Lue keskustelun säännöt.
Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä
15.02.2022 |
Jatkuvaa itkua ja avautumista. Jauhetaan samoja asioita tunnista ja päivästä toiseen. Miten se mies oli niin tärkeä, miten on niin tottunut siihen että soittelivat, miten sitä ja tätä.
Puolitoista vuotta kesti hänen suhteensa varattuun mieheen. Mies tietenkin jauhoi kokoajan että eroaa näillä näppäimillä. No, ei tietenkään eronnut, vaan kertoi ystävälleni ettei halua enää tavata ja lakkasi sitten vastaamasta yhteydenottoihin.
Tästä on aikaa 2 viikkoa ja olen jo lopen kyllästynyt. Sanoin alusta asti että tuo ei pääty hyvin, enkä nyt jaksaisi kuunnella teinimäistä sydänsuruvuodatusta. Harmittaa, kun haluaisin takaisin sen tyypin jonka kanssa pystyi puhumaan muustakin kuin jonkun toisen aviomiehestä.
Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?
Kaikenlisäksi tiedän, että kun ukkomies vaivautuu taas laittamaan viestiä, ystäväni kiitää taas paikalle kuin perässävedettävä koira.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siltä näkökulmalta että kaverisi pitää tajuta että oppii tästä virheestä ja ei tee uudelleen samaa virhettä. Laita miettimään mikä olisi todellinen hyvä parisuhde kysymällä kysymyksiä; mitä ajattelet, ja oletko ajatellut, mikä olisi hyvä suhde, mitä virheitä teit, mitä opit. Saa se ajattelemaan. Toivottavasti tajuaa että on enemmän arvoinen. Myöskin tota kaverin itsetuntoa voisi kehittää ja anna vaikka kirja tunne tunteesi ja tunne itsesi tai joku muu. Itsearvostus.
Jos on ok sille vielä mennä varattuja virittelemään (vuoden päästä), eikä ota opiksi niin sano suoraan silloin asiat ja sille että itse kaivat ongelmia ja voisi tehdä fiksummin. Hyvä kaveri sanoo joskus asiat suoraan jos muu ei auta
Olen tuo, jonka ystävä on rätnännyt ja vatvonut 4 vuotta kohta sydänsurujaan ja ihastumisiaan. Hänen kanssaan haastavinta on, että hän tiedostaa asiat ja silti haluaa puida niitä vuosikausia. Ilmeisesti syyllisyyden tunnosta tai muusta. Hän ihan oikeasti tarvitsisi terapiaa. Hän puhuu tyyliin "Se Jari oli ihan kamala. Sellainen hännystelijä, johon lankesin, kun oli huono itsetunto ja pidin hänestä. Miten se Jari olikin sellainen hännystelijä, miten mulla oli huono itsetunto? Mua kiusattiin lapsena niin sitä se on. Nyt en enää ottaisi Jaria. Se Jari yritti esittää fiksua, muttei ollut. Nyt en enää lähtisi Jarin mukaan. Sydämeen sattui aluksi kamalasti, kun kuvittelin menettäneeni elämäni rakkauden, mutta ei Jari ollut sitä. Hirvittävä huoli on nyt jäänyt, että toistan samat virheet. Sitten oli se Make, joka oli fiksumpi, mutta edelleen sielläkin oli tyhmiä juttuja. Make teki ja sanoi sitä ja tätä ja tuota. Otin Maken, koska tämä ja tämä syy itsessäni. Se Jari oli samanlainen, mutta Make oli vähän parempi. Oli huono itsetunto vieläkin silloin siitä lapsuudesta. En ottaisi enää Makea enkä Jaria. Jari teki sitä ja tätä. Make teki sitä ja tätä. Lapsena kohdeltiin huonosti niin musta tuli tällainen."
Tätä on siis jankattu Makesta ja Jarista 4 vuotta. Tismalleen samat asiat joka kerta, kun puhutaan, ja se tulee joka kerta 3-4h monologina. Jos hän saisi päättää, eli saisi minut jotenkin päivittäin kiinni, hän jankkaisi Jarista, Makesta ja itsensä ymmärtämisestä päivittäin eli 21-28h viikossa. Sen lisäksi varmaan 15h vielä somessa eli työpäivän verran minun pitäisi olla hänen käytettävissään viikoittain seuraavat 5 vuotta tai enemmän.
Ihastumisen jankkaaminen on nyt jatkunut 2 vuotta. Sekin menee suunnilleen "En uskalla lähestyä, koska pelkään torjuntaa, kun minua on kohdeltu huonosti. Tiedän,että pitäisi olla rohkeampi. Tiedän, että jos en tee mitään, hän voi ihastua toiseen mieheen ja sitten elämäni on pilalla,mutta en vaan saa itseäni edes katsomaan hänen suuntaansa, vaikka tunnenkin miehen jo, kun jos se mies sanookin ei, niin en kestä, varmaan kuolen siihen paikkaan. Ahistaa kauheesti, oon itkenyt taas 2 viikkoa kun se mies ei huomaa mua ja minä en uskalla".
Seuraavana päivänä sama litannia uudestaan 3-4h. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. 2 vuotta jo!
Hänelle on siis aivan turhaa sanoa, että nyt riittää, selvittele ongelmasi. Hän tietää ne, mutta ei halua fyysisesti tehdä asialle mitään, kuten hakeutua terapiaan, hankkia lääkityksen hoitamattomaan ongelmaan (se ADHD siellä) tai kysyä siltä mieheltä, että moi lähdetkö kahville?
