Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Onpa outo keskustelu. Pettäminen on ilmeisesti jotain, jolle ihminen ei voi mitään, ja jonka ihmettely on hirveää ja itsekästä. Itsekään en oikein ymmärrä varattujen kanssa peuhaamista, moraalitonta touhua ja antaa ihmisestä varsin epäluotettavan kuvan. On kaikille heti alusta asti selvää, että asia on väärin. Elämässä on paljon vastoinkäymisiä, joille ei voi mitään, mutta tällaiset sentään voi onneksi itse valita.
Voin sympatisoida monia muiden ihmisten tekemiä virheitä, mutta tilanteen pitäisi näyttää jollain tapaa ymmärrettävältä, jotta jaksaisin sitä kovin pitkään. Jos ystävä ei oikein näytä kuuntelevan mitään, sekin turhauttaa. Täyttä typeryyttä ei oikein jaksa ja se horjuttaa kunnioitusta ystävää kohtaan. Ainoa silmään pistävä asia ap:n sanomisissa on ystävän myötäily. Jos ei ymmärrä eikä ole samaa mieltä, ei kannata myötäillä, vaikka tuntuisikin, että pääsee siinä hetkessä helpommalla. Itse ottaisin tuossa tilanteessa vähän etäisyyttä, ja yrittäisin hellävaraisesti, mutta silti suoraan kertoa ystävälle(?) omasta näkökulmastani. On jo muutenkin riskinä, että ystävyys menee poikki kokonaan, mutta erityisesti, jos asioita ei käsitellä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Varattu mies osaa olla halutessaan todella hurmaava ja jalat alta vievä ja sinnikäs. Omalla kohdallani jahtasi minua puoli vuotta. En voinut täysin estää, koska sama työpaikka osin. Lupaili kuut ja taivaat. No loppu hyvin kaikki hyvin nyt oltu kolme vuotta yhdessä parisuhteessa vaikka alku ei mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla. En moralisoisi ja hypettäisi että osaa tehdä itse oikeat ratkaisut. Et voi valita keneen oikeasti rakastut vaikka mitä tekisit.
Sepä siinä juuri onkin kun itse ainakin voin aivan tasan tarkkaan valita kehen rakastun. On minuakin varatut miehet piirittäneet, mutta niistä tilanteista selviää kääntämällä kantapäät kohdetta päin ja marssimalla kohti uusia, vapaita miehiä. En koe millään tavalla olevani hallitsemattomien tunteideni uhri ja vietävissä, mutta ilmeisesti monet ovat.
Ap
Itse oon puoleen vuosisataan rakastunut 2 kertaa. 16-vuotiaana ja sitä kesti parikymmentä vuotta ja toisen kerran melkein nelikymppisenä. En todellakaan etsinyt ketään, eikä minua mitenkään piiritetty. En ole niin hemaisevan seksikäs, upea laatunainen, että miehiä pitäisi oikein kepillä häätää pois, vapaita tai varattuja. Useimmathan täällä on ja siksi ovat kaikki löytäneetkin upeat, vapaat, rakastavat ja uskolliset miehet..
Minä rakastuin ystävääni ja tunne oli molemminpuolinen. Siinä sai sitten miehen etäsuhde jäädä. Sovitaan vaikka niin, että olen suhdehistoriani perusteella hallitsematon tunteideni uhri.
Tuonkin voi tehdä niin, että lopettaa aiemman suhteen, ja sitten ihan vapaasti rakastuu uuteen. Mihinkään pitkään huijaukseen ja vedätykseen ei ole yhtään pakko mennä.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?
Sulla on nyt jokin hirveä hinku päästä kiusaamaan petettyjä naisia ja oikein hieroa tätä tuskaa heidän naamoilleen. Suosittelen itsetutkiskelua ja ehkä terapiaa tuohon. Turha ainakaan saarnata muille mitään empatiasta ja myötätunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Varattu mies osaa olla halutessaan todella hurmaava ja jalat alta vievä ja sinnikäs. Omalla kohdallani jahtasi minua puoli vuotta. En voinut täysin estää, koska sama työpaikka osin. Lupaili kuut ja taivaat. No loppu hyvin kaikki hyvin nyt oltu kolme vuotta yhdessä parisuhteessa vaikka alku ei mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla. En moralisoisi ja hypettäisi että osaa tehdä itse oikeat ratkaisut. Et voi valita keneen oikeasti rakastut vaikka mitä tekisit.
Sepä siinä juuri onkin kun itse ainakin voin aivan tasan tarkkaan valita kehen rakastun. On minuakin varatut miehet piirittäneet, mutta niistä tilanteista selviää kääntämällä kantapäät kohdetta päin ja marssimalla kohti uusia, vapaita miehiä. En koe millään tavalla olevani hallitsemattomien tunteideni uhri ja vietävissä, mutta ilmeisesti monet ovat.
