Varattu mies dumppasi ystäväni ja minun pitäisi nyt olla olkapäänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mä paheksun kanssa. Ei mikään rakastuminen ole syy mihinkään. Kuka tahansa kannattaa kelpuuttaa joka vaan on vapaa koska kyllä siihen sitten tottuu, samanlaisia on kaikki miehet. Paheksun kaikkia tommosia ei tunteet ole syy mihinkään. Perheen perustamiseen nyt kelpaa kuka tahansa kunhan on vapaa.

Olet mielestäsi ilmeisesti parempi ihminen kuin muut, paheksujana? Entä paheksujien paheksujat sitten. Mitä hyötyä paheksunnasta on kenellekään, ainakaan sille tuskaiselle naiselle jota pelimies vedättää. Se nainen haluaa psyykkistä tai tunteellista tukea siltä joka sen osaa ja eri näkökulmia, ei negatiivisuuden lisäämistä ja kippaamista kuormana hänelle lisää. Kannattaisiko joskus ihmisten miettiä asioita, eikä vain syyllistää muita.

Psyykkistä ja tunteellista tukea saa rahalla koulutetulta ammattilaiselta.

Paheksunnasta voi olla se hyöty, että ihminen alkaisi jälleen kuunnella omantuntonsa ääntä. Ei kaikki häpeä ole pahasta, vaan on myös ohjaavaa ja suojelevaa häpeää.

Minuakin ihmetyttää, miksi täällä niin kovasti menee joillakin nokka solmuun siitä, että kaikki eivät ole pettäjien puolella.

Ei täällä ole tainnut olla kuin yksi, joka tuota pettävää miestä sympatiseerasi. Te vaan rinnastatte kolmannen osapuolen johonkin pettävään, vaikkei tuo kolmas osapuoli edes ole osa ko. parisuhdetta. Sitä täällä kritisoidaan. Mies voi ottaa sormuksen pois ja iskeä työmatkalta baarista jonkun yhden illan hoidon niin palstalaiset jättäisivät vaimon oman hellantelttu miehen rauhaan ja lynkkaisivat tuon kolmannen osapuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mä paheksun kanssa. Ei mikään rakastuminen ole syy mihinkään. Kuka tahansa kannattaa kelpuuttaa joka vaan on vapaa koska kyllä siihen sitten tottuu, samanlaisia on kaikki miehet. Paheksun kaikkia tommosia ei tunteet ole syy mihinkään. Perheen perustamiseen nyt kelpaa kuka tahansa kunhan on vapaa.

Olet mielestäsi ilmeisesti parempi ihminen kuin muut, paheksujana? Entä paheksujien paheksujat sitten. Mitä hyötyä paheksunnasta on kenellekään, ainakaan sille tuskaiselle naiselle jota pelimies vedättää. Se nainen haluaa psyykkistä tai tunteellista tukea siltä joka sen osaa ja eri näkökulmia, ei negatiivisuuden lisäämistä ja kippaamista kuormana hänelle lisää. Kannattaisiko joskus ihmisten miettiä asioita, eikä vain syyllistää muita.

Psyykkistä ja tunteellista tukea saa rahalla koulutetulta ammattilaiselta.

Paheksunnasta voi olla se hyöty, että ihminen alkaisi jälleen kuunnella omantuntonsa ääntä. Ei kaikki häpeä ole pahasta, vaan on myös ohjaavaa ja suojelevaa häpeää.

Minuakin ihmetyttää, miksi täällä niin kovasti menee joillakin nokka solmuun siitä, että kaikki eivät ole pettäjien puolella.

Ei täällä ole tainnut olla kuin yksi, joka tuota pettävää miestä sympatiseerasi. Te vaan rinnastatte kolmannen osapuolen johonkin pettävään, vaikkei tuo kolmas osapuoli edes ole osa ko. parisuhdetta. Sitä täällä kritisoidaan. Mies voi ottaa sormuksen pois ja iskeä työmatkalta baarista jonkun yhden illan hoidon niin palstalaiset jättäisivät vaimon oman hellantelttu miehen rauhaan ja lynkkaisivat tuon kolmannen osapuolen.

Tämä :D Se on aina se kaikista pahin juttu jos naiselta viedään tikkari kädestä. Ja tämänkin muuten tiedän ihan omakohtaisesti. Ei mun exästä (parikymmentä vuotta yhteistö historiaa, koti ja perhe) ollut ehkä äitiään ja minua lukuunottamatta kukaan huolissaan, mutta nykyisen mieheni toisella paikkakunnalla asuva naisystävä muutaman vuoden ajalta, hän oli se koko kuvion suurin uhri. Miehen kanssa pantiin lusikat jakoon sopuisasti, olihan suhteen ongelmista keskusteltu avoimesti jo kauan. Kun taas tämä nainen ei ollut suostunut keskustelemaan erosta aiemminkaan, eikä todellakaan aikonut suostua siihen nyt kun miesystävänsä oli löytänyt toisen.