Kuulostaa siltä että hän pakenee jotain. Ehkä sen kiusaamisen jättämää traumaa.
Minä esim pakenin pitkän liittoni päättymistä ja sen kauheimman asian kohtaamista, että päätökseni tuottaa surua ja hätää lapselleni, salasuhteeseen. Voin sanoa ihan vilpittömästi, ettei valintani moraalittomuus silloin vaivannut mieltäni, sain itselleni kipeästi kaipaamaani muuta ajateltavaa. En hajoittanut kenenkään perhettä, sitä en varmasti olisi tehnyt, koska lapsen pettymys oli juuri se asia joka painoi mieltäni, mutta kuitenkin, hajoitin seurustelusuhteen.
Mies oli koittanut eroa rakennella naisesta jo n vuoden, välillä päättäväisemmin, mutta enimmäkseen passiivisesti konfliktia vältellen. Tällä perustelin silloin itselleni tekemiseni. Ko naista kohtaan tunteeni on nyt monenlaisten käänteiden jälkeen halveksuva, mutta silti tunnistan ja tunnustan nyt että häntä kohdeltiin tilanteessa väärin. En toistaisi tekoani, enkä suosittelisi tällaista toimintaa kenellekään.
Oikeutit toisten parisuhteeseen sekaantumisen sillä, että sinulla oli niin paha olo elämäntilanteessasi ja lapsesi kärsii siitä sinun pahasta olostasi, jos et saa muuta ajateltavaa. Ajattelit, että voit kivasti pyhässä äidin mielessäsi vedota lapsen etuun ja että moraaliton toimintasi olisi jotenkin hyväksyttävämpää, kun sinä saat jotain tukea omaan hankalaan elämäntilanteeseesi vaikka sitten varatulta mieheltä, jolloin tästä kohentunut mielialasi olisi myös lapsesi etu. Vetosit myös siihen, että koska tuolla pariskunnalla ei ole lapsia, niin he eivät ole samalla tavalla oikea perhe kuin mitä sinä olit eksäsi ja lapsesi kanssa. Tuliko sinulle ollenkaan mieleen se, että ehkä sille petetylle naiselle hänen puolisonsa oli ihan oikea perhe?
Joo niinhän ne pettäjät aina selittävät, että parisuhde on huono ja ovat eroamassa ja puoliso ei vain ymmärrä ja plääplääplää, jotta kolmannet pyörät eivät hyppää leikistä pois. Sinäkin perustit omat näkemyksesi peteystä naisesta ensin sen pettäjäpuolison sanoihin, vaikka tiesit niiden olevan paskapuhetta. Uskottomuuden paljastumisen jälkeen perustit näkemyksesi sitten siihen, kuinka tuo petetty nainen toimii sinun ja pettäjäpuolison toiminnan hänessä laukaisseessa traumaattisessa kriisissä. Samalla et itse suostunut vetäytymään taka-alalle ja antanut puolisoiden selvittää uskottomuuskriisiä keskenään, koska vetosit sinulla olevan niin paha olo ja sinun kallisarvoinen lapsesi kärsii siitä sinun pahasta olosta. Lopulta sitten aloit halveksumaan tuota petettyä naista, joka toimi uskottomuuskriisissä juuri niin suurella vihalla, raivolla, surulla ja epätoivolla kuin perheensä menettänyt ja murskattu ihminen vain voi toimia. Sinun on paljon helpompi maalata uskottomuuskriisin pyörteissä oireilevasta petetystä puolisosta hirviömäinen kuva kuin myöntää se, että itse olet epärehellinen ja tekosyitä suoltava selittelijä, joka omiin traumoihinsa vedoten ja lapsikorttia heilutellen oikeuttaa toisten ihmisten paskamaisen kohtelun.
Kaiken päätteeksi toteat, että toimisit nyt toisin. Niinhän ne kroonisesti toisia ihmisiä huonosti kohtelevat tekevät: Ensin toimivat paskasti vedoten omaan henkilöhistoriaansa ja toisten säälintunteeseen, ja sitten jatkavat tekosyiden varjolla moraalitonta toimintaansa tietäen, että voivat aina jälkikäteen surkutellen todeta, että "Olisi pitänyt toimia silloin toisin".
Ota vastuu itsestäsi ja omasta toiminnastasi kolmantena pyöränä, ja lopeta se paskanjauhaminen ja petetyn puolison halveksuminen, koska se jos mikä on äärimmäisen kuvottavaa.
Tekstistäsi voisin melkein kuvitella että pääsin jälleen tekemisiin tämän viehättävän persoonan kanssa joka muutama vuosi sitten tuli mulle niin tutuksi.
a) en perustellut itselleni mitään silloin sillä, että surin omaa eroani, saati lapseni edulla. Enkä näin väittänytkään. Ei, en miettinyt tämän naisen asemaa ollenkaan, ei kiinnostanut, ei tullut mieleen, ei surettanut jne. Olin käpertynyt omiin ongelmiini.
b) Hei eivät olleet perhe, he eivät edes asuneet samassa läänissä. Olen yhä sitä mieltä, että parisuhteesta on oikeus erota ilman että saa osakseen lääkepurkki tai ase kädessä esitettyjä uhkauksia, päällekäymistä ja mustamaalaamista. Pettämistä en yhäkään pidä hyväksyttävänä.
c) hirviömäistä on sotkea siihen omaan kriisiin asiaan täysin ulkopuolisia ihmisiä, mm alakouluikäinen lapsi ja uhata ajaa autolla toisen ihmisen perheen päälle (joo joo kriisi ja pahamieli, sekö oikeuttaa uhkailla asiaan täysin viatonta lasta??) Hirviömäistä on lisäksi ENNEN mitään uskottomuuksia istuttaa kumppanin päähän että tästä jos eroat niin olet sitten vastuussa siitä, että äitini menettää jälleen yhden tyttären.