Ap
Itse oon puoleen vuosisataan rakastunut 2 kertaa. 16-vuotiaana ja sitä kesti parikymmentä vuotta ja toisen kerran melkein nelikymppisenä. En todellakaan etsinyt ketään, eikä minua mitenkään piiritetty. En ole niin hemaisevan seksikäs, upea laatunainen, että miehiä pitäisi oikein kepillä häätää pois, vapaita tai varattuja. Useimmathan täällä on ja siksi ovat kaikki löytäneetkin upeat, vapaat, rakastavat ja uskolliset miehet..
Minä rakastuin ystävääni ja tunne oli molemminpuolinen. Siinä sai sitten miehen etäsuhde jäädä. Sovitaan vaikka niin, että olen suhdehistoriani perusteella hallitsematon tunteideni uhri.
Tuonkin voi tehdä niin, että lopettaa aiemman suhteen, ja sitten ihan vapaasti rakastuu uuteen. Mihinkään pitkään huijaukseen ja vedätykseen ei ole yhtään pakko mennä.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?
Oletkohan sinä nyt se sama tyyppi, joka täällä on ymmärtänyt että hänelle saarnataan asioista joista ketjussa keskustellaan?
En jaksaisi kuunnella jatkuvaa avautumista pettävästä aviomiehestä sellaisessakaan tapauksessa, että joku olisi vapaaehtoisesti suhteessa pettäjän kanssa. Joku sen jo täällä sanoikin; jos asian tiimoilta ei saa aikaiseksi kuin valitusta tunnista, päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen muttei ole aikomustakaan korjata asiaa, harva jaksaa kuunnella sitä jatkuvaa vatvomista.
Esimerkki (pätee sekä ystäväni tilanteeseen että sinun esimerkkiisi):
Tyyppi X: Minäpä laitan käteni tähän kuumalle levylle. Voihan olla että se tuntuukin kivalta!
Tyyppi Y: Ei kannata, se tekee kipeää ja tulee paha palovam--
Tyyppi X: TSSHH Auuuu! Ai ai sattuu! Eikä, sattuu! Tuli palovamma, miten tätä hoidetaan? Autatko hoitamaan tämän? Au, sattuu! Kuinka tekeekään kipeää! Inhottava vesikello, voi ei, mitä nyt tehdään. Sattuu. Enpä tee enää noin!
Tyyppi Y: Toki autan, laita käsi viileään veteen. Ei hätää, kipu menee ohi. Huudat hetken aikaa niin pahin laantuu. Virheistä oppii.
Tyyppi X: Noin, vesikello puhkesi. Hmm. Pitäisikö laittaa käsi tuohon kuumalle levylle? Pitäisikö koittaa? Ehkä lopputulos on tällä kertaa eri. Minäpä laitan!
Tyyppi Y: Ei kannata, muistat kyllä miten viimeksi kävi ja miten kauan toipuminen kesti.
Tyyppi X: TSSSH AAAAAAA!!! SATTUU! AUTA!
Tätä muutaman kymmenen kertaa ja alkaa kärsivällisemmälläkin Tyyppi Y:llä otsatuoni pullottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Varattu mies osaa olla halutessaan todella hurmaava ja jalat alta vievä ja sinnikäs. Omalla kohdallani jahtasi minua puoli vuotta. En voinut täysin estää, koska sama työpaikka osin. Lupaili kuut ja taivaat. No loppu hyvin kaikki hyvin nyt oltu kolme vuotta yhdessä parisuhteessa vaikka alku ei mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla. En moralisoisi ja hypettäisi että osaa tehdä itse oikeat ratkaisut. Et voi valita keneen oikeasti rakastut vaikka mitä tekisit.
Sepä siinä juuri onkin kun itse ainakin voin aivan tasan tarkkaan valita kehen rakastun. On minuakin varatut miehet piirittäneet, mutta niistä tilanteista selviää kääntämällä kantapäät kohdetta päin ja marssimalla kohti uusia, vapaita miehiä. En koe millään tavalla olevani hallitsemattomien tunteideni uhri ja vietävissä, mutta ilmeisesti monet ovat.
Ap
Itse oon puoleen vuosisataan rakastunut 2 kertaa. 16-vuotiaana ja sitä kesti parikymmentä vuotta ja toisen kerran melkein nelikymppisenä. En todellakaan etsinyt ketään, eikä minua mitenkään piiritetty. En ole niin hemaisevan seksikäs, upea laatunainen, että miehiä pitäisi oikein kepillä häätää pois, vapaita tai varattuja. Useimmathan täällä on ja siksi ovat kaikki löytäneetkin upeat, vapaat, rakastavat ja uskolliset miehet..
Minä rakastuin ystävääni ja tunne oli molemminpuolinen. Siinä sai sitten miehen etäsuhde jäädä. Sovitaan vaikka niin, että olen suhdehistoriani perusteella hallitsematon tunteideni uhri.
Tuonkin voi tehdä niin, että lopettaa aiemman suhteen, ja sitten ihan vapaasti rakastuu uuteen. Mihinkään pitkään huijaukseen ja vedätykseen ei ole yhtään pakko mennä.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?