On täällä kyllä taas niin älyttömiä kommentteja, että usko ihmislajin älykkyyteen on kovalla koetuksella. Ilmeisesti aihepiiri menee joillakin niin tunteisiin että pää sumenee täysin ja viimeinenkin lukutaito katoaa.

Ensiksikin, on täysin eri asia vaikka joutua onnettomuuteen tai sairastua vakavasti verrattuna siihen, että tietoisesti sekaantuu varattuun ihmiseen mistään muusta piittaamatta.

Toiseksi, ap on jo kuunnellut ja tukenut kaveriaan tilanteessa puolitoista(?) vuotta. Kaveri ei puhu mistään muusta, ei etene vatvomisessaan mihinkään, eikä hae ammattiapua, vaan vyöryttää täysin samaa omanapaista monologiaan tunnista, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen ap:n niskaan. Kaveri ei myöskään ole tukenut ap:ta hänen elämänsä murheissa. Mikään ap:n asia ei kiinnosta kaveria. Tämä on todella piittaamatonta ja itsekästä käytöstä kaverilta.

Täällä sitten syytetään ap:ta kun hänen mittansa on täynnä. Ei kukaan jaksa kuunnella tuollaista vatvojaa kuin tämä kaveri on, hänellä ei ole aikomustakaan päästä yli miehestä, jatkaa elämäänsä ja ottaa opikseen. Ihan sama mikä trauma siellä taustalla voi olla, kyllä jokaisella aikuisella on velvollisuus ottaa vastuu itsestään ja teoistaan.

Jos olisin ap, niin kertoisin kaverille, että nyt riittää, olet kuunnellut samaa virttä puolitoista vuotta, kaveruus ei ole millään tavalla vastavuoroista, ja laitat yhteydenpidon tauolle, koska olet täysin kyllästynyt kaverin käytökseen (tähän ilmaisena terapeuttina käyttämiseen) ja siihen ettei mistään muusta voi puhua ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten omista ystävistä yksi ryhtyi suhteeseen varatun kanssa. Inhottavaksi jutun teki sekin, että olin koko kaveripiirissä ainoa, joka siitä tiesi. Joten mulle vuodatettiin liian intiimejä yksityiskohtia "päiväkahveista" yms. scheissea mitä en todellakaan halunnut tietää. Lisäksi olisi pitänyt hihkua riemusta kamun kanssa kun varattu äijä ilmoitti olevansa kulmilla ja "käytettävissä". Yöks.

Sittne koitti se päivä kun ystävä tajusi ettei varattu äijä tule ikinä jättämään puolisoaan ja perhettää. Sitä s**tanan volinaa kesti ja kesti. Tuin ja ymmärsin vaikka tein selväksi, että itseään saa kiittää. Kyllä hän sen tiesi ja ymmärsi, mutkun se äijä oli vaan niin ihana. Tosi löytö oli joo XDD Jossain vaiheesa sanoin raa'asti, että en aio kuunnella enää yhtään hetkeä märinää aiheesta ÄiJÄ. Märinä vaihtui vihaan mua kohtaan XD Olin paska ystävä jne. Sanoin siihen, että kerropa koko tarina kaveripiirille ja katso mitä mieltä muut on. Tyyppi viilensi välit joksikin aikaa mutta lopulta tuli hieromaan sopua, myönsi vapaaehtoisesti käyttäytyneensä kuin ääliö ja olevansa pahoillaan. Ihan hyviä ystäviä ollaan edelleen.

Äähh, tiedän tuskasi. Munkin yksi uusiosinkku-kaverini kertoo kiusallisia yksityiskohtia tapaamisistaan miesten kanssa.  Etenkin yhdestä, jota tapaili vähän pitemmän aikaa, semmonen kliseinen tinder-mies, varoitusmerkkejä joka puolella. Sitten oli mieli maassa kun ei tämän kaverin kanssa rakentunut mitään vakavampaa ja luettiin viestejä kirjain kirjaimelta yrittäen löytää jotain salattuja merkityksiä. Mut olen ajatellut, että hänellä on vaan erilainen suhtautuminen seksiin kuin mulla :) Ja sinkkuna sitten aika paljon sitä yksinäistä aikaa pohdiskella kaiken maailman suhdekuvoita. Mitäpä mulla parempaakaan juteltavaa omassa tylsässä arjessa, antaa kertoilla vaan!

Jos eukko saalistaa varattua miestä,niin itkeköön hanuriinsa!

Siis en vaan ymmärrä tätä ketjun tarkoitusta. Onko se haukkua ystäväsi pataluhaksi? 