Että jos olet kyseinen ihminen niin katsoppa vaan pitkään ja hartaasti peiliin. Minä sentään kerroin oppineeni elämäni tähän saakka ainoasta ihmissuhdedraamasta jotain, sinä et kaikesta päätellen ole oppinut vieläkään mitään vaikka poltettuja siltoja on takanasi jo useampia.
a) Ei tule yllätyksenä, ettei sinua kiinnosta oman toimintasi vaikutukset muihin ihmisiin.
b) Sinä et määrittele sitä, miten toinen ihminen kokee perheen. Parisuhteesta on oikeus erota, mutta sen voi tehdä myös entistä puolisoa ja mennyttä parisuhdetta arvostaen ilman pettämistä.
c) Siitä hetkestä lähtien, kun ihmisestä tulee vanhempi, hän on vastuussa oman hyvinvointinsa lisäksi myös lapsensa hyvinvoinnista. Tähän vastuuseen sisältyy olennaisesti sellaisten elämänvalintojen tekeminen, joilla varmistaa oman lapsensa tasapainoisen lapsuuden ja minimoi riskit lapsuuden tasapainoisuuden vaarantumiselle. Vastuullinen ja tasapainoinen vanhempi ei esimerkiksi liity rikollisjengiin, koska tietää, että siinä on riskinä hänen lapsensa joutuminen maalitauluksi. Vastuullinen ja tasapainoinen vanhempi ei myöskään ryhdy vetämään huumeita, koska haluaa tarjota lapselleen turvallisen ja läsnäolevan vanhemman. Vastuullinen ja tasapainoinen vanhempi ei myöskään ryhdy kolmanneksi pyöräksi, koska tietää satavarmasti tuollaisen touhun ja etenkin uskottomuuden paljastumisen aiheuttamat riskit omaan lapseensa. Vanhemman valinnat vaikuttavat aina lapseen - halusi vanhempi sitä tai ei. Ja siitä lapsesta on vastuussa vain ja ainoastaan lapsen vanhemmat - ei varattu mies eikä petetty nainen. Sinulla oli mahdollisuus kieltäytyä kolmantena pyöränä olemisesta ja oman lapsesi asettamisesta riskialttiiseen asemaan. Sinulla oli uskottomuuden paljastuttua mahdollisuus rauhoittaa tilanne, vetäytyä taka-alalle, antaa pettäjän ja petetyn selvittää asiansa kahden kesken, ja keskittyä ihan täysin omaan lapseesi jättäen varattu mies omaan arvoonsa. Et tehnyt niin. Nyt sinua hävettää se, että olet laiminlyönyt vanhemmuuden tärkeimmän tehtävän, ja sinua pidetään itsekkäänä, typeränä ja epätasapainoisena vanhempana. Ja koska sinua hävettää tuo sinun oma toimintasi liikaa, yrität kääntää huomion siihen, kuinka kamala ja hirviömäinen tämä petetty nainen on. Petetty ei ole voinut kieltäytyä petetyksi tulemisesta eikä hän ole voinut kieltäytyä siitä paskasta, mitä sinä olit osallisena hänen niskaansa kaatamassa. On täysin inhimillisellä tasolla ymmärrettävää, että petetty reagoi uskottomuuteen hyvin voimakkaasti varsinkin, kun kolmas pyörä on kuviossa aktiivisesti mukana. Uhkailu ei tietenkään ole oikein, mutta se on varsin pientä verrattuna siihen, mitä vastaavissa uskottomuuskriiseissä on maailmanhistoriassa tapahtunut. Ja mikäli tuo petetty nainen oli niin hirviömäinen, niin miksi sinä et sitten vain poistunut paletista? Etkö välittänyt oman lapsesi turvallisuudesta sen vertaa?
Mistäs sinä tiedät kuka tässä kuviossa on vastuuta kantanut ja millä muotoa? Jos mitään tästä käteen jäi niin olen todella tyytyväinen, että mies pääsi tuosta takiaisesta eroon. Itse epäili, ettei yksin olisi saanut kerättyä voimaa kahlata sitä p*aa läpi vielä pitkään aikaan.
Asiahan ei mulle kuulu kun ei ollut minun kumppani tai edes tuttu, mutta ihan saattaa olla veren kaivamista omasta nenästä jos ei useasta pyynnöstä huolimatta suostu aloittamaan edes keskustelua erosta. Miten sinä arvostavasti eroat tyypistä, joka lukkiutuu vessaan pilleripurkin ja puhelimen kanssa kun edes mainitset asiasta? Kerro ihan konkreettisia neuvoja oi sinä parisuhdekriisien ylin tuomari, ei mitään numerot estoon ja moro vaan, se voi olla vähän kepeä neuvo kun lähtijä pelkää seuuraavaksi saavansa joko suruviestin tai vaihtoehtoisesti kuulla kuinka työpaikalla on toimitusjohtajasta lähtien kaikki saaneet kuulla mikä p*a sitä ollaankaan. Ja terapiaan ei lähdetä, eikä kellekään ole lupaa ongelmista hiiskua kun ne on niiiiiin henkilökohtaisia ja niiiiin kipeitä asioita. (BTW jos haluaisin manipuloida kumppaniani tahtooni, pyrkisin minäkin varmistelemaan, ettei hän keskustele meidän asioistamme kenenkään muun kanssa. Tälle taitaa muuten olla joku termikin, muistaako kukaan.?)