Sulla on nyt jokin hirveä hinku päästä kiusaamaan petettyjä naisia ja oikein hieroa tätä tuskaa heidän naamoilleen. Suosittelen itsetutkiskelua ja ehkä terapiaa tuohon. Turha ainakaan saarnata muille mitään empatiasta ja myötätunnosta.
Pidän epäoikeudenmukaisuutta sietämättömänä ja toisen yläpuolelle asettumista vielä enemmän halveksuttavana.
Minua on kuule lapseni isä pettänyt (kuulema) niin monta kertaa, ettei kahden käden sormet riitä laskemaan kertoja. Ei tulisi mieleenikään syytellä niitä tuntemattomia naisia asiasta. Eiköhän kyse ollut ihan minun ja hänen välisistä ongelmista. Luonnollisesti erosimme, ja parempi näin. Mihin minä tarvitsen suhdetta, joka on niin loppu, etten toiselle riitä, eikä hän koe edes tarvetta olla asiasta mulle rehellinen?
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo keskustelu. Pettäminen on ilmeisesti jotain, jolle ihminen ei voi mitään, ja jonka ihmettely on hirveää ja itsekästä. Itsekään en oikein ymmärrä varattujen kanssa peuhaamista, moraalitonta touhua ja antaa ihmisestä varsin epäluotettavan kuvan. On kaikille heti alusta asti selvää, että asia on väärin. Elämässä on paljon vastoinkäymisiä, joille ei voi mitään, mutta tällaiset sentään voi onneksi itse valita.
Voin sympatisoida monia muiden ihmisten tekemiä virheitä, mutta tilanteen pitäisi näyttää jollain tapaa ymmärrettävältä, jotta jaksaisin sitä kovin pitkään. Jos ystävä ei oikein näytä kuuntelevan mitään, sekin turhauttaa. Täyttä typeryyttä ei oikein jaksa ja se horjuttaa kunnioitusta ystävää kohtaan. Ainoa silmään pistävä asia ap:n sanomisissa on ystävän myötäily. Jos ei ymmärrä eikä ole samaa mieltä, ei kannata myötäillä, vaikka tuntuisikin, että pääsee siinä hetkessä helpommalla. Itse ottaisin tuossa tilanteessa vähän etäisyyttä, ja yrittäisin hellävaraisesti, mutta silti suoraan kertoa ystävälle(?) omasta näkökulmastani. On jo muutenkin riskinä, että ystävyys menee poikki kokonaan, mutta erityisesti, jos asioita ei käsitellä nyt.
Puhut asiaa. Olen myötäillyt lähinnä ystäväni sydänsurun tuntemuksia, mutta tietyiltä osin myös osallistunut selittämään miehen käytöstä parhain päin. Tämä siksi, että huomaan sen parantavan ystäväni oloa edes hetkeksi kerrallaan. Se on siis tavallaan automaattista.
Nyt olen kuitenkin ihan tietoisesti päättänyt lopettaa sen, vaikkei se helppoa olekaan. Siis sanoa että mies on hyväksikäyttävä mulkku, kun toinen huokailee itku silmässä ja punaiset lasit päässään miten miehellä nyt varmasti on hyvä syy olla toista viikkoa vastaamatta viesteihin, sitähän varmaan ahdistaa tai jotain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Varattu mies osaa olla halutessaan todella hurmaava ja jalat alta vievä ja sinnikäs. Omalla kohdallani jahtasi minua puoli vuotta. En voinut täysin estää, koska sama työpaikka osin. Lupaili kuut ja taivaat. No loppu hyvin kaikki hyvin nyt oltu kolme vuotta yhdessä parisuhteessa vaikka alku ei mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla. En moralisoisi ja hypettäisi että osaa tehdä itse oikeat ratkaisut. Et voi valita keneen oikeasti rakastut vaikka mitä tekisit.
Sepä siinä juuri onkin kun itse ainakin voin aivan tasan tarkkaan valita kehen rakastun. On minuakin varatut miehet piirittäneet, mutta niistä tilanteista selviää kääntämällä kantapäät kohdetta päin ja marssimalla kohti uusia, vapaita miehiä. En koe millään tavalla olevani hallitsemattomien tunteideni uhri ja vietävissä, mutta ilmeisesti monet ovat.
Ap
Itse oon puoleen vuosisataan rakastunut 2 kertaa. 16-vuotiaana ja sitä kesti parikymmentä vuotta ja toisen kerran melkein nelikymppisenä. En todellakaan etsinyt ketään, eikä minua mitenkään piiritetty. En ole niin hemaisevan seksikäs, upea laatunainen, että miehiä pitäisi oikein kepillä häätää pois, vapaita tai varattuja. Useimmathan täällä on ja siksi ovat kaikki löytäneetkin upeat, vapaat, rakastavat ja uskolliset miehet..
Minä rakastuin ystävääni ja tunne oli molemminpuolinen. Siinä sai sitten miehen etäsuhde jäädä. Sovitaan vaikka niin, että olen suhdehistoriani perusteella hallitsematon tunteideni uhri.