Itse olisin varmaan heti ystävän kertoessa tuollaisesta parahtanut että mitä, onko se varattu, ja kertonut etten oikein hyväksy tuollaista, ja lempeästi sanonut etten halua kuulla kyllä nyt enempää. Se että te vuosikausia kuuntelette tilityksiä hampaat irvessä ja sitten teette katkeria haukkuvia aloituksia "kaveristanne" kuulostaa että teillä on ongelma, ja ihan itse aiheutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Mikä saa ihmisen niin sekaisin, että suostuu toiseksi naiseksi/mieheksi? Missä omanarvontunto ja omatunto?'

Ne on ne tunteet. Ei niille vaan mitään voi,vaikka olis miten omanarvontuntoa ja omatuntoa. Et sinä rakastuessasi voi määrätä sydäntäsi,kehen se sattuu rakastumaan. Et voi vaikkapa valita,että nyt rakastun vapaaseen urheilua harrastavaan mieheen. Toki kun saat selville,että mies tai nainen onkin varattu,niin silloin voit (yrittää) käyttää järkeäsi ja hypätä takavasemmalle ja yrittää kuolettaa tunteesi. Nuorena voi olla naivimpi ja hölmömpi,eikä nää varatun miehen aikeita ja uskoo sokeasti kaiken,mitä mies sanoo. Vanhempana,kokeneempana naisena osaa jo katsoa,mitä nää varatut ukot yrittää pelata ja selittää,eikä niihin enää tuu tunteitakaan.....

Se on totta ettei tunteita voi (täysin) ohjata. Mutta rakastutko sinä täysin randomisti aina kehen tahansa vastaantulijaan tuosta vain? Vai rakastutko kuitenkin niihin, joiden seuraan hakeudut, joiden kanssa olet yhteyksissä ja joihin tutustut? Olisiko siinä rakastumisessa kuitenkin sijaa myös omalla aktiivisella toiminnalla, eikä suinkaan vain ja ainoastaan hallitsemattomasti ympäriinsä poukkoilevilla tunteilla?

Ap

Oot kyllä niin kujalla, jos kuvittelet, että nämä salasuhteet ovat jotain kerralla baarista hankittuja. Tuntemani salasuhteet (joista on usein päädytty yhteen, kun lapset ovat kasvaneet riittävän isoiksi) ovat kaikki saaneet alkunsa työpaikalta. Kun teet läheisesti töitä vuosia jonkun kanssa työmatkoineen kaikkineen, niin voit olla jo rakastunut työkaveriisi, vaikkei mitään olisi tapahtunutkaan. Usein molemmat ovat myös naimisissa tahoillaan, vaikka palstalla aina syytetään sinkkunaisia. Myös ne naimisissa olevat naiset pettää, ei pelkästään miehet.. mutta sitähän ei kukaan kritisoi

Naulan kantaan. Tämä on sitä tosielämää. Demin jutut asia erikseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se tosiaan empatian puutetta, ellei jaksa kuunnella toistuvasti tuntikausien itkunsekaista vellomista, joka ei etene mihinkään? Minusta ei ole. Noissa tilanteissa ystävien tuki on korvaamatonta, mutta kyllä sieltä suosta pitää edes yrittää pyrkiä myös pois, eikä jäädä rypemään. Jos joku haluaa hakea syyllisiä, niin ne ympärillä olevat ystävät eivät sitä ole.

Ihmiset ovat toki erilaisia, ja toisilta vie kauemmin toipua, mutta silti. Minusta suurempaa ystävyyttä on siinä kohtaa sanoa jo hiukan suoremmin, että huomaan kyllä, kuinka paha olo sinulla on, mutta nyt olisi aika jo siirtyä eteenpäin elämässä. Että se tuntikausien itkuntyrske kuormittaa valtavasti ystäväpiiriäkin. Tällainen omassa surkeudessaan vellova ihminen on todennäköisesti sokeutunut omalle käytökselleen, ja jatkaa sitä, kunnes ystävät ovat kaikonneet kokonaan.

Se on todellakin empatian puutetta, että ystävästä kirjoitetaan halveksuvan ylimieliseen sävyyn johonkin keskustelupalstalle toivoen, että muut kirjoittajat lähtevät mukaan haukkumaan ja naureskelemaan sen muka ystävän kustannuksella, jonka sydän on särkynyt. Mietipä omalle kohdalle jos sattuisit törmäämään keskusteluun, jossa ns ystäväsi kirjoittaa, ettei jaksa enää kuunnella sinun märehtimistä itseaiheuttamasi murheen äärellä. Ajattelisitko, että olisit toivonut että ystäväksesi itseään kutsuva olisi kertonut sinulle, ettei hänestä se asian vatvominen ole enää mukavaa eikä rakentavaa ja koittanut ohjata keskustelua mukavempiin aiheisiin? Sanonut vaikka, että tarivtset apua tuosta elämäntilanteesta selviämiseen?

MInua on joskus joku kaveri yrittänyt lähestyä hieman samanlaiseen sävyyn, siis joskus pentuna, että onpas se-ja-se hölmö kun itkee sellaisen ja sellaisen pojan perään. Olen hyvin nopeasti vetänyt johtopäätökseni tällaisesta tyypistä.