Jännä juttu muuten, miten sitä joillain päähänpotkituilla onkin henkilöhistoriassaan niitä välirikkoja jo niin että pitää ottaa toisenkin käden sormet laskutoimitukseen mukaan? Mutta eihän missään tapauksessa kukaan koskaan saa kysyä, että olisko tarpeen mennä itseen, eihän? Kunhan kukaan ei vaan petä tai ala kolmanneksi osapuoleksi, se on se ainoa rikos minkä ihmissuhteessa, omassa tai jonkun muun, voit mennä tekemään. [Ai niin sorry, unohdin, omaa ex aviopuolisoa sai kyllä aikoinaan pettää, mut se olikin ihan toinen juttu kun se oli ulkomailla tai jotain..]
No mutta tämähän muuttaakin asian aivan täysin! Ajattele, että vaikka sinä olet vastaeronneena ollut käpertyneenä omiin ongelmiisi ja murehtinut pettymyksen aiheuttamista omalle lapsellesi, niin silti sinulla on riittänyt resursseja priorisoida hädässä olevan varatun miehen pelastaminen hirviömäisen narsistinaisen kynsistä oman lapsesi turvallisuuden takaamisen edelle. Voit taputtaa itseäsi selkään - Olet vahva ja aikaansaava sankaritar!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siltä näkökulmalta että kaverisi pitää tajuta että oppii tästä virheestä ja ei tee uudelleen samaa virhettä. Laita miettimään mikä olisi todellinen hyvä parisuhde kysymällä kysymyksiä; mitä ajattelet, ja oletko ajatellut, mikä olisi hyvä suhde, mitä virheitä teit, mitä opit. Saa se ajattelemaan. Toivottavasti tajuaa että on enemmän arvoinen. Myöskin tota kaverin itsetuntoa voisi kehittää ja anna vaikka kirja tunne tunteesi ja tunne itsesi tai joku muu. Itsearvostus.
Jos on ok sille vielä mennä varattuja virittelemään (vuoden päästä), eikä ota opiksi niin sano suoraan silloin asiat ja sille että itse kaivat ongelmia ja voisi tehdä fiksummin. Hyvä kaveri sanoo joskus asiat suoraan jos muu ei auta
Olen tuo, jonka ystävä on rätnännyt ja vatvonut 4 vuotta kohta sydänsurujaan ja ihastumisiaan. Hänen kanssaan haastavinta on, että hän tiedostaa asiat ja silti haluaa puida niitä vuosikausia. Ilmeisesti syyllisyyden tunnosta tai muusta. Hän ihan oikeasti tarvitsisi terapiaa. Hän puhuu tyyliin "Se Jari oli ihan kamala. Sellainen hännystelijä, johon lankesin, kun oli huono itsetunto ja pidin hänestä. Miten se Jari olikin sellainen hännystelijä, miten mulla oli huono itsetunto? Mua kiusattiin lapsena niin sitä se on. Nyt en enää ottaisi Jaria. Se Jari yritti esittää fiksua, muttei ollut. Nyt en enää lähtisi Jarin mukaan. Sydämeen sattui aluksi kamalasti, kun kuvittelin menettäneeni elämäni rakkauden, mutta ei Jari ollut sitä. Hirvittävä huoli on nyt jäänyt, että toistan samat virheet. Sitten oli se Make, joka oli fiksumpi, mutta edelleen sielläkin oli tyhmiä juttuja. Make teki ja sanoi sitä ja tätä ja tuota. Otin Maken, koska tämä ja tämä syy itsessäni. Se Jari oli samanlainen, mutta Make oli vähän parempi. Oli huono itsetunto vieläkin silloin siitä lapsuudesta. En ottaisi enää Makea enkä Jaria. Jari teki sitä ja tätä. Make teki sitä ja tätä. Lapsena kohdeltiin huonosti niin musta tuli tällainen."
Tätä on siis jankattu Makesta ja Jarista 4 vuotta. Tismalleen samat asiat joka kerta, kun puhutaan, ja se tulee joka kerta 3-4h monologina. Jos hän saisi päättää, eli saisi minut jotenkin päivittäin kiinni, hän jankkaisi Jarista, Makesta ja itsensä ymmärtämisestä päivittäin eli 21-28h viikossa. Sen lisäksi varmaan 15h vielä somessa eli työpäivän verran minun pitäisi olla hänen käytettävissään viikoittain seuraavat 5 vuotta tai enemmän.
Ihastumisen jankkaaminen on nyt jatkunut 2 vuotta. Sekin menee suunnilleen "En uskalla lähestyä, koska pelkään torjuntaa, kun minua on kohdeltu huonosti. Tiedän,että pitäisi olla rohkeampi. Tiedän, että jos en tee mitään, hän voi ihastua toiseen mieheen ja sitten elämäni on pilalla,mutta en vaan saa itseäni edes katsomaan hänen suuntaansa, vaikka tunnenkin miehen jo, kun jos se mies sanookin ei, niin en kestä, varmaan kuolen siihen paikkaan. Ahistaa kauheesti, oon itkenyt taas 2 viikkoa kun se mies ei huomaa mua ja minä en uskalla".