Tuonkin voi tehdä niin, että lopettaa aiemman suhteen, ja sitten ihan vapaasti rakastuu uuteen. Mihinkään pitkään huijaukseen ja vedätykseen ei ole yhtään pakko mennä.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?
Oletkohan sinä nyt se sama tyyppi, joka täällä on ymmärtänyt että hänelle saarnataan asioista joista ketjussa keskustellaan?
En jaksaisi kuunnella jatkuvaa avautumista pettävästä aviomiehestä sellaisessakaan tapauksessa, että joku olisi vapaaehtoisesti suhteessa pettäjän kanssa. Joku sen jo täällä sanoikin; jos asian tiimoilta ei saa aikaiseksi kuin valitusta tunnista, päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen muttei ole aikomustakaan korjata asiaa, harva jaksaa kuunnella sitä jatkuvaa vatvomista.
Esimerkki (pätee sekä ystäväni tilanteeseen että sinun esimerkkiisi):
Tyyppi X: Minäpä laitan käteni tähän kuumalle levylle. Voihan olla että se tuntuukin kivalta!
Tyyppi Y: Ei kannata, se tekee kipeää ja tulee paha palovam--
Tyyppi X: TSSHH Auuuu! Ai ai sattuu! Eikä, sattuu! Tuli palovamma, miten tätä hoidetaan? Autatko hoitamaan tämän? Au, sattuu! Kuinka tekeekään kipeää! Inhottava vesikello, voi ei, mitä nyt tehdään. Sattuu. Enpä tee enää noin!
Tyyppi Y: Toki autan, laita käsi viileään veteen. Ei hätää, kipu menee ohi. Huudat hetken aikaa niin pahin laantuu. Virheistä oppii.
Tyyppi X: Noin, vesikello puhkesi. Hmm. Pitäisikö laittaa käsi tuohon kuumalle levylle? Pitäisikö koittaa? Ehkä lopputulos on tällä kertaa eri. Minäpä laitan!
Tyyppi Y: Ei kannata, muistat kyllä miten viimeksi kävi ja miten kauan toipuminen kesti.
Tyyppi X: TSSSH AAAAAAA!!! SATTUU! AUTA!Tätä muutaman kymmenen kertaa ja alkaa kärsivällisemmälläkin Tyyppi Y:llä otsatuoni pullottaa.
Ap
Ihan itse olet omin sanoin sanonut, että pidät hänen toimintaansa moraalittomana ja se vaikuttaa siihen, ettet jaksaisi hänen murheitaan kuunnella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Varattu mies osaa olla halutessaan todella hurmaava ja jalat alta vievä ja sinnikäs. Omalla kohdallani jahtasi minua puoli vuotta. En voinut täysin estää, koska sama työpaikka osin. Lupaili kuut ja taivaat. No loppu hyvin kaikki hyvin nyt oltu kolme vuotta yhdessä parisuhteessa vaikka alku ei mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla. En moralisoisi ja hypettäisi että osaa tehdä itse oikeat ratkaisut. Et voi valita keneen oikeasti rakastut vaikka mitä tekisit.
Sepä siinä juuri onkin kun itse ainakin voin aivan tasan tarkkaan valita kehen rakastun. On minuakin varatut miehet piirittäneet, mutta niistä tilanteista selviää kääntämällä kantapäät kohdetta päin ja marssimalla kohti uusia, vapaita miehiä. En koe millään tavalla olevani hallitsemattomien tunteideni uhri ja vietävissä, mutta ilmeisesti monet ovat.
Ap
Itse oon puoleen vuosisataan rakastunut 2 kertaa. 16-vuotiaana ja sitä kesti parikymmentä vuotta ja toisen kerran melkein nelikymppisenä. En todellakaan etsinyt ketään, eikä minua mitenkään piiritetty. En ole niin hemaisevan seksikäs, upea laatunainen, että miehiä pitäisi oikein kepillä häätää pois, vapaita tai varattuja. Useimmathan täällä on ja siksi ovat kaikki löytäneetkin upeat, vapaat, rakastavat ja uskolliset miehet..
Minä rakastuin ystävääni ja tunne oli molemminpuolinen. Siinä sai sitten miehen etäsuhde jäädä. Sovitaan vaikka niin, että olen suhdehistoriani perusteella hallitsematon tunteideni uhri.
Tuonkin voi tehdä niin, että lopettaa aiemman suhteen, ja sitten ihan vapaasti rakastuu uuteen. Mihinkään pitkään huijaukseen ja vedätykseen ei ole yhtään pakko mennä.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?
Oletkohan sinä nyt se sama tyyppi, joka täällä on ymmärtänyt että hänelle saarnataan asioista joista ketjussa keskustellaan?