Kerroin, että _minusta_se ei ole empatian puutetta. Sinä vastaat ikäänkuin yleisenä ja tunnustettuna mielipiteenä, että kyllä on.

Olen sitten kai jotenkin viallinen, kun olen ystävilleni muutamastakin elämäntilanteestani avautunut, ja olen saanut valtavasti empatiaa osakseni, MUTTA olen jättänyt vatvomiset siihen. Se yksi keskustelu on riittänyt kantamaan eteenpäin. Samoin olen ollut olkapäänä. En suostuisi vuosia vatvomaan samaa asiaa, johon ei näy ratkaisua syntyvän.

Olen pahoillani, että olet sokea kirjoitustesi sävylle. Sinulle on täällä jo usea kirjoittaja tuosta ikävästä sävystä huomauttanut.

Osa porukkaa toki komppaa kirjoituksiasi vain koska pitää toisena naisena olemista niin moitittavana, että se inho ylittää kaiken muun heidän mielessään. Tuskin silmääkään räpäyttäisivät jos kirjoittaisit, että olet pyöritellyt ystäväsi hammasharjaa vessanpöntössä, luultavasti saisit ennätyssaldon yläpeukkuja. Some friend..o_0

Mitäpä jos avaisit suusi ja sanoisit, että nyt kuule rakas ystävä sinun elämä on pyörinyt liian kauan tämän miehen ympärillä ja yhteystiedot estoon joka paikasta ja etsitään sulle muuta ajateltavaa, vaikka laastari. Jos ei suostu vaan haluaa jatkaa murheen alhossa niin sitten vaan sanot, että sin et sitä enää pysty seuraamaan vierestä.

Ei oikein uppoa tämä läksytyksesi ikävänsävyisistä kommenteista, kun luet ja vastaat kommentteihin jotka eivät ole minun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten omista ystävistä yksi ryhtyi suhteeseen varatun kanssa. Inhottavaksi jutun teki sekin, että olin koko kaveripiirissä ainoa, joka siitä tiesi. Joten mulle vuodatettiin liian intiimejä yksityiskohtia "päiväkahveista" yms. scheissea mitä en todellakaan halunnut tietää. Lisäksi olisi pitänyt hihkua riemusta kamun kanssa kun varattu äijä ilmoitti olevansa kulmilla ja "käytettävissä". Yöks.

Sittne koitti se päivä kun ystävä tajusi ettei varattu äijä tule ikinä jättämään puolisoaan ja perhettää. Sitä s**tanan volinaa kesti ja kesti. Tuin ja ymmärsin vaikka tein selväksi, että itseään saa kiittää. Kyllä hän sen tiesi ja ymmärsi, mutkun se äijä oli vaan niin ihana. Tosi löytö oli joo XDD Jossain vaiheesa sanoin raa'asti, että en aio kuunnella enää yhtään hetkeä märinää aiheesta ÄiJÄ. Märinä vaihtui vihaan mua kohtaan XD Olin paska ystävä jne. Sanoin siihen, että kerropa koko tarina kaveripiirille ja katso mitä mieltä muut on. Tyyppi viilensi välit joksikin aikaa mutta lopulta tuli hieromaan sopua, myönsi vapaaehtoisesti käyttäytyneensä kuin ääliö ja olevansa pahoillaan. Ihan hyviä ystäviä ollaan edelleen.

Äähh, tiedän tuskasi. Munkin yksi uusiosinkku-kaverini kertoo kiusallisia yksityiskohtia tapaamisistaan miesten kanssa.  Etenkin yhdestä, jota tapaili vähän pitemmän aikaa, semmonen kliseinen tinder-mies, varoitusmerkkejä joka puolella. Sitten oli mieli maassa kun ei tämän kaverin kanssa rakentunut mitään vakavampaa ja luettiin viestejä kirjain kirjaimelta yrittäen löytää jotain salattuja merkityksiä. Mut olen ajatellut, että hänellä on vaan erilainen suhtautuminen seksiin kuin mulla :) Ja sinkkuna sitten aika paljon sitä yksinäistä aikaa pohdiskella kaiken maailman suhdekuvoita. Mitäpä mulla parempaakaan juteltavaa omassa tylsässä arjessa, antaa kertoilla vaan!

Ei-ei-ei-ei!! Vain toiset naiset käyttäytyy ärsyttävästi! Vain ne! Muiden seksijutut on superkiinnostavia, eikä lainkaan kiusallisia, vain varattuja vokottelevien limaiset yksityiskohdat on ällöjä!! 