Seuraavana päivänä sama litannia uudestaan 3-4h. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. 2 vuotta jo!
Hänelle on siis aivan turhaa sanoa, että nyt riittää, selvittele ongelmasi. Hän tietää ne, mutta ei halua fyysisesti tehdä asialle mitään, kuten hakeutua terapiaan, hankkia lääkityksen hoitamattomaan ongelmaan (se ADHD siellä) tai kysyä siltä mieheltä, että moi lähdetkö kahville?
Kuulostaa siltä että hän pakenee jotain. Ehkä sen kiusaamisen jättämää traumaa.
Minä esim pakenin pitkän liittoni päättymistä ja sen kauheimman asian kohtaamista, että päätökseni tuottaa surua ja hätää lapselleni, salasuhteeseen. Voin sanoa ihan vilpittömästi, ettei valintani moraalittomuus silloin vaivannut mieltäni, sain itselleni kipeästi kaipaamaani muuta ajateltavaa. En hajoittanut kenenkään perhettä, sitä en varmasti olisi tehnyt, koska lapsen pettymys oli juuri se asia joka painoi mieltäni, mutta kuitenkin, hajoitin seurustelusuhteen.
Mies oli koittanut eroa rakennella naisesta jo n vuoden, välillä päättäväisemmin, mutta enimmäkseen passiivisesti konfliktia vältellen. Tällä perustelin silloin itselleni tekemiseni. Ko naista kohtaan tunteeni on nyt monenlaisten käänteiden jälkeen halveksuva, mutta silti tunnistan ja tunnustan nyt että häntä kohdeltiin tilanteessa väärin. En toistaisi tekoani, enkä suosittelisi tällaista toimintaa kenellekään.
Oikeutit toisten parisuhteeseen sekaantumisen sillä, että sinulla oli niin paha olo elämäntilanteessasi ja lapsesi kärsii siitä sinun pahasta olostasi, jos et saa muuta ajateltavaa. Ajattelit, että voit kivasti pyhässä äidin mielessäsi vedota lapsen etuun ja että moraaliton toimintasi olisi jotenkin hyväksyttävämpää, kun sinä saat jotain tukea omaan hankalaan elämäntilanteeseesi vaikka sitten varatulta mieheltä, jolloin tästä kohentunut mielialasi olisi myös lapsesi etu. Vetosit myös siihen, että koska tuolla pariskunnalla ei ole lapsia, niin he eivät ole samalla tavalla oikea perhe kuin mitä sinä olit eksäsi ja lapsesi kanssa. Tuliko sinulle ollenkaan mieleen se, että ehkä sille petetylle naiselle hänen puolisonsa oli ihan oikea perhe?
Joo niinhän ne pettäjät aina selittävät, että parisuhde on huono ja ovat eroamassa ja puoliso ei vain ymmärrä ja plääplääplää, jotta kolmannet pyörät eivät hyppää leikistä pois. Sinäkin perustit omat näkemyksesi peteystä naisesta ensin sen pettäjäpuolison sanoihin, vaikka tiesit niiden olevan paskapuhetta. Uskottomuuden paljastumisen jälkeen perustit näkemyksesi sitten siihen, kuinka tuo petetty nainen toimii sinun ja pettäjäpuolison toiminnan hänessä laukaisseessa traumaattisessa kriisissä. Samalla et itse suostunut vetäytymään taka-alalle ja antanut puolisoiden selvittää uskottomuuskriisiä keskenään, koska vetosit sinulla olevan niin paha olo ja sinun kallisarvoinen lapsesi kärsii siitä sinun pahasta olosta. Lopulta sitten aloit halveksumaan tuota petettyä naista, joka toimi uskottomuuskriisissä juuri niin suurella vihalla, raivolla, surulla ja epätoivolla kuin perheensä menettänyt ja murskattu ihminen vain voi toimia. Sinun on paljon helpompi maalata uskottomuuskriisin pyörteissä oireilevasta petetystä puolisosta hirviömäinen kuva kuin myöntää se, että itse olet epärehellinen ja tekosyitä suoltava selittelijä, joka omiin traumoihinsa vedoten ja lapsikorttia heilutellen oikeuttaa toisten ihmisten paskamaisen kohtelun.
Kaiken päätteeksi toteat, että toimisit nyt toisin. Niinhän ne kroonisesti toisia ihmisiä huonosti kohtelevat tekevät: Ensin toimivat paskasti vedoten omaan henkilöhistoriaansa ja toisten säälintunteeseen, ja sitten jatkavat tekosyiden varjolla moraalitonta toimintaansa tietäen, että voivat aina jälkikäteen surkutellen todeta, että "Olisi pitänyt toimia silloin toisin".
Ota vastuu itsestäsi ja omasta toiminnastasi kolmantena pyöränä, ja lopeta se paskanjauhaminen ja petetyn puolison halveksuminen, koska se jos mikä on äärimmäisen kuvottavaa.