En jaksaisi kuunnella jatkuvaa avautumista pettävästä aviomiehestä sellaisessakaan tapauksessa, että joku olisi vapaaehtoisesti suhteessa pettäjän kanssa. Joku sen jo täällä sanoikin; jos asian tiimoilta ei saa aikaiseksi kuin valitusta tunnista, päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen muttei ole aikomustakaan korjata asiaa, harva jaksaa kuunnella sitä jatkuvaa vatvomista.
Esimerkki (pätee sekä ystäväni tilanteeseen että sinun esimerkkiisi):
Tyyppi X: Minäpä laitan käteni tähän kuumalle levylle. Voihan olla että se tuntuukin kivalta!
Tyyppi Y: Ei kannata, se tekee kipeää ja tulee paha palovam--
Tyyppi X: TSSHH Auuuu! Ai ai sattuu! Eikä, sattuu! Tuli palovamma, miten tätä hoidetaan? Autatko hoitamaan tämän? Au, sattuu! Kuinka tekeekään kipeää! Inhottava vesikello, voi ei, mitä nyt tehdään. Sattuu. Enpä tee enää noin!
Tyyppi Y: Toki autan, laita käsi viileään veteen. Ei hätää, kipu menee ohi. Huudat hetken aikaa niin pahin laantuu. Virheistä oppii.
Tyyppi X: Noin, vesikello puhkesi. Hmm. Pitäisikö laittaa käsi tuohon kuumalle levylle? Pitäisikö koittaa? Ehkä lopputulos on tällä kertaa eri. Minäpä laitan!
Tyyppi Y: Ei kannata, muistat kyllä miten viimeksi kävi ja miten kauan toipuminen kesti.
Tyyppi X: TSSSH AAAAAAA!!! SATTUU! AUTA!Tätä muutaman kymmenen kertaa ja alkaa kärsivällisemmälläkin Tyyppi Y:llä otsatuoni pullottaa.
Ap
Ihan itse olet omin sanoin sanonut, että pidät hänen toimintaansa moraalittomana ja se vaikuttaa siihen, ettet jaksaisi hänen murheitaan kuunnella
Pääasiassa en jaksa kuunnella siksi, että ystäväni ei ole muusta puhunut moneen kuukauteen. Tarkemmin puoleentoista vuoteen. En jaksaisi toistuvasti kuunnella ahdistuneita monologeja muistakaan aiheista, olivat ne sitten mielestäni "moraalittomia" tai eivät.
Mutta kyllä ystäväni teon vääryys tietenkin tuo oman mausteensa asiaan. En käytä sanaa moraaliton koska en osaa määritellä sitä, moraali on varmaan jokaisella omansa ja käsite on joustava. En kuitenkaan hyväksy salasuhteita, vaikka eivät ne minun hyväksynnästäni riippuvaisia olekaan. Kuitenkin nyt ollaan tilanteessa, jossa olen saanut kuunnella salasuhteen vatvomista aivan liian pitkään, ja nyt vielä ties miten pitkät erosurkuttelut päälle. Olen todella sitä mieltä, että tässä haettiin ongelmia, ja nyt saatiin mitä tilattiin. Jaksaisin ehkä kuunnella vielä muutaman viikon mukisematta jos ystäväni olisi vaikka tullut petetyksi miehensä taholta, mutta mitta alkaa nyt täyttyä kun kyse on täysin ennustetusta lopputuloksesta suunnitellun kusetuksen päätyttyä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta se on. Varsinkin kun I told you. Meinas yhden ystävän kanssa mennä välit, kun sanoin oitis ettei mies tule vaimoaan jättämään ja rikot tässä itsesi ja tuhlaat aikaasi. No niinhän siinä kävi. Sattuu itsellä olemaan näkemystä asiaan, varattujen fraasit tuttuja ja eroamassa aina ollaan muutenkin joopajoo. Itse olen joutunut vieläpä uhatuksi, kun varatut miehet ovat sepitelleet vaimoilleen minun lähentelevän. Sieltä tullaan sitten ystävättärineen naisjoukolla kovistelemaan. Todella kiusallista. Etenkään jos itseä ei koko ukkomies kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskasta se on. Varsinkin kun I told you. Meinas yhden ystävän kanssa mennä välit, kun sanoin oitis ettei mies tule vaimoaan jättämään ja rikot tässä itsesi ja tuhlaat aikaasi. No niinhän siinä kävi. Sattuu itsellä olemaan näkemystä asiaan, varattujen fraasit tuttuja ja eroamassa aina ollaan muutenkin joopajoo. Itse olen joutunut vieläpä uhatuksi, kun varatut miehet ovat sepitelleet vaimoilleen minun lähentelevän. Sieltä tullaan sitten ystävättärineen naisjoukolla kovistelemaan. Todella kiusallista. Etenkään jos itseä ei koko ukkomies kiinnosta.