T.  täti-alapeukku

Itselläni oli aikoinaan sama tilanne. Ystäväni oli vuosia naimisissa olevan miehen kanssa. Heillä oli on-off-suhde, eli jatkuvasti oli näitä tilanteita, että jompikumpi laittoi suhteen poikki ja sitten taas jatkettiin. Joka kerta tiesin, että kun mies vähän vinkkaa, niin kohta taas ystävääni viedään kuin pässiä narussa. Aina kun palasivat yhteen, alkoi selitykset miksi meni poikki ja miksi edelleen on vaimonsa kanssa jne, kun olivat erossa, haukkui miehen alimpaan h**tiin, eli tilanteet vaihtuivat tiheästi. Lopulta ystävä pyristeli irti epäterveesti suhteesta, helpotus!

Kuuntelin kyllä aina kiltisti, enkä leikkinyt besser-wisseriä. Mutta loppupuolella en kommentoinut enää miestä tai tämän vaimoa tai avioliittoa mihinkään suuntaan, ohitin ne kommentit kokonaan. Keskityin vaan siihen, miltä ystävästä tuntuu ja tuin siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne kuin ap.lla. Ystävä on muuten mitä ihanin ja parhain ystävä mutta on ollut kaksi vuotta salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Ja nyt kun hän haaveilee yhteisestä asunnosta kun mies asuu vaimon kanssa, välillä hän tajuaa että kuvittelee turhia ja soittaa parin tunnin mittaisia itkupuheluita, niin on hermoissa pitelemistä. 

Siinä taistelee ystävyys ja toisaalta se tieto että jossain on vaimo joka ei tiedä mistään mitä miehensä puuhailee. 

Nämä on aina tällaisia romantisoituja ajatuksia. Yleensä niissä liitoissa on jotain pahasti vialla, vähintään pettäjänarsistimies ja se mies pettäisi vaimoa joka tapauksessa jonkun kanssa. 

Jännä, että jollain menee ystävyyden yli se, että mitä kuvittelee jostain vieraasta ihmisestä. Pelko siitä, että ystävä alkaa  vampata omaa miestä?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli aikoinaan ystävä, joka useampaankin otteeseen sekaantui varattuihin miehiin. Itse tein alusta asti selväksi mielipiteeni tästä ja yritin pitää näiden miesten kumppanien puolia, herätellä vähän miettimään, miten paskamaista tuo toiminta on heitä kohtaan. Tällä ystävälläni oli vielä todella inhottava tapa puhua näistä petetyistä naisista ja haukkua heitä. Oli ihan selvää, että haki omalle itsetunnolleen kohotusta olemalla toinen nainen, mutta ainakin yhteen miehistä rakastui myös ja elätteli toiveita, että mies jättäisi kumppaninsa. Sitten kun miehet aina valitsivat lopulta parisuhteensa kaverini sijaan, en joutunut lohduttajaksi, koska olin alusta asti tehnyt mielipiteeni selväksi eli että olen täysin näiden petettyjen naisten puolella. Miksi ihmeessä te toisten naisten kaverit ette yritä laittaa stoppia tuolle touhulle ja tao järkeä päähän? Miksi pitäisi kannustaa ystäväänsä tekemään typeryyksiä alunperin? Ette varmaan kannustaisi heitä rikoksienkaan tekoon, jos joku kaveri innostuisi vaikka näpistelystä tai huumekaupasta? Ei ystävän tehtävä ole tukea kaikessa idioottimaisessa touhussa kritiikittömästi.

Nykyään tämä ystäväni on naimisissa ja pakko tunnustaa, että olen joskus miettinyt, että miltäköhän hänestä tuntuisi, jos hänen miehensä pettäisi häntä. Ymmärtäisikö sitten, miten typerästi toimi, kun toistuvasti alkoi toiseksi naiseksi näille pettäjämiehille.

Tässä on tosiaan eräs ilmiö, jota en koskaan ole itse ymmärtänyt ja joka toistuu osassa tämänkin ketjun vastauksia (yleensä niissä pahiten triggeröityneissä): Lällätysmomentti. Juurikin tuossa joku kuvaili aviomiehen jättämää vaimoa naiseksi, jolta on juuri viety tikkari. Siis että vaimon luottamuksen rikkominen on sellainen pikkukepponen, josta vaimo sai ansaitsemansa näpäytyksen.

Samaten tietty kakkosnaistyyppi on tuollainen ähäskutteilija, ähhähhähhää siellä se typerä idiootti istuu kotona kun miehensä mieluummin kairaa minua, ähähhähhähähhää. Tässäkin kuviossa toistuvat ne edelleen erittäin syvään juurtuneet asenteet ja käytännöt, että hyvää vaimoa ei petetä, ja että miehen menettäminen toisen naisen syliin johtui viime kädessä siitä, mitä vaimo teki tai ei tehnyt.