Tekstistäsi voisin melkein kuvitella että pääsin jälleen tekemisiin tämän viehättävän persoonan kanssa joka muutama vuosi sitten tuli mulle niin tutuksi.
a) en perustellut itselleni mitään silloin sillä, että surin omaa eroani, saati lapseni edulla. Enkä näin väittänytkään. Ei, en miettinyt tämän naisen asemaa ollenkaan, ei kiinnostanut, ei tullut mieleen, ei surettanut jne. Olin käpertynyt omiin ongelmiini.
b) Hei eivät olleet perhe, he eivät edes asuneet samassa läänissä. Olen yhä sitä mieltä, että parisuhteesta on oikeus erota ilman että saa osakseen lääkepurkki tai ase kädessä esitettyjä uhkauksia, päällekäymistä ja mustamaalaamista. Pettämistä en yhäkään pidä hyväksyttävänä.
c) hirviömäistä on sotkea siihen omaan kriisiin asiaan täysin ulkopuolisia ihmisiä, mm alakouluikäinen lapsi ja uhata ajaa autolla toisen ihmisen perheen päälle (joo joo kriisi ja pahamieli, sekö oikeuttaa uhkailla asiaan täysin viatonta lasta??) Hirviömäistä on lisäksi ENNEN mitään uskottomuuksia istuttaa kumppanin päähän että tästä jos eroat niin olet sitten vastuussa siitä, että äitini menettää jälleen yhden tyttären.
Että jos olet kyseinen ihminen niin katsoppa vaan pitkään ja hartaasti peiliin. Minä sentään kerroin oppineeni elämäni tähän saakka ainoasta ihmissuhdedraamasta jotain, sinä et kaikesta päätellen ole oppinut vieläkään mitään vaikka poltettuja siltoja on takanasi jo useampia.
a) Ei tule yllätyksenä, ettei sinua kiinnosta oman toimintasi vaikutukset muihin ihmisiin.
b) Sinä et määrittele sitä, miten toinen ihminen kokee perheen. Parisuhteesta on oikeus erota, mutta sen voi tehdä myös entistä puolisoa ja mennyttä parisuhdetta arvostaen ilman pettämistä.
c) Siitä hetkestä lähtien, kun ihmisestä tulee vanhempi, hän on vastuussa oman hyvinvointinsa lisäksi myös lapsensa hyvinvoinnista. Tähän vastuuseen sisältyy olennaisesti sellaisten elämänvalintojen tekeminen, joilla varmistaa oman lapsensa tasapainoisen lapsuuden ja minimoi riskit lapsuuden tasapainoisuuden vaarantumiselle. Vastuullinen ja tasapainoinen vanhempi ei esimerkiksi liity rikollisjengiin, koska tietää, että siinä on riskinä hänen lapsensa joutuminen maalitauluksi. Vastuullinen ja tasapainoinen vanhempi ei myöskään ryhdy vetämään huumeita, koska haluaa tarjota lapselleen turvallisen ja läsnäolevan vanhemman. Vastuullinen ja tasapainoinen vanhempi ei myöskään ryhdy kolmanneksi pyöräksi, koska tietää satavarmasti tuollaisen touhun ja etenkin uskottomuuden paljastumisen aiheuttamat riskit omaan lapseensa. Vanhemman valinnat vaikuttavat aina lapseen - halusi vanhempi sitä tai ei. Ja siitä lapsesta on vastuussa vain ja ainoastaan lapsen vanhemmat - ei varattu mies eikä petetty nainen. Sinulla oli mahdollisuus kieltäytyä kolmantena pyöränä olemisesta ja oman lapsesi asettamisesta riskialttiiseen asemaan. Sinulla oli uskottomuuden paljastuttua mahdollisuus rauhoittaa tilanne, vetäytyä taka-alalle, antaa pettäjän ja petetyn selvittää asiansa kahden kesken, ja keskittyä ihan täysin omaan lapseesi jättäen varattu mies omaan arvoonsa. Et tehnyt niin. Nyt sinua hävettää se, että olet laiminlyönyt vanhemmuuden tärkeimmän tehtävän, ja sinua pidetään itsekkäänä, typeränä ja epätasapainoisena vanhempana. Ja koska sinua hävettää tuo sinun oma toimintasi liikaa, yrität kääntää huomion siihen, kuinka kamala ja hirviömäinen tämä petetty nainen on. Petetty ei ole voinut kieltäytyä petetyksi tulemisesta eikä hän ole voinut kieltäytyä siitä paskasta, mitä sinä olit osallisena hänen niskaansa kaatamassa. On täysin inhimillisellä tasolla ymmärrettävää, että petetty reagoi uskottomuuteen hyvin voimakkaasti varsinkin, kun kolmas pyörä on kuviossa aktiivisesti mukana. Uhkailu ei tietenkään ole oikein, mutta se on varsin pientä verrattuna siihen, mitä vastaavissa uskottomuuskriiseissä on maailmanhistoriassa tapahtunut. Ja mikäli tuo petetty nainen oli niin hirviömäinen, niin miksi sinä et sitten vain poistunut paletista? Etkö välittänyt oman lapsesi turvallisuudesta sen vertaa?
Mistäs sinä tiedät kuka tässä kuviossa on vastuuta kantanut ja millä muotoa? Jos mitään tästä käteen jäi niin olen todella tyytyväinen, että mies pääsi tuosta takiaisesta eroon. Itse epäili, ettei yksin olisi saanut kerättyä voimaa kahlata sitä p*aa läpi vielä pitkään aikaan.