Joo, uskallan väittää että harvoin nuo pitkät salasuhteet johtavat mihinkään happy ever afteriin. Ei eroamisessa tai avioeron vireille laittamisessa kauaa mene, jos oikeasti on aikomus erota. Sitten ei auta kuin tehdä oma päätös että jääkö kakkosnaiseksi vai siirtyykö eteenpäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskasta se on. Varsinkin kun I told you. Meinas yhden ystävän kanssa mennä välit, kun sanoin oitis ettei mies tule vaimoaan jättämään ja rikot tässä itsesi ja tuhlaat aikaasi. No niinhän siinä kävi. Sattuu itsellä olemaan näkemystä asiaan, varattujen fraasit tuttuja ja eroamassa aina ollaan muutenkin joopajoo. Itse olen joutunut vieläpä uhatuksi, kun varatut miehet ovat sepitelleet vaimoilleen minun lähentelevän. Sieltä tullaan sitten ystävättärineen naisjoukolla kovistelemaan. Todella kiusallista. Etenkään jos itseä ei koko ukkomies kiinnosta.
Hyh, kuulostaa aika WT touhulle, ellette ole sitten kovin nuoria vielä.
Olen itse kiitollinen ystävilleni, jotka kuuntelivat ja esittivät näkemyksiään kun olin itse vastaavassa tilanteessa. Olemme nyt kyllä aviossa, eikä mitään kovin dramaattista tapahtunut muutenkaan, mutta olen kiitollinen silti aina rakkaimmista kolmesta ystävistä, jotka ovat elämässä olleet mukana jo vuosikymmeniä. Emme ole enää mitään tyttösiä niin niitä raskaampiakin murheita on varmasti edessäpäin hyvinkin lähellä, hyvä tietää, että joku on ns minun kulmassani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Varattu mies osaa olla halutessaan todella hurmaava ja jalat alta vievä ja sinnikäs. Omalla kohdallani jahtasi minua puoli vuotta. En voinut täysin estää, koska sama työpaikka osin. Lupaili kuut ja taivaat. No loppu hyvin kaikki hyvin nyt oltu kolme vuotta yhdessä parisuhteessa vaikka alku ei mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla. En moralisoisi ja hypettäisi että osaa tehdä itse oikeat ratkaisut. Et voi valita keneen oikeasti rakastut vaikka mitä tekisit.
Sepä siinä juuri onkin kun itse ainakin voin aivan tasan tarkkaan valita kehen rakastun. On minuakin varatut miehet piirittäneet, mutta niistä tilanteista selviää kääntämällä kantapäät kohdetta päin ja marssimalla kohti uusia, vapaita miehiä. En koe millään tavalla olevani hallitsemattomien tunteideni uhri ja vietävissä, mutta ilmeisesti monet ovat.
Ap
Itse oon puoleen vuosisataan rakastunut 2 kertaa. 16-vuotiaana ja sitä kesti parikymmentä vuotta ja toisen kerran melkein nelikymppisenä. En todellakaan etsinyt ketään, eikä minua mitenkään piiritetty. En ole niin hemaisevan seksikäs, upea laatunainen, että miehiä pitäisi oikein kepillä häätää pois, vapaita tai varattuja. Useimmathan täällä on ja siksi ovat kaikki löytäneetkin upeat, vapaat, rakastavat ja uskolliset miehet..
Minä rakastuin ystävääni ja tunne oli molemminpuolinen. Siinä sai sitten miehen etäsuhde jäädä. Sovitaan vaikka niin, että olen suhdehistoriani perusteella hallitsematon tunteideni uhri.
Tuonkin voi tehdä niin, että lopettaa aiemman suhteen, ja sitten ihan vapaasti rakastuu uuteen. Mihinkään pitkään huijaukseen ja vedätykseen ei ole yhtään pakko mennä.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?
Sulla on nyt jokin hirveä hinku päästä kiusaamaan petettyjä naisia ja oikein hieroa tätä tuskaa heidän naamoilleen. Suosittelen itsetutkiskelua ja ehkä terapiaa tuohon. Turha ainakaan saarnata muille mitään empatiasta ja myötätunnosta.
Anteeksi, helpottaisiko sitä petetyn tuskaa sitten ajatella, että oma mies oli jollain lailla vähemmän vastuussa siitä kivusta kuin se joku vieras nainen? Sitäkö tässä halutaan sanoa?
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Tunteet voi kuolettaa ajan kanssa, kun vain päättää tukahduttaa ne eikä lähde lietsomaan. Tekoihinsa sen sijaan voi vaikuttaa välittömästi, eikä kaikkia tunteitaan ja mielihalujaan ole pakko toteuttaa.
Olen minäkin ollut ihastunut ja rakastunut sopimattomaan kohteeseen, mutta minulla on luja moraali ja vahva itsekontrolli, ja olen pysynyt erossa sellaisesta johon ei ole lupaa tai järkeä sekaantua. En pysty elämään itseni kanssa, jos teen jotain omien arvojeni vastaista ja pystyn kärsimään sydänsuruista ja muusta kurjuudesta jos se tarkoittaa että siten säilytän itsekunnioitukseni.
Kaikenlaista voi aina selitellä, mutta kyllä se vaan on moraalin, selkärangan ja itsekurin puutetta että lähtee näihin pettämistouhuihin mukaan.