Minä olen aina ajatellut, että jos mieheni pettää minua, niin minkäs minä sille voin? Toki olisin varmaan hyvin paskana hyvin pitkään, mutta - minkä minä voin toisen täysivaltaisen ja oikeustoimikelpoisen teoille? No en yhtikäs mitään. Siksikin meillä on rautainen avioehto. Ja sen verran nostan omaa häntääni kun totean, että jos mieheni valitsisi minua pettää, niin kyllä hänkin siinä menettäisi paljon. Hän menettäisi jotain sellaista, jonka saamisesta osa voi vain uneksia. Ja voihan olla niinkin, että jossain vaiheessa alkaa se omatuntokin pettäjää kolkutella, on niitäkin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama tilanne kuin ap.lla. Ystävä on muuten mitä ihanin ja parhain ystävä mutta on ollut kaksi vuotta salasuhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Ja nyt kun hän haaveilee yhteisestä asunnosta kun mies asuu vaimon kanssa, välillä hän tajuaa että kuvittelee turhia ja soittaa parin tunnin mittaisia itkupuheluita, niin on hermoissa pitelemistä. 

Siinä taistelee ystävyys ja toisaalta se tieto että jossain on vaimo joka ei tiedä mistään mitä miehensä puuhailee. 

Nämä on aina tällaisia romantisoituja ajatuksia. Yleensä niissä liitoissa on jotain pahasti vialla, vähintään pettäjänarsistimies ja se mies pettäisi vaimoa joka tapauksessa jonkun kanssa. 

Jännä, että jollain menee ystävyyden yli se, että mitä kuvittelee jostain vieraasta ihmisestä. Pelko siitä, että ystävä alkaa  vampata omaa miestä?

Oletko sinä siis sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että ystäväsi voisi alkaa vokotella sinun miestäsi? Miksi? Miksi et?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se tosiaan empatian puutetta, ellei jaksa kuunnella toistuvasti tuntikausien itkunsekaista vellomista, joka ei etene mihinkään? Minusta ei ole. Noissa tilanteissa ystävien tuki on korvaamatonta, mutta kyllä sieltä suosta pitää edes yrittää pyrkiä myös pois, eikä jäädä rypemään. Jos joku haluaa hakea syyllisiä, niin ne ympärillä olevat ystävät eivät sitä ole.

Ihmiset ovat toki erilaisia, ja toisilta vie kauemmin toipua, mutta silti. Minusta suurempaa ystävyyttä on siinä kohtaa sanoa jo hiukan suoremmin, että huomaan kyllä, kuinka paha olo sinulla on, mutta nyt olisi aika jo siirtyä eteenpäin elämässä. Että se tuntikausien itkuntyrske kuormittaa valtavasti ystäväpiiriäkin. Tällainen omassa surkeudessaan vellova ihminen on todennäköisesti sokeutunut omalle käytökselleen, ja jatkaa sitä, kunnes ystävät ovat kaikonneet kokonaan.

Se on todellakin empatian puutetta, että ystävästä kirjoitetaan halveksuvan ylimieliseen sävyyn johonkin keskustelupalstalle toivoen, että muut kirjoittajat lähtevät mukaan haukkumaan ja naureskelemaan sen muka ystävän kustannuksella, jonka sydän on särkynyt. Mietipä omalle kohdalle jos sattuisit törmäämään keskusteluun, jossa ns ystäväsi kirjoittaa, ettei jaksa enää kuunnella sinun märehtimistä itseaiheuttamasi murheen äärellä. Ajattelisitko, että olisit toivonut että ystäväksesi itseään kutsuva olisi kertonut sinulle, ettei hänestä se asian vatvominen ole enää mukavaa eikä rakentavaa ja koittanut ohjata keskustelua mukavempiin aiheisiin? Sanonut vaikka, että tarivtset apua tuosta elämäntilanteesta selviämiseen?

MInua on joskus joku kaveri yrittänyt lähestyä hieman samanlaiseen sävyyn, siis joskus pentuna, että onpas se-ja-se hölmö kun itkee sellaisen ja sellaisen pojan perään. Olen hyvin nopeasti vetänyt johtopäätökseni tällaisesta tyypistä.

Kuule, tuo halveksuva ja ylimielinen sävy on ihan omassa päässäsi. Ap ei ole sanallakaan naureskellut eikä ilkkunut ystävänsä tilanteelle, vaan päin vastoin kyselee täältä neuvoja siihen, miten mahdollisesti voisi vielä pelastaa ystävyyden. Takerrut nyt tuohon pettämisasiaan, vaikka ihan samalla tavalla ap voisi olla uupunut kuunneltuaan 1,5 vuotta vaikka sitä, miten ystävän koira ripuloi kun ystävä syöttää sille jatkuvasti vääränlaista ruokaa eikä älyä muuttaa käytöstään.

Noin muuten näyt kyllä vetävän johtopäätöksiä nopeasti, ei siinä.

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi kaikesta voi syyttää itseään. Ystävä meni laskettelemaan ja katkaisi jalkansa - en jaksa kuunnella. Ystävä ajoi autolla, kolaroi - en jaksa kuunnella. Ystävä sai lapsen, vaikea synnytys, palautuminen - en jaksa kuunnella. Toivottavasti itse rakastut väärään tyyppiin ja saat nenillesi - eikä ketään kiinnosta.