Asiahan ei mulle kuulu kun ei ollut minun kumppani tai edes tuttu, mutta ihan saattaa olla veren kaivamista omasta nenästä jos ei useasta pyynnöstä huolimatta suostu aloittamaan edes keskustelua erosta. Miten sinä arvostavasti eroat tyypistä, joka lukkiutuu vessaan pilleripurkin ja puhelimen kanssa kun edes mainitset asiasta? Kerro ihan konkreettisia neuvoja oi sinä parisuhdekriisien ylin tuomari, ei mitään numerot estoon ja moro vaan, se voi olla vähän kepeä neuvo kun lähtijä pelkää seuuraavaksi saavansa joko suruviestin tai vaihtoehtoisesti kuulla kuinka työpaikalla on toimitusjohtajasta lähtien kaikki saaneet kuulla mikä p*a sitä ollaankaan. Ja terapiaan ei lähdetä, eikä kellekään ole lupaa ongelmista hiiskua kun ne on niiiiiin henkilökohtaisia ja niiiiin kipeitä asioita. (BTW jos haluaisin manipuloida kumppaniani tahtooni, pyrkisin minäkin varmistelemaan, ettei hän keskustele meidän asioistamme kenenkään muun kanssa. Tälle taitaa muuten olla joku termikin, muistaako kukaan.?)
Jännä juttu muuten, miten sitä joillain päähänpotkituilla onkin henkilöhistoriassaan niitä välirikkoja jo niin että pitää ottaa toisenkin käden sormet laskutoimitukseen mukaan? Mutta eihän missään tapauksessa kukaan koskaan saa kysyä, että olisko tarpeen mennä itseen, eihän? Kunhan kukaan ei vaan petä tai ala kolmanneksi osapuoleksi, se on se ainoa rikos minkä ihmissuhteessa, omassa tai jonkun muun, voit mennä tekemään. [Ai niin sorry, unohdin, omaa ex aviopuolisoa sai kyllä aikoinaan pettää, mut se olikin ihan toinen juttu kun se oli ulkomailla tai jotain..]
No mutta tämähän muuttaakin asian aivan täysin! Ajattele, että vaikka sinä olet vastaeronneena ollut käpertyneenä omiin ongelmiisi ja murehtinut pettymyksen aiheuttamista omalle lapsellesi, niin silti sinulla on riittänyt resursseja priorisoida hädässä olevan varatun miehen pelastaminen hirviömäisen narsistinaisen kynsistä oman lapsesi turvallisuuden takaamisen edelle. Voit taputtaa itseäsi selkään - Olet vahva ja aikaansaava sankaritar!
Kun nyt tässä mennään niin syvälle henkilökohtaisuuksiin, että sinä ilkeät vinoilla mulle minun LAPSEN turvallisuuden vaarantamisesta:
Jos sulle on senkin verran normaali ja kohtuullinen ajatus uhata vieraan lapsen henkeä kohdattuaan rakkaudessa pettymyksen, että se varatun miehen tapailun seurauksena tulee edes mieleen, on sinun hyvä hakea persoonallisuushäiriöösi apua ennen kuin jotain peruuttamatonta sattuu. Normaalit ihmiset pitävät parisuhdedraamastaan lapset erossa. Valitettavasti toisenlaisiakin tarinoita saa toisinaan lööpeistä lukea, mutta ei tule mieleeni yhtään tapausta, jossa oman perheen ulkopuolista lasta olisi satutettu, sentään. Aivan sairas ajatus, niin sairas, ettei se todella tullut mieleenkään.
Sulla tuntuu olevan joku tilanne joko päällä tai niin tuoreena haavana/ syvänå katkeruutena, että parempi lopettaa keskustelu tähän. Persoonallisuushäiriöön voi saada apua mutta siihen täytyy itse ymmärtää sitoutua.
Ap, kerro meille miten homma etenee.
[/quote]
Mistäs sinä tiedät kuka tässä kuviossa on vastuuta kantanut ja millä muotoa? Jos mitään tästä käteen jäi niin olen todella tyytyväinen, että mies pääsi tuosta takiaisesta eroon. Itse epäili, ettei yksin olisi saanut kerättyä voimaa kahlata sitä p*aa läpi vielä pitkään aikaan.
Asiahan ei mulle kuulu kun ei ollut minun kumppani tai edes tuttu, mutta ihan saattaa olla veren kaivamista omasta nenästä jos ei useasta pyynnöstä huolimatta suostu aloittamaan edes keskustelua erosta. Miten sinä arvostavasti eroat tyypistä, joka lukkiutuu vessaan pilleripurkin ja puhelimen kanssa kun edes mainitset asiasta? Kerro ihan konkreettisia neuvoja oi sinä parisuhdekriisien ylin tuomari, ei mitään numerot estoon ja moro vaan, se voi olla vähän kepeä neuvo kun lähtijä pelkää seuuraavaksi saavansa joko suruviestin tai vaihtoehtoisesti kuulla kuinka työpaikalla on toimitusjohtajasta lähtien kaikki saaneet kuulla mikä p*a sitä ollaankaan. Ja terapiaan ei lähdetä, eikä kellekään ole lupaa ongelmista hiiskua kun ne on niiiiiin henkilökohtaisia ja niiiiin kipeitä asioita. (BTW jos haluaisin manipuloida kumppaniani tahtooni, pyrkisin minäkin varmistelemaan, ettei hän keskustele meidän asioistamme kenenkään muun kanssa. Tälle taitaa muuten olla joku termikin, muistaako kukaan.?)