"'tis better to have loved and lost than never to have loved at all"
Ystäväsikin tämän vielä joku päivä oivaltaa ja jatkaa sitten elämäänsä eteenpäin rauha sydämessään ja lempeys katseessaan.
Ymmärrän tuskasi, ap. Minulla on vähän samanlainen tilanne pitkäaikaisen ystäväni kanssa, mutta ei liity salasuhteeseen tai pettämiseen, vaan ihastumiseen ja aikaisempiin sydänsuruihin. Näitä on nyt vatvottu 4 vuotta kohta. Samat 3-4h monologit ystävältä, yhdessä vaiheessa ihan oikeasti päivittäin. Edelleenkin hän voisi puhua sen 4h putkeen näistä jo 4 vuotta sitten esiin nousseista asioista joka päivä, jos vastaisin puhelimeen joka kerta, kun hän soittaa. Ennen näitä sotkuja soitin hänelle itsekin, nykyään en, koska tiedän, että sieltä tulee taas se terapiaa vaativa monologi. Puhelujen ulkopuolella hän vatvoo samoja asioita minulle somessa.
Osaan jo ulkoa kaikki hänen selitykset, pohdinnat, ahaa-elämykset, harmistukset, vakuuttelut, ahdistukset jne. Uusin on nyt tuo kohta 2 vuotta kestänyt ihastus. Ystäväni ei ole ilmaissut miehelle mitenkään, että on kiinnostunut hänestä, muuta kuin ehkä katsomalla miestä salaa, kun hän ei huomaa. Sitten hän on itkenyt oikeasti itsensä melkein its3murhan partaalle, kun mies ei ole lähestynyt häntä, ei huomannut häntä ja selkeästi mies ei siis häntä rakasta ja taas mahdollinen romanssi menee perseelleen.
??? No jos et kerro, että sinulla on tunteita, ei toinen tiedä. Meedioko sen miehen pitäisi olla?
Hirveintä tässä on se, että alunperin ystävänä on halunnut auttaa ja tukea. Mutta kun toinen jää siihen samaan suohon pyörimään, jossain vaiheessa ei enää itse jaksa. Tässä tapauksessa ystäväni tarvitsisi terapiaa ja lääkityksen, koska hänellä on selkeästi sekä traumoja että ADHD, joka aiheuttaa jumimista, mutta hän ei halua hoidattaa sitä. Lähisuvussa kulkee myös autismia ja sekin saattaa siellä taustalla vaikuttaa häneenkin.
Toinen on se, että ystävyyssuhteesta tulee terapiasuhde, eikä vastavuoroinen suhde. Minun kuulumisillani ei ole hänelle väliä, eikä hän pysty niihin nyt keskittymäänkään. Ohimennen ehkä kuittaa jotain ja sitten asia siirtyy jo häneen.
Rehellisesti olen noiden 3-4 maratonipuheluiden kanssa, jotka osaan jo ulkoa, joskus vaan jättänyt luurin pöydälle ja puuhannut omiani. Väliin kun vastaa välillä "joo", "kyllä", "on se kyllä niin" jne. niin se riittää hänelle. Koska hän ei halua keskustella, hän ei halua neuvoja tai apua, hän haluaa avautua ja terapioida itseään näin.
Minulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta olla käytettävissä tuntikausia päivittäin tai edes viikottain. Se aika on pois muusta, kuten omat työt, harrastukset, lepo, ruoanlaitto, siivous jne.
Voimia, ap! Ymmärrän ihan täysin...
Ette te mistään random akan tunteista välitä, teitä pelottaa vaan, että jos se päätyykin teidän miehen kanssa sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
En rakastu kehen tahansa. Todellakaan. Ihmisen pitää säväyttää jotenkin. Kirjoitin tuon,kun on kokemusta ihastumisesta varattuun,sain tietää myöhemmin tämän ihmisen olevan varattu. Kohtasimme sattumalta. Ensimmäinen kohtaaminen silloin riitti,että syttyi himo. En mitenkään hakemalla hakenut ketään. Tottakai oli silloin pettymys,että paljastui varatuksi,enkä halunnut sotkeutua toisten suhteeseen. Yleensä sitä tutustuu ihmiseen,vaikka jossain harrastuksessa tai koulussa ja sitä kautta tunteet syttyvät tai eivät syty. Kemioistakin riippuu.
Niin, nimenomaan. Se himo. Olen itsekin himoinnut miehiä myös esimerkiksi suhteessa ollessani, mutta teot ovat eri asia. Tekoihinsa voi aina vaikuttaa.
Ja tässä keississä ystäväni on alusta asti tiennyt vaimon olemassaolosta. Touhu on aktiivisesti pidetty salassa; tavattu muilla paikkakunnilla hotelleissa yms. Eikä kumpikaan ole mennyt tapaamisiin omilla autoillaan jotta kukaan ei haista palaneen käryä. Todellakin siis ihan aktiivista ja harkittua sumuttamista.