Lasketteleminen on hyvää liikuntaa eikä ole keneltäkään pois. Lasketteluonnettomuuksia ei koskaan voi täysin estää.

Autolla ajaminen on monille välttämättömyys jo vaikka töissäkäynnin vuoksi. Kolareita ei voi koskaan täysin estää.

Lapsen saaminen on lähes aina suunniteltu ja toivottu iloinen tapahtuma. Synnytyksen kulkua ei voi koskaan ennakoida sataprosenttisesti, ja synnytyksen jälkeinen masennus voi olla hengenvaarallinen tila.

Varattuun sotkeutuminen vaatii aktiivista suunnittelua, toimintaa ja toistoja. Kukaan ei vahingossa liukastu ilman pikkareita varatun pystyssä sojottavan munan päälle (tai toisinpäin). Eli kyllä, varattuun sotkeentumisen voi myös estää, vähän itsekuria se vain vaatii.

Miten täällä voi joillekin olla niin kova paikka se, että kaikki eivät petä? Joo, moni pettää - kaikki eivät petä. Eivätkä hyväksy pettämistä. Miksette anna muille mielipiteen vapautta tässä asiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä mä paheksun kanssa. Ei mikään rakastuminen ole syy mihinkään. Kuka tahansa kannattaa kelpuuttaa joka vaan on vapaa koska kyllä siihen sitten tottuu, samanlaisia on kaikki miehet. Paheksun kaikkia tommosia ei tunteet ole syy mihinkään. Perheen perustamiseen nyt kelpaa kuka tahansa kunhan on vapaa.

Olet mielestäsi ilmeisesti parempi ihminen kuin muut, paheksujana? Entä paheksujien paheksujat sitten. Mitä hyötyä paheksunnasta on kenellekään, ainakaan sille tuskaiselle naiselle jota pelimies vedättää. Se nainen haluaa psyykkistä tai tunteellista tukea siltä joka sen osaa ja eri näkökulmia, ei negatiivisuuden lisäämistä ja kippaamista kuormana hänelle lisää. Kannattaisiko joskus ihmisten miettiä asioita, eikä vain syyllistää muita.

Psyykkistä ja tunteellista tukea saa rahalla koulutetulta ammattilaiselta.

Paheksunnasta voi olla se hyöty, että ihminen alkaisi jälleen kuunnella omantuntonsa ääntä. Ei kaikki häpeä ole pahasta, vaan on myös ohjaavaa ja suojelevaa häpeää.

Minuakin ihmetyttää, miksi täällä niin kovasti menee joillakin nokka solmuun siitä, että kaikki eivät ole pettäjien puolella.

Ei täällä ole tainnut olla kuin yksi, joka tuota pettävää miestä sympatiseerasi. Te vaan rinnastatte kolmannen osapuolen johonkin pettävään, vaikkei tuo kolmas osapuoli edes ole osa ko. parisuhdetta. Sitä täällä kritisoidaan. Mies voi ottaa sormuksen pois ja iskeä työmatkalta baarista jonkun yhden illan hoidon niin palstalaiset jättäisivät vaimon oman hellantelttu miehen rauhaan ja lynkkaisivat tuon kolmannen osapuolen.

Joo. Siitä syystä palstalla kovasti sympataan esim. hellantelttu Mikko Koivua. Not.

Lähtisin siltä näkökulmalta että kaverisi pitää tajuta että oppii tästä virheestä ja ei tee uudelleen samaa virhettä. Laita miettimään mikä olisi todellinen hyvä parisuhde kysymällä kysymyksiä; mitä ajattelet, ja oletko ajatellut, mikä olisi hyvä suhde, mitä virheitä teit, mitä opit. Saa se ajattelemaan. Toivottavasti tajuaa että on enemmän arvoinen. Myöskin tota kaverin itsetuntoa voisi kehittää ja anna vaikka kirja tunne tunteesi ja tunne itsesi tai joku muu. Itsearvostus.

Jos on ok sille vielä mennä varattuja virittelemään (vuoden päästä), eikä ota opiksi niin sano suoraan silloin asiat ja sille että itse kaivat ongelmia ja voisi tehdä fiksummin. Hyvä kaveri sanoo joskus asiat suoraan jos muu ei auta

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siltä näkökulmalta että kaverisi pitää tajuta että oppii tästä virheestä ja ei tee uudelleen samaa virhettä. Laita miettimään mikä olisi todellinen hyvä parisuhde kysymällä kysymyksiä; mitä ajattelet, ja oletko ajatellut, mikä olisi hyvä suhde, mitä virheitä teit, mitä opit. Saa se ajattelemaan. Toivottavasti tajuaa että on enemmän arvoinen. Myöskin tota kaverin itsetuntoa voisi kehittää ja anna vaikka kirja tunne tunteesi ja tunne itsesi tai joku muu. Itsearvostus.