Jännä juttu muuten, miten sitä joillain päähänpotkituilla onkin henkilöhistoriassaan niitä välirikkoja jo niin että pitää ottaa toisenkin käden sormet laskutoimitukseen mukaan? Mutta eihän missään tapauksessa kukaan koskaan saa kysyä, että olisko tarpeen mennä itseen, eihän? Kunhan kukaan ei vaan petä tai ala kolmanneksi osapuoleksi, se on se ainoa rikos minkä ihmissuhteessa, omassa tai jonkun muun, voit mennä tekemään. [Ai niin sorry, unohdin, omaa ex aviopuolisoa sai kyllä aikoinaan pettää, mut se olikin ihan toinen juttu kun se oli ulkomailla tai jotain..][/quote]
Ei sellasesta erota kuin virkavalta tai rautakanki. No vitsi vitsi, mut sen verran totta että noihin uhkailuihin pitää heti ottaa nollatoleranssi. Poliisiin yhteys tai terveydenhuoltoon sitten jos jotain itsarikorttia heiluttelee. Sukupuolesta riippumatta. Nuo saa vaan lisää vauhtia siitä kun pelottelulla on tehoa.
Mut nyt meni melko oftopiciksi, miten apn ystävä on toennut?
Vierailija kirjoitti:
Mut nyt meni melko oftopiciksi, miten apn ystävä on toennut?
Luin koko ketjun. Ap kirjoitti, että se äijä otti yhteyttä tänään siihen salarakkaaseensa. Ja näin pyörä pyörähtää uudelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Mielenkiintoisia tarinoita ja mielipiteitä.
Ja näinhän siinä taas kävi, että mies oli aamulla laittanut ystävälleni viestin ja nyt sitä sitten analysoidaan Whatsapissa seuraavat päivät. Tai totta puhuen taidan riipaista tänään kännin ja avata suuni.
Ap
Joo, sano suoraan, ettet enää ole käytettävissä tämän asian vatvomiseen ja pidä siitä kiinni, tai jätä vain kylmästi vastaamatta kaverin kaikkiin yhteydenottoihin.
Minä kannatan tätä myös vatvojaystävän kanssa. Älä vastaa, tee omia juttuja, älä edes pode huonoa omaatuntoa ettet ole terapeuttina taas saatavilla. Olen itse tehnyt näin ihan jo oman jaksamisen ja mielenterveyden takia.
Miten kävi, saiko ap sanottua mitä ajatteli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävästä ei ole nyt kuulunut mitään, enkä jostain kumman syystä aio itse ottaa yhteyttä. Veikkaan että touhu jatkuu samanlaisena kuin ennenkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ystävästä ei ole nyt kuulunut mitään, enkä jostain kumman syystä aio itse ottaa yhteyttä. Veikkaan että touhu jatkuu samanlaisena kuin ennenkin.
Ap
Sanoitko kaverille mitään, vai johtuuko radiohiljaisuus siitä että siellä on ihana kuherteluvaihe meneillään, ja kaveri taas soittelee kun mies jälleen perääntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävästä ei ole nyt kuulunut mitään, enkä jostain kumman syystä aio itse ottaa yhteyttä. Veikkaan että touhu jatkuu samanlaisena kuin ennenkin.
Ap
Sanoitko kaverille mitään, vai johtuuko radiohiljaisuus siitä että siellä on ihana kuherteluvaihe meneillään, ja kaveri taas soittelee kun mies jälleen perääntyy?
Sanoin (taas) että mies on mulkku ja kohtelee häntä väärin. Siihen sain vastaukseksi jonkun meemin ja sitten tuli hiljaista.
Luulenpa että osuit oikeaan siinä, että kuulen hänestä taas kun mies ottaa etäisyyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävästä ei ole nyt kuulunut mitään, enkä jostain kumman syystä aio itse ottaa yhteyttä. Veikkaan että touhu jatkuu samanlaisena kuin ennenkin.
Ap
Sanoitko kaverille mitään, vai johtuuko radiohiljaisuus siitä että siellä on ihana kuherteluvaihe meneillään, ja kaveri taas soittelee kun mies jälleen perääntyy?
Sanoin (taas) että mies on mulkku ja kohtelee häntä väärin. Siihen sain vastaukseksi jonkun meemin ja sitten tuli hiljaista.
Luulenpa että osuit oikeaan siinä, että kuulen hänestä taas kun mies ottaa etäisyyttä.
Ap
Voit sitten hyvällä omallatunnolla jättää vastaamatta tai katkaista vuodatuksen alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävästä ei ole nyt kuulunut mitään, enkä jostain kumman syystä aio itse ottaa yhteyttä. Veikkaan että touhu jatkuu samanlaisena kuin ennenkin.
Ap
Sanoitko kaverille mitään, vai johtuuko radiohiljaisuus siitä että siellä on ihana kuherteluvaihe meneillään, ja kaveri taas soittelee kun mies jälleen perääntyy?
Sanoin (taas) että mies on mulkku ja kohtelee häntä väärin. Siihen sain vastaukseksi jonkun meemin ja sitten tuli hiljaista.
Luulenpa että osuit oikeaan siinä, että kuulen hänestä taas kun mies ottaa etäisyyttä.
Ap
Voit sitten hyvällä omallatunnolla jättää vastaamatta tai katkaista vuodatuksen alkuunsa.
Joo. Täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni kunnolla.
Ap
Nostan ja kyselen, miten AP:n tilanne tällä hetkellä voi?
Aivan, ei se petetty aina olekaan se pyhimys minkälaiseksi hänet palstalla tykätään maalata. Taisi muuten toi rumaan eroon päättynyt suhdekin alkaa kun neitokainen itse seurusteli vielä toisen miehen kanssa. Mites te pöyristelijät aina sanottekaan.. mikä pettämisellä alkaa... :'D