkaan.
Itse kuuntelin nuorempana vain hiljaa ilkeilyjä esim.työpaikalla ja suvun piirissä. Pari kaveria pompotteli ja puuttui liikaa asioihini. Asetelmat olivat pitkäaikaisia ja räikeitä ja aiheuttivat itselleni kaunoja.
Rajojen asettaminen ei tapahtunut sujuvasti kuin self help oppaissa vaan tuli suoranaisia riitoja ja välirikko yhden kaverin kanssa kun en totellutkaan. Anopin kanssa kai kyräilevät välit pysyvästi.
Puolensa pitäminen ystävällisesti on tosi tärkeä taito sillä liian kiltti vetää puoleensa hyväksikäyttäjiä ja ilkimyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi ainoastaan se, että luovuin joistakin ihmissuhteista kokonaan. En olisi noissa ihmissuhteissa saanut kasvaa ja muuttua. Alkuun oli raskasta olla yksin, mutta koko ajan kävi helpommaksi. Sai olla oma itsensä eikä energiaa mennyt sen miettimiseen, mitä muut haluavat ja tuntevat. Oikeat ystävät antavat sinun muuttua ja löytää rajasi. Se on kuitenkin sinun oma tehtäväsi. Yksi ystävä olisi halunnut minun pitävän huolta omista rajoistaan, mutta sanoin että se ei ole minun tehtäväni. Jokaisen on opittava kantamaan itsensä ja rajansa.
3 vuotta sitten tein vahvan päätöksen:Minulla on oikeus karsia ne ihmiset elämästäni pois,jotka kohtelevat minua huonosti.Siitäkin huolimatta että olisivat sukua.Voin todella päätökseni kanssa hyvin.Homani olen tehnyt.Koko aikuisiän ojentanut käden palkatoman, autaakseni niitä , joilla kukan ei lähellä ja auttamassa.Kovan hinnan maksanut siitä itse. ON Aika huolehtia vain itsestä ja omasta hyvin voinnista. Mennyt on mennyt,tulevaisuutani en? Tiedän on vain tämä ainut päivä kerralla. Nyky Hetki On Ystäväni!
Mites te jotka jäitte ihan kysin kun poistitte hyväksikäyttäjät ympäriltänne?
Aika moni tässä ketjussa on sanonut, että on ollut se osapuoli, joka pitää yhteyttä ystäviin. Minulla on ollut juuri päinvastoin, minuun on yritetty pitää yhteyttä, koska olen ollut se, jolta saa kahvit vaikka keskellä yötä, aamupalan, jopa ruokaa, kyydin tai mitä tahansa apua. En ole osannut sanoa ei ihmisille, joista en edes pidä mutta jotka pyörivät ympärilläni. Ja tämä siis täysin yksipuolista, minun on turha yrittää kenellekään kahville tai mitään, ei se koskaan sovi. "Ystäväni" ovat ilenneet kieltäytyä vastaanottamasta minua kylään vuosia mutta silti he pyrkivät mulle kahville. Saattoivat sanoa, että kiva oli taas nähdä. No ei ollut.
Lopulta tajusin pistää stopin tälle. Ja nämä tyypit ovat häipyneet elämästäni eikä minulta puutu mitään. Mutta olen kuullut, että minua pidetään nykyisin vaikeana ihmisenä ja ihmetellään, että mikä sille tuli.
Ja aivan sama kuin ap:lla, lapsuudesta ja kasvatuksesta tämä käyttäytymismalli tuli.
Vierailija kirjoitti:
Mites te jotka jäitte ihan kysin kun poistitte hyväksikäyttäjät ympäriltänne?
Minulla on vuosi tätä tietä takana.
Minun on ennenkaikkea täytynyt oppia sietämään syyllisyyden tunteitani. Tajusin, että syyllistyminen oli heikkouteni ja siitä ihmiset osasivat vetää "jos et tee x niin muut pettyy", "ai jaa, sua ei kiinnosta nähdä, tuntuu nyt pahalta". Tajusin, että nuo tunteet on niiden toisten ongelmia eikä minun tarvitse syöksyä korjaamaan heidän tunteitaan.
Syyllisyys on korventanut minua fyysisesti, mutta kun uskallan antaa tunteen vain olla hetken niin se lakkaa häiritsemästä eikä sen käskyjä tarvitse noudattaa.
Olen siis tällä hetkellä ystävätön. 0 ystävää. Pidän yhteyttä vain ydinperheeseen ja olen avoliitossa. Kai senkin sietää, kun vaihtoehtona olisi ollut muiden polkujen mukaan hyppääminen. Jos on ollut houkutus vastata "kyllä", olen punninnut valinnan tarkkaan. Olen oppinut pitämään eniten omasta seurastani. Jos olisi valittavana kaveri tai omien tuunausprojektien kanssa vietetty päivä niin kyllä omat projektit voittaa.
Hetkittäin on tuntunut yksinäisyyttä, mutta kyllä tämän tilanne antaa niin paljon kaikkea muuta sen tilalle että matkustaisin julkisilla toiselle puolelle kaupunkia kuuntelemaan kaverin monologia kun f¥ckbuddy jätti ja itse en saanut keskusteluista mitään.
Pitää viihtyä omassa seurassa niin sitä ei vaihda mihinkään epämiellyttävämpään.
Miellytä ensin itseäsi. Voit kuvitella olevasi itse se joku muu.
Ydin on, että näkee itsensä yhtä arvokkaana kuin sen toisenkin, niin ei aina laita toista edelle.
+kannattaa satsata omaan ja läheisten (perhe) hyvinvointiin. muut eivät samalla tavalla sitä satsaamista arvosta kuin miten paljon se teillä arjessa vaikuttaa
+jos koet palauttavammaksi sen, että lähdet yksin lenkille kuin menisit kuuntelemaan jonkun kaverin murheita, niin mene lenkille
+jos joku on sinua kohtaan aktiivinen, satsaa ystävyyteen hänen kanssaan sen sijaan, että yksipuolisesti roikut jossakussa
++osta ne lahjat itsellesi ja perheellesi - ovat taatusti kiitollisempia kuin jotkut sukulaismuksut!