Jos on ok sille vielä mennä varattuja virittelemään (vuoden päästä), eikä ota opiksi niin sano suoraan silloin asiat ja sille että itse kaivat ongelmia ja voisi tehdä fiksummin. Hyvä kaveri sanoo joskus asiat suoraan jos muu ei auta

Tarkennan,

Siis jos ei tajua virhettä eikä näytä oppivan niin sano suoraan ja älä odota vuotta vaan tilanteen mukaan

Rakastuminen, ihastuminen on satunnanvaraista, mutta rakastaminen on valinta. Eli voit päättää annatko rakastumisen mennä rakkauteen

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin siltä näkökulmalta että kaverisi pitää tajuta että oppii tästä virheestä ja ei tee uudelleen samaa virhettä. Laita miettimään mikä olisi todellinen hyvä parisuhde kysymällä kysymyksiä; mitä ajattelet, ja oletko ajatellut, mikä olisi hyvä suhde, mitä virheitä teit, mitä opit. Saa se ajattelemaan. Toivottavasti tajuaa että on enemmän arvoinen. Myöskin tota kaverin itsetuntoa voisi kehittää ja anna vaikka kirja tunne tunteesi ja tunne itsesi tai joku muu. Itsearvostus.

Jos on ok sille vielä mennä varattuja virittelemään (vuoden päästä), eikä ota opiksi niin sano suoraan silloin asiat ja sille että itse kaivat ongelmia ja voisi tehdä fiksummin. Hyvä kaveri sanoo joskus asiat suoraan jos muu ei auta

Olen tuo, jonka ystävä on rätnännyt ja vatvonut 4 vuotta kohta sydänsurujaan ja ihastumisiaan. Hänen kanssaan haastavinta on, että hän tiedostaa asiat ja silti haluaa puida niitä vuosikausia. Ilmeisesti syyllisyyden tunnosta tai muusta. Hän ihan oikeasti tarvitsisi terapiaa. Hän puhuu tyyliin "Se Jari oli ihan kamala. Sellainen hännystelijä, johon lankesin, kun oli huono itsetunto ja pidin hänestä. Miten se Jari olikin sellainen hännystelijä, miten mulla oli huono itsetunto? Mua kiusattiin lapsena niin sitä se on. Nyt en enää ottaisi Jaria. Se Jari yritti esittää fiksua, muttei ollut. Nyt en enää lähtisi Jarin mukaan. Sydämeen sattui aluksi kamalasti, kun kuvittelin menettäneeni elämäni rakkauden, mutta ei Jari ollut sitä. Hirvittävä huoli on nyt jäänyt, että toistan samat virheet. Sitten oli se Make, joka oli fiksumpi, mutta edelleen sielläkin oli tyhmiä juttuja. Make teki ja sanoi sitä ja tätä ja tuota. Otin Maken, koska tämä ja tämä syy itsessäni. Se Jari oli samanlainen, mutta Make oli vähän parempi. Oli huono itsetunto vieläkin silloin siitä lapsuudesta. En ottaisi enää Makea enkä Jaria. Jari teki sitä ja tätä. Make teki sitä ja tätä. Lapsena kohdeltiin huonosti niin musta tuli tällainen."

Tätä on siis jankattu Makesta ja Jarista 4 vuotta. Tismalleen samat asiat joka kerta, kun puhutaan, ja se tulee joka kerta 3-4h monologina. Jos hän saisi päättää, eli saisi minut jotenkin päivittäin kiinni, hän jankkaisi Jarista, Makesta ja itsensä ymmärtämisestä päivittäin eli 21-28h viikossa. Sen lisäksi varmaan 15h vielä somessa eli työpäivän verran minun pitäisi olla hänen käytettävissään viikoittain seuraavat 5 vuotta tai enemmän.

Ihastumisen jankkaaminen on nyt jatkunut 2 vuotta. Sekin menee suunnilleen "En uskalla lähestyä, koska pelkään torjuntaa, kun minua on kohdeltu huonosti. Tiedän,että pitäisi olla rohkeampi. Tiedän, että jos en tee mitään, hän voi ihastua toiseen mieheen ja sitten elämäni on pilalla,mutta en vaan saa itseäni edes katsomaan hänen suuntaansa, vaikka tunnenkin miehen jo, kun jos se mies sanookin ei,  niin en kestä, varmaan kuolen siihen paikkaan. Ahistaa kauheesti, oon itkenyt taas 2 viikkoa kun se mies ei huomaa mua ja minä en uskalla".

Seuraavana päivänä sama litannia uudestaan 3-4h. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. 2 vuotta jo!

Hänelle on siis aivan turhaa sanoa, että nyt riittää, selvittele ongelmasi. Hän tietää ne, mutta ei halua fyysisesti tehdä asialle mitään, kuten hakeutua terapiaan, hankkia lääkityksen hoitamattomaan ongelmaan (se ADHD siellä) tai kysyä siltä mieheltä, että moi lähdetkö kahville?