Ap
Luulisi, että vaikka työkaveriin olisi helppo ihastua, jos vielä joutuu tekemään lähekkäin töitä, kuten vaikka hammaslääkäri ja hammashoitaja. Helposti voisi tulla jotain jännitettä, jos muutenkin juttu luistaa tauolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'
Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....
Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?
Ap
Varattu mies osaa olla halutessaan todella hurmaava ja jalat alta vievä ja sinnikäs. Omalla kohdallani jahtasi minua puoli vuotta. En voinut täysin estää, koska sama työpaikka osin. Lupaili kuut ja taivaat. No loppu hyvin kaikki hyvin nyt oltu kolme vuotta yhdessä parisuhteessa vaikka alku ei mennytkään parhaalla mahdollisella tavalla. En moralisoisi ja hypettäisi että osaa tehdä itse oikeat ratkaisut. Et voi valita keneen oikeasti rakastut vaikka mitä tekisit.
Sepä siinä juuri onkin kun itse ainakin voin aivan tasan tarkkaan valita kehen rakastun. On minuakin varatut miehet piirittäneet, mutta niistä tilanteista selviää kääntämällä kantapäät kohdetta päin ja marssimalla kohti uusia, vapaita miehiä. En koe millään tavalla olevani hallitsemattomien tunteideni uhri ja vietävissä, mutta ilmeisesti monet ovat.
Ap
Itse oon puoleen vuosisataan rakastunut 2 kertaa. 16-vuotiaana ja sitä kesti parikymmentä vuotta ja toisen kerran melkein nelikymppisenä. En todellakaan etsinyt ketään, eikä minua mitenkään piiritetty. En ole niin hemaisevan seksikäs, upea laatunainen, että miehiä pitäisi oikein kepillä häätää pois, vapaita tai varattuja. Useimmathan täällä on ja siksi ovat kaikki löytäneetkin upeat, vapaat, rakastavat ja uskolliset miehet..
Minä rakastuin ystävääni ja tunne oli molemminpuolinen. Siinä sai sitten miehen etäsuhde jäädä. Sovitaan vaikka niin, että olen suhdehistoriani perusteella hallitsematon tunteideni uhri.
Tuonkin voi tehdä niin, että lopettaa aiemman suhteen, ja sitten ihan vapaasti rakastuu uuteen. Mihinkään pitkään huijaukseen ja vedätykseen ei ole yhtään pakko mennä.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?
Sulla on nyt jokin hirveä hinku päästä kiusaamaan petettyjä naisia ja oikein hieroa tätä tuskaa heidän naamoilleen. Suosittelen itsetutkiskelua ja ehkä terapiaa tuohon. Turha ainakaan saarnata muille mitään empatiasta ja myötätunnosta.
Anteeksi, helpottaisiko sitä petetyn tuskaa sitten ajatella, että oma mies oli jollain lailla vähemmän vastuussa siitä kivusta kuin se joku vieras nainen? Sitäkö tässä halutaan sanoa?
-sivusta
Vaikuttaa helpottavan, sillä ulkopuolisesta saatetaan leipoa jopa pariskunnan yhteinen vihollinen. Jopa silloin, kun hänellä itsellään ei ole ollut aktiivista osuutta asiaan. Mies pääsee syyllisyydestä ja vaimo voi jatkaa luottamista ja uskoa liittoon. Tasapaino säilyy, kun ongelma ulkoistetaan ja parisuhde voi jopa kriisin jälkeen parantua, kun yhdessä taistellaan tiiminä ulkoista uhkaa vastaan. Tylsistynyt suhde sai annoksen jännitysnäytelmää ja vaimo arvostaa tavoiteltua ukkoaan jälleen uusin silmin. -Sivusta.
En ymmärrä. Mielestäni tosiystävä lohduttaa, vaikka toinen olisi itse mokannut.
Minun kaverini ajoi korttinsa hyllylle ja joutui vielä maksamaan isot sakot pienistä tuloistaan, ja tietenkin ihan omaa typeryyttään se ylinopeus oli, mitäs muutakaan. Ei silti tullut mieleenkään olla kylmäkiskoinen tai välinpitämätön, saati että olisin alkanut moralisoimaan. Lohdutin minkä pystyin. Ja ennen kaikkea kuuntelin, kuuntelin ja kuuntelin.
Sun kannattaa säästää saarnasi sille, joka ei lopettanut aiempaa suhdettaan ja sitten ihan vapaasti rakastunut uuteen.
Tsaijjaijjai kun se tekee monelle kipeää kun joutuu katsomaan sitä tosiasiaa silmiin, että se oli ihan oma kultsimuffini, joka tarttui ohi heilahtaneeseen helmaan.
Mites Ap sellainen ystävä joka haluaa jäädä avioliittoon pettävän miehen kanssa vaikka sokea reettakin näkee, että se häntäheikki jatkaa epärehellisiä tapojaan? Saako se ystävä sitten vuodattaa, vai olisiko taas vähän sitä omaa hölmöyttä, sydänsurut?